Kevätilta kasvihuoneilla

(Tein nyt perinpohjaisia laskelmia... Päivämäärä voisi olla 11.4.1984, keskiviikko. Se on Chaoksen 5. kouluvuosi ja ikää on 16 vuotta. Mukaan siin Leon!)

Teini-ikäinen poika käveli Tylypahkan pihamaan poikki. Hänellä oli päällään koulupuku ja hän kantoi painavaa laukkua toisella olallaan. Vaikka kello oli jo kuusi illalla, aurinko paistoi edelleen ja sen säteet kimaltelivat järven pinnalla. Kevät oli jo pitkällä, ja sen huomasi pihamailla kulkevien ihmisten määrästä. Vaikka vielä oli viileää, aurinkoinen sää oli houkutellut ulos paljon koulun oppilaita nauttimaan viimeisistä valoisista hetkistä. Tämä pihamaan poikki kulkeva poika, Chaos, ei kuitenkaan voinut jäädä nauttimaan kauniista ilmasta, vaan joutui suuntaamaan kasvihuoneille jälki-istuntoon. Chaosta ei erityisesti kiinnostanut jälki-istunnossa istuminen, etenkin kun hän ei ollut mielestään varsinaisesti tehnyt mitään väärää. Tai siis sehän oli täysi vahinko. Mitään pahaa ei pitänyt tapahtua, hänen piti vain tehdä vaikutus...

Pari päivää sitten Chaos oli käytävällä nähnyt erään nätin 6. luokkalaisen korpinkynsitytön. Chaos ei tiennyt, mikä häneen oli silloin mennyt, ehkä se oli vuodenaika ja ympärillä pyörivät toisiinsa ihastuneet ihmiset. Chaos oli muistanut lukeneensa loitsusta, jolla voisi saada aikaan todella suuren määrän haluamiaan kukkia. No, hetkellisessä huumassa Chaos oli päättänyt loitsia koko käytävän täyteen orkideoita, mutta yllättäen, kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti. Orkideatulvan sijasta käytävä täyttyi kasveista, jotka maahan laskeutuessaan räjähtivät ja levittivät käytävään pahanhajuista nestettä. Kenellekään ei onneksi ollut sattunut mitään, mutta Chaoksen huonoksi onneksi vahtimestari Voro oli ollut lähistöllä ja sai tekijän kiinni. Voro ei missään vaiheessa uskonut, että Chaos oli sotkenut käytävän vahingossa, eikä tahallaan, ja sen vuoksi hän joutui nyt viettämään keskiviikkoiltansa jälki-istunnossa jonkin hyödyllisen sijasta. Ironista oli se, että henkilökunta oli päättänyt, että Chaos joutuu suorittamaan jälki-istuntonsa kasvihuoneilla. Yrttitieto oli Chaoksen heikoimpia aineita ja ehkä juuri siksi hän ei ollutkaan saanut aikaan haluamiaan kukkia.

Saavuttuaan kasvihuoneille viitisen minuuttia ennen kuutta, Chaos vilkuili ympärilleen, kunnes näki liikettä kasvihuone kolmosen sisältä. Hän koputti kasvihuoneen oveen ja astui sisään. Professori Verso odotteli jo siellä ja toivotti Chaoksen tervetulleeksi. Noita ilmoitti, että jälki-istuntoon oli tulossa toinenkin osallistuja, joten odotellessa Chaos voisi istua penkille. Chaos istui kun kerran käskettiin ja jäi katselemaan, kun professori Verso puuhaili hyräillen jotain Chaokselle vieraiden kasvien kanssa.

Nuori Leon Elroy oli myös omanlaisensa tapaus ikäistensä - ja miksei muidenkin - Tylypahkan oppilaiden keskuudessa. Hän erosi muista luonteensa, pukeutumisensa, mielipiteidensä, tekojensa ja asusteidensa osalta, eli lähestulkoon aivan kaikessa. Hän oli myös saanut todeta, etteivät kaikki pitäneet joukosta liialti eroavista ihmisistä, eivät velhoista sen paremmin kuin noidistakaan.
Hänelle oli kehittynyt kenties jonkinmoinen kuudes aisti, johon sisältyi kaikessa yksinkertaisuudessaan toisten huutelemien kommenttien täydellinen huomiotta jättäminen. Aina tuo aisti ei kuitenkaan toiminut odotetulla tavalla, niin oli käynyt eilettäinkin, kun hän oli ollut matkalla oleskeluhuoneeseen iltamyöhällä, vain joitain hetkiä ennen hiljaisuutta.

Leonia ei kuitenkaan oltu kivestä veistetty eikä hän ollut järin kuuluisa itsehillinnästään, vaan pikemminkin sen puutteesta ja muuan luihuistuvan limainen asukas oli päättänyt koetella tuota huonoksi havaittua itsensä hillitsemiskykyä.
Kaikki oli sujunut suhteellisen hyvin kun luihuinen oli päättänyt pitää solvauksensa ainoastaan pojan ulkonäössä, mutta kun pilkka oli siirtynyt hänen äitiinsä ja pikkuveljeensä, jotka poika oli menettänyt alle neljä vuotta sitten, oli koulun käytävillä päässyt kirjaimellisesti tuli irti, kun Leon oli päättänyt pistää luihuispojan kunnon koetukselle.
Tiettyyn pisteeseen saakka tuon pojan kompuroivaa säntäilyä oli ollut hauska seurata, mutta ennen pitkää hän oli kyllästynyt ja alunperin vain pieneksi, tulesta muovatuksi lohikäärmeenpennuksi aiottu hahmo oli kasvattanut kokoaan eikä Leon ollut enää saanut otetta siitä.
Muuan koulun käytävä oli siis saanut seinilleen uuden värityksen eikä Leon taikansa voimasta järkyttyneenä ollut keksinyt mitään sanottavaa muutamalla kouluhenkilökunnan jäsenelle, jotka olivat sattuneet paikalle juuri ajoissa estämään lohikäärmeen tassuttelun muille käytäville.

