A Whole New World

[Elikkäs Leticia tänne mukaan =)]

Vuosi 1996 tammikuu.

Nuori vaaleatukkainen, 18-vuotias naisen alku astui juuri sisään Kalmanhanaukio 12:sta. Mary oli vasta hiljattain liittynyt Feeniksin killan riveihin ja oli käynyt vain muutaman kerran aikaisemmin killan tukikohdassa ja silloinkin vain nopeasti välittämässä tai hakemassa jotain tietoa. Tähän mennessä naisen suurin työtehtävä oli oikeastaan enimmäkseen ollut vain tehtävä tarkkailla jästien puheita työpaikallaan. Mary työskenteli tätinsä omistamassa jästibaarissa Lontoossa. Dumbledore halusi tietää kuinka paljon tavalliset jästit olivat huomanneet muutoksia ja oputija tapahtumia, joita kuolonsyöjät jästimaailmassakin toisinaan innostuivat tekemään. Naista hieman tyrhautti tämä työtehtävä, mutta ei hän nyt voinut olettaakaan, että heti kättenyssä hänelle annettaisiin jotain todella vaativia tehtäviä. No ehkä kaikki sitten aikanaan.

Nyt kuitenkin Mary oli tullut aivan muista syistä Kalmanhanaukiolle. Hänellä ei ollut ollut mitään muutakaan tekemistä sillä töihinkin hän menisi vasta myöhemmin illalla. Ja nyt koska hänellä oli ylimääräistä aikaa, hän oli päättänyt tulla tutustumaan killan tiloihin paremmin. Jos vaikka vielä törmäisi joihinkin muihin kiireettömiin kiltalaisiin, niin heihinkin voisi paremmin tutustua. Suurin osa killan jäsenistä oli hänelle ainakin nimeltä tuttuja. Myöskin Tylypahkan koululaisia, kuten Weasleyn lapset, pyörivät aika paljon Kalmanhanaukiolla. Weasleystä Mary tunsi ehkä parhaiten kaksoset sillä nämä olivat vain vuotta nuorempia kuin hän.

Nainen pyöritteli vaaleaa hiuskiehkuraa etusormensa ympärillä astuessaan muutaman varovaisen askeleen eteisessä. Hän ei oikein tienyt mitä sitten seuraavaksi tekisi. Talo tuntui hiljaiselta ja Mary alkoi miettiä oliko hän tullut täysin tyhjään taloon. Mitä hän sitten voisi tehdä? Harhailla yksinään ympäri taloa nuuskimassa paikkoja tai sitten istua vaivaantuneena odottamassa, että joku tulisi paikalle. Hetken nainen mietti kääntyvänsä kannoillaan ja lähtevänsä pois, mutta siitä ajatuksesta hän suuttui hieman itselleen. Mitä hän oikein ajatteli. Nainen todellakin tahtoi tehdä kaikkensa vastustaakseen häntä-joka-jääköön-edes-ajattelematta eikä jästien salakuuntelu paljoakaan auttanut. Eikä nainen varmastikaan saisi yhtään tuon haastavempia tehtäviä, jollei yrittäisi nyt ensin luoda kontakteja edes omiin "kolleegoihinsa". Jos se meinasi sitä, että hän istuisi täällä puoli päivää niin sitten se meinasi sitä.

[Jäipä vähän lyhyemmän puoleiseksi tämä aloitus, mutta kun samalla joudun tekemään dreamweaverilla kaikkea kakkaa (koulujuttui) niin ei oikein onnistu tämä tekstiin keskittyminen täysin sataprosenttisesti -.-"]

[Alright (: Eli katselin aikajanoja ja heitän nyt.. en voi sanoa randomisti, mutta kuitenkin, päivämäärän 18.1.1996 ja tämähän on torstai. Suuri joukkopako Azkabanista on tapahtunut edellisenä viikonloppuna.]

