Remus J. Lupin

aikajana

- Feeniksin killassa vuodesta 1977
- Pimeyden Voimilta Suojautumisen professori 1993-1994
- Asuu omassa asunnossa Lontoossa, mutta vieraili tiheään tahtiin Kalmanhanaukio 12:sta vuosina 1994-1996
- Suhde Nymfadora Tonksiin vuoden 1997 alusta tai 1996 lopusta, naimisiin kesällä 1997
- Sai pojan huhtikuussa 1998
- Menehtyi Tylypahkan Taistelussa Antonin Dolohovin loitsuun 02.05.1998



Luonteeltaan Remus oli nuoruudessaan herkkä, arka ja tunteellinen ja katsoi tarkkaan, ettei loukannut muiden tunteita, ollut ilkeä kenellekään. Sittemmin hän on ymmärtänyt kokemusten kartuttua, ettei pysty elämään täydellisesti ja sovussa jokaisen kanssa. Aiemmin mainituista luonteenpiirteistään herkkyys, tunteellisuus ja jossain määrin myös arkuus ovat kaikesta huolimatta jääneet elämänkokemuksestaan huolimatta.
Hän on yhä jossain määrin pelokas ja altistuu huomaamattaankin muiden ohjailulle, minkä vuoksi tuttaviensa on myös helppo johtaa Remus unohtamaan ärtymyksensä ja sen syyt.

Ehkä yksi syy siihen, miksi Remus osaa yhä olla silloin tällöin iloinen ja tuntea itsensä onnelliseksi, on kenties hänen tapansa unelmoida ja haaveilla pitkin päiviä, mutta toki hän katsoo myös olevansa onnekas ystäviensä ja lähipiirinsä suhteen, vaikka hän onkin elämänsä aikana kokenut kovia.

Päätöksenteko on jotain, mikä on Remukselle äärimmäisen vaikeaa eikä hän mieluusti ota vastuuta harteilleen, vaan paremminkin antaa jonkun muun tehdä sen osuuden ja keskittyy itse näiden auttamiseen ja rohkaisemiseen.
Pohjimmiltaan hän on hyväntahtoinen ja näkee jokaisessa jotain hyvää, vaikka onkin sittemmin ymmärtänyt, ettei pysty auttamaan kaikkia, että jotkut ovat jo menetettyjä tapauksia, mutta se puolestaan ohjaa häntä keskittymään niiden vähemmän toivottomien tapausten auttamiseen.

Remus jättää usein johtamisen ja päätöstenteon muiden kontolle, vetäytyen itse ainoastaan tukijoukkoihin, muttei se tarkoita sitä, etteikö hänestäkin hyötyä olisi.
Horoskoopilleen ominaisesti Remus on vieraanvarainen, antelias ja uskollinen, koettaen parhaansa mukaan olla mieliksi kaikille – vaikka tietääkin sen olevan mahdottomuus.
Riitojen kehkeytyessä Remus yleensä vetäytyy niistä kauemmas tahtomatta sotkea omaa soppaansa sellaiseen. Hän saattaa kyllä koettaa hämmentää keitosta hieman ja rauhoittaa ylitse kiehumista ystävällisillä ja rauhoittelevilla sanoilla, mutta aina se ei tietenkään onnistu.

Toisten ihmisten tunteettomuus ja välinpitämättömyys on jotain, mikä suuremmissa määrin annosteltuna saattaa järkyttää rauhaa rakastavan ja rakkautta osoittavan Remuksen maailmaa ja tasapainoa.
Siksi hän pyrkiikin etsimään jokaisesta sen tunteikkaamman puolen, johon tutustua mahdollisen kylmän ensivaikutelman sijaan. Mitä parisuhteeseen tulee, Remus tulee toimeen kutakuinkin juuri vastakohtaisen luonteen omaavan kumppanin kanssa sen sijaan, että päätyisi parantamaan maailmaa samalla tavoin käyttäytyvän persoonan kanssa.

Remus – täydenkuun öitään lukuun ottamatta – omaa hyvän muistin ja pystyy säilömään muistiinsa monia pieniäkin seikkoja, hän ei kuitenkaan aina onnistu arkuuttaan tuomaan muistoja esille, siinä missä tarmokkuuden ja sinnikkyyden puute kuitenkin estää häntä, yhdessä ihmissuteuden kanssa, häntä käyttämästä hyväkseen älykkyytensä ja hyvän muistinsa tarjoamia mahdollisuuksia, eritoten mitä työntekoon tulee.

