Fairfax Avery

nippelitietoa
- nimestä; ainoaksi poikalapseksi jääneelle täytyi tietysti keksiä jokin nimi, jota ei ollut joka toisella sukulaisella, mutta joka kuitenkin kiersi suvussa. Averyn suvussa harvinaisia etunimiä kuitenkin tapasi kiertää vaikka kuinka monella, joten jo kouluaikoinaan pelkästään Averyksi kutsuttu poikalapsi sai ’viralliseksi’ etunimekseen Fairfax, silloisten vaaleiden hiustensa vuoksi (fairfax = vanha, englantilainen nimitys blondille), vanhempansa käyttivät pojastaan nimeä Aiden, mutta tämä itse on koko ikänsä kutsunut itseään ainoastaan Averyksi eikä koepapereihinsa ja mahdollisiin virallisiin asiakirjoihinkaan yleensä ole etunimeään kirjoittanut, vaan papereissa on komeillut kauniilla kaunokirjoituksella hänen lyhykäinen sukunimensä, monet eivät edes tiedä hänen etunimeään, joskin Ministeriön papereista tietysti selviävät hänen kaikki nimensä. Albus Dumbledorella oli pojan kouluaikoina myös tapana kutsua häntä Prudenceksi, ihan vain pojan itsensä kiusaksi, jotta tämä koettaisi jatkossa välttää ongelmiin ja rehtorin puhutteluun joutumista, muttei siitä juurikaan hyötyä ollut
- Avery kuului Luihuisten ’jengiin’ 4. vuosiluokastaan saakka, eli vuosina 1974-1977 ja liittyi jo viimeisenä kouluvuotenaan kuolonsyöjiin
- menetti hyvät ystävän Wilkesin ja Evan Rosierin vuotta ennen Mestarinsa ensimmäistä tuhoa, vuonna 1980
- Azkabanissa 5.7.1995-13.1.1996, 18.6.1996-07/1996 ja 2.5.1998->
- Mestarinsa paluun jälkeen asustelee Lestrangien luona (mikäli näillä ei ole mitään sitä vastaan?)
- kärsii Aspengerin oireyhtymästä


Averyllä todettiin jo kouluaikoina, noin 13- vuotiaana jästien keskuudessa Aspengerin oireyhtymänä tunnettu sairaus, joista seuraavat oireet pätevät Averyyn;

- vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

o ei aina osaa keskittyä kuuntelemaan
o ei kykene pitämään katsettaan keskustelukumppanissaan
o ei ymmärrä toisten tunteita, ei osaa iloita ilonaiheista
o ei jossain määrin ymmärrä huumoria / omaa kieroutuneen huumorintajun
o vaikeus ilmaista omia tunteitaan

- puheen ja kielen kehityksen ongelmat

o puheen kehitys lapsena ollut erikoinen, puhunut jo alle kouluikäisenä
virheetöntä, huoliteltua kirjakieltä
o sittemmin ymmärtää ja osaa käyttää myös murretta
o äänenkäyttö aina ollut vaikeaa ja konemaista, joista jälkimmäistä se on
yhäkin, joutuu suorastaan kakistamaan sanat suustaan kuin ne eivät tahtoisi
päästä ilmoille

- nonverbaaliset kommunikaatio-ongelmat

o käyttää rajoitetusti ilmeitä ja eleitä, eikä osaa edes ilmaista kaikkia tunteitaan
kasvojen ilmeillä tai eleillään
o ilmeet ja eleet saattavat esiintyä myös väärissä asiayhteyksissä, mikä johtaa
yleensä epämukaviin väärinkäsityksiin, näin kävi etenkin kouluaikoina

- motorinen kömpelyys

o ei välttämättä hallitse kaikkia käsien ja jalkojensa liikkeitä ja sittemmin
joidenkin paossa vietettyjen vuosiensa jälkeen ei onnistu aina esim.
kiertämään sormiaan sulkakynän ympärille,vaikka kirjoittaminen muutoin
sujuisikin ongelmitta. Ei välttämättä aina muista kuinka jalkoja koukistetaan ja
kaatuessaan saattaa unohtaa ottaa käsillään vastaan ja kaatua suoraa päätä
kasvoilleen.



