Ajatusten harhailua

14.04.1993

Päivä oli ollut vilkas Samin leipomossa. Asiakkaita oli tullut ja mennyt, kaikki yhtä tyytyväisinä. Apulainen oli saanut huhkia, sillä omistaja oli jälleen kerran aivan omissa satumaailmoissaan. Tämä leipoi kyllä ja leikkeli palaset, mutta jos kukaan ei vahtinut tuo toimitti tilaukset väärin ja liukui heti kun mahdollista takaisin kirjoittamaan. Normaalisti puhetta täynnä oleva noita istui kämmen poskea vasten tiskin takana raapustaen kirjaansa. Hän näyttikin hajamieliseltä, sillä nenässä oli mustetuhru ja poskessa jauhoraita ja hiuksetkin olivat hieman vaalentuneet. Mekko oli punainen, hieman yli polven ja sen päällä oli punaista pitsiä muodostaen hihat ja korkean kauluksen. Jalassa olivat kotkokengät ja edessä musta essu. Sam kuitenkin omassa mielikuvituksessaan piti yllään valkeaa pitkää mekkoa, sellaisena hän itsensä mieluiten kuvitteli.

Sam oli saanut viimeisimmän kirjansa painoon ja luovuuden vaikeus oli hänen edessään. Hänellä oli satoja tarinoita kerrottavana, mutta kun hän ei saanut niitä paperille. Lisäksi hänen olonsa oli jostain syystä haikea. Ehkä se johtui säästä, joka ei ollut sinä päivänä aurinkoinen vaan harmaa ja pilvimassat olivat vallanneet taivaalta kaiken tilan. Lisäksi eräs Samin ystävistä oli ollut todella vaikeassa elämän tilanteessa ja häntä huoletti ystävän hyvinvointi. Miehet - niin tavattoman vaikeita. Kun lisättiin hommaan taikasauva niin katastrofi oli valmis. Toisinaan Sam pohti luovuttaisiko hän velhomiehet täysin ja siirtyisi jästeihin, ainakaan nämä eivät saisi teekippoja kirottua tai vaimojensa neniä muuttumaan makkaroiksi!

Noita näykkäsi piirakkaa ja tuijotti kaukaisuuteen eikä huomannut oven käyvän. Hän vain huokaisi raskaasti, sipaisi ruskeita hiuksia korvan taakse, jotta ne voisivat palata häiriköimään taas. Hän piirsi sulalla vain mustaa pistettä paperille kun katseli poissa olevasti kukan lehtiä ja lopulta puhui ajatuksissaan ääneen: "perhanan prinssit. Mokomat saisivat jäädä lohikäärmeiden lounaiksi prinsessojen sijaan. Aina niistä on harmia".

((No niin, en tosiaan voinut vastustaa kiusausta! :D))

Pitkän työpäivän päätteeksi Chaos kaipasi kahvikupillista. Normaalistihan hän ei kahvia oikeastaan juonut, mutta toisinaan hänenkin kofeiinintarpeensa nosti päätään. Vilskettä ja vilinää oli ollut työpäivässä jo niin paljon, että Chaos kaipasi jotain hieman rauhallisempaa paikkaa nauttia kahvistaan. Niinpä hän oli lähtenyt harhailemaan Viistokujalle. Hetken käveltyään Chaos oli tullut pienen kahvilan oven eteen. Paremman puutteessa se saisi kelvata, vaikka ulkoa katsottuna paikka vaikuttikin hieman liian pastellisävyiseltä. Sieltä saisi luultavasti kuitenkin hyvää kahvia. Suoraan töistä tullessaan Chaos ei ollut vaihtanut vaatteitaan velhokaapuun, vaan astui kahvilaan sisälle vaaleissa farkuissa, tumman violetissa t-paidassa ja mustassa pikkutakissa. Ennen töistä lähtöään Chaos oli sentään käynyt kampaamassa hiuksiaan vähän, koska tiesi lähtevänsä ihmisten ilmoille, muuten hän oli melko huolettoman näköinen.

Astuttuaan sisään kahvilaan, paikalla oli ainoastaan ruskeahiuksinen nainen, joka tuntui puhuvan itsekseen. Nainen ei näyttänyt huomaavan Chaoksen saapumista, joten hän yskäisi ja sanoi: "Täytyykö täällä pelätä lohikäärmeitä?" Chaoksen äänensävy oli hieman liioitellun ihmettelevä ja hän katseli ympärilleen kuin olisi etsinyt niitä lohikäärmeitä, joista nainen oli itsekseen puhunut. Kahvilassa leijaili miellyttävä leivonnaisten tuoksu. Oikeastaan tämä nainenkin vaikutti melkein kuin leivonnaiselta itsekin, punaisessa mekossaan ja jauhotahroja kasvoillaan. Chaos viritti kasvoilleen leveimmän hymynsä odottaessaan vastausta siitä, täytyisikö hänen odottaa lohikäärmeen hyökkäystä hetkenä minä hyvänsä.

Yllättäen joku puhui. Sam hätkähti ja viime tingassa esti mustepulloa kaatumasta. Hän kohotti katseensa nuoreen mieheen ja... Herran kerran kun mies oli komea. Sam tapitti vielä toisen hetken kuin hämmästellen miestä.
”Joo. Minua, Saalistan katsos tässä ulkomuodossa. Mitä saisi olla?” Sam lopulta sanoi ja sulki musteen ja oikaisi ryhtinsä. Hän oli nyt kummallisen tässä ja nyt. Apulainen vilkaisi häntä ja pyöräytti silmiä. Takuu varma tapa saada Sam pois ajatuksistaan oli heittää hänen nenänsä eteen söpö tai komea mies.
”Minä suosittelisin mansikka piirakkaa, kevään ensimäisiä tuoreita. Mansikatkin on itse poimittu ja omassa tarhassa kasvatettu”, Sam alkoi mainostamaan heti ja nosti kupua herkullisen kullanruskean piiraan päältä, jonka alla näkyi pyöreitä punaisia mollukoita, jotka sointuivat naisen mekon väriin.
”Tai jos mielesi tekee suolaista, meillä on myös mahtavaa jauheliha piirasta, isoäitini reseptin mukaan”, hän visersi ja vilkaisi itseään kiiltävästä pinnasta – järkyttyen syvästi.

