Samantha Slayer

Ulkonäkö:
→Sam on aina ollut ruipelo ja sen näköinen, että kun kerran iskee niin koko nainen hajoaa sirpaleiksi. Hän pitää kahvilaa ja näyttää siltä kuin voisi napostella pari pullaansa poskeensa ilman mitään huolia. Noh... niin Sam tekeekin, mutta hän on koko perheensä tavoin laiha kuin mikä ja innostus huispaukseen ja juoksemiseen ei auta. Hän on myös hyvin kalpea iholtaan ja palaa ensimäisten joukossa joka ikinen kevät. Kasvoille ja ylävartaloon ilmestyy myös pisamia tuoden kuitenkin jotain väriä naamariin.

Samin silmät ovat hyvin hämmentävät. Ne näyttävät toisinaan ruskeilta, toisinaan vihertävillä sävyillä ja toisinaan sekasopalta värejä. Sam itse ei pidä laisinkaan silmistään, hän haluaisi omistaa selkeästi jotain väriä olevat. Hän haaveilee kaikkein eniten vihreistä silmistä ja joskus hiipii jästikauppaan ostamaan piilolinssejä. Samin kasvot ovat laihuudesta johtuen kapeat ja posket erottuvat punan avulla. Kasvoilla on kuitenkin lempeyttä ja riemua vaikkai muille jakaa. Neidin hiukset ovat ruskeat – vaihdellen sävyään haaleasta aina syvän tumman ruskeaan. Ne ovat lähes aina kiharoilla ja käkkäröillä. Sam ei ole ikinä pitänyt hiuksiaan kiinni.

Naisen vartalo on saanut jostain pienet muodotkin, mutta mikään povipommi Sam ei ole. Pituutta löytyy ilman korkoja 168 senttiä. Neito rakastaa yli kaiken mekkoja ja onkin kätevää kun ei tarvitse huolehtia rintavarustuksen tielle tulosta vaan hän voi sujahtaa vaikka mihin luomuksiin. Sam ei ole koskaan ollut niitä noitia, jotka viihtyisivät viitoissa ja kaavuissa. Nainen rakastaa värejä, eniten punaista ja valkoista sekä keltaista, ja niitä hän myös käyttää. Jästien vanhanaikaiset mekot ovat ihaninta maan päällä ja liiloilla korkokengillä pystyy luomaan unelmia. Samia ei nähdä lähes milloinkaan housuissa. Hän rakastaa kenkiä ja omaa tyyliään ja ei välitä pätkän vertaa siitä, että yleensä korsetti puetaan mekon alle.
→ kuvissa Anna Friel


Luonne:
→Sam on kuin kupliva ja poreileva shampanja. Hän on aina ollut kova puhumaan ja porisee kuin noidan pata, vaikka tunteja. Lisäksi on yleistä tietoa, että tämä noita tervehtii kaikkia leveällä hymyllä ja nauraa mielellään. Murjottaminen ja masentuminen eivät sovi neidille laisinkaan. Hän on ehkä vähän hupsankeikka, mutta hän pitää siitä. Vanhemmat kyllä järsivät välillä kynsinauhojaan kun tytär on taas retkahtanut renttuun tai kun tämä paapoo kulkukissaa.

Samille tyypillistä on ihastua herkästi ja jos kahvilaan eksyy muotovalio saa tämä taatusti hyvin lämpimän hymyn sekä isomman palan piirakkaa. Mielialatkin kyllä heiluvat melkoiseen tahtiin toisinaan, mutta se pitää Samin mielestä elämän mielenkiintoisena. Häntä kauhistuttaakin ajatus jostain tylsästä tasaisuudesta. Aina kuuluu repäistä ja piristää arkea vaikka sitten suikkaamalla tuntemattomalle suukko! Mistäs sitä tietää, jos sekin sammakko prinssiksi muuttuisi!