Sittemmin mies ei ole enää kyennyt harjoittamaan puhumistaan tai vartalonsa liikkeitä, koska on joutunut pysyttelemään piilossa Ministeriöltä ja vietti joitain vuosia Azkabanissa vuoden -95 Taikaministeriön Salaperäisyyksien osastolle tehdyn hyökkäyksen jälkeen, mikä ei ollut sen paremmin mielellisesti kuin hänen sairautensa osaltakaan hyvä juttu.
Stressi ja liiat paineet ovat johtaneet siihen, ettei mies osaa enää esim. puhua kunnolla, vaan puheensa on hyvin konemaista ja vaikeaa, samoin vartalonsa liikkeet, muttei se tarkoita, etteikö hänestä silti olisi hyötyä Mestarilleen. Mies muistaa kyllä lukuisia taikoja ja osaa kohdistaa ne oikeaan suuntaan ja keskittyä niihin tarpeeksi antaakseen niille niiden kaipaaman merkityksen.
Kaikki se piilottelu on kyllä auttanut häntä taikasauvan ja loitsujen muistamisessa, vaikka mies onkin hiljalleen ilman asianmukaista hoitoa alkanut vaikuttaa pikemminkin ihmiskehoon upotetulta robotilta.

Mitä luonteeseensa tulee, Avery ei sairautensa vuoksikaan ole koskaan kyennyt ymmärtämään toisten tunteita tai ajattelemaan asioita näiden kannalta katsoen, joten liekö ihmekään, että hän kouluaikoina kuului ’Luihuisten jengiin’, joka kiusasi muita oppilaita armottomasti vailla tunteiden häivääkään.

Sairaudestaan huolimatta Averyn luonteenpiirteet ja välinpitämättömyys korvaavat motoriset vaikeudet ja pienet keskittymisvaikeudet. Hän on päättäväinen ja toteuttaa hänelle annetut tehtävät vaikka läpi harmaan kiven.
Hän on spontaani, hyökkäävä ja varsin aggressiivinen. Hänen uhrinsa saavat kokea kaiken tuon nahoissaan kun Avery tekee kaikkensa pitääkseen Mestarinsa tyyyväisenä.

Toki huonojakin piirteitä löytyy, koska harva on täydellinen ja Averyn tapauksessa röyhkeys on yksi hänen pahimmista virheistään. Hän sanoo ajatuksensa usein sen suuremmin järkeä käyttämättä ja ottaa sen jälkeen selkäänsä.
Hän ei pidä määräilyn kohteeksi joutumisesta ja joutuu todella pidättelemään haluaan hyökätä Mestarinsa kimppuun tämän jakaessa tehtävänantoja. Suurimman pettymyksen Avery kuitenkin taisi tehdä Mestarinsa ensimmäisen kukistumisen jälkeen, sillä hän ei edes koettanut etsiä tätä, koska oletti tämän kuolleen.
Hän kuitenkin osoitti Mestarinsa paluun jälkeen halpamaisuutensa madellessaan ensimmäisenä tämän jalkojen edessä anteeksiantoa anellen.


Averyä ei varsinaisesti voi nimittää tyhmäksikään, vaikkei hän välttämättä olekaan fiksuimmasta päästä. Hänellä on kuitenkin edes jossain määrin järki yhä tallella – vaikkei ulkonäkönsä puolesta niin olettaisikaan asioiden laidan olevan.

Hän on usein joko hyökkäys- tai puolustuskannalla eikä hänen kanssaan ole helppo neuvotella, kun taikasauva osoittaa tarkasti tähdättynä kohden neuvottelijan kurkkua. Teräväkielisenä ja aggressiivisena ihmisenä hän on vaarallinen vihollinen joka ei keinoja kaihda. Hän on myös Mestarilleen uskollinen vaikkei lähtenytkään etsimään tätä, koska näki sen yksinkertaisesti toivottamana yrityksenä.

