Seven years of magic
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.


Kaikki roolipeliä koskevat säännöt ja tiedot löydät Kotisivuiltamme!
 
PääsivuLatest imagesHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Draco Malfoy

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija




Draco Malfoy Empty
ViestiAihe: Draco Malfoy   Draco Malfoy EmptyKe Helmi 02, 2011 9:28 am

Pelaaja & teksti: Nibs
Ulkonäön antaa: Bertie Gilbert

Draco Malfoy Bertiegilbert1

“Minä kuolen! Minä kuolen, katsokaa minua! Se tappoi minut!”
-Draco taikaeläinten hoidon tunnilla, liioitellen tahallaan.

NIMI: Draco Malfoy
IKÄ: 11-17 (5. kesäkuuta 1980)
PERHE:
* Isä, Lucius Malfoy
* Äiti, Narcissa Malfoy (ent. Musta)
* Täti, Bellatrix Lestrange (ent. Musta)
* Täti, Andromeda Tonks (ent. Musta, poltettu pois sukupuusta)
* Kotitonttu Dobby (kunnes Harry huijaa Luciuksen vapauttamaan tämän vuonna 1993.)
* Ei sisaruksia.
TUPA: Luihuinen
ASEMA: (Tuleva) kuolonsyöjä
ULKONÄKÖ: Ks. kuvat. Silmät ovat sinisenharmaat ja pituutta 11-vuotiaana on 154cm ja 18-vuotiaana 174cm.

PERSOONASTA:
Maailmalle hän vaikuttaa tyypilliseltä pilalle hemmotellulta, rikkaalta snobikakaralta, ja sitähän hän tietysti onkin. Mutta huipulla on yksinäistä, sanotaan, ja siitä Draco on kärsinyt koko lapsuutensa. Hänet kasvatettiin ajattelemaan, että puhdasveriset velhoperheet ovat parempia kuin muut maailman ihmiset ja luottamaan siihen, että rahalla saa kaikkea. Paitsi ystäviä - sen Draco totesi hyvin pian yksinäisen lapsuuden myötä. Tylypahka-ikään päästyään hän ei ollut enää täysin aidosti samaa mieltä vanhempiensa arvoista—mutta käyttäytyy päällepäin kuin olisi. Hän kun kokee, että perheensä on ainoa joka hänestä välittää ja rakastaa, eikä halua menettää sitä tuottamalla pettymystä--vaikka se sitten tarkoittaisikin ettei hän saisi olla vapaasti oma itsensä. Vaikka äiti ja isä ovatkin rakastavia ja läheisiä hänen kanssaan, Draco ei silti ole uskaltanut poiketa heidän arvo- ja ajatusmaailmastaan julkisesti. Vanhempansa kun niin kovasti haluavat pitää kiinni julkisesta imagosta. Se ei yleensä tuota hänelle suuria vaikeuksia, hän kun kuitenkin yhä osittain uskoo noihin arvoihin. Tuli ja paatos niiden levittelyssä vain ei kumpua uskosta.

Hänellä on palava tarve todistaa olevansa jotakin, pystyvänsä johonkin merkittävään—todistaa se ehkä eniten itselleen, johtuen sisällään vellovasta mitättömyyden tunteesta muiden kuin perheensä silmissä. Hänen verensä on puhdasta, perheensä rikas ja isänsä vaikutusvaltainen—entäs sitten? Ei se hänestä mitään kerro. Hän on ulospäin hyvin ylimielinen ja usein ilkeä ja enemmän tai vähemmän vihaisen oloinen. Samoista syistä hän mielellään pompottaa ja kiusaa muita. Ainoat ihmiset, joita hän avoimesti kunnioittaa ovat hänen vanhempansa ja Tylypahkan professorit. Isäänsä hän lähes palvoo—kuvittelee tämän pystyvän mihin tahansa ja jaksaa hokea ’isäni sanoo, että...’, tahtoessaan esittää tärkeää ja viisasta, ja joskus myös tahtoessaan loukata muita.