Oli niiin hänen tuuriaan, että kun päivänpiriste astelee sisään, hän näyttää kolmen lapsen orjalta. Sam pyyhkäisi jauhot vaivihkaa pois poskestaan ja koetti poistaa sitä myös hiuksistaan sauvan avulla. Mustetahra olisi ongelmallisempi, mutta Sam päätti vain hymyillä sitäkin suloisemmin, ehkä mies ei huomaisi. Tosin se olisi lähes mahdotonta.

Nainen tuntui heräävän jonkinlaisesta transsista Chaoksen puhuttua. Chaos oli itsekin välillä niin ajatuksissaan, että hätkähti samalla tavalla jonkun puhutellessa häntä, mutta harvoin hän sentään oli niin toisissa maailmoissa kuin tämä noita vaikutti olleen. Chaos naurahti naisen vastaukselle. "Hui, täytyykin olla sitten varovainen", hän vastasi hymyillen. Ennen kuin Chaos sai sanottua tahtovansa kahvia, nainen alkoi esitellä kaikenlaisia leivoksia. Alunperin pelkkää kahvia ajatellut Chaos ei nyt enää kehdannut kieltäytyä, kun hänelle tarjottiin muutakin. "Kahvia ja tuota mansikkapiirakkaa, kiitos", Chaos ilmoitti pienen mietintätauon jälkeen.

Naisen innostus oli jollain tavalla todella suloista, eikä Chaos voinut olla pitämättä tämän innostuneisuudesta. Toisaalta, hän piti kyllä kenestä tahansa, joka tarjoili hänelle ruokaa. Oli silti mukavampaa saada mansikkapiirasta kauniilta naiselta kuin siltä kärttyiseltä vanhalta velholta, joka oli yleensä myymässä ministeriön lounaskahviossa. Se saattoi taas johtua keväästä ja lisääntyneestä auringonvalosta, mutta Chaoksen mielestä mustetahratkin naisen nenällä olivat viehättäviä eivätkä sotkuisen oloisia. Tiedostamatta sitä itse, Chaos nyki paitaansa ja yritti suoristaa sen ryppyjä. Kotitalousloitsut eivät missään tapauksessa olleet hänen vahvuuksiaan, ja jästityylillä hän ei alkaisi paitojaan silittämään. Vaikka Vuotavaan noidankattilaan olisi ollut lyhyempi matka, Chaos oli nyt tyytyväinen, että oli jaksanut pilvisellä ilmalla kävellä hieman pidemmän matkan. Mansikkaleivoksetkin näyttivät niin herkullisilta.

"Yep. Niin kannattaa. Olen ihan hurjan vaarallinen", Sam sanoi nauraen ja alkoi sitten luennoimaan lempi herkuistaan. Mies päätyi mansikkapiirakkaan.
"Loistava valinta. Haluatko kermavaahtoa siihen? Kahvi ja sokeri kahvia varten ovat siinä tiskillä. Kermaakin löytyy", Sam kysyi kaataessaan kahvia valkeaan kuppiin ja ojensi sen tiskin yli. Sitten hän leikkasi siististi hieman normaalia isomman palan ja laski sen lautaselle lisäten hieman tomusokeria, pistäen tuoreen mansikan sivulle ja laski senkin tiskille. "Se tekee sitten kolme kaljuunaa", Sam kertoi hymyillen kauniisti.

Tiski oli rakennettu niin, että asiakkaat saivat jäädä siihen halutessaan ja usein siinä istuikin joku jo valmiina juttelemaan. Tänään kuitenkin asiakkaita oli tullut ryhmissä, joten Sam ei ollut oikeastaan jutellut kenenkään kanssa. Osaksi hän oli myös ollut liian ajatuksissaan moiseen.
"Teetkö sinä töitä jästien kanssa?" Sam kysyi huomatessaan miehen vaatteet. Hän kääntyi pesualtaalle ja katsoen kiiltävästä messinki pannusta poisti ruman tuhrun nenästään.
"Sinä nimittäin osaat jopa pukeutua kuten he. Yleensä en tiedä itkeäkkö vaiko nauraa kun näen velhoja tai noitia menossa jästien kaupoille vuotavassa noidankattilassa", Sam jutusteli tuodessaan miehelle myös 'unohtuneen' servetin. Hieno tekosyy, kerrassaan loistava.

"Ei kiitos, en tarvitse kermavaahtoa", Chaos vastasi hymyillen. Hänen kasvoilleen oli jumittunut jonkinlainen kestohymy, vaikka hymy olikin todella tavallinen näky hänen kasvoillaan. Chaos kaivoi taskustaan rahapussinsa ja ojensi naiselle kolme kultaista kolikkoa. "Ole hyvä", hän sanoi ja tarttui kahvikuppiinsa ja lautaseensa. Hän ei mennyt istumaan pöytiin, vaan jäi istumaan yhdelle tuoleista, joita oli tiskin vierellä. Koska paikalla ei ollut muita asiakkaita ja Chaoksella ei muutakaan seuraa ollut, hän ei nähnyt mitään syytä, miksi hän menisi istumaan pöytään. Hän nousi vielä ylös ja lusikoi kahviinsa muutaman pienen lusikallisen sokeria. Eihän sitä myrkkyä voinut ilman sokeria saada alas.

Juuri saatuaan suuhunsa ison palan mansikkapiirakkaa, nainen toi Chaokselle lautasliinan ja kyseli hänen työstään. Yrittäen nielaista nopeasti, Chaos onnistui saamaan muutaman murusen väärään kurkkuun. Hän joutui yskimään pari kertaa pystyäkseen puhumaan. Ennen kuin pystyi puhumaan kunnolla, Chaos kuitenkin nyökkäsi. "Joo, olen unhoituttajana ministeriössä. Tulee tavattua aika paljon jästejä", Chaos vastasi. Myös hänellä oli kokemusta huonosti jästivaatteisiin pukeutuvista velhoista ja noidista. Useat hänen kollegoistaan olivat surkeita pukeutumaan jästivaatteisiin, mutta toisaalta harvoin jästit muistivat unhoituttajan tapaamista enää hetken kuluttua. "Sinullakin taitaa olla jotain kokemusta jästien kanssa, vai?" Chaos jatkoi, ihan vain pitääkseen keskustelua yllä. Hän hörppi kahviaan ja lusikoi mansikkapiirakkaa suuhunsa. "Tämä on muuten todella herkullista!" Chaos sanoi vielä osoittaen mansikkapiirakkaa.