Avery on määrätietoinen ja osaa ottaa vastuun omista teoistaan – ja joutuukin sellaiseen tilanteeseen varsin usein. Hän on kuitenkin hyödyllinen myös siinä mielessä, ettei hän pelkää kuolemaa – lähinnä siksi, koska ei varsinaisesti ymmärrä sitä, sen pysyvyyttä ja merkitystä – ja näin ollen on valmis uhraamaan oman henkensä joka päivä Mestarinsa puolesta.

Averyllä on omat paheensa ja yhdeksi niistä luettakoon ruumiilliset ilot. Hän ei katso suuntautumisensa puolesta sukupuolta, lähinnä vain kauneutta ja vaikkei hänellä vakituista asuntoa ja petiä olekaan, yllättäen hän aina jostain sellaisen löytää, jonne kulloisenkin kumppaninsa johdattaa.
Ulkonäkö onkin usein ensimmäinen asia johon Avery varsinaisesti huomiotaan kiinnittää niin kuolonsyöjätovereissaan, vihollisissaan kuin uhreissaankin – ja hänen on huhuttu harrastaneen seksiä tappamiensa velhojen ja noitien kanssa, mitä velho itse ei ole varsinaisesti kieltänytkään.
Mitä petipuuhiin tulee, Avery on useimmiten raju, raaka ja intohimoinen – joskaan se ei kuvastu yleensä kasvojensa ilmeistä joita mies ei sairautensa vuoksi osaa hallita.



Vaikka Avery on viettänyt Azkabanissa vain reilut kaksi vuotta vuoden -95 keväästä vuoden -97 kesään, moni epäilee hänen tärähtäneen jo aiemmin, kenties jopa jo Mestarinsa ensimmäisen kaatumisen jälkeen, vuonna 1981. Avery uskoi Mestarinsa lopullisesti menetetyksi eikä koettanut etsiä tätä. Hänet vietiin Ministeriön eteen ja vaikkei hän päätynytkään Azkabaniin vaan sai vakuutettua Taikaministerin ja tämän valamiehistön syyttömyydestään, siitä, että hän oli tehnyt kamalat tekonsa komennuskirouksen vaikutuksen alaisena, osittain hän myös vetosi sairauteensa, joka sittemmin kirjattiin ylös Ministeriön tietoihin – mitä Avery katuu nykyään suuresti, sillä se tarvittaessa paljastaa Ministeriölle yhden hänen hyvin salatuista heikkouksistaan –, hän menetti silti elämältään tarkoituksen ja vaipui synkkyyteen.
Hän etsiytyi kauas maailmanmenosta ja muuttui ulkonäöllisesti sellaiseksi kuin on nyt, edes hän itse ei osaa kertoa mitä tapahtui, kaiketi mielensä osittain koetti pyyhkiä tapahtuneen hänen muistoistaan.

Avery on 196 senttimetriä pitkä ja jos se riittää aiheuttamaan joissakin kuolonsyöjissä, vihollisissa ja uhreissa pieniä – ja miksei vähän suurempiakin – pelon väristyksiä.
Ihonsa on luonnostaan hyvin vaalea ja palaa nopeasti auringossa, joten Avery saa kiittää onneaan siitä, että on viettänyt koko ikänsä Iso-Britanniassa, jossa aurinko harvemmin näyttäytyy pitkiä ajanjaksoja kerrallaan.
Silmänsä ovat väriltään suorastaan pelottavan vaaleanvihreät, mutta taikakeinoin mies on jossain elämänsä vaiheessa onnistunut muutamaan sarveiskalvonsa valkeiksi – eikä hän totta puhuen varmaan enää muistaisi kuinka saada ne takaisin alkuperäiseen väriinsä, vaikka taika sitä varten todennäköisesti olisikin hyvin yksinkertainen.
Vastaavanlaista taikaa käyttäen mies on onnistunut muuntamaan kulmakarvansa mustiksi, piirretynoloisiksi, ohuiksi raidoiksi ja kääntämään niiden kulmaa, mutta todellakin, hänellä ei ole juurikaan muistikuvia tapahtuneesta, joten niidenkin muuttaminen takaisin alkuperäiseen muotoonsa ei häneltä välttämättä onnistuisi.