Lapsesta asti Sam on elänyt hieman omissa maailmoissaan. Hänellä on yhä mielikuvitusystäviä ja hänen mielikuvituksensa on muutenkin aivan omaa luokkaansa. Satuja nainen on kirjoittanut aina, kuten myös runoja ja pieniä novelleja. Kouluaikoina hän innostui usein kirjoittamaan esseensä pienien satujen muodossa, eikä häntä haitannut että asialle naurettiin. Saduista tuli kuitenkin naiselle ammatti, joten nykyään kahvilan tiskin takana on aivan omissa maailmoissaan haahuileva noita. Jota saa melkein tökkiä, jos haluaa sen kahvinsa sen päivän puolella.

Koska Sam on hyvä satujen kirjoittaja on hän myös hieman lapsenmielinen. Hän luottaa helposti muihin ja ei mielellään näe näissä pahaa, vaikka se olisi nenän edessä. Viha ja katkeruus ovat hänelle melko tuntemattomia tunteita. Eläessään Sam ei ole ketään tai mitään syvästi vihannut tai katkeroitunutkaan. Sen sijaan haaveilija osaa eläytyä muiden tunteisiin, jonka vuoksi hän joutuu toisinaan kiusallisiin tilanteisiin, sillä hän itkee helposti niin onnesta kuin surusta.


Menneisyys: Sam syntyi Liverpoolissa Lilith ja William Slayereille kesken kesän. Vanhemmat olivat jo aiemmin saaneet tyttären, mutta Sam tuli iloisena lisänä pieneen perheeseen. Vanhemmat olivat hyvin tavallista taikomatonta väestöä. Isä kävi töissä virastossa tilintarkastajana ja äiti oli opettaja. Kummatkin olivat intohimoisia kuorossa kävijöitä ja sieltä heidän romanssinsa olikin lähtenyt. Sam ei koskaan oppinut kauniisti laulamaan. Kathreen oli Samia neljävuotta vanhempi ja pikkusiskoaan huomattavasti käytännöllisempi, sekä laulutaitoisempi. Kun äiti ja isä olivat töissä siskokset vietiin mummolaan ja isosisko katsoi tunnollisesti pienemmän perään. Siskot ovat erkaantuneet vuosien saatossa, mutta Sam rakastaa isosiskoaan suuresti.

Samin ympärillä tapahtui aina hieman outoja asioita. Hän sai kerran isomumminsa kissan vaihtamaan väriä siniseksi ja leijuttamaan teekuppeja. Tämä aiheutti luonnollisesti suurta hämminkiä jästiperheessä, mutta ne onnistuttiin aina selittämään jotenkin, vähemmän tai enemmän uskottavasti. Kukaan ei osannut oikeastaan edes olettaa, että perheen pilvissä kulkija olisi noita. Tietenkin Sam oli unelmoinut siitä, mutta kun hän sai Tylypahkan kirjeen riemulla ei ollut mitään rajaa. Se luettiin niin hartaasti ja huolella, että kun Sam pääsi lopulta tylypahkaan hän osasi ulkoa.

Todennäköisesti Lilith ja William olivat aina olettaneet, ettei heidän nuorin kullannuppunsa ollut täysin normaali, mutta mitään toista maailmaa he eivät olleet osanneet odottaa. Tavallaan Lilith oli kuitenkin helpottunut tyttärensä puolesta, sillä jästien maailma tuntui olevan liian tavanomainen tytölle. Tämä kun tuntui syntyneen yksisarvisten ja puhuvien maalausten keskelle.

Kun oli aika astua tylypahkan pikajunaan, Sam oli muiden ikäistensä tavoin intopiukassa ja takapuoli junan penkissä. Hänen vieressään oli mummon värjäytynyt kissa ja sylissä satukirja. Hän muistaa yhä miltä kyseinen vaunu tuoksui (kurpitsalta, vanhalta nahalta ja hieman palaneelta) ja kuinka paljon häntä jännitti. Junassa Sam kuitenkin jo ehti tutustumaan muihin koululaisiin.

