Nimi: Jennifer Georgia Nicole Brown
- Kutsutaan nimillä Jennifer, Jen ja Jen-Jen (äitinsä mukaan)
Ikä: 11-18 vuotias (1.6.1980)
Perhe:Kimberly Brown - äiti - 31 - 38 vuotias (puhdasverinen)
Jeremiah Green - isä - 33 - 40 vuotias (puhdasverinen)
Lavender Brown - kaksoissisko - 11 - 18 vuotias (puhdasverinen)
Christian Brown - veli - 10 - 17 vuotias (puhdasverinen)
Sophia Brown - sisko - 9 - 16 vuotias (puhdasverinen)
Tupa/ammatti: Rohkelikko, oppilas
Ulkonäkö:Jenniferillä on vihreät silmät, jotka saattavat kaukaa näyttää jopa ruskeilta tai siniharmailta. Jenin silmistä näkee helposti minkälainen olo hänellä on. Kovin tuuheat ripset hänellä ei ole, joten hän meikkaakin jotta ne näyttäisivät paljon tuuheammilta. Hänellä on suurehkot silmät, mutta mitenkään luonnottomilta ne eivät näytä. Kulmakarvat on nypitty moneen kertaan ja ne on värjätty vaaleista ruskeiksi. Silmien väri on peritynyt hänen isältään. Jenillä on huono näkö, muttei mielellään haluaisi käyttää silmälaseja. Joten senkin uhalla jättää niiden käyttämisen, vaikka sokeutuisikin sen vuoksi. Jenin ruskeat pitkät hiukset ovat saaneet laineet äidiltään, koska hänen isällään oli piikkisuorat hiukset. Yleensä hiukset ovat auki tai osittain ponnarilla. Joskus hän jopa suoristaa hiuksensa, mutta sitä tapahtuu hyvin harvoin. Jennifer ei pidä siitä että hänen hiuksiaan leikataan, mutta leikkauttaa ne vian silloin kun ne uhkaavat jo laahata maata. Jen pitää luonnollisuudesta ja siksi ei ole kertaakaan värjännyt hiuksiaan eikä aiokaan.
Melkein sydämmen muotoiset kasvot omistava Jennifer on iloinen siitä, ettei hänellä ole minkäänlaisia pisamia tai finnejä ihossaan. Eikä pidä siitäkään, että hän ruskettuisi, koska viihtyy kalkkilaivan kapteenina oikein hyvin. Toisin kuin kasvot, Jennifer ei ole ikinä ollut tyytyväinen vartaloonsa. Kovasta itsekrikiitistä tunnettu Jen on aina lenkkeilemässä tai juoksemassa portaita ylös ja alas kun siihen on aikaa. Siksi kuntoilu onkin iso osa tytön elämää. Vaikkei siitä varsinaisesti pidä. Enemmän on laiskan puoleisempi henkilö. Lähemmäs 170 senttiä pitkä oleva Jen ei ole tyytyväinen pituuteensa. Hän haluaisi olla lyhyempi, koska ihailee ihmisiä jotka pitävät korkokenkiä jalassa. Jennifer on tarkalleen 1,67 metriä pitkä. Kengänkoko on 36.
Jennifer käyttää useimmiten nahkatakkeja, mutta osaa pukeutua myös huolitellumminkin. Hyvin vaihteleva tyyli on Jenin vakioita, mutta aina hän käyttää jotain erityistä, mikä on joskus vanha koru tai pitsilegginsit mekon kanssa. Jen ei oikein mieti mitä muut ajattelevat hänen pukeutumisestaan, mutta silti on epävarma sen suhteen.
Ulkonäön antaa Willa Holland.
Luonne:Jennifer on hyvinkin optimistinen henkilö, mutta huonoina aamuina tulet huomaamaan, että Jen ei ole nukkunut kunnolla. Hänellä on taipumus nukkua vähän huonoina öinä, kärsii hän lievästä unettomuudesta. Johtuen ehkä siitä, että hän on aikamoinen yökukkuja. Aamuisin hän sitten mielellään nukkuisikin ja heräisi vasta kolmelta iltapäivällä. Mutta koska Jenniferin mielestä yhteiskunta on asettanut niin hirveät säännöt, kuten aamulla herääminen, ei hän ole kovinkaan iloinen että on yökukkuja. Monta kertaa hän on sairaalasiivessä käynyt pyytämässä itselleen nukkujuomaa, mutta ei sitä aina annettu. Parin vuoden opiskelun jälkeen luultiin, että Jen yrittää myydä sitä muille. Siitä hän sai jälki-istuntoa ja valituksia. Ja ihan kuin Jen yrittäisi myydä nukkujuomaa?! Älytön idea, ihan totaalisen älytön. Sisukkaaksi luonnehdittu Jen on kaikkea muuta kuin sisukas. Jen on yleensä se osapuoli joka ei jaksa paljoa yrittää. Eli toisin sanoen hän on hyvää ainesta luovuttajaksi. Vaikka ei itsetään käytä sitä ilmaisua.