Ei kai siis asiasta kuulleille olisi tullut suurenakaan yllätyksenä, että aamun valjettua - eli herättyään noin neljän aikaan iltapäivästä - koulupäivän käymättä jättänyt Leon oli suunnannut ruokasalin kautta kasvihuoneille.
Poika oli tällä kertaa vetänyt jalkoihinsa useista kohdin, kirjavilla kankailla paikatut farkut, raidallisen collegehupparin ja takuttanut hiuksensa tavoittelemaan jokaista ilmansuuntaa, siinä missä ruskeisiin hiuksiinsa oli myös kiinnitetty muutama, huomiota herättävä, räikeä hiuslisäke.
Pojalla oli jaloissaan eriväriset kengät, sukkansa yllättäen olivat samaa paria, mutta säärystimensä eivät, siinä missä ne oli myös puolihuolimattomasti jalkoihin vedetyt. Toinen säärystimistä ylsi melkein polveen saakka siinä missä toinen peitti hädin tuskin nilkan alueen.

Leon astui kasvihuoneeseen, sattumalta oikeaan vaikkei sen suuremmin asiaa ajatellutkaan. Hän laski pinssein koristetun laukkunsa lattialle ja kohotti sinne tänne säntäilevän katseensa ylemmäs, koettaen tavoittaa professori Verson katseellaan. Paikka oli jokseenkin tutunoloinen, mutta hän tutkaili sitä kuitenkin kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään ihmeellisempää.
"No niin, nyt kun nuoriherra pyromaanikin on saapunut paikalle, voimme aloittaa", professori aloitti, luonnollisestikin tyytymättömänä ja kääntyi kasveille peitettyjen pöytien puoleen, "Työskentelette yhdessä. Tässä saattaa mennä joitain tunteja ja tietäkääkin, ettette voi luistaa tästä."
Leon irvisti ja sipsutteli lähemmäs pöytiä ja kurottautui tuijottamaan yhtä kasveista yläilmoista käsin.
Kukka oli selkeästi elossa, se vaikutti melkein hengittävän, sillä se liikkui kuin sydämensykkeen tahdissa ja piti vaimeaa, outoa ääntä. Leonin silmät laajentuivat. Kasvi muistutti kaktusta, mutta siinä oli jotain...Yhh... Nehän näyttivät ihan...Paiseilta.
Leon saattoi kuulla professorin kiljahduksen ja tämä kiiruhti nopeasti kiskomaan hänet kauemmas kasvista.
"Herra Elroy, eikö jo tuon näköinen kasvikin kerro, ettei sen lähelle kannata mennä ilman suojavarusteita!?" Verso parahti ja vilkaisi kasvia, joka tuntui taas rauhoittuvan, kun sen lähellä ei ollut ketään kuikuilemassa, "Tuo kasvi on nimeltään Mimbulus Mimbletonia. Uhattuna se vapauttaa ilkeänhajuista nestettä, jota ette missään nimessä tahdo päällenne."
"Mi-mitä se tekee?" Leon mumisi kysymyksensä ja tuijotti kasvia silmät laajentuneina.
"Ei mitään, mutta saatte pestä sitä hajua vaatteistanne seuraavat pari viikkoa. Ja silmissä se luonnollisestikin kirvelee, suun kautta nautittuna aiheuttaa ikäviä oireita", professori Verso vastasi vetäytyessään takaisin sivupöydän ääreen, kaiketi kasaamaan pojille suojavarusteita siihen, mitä ikinä he joutuisivatkin tekemään.

//No öö... En parempaakaa keksiny, kelpaaks toi rehu? xD//

(Juu, mä kehitän jotain! :D)

Chaos oli keskittynyt tunnustelemaan käsivarteensa viime huispausharjoitusten jäljiltä ilmestynyttä mustelmaa. Ryhmy oli ikävästi päässyt yllättämään ja lyöjänä Chaos oli joutunut kuuntelemaan joukkueen kapteenin valitusta siitä, miten tomppeli täytyy olla, ettei saa ryhmyä vältettyä edes iso maila kädessä. Ajatukset huispauskentällä, Chaos ei edes huomannut ennen kuin professori Verso alkoi puhumaan, että paikalle oli ilmestynyt nyt se toinenkin jälki-istunnon uhri. Chaos nousi ylös penkiltä ja laahusti lähemmäs toista poikaa ja professoria. Paikalle ilmestynyt, ilmeisesti vähän Chaosta nuorempi poika oli pukeutunut jästivaatteisiin, tosin vaikutti siltä ettei ollut paljoakaan huomioinut, mitä oli päällensä vetänyt. Toisaalta, kuka Chaos oli arvostelemaan. Hän oli tuskin peiliin vilkaissutkaan pariin päivään, mutta oli kyllä sentään laittanut aamulla saman parin kengät jalkaansa.

Chaos seisoskeli toimettomana, kun odotteli ohjeita. Verson hääräillessä jotain, Chaos jäi seuraamaan, kun toinen poika lähestyi pöytää, jolla oli kokoelma erilaisia kasveja. Yhtäkkiä professori kiljaisi ja kielsi koskemasta kasviin, jota kohti myös Chaos oli uteliaisuuttaan ottanut muutaman askeleen. Äkkiä, kun Verso kertoi mitä kasvi teki, Chaos otti askeleet takaisin kauemmas pöydästä. Tämä kasvi, Mimbulbul Wimbledon tai jotain sinne päin, vaikutti hyvin paljon samanlaiselta kuin ne kasvit, joita Chaos oli onnistunut taikomaan käytävälle. Professori Verso kääntyi antamaan pojille suojakäsineet ja jonkinlaiset esiliinantapaiset ja antoi heille toimintaohjeet: "No niin, pukekaa nämä päällenne. Tässä..." professori nosti lattialta pöydälle kaksi suurta laatikkoa, "...on teidän työsarkanne. Puristatte näistä lannoitepalloista sisällön näiden kasvien ruukkuun, varovasti, ja lopuksi lajittelette jäljelle jääneet pallot noihin pieniin laatikoihin, niin, että jokaisessa laatikossa on viisi palloa." Professori Verso osoitti seinän vierellä olevia laatikoita puhuessaan, ja jatkoi vielä: "Olkaa varoivaisia, näiden kasvien joukossa on kaikenlaisia kasveja. Yrittäkää olla koskematta niihin kun annatte lannoitteen. Minä menen tuohon seinän taakse korjailemaan toisluokkalaisten läksyesseitä, jos tarvitsette apua niin tulkaa kysymään." Chaos nyökkäsi merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt. Häntä ei kovinkaan paljoa innostanut ajatus puristella näitä suunnilleen kultasiepin kokoisia vihreitä palleroita kasvien ruukkuihin. Hänhän voisi olla vaikka opiskelemassa VIP-kokeisiin tai tekemässä jotain vielä hyödyllisempää, vaikka juttelemassa sille nätille tytölle. Tai opettelemassa sitä kukkaloitsua. Epäinnokkuudestaan huolimatta Chaos laittoi esiliinan päälleen ja veti hanskat käteensä ja huokaisi. Professori Verso oli jo siirtynyt läksyesseiden pariin ja seinän takaa kuului radion ääni.

