Did you miss me?

02.07.1995

Indico oli ollut töissä yli 24 tuntia, nukkumatta laisinkaan. Lopulta hänen oli ollut pakkolähteä ja tavata villisilmä, joka oli saattanut hänet uuteen tukikohtaan. Aurorilla oli ollut jotain mielessään ja kun hän oli työntänyt naisen sisään mies oli jo kaikkoontunut. Olihan Indico käynyt talon pihassa muutamia kertoja, mutta kokouksiin hän ei ollut ehtinyt omien töidensä vuoksi, mutta hän tiesi tismalleen mitä oli meneillään.

Talo kuulosti hiljaiselta ja haisi tunkkaiselta. Noita huokaisi ja katseli ympärilleen. Kokous olisi vasta parin tunnin päästä, joten hän voisi ehkä ottaa nokoset – tai ainakin lukea päivän profeetan ja juoda kupin kahvia. Hän tosin ei tiennyt missä keittiö oli... No Indico ei ollut ensimmäistä kertaa talossa, josta hän ei tiennyt mitään. Hän kuitenkin arveli keittiön olevan alakerrassa ja sieltä hän löysikin lehden pöydältä. Kahvia hän kaatoi yhteen mukiin ja lähti etsimään olohuonetta, jonka hän löysikin läheltä.

Tuntui mukavalta ottaa pois musta nahkatakki ja rönähtää sohvalle. Potkaistuaan korkokengät jalastaan Indico hörppäisi kahvia ja asettui makaamaan. Sohva tuoksui vanhoilta sukilta, mutta Molly jos kuka saisi paikasta hohdokkaan. Tämä oli mustien talo, mutta Siriusta ei ollut mailla halmeilla, Villisilmä sanoi miehen synkistelevän välillä yäkerrassa ja kotitonttu oli kuulemma yksi riesa. Noh, Indico ei jaksanut nyt välittää asiasta. Osittain hän olikin niin väsynyt, että hänen ajatuksensa olivat jo niin jumissa... aivan kuin hän olisi juonut pari lasillista liikaa.

Lukiessaan jotain epämääräistä Rita Luodikon skandaali scuuppia naisen silmäluomet alkoivat lupsahdella. Hän murahti ja hölläsi mustan pikkuliivinsä auki ja aukaisi pari nappia kauluspaitansa kauluksesta. Olo muuttui vielä mukavammaksi ja.... sohva oli kovin pehmoinen ja jotenkin alkoi ramaista kauheasti. Indico haukotteli leveästi, räpytteli silmiään, mutta uni vei voiton. Hän nukahti lehti vatsansa päällä.

Sirius ei todellakaan ollut synkistelemässä missään sillä kertaa. Vaikka aika Kalmanhanaukiolla kävikin usein niin pitkäksi, ettei sitä oikeastaan muuta jaksanutkaan tehdä kuin murjottaa sitä ,ettei voinut poistua ulos. Poistua tästä kirotusta talosta ja olla edes jotekin hyödyksi killalle ja muille sen jäsenille. Jotakin iloa toi sentään se, että kiltalaisia lamppasi tarpeeksi usein paikalla pitämässä hänelle seuraa edes hetken. Tai seuraa samalla kun nuo toimittivat niitä tärkeitä asioitaan.
Synkistelyn ja murjottamisen sijaan Sirius oli päättänyt kerrankin tehdä jotain mistä olisi hyötyä ja laittanut kotitonttunsa siivoamaan yläkerran huoneita. Ehkä hänen olisi pitänyt itse tehdä se, mutta miksi kun omisti kotitontun? Ja parempikin, että sillä oli jotain puuhaa niin ollut kiltalaisten tiellä.