Jennifer on paljon yksin, mutta ei sano sitä yksinäisyydeksi. Hän on yksi niistä jotka vaikuttavat olevan yksin, mutteivät ole yksinäisiä. Se kuulostaisi liian pelottavalta, jos Jen sanoisi kaikille niin, joten hän vain kertoo pitävänsä rauhasta. Onhan hänellä kaksi nuorempaa sisarusta koulussa, joista saa sitten kärsiä enemmän kotonaankin lomilla. Jen tykkää elää hiljaisuudessa ja on siksi paljon yksin. Hän on oppinut jopa juttelemaan itselleen, jottei oikein tylsäksi kävisi. Sitä paitsi hänellä on todella hyvä mielikuvitus ja siksi kirjoittaakin paljon lasten tarinoita, missä saa käyttää jopa lapsekasta huumoriaan. Toinen syy tytön yksinäisyydelle on se, että hänellä on paljon pinnallisia ja ilkeitä ystäviä. Tai niin kutsuttuja ystäviä. Hän tutustui ystäviinsä ensinmäisellä luokalla, eikä ole päässyt heistä eroon sen jälkeen. On hän monta vuotta kuunnellut ystäviensä kritisointia toisten hameista tai hiuksista, että yksinolo ei tee mitään pahaa. Mielummin hän onkin yksin, kuin on ilkeiden seurassa. Mutta ainahan hän ei halua olla yksin, joten kaikenlainen seura kelpaa. Ystävissä Jen etsii ystävällisyyttä (mitä ei nyt ole nykyisistä ystävistään löytänyt) ja luotettavuutta. Mieluiten hän kertoisi salaisuutensa ihmisille, jotka hän tietää niiden pitävän.
Kovin ujo Jen ei ole, mutta uudessa seurassa hän ei uskalla paljoa puhua putkahtaa. Tietenkin kun hän tottuu toisenlaiseen seuraan, hän tulee seurallisemmaksi. Omassa ystäväpiirissään hänet on tavallaan ahdistettu nurkkaan ja siksi vaikuttaa ystäviensä keskellä olevan ujo. Kovin nurkassa istuja Jennifer ei ole, mutta ei taaskaan oma-aloitteinen. Poikien seurassa Jen käyttäytyy paljoa vapaammin kuin tyttöjen seurassa. Hän on eräänlainen tyttöpoika ja siksi ystävystyy nopeampaa poikien kanssa. Huumorintajunsa vuoksi hän viihtyykin paremmin poikien seurassa. Tyttöjen seurassa saattaa joskus huomata Jenin pinnallisemman puolen, kuten sen että hän saattaa ihan alitajuisesti kritisoida jotain asiaa. Sitä puolta Jennifer inhoaa niin paljon, että vaikuttaa ujolta. Mutta osaa Jenniferkin seota, kun sille on vain oikea aika. Silloin Jen ei malta olla hiljaa, vaan puhuu kuin papupata ja nauraa varmaankin jokaiselle asialle. Mitä poikiin tulee, Jen on kovin epäileväinen seurustelua kohtaan. Siksi hän vaikuttelee itselleen, että sitoutumiskammo olisi parempi kuin poikaystävä. Vaikka hän ihastuu päivittäin uusiin tuttaviin joita näkee tai sitten niihin ex-ihastuksiin. Mitään pysyvää ihastusta hänellä ei varmasti tule olemaankaan.