"Okei, olen Chaos Denbright, jos et tunne", Chaos sanoi, päätettyään että olisi varmaan ystävällistä esittäytyä. Olihan heillä edessä pitkä ilta kaksin. "Miksi sinut on tänne käskytetty?" Chaos kysyi vielä uteliaisuuttaan.

Leon tuijotti kasvein peitettyjä pöytiä. Herranjestas, mistä sitä tiesi jos jokin noista pitäisi ihmislihasta tai syöksisi päälle polttavaa happoa tai muuttuisi lohikäärmeeksi! Ei sillä, että Leonilla olisi ollut varaa arvostella kasveja ulkonäön tai niiden käytöksen perusteella, mutta kieltämättä häntä hieman epäilytti jo kasvihuoneilla olokin.
Toisen pojan tavoin hänkään ei juuri loistanut yrttitiedossa, vaikka jotkin kasvit kieltämättä mielenkiintoisia olivatkin.

Leon otti suojavarusteet vastaan, mutta tyytyi hetken vain pitelemään niitä käsissään ja tuijottamaan kuin ei olisi ymmärtänyt mitä hänen niillä kuului tehdä. Verson selostus meni kummasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta Leon ei osannut huolestua.
Hän vilkaisi koreja ja huokaisten keskittyi kiskomaan esiliinaa ylleen. Hän vei kätensä selkänsä taa solmiakseen nauhat keskenään, mutta luovutti pian.
"H-hei, voisitsä auttaa... Näitte nauhojen kans?" Leon kysyi ja vilkaisi toista ennen kuin kääntyi tähän selin, olettaen, että toinen auttaisi häntä nauhojen kanssa. Tämä näytti kieltämättä aika tavalla äidin kiltiltä pojalta, joten Leon teki jälleen toisin kuin hänen omasta ulkonäöstään olisi saattanut päätellä ja oletti toisen ulkonäön perusteella, että tämä auttaisi häntä kun hän kerran oli kiltisti apua pyytänyt.

Leon veti hansikkaat käsiinsä ja nappasi yhden pallon käteensä pyöritellen sitä sormissaan. Kieltämättä hän ei olisi millään tahtonut lähteä tunkemaan lannoitetta kirjaimellisesti omia reviireitään puolustavien kasvien ruukkuihin.
Nuorukainen heitti pallon ilmaan ja kohotti jalkansa sitä vastaan, ottaen kengällään kopin pallosta, joka tosin ei ollut aivan niin kestävää materiaalia kuin Leon oli olettanut ja hajosi pienesti poksahtaen hänen nilkalleen ja lannoite putosi maahan. Jokin kasvi rääkäisi pöydältä kuin tuntien kohdatun menetyksen ja sai Leonin säpsähtämään.
"En", Leon vastasi lyhyesti - kuinkas hän nyt olisi jokaisen ylemmän luokan oppilaan tunnustanut? - ja kääntyi toisen puoleen, kopistellen lannoitetta säärystimeltään, "Mä oon Leon."

Leon nappasi käteensä toisen lannoitepallon ja hivuttautui varovasti lähemmäs ensimmäistä pöytää ja ensimmäistä kasvia. Hän työnsi kättään lähemmäs, mutta koetti samaan aikaan pysytellä kaukana kasvista, näyttäen kauemmas varmaankin aika koomiselta.
"Mä voisin sanoo vaikka et...", Leon aloitti ennen kuin tyhjensi lannoitepussin enemmän tai vähemmän kasvin ruukkuun, kasvin päälle ja omalle ranteelleen, "...Tuli karkas vähän käsistä, mutta ainaki luihuiset pysyy nyt kaukana musta...Hetken. Mitä sä teit?"
Hän vilkaisi toista samalla kun hoippui kauemmas kasvista ja kiskoi hanskat käsistään.
"Ei tosta noin tuu oikeesti mitään! Me ollaa tääl viel viikon päästäki!" Leon parahti turhautuneena, mutta päätyi kuitenkin nauramaan, täysin sanojensa ja sen hetkisen mielialansa vastaisesti.

Chaos yllättyi kysymyksestä auttaa esiliinan nauhojen kanssa, mutta ei yhtäkkiä keksinyt syytä kieltäytyäkään. Hän oli itse laittanut nauhat vain nopeasti jonkinlaiseen solmuun, sitä sen tarkemmin ajattelematta. "Joo, okei", Chaos vastasi pyyntöön ja solmi nauhat rusettiin pojan selän taakse. Hetken hän mietti, pilailisiko toisen kustannuksella ja laittaisi nauhat umpisolmuun, mutta ei sitten viitsinyt kiusata poikaa, olihan tämä pyytänyt ihan nätisti.
Toinen poika esittäytyi Leoniksi ja Chaos jäi hetkeksi pohtimaan, oliko niin huono huispaaja, ettei hänen nimensä edes jäänyt mieleen huispauspeleistä. Toisaalta, eihän hän tiennyt ollenkaan, oliko Leon kiinnostunut huispauksesta.

Chaos otti käteensä yhden lannoitepalloista ja lähestyi kasvia, jonka lehdet alkoivat liikuskella nopeammin ja kiukkuisemmin, kuin vihaisen kissan häntä, mitä lähemmäksi Chaos liikutti kättään. Yrittäessään lähestyä kasvia, hän kuunteli Leonin tarinaa jälki-istuntoon päätymisestä. "Ai siitäkö ne palojäljet siellä toisessa kerroksessa johtuu?" Chaos sanoi virnistellen. "Oletko pariin päivään käynyt loitsukäytävässä? Se kummallinen haju siellä on johtuu minusta... Ei mennyt loitsu ihan putkeen. Eikä kukaan sitten uskonut, että se oli vahinko", Chaos kertoi oman tarinansa, jättäen taktisesti kertomatta sen, että oli loitsulla yrittänyt tehdä vaikutuksen tyttöön. Eihän toisen sitä tarvitsisi tietää. Chaos yritti edelleen lähestyä kasvia ja kummallisen harhautuksen, joka luultavasti ulkopuolisen silmissä näytti jonkinlaiselta tanssiliikkeeltä, jälkeen hän sai kuin saikin lannoitteen jotakuinkin kasvin ruukkuun. Pöytäkin tosin sai oman osansa, mutta siitä Chaos ei nyt huolehtinut. Leon sanoi jotain siitä, että he viettäisivät kasvihuoneilla ainakin viikon ja alkoi nauraa sen jälkeen. Chaos luuli, että Leon nauroi hänen suoritukselleen ja irvisti vähän. Ei hommasta kyllä oikein mitään tuntunut tulevan. Professori Verso kuunteli radiota kovalla äänellä ja ilmeisesti lauloi mukana. "Hmm, voisikohan tätä jotenkin helpottaa?" Chaos pohti, enemmänkin itsekseen kuin Leonille. Seuraava pöydällä oleva kasvi vaikutti hieman rauhallisemmalta, joten pohtiessaan toimintasuunnitelmaa, hän yritti vielä ihan ohjeistetulla tavalla puristaa lannoitteen kasvin ruukkuun.

