Työlle pyhitetty lepopäivä

//Eli pinch ja Chaos ! mikäs muuten laitetaan päivämääräks?//

Pius Thicknesse seisoskeli turhankin arvokkaana puvussaan keskellä sunnuntai-illan myötä hiljentynyttä autotietä, hieman syrjemmällä Lontoon keskustasta. Hän oli kenties hieman auroreiden aseman yläpuolella, mutta käyttäytyi kuin olisi suurin piirtein hallinnut maailmaa - tai ainakin pukeutui siihen malliin.
Pius omasi paljolti haaveita tulevaisuudestaan, mutta toistaiseksi hän oli ainoastaan yksi niistä muutamista, jotka muiden työtehtäviensä ohessa selvittivät laittomasti loitsuttuihin, anteeksiantamattomia kirouksia lievempiin loitsuihin liittyviä tapauksia. Tämä oli jälleen yksi sellainen.
Kaiketi kaksi tai useampi nuori velho oli päättänyt ottaa illastaan ilon irti ja käynyt muutaman jästin kimppuun. Uhrit eivät olleet pahasti vahingoittuneita, ainoastaan pienillä ruhjeilla, mutta luonnollisestikin shokissa. Harvemmin sitä sai eteensä puukepin kera varustettua nuorukaista, joka vieläpä onnistui saamaan aikaiseksi loitsun tuon puisen tikkunsa kärjestä.

Pius huokaisi ja kohotti toisen kätensä sivelemään takaraivoaan - varoen kuitenkin sotkemasta tarkasti suoriksi harjattuja hiuksiaan. He olivat saaneet heti alkuun kiinni kaksi silminnäkijää, mutta hänen saamistaan tiedoista päätellen heillä olisi etsittävänään vielä vajaat kymmenen muuta.
Yksi hänen vähistä alaisistaan oli juuri kaikonnut Ministeriöön hakemaan unhoituttajia. Itse asiassa.. he tuskin tarvitsisivat yhtä tai kahta enempää, sillä ongemlana ei suinkaan ollut unhoitettavien lukumäärä. Vain ja ainoastaan se, ettei heillä ollut kaikkia unhoitettavia vielä koossa. Täytyisi kaiketi järjestää pari partiota. Yksi unhoituttaja ja yksi loitsuvastaava.

Pius laski kätensä ja kääntyi kuullessaan takaansa ilmiintymisestä aiheutuvan poksahduksen. Vaikutti pahasti siltä, ettei tänä sunnuntai-iltana juurikaan lepäiltäisi.
Paikalla pyöri jo valmiiksikin muutama parantaja ja joitain ylimääräisiä, kaiketi joko harjoittelemassa tulevia työtehtäviään tai muutin vain kaiken varalta mukaan pyydettyjä. Kaikki vaikutti sekavalta, velhoja ja noita tuntui olevan enemmän kuin näitä todellisuudessa olikaan. Pius oli menettää hermonsa tämän tapauksen kanssa. Toivottavasti pojat saisivat ansionsa mukaan työllistettyään tämän määrän ihmisiä sunnuntai-iltana!
Pius selasi papereita, joita piteli käsissään ennen kuin kohotti katseensa tulijoihin.


//lyhyt, sori..//

(Täältä tullaan! Sopisiko 23.8.1992 päivämääräksi? Se on sunnuntai ja aika lähellä koulun alkua, eli nämä oppilaat olisivat voineet olla jo vähän turhan innoissaan tai harmissaan koulun alusta.)

Sunnuntaiset päivystysvuorot olivat siitä mukavia, että harvoin täytyi tehdä mitään. Chaos istui toimistossaan, jalat työpöydällä, ja hyräili radiosta kuuluvan musiikin mukana. Hänen kollegansa oli jossain, luultavasti etsimässä jotain ruokaa. Kaikki edellisen viikon paperityöt oli jo hoidettu, joten Chaos voisi yhtä hyvin ottaa vaikka pienet torkut. Avoimen oven takaa kuului kiireisen oloisia askeleita, ja Chaos ihmetteli, miksi hänen kollegansa Richardson käveli niin vauhdikkaasti. Hänhän oli kuitenkin jo aika vanha mies, joka osasi ottaa tylsät sunnuntait vielä rennommin kuin Chaos itse. Kun ovensuuhun ilmestyikin kiukkuisen oloinen vieras mies, Chaos pelästyi ja yritti saada vauhdikkaasti jalkansa pois pöydältä. Nopean liikkeen myötä pöydältä kaatui kasa papereita lattialle, ja Chaos pomppasi seisomaan. Hän mutisi itsekseen muutaman kirosanan tapaisen, otti taikasauvansa esiin ja loitsi paperit takaisin paikoilleen. Aiemmin kiukustuneen näköinen ovella seisova mies näytti nyt vähän huvittuneelta. Mies esittäytyi Pius Thicknessen alaiseksi, ja kertoi lyhyesti asiansa. Chaos huokaisi, sillä hän oli kuvitellut ettei koko päivänä tapahtuisi mitään. "Richardson! Saatiin töitä!" Chaos huusi käytävään, jolloin Chaoksen kollega avasi kahvihuoneen oven kädessään pullaa. Hän nurisi jotain siitä, miksi alaikäisten annetaan kuljeksia kaduilla yksinään, kun kuuli tilanteesta. Chaos naureskeli Richardsonin närkästykselle, ja koko porukka lähti tapahtumapaikalle.

Ilmiintymisen aikana Chaos yritti muistella, millainen ihminen Pius Thicknesse on. Hän ei ollut tavannut Thicknesseä kuin muutaman kerran ministeriössä vietetyn aikansa aikana, mutta hänellä oli kuitenkin tietynlainen kuva Thicknessestä. Hieman tärkeilevä, kunnianhimoinen ja erittäin tarkka. Chaos ei ollut aivan varma, tulisiko toimeen Piuksen kanssa, mutta sehän nähtäisiin pian.

Chaos tiesi, että tällä kadulla Lontoon keskustan tuntumassa kuului poksahdus, kun hän, Richardson ja Thicknessen alainen tupsahtivat keskelle tapahtumapaikkaa. Paikalla näytti melko rauhalliselta verrattuna moniin muihin tilanteisiin, joissa Chaos oli ollut mukana. Tehtävää olisi silti luultavasti paljon, etenkin kun yksityiskohdat olivat unhoituttajille vielä epäselviä. Pius Thicknesse kääntyi kuullessaan poksahduksen, mutta ei kuitenkaan nostanut heti katsettaan tulijoihin. Chaos näki edessään juuri sellaisen miehen, jota oli odottanutkin. Äärimmäisen huoliteltultu ulkonäkö oli melkoisessa ristiriidassa Chaoksen huolettomaan ulkomuotoon: vaalean kauluspaidan ylimmät napit olivat auki, paita repsotti eikä ollut nätisti housuissa niinkuin etiketti olisi vaatinut, puvun housut olivat vaihtuneet hieman rähjäisiin farkkuihin ja hiukset sojottivat ties minne. Ainoastaan musta puvun takki oli yhtä siisti kuin Piuksella. Richardson puolestaan oli pukeutunut velhokaapuun. Varsinkaan Chaos ei ollut olettanut joutuvansa työtehtäviin sinä päivänä, eikä siksi ollut pukeutunut kovin edustavaksi. Eipä Chaos siitä silti niin kovin paljoa välittänytkään.

"Iltaa, Thicknesse." Chaos sanoi katsellen ympärilleen. Richardson oli jo häipynyt juttelemaan jonkun tuttunsa kanssa, olettaen ilmeisesti, että Chaos nuorena ja innokkaana hoitaisi käytännön asiat, ja pelkkä hänen läsnäolonsa riittäisi. "Mitäs täällä on meneillään?" Chaos jatkoi yrittäen samalla etsiä ympäriltään niitä, joita hän pian pääsisi loitsimaan. Heitä hakemaan tulleen miehen puheista Chaos oli ymmärtänyt, että silminnäkijöitä oli useita, mutta hän näki vain muutaman sekavan oloisen jästin.

(Niin ja ei tuo aloitus ollut mitenkään lyhyt, tai ei multa ainakaan varmaan kovin paljon pidempää normaalisti irtoa. :D)

// Kyllä toi päivämäärä sopii : D //

Pius, joka oli omistanut koko elämänsä työlleen, oli aina valmiina töihin. Oli suoranainen ihme, ettei puku ollut vielä juurtunut päälleen, mutta hän oli siihen kuitenkin sen verta tottunut, ettei tuntenut oloaan kyseisissä vaatteissa lainkaan epämukavaksi. Ennemminkin kalliit pukukankaat saivat hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja koska hän eli työstään, se oli varsin tärkeää. Vapaa-aikaa hän ei juurikaan viettänyt ja nukkui ohi sen vapaa-ajan jota itselleen otti.
Sitä saattoi hänen mielestään jo sanoa täydelliseksi työlleen omistautumiselle, harmi vain, ettei hän ollut vielä päässyt nykyistä virkaansa ylemmäs Ministeriön sisäisessä arvoasteikossa, mutta kuului hän siitäkin huolimatta sellaisiin Ministeriön työntekijöihin, joita ilman ei pärjäisi.

Pius ei osannutkaan siis ensinnä kuin pienestä nyrpistää nenäänsä kohottaessaan katseensa paperista ja nähdessään häntä lähestyvän nuoren, huolettomasti pukeutuneen velhon. Hän tiesi unhoituttajista vain muutamia nimeltä ja näistäkin hän painoi mieleensä ainoastaan ne asiansa osaavat, asiallisesti pukeutuvat ja käyttäytyvät yksilöt. Toinen hapsottavine hiuksineen vaikutti yhdeltä niistä, joiden nimeä hän ei ollut painanut mieleensä, mutta hänen täytyi nyt vain luottaa siihen, että tämä osaisi asiansa. Pius ei kuitenkaan ollut niitä, joilla oli valta päättää ketkä unhoituttajat kutsuttiin eikä hänellä sen puoleen ollut mahdollisuutta mennä kiskomaan kotoaan töihin niitä, joille vapaapäivä oli annettu.

