Kahvi on aina parempaa toisten kahvihuoneissa

15.9.1992, tiistai

Taas se oli loppu. Miten aina kun oli aikaa istua alas nauttimaan kupillinen kahvia pannu oli tyhjänä ,eikä kaapeistakaan löytynyt tarvittavia välineitä uuden keittämiseen. Turhautuneena nainen iski sen tyhjän pannun takaisin paikoilleen ja poistui auroreiden kahvihuoneesta ovet paukkuen. Jos heillä ei ollut kahvia hän kävisi juomassa muiden kahvit. Harvoin sitä kukaan tunsi kaikkia osastollaan työskenteleviä ,joten hän voisi hyvin mennä vaikkapa.. unhoituttajasta. Ennen kuin kukaan ehtisi tajuta mitään olisi hän jo saanut juotua sen tarvitsemansa kupillisen kahvia ja kadonnut paikalta.

Hissin saavuttua sopivasti paikalle jonkun muun työntekijän tilaamana riensi Remy nopeasti käytävän halki ehtiäkseen samaan kyytiin. Ovien jo lähtiessä sulkeutumaan iski nainen kuitenkin juuri ajoissa kätensä niiden väliin jotta ehtisi mukaan.
" Joo.. hirveä kiire tiedetään. Niinhän teillä kaikilla aina on", nainen sanoi huomatessaan ennen häntä hissiin astuneen velhon kiukkuisen ilmeen ja kääntyi ovien puoleen niiden sulkeuduttua.
Velhon kanssa ei onneksi tarvinnut kauaa alas matkustaa kun saavutiin jo 'Taikaonnettomuuksien- ja katastrofien osastolle'. Pikaisten hyvien päivänjatkojen toivotusten jälkeen oli nainen jo ulkona hissistä ja lähteny astelemaan käytävää pitkin. Osastolta olisi löytynyt tietysti muutama muukin paikka joiden kahvihuoneen hän olisi voinut valloittaa, mutta unhoituttajien keittämä kahvi oli varmasti parempaa kuin muiden joten edes vilkaisematta muualle nainen paineli suoraan Unhoituttajien päämajalle.

Kahvihuoneen löytäminen ei ollut vaikeaa. Lähinnä siksi, että tuoreen kahvin tuoksu leijaili vastaan heti kun nainen oli päässyt perille. Kurkkiessaan kahvihuoneen ovelta huoneeseen sai tuo omaksi onnekseen huomata, ettei paikalla ollut edes ketään joten mitään selityksiä ei tarvinnut alkaa keksimään.
Napattuaan kaapista siisteimmän kupin itselleen kaatoi tuo pannusta aivan tuoretta kahvia kuppiinsa ja pääsi vihdoin istumaan alas. Saatuan ensinmäisen maistiaisen kahvista ei Remy voinut todeta muuta kuin, että se maistui huomattavasti paremmalta kuin heidän auroriensa keittämät väljät litkut. Ehkäpä hän alkaisi tästä lähtien vierailemaan kahvitauoillaan täällä useammin.

Pöydällä lojunut pullapussikin oli osunut heti naisen silmiin ja otettuaan sieltä kahvin seuraksi syömistä oli Remy siirtänyt tuoliaan sen verran kauemmas, että sai nostetua jalkansa mukavasti pöydälle. Tämä oli varmasti rauhallisin ja mukavin kahvihetki pitkään aikaan.

(Täältä tullaan!)

Unhoituttajien valoisa käytävä vaikutti lähes autiolta. Muutamasta työhuoneesta kuului radion ääntä, mutta muutamaa työntekijää lukuunottamatta kaikki tuntuivat olevan joko lomailemassa tai työtehtävissä ministeriön ulkopuolella. Myös Chaos oli juuri tulossa takaisin päämajalle kenttätehtävistä, ja siltä hän myös näytti. Pientä taikaonnettomuutta todistanut jästi oli tapellut varsin hanakasti muistin muuntelua vastaan. Kaiken sähläyksen keskellä Chaos oli saanut pienen ruhjeen silmäkulmaansa, sotkenut kasvonsa, hiuksensa ja vaatteensa hiekkaan, jota jästi oli kiukkuisena alkanut heittämään kun pikkukivet loppuivat, ja lisäksi hänen takkinsa oli revennyt. Chaos ei ollut erityisen hyvä korjaamaan vaatteita taian avulla, ja vielä huonompi ilman taikaa, joten hänen täytyi nyt tyytyä kulkemaan loput työpäivästä revenneen takin kanssa. Ehkäpä hänellä olisi illalla aikaa käydä korjauttamassa takki Viistokujalla.