Saatuaan Oljon taas seuraavan sekaisen ja ummehtuneelta haisevan huoneen kimppuun päätti mies itse hipsiä alakertaan katsomaan josko kahvi olisi jo ehtinyt valmistumaan. Killalla olisi kokouskin illemmalla joten hänen varmasti tarvisi enää kauan viettää aikaansa kahden Oljon kanssa. Luojan kiitos!
Alakertaan ja keittiöön päästyään mies kuitenkin huomasi heti, että kahvia oli ottanut jo joku.. pannu kun ei ollut täynnä. Pöydältäkin oli kadonnut sen päivän lehti.. ja kaikki tämä saattoi tarkoittaa vain sitä, että talossa oli vieraita!

Kaadettuaan itselleen kupillisen kuumaa kahvia poistui Sirius keittiöstä.Ensin tuo vilkaisi ruokasalin puolelle, mutta kun siellä ei ketään näkynyt siirtyi tuo kurkkimaan olohuoneeseen ja kas.. siellähän se taloon hiljaa saapunut kiltalainen olikin. Pieni pettymys kyllä näkui selvästi Siriuksessa tuon tajutessa kuka sohvalla retkotti, mutta toisaalta.. seuraa se oli huonokin seura. Eikä Sirius kyllä ollut tuota naista nähnyt sitten edellisen kerran kun kilta oli kokoontunut ja kaikki nämä vuodet olivat ehkä saaneet tuossakin esiin jotain kivoja puolia. Valitettavasti Sirius oli kyllä hyvin tietoinen siitä miten Indico teki työkseen ja kuten ne kaikki auroritkin jotka kiltaan olivat liittyneet .. niin voisihan olla ettei Indicokaan olisi uskomassa hänen syyttömyyteensä noin vain. Vaikka Albus miten oli kaikille jo vakuutellut sitä.
" Eikö sulla oli omaa kotia jossa nukkua?", mies kysyi lopulta ja naputti naista päähän sillä päivän profeetalla jonka tuon sylistä noukki.
" En kiellä etteikö mun taloni sohvat olisi mukavia ja pehmosia, mutta luulisi että oma kotisi oli viihtyisämpi"

Autuaan onnellisen tietämättömänä rakin paikalla olosta Indico tuhisi sohvalla. Hän ei edes huomannut lehden katoamista tai kahvin lisääntyvää tuoksua. Hän kyllä aavisteli jonkun katsovan jossain untensa rajamailla, mutta ei jaksanut välittää – velhotalossa maalauksetkin mulkoilivat. Tosin, nyt hän heräsi hieman epämieluisammalla tavalla. Napautus otsaan sai ruskeat silmät rävähtämään auki ja nainen oli hämmästyttävällä notkeudella jaloillaan ja näytti hieman pöllästyneellä. Kuka helvetti nyt oli häntä häirinnyt?

”Täh?”, oli ensimmäinen asia, joka naisen suusta tuli. Ai että kun hän kuulosti fiksulta. Hieraistuaan kasvojaan Indico vaikutti vähän heränneemmältä: ”Oli toi suhteellisen mukava, kunnes sä tulit räkyttämään. Enkä mä ole päässyt tänne aiemmin niin Villisilmä kävi nakkaamassa mut tänne ennen kuin palasi omiin touhuihinsa”, Indico vastasi ja poimi hieman haalentuneen kahvinsa lattialta.
”Sun talosi on...”, Indico katseli ympärilleen ja totesi: ”kuin omistajansa”. Kyllä, se oli jopa vitsi.

Viimeksi kun Indico oli nähnyt Siriuksen tuo oli ollut nuorempi, pyöreämpi ja vähän... no jotenkin eläväisempi. Tosin silloin myös James ja Lily olivat olleet hengissä ja piskulain ei ollut paria sormea vailla. Molemmat olivat muuttuneet huimasti sen jälkeen. Indico katsoi hiljaa miestä ja hymyili sitten yllättävästi ja totesi jotain, mitä ei olisi uskonut hänen voivan sanovan: ”Mä epäilin ettei sun kaltanen piski oiskaan voinu tehä mitään niin rottamaista”. Tämän hurmaavan hetken jälkeen Indico nappasi lehden itselleen ja napautti Siriusta: ”Mun lehden luku oli kesken”.