Tylypahkassa lajittelu seremonia on jäänyt myös syvästi Samin mieleen. Hän muistaa kuinka hänen nimensä sanottiin yhtenä viimeisinä ja kuinka suurelta kaikki tuntui, varsinkin Hagrid josta neito on aina pitänyt hyvin paljon. Lajitteluhattu valahti hänen silmiensä yli, oikeastaan koko pieni naama jäi sen taakse kun hattu alkoi pohtimaan minne moinen huitapeli pitäisi sijoittaa. Rohkelikkoon hän ei sopinut, koska rohkeutta tytössä ei oikeastaan ollut, ellei sitten uteliaisuutta ja tyhmyyden rohkeutta. Korpinkynteen hän ei ollut kovinkaan välkky ja kunnianhimokin jäi luihusista uupumaan veren lisäksi. Lopulta hattu päätyi puuskupuhin olevan paras koti tytölle ja tästä riemastuneena (osittain siksi että tuvan tunnus oli jotain niinkin söpöä kuin mäyrä) Sam oli rynnännyt jo pöytää kohti ja joutui kiikuttamaan hatun takaisin nolona muiden nauraessa.


Koulussa Sam ei koskaan ollut hyvä. Se harmitti hänen äitiään, mutta kun sadut ja tarinat kiinnostivat tyttöä enemmän kuin mikään muu ei se sinänsä ollut ihme. Samin löysi aina jostain kirjan kanssa ja useamman kuin kerran hän oli myös sairaalasiivessä paikattavana, koska hän kulki kirjan kanssa. Hän tutustui erityisen hyvin aaveisiin ja kuunteli näiden juttuja mielellään. Sam onnistui jopa kuulemaan Riesulta mielenkiintoisia tarinoita, tosin mielenkiintoisin vivahtein alatyyliä ja kirosanoja. Oikeastaan tyttö on aina jostain syystä saanut muut kertomaan omia tarinoitaan helposti.

Huispaus oli yksi ainoista asioista, jotka saivat lukutoukan muuttumaan perhoseksi. Ensimäisen luutansa Sam osti kun hän oli kolmannella ja vaikkei hän pelannut joukkueessa hän lensi mielellään. Nykyäänkin hän tekee pitkiä lentomatkoja vain lentämisen ilosta johtuen. Huispauksen lisäksi Sam menestyi koulu aineissa parhaiten yrttitiedossa ja ennustamisessa. Ennustamisen salaisuus oli hänen kohdallaan mielikuvituksen rikkaus.

Viidennen vuoden V.I.P. Kokeet eivät olleet Samin kohdalla mitenkään hämmästyttävät ja hän ei myöskään saanut S.U.P.E.R. Kokeista päätähuimaavia arvosanoja. Hän oli kuitenkin onnistunut luomaan yhden asian: päivän profeetta julkaisia hänen runojaan ja tarinoitaan. Viimeisenä vuonnaan tyttö julkaisi jopa ensimäisen satukirjansa ja siitä kaikki lähti.

Ilmeisesti Sam ymmärsi pienten noitien ja velhojen maailmaa loistavasti, sillä hänen kirjansa myivät hyvin. Hän myös kirjoitti jästilapsille, tosin peitenimellä. Hän oli piaan vaurastunut niin, että saattoi ostaa viistokujalta pienen liikehuoneiston ja sen yläpuolelta asunnon. Hän avasi oman pienen leipomonsa ja piaan liiketoimintaan tulivat mukaan kukat ja kasvit. Puodin Sam nimesi: Rose Bakery. Liiketoiminnan Sam potkaisi liikkeelle ollessaan kahdenkymmenen ja vuosien mittaan hän sai jopa palkattua itselleen apulaisia.

Kun kuolonsyöjät nousivat valtaansa Sam tarkkaili tilannetta. Hän sai kuitenkin kutsun ministeriöön kuulusteluun. Sam ei koskaan saapunut paikallee vaan katosi. Hänen leipomonsa oli yhtäkkiä suljettu ja ikkunat laudoitettu sekä asunnossa leijui ainoastaan hento ruusun tuoksu.


Muuta
• Leipoo viistokujan parhaat piirakat
• Jästikirjat ilmestyvät Samin nimellä: Alex Candy
• Samin hoivassa on usein kissa ja hän pitää hyvin paljon lpikkulinnuista, muttei niinkään pöllöistä.

Samin kuvat vaihdettu 25.06.2012