Lakisääteinen kahvitauko

[Eli kkuka/ketä tahansa mukaan! Sijoitetaan tämä peli nyt vaikka 24.8.1994 elikkä edellinen päivä ennen Huispauksen maailmanmestaruuskisoja!]

"Kun minä sanon ei niin se on silloin ei," tummatukkainen nainen sanoi kipakasti astellen ripein askelin oikeussalista ylös vieviin portaisiin. Hänellä oli nippu papereita käsissään ja hän tunki niitä paraikaa kansioon.
"Mutta Leticia, se olisi tärkeää! Jos oikeudenkäynnissä ei ole ketään kunnon syyttäjää niin todennäköisesti hänet vapautetaan.." nuori, pitkä mies puuskutti hänen takanaan.
"No etsi sitten kunnon syyttäjä," Leticia tokaisi, "mutta minä en.."
"Sinä olet ainoa joka on tällä hetkellä vapaana!"
"Kuka sanoi että minä olen vapaana," Leticia murjaisi pysähtyen ja osoittaen kansioitaan, "sano Amelialle että minä en ainakaan suostu tekemään yhtään ylitöitä tänään. Minulla on iltapäivällä vielä oikeudenkäynti ja sen jälkeen pidän ansaitut vapaani ja painelen kisoja katsomaan."
"Mutta Leticia ymmärrä nyt kun kaikki muut ovat jo.."
"No sitten sanot Amelialle että mitäs oli niin tyhmä että laski kaikki vapaalle päivää etukäteen," Leticia sanoi jatkaen taas matkaansa portaita ylös, "tai käski heidät tekemään jotain turhaa kisoihin.. Kuka tarvitsee syyttäjiä huispatessa?!"
"Äh.. En minä voi noin sanoa.."
"No hoida homma sitten keskenäsi," Leticia sanoi suunnaten kulkunsa toimistoonsa. Mies seurasi häntä hätäinen ilme kasvoillaan.
"En minä voi! Vaimoni odottaa minua jo kotiin ja.."
"Ei ole minun ongelmani," Letty sanoi asetellen kansionsa työpöytänsä lokerikkoihin ja siistien siinä samalla hieman sekaista pöytäänsä.
"No jos saan Bonesin hoitamaan asian nyt pois päiväjärjestyksestä niin voisitko sitten.." mies yritti vielä mutta turhaan.
"En," Leticia tokaisi, "nyt on minun kahvitaukoni ja vietän sen Noidankattilassa kuten aina. Minulla on lakisääteinen tauko, joka kestää seuraavaan istuntoon saakka."
"Leticia-kiltti.." mies yritti vielä vaikka tiesi jo epäonnistuneensa.
"Nähdään kisoissa," Letty sanoi työntäen miehen edellään pois työhuoneestaan ja lähtien sitten yksin hissiin, joka vei hänet ylinpään kerrokseen ja pois ministeriön tiloista.

"Yksi kahvi, Tom," Leticia huokaisi istuuduttuaan baaritiskille Vuotavassa Noidankattilassa. Tom toimitti hänelle ripeästi hänen kahvinsa ja hän maksoi sen ja siirtyi vakiopöytäänsä ikkunan viereen katselemaan kadun touhuja. Se viikko.. ja itseasiassa koko kuukausi oli ollut yhtä hulinaa ministeriössä kiitos Huispauksen maailmanmestaruuskisojen ja Letty oli enemmän kuin mielissään kun kisat lopulta olisivat ohi. Hän ei itse ollut liiemmin sen suurempi huispaus-fani, mutta oli luvannut viedä veljensä kisoihin. Noh, yhtä suvun hurmaahan siitä nyt sitten tulikin kun koko perhe tuntui saaneen saman ajatuksen ja seuraavana päivänä lähtäisiin oikein urakalla leirielämää viettämään.
Leticia hörppäsi kahvistaan. Kumpa kisat eivät kestäisi paria päivää pidempään.

Vuotavan noidankattilan ovi piti hiljaisen kilahduksen, kun Chaos avasi sen ja astui sisään. Hän oli juuri päässyt töistä aamuyöllä hälytyksen takia alkaneen työvuoron jälkeen. Chaos, ollessaan yksi nuorimmista ja uusimmista unhoituttajaosaston työntekijöistä, oli yleensä se, joka ensimmäisenä hälytettiin apuun. Eihän hänellä ollut perhettä tai edes kissaa huolehdittavana, joten muiden mielestä se tarkoitti sitä, että hän olisi valmis lähtemään töihin mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Tällä kertaa aamuöinen hälytys töihin ei tosin häirinnyt ollenkaan, sillä se myös tarkoitti sitä, että Chaos pääsi vapaalle paria tuntia aiemmin kuin hänen olisi pitänyt. Varsinkin nyt, kun edessä odotti viikon loma, Chaos oli varsin innostunut. Heti kun oli varmistunut, että huispauksen maailmanmestaruuskisat järjestettäisiin Britanniassa, Chaos oli puolijuoksua mennyt pomonsa luokse ja ilmoittanut haluavansa viikon lomaa kisojen alusta eteenpäin. Jos ottelu venyisi muutaman päivän mittaiseksi, hän pystyisi katsomaan sen kokonaan ja viettämään pari päivää lomaa. Jos ne venyisivät yli viikkoon, niin sitten ei olisi luultavasti enää edes mitään katsottavaa. Vaikka Chaos olikin innokas seuraamaan huipausta, eikä koskaan jättänyt väliin nousta itse luudalle, viikon jälkeen huispauspelikään ei voisi enää pysyä mielenkiintoisena.

Vuotava noidankattila oli normaaliakin täydempi, ja puheensorinasta erottui muitakin kieliä kuin englantia. Majoitushuoneet olivat luultavasti täynnä kisoja seuraamaan tulleita vieraita. Osa vieraista näytti siltä, kuin he olisivat pukeutuneer parhaimpiinsa. Chaos ei oikein sopinut siihen joukkoon, vaan äkillisen herätyksen jäljiltä oli vain vetänyt päälleen ensimmäisen vaatteet, jotka olivat sattuneet käden ulottuville. Lähtiessään hän ei ollut ehtinyt vilkaista edes peiliin. Baaritiskillä odotellessaan, että Tom saisi palveltua edellisen asiakkaan, Chaos kuunteli miten erittäin vahvalla irlantilaisaksentilla puhuva mies yritti selittää jotain oletettavasti kaukaisille sukulaisilleen. Sukulaiset eivät oikein tuntuneet ymmärtävän, mistä mies heille kertoi. Chaos tilasi tuopin olutta, tultuaan siihen tulokseen että ei ollut liian aikaista. Tai ehkä jonkun mielestä, mutta koska hänellä alkoi loma ja hänen päivänsä oli alkanut kolme tai neljä tuntia ennen kuin muiden työssäkäyvien ihmisten, niin Chaos salli itselleen sen yhden tuopillisen. Vielä ei kuitenkaan ollut varsinaista aihetta juhlia.

Maksettuaan, kiitettyään ja tartuttuaan juomaansa, Chaos kääntyi ympäri ja alkoi katseellaan etsiä istumapaikkaa. Suurin osa pöydistä oli täynnä, tai siellä missä oli tilaa, seura olisi luultavasti ollut turhankin erikoista Chaoksen makuun. Esimerkiksi itsekseen ilmeisesti sisiliskojen hännistä puhuva mies ei vaikuttanut oikein kehittävältä seuralta. Kun Chaos huomasi ikkunan vieressä tutut kasvot, hän lähti heti ilahtuneena kohti tuota ikkunapöytää. Nainen oli varmasti ministeriön työntekijä, mutta Chaos ei tiennyt minkä osaston. Muiden pöytien ollessa enemmän tai vähemmän käyttökelvottomia Chaoksen ajanviettoon, hän päätti häiritä toista ministeriöläistä. "Sopiiko tähän istua?" Chaos kysyi naiselta, ja odottamatta vastausta istahti tuolille. Ikkunasta ulos katseleva nainen ei näyttänyt siltä, että hän odottaisi seuraa. "Sinäkin olet ministeriöläisiä, eikö?" Chaos kysäisi vielä varmistaakseen, ettei sekoittaisi naista johonkin toiseen.