Leticiasta alkoi jo pikkuhiljaa tuntua siltä kuin hänellä olisi aina Kalmanhanaukiolle mennessään mukanaan tukuttain papereita. Niin tälläkin kertaa. Hänellä oli myös vakaasti sellainen aavistus ettei tähän aikaan viikosta kukaan olisi taaskaan vastaanottamassa hänen työnsä hedelmiä. No asuihan talossa eräs Sirius Musta, mutta sille miehelle Leticia ei enää koskaan antaisi mitään papereita saatika edes suostuisi jättämään papereita samaan huoneeseen sen pirullisen miehen kanssa. Viime syksynä mies oli onnistunut melkein tuhoamaan hänen paperinsa pelkän kahvin voimalla.. Koskaan Leticia tai Sirius eivät olleet tulleet toimeen kovin hyvin, mutta siihen päivään saakka sitä oli edes Letician osalta yritetty vaikkei Siriuksesta takeisiin mentykkään.. Siitä päivästä lähtien Leticiakin oli vain tyytynyt vihaamaan sitä miestä ja mielellään hän passittaisi tuon Azkabaniin, mikäli se olisi mahdollista. Harmi ettei Leticiakaan uskonut miehen syyllisyyteen, joten hänen oli hieman hankalaa alkaa tuota Azkabaniin heittelemään.. vaikka mieli kuinka teki.
Onneksi yksin talossa ollessaan Sirius tyytyi roikkumaan sen hevoskotkansa kanssa yläkerrassa ja näin ollen Leticia sai yleensä olla ilman tuon ärhäköintiä.. Varsinkin nyt kun hän oli oppinut muistamaan sen ettei ovia saanut missään tapauksessa paiskoa, jottei arvon rouva Musta saisi jonkinlaista kirkumiskohtausta!

Leticia katsahti ympärilleen ja asteli sitten ripeästi Kalmanhanaukion pihalle ja sitä kautta ovelle. Hieman varovaisemmin kuin normaalisti ovia aukoessaan, hän tarttui oven kahvaan ja livahti sisään. Hänen yllätyksekseen siinä eteisen liepeillä seisoi jo joku.
"Terve," Leticia sanoi puoliääneen vaikkei tuota nuorta tyttöä edes tunnistanut.. Liekö hän edes koskaan nähnyt moista ilmestystä? Leticia asteli tytön ohi keittiöstä peläten hitusen sitä että pienikin ylimääräinen sana voisi aiheuttaa sen hullun akan räjähdyksen ja sitäkautta tuon pojan alakertaan tulon.
Niinpä Leticia asteli hieman etäämmälle eteisestä, mutta kääntyi vielä katsomaan tyttöä.
"Hmmh.. Ollaanko me tavattu?" hän kysyi ja ojensi kätensä tervehdykseen, "Leticia Mayer.

[Hoho.. Hieman kökkö alotusviesti : D Mutta tästä se lähtee!]

Mary oli uppoutunut ajatuksiinsa niin syväti, että meinasi kiljaista kuullessaan hiljaisen tervehdyksen takaataan. Hän onnistui kuitenkin viime tipassa nielemään huutonsa sillä siitä ei kuitenkaan olisi seurannut mitään hyvää. Jo heti ensimmäisellä käynnillään Kalmanhanaukiolla hän oli saanut varoittavan luennon siitä kuinka eteishallissa täytyisi olla hipihiljaa tai muuten sekopäinen maalaus rupeaisi kirkumaan ja sitä oli kuulemma hyvin vaikea saada hiljaiseksi. Hämmästyneenä Mary katseli toisen, tummatukkaisen naisen perään tämän kävellessä kohti keittiötä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tuota henkilöä, mutta oletti heti tämänkin kuuluvan kiltaan kun kerran sisään oli päässyt ja noin varmasti näytti tuntevan talon.

Vähän matkaa käveltyään tuntematon nainen kuitenkin kääntyi ympäri ja pohti olivatko he tavanneet aikaisemmin. Mary pudisti nopeasti päätään niin että hänen lainehtivat hiuskiehkuransa heiluivat pään liikkeiden mukana, ja heti tämän liikkeen jälkeen naista alkoi hävettää oma äkkipikaisuutensa ja suurieleiset liikkeensä.
"En usko, että olemme tavanneet aikaisemmin. Olen aika uusi killan jäsen," hän aloitti rauhallisella ja hiljaisella äänellä ja astui sitten itse muutaman askeleen lähemmäs toista henkilöä, joka juuri oli esittäytynyt Leticia Mayeriksi ja ojentanut kätensä, johon Mary nyt tarttui, "Holly Mary Lee. Mutta kaikki kutsuvat vain Maryksi." hän esittäytyi puolestaan ja hymyili hieman ystävällisesti. Miten olikaan mukavaa, että paikanpäälle oli ilmaantunut näin nopeasti joku toinen eikä hänen tarvinnut yksinään pällistellä tyhjän tuntuisessa talossa häveten itseään ja ihmetellen mitä hän oikein siellä edes touhuaisi. Mutta vaikka tämä Leticia olikin ilmaantunut paikalle, ei se kuitenkaan taanut sitä, että tällä olisi nyt aikaa hänen katlaiselleen uudelle tuttavuudelle, mutta yrittänyttä ei laitettaisi.
"Mitäs jos siirtyisimme vaikka keittiöön? Niin ei tarvisi varoa koko ajan ääntään tässä eteisessä?" Mary ehdotti ja teki kädellään pienen eleen osoittaakseen, että Leticia voisi liikkua edeltä, jos vain tahtoi.
"Mitenkäs, onko sinulla nyt hirveästi tekemistä vai mitä varten tulit tänne?" Mary esitti uuden kysymyksen ja yritti olla kuulostamatta häiritsevän uteliaalta. Ei hänen tarkoituksensa kuitenkaan ollut urkkia mitään naisen yksityisasioita, "Jos siis saan kysyä." hän lisäsi vielä sillä täysin tuntemattoman ihmisen utelu toisen tekemisistä voisi kuulostaa epäilyttävältä.