"Iltaa", Pius tyytyi vastaamaan ontolla äänensävyllä ja silmäisi toisen turhankin huoletonta vaatetusta ohimennen ennen kuin siirsi katseensa tapahtumapaikkaan. Hän ei todellakaan enää tiennyt mitä täällä oli meneillään, mutta kaiketi tapahtuneesta kuitenkin enemmän kuin vasta paikalle saapunut unhoituttaja.
"Sunnuntailaiskuutta, sitä täällä on harrastettu ja pahemman kerran", Pius tuhahti ja nyrpisti jälleen nenäänsä ennen kuin laski katseensa muutamiin papereihin, joita piteli käsissään, "Yli puolet silminnäkijöistä ehti pakoon, tekijät myös."
Pius huokaisi ja taittoi paperit, viittoen toisen mukaansa suunnatessaan kahta kiinni saatua silminnäkijää kohden.
"Te..", hän aloitti ja vilkaisi toisen paikalle saapuneen, mutta kaikesta päätellen aloittamaansa keskusteluun täysin uppoutuneen unhoituttajan puoleen ja korjasi; "..Sinä.. Voisit aloittaa hoitamalla nämä kaksi.. Sen jälkeen meillä on vielä kahdeksan löydettävänä, joten voit hyvästellä ajatuksetkin vapaasta sunnuntai-illasta."
Pius siirtyi sivuun, jotta toinen saattaisi tehdä työnsä kahden silminnäkijän osalta. Katseensa etsiytyi samalla toiseen, vanhempaan unhoituttajaan. Liekö tuosta olisi jästejä unhoituttamaan? Mies vaikutti hajamieliseltä.. Kestäisi Ministeriössä korkeintaan vuoden tai pari, jos senkään vertaa. Pius joutui kuitenkin tässä tehtävässä ajattelemaan itseään sillä korkea-arvoisimpana paikallaolijana hän olisi vastuussa lopputuloksesta, mutta heillä menisi tässä vielä maanantaiaamuunkin ellei käytettävänä olisi toistakin unhoituttajaa. Vanhempi mies saisi hänen assistenttinsa mukaansa. Tuollaista vanhusta ei yksin mihinkään päästettäisi.
Mitä tuli tähän huligaania ulkonäöllisesti muistuttavaan, nuorempaan tapaukseen.. Pius katsoi tulevaisuutensa kannalta järkevimmäksi vaihtoehdoksi lähteä itse tämän mukana kadonneita jästejä etsimään. Vanhuksen toljailuista hän assistenttina kera vielä selviäisi, mutta mikäli nuorempi, ainakin jossain määrin älykkyytensä ja järkensä tähän saakka säilyttänyt unhoituttaja toilailisi tehtävässään, Pius saisi vähintäänkin hyvästellä assistenttinsa jos lähettäisi tämän nuoremman mukaan.
Huokaisten hän kohotti toisen kätensä ja painoi sormenpäänsä sivelemään ohimoitaan. Tästä tulisi hyvin pitkä ilta..

(Hih, mä naureskelen täällä tuolle Piuksen asennoitumiselle! :D Ihan loistavaa! :D)

Thicknessen äänensävy ja pieni nenän nyrpistys kertoivat Chaokselle, että häntä ei taidettu pitää kovin suuressa arvossa. Siihen nähden, että Chaos oli kuitenkin pukeutunut melko järkevästi, eikä ollut muutenkaan läheskään yhtä outo kuin esimerkiksi monet aurorit tai salaperäisyyksien osaston työntekijät, asennoituminen ärsytti Chaosta vähän. Chaos ei osannut kunnioittaa auktoriteetteja, ja Thicknesse joutuisi luultavasti huomaamaan sen jossain vaiheessa. Kun Thicknesse kertoi, että silminnäkijät ja tekijät olivat päässeet karkuun, Chaos hymähti. Näitä tapauksia oli aina silloin tällöin, kun ministeriö ei päässyt paikalle riittävän aikaisin. Se aiheutti aina lisätyötä ministeriöläisille, ja unhoituttajille varsinkin silloin kun silminnäkijät lähtevät omille teilleen. Chaos käveli Thicknessen perässä kahden jästin luoksen, ja sai käskyn muunnella heidän muistiaan. Richardson oli jo täysin muissa maailmoissa, tyyppilliseen tapaansa, mutta kaksi hämmentyneenä toisilleen tapahtumia ihmettelevää jästiä ei ollut ollenkaan liian suuri urakka Chaokselle yksinään. Chaos kuittasi huomion vapaan sunnuntai-illan unohtamisesta nyökkäyksellä ja lähti lähestymään jästejä.

Chaos arveli, että Thicknesse seuraisi tarkkaan hänen työskentelyään, mutta ei jaksanut välittää siitä paljoakaan. Jästit puhua papattivat toisilleen nopeasti ja selvästi tunsivat toisensa etukäteen. Nämä kaksi vanhaa naista kukkamekkoineen olivat melko huvittava näky, mutta tuskin kovin vaikeita muistiloitsun kohteina. Chaos astui jästien viereen ja sanoi hymyillen "Iltaa, rouvat". Naiset käänsivät katseensa toisistaan Chaokseen, ja sillä hetkellä Chaos sanoi rutiininomaisesti "Unhoituta", osoittaen samalla toista naisista. Sinä aikana, kun ensimmäinen kohde näytti pöllämystyneeltä ja kävi läpi hetken kestävää hämmennystä, joka johtuu muistiloitsusta, Chaos muunteli toisen naisen muistin. Saatuaan taikasauvansa jälleen piiloon selkänsä taakse, Chaos sanoi edelleen hieman hämmentyneen oloisille, mutta jo toipumaan päin oleville naisille: "Kiitos ajastanne, ja hyvää illanjatkoa!". Chaos kääntyi poispäin ja kuuli, miten naiset alkoivat jo keskustella naapureidensa ärsyttävistä tavoista toisilleen.

Chaos tiesi, että muistiloitsu oli onnistunut täydellisesti, koska kohteet olivat jatkaneet keskustelua samantien, eivätkä edes vilkaisseet taaksepäin. Heistä ei siis enää tulisi olemaan mitään haittaa velhoyhteisölle. Chaos astui muutaman askeleen päästäkseen jälleen lähemmän Thicknesseä. "Hoidettu. Mistä jatketaan?" Chaos kysyi, olettaen että Thicknesse osaisi kertoa edes vähän, millaisia muut silminnäkijät olivat olleet ja mistä heitä kannattaisi lähteä etsimään. Ilman minkäänlaista tietoa heidän täytyisi luultavasti kutsua lisävoimia, sillä kaksi unhoituttajaa tuskin riittäisi. Ja Chaos ei millään olisi tahtonut olla se, joka tunkee kollegoidensa kotiin hakemaan heitä töihin sunnuntai-iltana. Varsinkin, kun suurin osa heistä oli perheellisiä, ja viikonloppuvuorot usein osuivat Chaoksen kaltaisille perheettömille ja lemmikittömille ihmisille. Richardsonkin suostui tekemään viikonloppuisin vain sunnuntaivuoroja, koska silloin on niin rauhallista, eikä tarvinnut tehdä mitään. Chaos oli jo useasti miettinyt, olisikohan Richardsonin jo aika jäädä eläkkeelle, kun työnteko ei oikein enää kiinnostanut.

//heha, no kiva jos kelpaa.. en oo ennen pelannu tällä herralla niin tää on opetteluasteella vasta x)//

Pius todellakin seurasi tarkasti toisen puuhia. Hän ei ollut niinkään varma tämän pätevyydestä ja mikäli nuorukainen onnistui herättämään hänen epäilyksensä pätevyytensä suhteen, olisivat edessä muutamat aiheeseen liittyvät testit. Pius ei katsellut vierestä epäpäteviä työntekijöitä Ministeriössä.
Ajat olivat muuttuneet hieman levottomimmiks kuin muutamia vuosia aiemmin eikä hän tahtonut Ministeriön joutuvan vaikeuksiin tehtäviinsä kykenemättömien työntekijöiden vuoksi.

Pius sattui myös päättämään tätä tapausta koskevista toimista eikä hän ollut aikeissa käyttää Ministeriön voimavaroja muutamien jästien etsimiseen. Suurin osa silminnäkijöistä asui taatusti lähistöllä, joten järkevintä olisi aloittaa etsinnät lähiseudulta ja yksinkertaisesti toivoa, että ulkoäkökuvaukset tai jästien oma käyttäytyminen antaisivat nämä ilmi ennemmin tai myöhemmin. Jästit tuskin kaikki tunsivat toisiaan, joten näitä ei todennäköisesti löytyisi kahta enempää samasta paikasta, mikä tarkoitti sitä, että kaksi unhoituttajaa riittäisi hyvin.

Unhoituttaja sai työnsä tehtyä ja tämän lopeteltua Pius käänsi katseensa toiseen paikalle saapuneeseen unhoituttajaan.
"Kuinka pätevä tuo vanhus on?" hän kysäisi arvioivalla äänensävyllä, samalla kun harkitsi ilmoittaisiko ylemmälle taholle vanhasta unhoituttajasta ja tämän kenties heikentyneestä mielenlaadusta.
Mies ei ainakaan vaikuttanut juurikaan työstään välittävän, ennemminkin vanhojen muistojensa kertaamisesta jollekulle tutulleen. Huokaisten Pius kääntyi takaisin nuoremman unhoituttajan puoleen. Hän alkoi ymmärtää miksi tämä kaksikko päivysti sunnuntaisin, jolloin harvemmin tapahtui mitään!
"Hän lähteköön assistenttini kanssa, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että suurin osa työstä jää meidän harteillemme", Pius hymähti ennen kuin lähti päättäväisenä, leuka ylväästi kohotettuna harppomaan vanhempaa unhoituttajaa kohden.
"Iltaa.. hyvä herra", Pius aloitti ja katseensa tarkkaili tätä vanhempaa miestäkin, ainakin lähestulkoon yhtä arvioivasti kuin nuorempaa - joskin tämä vanhempi oli huomattavasti selkeämpi tapaus ja raportti tästä lähtisi mitä todenäköisimmin heti huomenaamuna ylemmille tahoille Piuksen assistentin toimesta, "Te voitte aloittaa lähialueen haravoinnin.. yhdessä assistenttini Thomasin kanssa. Thomasilla on keräämänne, hatarat ulkonäkökuvaukset silminnäkijöistä, voitte luottaa hänen ammattitaitoonsa jästien jäljittämisen suhteen."
Sen sanottuaan Pius kumarsi pienesti päätään nyökäyttämällä ja kääntyi ympäri, tuota.. mikä tuon nimi sitten olikaan.. kohti.
"Me aloitamme etsintämme.. Tuolta", Pius sanoi ja nyökäytti päätään toiselle puolen haarautuvaa tietä kohti, siinä missä assistenttinsa yhdessä toisen unhoituttajan kanssa saisi jatkaa tätä tietä eteenpäin.

(Itsekin vasta pääsen kunnolla kokeilemaan että millainen ihminen Chaos nyt sitten on, kun tämä on eka peli. :) )

Chaos oli ilmeisesti läpäissyt Thicknessen seulan, koska häneltä kysyttiin Richardsonin pätevyydestä. Chaos naurahti vähän ennen vastaustaan: "Kyllä hän hommansa osaa, mutta kaipaa välillä pienen potkun persuksille". Chaoksen kasvoille oli levinnyt vino hymy, kun hän katseli muisteloihinsa uppoutunutta kollegaansa. Chaos ei ollut aivan varma, mitä mieltä oli siitä, että hän lähtisi jästien jäljitykseen Thicknessen kanssa. Toisaalta, Thicknessen alainen ei vaikuttanut yhtään sen miellyttävämmältä henkilöltä. Chaos kohautti harteitaan ja lähti Thicknessen perässä Richardsonin luokse.