”Seelvä pomo!” Sam sanoi eikä vatkannut sauvallaan maukasta kuorruketta piirakalle vaan ojensi sen sellaisenaan herralle ja kiitti saadessaan kolikot. Palattuaan kysymyksineen ja servetteineen miehellä oli niin kova kiire puhumaan, että tuo sai piirakankin menemään väärään kurkkuun.
”Oletko kunnossa?” Sam kysyi ja täytti pienen lasin vedellä ojentaen sen miehen eteen myös. Kahvi saattoi vielä olla liian kuumaa.
”Oi... Sinun pitää sitten olla melko taitava ja varmaan nähnyt melkoisia juttuja”, Sam sanoi hieman ihaillen ja hymyili suloisesti pyyhkiessään tiskiä, vaikka sille mitään tarvetta ei ollut.
”Kyllähän minulla tuota kokemusta on. Olen jästi syntyinen. En ikinä ole oppinut pitämään kaavuista, mutta en kyllä sen puoleen farkuistakaan”, Sam sanoi naurahtaen.

Nainen punastui selvästi, kun hänen piirakkaansa kehuttiin.
”Voi kiitos. Kyllä minulle on usein sanottu, että teen viistokujan parhaat piirakat. Salaisuus on siinä, että ne tarjotaan tuoreina, leivotaan rakkaudella ja kasvatetaan itse kaikki mitä voidaan”, Sam kertoi ja hymyili. Hän lopetti tiskin pyyhkimisen ja kaatoi itselleen kupin teetä ja kiersi tiskin istumaan miehen vierelle, hän oli seissyt lähes koko päivän.
”Tulitko suoraan ministeriöstä? Tähän aikaan teitä alkaa virtaamaan tänne”, Sam kertoi ja vilkaisi seinällä killuvaa kelloaan. Toinen oli normaali ja toinene velhomallia, molempia Sam osasi lukea, mutta suosi jästienkin ymmärtämää.

Chaos otti kiitollisena vastaan vesilasin, joka hänelle ojennettiin. Inhottava kutittava tunne kurkussa katosi, kun hän sai kylmää vettä. Chaos nyökkäsi vesilasin takaa, kun häneltä kysyttiin oliko hän kunnossa. Miehen vastaus työstään sai aikaan harvinaisen innostuneen vastaanoton. Yleensä kaikki olivat sitä mieltä, että unhoituttajan työ olisi tylsää. Vaikka työnkuvaus ehkä vaikuttikin tylsältä aluksi, unhoituttajat pääsivät usein näkemään todella erikoisia tilanteita ja olivat lähes aina jonkinlaisen toiminnan keskipisteenä. Eihän unhoituttajat nyt aivan yhtä jännittävää työtä tehneet kuin esimerkiksi aurorit, mutta Chaos oli silti joutunut monta kertaa puolustelemaan työnsä mielenkiintoisuutta. Oli piristävää, kun joku oli heti sitä mieltä, että työ oli kiinnostavaa. "No, ei se nyt niin erikoista työtä ole. Menee siinä missä mikä tahansa muukin", Chaos vastasi vaatimattomasti seuraten naisen kättä tämän pyyhiessä tiskiä.

Naisen kertoessa sukujuuristaan, Chaos nyökkäili. "Se selittääkin sitten", Chaos vastasi ja muisteli hymyillen monien kavereidensa yrityksiä pukeutua jästivaatteisiin. Vaikka Chaoksen vanhemmat olivat hänen Tylypahka-aikoinaan yrittäneet saada Chaosta valitsemaan esimerkiksi taikaeläintenhoito tai muu käytännönläheisempi valinnaisaine, Chaos oli itsepäisesti päättänyt ottaa jästitiedon. Hänen mielestään jästit olivat mielenkiintoisia. Hyvä jästientuntemus oli myöhemmin osoittautunut hyödylliseksi hänen työssään, vaikka todella moni jästien kummallisuuksista oli edelleen mysteerejä Chaokselle.
Chaoksen ruuanlaittotaidot olivat olemattomat, joten hän ei osannut vastata naisen kokkaussalaisuuksiin muuten kuin nyökkäilemällä suu täynnä kahvia. Nainen tuli teekuppinsa kanssa istumaan Chaoksen vierelle, joten Chaos kääntyi istumaan sivuttain tuolillaan, voidakseen katsoa naista suoraan silmiin. Olisihan tyhjän tiskin toiselle puolelle tuijottelu ollut vähän tyhmää. "Joo, tulin ihan suoraan töistä. Jouduin aloittamaan jo aamulla aikaisin, kun olin päivystysvuorossa ja joku päätti räjäyttää pari postilaatikkoa aamuyöstä..." Chaos sanoi, mumisten viimeiset sanat. Hän oli viideltä aamulla herännyt pöllöön, joka koputteli ikkunan takana ja ilmoitti kiireisestä työtehtävästä. Aamuisen työkeikan lisäksi hän oli vielä joutunut jäämään hetkeksi ylitöihin, koska paperitöitä oli taas kerääntynyt.

Onneksi mies oli kunnossa, joten Sam saattoi taas jatkaa hyvän tuulista läpätystään. Aina tasaisin väliajoin joku sai jotain väärään kurkkuun ja se oli ilkeä tunne. No, vain kerran joku oli meinannut jopa tukehtua, mutta homma oli hoidettu nopeasti. Siinä oli ehkä jännittävämmät päivät mitä Samilla ikinä oli ollut työn puolesta kahvilassaan.
”Pah, älä ole turhaan vaatimaton”, Sam sanoi hymyillen ovelasti.
”Ilman teikäläisten työtä jästi parat olisivat helisemässä”, nainen vain totesi. Hän kyllä tiesi, millaisen reaktion taikuus sai aikaan. Hän ei ikinä ollut loitsinut perheensä nähden, mutta jo noituuden olemassa olon tietäminen teki näistä avarakatseisia.
”Yep. Tosin minä pidän vanhan ajan tyylistä. Onneksi sekin menee jästien keskuudessa, vaikka hämmästystä herättääkin”, Sam sanoi ja kohautti olkapäitään.