[Saat autohittailla Maryn liikkumaan tuosta eteisestä Letician kanssa jonnekin, jos vain koet tarpeelliseksi peliviestin helpottamikseksi (:]

Leticia hymyili tytön esittäydyttyä Holly Mary Leeksi. Hän oli.. Ehkä joskus kuullut tuon nimen. Joku kiltalainen oli varmaan kertonut että uusi tyttö on liittynyt Kiltaan tai jotain vastaavaa, mutta eivät he nyt ilmeisesti ainakaan kasvokkain olleet koskaan tavanneet. Leticia asteli Maryn edellä keittiöön tuon ehdotettua sitä ja lätkäisi paperinippunsa keittiön pöydälle uhraten pikaisen ajatuksen vielä Sirius Mustalle niin tehdessään. Noh, tuskin tuo mies uskaltautuisi lähellekään mitään papereita, mitkä liittyivät häneen. Ei ainakaan toivottavasti.
Maryn kysyttyä oliko hänellä mitään tekemistä, Leticia oli jo astellut keittiön kahvinkeittimen luo. Nainen naurahti hieman kysymykselle ja näytti kahvipannua ennen kuin täytti sen vedellä.
"Iltapäiväkahvit," hän sanoi katsahtaen tyttöä, "ei mitään sen kummempaa suunnitelmissa tänään. Ja noita papereita pitää vahtia kunnes joku kiltalainen tulee ottamaan ne vastaan. En luota siihen Mustan hiippariin.." Leticia laittoi kahvin tulemaan ja istahti sitten pöydän ääreen odottelemaan.
"Mitäs sinä täällä tähän aikaan haahuilet?" Leticia kysäisi puolestaan, "vai onko meillä jokin kokous minkä olen unohtanut..?"

[Oivoi kun on turhankin kökköä viestiä nyt.. x_x ens kerralla parempaa!]

Mary tunsi pienen helpotuksen jännityksessään huomatessaan Letician hymyilevän hänelle. Se taisi olla ihan hyvä merkki. Ainakaan nainen ei tainnut olettaa hänen olevan kukaan tunkeilija. Nyt tarkemmin asiaa ajatellessaan Mary meinasi naurahtaa omalle hölmöydelleen. Varmasti kaikille Kiltalaisille olisi ilmoitettu kun uusi jäsen liittyi mukaan. Kilta ei ollut mikään turvallisin "yhdistys" näin synkkinä aikoina ja sen jäsenistä ja muistakin turvallisuutta koskevista asioista pidettäisi tarkkaa lukua.

Mary seurasi Leticiaa eteisestä keittiöön ja katseli sivusta kun toinen nainen rupesi keittelemään kahvia ja ilmoitti, ettei hänellä ollut juuri sillä hetkellä mitään ohjelmaa tiedossa. Tieto sai Maryn innostumaan hieman. Leticia vaikutti mukavalta, joten tämä toivottavasti ei pistäisi pahakseen, jos hän jäisi viettämään aikaansa tämän kanssa. Mary seurasi Letician esimerkkiä tämän istuuduttua pöydän ääreen ja astui itsekin muutaman häntä ja pöytää erottavan askeleen edemmäs istuutuakseen alas.
"Ei, ei meillä pitäisi nyt olla tiedossa kokousta", Mary vastasi pikaisesti Letician esittämään kysymykseen "Eikä minulla mitään erikoista syytä tänne tuloon ollut. Kunhan tulin vapaa-aikanani tutustumaan paikkoihin ja ihmisiin vähän paremmin. Vaikka aika vähän täällä nyt ketään on tavoitettavissa." hän jatkoi selitystään hieman naureskellen paikoittain vaikkei hänen sanomisissaan mitään hauskaa ollutkaan. Se oli vain hänen tapansa purkaa pientä hermostumistaan.
"Onneksi sinä sentäs ilmaannuit tänne. Olisi voinut tulla hieman tylsää täällä yksikseni pyöriessäni." nainen hymyili ystävällisesti. Hän silmäili nopeasti paperipinoa, jonka Leticia oli hetkeä aikaisemmin laskenut pöydälle, ja pohti mielessään mitä kaikkea tietoa ne sisälsivät. Hän ei kuitenkaan kehdannut alkaa utelemaan niistä tiedoista mitään. Enemmän häntä tällä hetkellä kiinnosti vain tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa tulisi varmasti olemaan jatkossakin tekemisissä.