Kulkiessaan päämajansa käytävää eteenpäin, Chaos kurkisteli muiden huoneisiin. Suurin osa ovista oli kiinni, mutta siellä täällä avoimesta ovesta kuului radion ääni tai yksinäistä mutinaa. Näiden ovien kohdalla Chaos huikkasi tervehdyksen sisällä olevalle työntekijälle ja jatkoi samantien matkaansa kahvihuoneen suuntaan. Kahvihuoneesta leijaili jo kahvin tuoksu ja Chaos nopeutti askeliaan. Hän avasi kahvihuoneen raollaan olevan oven ja pysähtyi ovensuuhun. Siinä, heidän kahvihuoneensa pöydän ääressä istui nainen, jota Chaos ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt unhoituttajien päämajalla. Hän oli melko varma, ettei kyseessä ollut kukaan unhoituttajista, vaikka nainen kyllä vaikutti käyttäytyvän hyvin samalla tavalla kuin unhoituttajat yleensä. Oli melko normaalia löytää kahvihuoneen pöydältä kuraa, hiekkaa tai heinänkorsia, kun joku vietti kahvitaukoaan yrittäen päästä mahdollisimman vaakatasomaiseen asentoon. Myös Chaos teki niin.

Näyttäen luultavasti varsin tyhmältä seisomassa hämmentyneenä ovella, Chaos veti kätensä hiustensa läpi, yrittäen miettiä, oliko joku työntekijöistä lähtenyt eläkkeelle tai muuta vastaavaa. Lattialle ropisi hiekkaa hänen hiuksistaan. Muutamia kymmeniä sekunteja oli kulunut ovensuussa seisoen, kun Chaos tajusi lähteä liikkeelle. Katse edelleen pöydän vieressä istuvassa naisessa, Chaos tervehti tätä hieman epävarmalla äänellä: "Hei". Chaos suuntasi kaapille, otti sieltä kupin ja kaatoi siihen kahvia. Yleensä hän ei juonut kovinkaan paljoa kahvia, mutta tämänpäiväinen työkeikka oli ollut tavallista rasittavampi ja hän koki, että kuppi mustaa kahvia saattaisi parantaa oloa vähän. Saatuaan kuppinsa täyteen kahvia, hän suuntasi istumaan pöydän viereen. Koska pöydällä oli jo yhdet jalat ja jonkin verran tavaraa, Chaos joutui tyytymään nostamaan väsyneet jalkansa viereiselle tuolille. Tietämättä miten hänen pitäisi suhtautua tähän tuntemattomaan naiseen, Chaos päätti vain hörppiä kahviaan. Olihan se mahdollista, että kyseessä oli kuitenkin joku uusi unhoituttajaosaston työntekijä, jota Chaos ei ollut vielä ehtinyt tapaamaan.