Hän on kunnianhimoinen, laskelmoiva, älykäs, ja rakastaa huomiota. Koulutyöhön hän ei panosta erityisen innolla, ja vaikkei hän yleensä avoimesti lintsaa, hän saattaa keinotella itsensä pois tunneilta tai helpottaakseen omaa työmääräänsä muiden kustannuksella. Tai jos hänellä on parempaa tekemistä kotitehtävien aikaan, hän pakottaa jonkun toisen tekemään ne puolestaan. Sama koskee melkein mitä tahansa hommaa, mikä häntä ei jostain syystä huvita itse tehdä. Muissa asioissa hän yrittää aina parhaansa niin hyvässä kuin pahassakin. Hän on myös valmis tekemään mitä tahansa todistaakseen itsensä niille, joille kokee tarpeelliseksi tai saavuttaakseen tavoitteensa. Valmis, muttei välttämättä kykenevä: hän ei ole tappaja. Hän on kiinnostunut pimeyden voimista ja ne kiehtovat häntä siihen asti kunnes hän joutuu kokemaan todellisuuden.

Hän ei ole kovin rohkea—lähinnä tyhmänrohkea tai ajattelematon. Toki hän itseään viitsii ja osaa puolustaa, eikä pelkää kaksintaisteluja, mutta jos vastassa on jokin vaarallisempi kuin tavallinen ihminen, hän yleensä poistuu paikalta ennemmin kuin jää pidemmäksi aikaa taistelemaan. Hän myös mielellään yrittää tuottaa muille suurempaa harmia valittamalla isille kaltoinkohtelusta tai "kaltoinkohtelusta".

Ei hän kuitenkaan täysin sydämetön ja ajattelematon ole. Esimerkiksi, kun Hermione löi häntä, hänen ilkkuessa lemmikkinsä vuoksi itkevää Hagridiä, Draco ei lyönyt takaisin, ei lähtenyt kaksintaisteluun eikä kostanut Hermionelle myöhemminkään. Koska hän ymmärsi ansainneensa sem lyönnin, eikä halunnut lyödä tyttöä - ei edes jästisyntyistä.

Harry Potterilla olisi saattanut olla mahdollisuus tutustua aidompaan Dracoon, jos ensivaikutelma ei olisi ollut niin surkea kiitos Dracon teeskentelyn tarpeen ja huonojen sosiaalisten taitojen. Ystävyysrarjouksesta kieltäytyminen katkeroitti Dracoa syvästi—Harry ei ainoastaan vaikuttanut syvälliseltä ja ajattelevalta, vaan tämä oli myös Britannian kuuluisin velho.

Asianlaitaa pahensi vielä se, että Draco on varsin äkkipikainen ja ylpeä persoona. Ei hän erityisen herkkänahkainen ole, mutta auta armias, jos loukkaat hänen vanhempiaan—silloin hän saattaa jopa sortua niin alhaiseksi, että hyökkää takaapäin, mikä ei ole hänelle muutoin tyypillistä. Tämä tunneside vanhempiinsa ei kuitenkaan estä häntä itseään laukomasta surutta mitä sylki suuhun tuo muiden perheenjäsenistä. Hän myös yleensä nauttii toisten henkisestä kärsimyksestä, koska se lievittää hetkellisesti hänen omaansa.

Pohjimmiltaan hän haluaisi vain jonkun ikätoverin osoittavan hänelle aitoa kiinnostusta ja välitöntä välittämistä, muttei voi mitään sille, että heittää oman tuskansa muiden päälle tavalla joka pitkälti pitää muut etäisinä tai vihollisina. Hän on liian pilallehemmoteltu ja tuskainen pystyäkseen oma-aloitteisesti muuttumaan. Silloin kun hänen tekee mieli itkeä, hän ”puree” jopa kovempaa kuin vihaisena. Jos patoutumat kasvavat liian suuriksi hän etsii mahdollisimman yksityisen paikan purkaa pahan olonsa kuin normaalit ihmiset ja saattaisi jopa avata sydämensä, jos joku sopiva persoona sattuisi kuitenkin olemaan paikalla.

Jos siis haluat tutustua kaikkein aidoimpaan Draco Malfoyihin, paras tilaisuus siihen on silloin, kun hän on yksin, vaikka silloinkin se saattaa olla haaste. Tämä poika kun tasapainoilee kolmen välillä: itsensä, henkisen kipunsa, ja oppimiensa arvojen.