Istuuduttuaan mukavasti jakkaralle Sam tipautti korkokengät jaloistaan ja painoi ne kylmää metallia vasten. Se tuntui tavattoman hyvältä. Hän nojaili tiskiin ja kuunteli mies paran työpäivän alkua. Hän taputti miehen kättämyötätuntoisen näköisenä ja huokaisi:”voi... Minä voin palkita sinut vaikka ylimääräisellä palalla. Onneksi minä saan määrätä omat aikani ja kun asuu aivan yläkerrassa voi nousemista vetkuttaa aina”. Hän oli tyytyväinen siihen, että kukaan ei ollut hänen pomonsa.

Ovi kävi ja vanha tuttu noita köpötti kahvilaan. ”Hetki”, hän sanoi nopeasti miehelle ennen kuin hypähti pois jakkaralta.
”Hei Venus. Kurja sää, eikö vain? Se normaali?” Sam kysyi ja sipsutti sukkasillaan tiskin taakse kun noita oli nyökännyt.
”Tuo reumatismi taas vaivaa, onko sinulla siihen mitään Sam kulta?” noita kysyi Rahisevalla äänellä laskiessaan tutun summan pöydälle.
”Eipä nyt taida mitään löytyä, mutta käy nyt ihmeessä mungossa. Turhaa sitä on kituutella. Mistä sitä tietää jos pistät kohta hevoskotka humpaksi”, kahvilan pitäjätär sanoi kantaessaan yrttiteen ja pullan Venuksen lempi pöytään ja nappasipa hän mukaansa Me noidat lehden.
”No kai minä sitten... Kiitos taas”, noita sanoi hymyillen ja istuutui niin, että saattoi kyylätä samalla kadun tapahtumia ja Sam kipitti varpaisillaan takaisin jakkaralle ja pyyhkäisi kädet essuunsa.
”Täällä oli aiemmin paljon vilkkaampaa”, hän totesi. Apulainen taisi olla keittiössä, ainakin äänistä päätellen.

Chaos hymyili hieman hämmentyneenä naisen ylistäessä unhoituttajien työtä. Toisaalta, jästisyntyiset olivat kyllä useimmiten paljon ymmärtäväisempiä jästien kanssa työskentelyn suhteen, kuin mitä täysin velhomaailmassa kasvaneet. Olihan Chaos itsekin joutunut jo oman perheensä sisällä kuulemaan irvailua uravalinnastaan. Vaikka mitä muuta voisi odottaa, kun molemmat vanhemmat ja sisko ovat parantajia Pyhässä Mungossa ja veli oli töissä Irvetassa. Harvemmin heillä tuli vastaan tilanteita, joissa pitäisi tavata jästejä tai huolehtia niistä.
Chaos hämmentyi edelleen hieman lisää, kun hän äkkiä tunsi taputuksen kädellään. "E-en minä nyt mitään tarvitse", hän änkytti vastaukseksi. Mansikkapiiras oli todella hyvää, mutta hän tuntisi olonsa aivan liian epäkohteliaaksi, jos ottaisi siitä vain vastaan ilmaisia leivonnaisia. Ennen kuin Chaos ehti alkaa valittaa työajoistaan ja aikaisista heräämisistä, ovi kävi ja vanha noita vaati palvelua. Chaos on sellaisia ihmisiä, jotka kaikkein mieluiten nukkuisivat koko pimeän ajan ja olisi hereillä ainoastaan valoisat hetket. Valitettavan usein hän joutui kuitenkin heräämään aamuvarhain ja rientämään töihin.

Seuraillessaan mitään varsinaisesti ajattelematta kahden noidan puuhailua tiskillä, Chaos melkein yllättyi taas kun noidista nuorempi istahti takaisin hänen vierelleen ja alkoi puhua. "Ehkä se johtuu tuosta ilmasta. Kaikki jäävät mieluummin Vuotavaan noidankattilaan tai jäävät kotiinsa", Chaos vastasi naiselle. Kurja ilma tosiaan vaikutti aina kaikkeen, sateisina päivinä oli yleensä unhoituttajillakin vähemmän töitä. Chaos havahtui yhtäkkiä siihen, että ei ollut esittäytynyt noidalle lainkaan. "Voi ei, olenpa ollut epäkohtelias. Ollaan juteltu jo vaikka kuinka kauan enkä ole esittäytynyt ollenkaan! Chaos Denbright", Chaos sanoi hieman ihmeissään omasta ajattelemattomuudestaan, mutta kuitenkin hymyillen leveästi. Hän ojensi kätensä naista kohti kätelläkseen tätä.

Sam hymyili vain kun velho koetti vakuuttaa, ettei tuo mitään tarvinnut. Eihän hän ollut kysynyt tarvitsiko mies ylimääräistä palasta, hän vain antaisi sen. Ei hän normaalistikkaan paljoa kysellyt. Hänen hintansa olivat niin mukavalla tasolla, että hän aina kykeni livauttamaan joillekkin ylimääräisen palan ja silti jäämään voitolle.

Palvelua vaadittiin ja Sam kipitti hoitamaan virallista työtään ja juoruttuaan ihan vain vähän, hän palasi velhon luokse. Hän oli tehnyt kaiken mitä pitikin, niin hän juoruili mieluiten asiakkaittensa kanssa kuin nökötti jossain nurkassa yksinään. Noidan hymy leveni kun mies yllättäen esittäytyi.
”Ei se haittaa. Samantha Slayer, mutta kaikki sanovat minua Samiksi. Oikeastaan jos joku huhuilee Samanthaa niin en edes tajuta, että minusta puhutaan”, hän sanoi ja tarttui käteen lempeästi, mutta puristaen sitä. Hän vihasi kaikkein eniten kuollut kalakättelyä, jossa kämmen oli kylmä ja hikinen ja ote löllö. Mustkala kättely oli myös sangen hirveä, mutta Chaoksen käsi oli mukava. Sam piti velhosta heti paljon enemmän.
”Sinun nimesi on poikkeuksellinen, mutta hauska. Mytologiasta innostuneet vanhemmat?” Sam jutteli hymyillen. Hän osasi jästien ja velhojen tarustot etu- ja takaperin. Hänhän veti niistä hyvin paljon inspiraatiotaan ja hän muisteli jonkun välimeren jumalan olleen Chaos niminen.