Remy nyppi pullastaan rusinoita aina sitä mukaan kai sitä syötyä ja koska oli niin keskittynyt tähän operaatioon ei nainen heti tajunnut ovelle ilmestynyttä unhoituttajaa. Vasta tervehdyksen kuullessaan nainen lometti sen pullan nyppimisen ja kohotti katseensa huoneeseen astelleeseen mieheen.
Kevyen naurahduksen kera nainen tervehti tuota takaisin ja melkein oli jo kysymässä missä ryteikössä tuo oli pyörinyt, mutta ainahan unhoituttajat taisivat näyttää enemmän tai vähemmän siltä kuin olisivat rämpineet työpäivänsä jossakin metsikössä.
" Hei. On tainnut olla aikamoinen päivä?", Remy sen sijaan uteli ja kurkotti kuppinsa siitä pöydältä takaisin käsiinsä. Toivottavasti hän ei sentään tuon miehen kuppia ollut napannut tai muuten paljastuisi oitis, ettei hän ollut koskaan ennen edes käynyt tässä kahvihuoneessa.
Hiljaisuuden laskeutuessa taas kahvihuoneeseen keskittyi Remy nyhtämään taas niitä rusinoita pullastaan ja ampumaan niitä sormistaan suoraan roskikseen. Muutama rusinoista ei osunut ihan maaliinsa, mutta Remy ei ainakaan vielä vaivautunut nousemaan ja nostamaan niitä, koska pulla oli vihdoin kunnolla putsattu valmis vain syötäväksi.

" Onse mukava kun on muuten niin rauhallinen päivä ja voi vain istua hetken rauhassa", Remy yritti vihdoin avata jonkinlaista keskustelua päästyään eroon pullastaan ja naputteli nyt kahvikuppiaan samalla kun tapitti vastapäätä istuvaa unhoituttajaa. Hän ei ollut oikeastaan koskaan ollut pahemmin tekemisissä noiden kanssa ,joten muistanut ketään nimeltä saati ulkonäöltä jos olisikin jonkun tavannut.
Nainen oli juuri hörppäämässä kupistaan uudelleen kun sisään asteli jo toinen velho joka vain tervehdittyään asteli kaapille hakemaan kuppia.
Tuon etsimää kuppia ei kuitenkaan näyttänyt löytyvän, koska mies sulki pian kaapin ja kääntyi pöydän puoleen käyden läpi katseellaan ne muutamat kupit jotka pöydälle oli jätetty. Remy käänsi katseensa velhosta pöydälle ja sitten taas velhoon kunnes tajusi, että tuon etsimä kuppi taisi olla hänellä. Miten hänellä tänään näytti olevan todella huono tuuri kaiken kanssa?

" Tätäkö etsit?", nainen uteli ja heilutteli kädessään olevaa kuppia jolloin velho nyökkäsi hieman ja sanoi kupin todellakin olevan hänen. Remy laski jalkansa huokaisten alas, asteli kaapille ja etsi itselleen sieltä uuden kupin johon kaatoi vielä jäljellä olevat kahvinsa ja ojensi sitten tyhjän kupin sen oikealle omistajalle.
" Kiitos lainasta..toivottavasti tän kupin omistaja on sairaana tai muuten vaan poissa töistä", hän sanoi samalla kun palasi istumaan paikalleen.

Chaos naurahti naisen kommentille tervehdyksen perässä. ”No joo, ei sitä heti uskoisi, että harmittomalta näyttävä jästimies voi saada niin paljon tuhoa aikaiseksi.” Chaos vastasi, koskien samalla ruhjetta silmäkulmassaan, jota oli alkanut särkeä. Se pitäisi ehkä puhdistaa. Monet muiden osastojen työntekijät eivät arvostaneet unhoituttajien työtä kovinkaan paljoa, koska he kuvittelivat, että riitti kunhan singauttaisi yhden loitsun vähän oikeaan suuntaan. Niin se ei kuitenkaan ollut, sillä sen lisäksi, että muistinmuunteluloitsu ei ollut aivan yksinkertaisimmasta päästä, jästit olivat usein melko erikoisessa mielentilassa nähtyään taikuutta. Ja eihän jästien kanssa muutenkaan ollut kovin helppoa olla tekemisissä.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen nainen jatkoi taas keskustelua. Seuraavan kommentin myötä Chaos alkoi epäillä yhä enemmän sitä, oliko häntä vastapäätä istuva nainen oikealla osastolla. Koko päivä oli nimittäin ollut yllättävän kiireinen, ja muutamia unhoituttajia oli jopa täytynyt kutsua töihin lomalta. Chaos ei ehtinyt kuin kysyvästi sanoa ”Rauhallinen?”, kun ovesta tuli sisään yksi hänen työkavereistaan. Chaos tervehti tätä hymyillen ja seurasi katseellaan kun väsyneen oloinen mies käveli kaapille, jossa säilytettiin kuppeja ja muita astioita. Chaos keskittyi kahviinsa, kun toiset huoneessa olevat kävivät keskustelua kupista. Nyt Chaos oli varma, että nainen ei tosiaan ollut heidän osastoltaan. Monet unhoituttajat olivat aika tarkkoja kupeistaan, ja vaikka Chaos itse ei niihin kuulunutkaan, niin hän tiesi silti olla käyttämättä muiden kuppeja. Saatuaan oman kuppinsa takaisin, Chaoksen työkaveri suuntasi takaisin työhuoneeseensa, luultavasti tekemään raporttia jostain työtehtävästään. Myös Chaoksen pitäisi kirjoittaa sellainen, mutta juuri sillä hetkellä hänellä ei riittänyt energiaa. Kyllä hän muistaisi kiviä heittelevän jästin vielä vähän myöhemminkin.

Kun nainen oli palannut taas istumaan pöydän ääreen Chaosta vastapäätä, Chaos päätti puolestaan jatkaa keskustelua. ”Mistä olet tänne eksynyt? Et selvästikään ole unhoituttaja”, Chaos sanoi, yrittäen vältellä syyttävää äänensävyä. Ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että heidän kahvihuoneessaan käy toisinaan joku muu kuin normaalisti, päinvastoin. Unhoituttajia ei loppujen lopuksi ollut kovin paljoa, ja heistäkin suurin osa oli huomattavasti Chaosta vanhempia. Vaikka Chaos piti kaikista työkavereistaan ja tuli heidän kanssaan toimeen hyvin, niin oli välillä ihan mukavaa saada enemmän itsensä ikäistä seuraa, vaikkakin vain väliaikaisesti.

Remy ei edes tajunnut, että oli saattanut juuri paljastaa itsensä puhuessaan rauhallisesta pivästä. Eihän hän ollut yhtään tietoinen siitä oliko osastolla ollut kiireistä vaiko ei. Nainen oli vain päätellyt hiljaisuuden takia, että unhoituttajilla ei ollut tänään oikein mitään hommaa, mutta ilmeisesti hiljaisuus olikin johtunut siitä, ettei ketään ollut paikalla vaan kaikki olivat hoitamassa hommia kentällä.
Naisen ei kuitenkaan ollut tarvinnut alkaa selittelemään mitään vielä, koska sisään astelleen velhon kadonneen kupin metsästys oli vienyt varmasti molempien huoneessa olleiden huomion ja kun Remy lopulta oli kädessään olleen kupin käynyt antamassa omistajalleen oli hän samalla tullut varmasti paljastaneeksi itsensä. Heti takaisin pöytään päästyään Remyä odottikin utelut siitä, mistä hän oli unhoituttajien kahvihuoneeseen eksynyt.
" Äh, paljastuin.. ", nainen mutisi ja hymyili hieman kuppinsa ylitse siitä hörpätessään. Olihan se ollut odotettavissa, että joku huomaisi, ettei hän täältä päin ollut. Tietysti hän olisi voinut sanoa olevansa vain uusi eikä ollut vielä oppinut talon tavoille, mutta vastapäätä istuva unhoituttaja ei vaikuttanut siltä, että olisi heittämässä heti ulos joten kai hän voisi kertoa.