Kasvonsa ovat muodoltaan pitkät ja miestä voi pituutensa nähden pitää jokseenkin alipainoisena, mikä aiheuttaakin tummat kuopat hänen poskiinsa. Alhaisen painon huomaa ruumiinrakenteen lisäksi myös siitä, että mikäli mieheen tökkää teräaseella pienenkin reiän, verta vuotaa ties kuinka pitkään, mikä kielii alhaisesta hemoglobiinista.
Pitkät, mustat hiuksensa olivat alun perin lähestulkoon valkeat – mistä tulee hänen ’virallinen’ etunimensäkin – eikä Avery osaa itse kertoa kuinka hiuksensa ovat muuttuneet mustiksi, joten se jäänee salaisuudeksi jonka hän vie tietämättään hautaansa saakka.

Mitä tulee pukeutumiseen, se on kenties miehessä se kaikkein eniten kanssa kuolonsyöjiä järkyttävä piirre, mies nimittäin osoittaa suurta kiinnostusta latexia ja siitä valmistettuja korsetteja kohtaan siinä missä kaulassaan näkee usein kaulapannan, josta kiskaista mies takaisin ruotuun mikäli tarve sitä vaatii.
Vaatteensa ovat usein vartalonsa myötäisiä ja silloin tällöin myös suhteellisen paljastavia. Mestarinsa paluun jälkeen Avery on kyennyt hieman enemmälti hillitsemään vaatekappaleidensa paljastavuutta, mutta on hän silti selkeä poikkeus kuolonsyöjärivistöissä ja saa todistella taitojaan Mestarilleen tuon tuostakin.





Avery syntyi perheensä toiseksi lapseksi, vanhempiensa saatua jo joitain vuosia aiemmin hänen isosikonsa, joka sai melkein yhtä huvittavan nimen kuin perheen ainoaksi jäänyt poikakin. Averyn suku on puhdasveristä ja näin ollen he tahtoivat ainoastaan yhden lapsen ja toivoivat tätä pojaksi, mutta ensimmäisellä kerralla ei onnistuttu ja tilanne vaati toista yritystä.
Isosiskostaan vanhempansa eivät juuri välittäneet, sillä perheen poikalapsi perisi suvun ja näin ollen mitä enemmän ikää siskolleen kertyi, sitä enemmän tämä alkoi vihata pikkuveljeään joka ainoastaan sukupuolensa vuoksi perheensä perisi.
Vanhempansa olivat ylpeitä pojastaan, joka sairautensa vuoksi jo pienestä pitäen osasi puhua asiallisella kirjakielellä eikä osoittanut heikkouden merkkejä, koska ei osannut itkeä muiden mukana mikäli jotain pahaa sattui. Toki hän omaa pahaa oloaan osasi kyynelin purkaa ja kehitteli sen minkä kerkesi myös muita ikäviä tapoja osoittaa ärtyneisyytensä ja senhetkinen olotilansa.

Vanhempansa älysivät alkaa häpeämään poikaansa vasta, kun heille paljastui, että heidän pari vuotta sitten Luihuisen tupaan lajiteltu, nyt 13-vuotias poikansa oli syntymästään saakka sairastanut oireyhtymää, johon ei ollut parannuskeinoa ja jonka oireet hoidosta huolimatta todennäköisesti pahenisivat sitä mukaa kun ikää kertyisi lisää.
Avery ei kuitenkaan vanhemmistaan välittänyt, sillä hän pääsi 14- vuotiaana mukaan ’Luihuisten jengiin’ ja sai itselleen uuden harrastuksen muiden tupien oppilaita kiusatessaan ja Rehtorin kansliassa istuessaan. Hänellä oli monia ystäviä, joihin lukeutuivat muut Luihuisjengin jäsenet, mm. Mulciber, Evan Rosier, Severus Kalkaros ja Wilkes.