((Hahaa, en ole edes tiennyt että kreikkalaisessa mytologiassa on Chaos! :D Harmi, että se ei sovi paremmin tähän mun Chaokseen... "kreikkalaisessa mytologiassa olemassaolon alkutila, tyhjyys, johon kaikki luotiin"))

Kätellessään naisen lämpöistä kättä omalla hieman ulkoilmasta vieläkin kohmeisella kädellään, Chaokselle selvisi myös naisen nimi. ”Ai, minun isoäitini nimi oli myös Samantha. Häntä ei kyllä saanut kutsua Samiksi. Mutta hauska tutustua, Sam”, Chaos vastasi ja toivoi, ettei Sam ottaisi nokkiinsa siitä, että hän otti esille vanhan naisen jolla oli ollut sama nimi. Tapansa mukaan Chaos oli vain avannut suunsa ja päästänyt sieltä ulos sen, mitä sieltä tuli ja tajusi vasta myöhemmin mitä oli sanonut ja että nuori nainen ei välttämättä halua tulla rinnastetuksi Chaoksen isoäitiin. Chaos oli kyllä pitänyt isoäiti Samanthasta ja kärsi edelleenkin, vuosia myöhemmin, huonosta omatunnosta, koska oli seikkaillut jossain päin maailmaa isoäitinsä hautajaisten aikaan.

Chaos oli jo tottunut siihen, että hänen nimeään ihmeteltiin. Varsinkin hieman vanhemmat ihmiset ja jästisyntyiset olivat yleensä kovin ihmeissään, koska velhoperheillä nyt oli muutenkin välillä tapana antaa kummallisia nimiä. Samin reaktio oli kuitenkin mukava, eikä Chaosta yhtään harmittanut alkaa selittää nimensä taustoja. ”Lähinnä vain muinaiskreikasta. Chaos on vain lempinimi, oikeasti se on Chrysanthos. Mutta eihän tuollaista nimeä kukaan voi käyttää”, Chaos sanoi naureskellen ja jatkoi: ”joten äiti ja isä keksivät lempinimen. Chaos kuulemma sopi siihen tarkoitukseen hyvin. Se mukamas vastaa luonnettani...” Chaos otti taas lusikan käteensä ja söi pienen palan mansikkapiirasta ja hörppäsi kahvistaan sen perään. Sekä mansikkapiirakka että kahvi alkoivat jo olla loppumaan päin, mutta Chaos ei olisi halunnut vielä syödä niitä loppuun ja lähteä paikalta. Oli harvinaista, että ihan vain töiden jälkeen kahvilla käydessään sai mukavaa juttuseuraa ja yksin asuvana ja puheliaana Chaos otti aina vastaan tilaisuuden jutella. Kotona hänellä ei kuitenkaan olisi muuta juttuseuraa kuin helmipöllönsä Tawny, joka sekin luultavasti oli metsästysreissuillaan. Lattialla lojuvista likaisista sukista ja tiskipöydän likaisista tiskeistä tuskin olisi seuraksi.

//khihihi... nörttipuoleni tulee ain näis jutuis esiin 83 //

Hetken Sam joutui miettimään oliko isoäiti ollut ihan karmea noita-akka vai mukava pullan tuoksuinen noituliini. Hän päätyi viimeisimpään.
”Oletan, että tämä isoäiti oli herttainen olento”, Sam sanoi virnistäen ja sipaisi hiuksia paremmin taas miljoonannen kerran päivän aikana. Hän hymyili nätisti, tai siis niin nätisti kuin osasi Chaokselle ja käänsi hetkeksi katseensa tuon jäljellä olevaan kakkupalaan, joka oli kovin pieni. Voisikohan Sam koettaa lihottamistaan mieheen, kun Gab ei sitten millään suostunut pyöristymään. Sam kuitenkin päätti olla lisäämättä kakkua, sillä velho oli vaikuttanut vastentahtoiselta sitä kohtana.

Sam tunsi suurta kiitollisuutta siitä, että hänellä oli jästivanhemmat, kun hän kuuli miehen koko nimen. Se oli sellainen monsteri, jota toinen sai taatusti aina tavata.
”Kieltämättä siinä on kovin... monta mahdollisuutta kirjoittaa väärin”, Sam totesi hymyillen ja nojautui hieman miestä kohti huomaamattaan. Hänestä oli tavattoman hauskaa kuulla tälläisiä juttuja.
”Olitko sinäkin kakarana niitä, jotka onnistuivat värjäämään katin vihreäksi ja leijuttamaan siskon teesarjaa?” Sam kysyi hymyillen niin, että pienet hymykuopat ilmestyivät.
”Samantha on kai... jonkun isän isotädin nimi tai sitten jonkun kirjan. En minä tiedä, kyllä se joskus minulle kerrottiinkin, mutta kun sellainen ei jäänyt mieleen. Kaikki vain alkoivat kutsua minua Samiksi ja usein vieraat luulivat, että olin poika kunnes näkivät minut”, Sam kertoi hihittäen. Hän oli yhä niin neitimäinen kuin olla ja voi. Hän suorastaan vihasi housuja ja likaa, tai no lika oli toisinaan mukavaa jos se tuli kivasta touhusta, mutta muuten ei.

Chaos oli helpottunut, kun Sam ei näyttänyt ottaneen nokkiinsa hänen puhuttuaan isoäidistään. "Kyllä, hän oli oikein herttainen. Hän oli naimisissa jästin kanssa, ja melkeinpä ainoa, joka on ollut enemmänkn tekemisissä jästimaailman kanssa", Chaos sanoi ja jäi hetkeksi muistelemaan lapsuuttaan ja vierailuja maalla asuvien isovanhempiensa luokse. Heidät oli laitettu siellä aina töihin, hoitamaan kaikenlaisia maatilan töitä. Chaos ja hänen sisaruksensa tekivät aina mielellään kaikenlaista auttaakseen isovanhempiaan, mutta varsin usein heidän vanhempansa vähän helpottivat lastensa töitä auttamalla taialla, jästi-isoisän tietämättä.

"Oikeastaan sitä nimeä näkyy pelkästään papereissa, ei kukaan minua sillä nimellä tunne. Tuskin edes reagoisin jos joku kadulla huutaisi tuolla nimellä", Chaos vastasi Samin mainintaan nimen kirjoittamisesta. Chaos kirjoitti oikeastaan kaikkialle nimensä vain Chaoksena ja melko harva edes tiesi hänen oikeaa nimeään. Ja vaikka tietäisikin, tuskin muistaisi sitä enää. Tylypahkassakin melkein kaikki opettajat olivat kutsuneet häntä Chaokseksi jos käyttivät etunimeä.
Chaos naurahti Samin kertomukselle värjätystä kissasta ja teeastiastosta. "No, oikeastaan olin niitä, jotka räjäyttivät astiat ja löysivät itsensä muutenkin aina pulasta. Ja olen ehkä vieläkin", Chaos sanoi virnistäen. Hänen vanhempansa olisivat luultavasti olleet hyvinkin kiitollisia, jos suurimmat vahingot olisivat olleet vain vihreä kissa. Useimmiten Chaos oli kuitenkin rikkonut jotain arvokasta tai saattanut itsensä sellaiseen pulaan, että vanhempien nopeat refleksit olivat todella tarpeen. Aikuistuttuaan hän oli kuitenkin, vanhempiensa ja muidenkin onneksi, hieman rauhoittunut, vaikka vieläkin välillä onnistui aiheuttamaan sekasortoa tahattomasti. Hän ei ollut mitenkään kömpelö tai muuta, mutta onnistui vaan silti jotenkin sotkemaan kaiken aina. Chaos nyökkäili Samanthan puhuessa ja hymyili kestohymyä. "Onhan Sam helpompi ja lyhyempi kuin Samantha", Chaos vastasi.

Vai oli Chaoksella jästi sukulaisiakin. Kovin harva sitä kertoi, jos vanhemmat olivat velhoja. Oikeastaan Samista oli mukavaa kuulla sellaisista asioista.
”Sittenhän minä olisin tullut hänen kanssaan loistavasti juttuun”, Sam sanoi virnistäen. Jos hän olisi tiennyt vielä maatilasta niin... Sam oli aina haaveillut omasta maatilastaan ja hän aikoi hankkia sellaisen kun kyllästyisi pyörittämään leipomoaan.
”En minäkään osaa vastata jos joku huutaa Samanthaa”, Sam myönsi olkiaan kohauttaen. Jos äiti tai isä sattui käyttämään koko pitkää nimeä, se tarkoitti että hän oli tehnyt jotain pahaa.

Chaos kertoili omista taikakyvyistään lapsena ja Sam virnisti vallattomasti: ”Jotenkin voin kuvitella. Kyllä se kissa eli kauan aikaa, mutta oli aina hauskaa nähdä se jossain ruohikossa kun sitä ei meinannut millään erottaa sieltä”. Koska kukaan ei ollut tiennyt Samin olevan noita, asiat oltiin pyritty selittelemään miten milloinkin. Kuparia putkissa ja niin edelleen.
”On, paljon kivempi”, Sam nyökkäili tomerasti.

Houkutus hakea miehelle uusi kakkupala, jottei tuo lähtisi, voitti vihdoin. Sam tiputtautui jakkaralta ja leikkasi miehelle palan piirakkaa, leijuttaen sen lautaselleen ja myös itselleen.
”Minun alkoi tehdä mieli myös ja on tylsää syödä yksin”, Sam vain totesi asetellessaan omaa piirakka palaansa lautaselle ja syödessään tyytyväisenä isoa makeaa mansikan mollukkaa.
”Mm... ensimäiset mansikat ovat aina parhaita”, hän totesi ja lipaisi huuliaan. Samin lempi marjaa oli tuskin vaikeaa arvata.

Sam kertoili vielä omasta, vihreäksi muuttuneesta kissastaan, ja Chaoskin alkoi muistella perheensä vanhaa kissaa. "Meilläkin oli kissa, joskus ennen kuin menin edes Tylypahkaan. Se taisi vältellä minua..." Chaos sanoi. Hänen vanhempiensa tarinoiden mukaan kissa ei ollut erityisesti viihtynyt Chaoksen seurassa, vaan oli yleensä piilotellut jossain korkealla. Nyt kun Chaos alkoi muistelemaan, niin kissa taisi olla syy siihen, että Chaos oli viisivuotiaana kaatanut kirjahyllyn.

Chaos oli uppoutunut lapsuusmuistoihinsa ja katseli ulos ikkunasta harmaalle Viistokujalle, eikä huomannut lautaselleen ilmestynyttä piirakanpalaa ennen kuin Sam alkoi puhua. Hän hätkähti taas siihen hetkeen ja katsoi ihmetellen vuorotellen lautastaan ja Samia. "Voi, en minä tosiaan olisi tarvinnut mitään", hän sanoi, mutta tarttui kuitenkin taas lusikkaansa ja keskittyi hetkeksi mansikkapiirakkaan. "Kaikki mansikat ovat hyviä..." Chaos vastasi suussaan mansikkapiirakkaa. "Oletko pitänyt tätä kahvilaa tässä kauankin?" Chaos kysäisi. Jostain syystä hän ei ollut koskaan tullut käyneeksi tässä kahvilassa, vaikka se ei ollutkaan kaukana tai syrjässä. Ehkä hän oli tähän asti vain ollut laiska ja jäänyt juomaan kahvinsa Vuotavaan noidankattilaan. Tämä mansikkapiirakka oli kyllä aiheuttanut sen, että Chaos tulisi varmasti käymään myös uudestaan. Ehkä myös erittäin hyvällä palvelulla oli osansa hänen mielipiteeseensä. Lisäksi, Sam oli mukavampaa katsottavaa kuin Vuotavan noidankattilan Tom...

”Pöhpöh, syö nyt piirakkasi”, Sam sanoi ja heristi sormeaan kuin torjuen kaikki vaatimattomuudet. Nainen näytti tyytyväiseltä, kun se kuitenkin maistui. Hän kohautti olkiaan kun mansikoista keskusteltiin. Hänestä ensimäiset olivat aina suloisimpia.
”Tämä on ollut pystyssä nyt pyöret kolmevuotta”, Sam kertoi ja taputti tiskiä.
”Olen tosin laajentanut juuri kasvienkin puolelle”, hän kertoi hymyillen. Usein ihmiset kävivät kerran ja alkoivat palailemaan. Vuotavan noidankattilan voittamaton vetonaula oli sen sijainti. Siksi Sam kilpailikin mauilla ja pirteydellä. Lisäksi kummasti nuoria miehiä kävi kahvilassa toisinaan pyörimässä.

”Hei Sam! Et usko! Thor pyysi minua vihdoinkin niihin huomisiin tansseihin! Kenen kanssa sinä menet?” Apulainen pomppi keittiöstä voiton riemuisesti kirjettä heiluttaen. He tietenkin puhuivat huomisista kevät tansseista, jotka järjestettiin eräällä niityllä.
”En kenenkään kanssa. Ei kukaan ole pyytänyt”, Sam kertoi olkiaan kohauttaen, johon apulainen tuhahti epäuskoisesti ennen kuin palasi kuitenkin hymyillen piirakkojen pariin.