Thicknesse antoi ohjeita assistentilleen ja Richardsonille. Chaos silmäili kirkkaalle taivaalle, kuin odottaen että joku heidän etsimistään jästeistä tipahtaisi heidän niskaansa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten Chaos käänsi katseensa takaisin Thicknesseen, joka puhutteli jälleen häntä. Chaos oli sitä mieltä, että työnjako oli reilu ja tyytyi vain nyökkäämään kun hänelle kerrottiin mihin suuntaan oltiin menossa. Chaos oli tottunut jo muutaman ministeriössä vietetyn vuoden aikana, että tällaisissa tilanteissa oli turha yrittää niskoitella tai esittää omia mielipiteitään. Vaikka ideat olisivatkin olleet paljon parempia kuin muiden, niin yleensä unhoituttajien mielipiteitä kuunneltiin vasta kun huomataan, ettei mikään muu onnistu. Erityisesti tällaiset itsensä hyvin tärkeiksi kokevat ihmiset, kuten Thicknesse, olivat tavallisesti niitä, jotka eivät sietäneet muiden mielipiteitä näköpiirissään. He ilmeisesti kokivat sellaisen loukkauksena ammattitaitoaan kohtaan.

Nyt kun Chaos ja Thicknesse olivat hetkellisesti työtovereita, Chaos ajatteli, että olisi ehkä parasta esittäytyä. "Ai niin, olen Chaos Denbright. Sano ihan vaan Chaos", hän sanoi ja jäi pieni virne kasvoillaan odottamaan Thicknessen reaktiota hänen nimeensä. Yleensä se aiheutti hieman ihmetystä, eikä tämä kerta varmaankaan olisi poikkeus. "No niin, paras aloittaa sitten, eikö? Chaos sanoi. "Millaisia tuntomerkkejä teillä on? Onko mitään muuta johtolankaa kuin jästien outo käyttäytyminen?" hän jatkoi. Velhomaailmaan sekaantuneet jästit oli yleensä melko helppo tunnistaa, mutta koska ainakaan Chaos ei ollut mikään psykologi tai normaalia parempi ihmistuntija, jotkut tapaukset olivat kinkkisiä.

//Niin joo, säki pääsit korkkaan oman poikas /

Pius tiesi kyllä yhtä jos toistakin Ministeriön varallisuudesta. Tai no, hänen tietonsa perustuivat lähinnä hänen kuulemiinsa huhuihin, mutta niillä voisi hyvin perustella vanhemman unhoituttajan kaltaisen miehen irtisanomista. Tämä kenties osasi asiansa, muttei Ministeriöllä ollut varaa palkata tälle erillistä persauksiin potkijaa, joten Piuksen mielestä mies saisi mennä. Tämän paikalle olisi takuulla parempiakin ehdokkaita.
Pius ei valikoinut työntekijöitä näiden luonteen vuoksi ja työlleen omistautuneena miehenä hän ei myöskään vaivautunut käyttäytymään erityisellä, ystävällisellä tavalla sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla ei ollut vaikutusvaltaa hänen tulevaisuutensa suhteen. Tuolla vanhuksella ei ollut varaa edes väittää, ettei hän ollut työhönsä pätevä, joten tämän luonteenpiirteet ja toisaalta myös tämän pätevyys, olivat Piukselle toisarvoisia asioita kun vaikutti aika selvältä, ettei miehestä ollut keskittymään työhönsä.

Kenties osasyy Piuksen tekemään kahtiajakoon piili siis myös siinä, mutta toisaalta hän myös tahtoi selvittää, oliko toinen yhtä huolimaton vahinkokakara kuin miltä vaikutti. Ainakin tämä oli onnistunut unhoituttamaan kaksi aloillaan istunutta jästiä, jotka eivät olleet koettaneetkaan päästä pakoon eivätkä olleet edes vaikuttaneet niin järkyttyneiltä, kuin mitä olisivat voineet olla. Muttei se vielä mitään toisen taidoista todistanut.
Kauhukakara päätti todistaa todella sellainen olevansakin esitellessään itsensä eikä Pius kyennyt kuin tuhahtamaan - joskin huvittuneisuutensa kuulsi varsin selkeästi läpi tuosta äännähdyksestä.
"Äitisi on siis valinnut mitä osuvimman nimen, hm?" Pius kysäisi ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa toisen suupielensä nykiessä väkisinkin ylöspäin, "Toivottavasti kuitenkin osaat hoitaa työsi ilman katastrofeja..?"
Pius ei vaivautunut esittelemään itseään kun toinen selkeästikin oli tietoinen hänen nimestään, oli hän tämä osannut kutsua häntä hänen nimellään aiemmin, saapuessaan.

Pius otti esiin kaksinkerroin taittamansa paperit ja selasi niitä hetken.
"Niukanlaisesti. Kaksi tummatukkaa, sukupuolista ei varmuutta. Yksi vanhempi mies, jonka kanssa kollegasi arvatenkin tulisi hyvin toimeen.. Pikkutyttö äitinsä kera ja joitain teini-ikäisiä..Kaikesta päätellen osa riidanhaastajista.."
Pius hymähti ja ojensi pitelemänsä paperit nuoremmalle, vaikka vain, että tämä voisi todeta hänen lukeneen oikein.
Hänen ajatuksensa mahdollisesta toimintasuunnitelmasta keskeytyivät kun läheisestä puistosta alkoi kantautua huutoja. Sunnuntai-iltana, tällaisen tapahtuman jälkeen, ne todennäköisesti tarkoittivat vain yhtä asiaa..

Chaos ei ollenkaan yllättynyt Thicknessen reaktiosta. Oli melko tavallista kuulla jonkinlaista kuittailua nimestään, kun vakiintunut muoto siitä sattui tarkoittamaan kaaosta. Chaosta oli kutsutta sillä nimellä jo ennen Tylypahkaan menoa, mutta lapsena ja nuorena hän oli vielä totellut nimeä Chrysanthos tai Chris. Nykyisin Chaos tuskin reagoisi mitenkään, jos joku huutaisi Chrisiä korvan juuressa. Chaos oli ollut Chaos kavereidensa kesken jo niin pitkään, että Chrysanthos kuulosti aivan liian viralliselta ja tönköltä jokapäiväiseen käyttöön. Chaosta ilahdutti se, että hän oli saanut Thicknesseen edes jonkinlaista eloa, koska tämä vaikutti niin jähmeältä ja viralliselta. Chaos ei kuitenkaan ollut aivan varma, oliko Thicknessen kommentit hänen nimestään tarkoitettu vitseiksi vai oliko hän ihan tosissaan. "No, oikeastaan äiti taisi tulla siihen tulokseen, että Chrysanthos on liian vaikea. Ja kai se sitten on osittain ihan kuvaavakin nimi" Chaos vastasi naurahtaen. "Työni osaan kyllä hoitaa ihan kunnialla. Sitä ei tarvitse epäillä" Chaos jatkoi vakavoituen ja hieman viileämmällä äänellä kuin normaalisti. Nuoren ikänsä vuoksi Chaos oli saanut kokea monenlaista vähättelyä monilta vanhemmilta ministeriön työntekijöiltä, ja se alkoi ärsyttää Chaosta jo pikkuhiljaa.

Chaos kuunteli Thicknessen kuvausta silminnäkijöistä, ja otti vastaan paperit joita hänelle ojennettiin. Nopean paperiin vilkaisun jälkeen Chaos huomasi, että Thicknesse oli sanonut melkeimpä suoraan sen, mitä paperilla luki. Chaos yritti painaa tuntomerkkejä mieleensä, jotta osaisi kiinnittää huomion oikeanlaisiin ihmisiin. Samassa lähistöltä alkoi kuulua huutoa. Chaos nosti katseensa papereista, vilkaisi Thicknesseen ja lähti reippain askelin kohti ääntä. "Taidetaan pian löytää ainakin jotain niistä, mitä etsimme." Chaos totesi, vaikka se oli muutenkin varsin itsestäänselvää. Kuljettuaan jonkin matkaa puolijuoksua, puiden seasta alkoi näkyä liikettä ja äänet kuuluivat entistä paremmin. Lähempänä äänet selkenivät ja kuulosti siltä, kuin kaksi ihmistä riitelisi rajusti. Tilanne vaikutti varsin epäselvältä ja Chaos pysähtyi. Hän ei halunnut rynnätä keskelle tilannetta ilman, että heillä olisi jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä pitäisi tehdä. Chaos oletti, että Thicknesse halusi antaa toimintaohjeet, eikä viitsinyt alkaa tallomaan tämän varpaille juuri kun oltiin pääsemässä toimintaan.

(Tuli vähän lyhyt nyt, mutta ei voi mitään. :D)

Pius otti työnsä tosissaan ja todennäköisesti juurikin sen vuoksi häntä harvemmin pidettiin miellyttävänä ja hauskana ihmisenä, mutta siinä vaiheessa kun todellisia ystäviä oli vähäisesti ja perheenjäsenet olivat kaikki kuusi metriä maan alla, työ tuntui usein tärkeimmältä ja siihen Pius tyytyi panostamaan.
Työ ol hänen paras ystävänsä. Toisin sanoen häntä pidettiin työnarkomaanina. Eikä hän oman suhautumisensa vuoksi katsonut hyvällä niitä, jotka keskittyivät työtehtäviinsä puolihuolimattomasti tai vaikuttivat työnsä suhteen saamattomilta.
Toisen pukeutumistyyli vaikutti suuresti Piuksen ensikäsitykseen tästä, ensivaikutelmaahan pidettiin tärkeimpänä, mutta näemmä toinen ei ollut tullut ajatelleeksi sitä ennen kuin oli lähtenyt Ministeriöltä tapahtumapaikalle.

"Eikö äitisi mielestä sitten olisi ollut kaikkien kannalta helpompaa antaa lapselleen yksinkertaisempi nimi?" Pius kysäisi ohimennen samalla kun kehitteli mielessään toimintasuunnitelmaa. Jästien löytäminen tuskin olisi se suurin ongelma. Sitäkin vaikeampaa olisi päästä näiden lähelle ilman, että näkemästään järkyttyneet jästit lähtisivät pakoon. Pius ei näissä vaatteissaan juoksisi ja ilmiintyminen voisi viedä aikaa.. Tällaisia tilanteita kokeneiden jästien mielentilaa ja päätöksiä oli vaikea ennustaa, joten näiden edelle ilmiintyminen oli lähestulkoon mahdotonta eikä välttämättä hidastaisi jästien vauhtia.
Pius jätti huomiotta toisen sanat tämän pätevyydestä. Se jäisi nähtäväksi. Pius toki epäili toista tämän nuoren iän ja huolettoman pukeutumistyylin vuoksi, mutta työpätevyyttä oli vaikea mennä ainoastaan niiden pohjalta arvioimaan.
Loppujen lopuksi Pius kun kuitenkin ajatteli Ministeriön parasta ennemmin kuin omaa viihtyvyyttään.

Pius seurasi toisen perässä äänten suuntaan ja tämän kiinni saatuaan pysähtyi itsekin.
"Heitä ei taida saada rauhoittumaan, joten lienee parasta, että minä kiinnitän heidän huomionsa ja sinä hoidat oman osuutesi ennen kuin kumpikaan heistä tiedostaa mitään", hän tuumaisi lopulta, vaikkei tiennytkään onnistuisiko pitämään kaksikon huomion itsessään. Toisaalta, kenties yllättäen paikalle ilmestyvä, pukuun sonnustautunut, jästien silmiin kenties hieman omituisen näköinen mies riittäisi pitämään näiden huomion jo sanaakaan sanomatta tarpeeksi kauan.
"Pidä taikasauvasi piilossa viimeiseen asti. He ovat tainneet nähdä jo yhdenkin taikasauvan liikaa tälle päivälle", Pius jatkoi ja huokaisi pienesti. Hän oli ollut lähestulkoon yhtäjaksoisesti töissä useamman päivän eikä voinut enää estää väsymystään näkymästä ulospäin. Hän kenties oli työlleen omistautunut, mutta unta hänkin tarvitsi. Se vain, ettei hän itse olisi millään tahtonut itselleen moista lepoa suoda.

Pius sulki hetkeksi silmänsä ennen kuin ne jälleen avattuaan suuntasi kahta keskenään kinaavaa jästiä kohden.
"Krhm.. Anteeksi häiriö, nuoret, mutta satuin kuulemaan keskustelunaiheenne.. Sanoitteko todella nähneenne jotain yliluonnollista?" Hän sai kuin saikin kahden kinastelevan huomion, nämä kääntyivät tapittamaan häntä hämmentyneinä ja koettivat kaiketi pohtia kannattiko hänelle kertoa mitän vai kärräisikö hän kaksikon oitis hoitoon, mikäli saisi kuulla mitä nämä olivat nähneet.
Kaiketi hän oli kuitenkin tarpeeksi outo ilmestys tähän aikaan, tässä paikassa ja moisen tapahtuman jälkeen, että kaksikko päätti luottaa hänen ja pian nämä alkoivat tohkeissaan selittää hänelle mitä olivat nähneet. Pius esitti parhaansa mukaan kiinnostunutta - hän oli kyllä joutunut opettelemaan moisia näyttelijän taitoja ennenkin. Esimerkiksi Ministeriöön eksyneillä vanhuksilla oli tapana selittää elämänsä jokainen käännekohta juurta jaksaen aina siihen hetkeen saakka, kun oli saapunut Ministeriöön eikä enää muistanut syytä miksi. Kaiketi hän sitten näytti ulkoisesti jotenkin vanhusystävälliseltä velholta kun mokomat nappasivat aina häntä hihasta kiinni.
Sama päti näemmä jästinuoriin, sillä kaksikko puhua pulputti niin, että Chaos sai loistavan tilaisuuden hoitaa työnsä. Toivottavasti toinen jästeistä vain ei ennättäisi tajuta ystävänsä kohtaloa ennen kuin saisi unhoituttajan kimppuunsa.

Chaos piti hetki hetkeltä vähemmän Thicknessestä. Chaos piti työstään, oli siinä melko hyvä varsinkin työkokemukseensa nähden, hän tiesi jästeistä huomattavasti enemmän kuin moni kollegansa ja sen lisäksi osasi ottaa vakavat asiat tosissaan. Chaos ei kuitenkaan nähnyt työtehtäviä tilanteina, jolloin ei voisi jutella mukavia tai vitsailla, jos tilanne sen salli. Thicknesse ei siis missään tapauksessa ollut Chaokselle ihanteellinen työtoveri. Thicknesse oli Chaoksen makuun aivan liian vakava, jäykkä ja ei käytöksestä päätellen osannut ajatella muuta kuin työtä. Ja Chaoksen nimestä piikittelyä. Kun Thicknesse alkoi epäillä Chaoksen äidin järkevyyttä, Chaos vilkaisi Thicknesseä ärtyneellä ilmeellä. Mistä hän voisi tietää, mitä vanhempien päässä liikkui yli 20 vuotta sitten? "Vaikea sanoa." Chaos sanoi ja yritti saada ääneensä sävyä, josta Thicknesse tajuaisi olla jatkamatta aiheesta.

Kun Thicknesse sai Chaoksen kiinni puiston reunalla, Chaos oli ehtinyt tarkkailemaan jästejä hetken. He vaikuttivat molemmat varsin järkyttyneiltä ja olivat keskellä kiivasta keskustelua, tai riitaa, joka käsitteli sitä, miten heidän näkemänsä tapahtumat voisi selittää. Kiihtynyt mieli oli aina vaikeampi unhoituttajan työn kannalta, sillä se vaati enemmän keskittymistä. Lisäksi nämä kohteet olivat huomattavasti nuorempia kuin edelliset, joten heidän muistinsa oli senkin suhteen vaikeampi muunnella. Chaoksen oma, hieman ärtynyt mielentila ei sekään tosin helpottaisi tehtävää, mutta onneksi hänellä ole Thicknessen ilmeisistä epäilyistä huolimatta sen verran ammattitaitoa, että hän pystyisi kyllä hoitamaan työnsä ajattelematta henkilökohtaisuuksia. Thicknessen huomauttaessa taikasauvasta, Chaoksen teki mieli kysyä, että kuvitteliko Thicknesse hänen olevan aivan törppö. Taikasauvan käsittely muistinmuuntelutilanteessa oli aivan ensimmäisiä oppitunteja unhoituttajakoulutuksessa. Kaikki unhoituttajat tosin eivät noudattaneet ohjeistusta pitää taikasauva piilossa, mutta koska taikasauvan näkeminen mahdollisesti uudelleen pienen ajan sisällä vahvisti aina mahdollisuutta siitä, että muistot palaisivat takaisin jostain ärsykkeestä, ohjeistus oli sellainen kuin oli. Tällä kertaa Chaos tyytyi kuitenkin huokaisemaan kovaäänisesti ja pyörittelemään silmiään, ennen kuin lähti kiertämään kohti jästejä niin, että olisi heidän takanaan kun he kääntyisivät katsomaan Thicknesseä. Matkalla Chaos hengitti muutaman kerran syvään ja siirsi ajatuksensa ainoastaan tulevaan tehtäväänsä.

Päästyään riittävän lähelle, mutta ei kuitenkaan liian lähelle, Chaos pysähtyi ja kuuli miten Thicknesse alkoi puhua. Chaos vilkaisi ympärilleen, eikä nähnyt ketään missään. Sunnuntai-iltojen hyviä puolia oli se, että vilkkaatkin paikat olivat yleensä varsin hiljaisia. Lyhyen tauon jälkeen, molemmat jästit alkoivat puhua toistensa päälle kiihtyneinä, selittäen tapahtumia Thicknesselle. Näyttelijäntaitoja tuolta ei näyttänyt puuttuvan, sillä Chaos huomasi, että Thicknesse vaikutti oikeasti kiinnostuneelta. Ehkä hänkään ei ollut ihan hyödytön tässä tilanteessa. Chaos valitsi ensimmäiseksi kohteekseen pojan, jolla oli hieman hiljaisempi ääni. Parhaassa tapauksessa toinen ei edes huomaisi, että kaverinsa oli hiljentynyt. "Unhoituta" Chaos sanoi melko hiljaisella äänellä, jotta toinen jästeistä ei kuulisi. Kohde hiljeni, ja näytti hämmästyneeltä. Valitettavasti toinen jästeistä huomasi kaverinsa hiljentymisen, hiljeni itsekin ja sanoi hämmentyneenä "Hä?". Chaos joutui reagoimaan varsin nopeasti, kun vielä muistonsa muistava jästi lähti kääntymään katsomaan ympärilleen. Chaos pyyhki toisenkin jästin muistin, nopealla ja hyvin tähdätyllä loitsulla, mutta nyt hänen täytyisi keksiä jokin syy itselleen olla siinä, missä oli. Toinen jästeistä alkoi jo olla taas tässä maailmassa, kun toinen vielä tuijotteli Chaoksen suuntaan hämmentyneenä. Chaos itse oli kumartunut solmimaan kenkänsä nauhaa ja yritti katseellaan viestittää Thicknesselle, että olisi aika häipyä. Chaos nousi ylös ja lähti kävelemään takaisin siihen suuntaan, josta oli tullutkin ja vilkaisi samalla jästejä, jotka vaikuttivat edelleen hieman hämmentyneiltä, mutta näyttivät jo pikkuhiljaa toipuvan muistinmuuntelusta.

(Vähän ehkä huonosti kirjoitettu, mutta syytän huonoja yöunia. Koita saada jotain selvää kuitenkin. :D Ajattelin, että se pikkutyttö äiteinen voisi aiheuttaa vähän enemmän vaikeuksia.)

//Niinhän se voisi.. varmaan aika vaikea tapauski sellane pieni, ylivilkas kakara ja sit äitee siin suojelemas sitä x)//

Pius Thicknessen elämäntyylille harvoin herui ymmärrystä, mutta mikäli joku olisi todella tiennyt sen, ettei hänellä työnsä lisäksi ollut mitään muuta elämässään ja ymmärtänyt sen seikan seuraamukset, olisi miehen ymmärtäminen muutoinkin kenties käynyt helpommaksi.
Pius teki kaikkensa, jottei menettäisi työtään eikä otettaan tai mielenkiintoaan siihen, sillä mikäli hän menettäisi työnsä hänelle ei jäisi enää mitään käteen. Asunto lähtisi alta, ei ollut ketään kenen luoksi mennä eikä muuta kokemusta kuin työ Taikaministeriössä. Sillä työhistorialla ei pitkälle Ministeriön ulkopuolella pötkitty.

Pius piti jokaista itseään alemmassa virassa olevaa törppönä - osa näistä oli osoittautunut sitä oikeasti olemaankin, joten tuskin oli aivan turhaa huomauttaa taikasauvasta nytkään, kun hän ei voinut olla varma siitä osasiko toinen todella asiansa vai esittikö vain.
Oli sitä niitäkin Ministeriöön pyrkiviä, jotka eivät kuunnelleet oppitunneilla ja pääsivät testeistä läpi arvailulla ja silkalla hyvällä tuurilla.
Pius jättikin toisen ylidramaattisen huokauksen suurimmaksi osin huomiotta, vaikka häntä suuresti ärsyttikin se, että toinen piti häntä puolestaan täytenä idioottina kun hän oli huomauttanut moisesta. Oli totta, että idiootit saattoivat edetä yllättävän korkeisiin asemiin Ministeriön sisäpuolella, mutta Pius vannotti vielä joku päivä todistavansa, ettei hän kuuluisi sellaisiin idiootteihin vaan oikeasti tekisi muutoksia parempaan ja toimisi oikealla tavalla, kunhan pääsisi asemaan, jossa niin saattaisi ilman arvostelua tehdä.

Pius seurasi tilanteen kehittymisä mielenkiinnolla ja oli positiivisesti yllättynyt unhoituttajan taidoista ja nopeista reflekseistä. Hän nyökäytti pienesti päätään ja kääntyi reippaasti kannoillaan, ollen jo kaukana ennen kuin kaksikko onnistui palaamaan takaisin maanpinnalle ja pohtimaan missä olivat ja miksi.
Pius pysähtyi puiston ulkopuolella paikkaan, jossa he olivat hetkiä aiemmin pysähtyneet ja katseli ympärilleen. Kaksi vähemmän, mikä tarkoitti, että enää kuusi jästiä oli jäljellä. Pius ei assistenttinsa älykkyydestä huolimatta uskonut toisen kaksikon saavan juuri mitään aikaiseksi, joten todennäköisesti suurin osa noistakin kuudesta jäisi heidän hoidettavakseen.
Pius odotti nuoremman luokseen ja hetken pohdinnan jälkeen päätti tiedustella toistakin mielipidettä tämän asian suhteen.
"Toiveita sen suhteen, mistä jatkamme etsimistä?" hän kysäisi samalla kun vältteli pienintäkin katsekontaktia toisen kanssa. Tietä jatkui vielä jonkin matkaa suuntaan, johon he olivat olleet matkalla. Kadulle laskeutuneesta hiljaisuudesta päätellen voisi hyvinkin olla, että he joutuisivat leikkimään.. miksi niitä taas kutsuttiinkaan? Ah, joulutonttuja! - Ja kurkkimaan talojen ikkunoista sisään löytääkseen etsimänsä.

Thicknesse ehti ennen Chaosta riittävän kauas jästeistä ja näytti pysähtyvän odottamaan Chaosta. Chaos käveli melko rauhallisesti, jotta jästit eivät ihmettelisi mitään. Päästyään Thicknessen luokse, Chaos hymähti vähän ja sanoi puoliääneen: "Meinasi tulla kiire...". Chaos oli useasti aikaisemminkin ollut täpärissä tilanteissa, eikä tämä ollut edes pahimmasta päästä. Silti se harmitti vähän, etenkin kun Chaos oli huomannut, ettei Thicknesse ollut erityisen vakuuttunut hänen taidoistaan. Myös Chaos katseli ympärilleen tarkkaavaisena jo matkalla Thicknessen luo, eikä nähnyt mitään epäilyttävää missään. Hänestä alkoi tuntua, että tehtävä vaikeutuisi koko ajan. Olisi tietysti mahdollista, että Richardson ja Thicknessen avustaja olisivat jo ehtineet löytää muut silminnäkijät, mutta Chaos epäili sitä vahvasti.

Chaos yllättyi vähän, kun selkeän käskyn sijaan Thicknesse kysyi Chaoksen mielipidettä siitä, mistä etsintöjä jatkettaisiin. Chaos vilkaisi taas ympärilleen, ennen kuin vastasi. "Ehkä pitäisi tarkistaa tuo kadunpätkä loppuun vielä." Chaos sanoi ja osoitti suuntaan, johon he alunperinkin olivat lähteneet. Se olisi kaikkein loogisin ratkaisu, vaikka hiljaisuudesta päätellen ainakaan ulkona ei ollut ketään järkyttyneen oloista. Chaos otti muutaman askeleen suuntaan, johon hän oli osoittanut ja oletti että Thicknesse seuraisi perässä. "Mennäänkö ihan vaan kurkkimaan ikkunoista vai onko jotain parempia ideoita?" Chaos kysyi ja yritti kurottaa kaulaansa, jotta näkisi pensasaitojen yli talojen ikkunoista sisälle. "Niin mitä tuntomerkkejä meillä nyt on vielä jäljellä?" Chaos kysyi, koska hän ei muistanut enää kuin äidin ja tyttären.

(Tästä tuli nyt aika lyhyt. :/ )

Pius Thicknesse nyökäytti pienesti päätään toisen toteamukselle. Se ei kenties kohottanut toista hänen silmissään suurempaan arvoon, muttei toinen ollut vaarassa saada häntä vastaansa. Pius näki kuitenkin, että toinen osasi asiansa - ainakin paremmin kuin työtoverinsa vaikutti osaavan - ja oli kaiken kukkuraksi nuori. Pius joutui myöntämään sen, minkä monet muutkin Ministeriön työntekijät olivat aikanaan joutuneet myöntämään; nuorissa oli tulevaisuus. Oli turha koettaa opettaa vanhalle koiralle uusia tapoja, jos oli olemassa nuorempi koira joka joko osasi ne jo tai ikänsä tuoman hyödyn myötä oppisi ne nopeammin.
Joten.. Toinen ei kenties vielä ollut alansa parhaita, ei lähelläkään näitä, mutta tämä varmasti kokemusten myötä oppisi paremmaksi, siitä ei ollut epäilystäkään. Ja kunhan saisi assistenttinsa raportin nuoremman työtoverista, Pius veisi asian eteenpäin ja mitä todennäköisemmin unhoituttaja saisi seurakseen jonkun asiansa osaavan, ikäisensä tai nuoremman ja työstään kovasti unelmoineen noidan tai velhon.

Pius nyökäytti päätään. Itse asiassa, tässä samalla hän voisi antaa toiselle tilaisuuden, joka samalla toisi mukanaan toivon mukaan myös sitä kokemusta - jota tämä voisi sitten siirtää uudelle työtoverilleen, jonka unhoituttaja todennäköisesti saisi seuraavien kuukausien aikana. Pius kuitenkin piti suunsa kiinni aikeistaan, hän ei voinut tietää kuinka kiintynyt velho oli tämänhetkiseen työtoveriinsa. Vaikkakin aiemmin oli näyttänyt siltä, ettei tämä juurikaan kiinnittänyt huomiota höperömmän miehen tekosista.
Pius seurasi kiltisti perässä, kiihdyttäen kuitenkin askeliaan niin, että sai toisen kiinni ja saattoi kävellä tämän rinnalla.
"Valitettavasti.. Parempia ideoita ei taida ollakaan..", Pius huokaisi ja antoi katseensa siirtyä lähimmän talon ikkunaan. Velhomaailmassa kaikki oli kieltämättä helpompaa kuin jästimaailmassa - tai näin saattoi ainakin olettaa -, mutta jotkin asiat olivat yhä valitettavan vaikeita ja aikaa vieviä.
"Hmm.. Tuon kaksikon jälkeen puuttuu enää..yksi vanhempi mies, joitain teini-ikäisiä joiden lukumäärästä ei ole selvyyttä ja äitinsä kanssa liikkunut tyttö. Tuntomerkkejä muutoin...Ei ole", Pius kertoi lukiessaan paperia uudemman kerran eikä voinut estää uutta huokausta joka karkasi huultensa välistä. Tämä oli hyvin epätoivoista..

Vaikka Chaos ei aivan lyhyt ollutkaan, nyt hän olisi toivonut olevansa kymmenisen senttiä pidempi. Thicknesse oli sentään vähän Chaosta pidempi, joten ehkä heillä olisi pieni mahdollisuus nähdä talojen pihoille ja ikkunoista sisään tunkeilematta pihoille heti. Jos joku näkisi heidät hiippailemassa pihoilla, joku naapuruston jästeistä saattaisi hyvinkin soittaa jästilainvartijat paikalle. Onneksi kesäinen iltakin oli jo pikku hiljaa hämärtymässä, vaikka ei vielä ollut missään tapauksessa pimeää. Hämärä teki tietysti heidän työstään hieman helpompaa. Ei se silti tehnyt muiden pihoilla hiippailusta yhtään sen mukavampaa. Toisaalta, jos unhoituttajien työ olisi pelkästään sitä, että heidät kutsuttaisiin vain tekemään päätehtävänsä, muuntelemaan muistia, työ kävisi pidemmän päälle tylsäksi. Etenkin Chaoksen kaltaiselle ihmiselle, joka kaipasi silloin tällöin pientä toimintaa elämäänsä.

Chaos oli keskittynyt katselemaan pihoille Thicknessen puhuessa, joten yrittäen painaa muiden silminnäkijöiden vähät tuntomerkit mieleensä, hän vain hymähti. Tuntomerkit eivät tosiaan olleet kovin hyvät, ja jos jästit olivat kaikki jo menneet koteihinsa, tehtävä olisi lähes mahdoton. Eikä ainakaan Chaos aikonut käyttää loppuyötä etsien epätoivoisesti karkuun päässeitä jästejä. Pihoille kuikuillessaan Chaos huomasi pihan, jolla oli keinu, hiekkalaatikko ja värikkäitä leluja ympäri pihaa. ”Tuota taloa voisi vilkaista tarkemmin”, Chaos sanoi osoittaen pihaa. Ikkunoista loisti valo ja siellä näkyi liikettä. Chaos otti muutaman askeleen lähemmäs pensasaidalla aidattua pihaa ja yritti kurkistella tieltä, näkyikö ikkunasta ketään. Näkyvyys oli melko huono, joten Chaos kääntyi Thicknessen puoleen. ”Miten nyt edetään?” Chaos kysyi. Hänen olisi tehnyt mieli vain marssia sisään taloon ja katsoa mitä vastassa oli, mutta vaikka hän olisi työajan ulkopuolella niin luultavasti tehnytkin, nyt hän ei voisi sitä tehdä. Riskit olivat liian suuret, eikä Thicknesse luultavasti olisi mielissään siitä.

Pius oli ylpeä pituudestaan, hänen asemassaan sitä oli ainoastaan hyötyä ja pituutensa auttoi luomaan arvokkaan ja kunnioitettavan vaikutelman. Hän oli kuitenkin joutunut muutamiin hyvin epämukaviin tilanteisiin kohdatessaan itseään pidempiä velhoja. Näiden vierellä seisoskellessaan mies oli tuntenut oonsa suorastaan naurettavaksi ja mikäli sellaiseen tilanteeseen vastaisuudessakin joutuisi, hän pyrkisi eroon siitä mahdollisimman nopeasti.
Toki pituudesta hyötyä oli muutoinkin, kuten esimerkiksi nyt, mutta kieltämättä parhaimman tuloksen saisi hiippailemalla talon ympäri ikkunoiden läheisyydessä. Pius kuitenkin toivoi ettei moinen hiipparointi olisi tarpeen, koska se oli yksinkertaisesti niin alentavaa, ettei hän tahtonut joutua moiseen tilanteeseen.

Tilanne, johon he olivat joutuneet oli kieltämättä muutoinkin mitä epämukavin. Oli melkeinpä luonnotonta, että Ministeriö oli ehtinyt hätiin vasta näin myöhäisessä vaiheessa. Tekijät kyllä saisi helposti selville, olivathan nämä olleet velhoja, mutta jästit olisi hieman monimutkaisempi löytää tilanteessa, jossa nämä olivat jo ehtineet pakenemaan. Pius ei edes pitänyt tällaisista tehtävistä ja harvemmin hän edes joutui 'kenttätehtäviin', mutta tähän aikaan sunnuntai-iltana kovin moni Ministeriön tähän tehtävään hiemankaan sopiva ja tarpeeksi vastuuntuntoinen työntekijä ei ollut paikalla Ministeriössä ja kun hänen läsnäolonsa oli saatu selville, oli hänet tietysti päätetty sen suuremmin asiaa pohtimatta lähettää tänne. Näitä hommia Pius oli joutunut tekemään viimeksi joitain vuosia sitten, huomattavasti alemmissa työtehtävissä palvellessaan.