Leticia ei kuitenkaan ehtinyt kovin kauaa yksin nautiskella kahvitauostaan, kun hän kuuli äänen yläpuoleltaan ja kohotti katseensa tulijaan. Tuo näytti suhteellisen tutulta ja näytti tunnistavan hänet.. Ja tuon puheesta päätellen heillä oli yhteinen työpaikka.
"Joo, toki," hän vastasi viitaten miestä istumaan siihen vapaaseen tuoliin itseään vastapäätä, "senkus istut.. Ja joo ministeriössä kyllä." Nyt Leticiaan iski hieman epävarma ja ehkä vaivaantunutkin olo, koska nainen ei mitenkään muistanut vastapäätä istuutuneen miehen nimeä vaikka kuinka yritti kaivella pääkoppaansa.. Ikävintä tässä oli se että kasvot olivat tutut, mutta nimi ei vain pompannut mieleen. Ja yleensä Leticia kyllä muisti ihmiset ainakin jotenkin.. Edes osaston jos ei muuta. Mutta ei, ei tänään.
"Älä nyt ota itseesi, mutta en saa millään nimeäsi päähäni," hän sanoi naurahtaen ja yritti edelleen yhdistää tuon kasvoja johonkin nimeen. Tuo oli.. varmaan jostain ministeriön huoltopuolelta tai jostakin. Varmaan käynyt joskus sammuttamassa palamaan syttyneitä muistioita tai ottamassa kiinni karkuun kipittäviä pergamenttirullia. Ei kai tuo nyt aurori saatika ainakaan heidän lakiosastoltaan ollut? Entä mitä jos tuo muisti hänet mutta hän ei tuota!

[Lyhyt vastaust tähän väliin mutta yritän väkertää pidemmän seuraavasta!]

(Ei haittaa, aina ei pysty väkertämään mitään pitkää vastausta. :) Eikä tästäkään nyt pitkää tule. :D)

Chaoksella oli kuva, että tämä hänen edessään istuva nainen oli hississä jatkanut vielä ylemmille tasoille, joten Chaos epäili että kyseessä oli asiansaosaava ja mahdollisesti jopa korkea-arvoinen ministeriön työntekijä. Eipä se korkea-arvoisuus silti olisi Chaoksen käytöstä muuttanut, ei se että jonkun toisen työtä arvostetaan enemmän, tee siitä toisesta yhtään parempaa ihmistä. Vaikka joillain selvästikin tuntui olevan sellainen asenne. Tämä nainen ei onneksi vaikuttanut ollenkaan sellaiselta.

Chaokselle ei tullut yllätyksenä, että nainen ei muistanut tai tiennyt hänen nimeään. Se oli myös helpotus, sillä jos nainen olisi tiennyt hänet, olisi ollut noloa myöhemmin alkaa kyselemään toisen nimeä. Juuri kun Chaos oli avaamassa suutaan, läheisestä pöydästä puhkesi ilmoille kovaääninen laulu. Muutama hieman vanhempi mies oli puhjennut kannatuslauluun, eikä siinä metelissä kuullut edes omia ajatuksiaan. Laulun loputtua, kovan naurunremakan ja muutaman henkilökunnalta tulleen paheksuvan katseen jälkeen Chaos käänsi katseensa laulavista miehistä takaisin vastapäiseen naiseen. "Saa nähdä millaista on kisojen jälkeen...", hän sanoi naureskellen. "Mutta siis, Chaos Denbright, unhoituttajaosastolta", Chaos jatkoi siitä mihin oli jääty ja ojensi kätensä hymyillen pöydän yli. "Niin ja en minäkään sinun nimeäsi tiedä, eli ei hätää", hän vielä jatkoi.

[Aaarght! Sori hirveest tämä kestäminen! Hävettää tämä.. x_X]

Paikalle saapunut mies ei kuitenkaan ehtinyt vastata Letician pahoitteluihin kun viereisen pöydän seurue puhkesi kovaääniseen kannatuslauluun. Leticia kääntyi katsomaan noita kummastuneena, mutta hieman naureskellen koska tämmöinen yhteisöllisyys oli kieltämättä hauskaa.. Ei hän itse huispauksesta niinkään perustanut, mutta toki kisat nyt häntäkin koskettivat. Ja olihan hän menossa sinne Klausin kanssa, joten kaipa.. Hänenkin pitäisi jo alkaa vähän kiinnostua. Klaus heittäisi hänet yleisöstä alas mikäli hän osoittaisi yhtään kyllästymisen tai tiedottomuuden merkkejä.
Leticia vilkaisi pöytään istuuntunutta miestä laulun viimein loputtua naurunremakkaan. Lopulta mieskin pääsi esittäytymään ja ojensi kätensä Leticialle. Leticia vastasi kättelyyn nyökkäillen hyväksyvästi.
"Leticia Mayer," hän vastasi, "taikalainvarijaosastolta. Syyttäjä itseasiassa. Hauska tutustua."