" Olen tuolta kerrosta ylempää", nainen paljasti ja laskettuaan kuppinsa alas ojensi kättään siitä pöydän yli miehelle, " Remy Gallow, aurori". No eihän hän pelkkästään aurori ollut, mutta eihän heti tarvinnut kaikkea olla paljastamassa. Kättelyn jälkeen Remy nappasi kupin pöydältä takaisin itselleen.
" Meillä ei ollut kahvia, joten päätin lähteä etsimään sitten muualta ja tämä paikka vaikutti parhaimmalta ja ajattelin, että menisin hyvin unhoituttajasta", Remy jatkoi ja pyöritteli siinä samalla kuppia käsissään. Se ei ollut yhtään niin mukava kuin edellinen kuppi. Tämä oli kamalan värikäs typerine kuvioinee ja omituisen muotoinen siinä missä edellinen oli ollut vain valkoinen ja juuri hänen käteensä sopiva.
" Kuskaankin oman kuppini tänne niin ensi kerralla kukaan ei huomaa mitään.. ellet sitten sinä satu olemaan paikalla paljastamassa työkavereilles, etten kuulu joukkoon". Olihan kahvikin ollut täällä parempaa joten miksikäs ei? Millä todennäköisyydellä hän muka sattuisi joka, kerta samaan aikaan kahville juuri tuon miehen kanssa ja Remyn mielestä hänellä kyllä oli oikeus juoda kahvinsa ihan missä hän itse halusi ja kai se olisi , jopa ministeriölle hyväksi, että täällä tutustuttaisiin muihinkin kuin oman osaston väkeen?

Ilmeisesti tämä nainen ei ollut huomannut mitään syyttävää tai kiukkuista Chaoksen äänessä, koska tämä vaikutti siltä, ettei ollut aikeissa lähteä mihinkään. Mahdollinen osasyy siihen oli myös se, että nainen oli juuri esitellyt itsensä auroriksi. Harva aurori lähtisi pötkimään pakoon pelkästään kahvin takia, tai ainakin Chaos toivoi että auroreilla olisi vähän paremmat hermot. "Chaos Denbright." Chaos esitteli itsensä ja tarttui Remyn ojennettuun käteen hymyillen. Irrotettuaan toisen kädestä, Chaos maistoi jälleen kahviaan, joka oli jo jäähtynyt lämpötilaan, joka ei enää polttanut kieltä ja oli niin huomattavasti miellyttävämpää. Remyn seuraavaan kommenttiin liittyen, Chaos vastasi: "Meillä on kyllä ihan hyvää kahvia yleensä." Kahvin laatuun vaikutti luultavasti se, että koko osasto oli täynnä harvinaisen taitavia taikojia, ja ei ollut temppu eikä mikään saada kahvi keittymään itsekseen.

Chaos lepuutti jalkojaan viereisellä tuolilla, koska niitä oli alkanut särkeä. Olisi ehkä aika alkaa lenkkeillä tai keksiä joku muu liikunnallinen harrastus, kun hänen lihaksensa näyttivät kiukustuvan jo noinkin pienestä fyysisestä suorituksesta, kuin mitä äskeinen työtehtävä oli ollut. Kun hänen ajatuksensa palasivat jaloista siihen hetkeen, Remy oli alkanut jälleen puhua. "Osaan kyllä pitää salaisuuden", Chaos sanoi naurahtaen. "Voi kyllä olla, että joku muukin huomaisi ettet ole unhoituttaja. Ei meitä niin kovin paljoa ole ja kaikki tuntevat toisensa aika hyvin", hän jatkoi vielä. Hörpättyään kahvikupistaan, Chaos näki vielä tarpeelliseksi lisätä: "Niin ja me unhoituttajat ollaan aika avoimia, eli kyllä tänne uskaltaa uudestaankin tulla. Ei kukaan varmaan pois ala häätämään. Kunhan tosiaan tuo sen oman kuppinsa." Chaos kuunteli, kun joku kiiruhti käytävällä sanellen samalla itsekseen kirjoittavalle sulkakynälle ilmeisesti ohjeita jollekin toisen osaston työntekijälle. Chaos oli onnellinen, että hänellä ei ollut enää kovinkaan kauaa työvuoroa jäljellä. Ellei mitään hirvittävän suurta tapahtuisi, niin hän saisi kahvitaukonsa jälkeen kirjoittaa lyhyen raportin päivän tapahtumista ja lähteä kotiin. Se oli varsin huojentava ajatus sen jälkeen, kun oli koko päivän juossut ympäri ministeriötä ja Lontoota.