Mary päätti takertua Letician aikaisemmin mainitsemaan asiaan. Tämä oli puhunut "Mustan hiipparista" ja Mary oletti tämän tarkoittavan Sirius Mustaa, miestä, joka oli paennut Azkabanista, paljastunut syyttömäksi ja tämän talon omistajaksi myöskin.
"Millainen mies tuo Musta, oikein on? En ole vielä koskaan jutellut hänen kanssaan. Nähnyt vain muutamia kertoja ohimennen." nainen pyöritteli peukaloitaan täysin huomaamattaan ja kohotti sitten katseensa kohti kattoa kuin vilkuillakseen yläkertaan, jossa tämä Musta sitten luultavasti majaili.

Leticia nyökkäsi pienesti hymähtäen Maryn vastatessa ettei tuonkaan mielestä tänään mitään kokousta pitäisi olla. Hyvä juttu.. Näin Leticiakin oli oikeastaan uskonut jo ennen kuin esitti kysymyksensä, koska yleensä hän muisti kaikki kokoukset paremmin kuin hyvin. Tai no.. Jos tuli jokin tyhjänpäiväinen perhepalaveri eteen niin semmoiset hän yleensä unohti saman tien kun niistä ilmoitettiin, mutta mitä tuli töihin tai Kiltaan niin ne kokoukset hän muisti kyllä. Mutta ainahan muisti saattoi pettää, joten parempi varmistaa aina jos vähänkään epäili.
Maryn kerrottua varsinaisen syynsä tämänpäiväiseen vierailuunsa Kalmanhanaukiolle, Leticia nyökkäili hymyillen. Mahtoi olla aikamoinen kynnys tulla ilman mitään syytä päämajalle palloilemaan. Leticia ainakin muisti että oli vältellyt viimeiseen saakka turhanpäiväisiä visiittejä siihen taloon silloin kun oli juuri Kiltaan liittynyt. Kyllä hän olisi Maryn tavoin halunnut tutustua rauhassa taloon ja sen asukkeihin, mutta tahto ei ollut meinannut olla tarpeeksi. Hän kun oli sellainen ihminen, joka ei halunnut olla ihmisten tiellä saatika näyttää tyhjäntoimittajalta. Onneksi hänellä työnsä puolesta oli aika paljon jotain tähdellistä tietoa tuotavana, joten hän oli sitten niiden verukkeella tullut tutustumaan taloon. Liekö hän koskaan ns. turhaan tänne tullutkaan..
"No minulla ei tänään ole mitään tekemistä, joten ihan hyvin voin täälläkin istua ja turista mukavia.." Leticia naurahti Maryn vielä sanoessa kuinka hyvä hänen saapumisensa olikaan ollut, "mieluummin täällä jonkun seurassa kuin kotona yksikseni."