Leticia katseli hetken ajan muuta kahvilan seuruetta ja näytti tosiaan siltä että paikasta oli muuttumassa jonkin sortin virallinen kisakuppila.
"No.. Oletkos sinä menossa kisoihin?" Leticia kysyi Chaokselta viritellen jonkinasteista keskustelua uuden tuttavuuden kanssa.

(Eipä mitään, ei mullakaan olisi tässä ollut kauheasti aikaa vastailla. )

Nainen esitteli itsensä Leticiaksi, ja nimi tuntui jotenkuten tutulta. Se ei kyllä ole mikään ihme, siihen nähden että suurin osa ministeriöläisistä tuntee toisensa. Chaos oli vielä sen verran uusi työntekijä, että häntä ei vielä tunnettu kovin hyvin eikä myöskään Chaos tuntenut kovin paljoa oman osastonsa ulkopuolisia ministeriöläisiä. Syyttäjästä oli ilmeisesti joskus ollut puhetta kahvipöydässä tai muualla, kun Chaos etäisesti muisti kuulleensa Letician nimen aiemminkin.

Ihmiset Vuotavassa noidankattilassa tuntuivat olevan jatkuvasti enemmän ja enemmän innostuineita tulevista kisoista ja meteli yleensä melko hiljaisessa paikassa oli normaalia kovempi. Chaos ei keksinyt oikein mitään sopivaa puheenaihetta, ennen kuin Leticia avasi suunsa ja kysyi kisoista. "Joo, tottakai! Ilmoitin pomolle heti kun varmistui että kisat on täällä, että haluan lomaa." Chaos vastasi hymyillen. Hän tiesi, kuinka raivostuttavaa oli puhua asioista jotka eivät kiinnostaneet niin paljoa, joten hän yritti välttää puhumasta Leticialle liikaa huispauksesta, vaikka hänen tekikin mieli ryhtyä spekuloimaan kaikenlaista tulevista kisoista. "Olen odottanut näitä kisoja jo ikuisuuden. Harmittaa hirveästi, etten saanut lippuja huippuaitioon vaan täytyi tyytyä vähän huonompiin paikkoihin. Mutta ei sentään tarvitse retkeillä paikanpäällä viikkoja aikaisemmin, onneksi." Chaos jatkoi vielä ja naurahti lopuksi. Muutama hänen tuttunsa oli joutunut lähtemään jo muutamia päiviä sitten teltan kanssa kisapaikalle, koska ihmisten siirtymistä paikalle oltiin haluttu porrastaa. Sinänsä ihan fiksua, mutta olihan se varmasti aika epämukavaa. "Oletko sinä menossa?" Chaos kysäisi Leticialta. Leticia oli varmaankin ollut talossa jo pidemmän aikaa ja hänellä oli luultavasti enemmän suhteita taikaurheiluosastolle mitä Chaoksella, joten luultavasti hänellä olisi liput ainakin niin halutessaan. Vaikka mistäpä Chaos tietäisi Letician tuttavuuksista.

Leticia hymähti hieman eikä hänelle tullut yllätyksenä että Chaos oli menossa kisoihin. Oikeastaan kysymys oli ollut jopa turha, koska tottakai tuo oli menossa. Leticia oli itse varmaan koko Lontoon ainoa taikova ihminen, joka ei olisi ollut menossa jos Klaus ei olisi väkisin pakottanut häntä. Häntä huispaus ei sen suuremmin kiinnostanut, tosin se johtui siitä ettei hän oikein tajunnut sen sääntöjä. Ja ikävää oli myös se että työt kasaantuivat jopa syyttäjällä aivan tuhottomasti kisojen myötä.
Leticia naurahti hieman Chaoksen mainitessa leirintäalueen.
"Mun serkut on ollu siellä jo.. odotas nyt," Leticia mietti hetken ja laski päiviä päässään, "tulee vissiin viisi päivää." Hän naurahti kepeästi, "ne sanoi että siinä on oma tunnelmansa kun siellä viettää aikaa viikon päivät mutta musta tuntuu että ne sano sen vaan, koska mä olen ministeriössä töissä ja voin vaan kävellä paikalle sitten kun aika on."