Sirius istui lehden kera nojatuoliin eikä voinut kuin virnuilla naisen pompatessa ylös hyvin hömistyneenää. Ainakaan tuo ei näyttänyt olevan niitä jotka olivat hemmetin kiukkuisia kun mentiin herättämään.
" No ainakin olet ajoissa jos ei muuta. Ehkä se oletti, että sä jätät kokouksen välistä jollei tuo sua tänne jo nyt norkoilemaan", Sirius ehdotti samalla kun availi sitä lehteä syliinsä. Hänellä oli ollut koko päivä aikaa lukea se, mutta jotenkin se vain oli jäänyt aamulla. Niin kuin hänellä muka olisi ollut kovinkin kiireinen aamu...
" Komea ja mystinen?", hän ehdotti kun Indico totesi hänen kotinsa olevan kuin mies itse. Ah, no tietysti sitä jokaisen kodissa piti hieman näkyä se millainen talon isänstä tai emäntä oli. Molly kyllä pitäisi varmasti pian huolen siitä, että niin ei olisi. Heti kun tuo vain saisi avukseen jonkun siivoamaan paikkaa paremmin.

Sirius laski jo katseensa takaisin lehteen ja hörppäsi kahvistaan kun tunsi katseen itsessään. Mies kohottikin hieman kysyvänä katseensa ja huomatessaan miten Indico hymyili ei hän oinut yhtään enempää ihmeissään olla koska ei tässä kai mitään hymyilemisen aihetta nyt ollut? Indicon sanat kuitenkin saivat Siriuksenkin hymyilemään. Tietysti.. Olihan hän vielä hetki sitten ollut varma, että tuokin pitäisi häntä murhaajana.
" Kiitos", mies lopulta sai sanotuksi kun muutakaan keksinyt ja antoi tuon viedä lehden häneltä.
" Hyvä, että edes joku uskoo noin. Kunhan vielä mun maineeni saataisiin puhdistettua niin että voisin liikkua ulkona joskus. Täällä talossa alkaa olemaan ajan mittaan hieman tylsää .. varsinkin kun voi mitenkään muuten olla avuksi kuin keittämällä kahvia"

Indico naurahti kolkosti sille, että hänet piti tuoda ajoissa paikalle, jotta hän olisi kokouksessa.
”Niin varmaan oletti”, hän totesikin. Hän ei edes viitsinyt kommentoida miehen sanoja talolle vaan kohotti toista kulmaansa paljon puhuvasti, mutta pysyi hiljaa. Kun Molly saisi paikan valmiiksi se olisi herttainen ja kodikas, kuten pieni kotikolokin. Indico oli vieraillut siellä vain muutaman kerran, mutta hän ihaili suuresti Weasley perhettä.

Sirius kiitti siitä, että häntä uskottiin. ”No sun kannattaa pitää mut ilosena, koska jästien joukot etsii sua ja minä olen se, joka kantaa niistä etsinnöistä melkosta palasta”, nainen sanoi naurahtaen ja sai lehden näppeihinsä. Hän istuutui sohvalle ja nosti kahvikupin vierelleen. ”Kyllä sä ihan hyvää sumppia keität. Lisäksi kun sun naama alkaa unohtumaan niin saatat voida liikkua. Kun sä olit poissa pelistä musta koulittiin jästien puolella melkoinen muuntautuja”, Indico kertoi ja katseli pääjuttua, mutta haukotus tuli estämään sitä. ”Kuinka pahasti mä saan selkääni jos Mollylle selviää, että olen polttanut talossa?” nainen kysyi kääntäessään sivua ja katsoessaan altakulmain Siriusta. Hänen teki mieli polttaa, mutta ulkona oli parempi olla hengailematta.