Pius vilkaisi taloa ja oli vähällä lannistua oitis. Ikkunoista, tästä kulmasta katseltaessa, ei nähnyt mitään merkittävää, joten heidän täytyisi todennäköisesti hiipiä lähemmäs, koska toden totta, talon pihamaata katsellessa tämä talo oli hyvin varteenotettava yksilö muiden samanlaisilta näyttävien joukossa.
"Ei kai tässä auta muu kuin mennä lähemmäs", Pius huokaisi lopulta olkiaan neuvottomana kohauttaen. Ainakin hän tiesi, mitä Ministeriön osa-aluetta tulisi parantaa.. Tällainen jästien metsästäminen kävi aivan liian vaikeaksi ja monimutkaiseksi, täytyisi kehitellä parempi ja tehokkaampi keino jästien jäljittämiseen.
Vaikka hän hillitty velho olikin, alkoi tämä tehtävä jo koetella hänen hermojaan. Hän ei ollut tottunut hiiviskelemään jästien talojen pihoilla ja kurkkimaan sisään ikkunoista, kun järkevämpääkin tekemistä kaikesta päätellen olisi ollut.

Pius kohotti toisen kätensä haromaan hiuksiaan samalla kun ryhtinsä lysähti hieman, lannistuneena. Hän käveli talon ohitse, jotta saattaisi sen jälkeen hiippailla etupihalla kasvavan, yksinäisen puun taakse turvaan.
Mies viittoi unhoituttajaa seuraamaan. Mikäli puun suojista jotain erottaisi, hän ei todellakaan alentuisi konttaamaan ikkunan alle! Heidän tarvitsisi nähdä vain vilaus talon asukkaista ja jo se riittäisi kertomaan heille oliko talo oikea. Se vain, että vaikka silminnäkijöihin kuuluivat ainoastaan äiti ja tytär, saattaisi hyvinkin olla, että nämä eivät suinkaan asuneet kaksin ja olisivat jo ennättäneet kertoa näkemästään muillekin perheenjäsenille.. Mikäli niin oli, unhoitettavia olisi varmaankin ainakin kaksinkertainen määrä.

Thicknesse vaikutti jo hieman ärtyneeltä ja hermostuneelta. Hän ei ilmeisesti ollut tottunut tekemään tällaisia tehtäviä, mikä oli ikävää, koska myöskään Chaos ei ollut usein joutunut jahtaamaan jästejä. Yleensä hän vain tuli paikalle, joutui mahdollisesti vähän tappelemaan jästien kanssa, yleensä vain puheen tasolla, ja muunteli muistin. Sunnuntai-ilta oli kaiketi muillakin osastoilla yleensä hiljaista, eikä töissä ollut kovinkaan montaa. Eihän Chaoskaan ollut kahdesti miettinyt, että olisiko toisen päivystävistä unhoituttajista pitänyt jäädä ministeriöön siltä varalta että tulisi toinen hälytys. Toinen hälytys samana sunnuntaina olisi kyllä äärimmäisen epätavallista, joten siitä oli luultavasti turha huolehtia. Kaiken lisäksi, ollessaan päivystäjistä nuorempi ja uudempi työntekijä, hän ei luultavasti joutuisi asiasta vastuuseen.

Chaos seurasi Thicknesseä saman suuren puun taakse, vilkuillen kadun molempiin suuntiin. Ketään ei onneksi näkynyt missään. Päästyään puun taakse, Chaos totesi, että näkyvyys ei ollut sieltäkään erityisen hyvä. "Ei täältäkään näe mitään", hän sanoi, lähinnä itselleen eikä Thicknesselle. "Täytyy varmaan mennä lähemmäs", Chaos jatkoi, tällä kertaa osoittaen sanansa toiselle. Ikkunat olivat melko matalalla, joten heidän pitäisi joko kontata ikkunoiden luokse tai keksiä jotain muuta nähdäkseen kunnolla sisälle. Chaos ei innostunut konttaamisesta, joten hän kaivoi taikasauvansa taskustaan. Hän napautti päätään sillä loitsien itseensä harhautusloitsun. Samassa epämukava valuva tunne lähti etenemään päälaelta alaspäin, ja Chaos näki miten hänen ruumiinosansa muuttuivat taustaansa sulautuviksi. "Minä menen kurkkimaan, tule perässä jos haluat", Chaos sanoi Thicknesselle ja lähti hiipien kohti ikkunaa. Kompastuminen johonkin risuun tai leluun saattaisi aiheuttaa paljastumisen, joten oli helpompaa yrittää edetä hiljaa. Chaos oletti, että jos Thicknesse halusi itse tulla kurkkimaan ikkunasta, tämä osaisi harhautusloitsun itsekin. Toisinaan oli kyllä uskomatonta, miten huonoja taikaministeriön johtavissa asemissa olevat olivat yksinkertaisimmissakin loitsuissa. Oli kuitenkin melko epätodennäköistä, että Thicknesse ei osaisi harhautusloitsua, tai jos ei osaisi, hän pyytäisi apua siihen Chaokselta.

Päästyään ikkunan vierelle, Chaos näki keittiön ja olohuoneen. Olohuoneessa päällä oli se laite, josta jästit katsoivat liikkuvia kuvia, tevelisio vai mikä olikaan. Chaos oli joskus päätellyt, että jästit katsoivat sitä laatikkoa siksi, että heidän valokuvansa eivät liikkuneet, mikä oli myös kummallista. Keittiön pöydän ääressä, päivällisen jämien vierellä, istui nainen ja mies. Nainen oli kasvoiltaan aivan kalpea ja puhui miehelle nopeasti. Ikkunan läpi ei kuitenkaan kuulunut, mistä he puhuivat. Olohuoneen puolella pieni vaaleahiuksinen tyttö oli löytänyt pitkän osan jostain lelusta, ja heilutteli sitä veljensä seurassa. Pikkutyttö saattoi esittää miekkailevansa, mutta miekkailua enemmän toiminta näytti siltä, kuin tyttö kertoisi veljelleen mitä oli hetkeä aikaisemmin nähnyt tapahtuvan. Chaos huokaisi syvään, tämä talo nyt ainakin vaikutti siltä, että asukkaat saattoivat olla silminnäkijöitä.

Pius ei ollut tottunut mihinkään läheskään tätä vastaavaan työhön. Hän vietti päivänsä Ministeriössä, kiireisenä paperien keskellä ja juoksennellen ärsyyntyneenä esimiestensä perässä koettaen saada näitä kiinni tärkeiksi kokemissaan työasioissa.
Kenellekään ei tuntunut olevan vapaata aikaa eikä sitä ollut Piuksellakaan, mutta harvemmin paikalla oli niin vähän henkilökuntaa, että hänet lähetettiin selvittämään ja ottamaan vastuuta tällaisessa tilanteessa.

Pius tuumi voivansa jättää kaiken ikävän osuuden työstä toisen harteille, mutta hetken seisoskeltuaan epämukavat mielikuvat alkoivat kohota mieleensä. Entä jos toinen jäisi kiinni tai tekisi jotain holtitonta, kuten nuorilla Ministeriön työntekijöille joskus oli tapana? Hänellä ei olisi täältä käsin tarpeeksi aikaa rynnätä paikalle ja vastuu oli kuitenkin langetettu hänen harteilleen. Työhönsä niin kovasti kiintyneen miehen oli helppo pelotella itseään työnsä menettämisellä - ja se valitettavasti tehosi aivan liian hyvin.
Ennen kuin huomasikaan Pius oli seurannut toisen esimerkkiä harhautusloitsun osalta ja lähti varovasti toisen perässä etenemään talon pienellä pihamaalla ikkunaa kohden.
Pius ei ehkä ollut huono loitsuissa, mutta väkisinkin osa niistä pääsi unohtumaan tai taidot heikentymään kun työssään harvemmin tarvitsi edes taikasauvaa heilauttaa. Toimisto työ oli hänen mielestään oikein palkitsevaa, mutta joku toinen olisi voinut pitää sitä hyvinkin pitkästyttävänä, eikä siitä juurikaan kiitosta ja kunniaakaan herunut.

Pius asettui hänkin ikkunan tuntumaan ja kurkisti sisään. Huokaus karkasi hänen huuliltaan kun hänkin ymmärsi tilanteen. Joten todistajia oli periaatteessa jo kaksi lisää, kun vaimo ja tytär olivat ennättäneet kertomaan tapahtuneesta muillekin perheenjäsenille.
"Tämä pitää hoitaa hienovaraisesti...", Pius mutisi ja ohitti ikkunan, peruen yllensä asettamansa harhautusloitsun ja viittoi toisen mukaansa. Olisi kaiketi aika käyttää vanhaa 'olemme valtion salaiselta osastolta'- kikkaa jästien luottamuksen saavuttamiseksi ja sen jälkeen yllättäen riistää näiden muisti tämän päivän tapahtumien osalta.
Pius koputti oveen ja suoristi kauluspaitansa helmaa, viittaa hän harvemmin piti yllään - paitsi poikkeuksellisesti talvisäällä. Mies suoristi selkänsä ja sipaisi pitkät hiuksensa selkänsä taa oven avautuessa ja veti kasvoilleen virallisen, mutta ehkä jossain määrin jopa ystävällisen, pienen hymyn.
Mies avasi oven ja vaimo näytti pälyilevän pelokkaana tämän selän takana. Pius toivotti hyvät illat ennen kuin jatkoi;
"Kuulemani mukaan vaimonne ja tyttärenne ovat todistaneet epätavallista tapahtumaa, jota minä ja ystäväni tässä olemme parhaillamme tutkimassa. Tahtoisimme esittää muutamia kysymyksiä, mikäli se vain sopii?"
Pius jos kuka osasi toimia asianmukaisesti ja vaikuttaa viralliselta, joten hän ei epäillyt lainkaan sitä, etteikö puhe olisi saanut vaimoa suostumaan muutamiin kysymyksiin vastaamiseen, mutta tämän miehen vakuuttaminen voisi käydä hieman vaikeammaksi. Mies pälyili heitä epäilevänä ja Pius kääntyi toisen velhon puoleen.
Mikäli hän jotain ymmärsi, tilanne vaatisi nyt tämän varmistusta, koska toinen oli vähemmän virallisissa asusteissa ja tähän perheen olisi varmaankin helpompi samaistua ja tältä mies tuntui varmistusta hakevankin.