Avery kävi koulunsa kuitenkin kunnialla loppuun ja liittyi jo viimeisen kouluvuotensa aikana kuolonsyöjiin. Hän oli yksi ahkerimmista, nuorista kuolonsyöjistä ja sai vakuutettua Mestarinsa pätevyydestään – muun muassa tappamalla kuolonsyöjä isänsä, johon Voldemort ei ollut enää tyytyväinen.
Tämän ensimmäisen kaatumisen jälkeen Avery kuitenkin joutui Ministeriön eteen, mutta onnistui kiemurtelemaan tiensä pälkähästä vetoamalla sairauteensa ja siihen, että oli tehnyt kaikki ne kamaluudet komennuskirouksen alaisena. Ministeriö nieli syötin ja Avery käveli Ministeriön ovista vapaana velhona.
Tämän jälkeen hän kuitenkin vajosi jonkin sortin masennukseen eikä perheensäkään tiennyt minne poikansa katosi. Siskonsa päätyi perimään suvun, mutta valitettavasti kuoli 28-vuotiaana yllättäen iskeneeseen sairauteen, alle kymmenisen vuotta kuolonsyöjäksi osoittautuneen ja Ministeriön aurorien käsissä mnehtyneen aviomiehensä jälkeen. Tämä jätti kuitenkin jälkeensä pojan, jonka oli saanut 19-vuotiaana. Tyttärensä kuolemasta ja poikansa katoamisesta totaalisesti murtunut Harmony ei kuitenkaan kyennyt pitämään huolta pojasta, joten tämä lähetettiin perhekotiin jo äitinsä sairastuttua ennen kuolemaansa vuonna 1983.
Harmony Winona Avery päätyi pian St. Mungoon ja myöhemmin, Pimeyden Lordin paluun jälkeen Ministeriö koetti udella tältä tietoja tämän pojasta ja muista kuolonsyöjistä, sekä näiden liikkeistä, mutta kävi ilmi, että jossain vaiheessa takaisin palannut ja perheensä perinnön itselleen saanut Fairfax Avery oli käynyt samalla reissulla langettamassa unhoitusloitsun äitinsä ylle eikä tämä muistanut edes omanneensa tytärtä, pojasta puhumattakaan.

Avery ehkä uskoi Mestarinsa lopun jo koittaneen, mutta hän silti osallistui vuosi ennen tämän paluuta Huispauksen Maailman Cupissa tapahtuneeseen, kuolonsyöjien järjestämään kapinaan.
Avery sai ryömien palata Mestarinsa eteen tämän palattua ja joidenkin kidutuskirousten jälkeen vakuutti palvelevansa Mestariaan uskolliset seuraavat 13 vuotta saadakseen anteeksi sen, ettei ollut koettanut etsiä tätä tämän tuhon jälkeen.
5.7.1995 hän joutui ensimmäisen kerran Azkabaniin ja vietti siellä melkein vuoden. Azkaban vaati oman veronsa Averyn järjestä, vaikkei mies täydellisen järjissään ollut ennen Azkabaniin joutumistakaan. Hän pakeni 13.1.1996, päätyi takaisin 18.6.1996 ja pääsi vapaaksi jälleen heinäkuussa 1996.
Avery osallistui kuolonsyöjien hyökkäykseen Taikaministeriön Salaperäisyyksien osastolle, mutta ennen sitä ehdotti Mestarilleen, että he voisivat saada ennustuksen käsiinsä jos he asettaisivat komennuskirouksen Salaperäisyyksien osaston työntekijän, Broderick Boden ylle ja pistäisivät tämän hakemaan ennustuksen heidän puolestaan. Tätä ennen samaa oli yritetty jo Feeniksin killan jäsenellä, Sturgis Podmorella. Molemmat yritykset epäonnistuivat ja Avery sai kärsiä tekemästään virheestä.
Taikaministeriöön tehdyn hyökkäyksen jälkeen Avery saatiin kiinni ja onnistuttiin passittamaan Azkabaniin ennen kuolonsyöjien suorittamaa massamurtautumista, jonka myötä hän pääsi muiden muassa pakenemaan.

Hän osallistui myöhemmin useisiin pienempiin hyökkäyksiin ja auttoi Mestariaan parhaansa mukaan, osallistuen myös Tylypahkan taisteluun, josta hän ihme ja kyllä selvisi hengissä.
Joskin sai pysyviä vammoja niin ruumiiseensa kuin mieleensäkin. Hän sai elinkautisen tuomion Azkabaniin, joskin parantajat arvelivat hänen elävän muutoinkin ilman kunnon hoitoa enää vain joitain vuosia.