Kevät tanssit olivat ihan mukavia. Sam tosin ei ollut edes ajatellut niitä. Hänellä ei ollut mekkoa ostettuna tismalleen sitä varten, muttei hän varmaan tarvitsisikaan. Tuskin kukaan astuisi esiin ja pyytäisi kun ei ollut vieläkään.

((Haha, nythän Chaos saa loistavan tilaisuuden pyytää "treffeille" :D Ovela veto... :D))

Samin viitatessa kasveihin, Chaos vilkaisi esillä olevia kukkasia. Olivathan ne ihan kauniita, mutta ei Chaos silti täysin ymmärtänyt sitä, miksi naiset niin pitivät kukista. "Oho, kolme vuotta jo? Enkä ole koskaan tullut käyneeksi", Chaos ihmetteli ääneen. "Mitä tässä oli ennen? Joku kirjakauppa vai?" Chaos kysäisi kasvoillaan pohtivainen ilme. Hän oli tainnut joskus käydä vanhassa pölyisessä kirjakaupassa näillä main, mutta ei ollut varma oliko se ollut juuri tässä vai jossain lähistöllä. Ennen kuin Chaos ehti tekemään muuta kuin lappaamaan vielä vähän lisää mansikkapiirakkaa, takahuoneesta pompahteli Samin työntekijä, joka vaikutti lähes yhtä pirteältä kuin kahvilan omistaja itsekin.

Chaos seuraili Samin ja tämän työntekijän keskustelua hiljaa kahvikuppiinsa keskittyen. Apulaisen palattua keittiön puolelle, Chaos kuitenkin ryhdistäytyi taas ja kysyi: "Mistä tanssiaisista te puhuitte?" Chaos ei ollut varsinaisesti tanssijatyyppiä, mutta kyllä hän rytmissä pysyi, olihan hän ihan musikaalinen. Olisi kuitenkin sääli, jos Sam joutuisi jättämään tanssiaiset väliin, kun tämä selvästikin halusi mennä. Lisäksi Chaos ei voinut uskoa, ettei kukaan muka olisi pyytänyt Samiä näihin tanssiaisiin. Ainakaan naisella ei ilmeisesti ollut poikaystävää, ja tämän tajuaminen sai Chaoksen hymyn levenemään vielä vähän.

Hetken aikaa Sam joutui pohtimaan mitä hänen putiikkinsa paikalla oli ennen ollut.
”Joo... vanha kirjakauppa. Muistaakseni omistaja potkaisi tyhjää ja tämän perinnöllinen ei halunnut elää pölyttyvien kirjojen keskellä”, Sam muisteli ja naposteli piirakkaansa. Hän muisti sen kaamean pölyisyyden parhaiten. Nykyään Rose Bakery oli yksi puhtaimmista viistokujalla.

Apulaisen kerrottua pienestä unelmien täyttymisestä Sam oli iloinen tuon puolesta. Häntä kuitenkin hieman harmitti se, ettei hän tulisi kokemaan tanssien iloa.
”Kevät tansseista. Ne järjestetään eräällä niityllä. Yleensä se koristellaan valoin ja kaikella keväisellä ja kesäisellä”, Sam kertoi ja hymyili. Viime vuonna hän oli mennyt yhden entisen luokkalaisensa kanssa, muttei siitä ollut tullut mitään. Hän oli joka vuosi saanut itselleen seuralaisen, mutta tänä vuonna hän taitaisi jäädä kotiin. Ei hän halunnut mennä yksinkään sinne seisomaan ja hymyilemaan kiusaantuneesti penkkeillä.

//Khihihi... enkös olekkin 83 //

Chaos nyökkäili Samin vastaukselle paikan entisestä omistajasta. Silloin aikoja sitten kun Chaos oli käynyt kirjakaupassa etsimässä syntymäpäivälahjaa siskolleen, kaupan omistaja oli jo vaikuttanut ikivanhalta ja hieman huonovointiselta. Ei siis mikään ihme, että joskus kolmisen vuotta sitten tila kaipasi uutta omistajaa.

Samin kertoessa seuraavan päivän tansseista, Chaos yritti pohtia oliko sopinut jotain menoa illalle. Töihin hän olisi menossa vain aamupäivällä, joten ilta olisi vapaa. Ehkäpä hän voisi lähteä tanssimaan. Ainakin muilla olisi hauskaa katsoessaan Chaoksen tanssimista. "Haluaisitko mennä sinne?" Chaos kysyi viattomalla äänensävyllä hymyillen vähän. "Tai siis, minulla ei ole huomenna mitään ja jos tosiaan haluat mennä niin..." Chaos jatkoi vielä, toivoen, että Sam ei pelästyisi pyyntöä tanssiaisiin näinkin uudelta tuttavuudelta. Chaos ei ollut koskaan käynyt tanssiaisissa, joten tilanne oli uusi. Mutta ilmeisesti oli ihan sopivaa pyytää paria vielä viime hetkellä, olihan Samin työntekijäkin vasta saanut kutsun. Ja jos Samillä ei kerran muuta paria ollut, niin miksei hän voisi lähteä Chaoksen kanssa. Olivathan he vasta tavanneet, mutta tanssiaisethan olisivat oikein hyvä tekosyy tavata Sam vielä uudestaan, muuallakin kuin satunnaisella kahvilakäynnillä.

Hetken aikaa Sam näytti siltä, kuin hän ei olisi käsittänyt kysymystä.
"Kyllähän minä haluan", hän vastasi ja odotti pientä selvennystä. Kun mies koetti selventää itseään, tuo tuntui menevän senoissa sanoissa sekaisin ja vaikutti todella suloiselta Samin silmissä.
"Minä menisin sinne vielä mieluummin sinun kanssasi", hän sanoi ystävällisesti hymyillen niin, että varmasti tuli selväksi.

Tämän sanottuaan Sam tajusi, ettei oikeastaan tiennyt Chaoksesta mitään. Kuinka jännittävää! Häntä ei ikinä ennen oltu vietykkään treffeille niin nopeasti. Yleensä miehet olivat käyneet syömässä vähintään kolme piirakkaa ennen kuin olivat kysyneet häntä ulos. Hän ei aina sanonut kyllä, mutta tälle kikkarapäälle Sam ei olisi edes osannut sanoa kahden kirjaimen ankeaa sanaa.
"Siitä tulee varmasti hauskaa", Sam totesi hymyillen leveästi. Tosin... nyt hänen pitäisi kriiseillä vaatteista vain yhden illan ajan. Se olisi täydellisen epärelua! Asun vaihtaminen noin miljoona kertaa ennen ensitreffejä kuului asiaan ja toinen miljoona pitäisi kulua myös tanssiaisten puolesta. Hänelle tulisi kiire! Tosin... kaikki kaupatkin olivat kiinni. No... Hän kaivaisi jotain lumoavaa, jotain klassista ja tyrmäisi velhon kuin peikko.

Sam ei näyttänyt samantien tajuavan Chaoksen tähtäävän siihen, että he menisivät tanssiaisiin yhdessä. Pian kuitenkin Sam vastasi myöntävästi, ja Chaoksen kasvoille levisi hymy. "Se on sovittu sitten", Chaos sanoi hymyillen ja nosti kahvikupin huulilleen. Tuskin tanssimisesta tosiaan tulisi oikein mitään, mutta voisihan tanssiaisissa olla muutenkin ihan hauskaa. Ja kyllähän Chaos nyt muutamasta valssista selviäisi, toivottavasti tuhoamatta Samin tai kenenkään muunkaan varpaita.

Chaos nyökkäili Samin sanoessa illasta tulevan hauska. Chaoskin uskoi niin, vaikka oli vasta nyt alkanut miettiä, ettei tiennyt ollenkaan mitä tuollaisiin tilaisuuksiin kuuluisi laittaa päälleen. Olisiko juhlakaapu liian juhlava, vai kelpaako tavallinen kaapu? Vai olisiko jästien musta puku paras vaihtoehto? Chaos päätti lähteä käväisemään yllätysvierailulla siskonsa luona vielä tänä iltana, Rosie varmasti tietäisi miten tanssiaisiin kuuluu pukeutua. Samalla hänen täytyisi kyllä varautua irvailuun ja vihjailuun kesähäistä tai muusta vastaavasta, mutta ehkä se riski olisi vain otettava. "Mihin aikaan ne tanssiaiset alkavat? Tulenko hakemaan sinut täältä?" Chaos kysyi vielä varmistaakseen kaikki yksityiskohdat seuraavan illan tapahtumista. Olisi noloa, jos Chaos olisi hakemassa Samiä hänen kahvilaltaan ja Sam odottaisi Chaosta sillä niityllä, jolla tanssiaiset järjestettiin. Chaos tyhjensi kahvikupistaan lopun khvin kurkkuunsa ja lusikoi viimeisen palan mansikkapiirakkaa suuhunsa.

((Tämä peli taitaa nyt olla jo loppumaan päin... Voisin vielä kirjottaa yhden viestin tämän jälkeen ja saat sitten vielä vastata tai jättää vastaamatta, miten vaan. :D))

//Hyvä suunnitelma //

Hetken aikaa Sam joutui muistelemaan esitettä, jossa kaikki illan tiedot oli kerrottu.
"Se alkoi seitsämältä ja jatkuu niin kauan kuin ihmisiä on. Jos sinä haet minut täältä, niin voimme ilmiintyä yhdessä. Se pidetään eräällä niityllä lontoon ulkopuolella. Viime vuonna siellä oli pieniä telttoja ja hieman sirkusmainen teema", Sam kertoi hymyillen. Hän odottaisi innolla tämän vuoden esityksiä ja erityisesti tanssimista. Hän pyörähteli mielellään tanssilattialla. Hän oli oppinut tanssimaan jo pienenä tyttönä isän varpailla seisten.

Napostellessaan piirakkansa viimeisiä paloja Sam työnsi lautasen tiskillä lähelle pesuallasta.
"Jos tule joskus seitsämän maissa niin minä olen valmis. Sinun pitää vain kiertää tämän talon vasemmalle puolelle niin pääset kotiovelleni. Siinä on ihan kello mitä soittamalla tulen avaamaan", Sam kertoi noustessaan.
"Minä odotan huomista", hän kertoi vipeltäessään hymy korvissa tiskin taakse ja viedessään myös Chaoksen lautasen. Voi nyt hänkin voisi kehuskella apulaiselleen. Lisäksi Chaos oli hänen silmissään todella komea ja söpö samaan aikaan. Sam olisi niin halunnut vain upottaa sormensa niihin kihariin ja pörröttää.

[No niin, kiitoksia pelistä! Juonitaan pian lisää. ;)]

Chaos painoi mieleensä tarkkaan yksityiskohdat, jotka Sam hänelle kertoi. Hän nyökkäili hyväksyvästi. Samin kertoessa aikataulusuunnitelmistaan ja miten hänen asunnolleen pääsisi, Chaos hymyili hieman höpsö ilme kasvoillaan. ”Selvä, tulen seitsemän aikaan sinne sitten”, Chaos vastasi päättäväisesti ja seurasi, miten Sam alkoi puuhailla lautasten kanssa. ”Minäkin odotan, mutta täytyy nyt jo varoittaa, että kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, ettei varpaiden käy kovin huonosti”, Chaos sanoi virnistäen, tultuaan siihen tulokseen, että parempi varoittaa Samiä etukäteen. Olisi huomattavasti mukavampaa, jos Sam yllättyisi positiivisesti, eikä negatiivisesti. Chaos alkoi tekemään lähtöä. Hänen pitäisi käydä vielä vaatetuskonsultoinnissa siskonsa luona, eikä siitä talosta päässyt koskaan nopeasti ulos. Luultavasti hänen täytyisi jäädä illalliselle tai vähintäänkin lukemaan iltasatu tytöille.

Chaos nousi seisomaan tuolilta. ”Kiitos kahvista ja piirakasta. Nähdään sitten huomenna!” Chaos sanoi hyvästiksi ja astui ulos ovesta. Hän heilautti vielä kättään ikkunan takaa ja hymyili leveästi. Chaos veti takkia tiukemmin päälleen, pilvisen ilman mukana oli tullut kylmä viima. Kylmän viiman takia Chaos kaikkoontui melkein heti kadulle päästyään, vilkaistuaan nopeasti talon toiselle puolelle nähdäkseen ovelle, jolta tulisi Samin hakemaan seuraavana iltana.