Siriuksesta oli hyvin huvittavaa se miten jästien poliisit ja ties mitkä olivat aurorien tapaan hänen perässään. Mitää ihmettä nuo olisivat voineet tehdä? Muuta kuin ilmoittaa ministeriöö hänestä.
Mutta nyt kun oli selvää kuka asioista oli vastuussa jästien keskuudessa niin ehkä hänen tosiaan pitäisi käyttäytyä. Siltikin vaikka Sirius oli varma ettei Indico alkaisi häntä minnekkään kuskamaan.
" No siinä tapauksessa pitää olla nätisti ja keittää jatkossakin kahvia neidille", Sirius sanoi ja nojasi selkänsä paremmin vasten nojatuolin selkänojaa. Taisi olla ensinmäinen kerta kun joku kehaisi hänen kahviaan. Miehen omasta mielestä siinä ei ollut mitään vikaa, mutta suurimmanosan kiltalaisten mielestä kyllä.

Mitä siihen ulkona liikkumiseen tuli.. Siriuksen oli vaikea uskoa,että hänen kasvonsa olivat ihan vielä ainakaan unohtumassa.
" Totta.. ehkä sitten joskus ellei tätä asiaa saada selvitettyä niin, että oikea mies päätyy sinne Azkabaniin", Sirius hymähti ja hörppäsi kahvistaan. Sinne se rotta tosiaan kuului tai toisaalta jos hän olisi saanut päättää olisi Peter päässyt hengestään. Tuo olisi jo kuollut pieni jyrsijä jos asiat olisivat menneet toisin muutama vuosi sitten.
" Sitä mitä Molly ei tiedä.. ei se voi siitä myöskään rankaista joten siitä vain", Sirius sanoi antaen naiselle luvan tupakoida. Parempi se oli täällä kuin pihalla ja .. hän ei halunnut istua samassa huoneessa tuon kanssa jos Indico ei saisi savukettaan. Mistä tietää kuinka ärtynyt tuosta tulisi ilman säännöllistä tupakointia!

" Mitä sä teet killan hyväksi tälläkertaa? Oletko sä joku jästien keskuudessa pyörivä kuuntelija tai jotain?", Sirius kyseli laskiessaan kahvikupin taas syliinsä. Kaikillahan oli aina jotakin annettavaa killalle ja Indico kun kerta jästien parissa muutenkin teki hommia. Omituista kyllä..
" En oo koskaan ymmärtäny miksei noita tähdänny vain auroriksi. Eikö se muutenkin olisi paljon jännempää?"

Poliisi hymähti ja totesi: ”Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun viaton mies joutuu kärvistelemään. Sinut saatiin lavastettua hyvin kuulemma tylypahkassa ja minä näen hyvän lavastuksen kun sen näen”. Hän oli lukuisia kertoja koulutuksessaan ollut tekemässä 'fiksuja päätöksiä'. Jos hän ikinä olisi jäänyt kiinni hän olisi päässyt asiasta helpolla, sillä joskus agenttina, hommaan kuului laittomuuksia.

Saatuaan luvan savukkeeseen nainen loihti vierelleen tuhkakupin ennen kuin sytytti mitään.
”Sinun talosi”, hän sanoi virnistäen ja veti savua keuhkoihinsa. Hän kyllä tiesi miten epäterveellistä mokoma oli, mutta hän oli pahasti koukussa. Oli sitä pahempiakin asioita. Lisäksi hän olisi äkäinen kuin talviunilta hereille potkittu karhu ilman syöpäkäärylettään.
”Killan hyväksi? Tarkkailen ja suojelen. Minä kohtaan yllättävän paljon taikuutta päivittäin”, nainen vastasi ja karisti hieman tuhkaa kuppiin: ”Jos kuolonsyöjät tekevät jotain se ei aina tule aurorien tietoon”.

Vuosien myötä Indico oli tottunut kysymykseen: miksi valita jästin ura kun hän voisi olla aurori.
”Ei minun silmissäni. Minusta poliisi ja armeija ovat hyvin jännittäviä ja rankkoja paikkoja. Minä kunnioitan jästejä, sillä joudun luottamaan henkeni heidän käsiinsä lähes päivittäin. Minusta jästit ovat mukavia ja pääsimpähän eroon perheestäni”, nainen naurahti viimeisen lauseen ja katsoi Siriusta ovelasti: ”Tiesitkö että jästit käyttävät todella paljon koiria poliisivoimissa?”

Kotitonttu ilmestyi paikalle ja alkoi kyyräillä naista mutisten itsekseen: ”saastaisia vieraita, tuokin varmaan kuraverinen emäntä parka”. Indico katsoi olentoa kulma kohollaan. ”Sinullapa on hurmaava apuri. Muistuttaa minua oman perheeni kotitontusta”, hän totesi hymyillen ja ojensi kotitontulle tyhjentyneen kahvimukin, mutta se oli kuin ei olisi huomannutkaan.

" Minun taloni todellakin, mutta ehkä voisin olla vain kiitollinen siitä, että Molly on ottanut kaikki ohjat käsiin. Muutenhan tää paikka olisi pian ihan hirveä", Sirius totesi kuppinsa takaa ja katseli hieman ympärillen. Paikkoja oli saatu ainoastaan Mollyn ansiosta jo hieman siistittyä. Se nainen kun tiesi miten saada ihmisiin vauhtia ja tuskin kukaan uskalsi tuolle ei sanoa!
Siriusta ei se tupakointi edes millään tavalla haitannut vaikka mies itse ei polttanutkaan ja tuskin Indico täällä niin usein kävi savukkeineen, että se ketään muutakaan alkaisi häiritsemään.

Saatuaan Indicolta vastauksen kysymykseensä Sirius vain pudisteli hieman päätään. Olisihan sitä aurorinakin saanut kaiken tuntumaan rankalta ja jännittävältä. Siriuksen mielestä ainakin.. mikäs sen jännittävämpää kuin jahdata kuolonsyöjiä ja muita hämäriä noitia ja velhoja. Naisen mainitessa kuitenkin koirat oli Sirius tukehtua kahviinsa. Yskien tuo käänsikin katseensa taas Indicoon ja kohotti hieman kulmaansa.
" Sä et sitten ole tainnu paljoa kuitenkaan muuttua. Miksi kukaan muu kuin sinä ei tunnu etsivän kaikkia niitä koiramaisia piirteiä musta ja muistuttavan kaikkina sopivina hetkinä siitä, että mä olen animaagi", mies uteli mutta voinut kuin hymyillä hieman.

Oljon paikalle ilmestyminen ei ainakaan millään tavalla kohottanut tunnelmaa ja tuon mutina saastaisista vieraista sai Siriuksen vain tuhahtamaan.
" Tänne tulee tuskin koskaan vieraita joita äitini taikka sinä arvostaisitte joten kipase nyt vaan täyttämään sitä kahvikuppia", mies sanoi nyökäten Indicon kupin suuntaan ja kun tonttu lopulta mutisten sen otti lykkäsi Sirius omansakkin sille.

Ehkä Indico päättäisi hankkia itselleen tyttöystävä rakastajien sijaan. Hän oli hyvin epänaisellinen mitä tuli talouden hoitoon. Hän vei pyykkinsäkkin mieluiten pesulaan ja sauvalla viuhtomalla sai asuntonsa näyttämään siistimmältä. Onneksi puhe kääntyi kiintoisimpiin aiheisiin ja kun Sirius pärskäisi kahvejaan ei nainen voinut olla nauramatta. Hän oli halunnut saada tuon reaktion aikaan ja nyt hän sai sen! Ilme kuitenkin synkistyi ehkä sekunnin sadasosaksi kun mies epäili, etteikö hän olisi muuttunut: "Kaikkea on tapahtunut".

Kotitonttu osottautui yhtä vieraanvaraiseksi kuin räyhähenki. Kotitonttu kuitenkin tarttui kahvikuppiin saatuaan suoran ksäkyn ja kipitti menemään, mutisten.
"Äitisi olisi varmasti pitänyt vanhemmistani ja veljestäni. Hurmaavia ihmisiä, muistat varmaan ne paketit ja kuinka ne yllättäen loppuivat kun pääsin lyöjäksi? Meilläkin oli kotitonttu. Sillä ei ollut edes nimeä ja jos minä koetin ehdottaa sille jotain nimen kaltaista se alkoi huutaa kuin syötävä. Se taitaa yhä olla veljelläni", Indico muisteli ja piaan hän sai kahvinsa. Hän ei malttanut odottaa sänkyyn pääsyä. Hän siemaisi kahvia ja se pitäisi hänet hereillä jonkin aikaa. Makuyhdistelmänä kahvi ja tupakka huumasivat hänet melkein täysin.