"Joo olenhan minä menossa," Leticia naurahti vastaukseksi, "tosin vain koska veljeni sai minut ylipuhuttua. Klaus on huispausfriikki ja käytti siskoa ja siskon suhteita törkeästi hyväksi!" Hän naurahti uudelleen ja joi kahvistaan.
"Ei meilläkään nyt ihan huippuaitiossa paikat olet," Leticia sanoi, "mutta ilmeisesti, ainakin Klausin mukaan, todella hyvät paikat kuitenkin."
Klaus oli melkeinpä syntynyt luudalle, toisin kuin Leticia. Nainen itse piti enemmän maan pinnalla talsimisesta, talvisin luistelusta ja kesäisin uimisesta. Mutta ei hän ollut koskenutkaan luutaan lentomielessä sitten Tylypahkan ekan vuoden lentotuntien. Ja muutenkin hän oli kai pitänyt luutaa kädessä kerran sen jälkeen, koska oli ollut jokin juttu kirotun luudan tiimoilta.

Myös Chaos naurahti, kun Leticia kertoi serkuistaan. "No joo, en usko että se on kovin hohdokasta", Chaos sanoi. Hän oli itse niin mukavuudenhaluinen, että ei missään tapauksessa viihtyisi viikkoakaan telttaillen, vaikka teltta olisi kuinka hyvin varusteltu. Chaos ei voinut ymmärtää, miten jästit pystyivät telttailemaan ilman mitään mukavuuksia. Tylypahkassa oli aikoinaan jästitiedon tunnilla käsitelty jästien vapaa-ajanviettoa, ja juuri retkeily oli jotain mitä Chaos ei oikein ymmärtänyt. Kai sitä muutaman päivän jaksaisi, mutta ei sen pidempään.

Leticia vaikutti siltä, ettei ollut kovin innostunut huispauksesta. Chaos ei rehellisesti sanottuna voinut ymmärtää, miksei joku rakastanut huispausta. Kouluaikana Chaos oli viettänyt jokaisen vapaa-ajastaan liikenevän hetken luudanvarrella tai pelaten huispausta. Letician kommenttiin veljestään Chaos naurahti ja muisteli sisarustensa reaktioita, kun Chaos oli kertonut ottaneensa viikon lomaa. Rosie oli tuhahtanut, sillä hänkään ei oikein ollut kiinnostunut huispauksesta. Basil oli sentään ottanut Chaoksen tarjoamat liput vastaan, mutta halusi lähteä kisoihin omien kavereidensa kanssa, eikä huolinut Chaosta mukaansa. Onneksi Chaoksella oli sentään vanhoja koulukavereita, jotka olivat lähes yhtä innoissaan huispauksesta kuin Chaos itse. Letician ja hänen veljensä paikkoihin Chaos ei sanonut mitään, nyökkäsi vain ja nosti tuoppinsa huulilleen. "Voisinpa minäkin pelata ihan ammatikseni..." Chaos sanoi hieman haaveilevalla äänensävyllä. Vaikka hän olikin ollut melko hyvä lyöjä Tylypahkassa, maajoukkuetasolle hänen taitonsa eivät olisi ikinä riittäneet. Mikään ei kuitenkaan ollut hienompi tunne kuin liitää luudanvarrella huispauspallojen seassa ja läimäyttää ryhmy jotakuta vastapelaajaa kohti.

Leticia hymähti Chaosin unelmoivalle äänensävylle tuon huokaistua pelaamisesta huispausjoukkueessa.
"Minua ei kukaan saisi luudan varrelle," Leticia naurahti, "siskonikin lentää paremmin kuin minä. Klaus nyt ei muuta teekkään kun yrittää päästä luudan kanssa jonnekin jästien silmien ulkopuolelle." Leticia joi vielä kahvistaan ja totesi viimeisen tipan olleen jo turhan jäähtynyttä, melkeinpä kylmää. Hän laski kylmän kupin asetille ja vilkaisi kelloa. Hänellä oli relu vartti vielä ennen kuin hänen olisi palattava valmistautumaan erään tylsän oikeudenkäynnin kimppuun. Hän ei jaksanut ymmärtää miksi kaikista tylsimmistäkin aiheista, joista ei ollut vaaraa juuri kenellekään, piti järjestää oikeudenkäynti. Nytkin kyseessä oli joku juuri 17 vuotta täyttänyt nuori, joka oli onnistunut rikkomaan naapurissaan asuvan jästin ikkunan jollakin esineellä, jota epäiltiin muotoamuuttaneeksi ryhmyksi mutta miten se nyt muka oli mahdollista? Tai mitä väliä sillä oli..
Toisaalta ehkä tälläiset tapaukset kuuluivat asiaan ennen huispaus-kisoja.
"Teidän osastolla on varmaan pitänyt kiirettä viime päivinä," Leticia totesi enemmänkin kuin kysyi, "meidän osasto on mennyt ihan sekaisin kisojen takia vaikken ymmärrä miten se lakiosastoa mitenkään liikuttaa.. Nytkin minun pitäisi mennä oikeudenkäyntiin puimaan jonkun nuoren velhon tapausta, jossa tuo rikkoi naapurien jästien talon ikkunat jollain esineellä, jota epäillään ryhmyksi."