Miehen nimen kuuleminen sai pienen hymyn nousemaan naisen huulille. Miten epätavallinen nimi, mutta ei se huono ollut.. ei millään tavalla. Oli vain hienoa, että jonkun vanhemmat uskalsivat antaa lapsilleen hieman erikoisempiakin nimiä.
" No jos ketään ei vieraat häiritse niin voi tosiaan olla, että mut nähdään täällä vielä toistekkin. Vaihtelu virkistää.. ", Remy totesi ja laski katseensa hetkeksi kuppiinsa sekotellessaan jo hieman jäähtynyttä kahviaan. Hän oli aina luullut,että unhoituttajat olisivat lähinnä sellaisia vanhoja ja harmaantuneita.. työhönsä jo kyllästyneitä hupsuja ukkoja, mutta ilmeisesti täällä oli muitakin. Sen siitä sai kun ei vaivautunut paljoa katsomaan ympärilleen vaan keskittyi ainoastaan siihen mitä omassa kerroksessa tapahtui.
" Teillä näyttääkin olevan täällä kiire.. ", Remy mutisi huomattuaan hänkin sen ohitse kiiruhtavan velhon, " jotenkin mä heti oletin, että hiljaisuus merkitsee sitä, että teillä on vaan ja ainoastaan aikaa istua täällä kahvittelemassa". Remy oli tainnut hänkin hieman joskus tirskua sille hommalle mitä unhoituttajat tekivät, mutta olivathan nuo aivan yhtä tärkeitä kuin hekin. Niin kauan kun oli jästejä jotka eivät heistä saaneet tietää.

" Oletko sä kauankin ollut talossa?", nainen uteli laskiessaan tyhjän kahvikupin pöydälle. Ei hänellä ollut kiire mihinkään. Hän voisi istua täällä koko kahvitaukonsa ja ehkä hieman pitempääkin.. kyllä joku hänet käsiinsä etsisi jos todella tulisi lähtö jonnekkin. Ainakin niin kauan hän voisi tässä olla kuin unhoituttajakin ja piinata tuota kysymyksillään.
" En oo koskaan, enne tainnu nähdä sua vaikka ollaankin joskus unhoituttajien apua kaipailte mekin joskus", Remy jatkoi ja oli varma, että heidän avukseen oli aina tullut joku vanha ja kiukkuinen unhoituttaja velho.

Remy ei täysin vastannut Chaoksen kuvaa auroreista. Suurin osa niistä auroreista, jotka Chaos oli tavannut, olivat ärtyneitä ja kiireisen oloisia, lisäksi yleensä joko hermoheikon tai huippuitsevarman oloisia. Toisaalta, eipä Chaos ollut moneen auroriin tutustunutkaan ja jos auroriin törmäsi työtehtävissä, myös unhoituttajat olivat luultavasti siinä tilanteessa ärtyneitä ja kiireisiä. Jos paikalla oli auroreita, kyseessä ei ollut mikään pikkujuttu.
Remy kommentoi osaston kiireisyyttä, ja Chaos nyökkäsi. "Joo, tänään ei ole saanut kauaa paikallaan olla. Niin kuin varmaan näkyy..." Chaos sanoi naurahtaen, viitaten omaan sotkuiseen ulkomuotoonsa. Eihän hän yleensäkään ollut hirveän siisti tai välittänyt liikaa siitä, oliko vaatteissa muutama tahra tai jotain muuta vikaa, mutta ei hän sentään yleensä niin rikkinäisissä ja sottaisissa vaatteissa kulkenut. Kasvoihinkin oli kuivunut hiekkaa kiinni ja sitä rapisi aina silloin tällöin lattialle. Chaos ei ollut ikinä tajunnut, miksi joidenkin mielestä oli edes jollain tavalla sopivaa kiusata ja härnätä jästejä ja aiheuttaa ministeriölle lisätöitä.