"On mukavaa nähdä kaikki, vaikka osa onkin menehtynyt, mutta meillä on kuulemma uusiakin ja haluan todella tavata Harryn. Hän vaikuttaa hienolta pojalta. Hagrid näytti minulle kerran hänen kuvaansa, hämmästyttävän saman näköinen", nainen totesi hymyillen ja laski kahvikupin käsistään hetkeksi, jotta hän sai hiukset taakse tiukalle ponihännälle. Hän alkoi piristymään hiljalleen.

" Varmasti olisivat tulleet toimeen enenmmän kuin hyvin", Sirius hymähti ja hätisti kotitontun matkoihinsa. Hänen vanhempansa olisivat varmaan hyppineet ilosta jos olisivat voineet kutsua Indicon vanhemmat kahvittelemaan.

Indocon mainitessa Harryn Sirius valpastui kunnolla ja oli heti niin ylpeää kummisetää kuin vain saattoi olla.
" Harry on hieno poika", Sirius vastasi hymyillen," tulet varmasti huomaamaan muitakin samankaltaisuuksia kuin vain ulkonäön kunhan tapaatte". Sirius kuitenkin käänsi keskustelun takaisin Indicoon. Tuohan oli sanonut, että kaikkea oli tapahtunut. Hän ei teinnyt mistään mitään joten olisi ihan mukava jos häntäkin valaistaisiin hieman.
" Jos siis sä vain haluat kertoa?"

// gyuhuijo.. ei nyt tuu tekstiä millään .__. //

"Onneksi eivät ole tavanneet. Äitisi maku sisustuksessa jo karmii selkää. Tuo peikkojalka oli jo... mielenkiintoinen", Indico naurahti ja imaisi savuja keuhkoihinsa. Hän katseli hymyillen miten Siriuksen ryhti oikeni kun hän sai kehuskella Harryllä. Indico ei voinut olla pohtimatta oliko poika vähän liian kehuttu ja miten se tähän oli vaikuttanut. No... Kai hän sen joskus saisi selville.
"Mhm... Varmasti", hän myönsi ja muisteli lämmöllä Lilyä. James oli hänestä aina ollut vähän liian ylpeä, mutta Harryn äidistä hän oli aina pitänyt paljonkin. Jotenkin Lily vain oli ollut yksi niistä noidista, joista ei voinut olla pitämättä.

Hetken Indico oli hiljaa, vetäisi savuja keuhkoihinsa ja puhalsi ne ulos hitaasti.
"No minä olen nykyään koulutettu tarkka-ampuja ja minun tappojani on jo enemmän kuin kädessä sormia. Onneksi olen valtion palkkalistoilla. Kihlattuni paljastui vastapuolen palkkalistoilla olijaksi ja minä sain muistoksi arpia ja hän menetti henkensä. Työ on nykyyän kaikki mitä teen, lisäksi tietenkin kilta. Se onkin lähes ainoa yhteyteni velhomaailmaan. Siinä varmaan suurimmat tapahtumat ja muutokset", Indico totesi olkiaan kohauttaen ja silmissään eräänlainen kylmyys.
"Kotitonttusi taitaa olla jo vanha, vai tunkeeko se myrkkyä kahviin?" Indico kysyi ja nousi sohvalta kävellen vähän ympäriinsä huonetta.
"Osa näistä kamoista on varmaan melko voitokkaita mustilla markkinoilla", nainen mutisi ja ei edes koskenut esineisiin, ne epäilyttivät häntä liikaa.