Leticia nousi ylös pöydästä ottaakseen kaapista kahvikupit heille ja kuunteli siinä samalla kun Mary kysyi kysymyksensä koskien sitä ainoaa kiltalaista, josta hän ei itse liiemmin pitänyt ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Eikai kuitenkaan olisi kovin reilua Marya kohtaan antaa tytölle turhan kärkästä kuvaa siitä Mustasta, koska.. No muuthan tuntuivat pitävän Siriuksesta, joten kaipa tuo ihan mukava kaveri oli. Tuo ei kai pitänyt hänestä vain ja ainoastaan sen takia että hän sattui olemaan luihuinen koulussa ja tuo ukko puolestaan oli pyhä rohkelikko..
"No.. Kysyt nyt oikeastaan väärältä ihmiseltä," Leticia sanoi naurahtaen ja katsahti Marya samalla kun asetteli kahvikupit pöytään, "koska me ei olla sen miehen kanssa tultu koskaan toimeen keskenämme.. Se on päättänyt olla pitämättä minusta ja kutsuu minua enemmän 'luihuisen prinsessaksi' kuin nimeltä." Leticia asteli jääkaapille kurkottaen katsomaan mitä kaikkea syötäväksi kelpaavaa Molly Weasley olisi taloon jättänyt.
"Enkä minäkään sitten pidä hänestä, koska on jotenkin typerää edes yrittää pitää ihmisistä, jotka eivät pidä sinusta eikö vain?" Leticia katsahti taas Marya hymyillen kuitenkin, "mutta kyllä se mies varmasti ihan rehellinen ja.. mukavakin osaa olla jos oikein yrittää. Muiden kiltalaisten kanssa se kyllä tuntuu toimeen tulevan.. Paitsi tietysti Severus Kalkaroksen kanssa, joka niinikään oli koulussa luihuinen." Leticia mietti hetken naurahtaen hieman päättelylleen.
"Voisi siis sanoa että se mies on naiivi ja hyvinkin.. kouluaikoihin takertunut," hän sanoi, "mutta kannattaa ottaa itse asiasta selvää joskus jos ja kun satutte samaan paikkaan ja samaan aikaan." Leticia asetteli joitakin keksejä ja mitä nyt kaapista löysi, pöytään ja kaatoi sitten kahvia heidän kuppeihinsa. Tämän jälkeen hän nappasi vielä maitopurkin kaapista ja istahti takaisin pöytään.

Mary ilahtui kuullessaan, ettei Leticialla olisi tiedossa muuta ohjelmaa sille iltapäivälle ja että tämä voisi mielellään viettää aikaa hänen seurassaan. Mary sai naisesta heti miellyttävän kuvan. Tämä ei tuntunut ollenkaan kireältä tai jäykältä niin kuin kovin monet nykyään näinä ikävämpinä aikoina. Varsinkin kiltalaiset usein olivat vaikuttaneet huolestuneilta ja... no vähemmän rennoilta, ja osiltaan sen takia Mary ei ollut uskaltanut lähestyä sen tuttavallisemmin muita milloinkaan aikaisemmilla käynneillään täällä päämajassa. Nuori nainen katseli toisen touhutessa ympäri keittiötä noukkien kaapeista milloin kuppeja, milloin keksejä ja muuta pientä. Mary huokaisi hieman tuntiessaan itsensä jokseenkin avuttomaksi istuessaan vain paikoillaan ja katsellessaan kun toinen touhusi. Mutta eipä hän olisi voinut Leticiaa auttaakaan mitenkään. Eihän hän tiennyt ollenkaan mitä keittiön kaapit sisälsivät, mutta ehkä sitten jonain päivänä sekin selviäisi ja kahvin laitto kävisi häneltäkin kätevästi. Oikeastaan aluksi Kiltaan liittyessään nainen oli pelännyt saavansa vain kahvinkeittäjän tai jonkin muun yhtä turhan roolin, mutta pelko oli käynyt turhaksi. Vaikka ei hänen tämänhetkinenkään tehtävä kovinkaan kehuttava ollut, oli se silti jokseenkin hyödyllisemmän oloinen kuin pelkkä kahvin keittäminen. Sitä paitsi jästien maailmassa normaalien kadunkulkijoiden keskuudessa kulki toisinaan jopa ihan mehukkaita juttuja. Joskus harvoin ne liittyivät myös velhomaailmaan. Ei tietenkään niin, että jästit heistä olisivat tienneet, mutta velhomaailmassa tapahtuneet asiat toisinaan (varsinkin nykypäivinä enemmän) vaikuttivat myös jästien elämään.

Mary keskittyi kuuntelemaan kun Leticia alkoi kertoa Sirius Mustasta. Heti alkuunsa selvisi ettei nainen tainnut kovinkaan paljon pitää tuosta miehestä. Ja tunne taisi olla molemmin puoleinen. Mary kohotti hieman kulmakarvojeen saadessaan kuulla Letician olleen luihuinen opiskeluaikoinaan. Tämä fakta ei kuitenkaan muuttanut hänen käsitystään toisesta naisesta yhtään huonommaksi. Olihan Maryn oma isovelikin kuulunut luihuiseen, ja silti heillä oli hyvin lämpimät välit ja hänen veljensä oli edelleenkin hyvä ja kunnollinen ihminen.