[Onpa kuivaa tekstiä :'D Vois alkaa lopetella tätä kohta ja pelata sit vaik jotain jännempää ja enemmän action-painotteist tän rupattelun sijaan?]

(Joo eiköhän tämä alkaisi olla tässä jo. :D Seuraavaksi tosiaan jotain vähän toiminnallisempaa. Kiitos pelistä! :) )

Chaos hymyili Leticialle, joka kertoi olevansa hyvin vastahakoinen nousemaan luudanvarrelle. Chaos ei viitsinyt alkaa ihmettelemään asiaa sen enempää, eihän hän tuntenut tätä naista lähes ollenkaan. Vaikka tähän mennessä Leticia oli vaikuttanut hyvinkin mukavalta, naisista ei ikinä tiennyt. Joskus niillä vain tuntui napsahtavan päässä ja kaikki olikin yhtäkkiä päälaellaan. Chaoksen päässä vilisevät ihmettelyn aiheet siitä, miksi joku välttelisi lentämistä, jäivät nyt siis kuulematta. Hetkeksi Chaos keskittyi katsomaan ulos ikkunasta ja tyhjentämään tuoppiaan.

Kun Leticia alkoi jälleen puhua, Chaos nosti katseensa tätä kohti. Tietämättä oikeastaan mitään minkäänlaisista käytännöistä oikeudenkäynneissä tai siitä, millaista Letician työ oikeasti oli, Chaos ei osannut reagoida kertomukseen muuten kuin naurahtamalla. "Joo, meilläkin on ollut kiirettä. Jotenkin aina näin isojen tapahtumien aikaan ihmiset kadottavat kaiken järjen", Chaos totesi. Heillä oli tosiaan, jälleen kerran, ollut melko kiireistä. Mitä ihmeellisempiä tapauksia oli tapahtunut taas muutaman päivän sisällä. Suurin osa oli aivan selvää ilkivaltaa tai tarkoituksen mukaista pelleilyä jästien kustannuksella. Tavalliset huolimattomuudesta johtuvat tapaukset olivat vähentyneet näinä muutamana päivänä ennen kisoja. Tietysti myös kisojen järjestäminen oli aiheuttanut unhoituttajille lisävaivaa, sillä osa heistä oli värvätty langettamaan suojausloitsuja kisapaikalle.

Chaos vilkaisi rannekelloaan. Hänellä ei ollut mihinkään kiire, mutta rankan työpäivän jälkeen hänen teki jo mieli päästä makaamaan sohvalle. Edessä oli jo tyhjä tuoppi, eikä Chaos kehdannut ottaa enää toista uudessa seurassa ja tähän aikaan päivästä. "Pitäisi varmaan lähteä jo kohti kotia. Aikainen aamu tänään. Kuten ehkä näkyy", Chaos sanoi hymyillen. Silmät ainakin tuntuivat hyvin väsyneiltä ja luultavasti siltä ne myös näyttivät. "Oli kiva tavata ja nähdään varmaan vielä myöhemminkin. Kiitos seurasta!" Chaos jatkoi ja nousi ylös. Hän otti tyhjän tuopin käteensä aikeenaan viedä se suoraan baaritiskille, niin kenenkään ei täytyisi sitä pöydästä siivota. "Nähdään!" Chaos huikkasi vielä Leticialle hymyillen ja lähti kohti ulko-ovea. Matkalla hän jätti tuoppinsa ja puikkelehti ihmisten joukossa ovelle. Ovelta Chaos heilautti vielä kättään Letician suuntaan.