Remus on kokenut elämänsä aikana kovia ja se näkyy ainoastaan lisääntyneenä arkuutena ja välistä hän saattaa vaikuttaa pelokkaalta ystäviensä keskuudessakin eikä välttämättä uskaltaudu sanomaan omia mielipiteitään ääneen, vaikka olisi tehnyt niin useasti ennenkin.
Remuksen hyväsydämisyys tulee hyviin esiin hänen tarpeenaan pitää huolta muista ja hän vaikuttaakin äärimmäisen onnelliselta, mikäli joku sattuu sairastumaan tai pienesti loukkaamaan itseään ja ihmissusi saa tilaisuuden auttaa ja hoivata läheistään, valmistaa tälle ruokaa ja huolehtia tästä, tuntea olonsa kerrankin hyödylliseksi.

Remus on suhteellisen kömpelö ja pudottelee esineitä – täydenkuun öiden jälkeen myös heikon olotilansa vuoksi -, sattuen välistä myös vahingollisesti mukiloimaan itseään kaatuessaan portaissa tai lyödessään päänsä kaappien oviin.




Remuksen kasvoja halkovat useat arvet, joista suurin osa parantuu ajan myötä – se vain, että niitä tulee joka täydenkuun yönä lisää siinä, missä myös kömpelyytensä aiheuttaa niitä -, mutta osa jää pidemmäksikin aikaa miehen kasvoille. Osaltaan arvet antavat Remuksesta kovia kokeneen ja onnettoman vaikutelman, siinä missä kasvoiltaan usein paistava väsymys tekee oman osansa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Remus osaisi olla iloinenkin, hän vain harvemmin saa aikaiseksi nukkua miljoonat univelkansa pois ja näin ollen näyttää onnellisenakin pikemminkin surulliselta ja uneliaalta.

Hiuksensa ovat saaneet jo jonkin aikaa kasvaa valtoimenaan ja peittävät jo miehen korvat. Remus – vastoin elokuvien antamaa käsitystä – koettaa kuitenkin pitää parran ja viiksiensä kasvun aisoissa ajelemalla ne aina kun vain jaksaa ja ennättää, mikä tarkoittaa sitä, että usein hänelle kuitenkin ehtii jonkin sortin sänki kasvaa.

Silmänsä ovat normaalikokoiset, mutta väsymyksen mukanaan tuomat silmäpussit saavat ne näyttämään pienemmiltä kuin mitä ovatkaan. Kulmakarvojensa muodon vuoksi mies myös usein näyttää tarkoitettua onnettomammalta, vaikkei se tarkoituksensa olisikaan.
Remuksen kasvot ovat ohuet ja niistä löytyy selkeästi laihtumisen merkit, esim. Lommoina hänen poskissaan. Mies vaikuttaa sanalla sanoen riutuneelta, myös ruumiinsa puolesta.

Ruumiinrakenteeltaan Remus on suhteellisen laiha, vaikka täydenkuun öiden myötä hänen lihaksensa ovat myös kehittyneet. Syöminen jää kuitenkin usein vähemmälle, eritoten täydenkuun jälkeen ja sen lähestyessä, eikä Remusta näin ollen voi varsinaisesti jänteväksikään kuvailla luiden paistaessa hänen ihonsa läpi.
Mitä ihoon puolestaan tulee, Remus on normaalia kalpeampi ja näyttää lähestulkoon poikkeuksetta sairaalta ihonsa värin vuoksi – ja sairashan hän tavallaan onkin, kun ei ehdi nukkua saatikka sitten syödä tarpeeksi täydenkuun öiden tuodessa rasitusta miehen elämään ja uuvuttaessa häntä, riistäessä hänen voimiaan.

Hänelle harvemmin on varaa hienoihin kaapuihin ja jästivaatteita saa halvalla, joten Remuksen yltä yleensä löytää tummat tai siniset farkut – tai niiden sijasta tummat kangashousut – ja pitkähihaisen kangas- tai villapaidan.
Remus harvemmin viihtyy kengät jalassa, joten vähemmän virallisissa tilanteissa tassuttelee varpaat paljaina, vaikka hänellä usein kylmä onkin – mutta varpaansa ovat varsin tunnottomat.


Remus syntyi perheensä ainoaksi lapseksi vuonna 1960. Vanhempansa eivät ollut siitä rikkaimmasta päästä, mutta iloitsivat ainokaiseksi jääneen lapsensa syntymästä huonosta rahatilanteestaan huolimatta.
Onni koki kovan kolauksen Remuksen ollessa vielä alle 10-vuotias, kun hän sai ihmissuden – Fenrir Harmaaselän – pureman ja sen selvittyä hänen vanhemmilleen, kotiolot muuttuivat epämukavimmiksi ja perhe joutui vaihtamaan asuinaluettaan naapureidensa vuoksi, siinä missä vanhempiensa suhtautuminen poikaansa muuttui. Remus kyllä tiedosti näiden olevan varovaisempia hänen kanssaan eivätkä vanhempansa tuntuneet enää edes tietävän mitä pojalleen uskaltaisi sanoa.