Thicknesse oli seurannut Chaosta ikkunalle, ja tuntui myös tajunneen tilanteen. Pian Thicknesse lähtikin jo kohti talon ovea, ja Chaos meni perässä. Hän purki harhautusloitsun päältään ja muuttui vähitellen näkyvämmäksi. Toivottavasti kovin moni jästi ei katsellut ikkunasta, koska talon oven eteen oli juuri ilmestynyt tyhjästä kaksi miestä. Toisaalta, illan hämärtyminen antoi heille jo vähän suojaa jästien katseilta. Thicknesse koputti jästien oveen, ja Chaos osasi jo arvella millaisen lähestymistavan he ottaisivat. Odotellessaan oven avautumista, Chaos suoristi takkiaan ja tunki kauluspaitansa repsottavan helman farkkuihinsa. Huippusiististi pukeutunut Thicknesse ja huolimattomasti pukeutunut Chaos eivät välttämättä näyttäneet jästiviranomaisilta, mutta toivonmukaan sentään riittävän uskottavilta, jotta nämä jästit luottaisivat heihin.

Ovi aukesi, ja sen takaa paljastui pitkä mies takanaan hermostuneen oloinen nainen. Mies oli huomattavasti Chaosta pidempi, ehkä jopa vähän Thicknesseä pidempi, ja varsin vankkarakenteinen. Chaoksen teki mieli huokaista, mutta hän pidätteli sen sisällään. Chaos tosiaankin toivoi, että nämä jästit olisivat yhteistyökykyisiä, koska minkäänlainen fyysinen yhteenotto tämän miehen kanssa ei houkutellut Chaosta. Thicknesse alkoi puhua ja miehen ilme ei näyttänyt muuttuvan mihinkään. Kun sekä Thicknesse että oven avannut mies kääntyivät katsomaan Chaosta, hän selvitti kurkkuaan ja sanoi: "Tosiaan, meillä olisi muutama kysymys koskien tätä epätavallista tapahtumaa. Sopiiko että tulemme sisään?" Chaos astui pienen askeleen eteenpäin vahvistaakseen pyyntöään, ja ovensuussa seisova mies astui yhtä pienen askeleen taaksepäin, päästäen Chaoksen juuri ja juuri taloon sisäpuolelle. "Haluan korostaa, että teitä tai lapsianne ei missään tapauksessa syytetä mistään, tahdomme ainoastaan selvittää tapahtumien kulkua", Chaos sanoi vielä saavuttaakseen jästien luottamuksen. Hän oli muutaman kerran aiemminkin ollut vastaavissa tilanteissa ja silloin Chaos oli jo oppinut, että jästit tuntuivat olevan hyvinkin epäluuloisia viranomaisten kyselyjä kohtaan. Chaos katsahti taaksepäin kutsuen Thicknessen mukaansa. Chaos jäi eteiseen seisomaan ja odottamaan, haluaisiko Thicknesse jatkaa tästä vai ottaisiko Chaos ohjat käsiinsä ja hoitaisi homman loppuun. Perheen lapset kurkkivat olohuoneesta ja perheenäiti vaikutti edelleen pelokkaalta ja oli jättäytynyt miehensä selän taakse kurkistelemaan heitä sieltä. Chaos tiesi, että tämä ei olisi aivan helppoa, koska jästejä oli neljä ja he olivat kaikki samassa paikassa. Muistinmuuntelun jälkeinen hämmennys ei kestänyt niin kauaa, että Chaos olisi ehtinyt sillä välin muuntelemaan kaikkien neljän muistin ja vielä luonnollisesti poistumaan paikalta.

(Mulla on nyt sellanen ajatus, että lapset ja nainen hoituu hyvin, mutta sit toi mies alkaa tappelemaan vastaan. Sopiiko? :D Ja ajattelin, että tämän tapauksen jälkeen voisi ehkä jo lopetella, vai mitä mieltä olet?)

//Sopii oikeen hyvin Jooh, kunhan saavat äijän taltutettua ja pääsevät takas lähtöpaikkaan niin eiköhän se oo sillä selvä Ja anteeksi vastauksen kesto, Pius vaatii tietynlaista inspistä ku on tollane tiukkapipo xD//

Piukselle pituudesta oli usein hyötyä, sillä se antoi tietyn kuvan vallasta ja...Tavallaan tässä tapauksessa jopa luotettavuudesta, sillä Pius ei mielestään vaikuttanut pituudestaan huolimatta mitenkään pelottavalta vaan pikemminkin vaikutusvaltaiselta.
Mies oli kuitenkin ainakin hänen pituisensa ja huomattavasti voimakkaampi, joten mikäli he joutuisivat kamppailuun ilman, että hänelä olisi taikasauvaa käytössään, ei vaikutusvaltaiselta vaikutelmalta pitkälle pötkittäisi.

Pius nyökäytti miehelle pienesti päätään ohitaessaan tämän. Sisätiloissa hänelle tuli entistäkin epämukavampi olotila, sillä nyt ei paljoa pakoon pötkittäisi eikä näin lyhyellä välimatkalla ennättäisi edes kaikkoontumaan mikäli mies hurjistuisi. Toisaalta sitä myös samalla alkoi ymmärtämään, että nämäkin ihmiset olivat aivan yhtä eläviä kuin hekin, eivät edes heistä niin kovasti poikkeavia ja se oli ehkä Piuksen elämän lähestulkoon kauhein kokemus.
Siinä vaiheessa kun alkoi ajatella ihmislukuja oikeina ihmisinä, ei voinut enää työskennellä Ministeriöllä tuntematta ahdistusta joka päivä - joku toinen olisi kenties ajatellut juurikin päinvastaista, mutta Piuksella oli omat näkökulmansa asioihin ja hän piti enemmän luvuista kuin vastaavasta määrästä eläviä ihmisiä siinä aivan kasvojensa edessä.
"Jotenka...Ketkä teistä olivatkaan todistamassa tätä outoa tapahtumaa?" Pius kysäisi asiallisesti ja sai kuin saikin naisen vetämään tyttären eteensä ja nyökäyttämään pienesti päätään sen merkiksi, että he olivat olleet tilanteen varsinaiset todistajat - kuten kaksikko jo oli tiennytkin.
"Olisiko mitenkään mahdollista, että voisimme ensiksi keskustella teidän kanssanne kahden kesken?" Pius kysäisi, koettaen yhä pohtia keinoa, jolla saada kaksikko pysyttelemään erillisessä huoneessa kunnes mies ja pariskunnan toinen lapsi olisi unhoitettu. Tilanne vaikutti hänenkin silmiinsä jo hyvää vauhtia kerrassaan mahdottomalta ja mies tyytyi vilkaisemaan Chaosta. Kasvoillaan oli täysin normaali, välinpitämätön ilmeensä, mutta kenties sekunnin sadasosan ajan silmistään kuvastui pieni epätoivo ja kysymys siitä, onnistuisiko tämä alkuunkaan näin kahden kesken.
Pius ei kuitenkaan ollut sitä sorttia, että olisi osoittanut epätoivonsa mitenkään näkyvämmin, joten pian hän olikin kääntänyt katseensa takaisin jästiperheeseen ja loihti kasvoilleen pienen hymyn, joskin naisen aviomies epäilytti yhä eikä vaikuttanut kovin tyytyväiseltä hänen ehdotuksestaan.

(Juu ei mitään, ymmärrän kyllä!)

Chaos vilkuili ympärilleen jästien asumuksessa. Kaikki oli tiptop-siistiä, hyvin päinvastaista siis kuin mitä Chaoksen asunnossa. Chaos ei ikinä onnistuisi pitämään kotonaan yhtä hyvää järjestystä kuin mitä nämä jästit, sillä sen lisäksi että hän ei viihtynyt paikoissa joissa oli liian siistiä, hän oli liian laiska siivotakseen jatkuvasti. Pieni sotku oli vain kodikasta. Thicknessen alkaessa puhua jälleen, Chaos unohti jästiasunnon tutkimisen ja keskittyi taas tehtäväänsä. Perhe vaikutti siltä, että he olivat hyvin vastahakoisia minkäänlaiseen yhteistyöhön, mikä luultavasti aiheuttaisi heille ongelmia. Naisen ja miehen vilkuillessa toisiaan epävarmoina, Chaos vilkaisi Thicknesseä. Thicknessen vilkaisu kohti Chaosta ilmaisi sitä, että molemmat olivat luultavasti tajunneet suunnitelman heikon kohdan. Chaoksen mielestä tärkeintä olisi nyt saada naisen ja lapsen muisti muunneltua ja siirtyä sitten vasta niihin, jotka olivat vain kuulleet tapahtumasta. Olisi kuitenkin vaikeaa saada ne, joiden muisti on jo muunneltu, pysymään poissa paikalta.

Hetken kuluttua, kun nainen ja mies olivat kuiskineet muutaman sanan ja katselleet epävarmoina heidän eteisessään seisovaa kaksikkoa, nainen sanoi hiljaisella äänellä: "Hyvä on." Chaos päätti ottaa ohjat käsiinsä siinä kohtaa, koska koki että ehkä hän itse pystyisi olemaan rennomman ja mukavamman oloinen kuin Thicknesse. Thicknesse ei ainakaan ensivaikutelmaltaan tuntunut siltä, että hän olisi voinut luonnollisesti yrittää tehdä jästien oloa mukavammaksi, ja se oli tällä hetkellä hyvin tärkeää. Niinpä Chaos väläytti leveän hymyn, joka toivon mukaan ei ollut liioittelua, ja astui muutaman askeleen eteenpäin. "No, mennäänpä sitten hetkeksi vaikka tuonne", Chaos sanoi reippaalla äänensävyllä, edelleen hymyillen, ja osoitti huoneeseen, jonka avonaisesta ovesta näkyi toisen lapsen makuuhuone. Kaikesta prinsessatavarasta ja huoneen yltiömäisestä vaaleanpunaisuudesta päätellen kyseessä oli perheen tyttölapsen huone. Nainen ja tyttö kävelivät hitaasti huoneeseen ja Chaos, ihan vain varmistaakseen että kaikki sujuisi niin kuin piti. kuiskasi Thicknesselle: "Hoida sinä puhuminen". Eteiseen jäänyt mies mulkaisi Chaosta pahasti, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Mies näytti siltä, että hän olisi takuuvarmasti tarkkaavainen ja valmis ryntäämään lastenhuoneeseen heti, jos sieltä kuuluisi jotain epäilyttävää.

Pius ei ollut myötätuntoinen, luottamusta keräävä velho. Sen sijaan hän oli mukana lähinnä Taikaministeriön erään päätöksen vuoksi, joka määrää rikospaikalle vähintäänkin yhden ylemmän viran omaavan Taikaministeriön työntekijän. Ja toisaalta oli myös todettua, että jästien luottamus oli helpompi saada heidän puolelleen kun mukana oli yksi virallisesti pukeutunut noita tai velho, joka loi pohjan luottamukselle, koska harvemmin hänenkaltaistensa miesten uskottiin valehtelevan ja tällaisen henkilön lisäksi tarvittiin hieman vapaamuotoisempi henkilö, joka otti osakseen suurimman osan luottamuksesta ja johon esimerkkinä tämäkin perhe saattoi samaistua.
Kolmas henkilökin olisi kaivattu, joku hieman ronskimpi pitämään perheen isä aloillaan. Pius seurasi kuitenkin päätään miehelle nyökäyttäen Chaosta. Hänen pitäisi työskennellessä onnistua pitämään seuraa toiselle jästeistä ja samaan aikaan kehitellä tarina, joka kertoa jahka toinen perheenjäsenistä olisi unhoitettu.