Leon tuskin olisi pistänyt kepposta pahitteeksi kun teki sellaisia itsekin, mutta jotenkin hän ei osannut odottaa toiselta kepposia. Ehkä se olisikin toiminut toisen etuna, antanut tälle etulyöntiaseman, kun näytti tuollaiselta äidinpojalta.
Toisaalta ei Leon itsekään niin ilkikuriselta näyttänyt kuin mitä kenties oli, mutta enää hänen ulkonäkönsä ei riittänyt, sillä hän oli kepposistaan jo aivan liian tunnettu eikä edes kompastumista voinut enää hänen kohdallaan uskoa vahingoksi.
Ja hän joutui myöntämään, ettei ollut koskaan seurannut huispausta niin tarkkaan, että olisi kiinnittänyt huomiota varsinaisiin pelaajiin. Huispauspelit sen sijaan olivat loistava ajankohta milloin millaisillekin kepposille ja silloin professorien katsekin oli toisaalla. Joskin nykyään nämä osasivat jo aavistella kuka saattaisi olla outojen tapahtumien takana, muttei se Leonia juurikaan hidastanut.

Leon nyökäytti pienesti päätään. Itse asiassa hän oli hetken ajan jo epäröinyt kun oli jäänyt kiinni siitä, pohtinut oliko kenties vahingossa mennyt liian pitkälle koska hän ei ollut suunnitellut polttavansa käytävän seiniä, taulutkin olivat kokeneet kovia, mutta loppujen lopuksi hän oli päättänyt unohtaa koko tapahtuman.
Leon naurahi toisen mainitessa hajun loitsukäytävässä. Hän oli käynyt siellä kerran ja vakuuttanut itselleen, että hakeutuisi käytävään seuraavan kerran vasta kun haju olisi takuuvarmasti saatu poistettua.
"Mikä saa aikaan sellasen hajun?" Leon kysyi silkkaa uteliaisuuttaan ja kenties säästääkseen tiedon tulevaisuuden varalle, mikäli jekut olisivat vähällä loppua kesken.

Leon tuijotti hetken ajan lannoitepalloa ja nappasi yhden käteensä. Mietteliäänä hän veti taikasauvan taskustaan. Tuskin oli olemassa loitsua, jolla saisi leijutettua pallon nätisti kasvin juureen, puhkaistua siihen reiän ja kaadettua lannoitteen ruukkuun kasvin sitä huomaamatta. Liian monimutkaista. Hän ei ollut opiskellut tässä koulussa kuin nelisen vuotta eikä kovin hankalia loitsuja oltu vielä opetettu, joskin Leon oli kieltämättä opiskellut salaa jos jonkinmoisia loitsuja, joilla edesauttaa kepposteluaan.
Poika tiesi jo valmiiksi, että loitsusta aiheutuisi todennäköisimmin järkyttävä katastrofi kuin onnistunut kukkien lannoittaminen, muttei tieto epäonnistumisesta ennenkään ollut häntä estänyt, joten Leon otti asennon, heitti lannoitepallon seuraavaa kasvia kohden ja tähtäsi siihen taikasauvallaan.
"Paiskaos!"
Loitsu osui kuin ihmeenkaupalla palloon, vain juuri ja juuri, mutta kuitenkin. Räjähdys sen sijaan oli jokseenkin voimakkaampi kuin mitä Leon oli odottanut ja poika syöksähti Chaoksen päälle ja kaatoi tämän maahan ennen kuin huone täyttyi satavasta lannoitteesta.
"Hups..."

//Leon...on Leon x)//

((Haha, Leon on niin hauska! :D Aamu parani heti. :D Mulla on tänään koko ilta aikaa istua koneella, että ilmoitin nyt vaan että jos sulla ei ole mitään niin mä luultavasti päivittelen täällä koko ajan tätä sivua... :D))

Chaos ei ollut erityisen innostunut kertomaan koko tarinaa loitsukäytävän hajusta, koska häntä vähän nolotti se, että loitsu oli mennyt pieleen. Hän oli aina kokenut olevansa loitsuissa hyvä ja loitsutunneilla hän oli yleensä ensimmäisten joukossa, joka sai loitsun toimimaan. Toisaalta, loitsu oli kyllä mennyt sen verran lähelle yrttitietoa, jossa Chaos puolestaan oli aivan onneton, että ehkä se oli anteeksiannettavissa. "Meni loitsu pieleen... Hajun sai aikaan jotkut tuontapaiset", Chaos sanoi ja osoitti professori Verson aiemmin esittelemää mimbulus mimbletoniaa.