Jennifer on hyvin luottavainen henkilö, ja siksi kun joku pettää hänet, Jen yleensä järkyttyy pahasti. Joskus hän luottaa liikaa vaikkapa naapurin Erkkiin, joka olisi sarjamurhaaja. Hänet on kasvatettu luottamaan ihmisiin ja olemaan luotettava. Siksi hän on yleensä se joka saa kuulla kaikkien murheet. Ja juuri sitä Jen inhoaa, koska ei halua tietää kaikkea. Kovin uteliaskaan Jennifer ei ole, vaikka siitä riippuisi hänen henkensä. Jen ei halua itselleen harmia ja mielellään haluaisi elää rauhassa ilman että olisi tunkemassa nenäänsä toisten asioihin. Eikä mielellään pidä juorukelloista, koska ei ole sellainen itsekään. Jen kuvailee itseään ihmiseksi jolla on huono koordinaatiokyky. Hän kompastelee vähän väliä ja saa kiittää onneaan ettei kaadu omiin jalkoihinsa ihmisten keskellä. Vaikka on kyllä niinkin tapahtunut. Kovin ylimielinen ei tyttö ole, sillä hänellä ei ole ollut aihetta siihen. Jen on yleensäkin hyvin sopeutuvainen ja on tottunut siihen ettei saa kaikkea mitä haluaisi.
Jennifer on syntynyt avuliaaksi ja auttaa jokaista teikäläistä joka sitä pyytää. Olipa hän kuka tahansa - vihamies tai ei. Pitkävihainen hän ei ole, koska ei jaksa olla mutrusuu monta päivää putkeen. Anteeksi hän ei silti helposti anna. Jen on pakkomielteinen hiuksiinsa ja haluaa niiden olla juuri täydellisesti. Siksi hän värkkää niiden kanssa pitkin päivää että ne olisivat hyvin.
Menneisyys:Viimeisenä päivänä elokuuta syntyi Troonissa epätavalliselle perheelle kaksi lasta. Kimberly Brown ja Jeremiah Green olivat seurustelleet vain pari kuukautta, kunnes Jenniferiksi ja Lavenderiksi nimetyt tytöt järkytti varsinkin Jeremiah Greeniä. Vain parin päivän ikäinen Jennifer sai kuulla äitinsä sylissä ensinmäisen perhe riidan. Kimberly väitti perheelleen että kaikki on hyvin vaikka 21-vuotias nainen olikin hyvin harmissaan ettei pystynyt elämään Jenniferin, Lavenderin ja Jeremiahin kanssa kuin normaali perhe. Jo seuraavan vuoden keväällä syntyi Jeremiahille ja Kimberlylle toinen lapsi, Christian. Se oli viimeinen pisara juhlivalle Jeremiahille joka jätti Kimberlyn ja kaksi tytärtään ja yhden poikansa oman onnensa nojaan. Kukaan ei oikeastaan tiennyt minne Jeremiah muutti, mutta häntä ei ainakaan Troonissa näkynyt. Murtunut Kimberly oli nyt yksin kahden tyttärensä ja yhden poikansa kanssa maailmalla ei pystynyt asumaan yksin. Siksi hän menikin vanhempiensa luokse Glasgowiin. Vaikkakin Kimberlyn elämä helpottui kun hänen äitinsä huolehti sillä välin lapsista kun Kimberly sai isänsä Michaelin avulla töitä Ministeriöstä. Taloudellisesti Kimberly yritti nousta omille jaloilleen ja siksi muuttikin pian Jenniferin, Lavenderin ja Christianin kanssa yksiöön jossa he pystyivät asumaan kunnes muuttaisivat isompaan asuntoon. Sillä hetkellä se oli huono idea, varsinkin kun Kimberly kaipasi silti viihdykettä.