Pius seurasi perässä ja saadessaan hetkeksi Chaoksen huomion hän muodosti huulillaan sanan ”äiti” ja osoitti naista merkiksi, että toinen unhoituttaisi tämän ensin.
Sen jälkeen hänen täytyisi pitää äidin huomio itsessään, jotta voisi kertoa tälle vaihtoehtoisen tarinan tapahtuneesta ja Chaos saisi tarpeeksi aikaa tyttären unhoituttamiseen.

Chaos asteli lapsen makuuhuoneeseen reippain askelin ja nyökkäsi hienovaraisesti Thicknesselle. Hän oli itsekin jo päättänyt muuntelevansa ensin äidin muistin ja sitten vasta lapsen, sillä lapsen muisti olisi helpompi muunnella lyhyessä hetkessä. Kun kaikki neljä olivat siinä pinkissä ympäristössä, Chaos sulki ovea hieman, jättäen sen kuitenkin raolleen. Naisen aviomies tuskin olisi innoissaan ajatuksesta, että kaksi vierasta miestä sulkeutui hänen vaimonsa ja tyttärensä kanssa huoneeseen, joten ihan vain luottamuksen saavuttamiseksi Chaos jätti oven selkeästi raolleen. Chaos oli omaksunut jo jonkinlaisen hyviksen roolin, koska epäili Thicknessen pätevyyttä sellaiseen. Niinpä Chaos huomasi keskellä huonetta ison nukkekodin ja meni sen luokse. "Onpa hieno talo! Näytätkö mitä kaikkea siellä on?" Chaos sanoi hymyillen ja kumartui nukkekodin puoleen. Pikkutyttö, joka tietenkin innostui omasta lelustaan, alkoi heti selvittää nukkekodin tarinaa, ja Chaos käännähti niin, että hän pystyisi helposti nukkekodin takaa muuntelemaan tytön äidin muistin.

Chaos odotti niin kauan, että nainen oli keskittynyt Thicknesseen ja loitsi äänettömän muistinmuunteluloitsun. Pikkutyttö oli edelleen keskittynyt selvittämään nukkekotinsa hienouksia, eikä edes huomannut valosuihkua, joka lensi hänen kylkensä ohi. "Minun siskontyttöni Christina varmasti pitäisi tällaisesta", Chaos sanoi tytölle astuen tytön taakse niin, että oli selkäpäin Thicknesseen ja tytön äitiin. Tytön äiti olisi luultavasti vielä hetken sekaisin muistinmuunteluloitsusta ja Thicknesse saisi hoitaa puhumisen. Niinpä Chaos keskittyi tytön muistin muunteluun. Edelleen näyttäen siltä, kuin olisi erityisen kiinnostunut nukkekodista, Chaos osoitti tyttöä taikasauvallaan ja muunteli tämän muistin. Juuri, kun Chaos sai tytön muistin muunneltua, sisään ryntäsi perheen isä. "Minä tiesin! Sinä osoittelit häntä jollain!" mies huusi raivoissaan ja osoitti Chaosta. Chaos sujautti taikasauvan äkkiä takkinsa povitaskuun ja nosti kätensä ilmaan. "En minä ole mitään tehnyt!" Chaos yritti vakuuttaa miehelle, joka oli jo matkalla Chaoksen kimppuun. Silloin Chaos päätti ottaa jalat alleen, ja lähti kipittämään ulos huoneesta. Mies oli huomattavasti Chaosta isompi ja lihaksikkaampi, eikä Chaoksen tehnyt mieli jäädä paikoilleen.

Chaos juoksi ulos huoneen ovesta ja olohuoneen puolelle. Mies sai häntä uhkaavasti kiinni, joten Chaos ei nähnyt muita vaihtoehtoja, kuin ottaa sauvansa esille. Mies oli uhkaavasti nyrkit pystyssä lähestymässä Chaosta, joka pysähtyi. Mies hyökkäsi Chaoksen kimppuun ja Chaos ehti saada muutaman kerran nyrkistä mahaansa, ennen kuin heitti miehen muutaman metrin taaksepäin loitsulla. Miehen yrittäessä mönkiä ylös, Chaos osoitti jälleen sauvansa miestä kohti ja muunteli tämän muistia. Seinältä oli tipahtanut muutama taulu ja pienellä pöydällä ollut posliiniesine oli särkynyt. Mies mönki edelleen ylös lattialta, kun Chaos sai loitsunsa langetettua. "Voi ei, tepä kompastuitte pahannäköisesti! Ei kai sattunut pahasti?" Chaos sanoi huolestuneen oloisena. Unhoituttajan työssä näyttelijäntaidot olivat varsin usein tarpeen.

Piuksesta ei todellakaan ollut lellittelemään pikkutytölle, joten hän jätti sen tehtävän suosiolla Chaoksen harteille ja tyytyi ainoastaan kiinnittämään lapsen äidin huomion itseensä puhumalla jonninjoutavia kuten Ministeriön korkeampia työntekijöitä yleensä opetettiin tekemään. Hän sai kaiken kuulostamaan siltä, kuin siinä olisi ollut jotain järkeä, vaikka samalla hän olisi voinut puhua pullosorsista.
Toisen unhoitettua tytön äidin, Piukselta ei vaatinut paljoa saada tämän huomiota itseensä. Hän alkoi hienovaraisesti esittää naiselle kysymyksiä siitä, kuinka tämä oli todistanut onnettomuutta ja naisen 'unohdettua' mitä oli tapahtunut, hän päätyi kertomaan tälle shokin vaikutuksista, siitä kuinka se saattoi viedä osan muistista mukanaan.

Kaikki sujui hyvin aina siihen hetkeen saakka, kunnes naisen aviomies laukkasi sisälle huutaen. Piuksen onneksi tämä keskitti huomionsa Chaokseen, vaikka toisaalta ylempää tahoa edustavana velhona hän oli vastuussa toisen turvallisuudesta.
Pius ei kyennyt aluksi kuin tuijottamaan huoneesta kadonnutta kaksikkoa. Ilmeisesti mies tahtoi ainoastaan Chaoksen hengiltä tai sitten tämä palaisi takaisin myöhemmin ja hoitelisi hänetkin. Mies sai silti tilaisuuden selvittää vaimolle, ettei tämän aviomies luottanut heihin, koska shokki oli vienyt vaimon muistin ja mies oletti heidän valehtelevan, jotta he pääsisivät sisälle varkaisiin.
Muutama luottamusta lisäävä rutiinilausahdus ja vaimo oli valmis uskomaan häntä miestään enemmän. Aviomiehet tunnetustikin ylireagoivat, joten nainen otti hänen sanansa todesta ja Pius pyysi kaksikkoa odottamaan makuuhuoneessa, kun hän menisi tarkistamaan tilanteen.
Vaimo jäi selvittämään tyttärelleen tilannetta ja kaiketi samalla pohtimaan sitä, saattoiko sokki todella viedä osan muistista mennessään.

Hän löysi kaksikon olohuoneesta, Chaos auttoi aviomiestä ylös lattialta ja tämän pitämästä esityksestä päätellen loitsut oli nyt loitsittu. Perheen toinen lapsi tuskin muistaisi mitään, joten tähän tuskin tarvitsi keskittyä.
Pius nyökäytti Chaosta seuraamaan häntä eteiseen, jonne vaimokin oli jo saapunut. Pius antoi tälle 'luottamuksellisen' numeron sellaiseen vempeleeseen jota jästit käyttävät toistensa tavoittamiseen ja pyysi tätä soittamaan sinne mikäli muistinsa alkaisi palata tai tälle tulisi jotain kysyttävää. Numero oli Taikaministeriön ja jästien virkavallan yhteisestä sopimuksesta luotu ja numeron toisessa päässä kyllä tiedettäisiin mistä oli kysymys eikä nainen saisi tietää mitään siitä, mitä todellisuudessa oli tapahtunut.
"Suurkiitokset avustanne ja pahoittelut häiriöstä", Pius vielä pahoitteli hymyä teeskennellen ja pisti Chaoksen poistumaan ovesta ensimmäisenä, seuraten itse perässä, sulkien ulko-oven perässään. Vasta ulos päästyään mies saattoi hengähtää. Miksi perheet olivat aina niin vaikeita? Miksi ihmiset välittivät toisistaan niin paljon, että huolestuivat tuolla tavoin toistensa turvallisuudesta? Sitä hän ei yksinkertaisesti kyennyt ymmärtämään...

Chaos katsoi, miten Thicknesse hoiti muutaman virallisuuden vielä pois alta, ennen kuin poistui ovesta Thicknessen edellä. Viimeisenä hän vielä toivotti hyvää illanjatkoa perheelle ja yritti hymyillä, vaikka hän tunsi edelleen nyrkinmuotoiset kuopat mahassaan ja kyljessään. Mustelmia oli odotettavissa, jälleen kerran. Aggressiiviset jästit olivat kaikkein rasittavin osa unhoituttajan työssä. Kun ovi kaksikon perässä sulkeutui, Chaos huokaisi syvään ja hieraisi kylkeään. Toiminnallisuus oli yksi niitä syitä, miksi Chaos yleensä yritti päästä mahdollisimman monelle työtehtävälle ministeriön ulkopuolelle, mutta siinä oli selkeät huonot puolensa. Tympeiden työparien lisäksi Chaos onnistui harvinaisen usein saamaan turpaansa tavalla tai toisella. Tällä kertaa hän oli päässyt sentään melko vähällä.

Chaos suuntasi pihatietä pitkin kadulle ja käännähti katsomaan suuntaan, josta kuului jutustelua. Heitä kohti käveli kaksi miestä, joista toinen oli Chaoksen kollega Richardson ja toinen oli Thicknessen assistentti. He vaikuttivat tulevan toimeen huomattavasti paremmin mitä Chaos oman työparinsa kanssa, tai ainakin he jutustelivat jotain. Chaos lähti muita vastaan, ja sai pian tietää, että kaikki tapahtumat nähneet jästit olivat nyt kadottaneet muistonsa näkemästään. Chaos ja Thicknesse olivat hoitaneet niistä suurimman osan, mutta oli Richardsonkin jotain saanut aikaiseksi. "No niin, homma hoidettu, aika painua takaisin ministeriölle..." Chaos sanoi ja läimäytti Richardsonia olkapäälle. Vanha mies melkein kaatui naamalleen läimäisyn myötä, mutta Chaos ei välittänyt. "Hauskaa loppuiltaa. Nähdään", Chaos sanoi ja heilautti kättään rennosti. Hänellä oli vielä vähän työaikaa jäljellä, joten hän ehtisi tekemään muutaman raportin vielä, ennen kuin pääsisi kotiin. Chaos astui muutaman askeleen taaksepäin ja ilmiintyi taikaministeriölle.

((Kiitoksia pelistä!))