Sirius ei ollut odottanut kuulevansa ihan sitä udeltuaan mitä Indicolle sitten olikaan tapahtunut näiden vuosien aikana. Sirius ei edes tiennyt mitä sanoa, mutta päätyi lopulta pahoittelemaan. Ainakin sitä osuutta missä Indicon kihlattu menetti henkensä.
" Muuten kuulostaa aika hienolta. Jos siis viihdyt siinä hommassa mitä teet", hän sanoi ja koitti kovasti miettiä Indicoa tappamassa ihmisiä. Jotenkin hän ei vain onnistunut siinä, mutta ei hän kyllä epäillytkään etteikö tuo siihen pystyisi.

" Vanha se kyllä on ja typerä, mutta en usko että se sun kahvias myrkyttämään menisi", Sirius sanoi ja seurasi Indicoa katseellaan naisen noustua ylös, " vaikka sä et kyllä kieltäny sitä tekemästä sitä". Oljosta voinut tietää.. tuo varmasti mielellään olisi myrkyttämässä kaikki tässä vierailevat ihmiset.
" Mitä luultavemmin kyllä..", Sirius vastasi ja nousi hänkin lopulta ylös siitä paikaltaan. Parasta oli mennä katsomaan mitä se kotitonttu oikein touhusi kun näin kauan kesti.
" Mä menen hakemaan sen kahvin ja potkimaan hieman sitä kotitonttua", Sirius sanoi ja katosi sitten paikalta. Se killan kokous alkaisi varmasti pian joten samalla voisi laittaa kahvia koko joukolle.. nuo kun niin inhosivat hänen kahviaan. Mikä sen parempi tapa siis piristää ihmisiä.

Siriuksen pahoittelut kimpoilivat kuten kaikkien muidenkin. Indico kuitenkin nyökkäisi, kuin niillä olisi jotain merkitystä. Olihan hänkin aina pahoitellut, mutta pahoittelu ei tuonut ketään takaisin.
"Kai minä viihdyn kun olen siinä pysynyt", Indico myönsi hymyillen ja haroi hiuksiaan. Hän oikeastaan rakasti työtään, sehän oli tosiaan hänen koko elämänsä. Jopa killan asiat sai liitettyä siihen, joten... Kyllä, hän oli naimisissa työnsä kanssa.

Ilmeisesti talon kotitontun vintti ei ollut aivan pimentynyt, mutta Indico ei siltikään luottanut siihen sen suuremmin. Hän piti kotitontuista, mutta... ne olivat myös hankalia.
"Minä sitten pidän tontustasi", Indico totesikin lopulta hymähtäen. Hän ei olisi luottanut sille edes roskiaan.
"Ok, mä ootan". Indico sanoi ja juoksutti kättään sohvan selkämyksellä rojahtaen siihen takaisin.

Vilkaistuaan rannekelloaan Indico totesi, että kokouksen pitäisi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Hän peilaili naamaansa ikkunasta ja tunsi yllättävän nykäisyn vatsan pohjassaan - häntä jännitti. Hän ei ollut tavannut muita, poikkeuksia lukuun ottamatta, vuosiin. Hän odotti joidenkin näkemistä ja joidenkin näkemistä hän olisi voinut lykätä. Se perhanan taskuvaras niljake aina kuvotti häntä. Villisilmä taas... No Indico pelkäsi päätyvänsä itse samanlaiseksi. Dumbledoren näkemistä hän odotti ehkä kuitenkin eniten. Hän kunnioitti vanhaa miestä syvästi, sillä miehen valta oli jotain käsittämätöntä. Jo koulu aikoinaan Indico oli katsonut hiljaa miten kyseinen velho sai olemuksellaankin jo muut rauhoittumaan. Joukossa oli kuitenkin kasvoja, joita kukaan ei voinut korvata. Potterit luonnollisesti ja Longbottomit, jotka olivat olleet Indicolle rakkaita. Vanhan killan kuvasta oli valitettavan monta menetetty. Kaikki olivat olleet hienoja noitia ja velhoja.