"Niin eihän kenestäkään ole pakko pitää. Ei todellakaan, jos toinen ei pidä sinusta" Mary totesin hymyillen ystävällisesti "Minä juurikin olen sellainen ihminen, etten edes halua yrittää tulla toimeen ihmisten kanssa, joista en pidä. Minulla vain on aina ollut pieni taipumus joutua riitatilanteisiin helposti... Mutta onneksi osaan myös riidan jälkeen sopia ja myöntää virheeni. Muutenhan minulla ei varmaan olisikaan kovinkaan montaa ystävää. En helpolla ala inhoamaan ketään ihmistä, mutta sitten kun alan niin inhoan häntä varmasti koko loppu elämäni. "Mary naurahti kepeästi ja pohti hetken mielessään voisiko ottaa tuon luihuisaiheen enemmän esille vai olikohan se kuinka arka aihe Leticialle. No ainahan sitä voisi yrittää ja jättää asian sitten sikseen, jos toinen vaikuttaisi pidättyvältä.
"Niin sinä olit siis luihuinen koulu aikoinasi?" Mary kysyi kuin ohimennen "Itse kuuluin rohkelikkoon. Tosin se aikoinaan harmitti minua sillä olisin halunnut korpinkynteen. Katsos kun silloin lapsena halusin kaikkien tietävän kuinka nokkela ja viisas tyttö olinkaan." hän jatkoi puhellen kepeästi.

Leticia hymähti hieman Maryn vastaukselle, sillä tuo näytti olevan aika samanlainen kuin hänkin. Hänkin pyrki toki tulemaan kaikkien kanssa toimeen, mutta joskus siinä ei vaan onnistuttu.. ja joskus sitä ei tosin viitsinyt edes yrittää kuten esim. juuri Siriuksen kohdalla. Tai oli hän yrittänyt ensimmäiset.. pari minuuttia, mutta siihen se sitten oli jäänytkin. Ei hän nyt tarkkaan enää muistanut hänen ja Siriuksen ensitapaamista, mutta.. Varmasti Sirius oli vain aukonut päätään hänelle! Ihan varmasti..
Leticia naurahti Maryn selvitykselle omasta rohkelikkoudestaan. Niin.. Pienenä sitä oli ollut kauhea todistelemisen tarve ja kyllä hänkin muisti miltä oli tuntunut kun oli ainoana perheestä lajiteltu luihuiseen. Mitähän sekin oli tarkoittanut..
"Joo.. Olen luihuinen," Leticia vastasi hymähtäen ja sekoitteli samalla maitoa kahvinsa sekaan, "itseasiassa perheeni ainoa luihuinen. Äitini ja siskoni kuuluivat rohkelikkoon ja isäni ja veljeni puolestaan korpinkynteen.. Itseasiassa veljeni Klaus taitaa olla sinun kanssasi saman ikäinen? Aika lähelle ainakin.. Tiedätkö korpinkynnestä ketään Klaus Mayeriä?"
"Meidän perhe on tälläinen sekalainen," Leticia naurahti, "siskoni meni vielä naimisiin puuskupuhin kanssa niin kaikki löytyy! Se onkin sitten mielenkiintoista katsoa että mihin tupaan siskonpoikani aikanaan menee.."
Leticia oli pienenä miettinyt kiivaasti miksi hänet oli lajiteltu luihuiseen vaikkei hänen suvustaan tainnut löytyä kuin ehkä yksi tai kaksi luihuista, jos sitäkään.. Ja nekin olivat hänelle jotain hyvin kaukaista sukua. Hän oli odottanut että hänetkin lajiteltaisiin Rohkelikkoon, kuten pari vuotta vanhempi Alisonkin, joten 11-vuotiaalle tytölle oli tullut jokseenkin järkytyksenä se että hänet oli lajiteltu juuri siihen tupaan, joka tuli kaikista huonoiten toimeen rohkelikkojen kanssa. Hän oli myös viettänyt kaksi edellistä kesäänsä sotkien Alisonin kanssa tuon koulukuvien luihuisten naamoja.. joten oli vähintäänkin jännittävää ja hermoja raastavaa kuulua siihen tupaan. Mutta sitten siihen oli tottunut ja nykyään hän oli jo ylpeäkin siitä, mitä oli ollut.. Vaikka se nyt tarkoittikin sitä että esim. Sirius Mustan kaltaiset ihmiset eivät luottaneet häneen sataprosenttisesti juuri hänen luihuisuutensa kanssa.. Tosin olihan noilla periaatteessa syynsä, joita nuo tuskin tiesivät. Leticiahan oli nuorena harkinnut liittyisikö Voldemortin seuraajiin vai tänne ministeriön ja killan riveihin. No, Voldemort oli kukistunut ennen hänen valintaansa, joten loppujenlopuksi oli ollut vain järkevää liittyä ministeriön riveihin.
"Mitä sinä nykyään teet?" Leticia kysyikin Maryltä, "Tylypahkan jälkeen siis."

Tuntui kuin Maryn aivoihin olisi syttynyt pieni hehkulamppu naisen kuullessa Klaus Mayerin nimen. Tosiaan, miksei hän itse ollut tullut ajatelleeksi, että nuo kaksi saattaisivat olla sukua. Tosin se saattoi johtua myöskin siitä, että Mary oli kuullut Letician koko nimen muistaakseen vain kerran eikä siinä vaiheessa ollut ruvennut analysoimaan nimeä sen enempää.
"Kyllä tiedän Kalusin. Hän on siis sinun veljesi. Onpas Englanti pieni paikka." Mary totesi, "Vietimme aikaa toisinaan samoissa porukoissa koulussa. Tulin opiskeluaikoina aika hyvin toimeen monien korpinkynsien kanssa. Koulun jälkeen en olekaan sitten hänestä kuullut mitään. Mitä hänelle nykyään kuuluu?" nainen jatkoi. Hänestä toisinaan oli koulussa tuntunut siltä, että hän vietti enemmän aikaa korpinkynsien kanssa kuin rohkelikkojen. Mary viihtyi kirjastossa lukemassa sekä tykkäsi käydä pitkiä analysoivia keskusteluja joistan mielenkiintoisista asioista, ja tällaisiin keskusteluihin nainen oli useimmiten saanut seurakseen vain korpinkynsiä. Harvat rohkelikot tiesivät tarpeeksi joistan Maryä kiinnostavista asioista, joten heidän kanssaan keskustelu oli ollut aika yksipuolista.

Leticia kysyi Marylta, mitä tämä oli nyt tehnyt koulun jälkeen. Kysymys sai pienen nolostuneen hymyn kohoamaan naisen kalpeaille poskille. Hänen työnsä tuntui aika mitättömältä verrattuna suurimpaan osaan taikamaailman henkilöiden työpaikoista. Sillä hänen työntä ei liittynyt edes millään tavalla taikuuteen.
"Minä olen töissä jästibaarissa Lontoossa. Se on tätini omistama baari. Menestyykin aika hyvin, sillä toisinaan käytämme 'salaisia ainesosia' juomissamme. Ei mitään erikoisia taikoja, ainoastaan jotain yksinkertaisia ja täysin haitattomia." Mary selitti kuin ohimennen. "Jästibaarissa kuulee toisinaan aika mielenkiintoisiakin juttuja 'normiväen' suusta. Tehtäviini kuuluu tarkkailla ihmisten keskusteluja ja ilmoittaa, jos he keskustelevat jostakin, mikä voisi liittyä tiedät-kai-keneen tai muuhun taikamaailmaan liittyvään." hän jatkoi. Viime aikoina baarissa olikin oikeastaan kuulunut tavallista useammin juttuja, jotka saattoivat liittyä jotenkin kuolonsyöjien toimintaan. Selittämättömiä katoamisia ja outoja tapahtumia, joille ei aina tuntunut löytyvän luonnollista selitystä.
"Mitäs sinä puolestasi teet työksesi?" Mary kysyi vastakysymyksen kohteliaasti ja samalla hieman toivoen, ettei tuohon baarityöskentely-aiheeseen tartuttaisi sen suuremmin tässä keskustelussa sillä varsinkin sillä hetkellä häntä nolotti aivan älyttömästi mitätön työnsä.