Leon näytti keksineen tavan helpottaa heidän hommaansa, sillä hän oli ottanut taikasauvan esille. Myös Chaos oli miettinyt sitä, mutta ei ollut vielä keksinyt, miten saisi pallon puhkaistua kasvin juurelle. Eihän se olisi ollut temppu eikä mikään leijuttaa palloa ruukulle, mutta sen puhkaisemiseen Chaos ei ollut vielä keksinyt mitään tapaa. Chaos ei varsinaisesti jäänyt seuraamaan Leonin yritystä taikoa, vaan otti jälleen yhden palloistä käteensä ja lähestyi yhtä kasveista. Ennen kuin hän pääsi kosketusetäisyydelle kasvista, kuului kuitenkin kamala pamahdus ja Chaos huomasi makaavansa maassa. Myös muilla taisi siis olla ongelmia loitsujen onnistumisen kanssa. Leon oli räjähdyksen takia pompannut Chaosta kohti ja kaatanut molemmat kasvihuoneen lattialle. Siinä rytäkässä Chaos oli huitovilla käsillään tiputtanut muutaman tyhjän ruukun viereiseltä pöydältä lattialle ja lyönyt takaraivonsa tuolinreunaan. Nyt hän makasi lattialla niin, että jos hän olisi ollut jästisarjakuvassa, pään päällä olisi varmaan lennellyt pikkulintuja. "Mi- mit- Auh!" Chaos sai suustaan, yrittäessään selvittää itselleen mitä tapahtui ja huomatessaan huimaavan tunteen päässään. Verta ei ilmeisesti tullut, mutta iso kuhmu oli odotettavissa. Mitä ihmettä Leon oli mahtanut ajatella? Oliko hän hakenut turvaa räjähdykseltä? Eihän Chaos ollut edes yhtään Leonia isompi, että hänen taakseen olisi päässyt turvaan. Professori Verso tosin ei ilmeisesti ollut havahtunut edes räjähdyksen ääneen, sillä edelleen kuului kovaäänistä lauleskelua sekä radiosta että heidän opettajastaan.

//Toivottavasti et kovin tiheesti oo kuitenkaa kytänny ku toi siivouspäivä tosiaan esti koneelle pääsemisen... :/ //

Eli ei se loitsiminen onneksi kaikilta muiltakaan sujunut, ei edes häntä hieman vanhemmalta huispaajalta. Chaokseksi itsensä esitellyt poika oli toden totta saanut aikaan kirjaimellista kaaosta loitsukäytävässä, muttei tämä siltikään ollut paljastanut minkä vuoksi oli loitsua ylipäänsä aluksi yrittänyt.
Leon ei kuitenkaan ryhtynyt tivaamaan asiasta vaan keskittyi sen sijaan pohtimaan keinoja, joilla he saisivat tehtäväänsä nopeutettua eivätkä leikkisi lannoitteella vielä huomisaamunakin.

Leon kohotti katseensa pahoittelevana toisen kasvoihin. Tämä oli tainnut lyödä aika ikävästi päänsä, mutta Leon oli uskonut räjähdystä suuremmaksi, kuten ne hänen tapauksessaan tahtoivat usein paisua ydinräjähdyksiksi ja sytyttää joka paikan tuleen, mutta juuri nyt niin ei kuitenkaan ollut käynyt.
Hän oli ainoastaan kumonnut toisen kipeästi maahan ilman sen parempaa syytä. Irvistäen hän kohautti olkiaan koettaen kasvonilmein kuvailla toiselle tuntemuksena, sen ettei ollut tahallaan tarkoittanut satuttaa tätä.
"Lu-luulin isommaksi", Leon aloitti eikä kyennyt enää estämään naurua, joka pyrki ulos huultensa välistä, "Sen yhden kerran ku mun loitsut onnistuu nii mä loukkaan jonku toisen ku oletan et kaikki menee perseelleen!"
Nuorempi kompuroi naurusta kihisten ylös lattialta ja ojensi toiselle kätensä, toivoen ettei tämä suuttunut hänelle aiemmasta.
"Sun vuoro koittaa jotain!"

((Joo ei haittaa, mullakin meni suunnitelmat vähän uusiksi! :D))

Ensijärkytyksestä ja hämmästyksestä toipuessaan Chaoskin alkoi nähdä tilanteen koomisen puolen. Kovaa kolahdusta päähän ei ollut osunut eikä Chaos osannut olla kovin vihainen Leonin käytöksestä. Olihan hän itse tehnyt vähän vastaavaa monta kertaa aiemmin, aiheuttaen kuhmuja erityisesti isoveljelleen. Basililla taisi edelleen olla pienen pieni arpi silmäkulmassaan, kun Chaos oli ekaluokkalaisena joululomalla intoutunut demonstroimaan lentotuntejaan vanhemmilleen, hypännyt sohvan selkänojalta ilmaan ja laskeutunut ei-niin-hillitysti suoraan Basilin niskaan, kaataen heidät molemmat päin kirjahyllyä. Niinpä Chaoskin alkoi hihittää lattialla maatessaan. "En nyt ihan tiedä oliko tuo onnistumista..." Chaos vastasi naurun lomasta Leonille, pyyhkien ympäriinsä levinnyttä lannoitetta housuiltaan. Hän oli onnistunut vääntäytymään istuma-asentoon. Leon tarjosi kättään auttaakseen Chaoksen ylös, mutta tämä pudisti päätään ja kompuroi ylös omin avuin. Kolahduksen jäljiltä nopea nouseminen tuntui hieman epämukavalta, mutta outo olo katosi äkkiä.

"Mitähän tässä sitten voisi koittaa", Chaos pohdiskeli ja pallotteli käsissään yhtä lannoitepalloa. Hän kaivoi taskustaan vaahteraisen taikasauvan ja heilutteli sitä sormiensa välissä. "Mietin tätä jo hetki sitten", Chaos sanoi ja alkoi leijuttaa palloa taikasauvansa avulla. Chaos ja leijaileva lannoitepallo lähestyivät kasvia, joka ei vielä ollut saanut lannoitetta, ellei sitten osa Leonin räjähtäneestä lannoitteesta ollut osunut juuri sen kasvin ruukkuun. Päästyään niin lähelle kasvia, että lannoitepallo oli aivan kasvin juurella, Chaos teki nopean liikkeen taikasauvallaan niin, että sai pallon rikki taikasauvan kärjellä. Edes 12 tuumainen taikasauva ei kuitenkaan auttanut välttämään itsesuojeluvaiston omaavan kasvin puolustusta. Chaos loikkasi kauemmas. "Aijai! Typerä kasvi!" Kasvin lehti oli osunut vain vähän Chaoksen käteen, mutta kohta johon se oli osunut poltteli ikävästi. "Kyllä se lannoite taisi mennä sentään sinne ruukkuun?" Chaos sanoi kysyvällä intonaatiolla, suihkuttaen samalla vettä taikasauvastaan polttelevalle kädelle. Kylmä vesi onneksi tuntui hieman helpottavan tilannetta. Tällaisten yksinkertaisten loitsujen käyttäminen sentään onnistui vielä hyvin, vaikka Chaoksen itseluottamus olikin kokenut kovia epäonnistuneen loitsun jäljiltä.