Pian pari viikkoa Jenniferin kaksi vuotis syntymäpäivien jälkeen sai Kimberly tietävänsä olevansa raskaana. Hän oli vannottanut itsensä jättämään juhlinta vähemmälle mutta 23-vuotias Kimberly oli kipeästi kaivannut hauskanpitoa monen vuoden surujen ja murheiden jälkeen. Jennifer pitikin siitä että sai leikkiä paljon, mutta kyllä he ärsyttivät toisiaan. Välissä Lavender ja Jennifer tuhosivat melkein koko asunnon ellei heidän äitinsä tullut huutamaan siihen väliin. Perheen neljäs lapsi nimettiin Sophiaksi. Parin vuoden sisällä Kimnerlyn pitäisi olla taloudellisesti hyvässä kunnossa, vaikkakin henkisesti olikin väsynyt. Hän lainailikin vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan rahaa, mutta sitten häpesi itseään niin paljon että alkoi hylkäämään muun perheen niin kutsuttuja almuja. Koska Kimberly oli niin pakkomielteinen kodikkaasta ympäristöstä, jota halusi tarjota neljälle lapselleen Jenniferille, Lavenderille, Sophialle ja Christianille. Kun Kimberly sistusti yksiötä, hän työskenteli ja hoiti lapsiaan. Hän oli jollain määrin taloudellisesti hyvässä kunnossa vaikka hän olisi halunnut ostaa lapsilleen uusia velhomaailman leluja joita keksittiin. Koko yksiö oli sisustettu Rohkelikon oleskeluhuoneen ja vanhan Sybilla Punurmion aikaisen Ennustusluokan tavoin. Se olikin hyvin näyttävä ja lapset ihastuivat täysin uuteen asuntoon. Myös yhdessä lipastossa oli laatikoiden täydeltä erilaisia koruja ja muita asusteita joita Kimberly oli nuorempana saanut. Varsinkin asusteet kiinnittivät Jenniferin huomion, joka laittoi koruja kaulaansa ja laittoi päälleen äitinsä järkyttävän ison hellehatun.
Jennifer kasvoi hyvin huumorin täyteisessä ympäristössä eikä jäynöiltäkään säästytty. Christian piti jästien pierutyynyistä jota asetti joka puolelle. Varsinkin se sai viisi vuotiaan Jenniferin ja Lavenderin, kolme vuotiaan Christianin, kaksi vuotiaan Sophian ja Kimberlyn nauramaan. Asuntohan oli sen verran pieni ja seinät ohuet ettei ääniä voitu olla kuulematta. Jo pienestä asti neljä lasta olivat tottuneet siihen että näkivät äitinsä tulevan noin puolen tunnin pituisilta treffeiltä joku mies saattajanaan. Mutta koskaan he eivät päässeet tutustumaan kehenkään niistä miehistä paremmin. Koska Glasgow oli iso kaupunki, koulua oli hankala löytää. Tai sellaista koulua joka täyttäisi Kimberlyn kriteerit. Niinpä he keväällä 1985 pakkasivat tavaransa ja muuttivat St Andrewsiin toiselle puolelle koko maata. St Andrews oli pienehkö kaupunki meren rannalla ja oli juuri sellainen kuin Kimberly oli kuvitellut asuvansa lapsien kanssa. Vaikkakin paikka muistutti jollain tavalla Troonia, hän jäi silti sinne. Jennifer, Lavender, Sophia ja Christian laitettiin St Andrewsin yksityiseen kouluun jossa he olivat päivät jotta Kimberly sai työskennellä Lontoossa Taikaministeriössä. Jälkeen päin kävi ilmi, että moni siinä koulussa oli taikovia ja koulukin ilmottautui olevansa ystävällinen taikovalle yhteisölle. Varsinkin se helpotti myös Jenniferin, Lavenderin, Sophian ja Christianin elämää, koska saivat olla omia itsejään.
Vuosien mittaan varsinkin Jennifer kiinnostui isästään, jota ei muista. Niistä ajoista lähtien lapsille kerrottiin että heidän isänsä oli liian nuori sitoutumaan niin isoon asiaan kuin neljään kauhukakaraan. Jo yhdeksän vuotiaana Jennifer odotti innoisaan lähtöään Tylypahkaan ja innostuikin kuuntelemaan sukulaistensa tarinoita siitä. Hän ei pysynyt täpinöissään kun monta vuotta odotti sitä kirjettä joka toivottaisi hänet tervetulleeksi Tylypahkaan. Ja kun Jennifer viimein sai kirjeen ensinmäisenä Lavenderin kanssa katraasta, mentiin heti ostamaan tavaroita Viistokujalta. Eikä sielläkään neljän lapsen äiti voinut olla etsimättä uutta miestä. Niin koukkuun kun katselemiseen oli jäänyt. Niihin aikoihin silti näkyi vain perheitä, eikä sinkkuja ollenkaan. St Andrewsissa asuvat Brownin perhe kuitenkin pysyi nykyaikoihin asti kolmihenkisenä. Vaikkakin lomilla Jennifer, Kimberly ja Christian näkivät kuinka heidän äitinsä tuli kotiin alle tunnin päästä treffeiltä. Silti se ei perhettä haitannut, ei ollenkaan. Yhtä humoristinen talo se on nykyäänkin.