Albus Dumbledore antoi kuitenkin Remukselle mahdollisuuden ja otti tämän Tylypahkan oppilaaksi, mikä sai jo osin masentuneen pojan piristymään. Vanhempansa osoittivat toki ylpeytensä, joskin yhä poikaansa peläten, ja Tällipajun istuttamisen ja Rääkyvään Röttelöön johtavan tunnelin rakentamisen jälkeen Remus saattoi aloittaa ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa.
Remus uskoi ensimmäisten kouluviikkojensa ajan jäävänsä täysin vaille ystäviä, olihan hän ujo eikä uskaltautunut lähestyä ketään, mutta kuin epätoivoisen pyynnön kuulleena poika sai pian kolme ystävää, joista kahdella oli selkeästi enemmän rohkeutta yhden kouluvuoden aikana kuin Remuksella koko tämän elämän aikana.
Remus sai ystävikseen James Potterin, Sirius Mustan ja Peter Piskuilanin, joilta ei vienyt muutamaa vuotta pidempään saada selville ujon, rauhaa rakastavan ystävänsä salaisuutta, mutta Remukselta vei jonkin aikaa ymmärtää, etteivät ystävänsä käyttäisi tietoa hyväkseen. Sen sijaan ystävänsä olivat jopa valmiita opettelemaan animaageiksi, voidakseen pitää hänelle seuraa täydenkuun öinä.
Remus ei voi myöskään väittää olevansa ylpeä Kelmien Kartasta, jonka he opiskeluaikoinaan loivat, muttei hän voi kieltää sitä, etteikö siitä olisi ollut myöhemmin apua heidän lisäkseen muillekin.
Remus paheksui ystäviensä tapaa kiusata eritoten Severus Kalkarosta, muttei tehnyt elettäkään näitä estääkseen, vaikka auttoikin luihuispojan usein takaisin jaloilleen kiusaamisen päätteeksi ja lausui vaiteliaat pahoittelunsa ystäviensä käytöksen vuoksi.
Remus toimi Rohkelikon valvojaoppilaana, saaden tuon aseman kaiketi suurimmaksi osin ystäviään hillitäkseen…Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Remus liittyi Feeniksin Kiltaan täysi-ikäisyytensä saavutettuaan muiden Kelmien muassa. Hän kohtasi pian yhden elämänsä suurimmista menetyksistä Lilyn ja Jamesin murhien jälkeen ja masentuneena eristäytyi velhoyhteisöstä lähestulkoon kokonaan, eikä Siriuksen pidättäminen murhaepäiltynä auttanut hänen tilannettaan lainkaan.
Kuitenkin, vuoden 1993 syksyllä Tylypahkaan saapui ujohkon ja rähjäisen oloinen Pimeyden Voimilta Suojautumisen Professori, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli löytää uudemman kerran paikkansa maailmasta.
Elämäänsä helpotti jonkin verran Professori Kalkaroksen valmistama sudenmyrkkyjuoma, joka auttoi häntä käyttäytymään rauhallisesti täydenkuun öiden aikana. Kyseisen professorin päästämän lipsautuksen vuoksi Remus myös erosi lukuvuoden lopussa virastaan, saaden pian muuta ajateltavaa pitäessään seuraa Azkabanista paenneelle Sirius Mustalle Kalmanhanaukio 12:sta.

Vuoden 1996 jälkeiset tapahtumat:
- Remus etsi tietoa kuolonsyöjistä aina vuoteen 1996 saakka
- Siriuksen kuolema kesäkuussa 1996
- Remus soluttautui ihmissusien keskuuteen toimien Dumbledoren lähettämänä vakoojana, hän selvisi tästä tehtävästään hengissä, viettäen seuraavan joulun Weasleyn perheen luona
- Nymfadora Tonksin outo kiinnostus Remukseen johti suhteeseen, jonka pari toi esille kesällä 1997 Dumbledoren kuoleman jälkeen
- Remus meni naimisiin Tonksin kanssa kesällä 1997 ja olisi tahtonut lähteä Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa etsimään ja tuhoamaan hirnyrkkejä alkaessaan katua naimisiinmenopäätöstään saatuaan tietää Tonksin odottavan lasta
- Harry ei kuitenkaan hyväksynyt Remusta mukaansa, mutta ihmissusi toimi kuitenkin vakiovieraana radiokanava Pottervahdissa, jossa hän käytti slaanimeä Romulus.
- Huhtikuussa 1998 Remus ja Tonks saivat pojan, joka nimettiin Nymfadoran edesmenneen isän Ted Tonksin mukaan, Harry suostui pojan kummisedäksi
- Remus osallistui Tylypahkan taisteluun ja kuoli kaksintaistelussa Antonin Dolohovia vastaan 2.5.1998