Toinenkin onnistui ottamaan tilanteen huumorilla ja näin ollen Leon saattoi huokaista helpottuneena. Hän oli jo pelännyt, että toinen ottaisi tilanteen vakavissaan ja hän päätyisi entistäkin pahempiin ongelmiin. Toisaalta mitä ihmettä hän oikein ajatteli!? Toinen oli täällä epäonnistuneen, haisukasveja kasvattaneen loitsun vuoksi!
Tuskin toinen siis ottaisi tuollaista tilannetta tosissaan, sillä jo jälki-istuntoon päätyminenkin kertoi ihmisestä enemmän kuin mitä tämä olisi ehkä itsestään tahtonut paljastaa.
"Oli se edellistä onnistuneempi!" Leon puolustautui, vaikkakin joutui myöntämään naurahtaen, ettei ollut siltikään onnistunut ylittämään itseään. Selvä, ei enempää räjähdyksiä. Tai ehkä muutama jos tilanne sitä vaatisi. Ja toki jälki-istunnossa nyt hieman hauskaa täytyisi pitää, eihän tästä muutoin mitään tulisi!

Hän keskittyi seuraamaan Chaoksen ideaa, jota tämä oli kuulemma jo hetki sitten pohtinut. Idea vaikutti toimivan hyvin, ainakin aluksi. Leon kuitenkin irvisti toisen kosketettua vahingossa kukan lehteä, tai kukan kosketettua aivan tarkoituksellisesti Chaoksen käsivartta. Hän ei tahtonut joutua näiden kukkien pistelemäksi, ei sitä koskaan tiennyt mitä siitäkin vielä seuraisi! Nämä kukat saattaisivat aiheuttaa paiseita tai allergisia reaktioita tai... Vaikka mitä!
"Sovitaan, että meni", Leon vastasi ja vilkaisi kasvia irvistäen, "Ikävä rehu...Miksi niitten pitää liikkua!"
Leon pysähtyi hetkeksi miettimään ja naurahti sitten päätään pudistellen, "Miksen mä heti tullu aatelleeksi..."
Hän oli lukenut useista loituista ja harjoitellut niitä salaakin. Tottakai hän oli, useat kepposet vaativat hieman edistyneempiä loitsuja!
Niinpä Leon suunnisti seuraavaa kasvia kohden ja suuntasi taikasauvansa siihen.
"Immobulus."
Kasvi jähmettyi niille sijoilleen kuten sen oli tarkoituskin - ja kyllä, hän oli oppinut loitsun, koska oli tahtonut tietää, mitä varten Tällipaju oli pystytetty. Täällä kaikella tuntui olevan jonkinlainen tarkoitus ja Leonilta ei ollut vienyt kauaa tajuta, että Tällipaju oli vain keino piilotella jotakin.
Leon nappasi seuraavan lannoitepussin ja tyhjensi sen kukan juurelle, loitsu ei kuitenkaan vaikuttanut kovin pitkään ja poika sai kiireesti sännätä kauemmas edes tahtomatta ottaa selvää, mihin kaikkeen tuo kasvi pystyi.
"Toimii, jos on tarpeeksi nopea...", Leon mumisi ja vilkaisi kasvia, joka koetti nyt kurotella häntä kohden ja sähisi kuin ärsytetty kissaeläin.

Chaos ravisteli edelleen hieman polttelevaa kättään. Polttelu alkoi jo kadota, mutta hänen ajatuksensa yrttitietoa kohtaan muuttuivat hetki hetkeltä negatiivisemmiksi. Leon pohdiskeli, miksi kasvien piti liikkua. Chaos oli samaa mieltä siitä, että kaikki olisi todella paljon helpompaa, jos kasvit pysyttelisivät paikoillaan. "Niinpä. Ja kasvit ei varmaan tajua, jos niille kertoo että se on vain lannoitetta..." Chaos sanoi pohdiskellen. Hän oli tosin joskus kuullut, että kasvit kasvavat paremmin jos niille juttelee. Mutta ei se kasvi silti varmaan ymmärtäisi mitä sille puhuu. Niinpä Chaos jätti yrittämättä, pysyisikö kasvi paikallaan, jos sen käskisi pysyä.

Leon näytti keksineen jälleen jonkun tavan, jolla helpottaa heidän työtään. Chaos jäi seuraamaan tilannetta kiinnostuneena. Leonin onnistuttua tehtävässään, Chaoskin intoutui kokeilemaan. "Tuohan on loistava idea!" Chaos sanoi innoissaan, otti yhden lannoitepallon käteensä ja meni lähemmäs kasvia. Hän lausui saman loitsun kuin Leonkin ja sai kasvin pysymään paikoillaan. Chaos puristi lannoitteen ruukkuun ja perääntyi juuri sopivasti sillä hetkellä, kun kasvi alkoi taas huojua. "Hei tämähän toimii hienosti!" Chaos sanoi innoissaan ja nappasi seuraavan lannoitepallon. "Nythän tästä katoaa haaste kokonaan", Chaos sanoi Leonille. "Ei sitä edes huomaa, miten kaipaa jotain jännittävämpää, ennen kuin se jännitys katoaa..." hän jatkoi ja hoiteli seuraavan kasvin lannoituksen. Se kasvi vaikutti muutenkin hyvin rauhalliselta, mutta varmuuden vuoksi Chaos jähmetti senkin paikoilleen lannoitteen antamisen ajaksi.

((Sori, vähän lyhyttä nyt tällä kertaa...))

Leon jäi seisomaan aloilleen. Hän oli huomannut saman. Oli pitkästyttävää kun kaikki sujui ongelmitta. Poika otti yhden lannoitepallon käteensä ja tuijotti sitä, pomputti kädessään ja kurtisti kulmiaan. Hauskanpito pitäisi saada jatkumaan. Ei tämä vain voinut sujua näin onnistuneesti.
Hän vilkaisi Chaosta vielä ennen kuin etsi jälleen taikasauvansa ja piti jännistystä yllä vielä hetken - jos jännitystä ilmassa edes oli - ennen kuin lausui värinvaihtoloitsun.
Leon kurtisti kulmiaan lannoitteen muuttaessa väriään vaaleanpunaiseksi.
"Ajattelin kyllä sinistä...", hän mumisi, mutta tyytyi lopuksi vain kohauttamaan olkiaan ja jatkamaan nyt pinkinsävyisen pallon pompottelua kädessään.
Katseensa etsisikeli sopivaa kohdetta. Olisi ollut hauska heittää pallolla Chaosta, mutta ainakin aluksi voisi koettaa pitää toisen puhtaana.