"Nelisen vuotta vasta. Olen varmaan koko osaston nuorimpia ja uusimpia muutaman melkein suoraan Tylypahkasta tulleen lisäksi" Chaos vastasi kysymykseen hymyillen. Kahden nuoren miehen ja yhden nuoren naisen lisäksi, jotka olivat juuri edellisenä vuonna aloittaneet unhoituttajina, osastolla oli lähinnä vanhoja miehiä. Muutaman vuoden sisällä eläkkeelle olisi jäämässä aika monikin osaston työntekijä. "En ole tässä ajassa mitä täällä olen ollut, vielä ehtinyt kauheasti aurorien kanssa tekemisiin. Yleensä niille keikoille lähetetään joku vähän kokeneempi, kun tehtävät saattaa olla vaikeampia." Chaos selitti Remylle. Oli hän pari kertaa ollut vähän vaativammissa tehtävissä, mutta harvemmin vielä yksin. Ilmeisesti johto ei ollut ihan vielä vakuuttunut siitä, pystyikö hän hoitamaan vaativia töitä yksin. Ehkä sekin aika vielä parin vuoden sisällä koittaisi. "Entäs sinä? Teillä on ilmeisesti aika vaativa koulutuskin?" Chaos kysäisi jatkaakseen keskustelua.

Remy oli kyllä ehtinyt jo laittamaan merkille sen miten sotkuisessa kunnossa Chaos oli. Edes hän ei ollut koskaan näyttänt tuolta vaikka saikin välillä ulkona juosta. Ilmeisesti unhoituttajilla oli sitten vain hieman hankalampia tapauksia kuin heillä.
" Näkyy kyllä", nainen naurahti ja tyhjensi sen kahvikuppinsa. Olisi kyllä hyvin mielenkiintoista päästä edes päiväksi seuraamaan kunnolla unhoituttajien työpäivää.. , mutta se tuskin olisi mahdollista. Ei vaikka hänellä mitään tekemistä aurorienpäämajassa olisikaan. Pakko sitä oli kuitenkin aina istua ja odottamassa josko tarvittaisiin jossakin.
" Nelisen vuotta? No ei se tosiaan kovin pitkä aika ole, mutta eiköhän tän teidän osaston väki ole muutenkin aika lailla uusiutumussa tulevaisuudessa jos näin paljon on noita vanhuksia", Remy sanoi ja vilkaisi taas ovelle kuullessaan jonkun kulkevan ohitse.
" Ei taida kovin monen unelma ammatti olla päätyä unhoituttajaksi. Sääli, ihan hienoa tötähän te teette".

Chaoksen udellessa miten pitkään hän talossa oli ollut joutui nainen ihan laskemaan. " Hieman pitempään kuin sinä", hän lopulta vastasi tajuttuaan miten kauan todella olikaan ministeriössä ollut hommissa. Ensin aurorina ja sitten se kaikki rääkki mikä piti kestää jotta hän etenisi tavallisesta aurorista iskujoukkoauroreihin.
" Yhdeksään vuotta.. jos nyt aivan oikein laskeskelin", Remy vielä selvensi ja pyöritteli sitä tyhjää kuppia käsissään.

Remy oli aikeissa jo udella hieman lisää unhoituttajien hommista kun ovensuuhun ilmesti tuttu mies eikä velho todellakaan ollut unhoituttaja vaan aurori. Joka ilmeestä päätellen oli ollut etsimässä häntä ja nyt kun hänet oli lödetty vaikutti vanhempi velho hyvin tyytyväiseltä.
" Gallow! Mitä hemmettiä sä teet täällä.. sun kahvitaukos on ollu ohitse jo kymmenen minuuttia sitten!". Remy vain naurahti hieman ja toteti olkiaan kohauttaen, että oli ajatellut pitää pitemmän paussin koska ollut mitään kiireitä. Se ei velhon mielestä ollut kuitenkaan yhtään soveliasta ja tuo käskyttikin naista painumaan heti takaisin omalle osastolle tekemään vaikka jotakin paperi hommia jos muuta ollut.
Huokaisten Remy nousi ylös, mutta kääntyi kuitenkin vielä Chaoksen puoleen.
" Oli kiva jutella. Koita saada itses siihen asemaan, että pääset vielä muihin hommiin kuin jahtaamaan kiukkusia jästejä niin voidaan törmäillä vielä", hän sanoi hymyillen ja palautettuaan kuppinsa tiskipöydälle katosi hän ovensuussa odottavan velhon mukaan.

/ no tää oli varmaa mun lopetus ellet tahdo jotakin viel laittaa?/