Draco Malfoy Bertieg2.th

HISTORIA:
Draco syntyi rakastaville vanhemmille, mutta se ei riittänyt turvaamaan onnellista lapsuutta. Isä ja äiti hemmottelivat pojan pilalle ja opettivat hänelle asenteita, joilla ei liiemmin todellisia ystäviä tai edes kavereita hankita. Pojan sosiaalisia taitoja ei edesauttanut sekään, että hänet pidettiin kotiopetuksessa Tylypahkaan asti, sillä jästien julkinen koulu ei tullut kysymykseenkään.

11-vuotias Draco oli alkanut kyllästyä yksinäisyyteen ja pinnallisuuteen, ja toivoi Tylyaphkan tarjoavan toisen mahdollisuuden - mutta oli jo liian myöhäistä. Poika ei osannut ja osittain uskaltanutkaan, päästää irti oppimistaan asenteista ja muokkautuneesta persoonastaan joten ensivaikutelma hänestä oli toivottomasti surkea. Lopulta hän päätti olla sitä mitä parhaiten osasi, kun se kerran oli myös melkoisen hauskaa—vaikkei erityisen antoisaa sisäisen yksinäisyyden voittamiseksi. Hänestä tuli siis yksi Tylypahkan pahimmista kiusaajista ja nopeasti Luihuisen tuvan keulakuva.

Isänsä oli kylä varoittanut, että Tylypahkassa ei kannattaisi olla Harry Potterin vihollinen, valtaosan yhteiskunnasta pitäen tätä sankarina. Mutta Harryn kieltäydyttyä ystävyystarjouksesta jonka Draco oli esittänyt vilpittömästä halusta saada elämänsä ensimmäinen hyvä ystävä, pettynyt Draco ei millään kyennyt toimimaan isänsä varoitusten mukaan, vaan otti Potterin silmätikukseen ja heistä tuli arkkivihollisia. Se, sen enempää kuin kilpailuhenkisyyskään ei laantunut seitsemän kouluvuoden aikana. Harry pahensi asemaansa kaveeraamalla Hermione Grangerin ja Ron Weasleyn kanssa, jotka Dracon perheen silmin olivat pahimpia mahdollisia: verenpetturi ja kuraverinen. Vaikka Draco itse ei ole aito jästivihaaja, Hermioneakin kohtaan Draco muodosti nopeasti henkilökohtaista kaunaa, kun tämä oli häntä parempi lähes joka oppitunnilla. Se sattui itsetuntoon jo vain silläkin, että pojalla oli palava tarve todistaa itsensä muille.

Hän oli hankkinut rinnalleen kaksi hieman hidasta ja tyhmää ”gorillaa”, Vincent Crabbe ja Gregory Goyle, jotka toimivat hänen ”ystävinään”—tai enemmänkin orjina, jotka roikkuivat lähes aina hänen mukana.

Toisena lukuvuotenaan hän sai tupansa huispausjoukkueesta Etsijän paikan, ollen varsin etevä siinä tehtävässä—tosin hänen isänsä antelias lahjoistus (Uudet Nimbus 2000 –luudat koko Luihuisten joukkueelle) saattoi myös auttaa asiaa.

Neljäntenä lukuvuotena hän aikoi vihassaan heittää Harryn päälle kirouksen, kun tämä oli kääntänyt selkänsä. Harryn nolaamisen sijaan hän joutui itse nolatuksi, kun hyökkäyksen esti ”Alastor Vauhkomieli” (oikeasti Barty Crouch Jr.), joka muutti Dracon valkoiseksi hilleriksi ja pompotti ympäri huonetta kaikkien katsellessa. Professori McGarmiwa ilmestyi paikalle ja pelasti Dracon, mutta nolausta se ei laimentanut yhtään. Poikaparka sai kuulla siitä koulutovereiltaan koko loppuvuoden, varsinkin Ronald Weasleyltä.

Viidentenä lukuvuotenaan Dracosta (jostain käsittämättömästä syystä) tehtiin Luihuisten valvojaoppilas. Tuona vuonna Voldemortin kannattaja Dolores Pimento Taikaministeriöstä valtasi Tylypahkan ja teki siitä helvetin suurimmalle osalle oppilaista. Päätavoitteena hänellä oli syöstä Dumbledore rehtorin paikalta. Draco liittyi Pimennon Inkvisitiopartioon, saaden rutkasti lisää määräys –ja toimintavaltaa ja nautti siitä täysin siemauksin. Vuoden lopulla Pimento syrjäytettiin ja Tylypahka palasi normaaliin elämäänsä.