Tuli osittain yllätyksenä että Mary tunsi Klausin vaikka nuo olivatkin varmaan samanikäisiä ja ainakin Letician näkökulmasta Klaus oli sosiaalinen tapaus.. Ainakin enemmän sosiaalinen kuin hän oli ollut kouluaikoinaan. Ei siis ehkä kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tulla yllätyksenä tämä tieto, mutta yleensä kun Leticia tiedosteli tälläistä asiaa niin eivät ihmiset tuntuneet hänen veljeään tuntevan. Tosin eihän hän tietenkään kaikilta kysynyt, joten ehkä oli ollut vain epäonnea ettei kukaan aikaisemmin ollut tuntenut tuota.
"Noh.. Jos kaikki noidat ja velhot tungetaan samaan kouluun niin onhan tämä siltä kannalta pieni paikka," Leticia vastasi naurahtaen. Hänelle oli tullut hieman outo tunne kuultuaan Maryn olevan Klausin kavereita. Jotenkin samaan aikaan hyvin isosiskomainen ja vanha tunne, mutta samaan aikaan hyvin kiinnostunut.
"Klaus on kai väliaikasesti töissä Viistokujalla," Leticia selitti miettien pikkuveljensä sen hetkisiä touhuja, "en ole ihan varma missä päin, koska en ole nähnyt sitä kuin vilaukselta. Me kun ei asuta enää saman katon alla ja yleensä kun käyn kotona niin se on töissä ja muuten vaan juoksee ympäri Lontoota." Leticia naurahti. Varmaan kaikki hänen perheestään olisivat suoneet Klausin liittyvän johonkin ministeriöön tai vastaavaan, koska tuo oli fiksu poika ja pääsisi varmasti hyvin etenemään urallaan. Leticiakin oli joskus tarjonnut apuaan tuolle mikäli tuota ministeriön hommat kiinnostaisivat, mutta ei poika ollut lämmennyt ajatukselle. Klaus oli aina ollut sellainen oman tiensä kulkija; tuo ei ollut ottanut liiemmin kantaa tähän velhojen sotaankaan koskaan eikä tuota kai kiinnostanut yhtään se Potterin poikakaan. Tosin ei Leticiaakaan, mutta Klaus oli ottanut hyvinkin neutraalin asenteen tässä sodassa, mikä oli tietenkin hyvä asia. Eipä poika ainakaan toivon mukaan eksyisi mihinkään taisteluihin tai mitään..
"Joskus Klaus puhui että sitä kiinnostaisi jotkut Irvetan hommat," Leticia sanoi hetken mietittyään, "mutta en sitten tiedä onko se tehnyt mitään ratkaisevaa sitä uraa koskien."

Letician kysyttyä Marylta tuon tekemisiä nykypäivänä, tyttö selitti olevansa töissä jossakin tätinsä omistamassa jästibaarissa. Innostuipa tuo kertomaan vähän ilmeisesti työnkuvastaan Killan asioissa. Leticia hymyili ja nyökkäili tuolle oikeasti kiinnostuneena. Häntä itseäänkin kiinnostaisi ottaa selvää miten jästimaailma reagoi näihin Voldemortin tekosiin, muttei hänellä juuri koskaan ollut aikaa istua jossakin kahvilassa tai baarissa kuuntelemassa noiden juttuja.. Tai olisihan hänellä! Nytkin hän tappoi aikaansa jumittamalla Kalmanhanaukiolla vaikka voisi istua jossain julkisellakin paikalla kuuntelemassa juoruja. Leticia hymähti itsekseen hieman ajatuksilleen; häntä kiinnosti kyllä aidosti tämä asia, mutta se taisi kuulua niihin juttuihin mitä ei koskaan saisi aikaiseksi tehdä!
"Se on tärkeä homma," Leticia sanoi Maryn jo kysyttä hänen työstään, "Killan on erityisen tärkeää tietää miten jästimaailma suhtautuu asioihin.. Jotkut pitävät tätä turhanpäiväisenä asiana mutta minusta meillä pitäisi olla mahdollisimman laaja kuva siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos kiinnitämme liikaa huomiota pelkästään velhojen asioihin niin.. Eihän sitä tiedä vaikka Voldemort iskisi jotenkin yllättävästi juuri koska emme ole huomioineet jästien ajatuksia ja tietoja.. Minusta on hyvä että joku hoitaa tätä asiaa." Leticia joi kahvistaan ja hymähti hieman.
"Minä työskentelen ministeriön taikalainvartijaosastolla syyttäjänä," Leticia selitti nyt puolestaan omasta työstään, "eli pääasiassa käytän aikani kiroten edeltäjiäni, jotka ovat jättäneet jotkut oleelliset jutut puolitiehen. Esimerkiksi 1980-luvun alussa kun kuolonsyöjiä passitettiin hirveästi Azkabaniin ilman oikeudenkäyntiä niin eihän niistä mitään tietojakaan ole kerätty. Nyt kun Voldemort on palannut niin pitäisi tietää kaikista kuolonsyöjistä kaikki ja kenenkäs homma nämä tiedot on kerätä; minun. Eivät aurorit niitä hommia tee vaikka periaatteessa niiltä tietoja löytyisi enemmänkin. Niillä on kädet täynnä töitä muutenkin.." Leticia naurahti, "mutta ihan mielenkiintoinen työ sinänsä.. Varsinkin nyt kun kuuluu Kiltaan ja voi ajatella että kaikki se tiedonhankinta on hyödyllistä myös killalle."