Leon käännähti kasvihuoneen oviaukkoa kohden ja tähtäsi oven vieressä sijaitsevaan ikkunaan. Poika viskasi pallon voimalla ikkunaan ja sai pinkin lannoitteen leviämään ikkunaan.
"Tän kun sais vielä jäämään ikkunaan", Leon mumisi ja vilkaisi Chaosta kysyessään; "Tiedätsä mitään loitsua jolla muuttaa tän tahmeeks?"
Olisi pettymys jos professori Verso ei ehtisi näkemään heidän mahdollista, tulevaa taideteostaan, koska lannoite ei jäänyt kiinni ikkunoihin.

Chaos katsoi huokaisten riviä kasveja, jotka odottivat vielä lannoitetta. Tarttuen jälleen taikasauvaansa ja yhteen lannoitepalloon, Chaos lähestyi jälleen pöytää ja alkoi levittää lannoitetta kasville. Leon näytti jääneen pohtimaan jotain elämää suurempaa, joten Chaos ajatteli yrittää saada heidän työtään tehtyä vähän eteenpäin. Ehkä he sittenkin pääsisivät joskus sieltä pois. Chaos eteni kasviriviä eteenpäin, kutsuen lannoitepalloja luokseen. Hän seuraili Leonin touhuja sivusilmällä ja naurahti, kun tämä muutti pallon väriä vaaleanpunaiseksi. "Miehekäs värivalinta..." Chaos irvaili Leonille ja naureskeli vähän. Hän oli kyllä kuullut Leonin mutisevan jotain sinisestä, mutta ei huomioinut sitä.

Hetken keskityttyään taas kasveihin, Chaos pelästyi paukausta, joka kuului ikkunan suunnalta. Hän nosti äkkiä yllättyneenä katseensa, ja näki ikkunasta tipahtelevan vaaleanpunaista lannoitetta. Chaos alkoi nauramaan nähdessään Leonin jollain tapaa pohdiskelevan ilmeen ja ikkunasta tipahtelevan lannoitteen. Vaaleanpunaisena se oli kyllä huomattavasti hauskempaa. Leonin kysyessä, osaisiko Chaos muuttaa ainetta tahmeammaksi, Chaos lopetti nauramisen ja alkoi miettiä. Hän käveli miettiväinen ilme kasvoillaan Leonin luokse ja nappasi matkallaan mukaan pari palloa. Hänen mieleensä ei äkkiä tullut yhtään loitsua, jolla hän saisi lannoitteen muutettua tahmeammaksi, mutta sen koostumusta hän onnistuisi ehkä muuttamaan. Chaos pyörittele taikasauvaansa sormiensa välissä vielä hetken, ennen kuin nosti yhden lannoitepallon kädessään korkeammalle ja osoitti taikasauvallaan sitä. Hän lausui loitsun, jota hän oli joskus nähnyt äitinsä käyttävän ruuanlaiton yhteydessä. Lannoitepallo pompahti hieman hänen kädessään, mutta näytti ulospäin aivan samalta. Chaos vilkaisi Leonia virne naamallaan, ja viskasi pallon ikkunaan. Pallo meni rikki, mutta sen sijasta että pallon sisältö olisi jäänyt kiinni ikkunaan, se lensi ympäriinsä. Chaos, ja luultavasti myös Leon, sai hieman koostumustaan muuttanutta lannoitetta päälleen. "Ei toimi", Chaos totesi. "Ehkä vika on vain tuossa ikkunassa?" hän jatkoi pyyhkien olkapäiltään lannoitetta. Suihku voisi olla hyvä idea, kunhan hän pääsisi vapauteen tästä jälki-istunnosta.

Leon ei ollut uskonut, että saisi muutettua jälki-istunnon edes siedettäväksi, mutta saatuaan rakennettaan muuttanutta lannoitetta päälleen hän joutui myöntämään, että tästä voisi tulla todella hauskaakin.
Lannoitteen kimpoaminen ei olisi haittaava tekijä vaan pikemminkin voisi tehdä kaikesta vieläkin hauskempaa.
Naureskellen Leon otti lannoitepussin, muutti sen väriltään keltaiseksi ja vilkaisi Chaosta.
"Mitä sinä sille teitkään? Näinkö?" hän kysyi ja koetti jäljitellä toisen hetkeä aiemmin tekemää loitsua samalla kun suuntasi huoneen toista laitaa kohden mahdollisimman viattoman oloisena.

Loitsun lausuttuaan hän tarkasteli nyt oikein väriään ja todennäköisesti myös koostumustaan muuttanutta lannoitepalloa hetken ennen kuin viimeisen pöydän kohdalla kääntyi yllättäen ympäri ja viskasi naureskellen pallon Chaosta kohden.
Toki kaikesta tuli aina hauskempaa kun tylsän työnteon muutti hulvattomaksi hauskanpidoksi.
Välistä sitä myös sotkeentui hauskaa pitäessään, muttei siihen tarvinnut aina huomiota kiinnittää.
Nauraen Leon säntäsi pöydän taakse ja kyyristyi, kuitenkin vain sen verran, että näki, josko oli onnistunut yllättämään Chaoksen niin, että heittonsa oli osunut.

((Eiköhän tämä pian ala jo olla loppumaan päin, joten tuon nyt Verson takaisin pistämään pojat ruotuun... :D))

Chaos jäi tuijottelemaan ikkunaa ja pohtimaan, olisiko professori Verso kenties loitsinut ikkunat hylkimään likaa. Kun Leon kyseli, tekikö hän samanlaisesti kuin Chaos hetkeä aiemmin, Chaos nyökkäsi hajamielisesti vilkaistuaan Leonia päin. Kyseessä ei ollut mikään monimutkainen loitsu ja Leon näytti onnistuneen siinä. Chaos asteli muutaman askeleen ja otti itsekin käteensä muutaman lannoitepallon. Leon näytti siltä, että aikoi jälleen heittää lannoitetta päin seinää, mutta kuinka väärässä Chaos olikaan luullessaan niin. Chaos ei ehtinyt reagoimaan mitenkään, kun Leonin lentämä lannoitepallo lensi voimalla suoraan hänen olkapäähänsä. "Hei!" Chaos huudahti hieman ärtyneellä sävyllä, kunnes alkoi nauraa. Väriään vaihtanutta lannoitetta tipahteli möykyissä lattialle, kun Chaos ravisteli kättään. Leon oli kyyristynyt turvaan pöydän taakse, ja Chaos ei heti onnistuntu kostoyrityksissään. Hänen heittämänsä pallot osuivat vain pöytään Leonin takana. "Pelkuri, nouse ylös sieltä!" Chaos sanoi virnuillen ja naurua äänessään. Chaos kutsui läheisestä laatikosta taian avulla muutaman pallon itselleen ja viskoi niitä Leonin suuntaan. Koko ajan hän oli varautunut siihen, että saisi naamalleen limaista lannoitetta. Vaatteet olivat jo mennyttä, mutta joskus vain kävi niin, että pientä likaa ei voinut välttää.

Lannoitesodan huumassa ainakaan Chaos ei ollut huomannut, että professori Verson laulu oli lakannut ja radiokin oli hiljentynyt. Chaos oli juuri heittämässä vielä yhtä lannoitepalloa Leonia kohti, kun hänen takaansa kuului kiukkuinen ääni: "Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" professori Verso kysyi katsoen vuorotellen lannoitteen tahrimia poikia ja kasvihuonettaan. Chaos kääntyi hitaasti katsomaan professoria, joka näytti hyvin kiukkuiselta. Chaoksella oli tunne, että illasta tulisi vielä pitkä, jos Verso laittaisi heidät siivoamaan jälkeensä jättämänsä sotkun ja hoitamaan tehtävänsä loppuun. Toinen vaihtoehto olisi luultavasti kärsiä uusi jälki-istunto jonain toisena päivänä. Chaos oli onnellinen, että he olivat juuri Verson jälki-istunnossa, sillä yrttitiedon opettaja oli moneen muuhun verrattuna vielä melko rento. Chaos yskäisi hieman ja avasi suunsa, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän vilkaisi Leonia ja irvisti.

Leon nauroi vatsaansa toisella kädellään pidellen ja kurkisti pöydän takaa saaden lannoitepallon suoraan kasvoilleen. Lannoitetta suustaan sylkien Leon valmisti itselleen kaikkia sateenkaaren värejä edustavan lannoitepallojen armeijan, joita alkoi nauraen viskoa Chaoksen suuntaan ilman, että lannoitteen maku suussaan onnistui häntä sen pahemmin estämään tai hidastamaan.

Leon ei myöskään huomannut Verson saapumista, mutta onnistui sen sijaan heittämään tätä keltaisella lannoitepallolla. Hetkessä silmänsä suurenivat kun hän tajusi kehen oli heitollaan osunut.
Nyt Versokin jo vaikutti ärsyyntyneeltä.
”Nyt ulos täältä molemmat!” Noita huusi osoittaen ovea ja Leon otti ripeästi jalat alleen. Verso kuului vielä huutavan heidän peräänsä;
”Älkääkä kuvitelkokaan, että pääsette tästä helpolla!”

Leon hidasti vauhtiaan vasta puolimatkassa eikä voinut estää itseään räjähtämästä nauruun.
”Merlin sentään, nyt on sitte onnistuneesti suututettu Versokin!”

Chaos odotti huomattavasti pahempaa kuin häätöä ulos ja uhkausta tulevasta rangaistuksesta. Chaos ei kuitenkaan halunnut jäädä viivyttelemään, vaan lähti puolijuoksua kasvihuoneiden ovelle Verson käskettyä poikia lähtemään. Chaos oli yltäpäältä jokaista sateenkaaren väriä edustavassa lannoitemöhnässä, kuten näytti olevan myös Leon. Kun Leon Chaoksen vierellä hidasti vauhtiaan, myös Chaos hidasti. Hän virnisti leveästi ja alkoi itsekin nauraa hillittömästi. "Meitä ei kyllä taideta enää päästää samaan jälki-istuntoon", Chaos sai sanottua naurunsa lomasta ja taputti Leonia selkään. Verso luultavasti kertoisi heidän tempauksestaan koko henkilökunnalle ja toinen jälki-istunto olisi luultavasti odotettavissa lähiaikoina. Ja siitä tuskin tulisi yhtä hauskaa.

Chaos ja Leon pääsivät linnan oville iltahämärässä. Linnan aula oli tyhjä, edes Voroa ei näkynyt missään. Chaos toivoi, ettei törmäisikään Voroon, sillä hänen lannoitetta tiputtavat vaatteensa luultavasti saisivat vahtimestarin raivon partaalle. Chaos asteli portaikon juureen ja pysähtyi. "Nähdään", hän sanoi edelleen naureskellen ja lähti kiipeämään portaita ylös Korpinkynnen oleskeluhuonetta kohti. Rohkelikkojen oleskeluhuone oli ilmeisesti jossain toisessa linnan tornissa, joten Leon luultavasti lähtisi toisia portaita pitkin ylös, ellei lähtisi jonnekin muualle linnaan. Chaos harppoi portaita ylös kaksi kerrallaan, ja muisti jopa hypätä kompaportaan yli.

((Kiitos pelistä! :D))

Chaos oli oikeassa, heitä tuskin päästettäisiin enää samaan jälki-istuntoon, ainakaan ilman jatkuvaa valvontaa. Leon katsahti toista ja hymyili pienesti.
"Sinällään harmi, mulla oli hauskaa."
Toisaalta, mikä ettei hän tapaisi Chaoksen joskus toistekin. Tähän olisi mukava tutustua hieman paremmin, mutta ainakin hän oli oppinut toisesta sen, että tämäkin osasi pitää hauskaa.
Tämä oli parhain jälki-istunto vähään aikaan ja hän todella taisi ravata jälki-istunnoissa, hyin usein.

Leon vilkaisi hänkin omaa vaatetustaan, joka oli lannoitteen peitossa siinä missä hänellä taisi olla lannoitetta hiuksissaan ja kasvoillaankin. Tämä tietäisi suihkua Valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa.
Virnistäen Leon päätti käydä hakemassa Rohkelikon tuvasta pyyhkeensä ja painella ensimmäisenä kylpyyn, pitkään, lämpimään kylpyyn.
"Nähdään", Leon vastasi Chaokselle ja suuntasi Rohkelikon tupaan johtavaa portaikkoa kohden.
Edessä olisi uusi jälki-istunto, mutta päivä oli kääntynyt paljon hauskemmaksi kuin hän oli osannut kuvitellakaan.

//Kiitos sulle //