Dracon isä osallistui Taikaministeriön Salaperäisyyksien osastolla tapahtuneeseen taisteluun, tavoitteena muiden kuolonsyöjien kanssa saada Harrya ja Voldemortia koskeva ennustus käsiinsä. Lucious pidätettiin ja heitettiin Azkabaniin, mikä järkytti Dracoa suuresti. Luonnollisesti Draco syytti Harryä ja vannoi kostoa.

Kuudentena lukuvuotenaan Draco ei saanut jatkaa valvojaoppilaana, koska oli törkeästi ja suuresti väärinkäyttänyt oikeuksiaan edellisenä vuonna. Tämä tosin ei poikaa haitannut pätkääkään, sillä hänellä oli paljon suurempia murheita. Murheita, jotka tappoivat hänen kiinnostuksensa huispaukseen ja aiheuttivat hänelle jälki-istuntoja koulutyön laiminlyönnistä. Vaihteeksi hänen elämänsä oli muuttunut todelliseksi helvetiksi.

Hänestä oli ennen lukuvuoden alkua tehty virallisesti kuolonsyöjä vankilassa viruvan isänsä tilalle ja lisäksi Lordi Voldemort vaati juuri hänen järjestävän kuolonsyöjille kulkutien Tylypahkaan—ja murhaamaan Albus Dumbledore. Voldemort oli varma pojan epäonnistuvan ja jopa kuolevan yrittäessään--ja määräys olikin tarkoitettu rangaistukseksi Lucioukselle ennustuksen noutamisen epäonnistumisesta. Dracolle Voldemort uhkasi tappaa tämän vanhemmat, jos tämä epäonnistuisi. Pimeyden voimien kaikki glamour katosi täysin koko Malfoyn perheen silmissä. Tuon lukuvuoden aikana Draco kasvoi paljon henkisesti, eikä ehtinyt edes ajatella kiusaamista.

Narcissa oli järjestänyt professori Kalkaroksen poikansa tueksi—viemään Dracon tehtävän loppuun, jos poika ei siihen pystyisi. Aluksi Draco, itsensä todistamisen halussa kielsi Kalkarosta auttamasta, mutta vuoden kuluessa mahdottomalta tuntuva tehtävä vei hänen itseluottamuksensa—ja hätä isän ja äidin kohtalosta vain lisäsi paineita ja tuskaa. Dracon kyllä onnistui järjestää kuolonsyöjille tie Tylypahkaan, mutta Dumbledoren murhaaminen oli aivan toinen juttu.

Hän oli yrittänyt salamurhata Dumbledoren pitkin vuotta, mutta aina epäonnistunut, koska hänen sydämensä ei ollut mukana yrityksissä. Lopulta hän päätyi Tylypahkassa torniin ja hänen olisi pitänyt tappaa Dumbledore avada kedavralla. Hän ei pystynyt muuhun kuin avautumaan rehtorille miksi hänen olisi pakko onnistua. Kalkaros—myös Dumbledoren pyynnöstä—tappoi tämän Dracon puolesta.

Viimeisenä lukuvuonna Lucius vapautui Azkabanista ja Draco joutui todistamaan tappamista ja kiduttamista kuolonsyöjäpiireissä. Malfoyt eivät enää olleet vaikutusvaltaisia, siinä missä heidän oma kiinnostuksensakin oli lopahtanut. Tylypahkan taistelussa heidän uskollisuutensa riitti vain toisilleen—vain perheen selviytymisellä oli enää merkitystä.

MUUTA:
- Erityisen vahvoja taitoja: lentäminen, taikaliemet, loitsut, okklumeus.
- Ei lemmikkiä koululla, mutta kotona hänellä on uroshuuhkaja nimeltä Glow.

"Let's get lost in the dark, forget who we were, and resurface as something new."

Draco Malfoy Dracol Draco Malfoy Tumblrlqihdhddxl1qmon2r
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Draco Malfoy
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Seven years of magic :: Hautausmaa :: Vanhat hahmot-
Siirry: