Tapahtumarikas taikajuomien tunti.

// 14.10.1976, torstai ja Incido mukaan! //

Sirius oli ollut aivan varma, että koko päivä tulisi olemaan hyvin tylsä ,koska James oli mennyt telomaan itsensä huispausharjoituksissa ja niimpä poika oli saanut luvan jäädä lepäilemään ja toipumaan jos oli halunnut. Ja tottakai James oli halunnut! Miksi ei kun se tiesi vapaata kouluhommista.

Alas tyrmiin päästyään Sirius sai huomata, että käytävä oli jo aivan tyhjä ja viimeisiä oppilaita oli valumassa sisään luokkaan. Juosten poika ehti lopulta itsekkin livahtamaan sisään ennen kuin Kuhnusarvio sulki oven.
" Mikä oivallinen ajoitus herra Musta!", Professori kehui ennen kuin asteli pöytänsä luokse kertomaan sen päivän hommasta. Sirius vilkaisi luokkaa nopeasti ennen kuin asteli paikalleen ja laski laukkunsa alas.
Professori kehotti jo avamaan kirjan tietysti kohtaa ja ilmoitti samalla, että työt tehtäisiin tänään pareina. Tämä tieto sai tietysti heti jokaisen kääntymään ja valitsemaan sen jonka kanssa yleensäkkin oli. Tietysti koska James ollut paikalla paras vaihtoehto oli Remus, mutta kuinkas sattuikaan että Peter ehti jo hiippailemaan Remuksen luokse.

Sirius kääntyi vilkaisemaan taakseen, nousi ylös kirjansa kanssa ja iski sen sitten takanaan olevalle paikalle.
" No mä olen sitten varmaan sun kanssas. Ei kukaan muukaan näytä liittyneen sun seuraas", poika sanoi tummatukkaiselle tytölle joka myös nimellä Indico tunnettiin.
" Koska piditte niin rajut treenit, että saitte Jamesin kolhimaan itseään".

Indico oli tullut ajoissa tunnille suoraan harjoituksissa, jossa urhoollinen James Potter oli lentänyt rähmälleen. Harjoitukset olivat päättyneet siihen, sillä muutkin olivat olleet väsyneitä ja olihan sääkin ollut kamala. Ulkona vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Indicon käsivarsi oli kipeä mailan heiluttelustakin.

Istuuduttuaan luokan toiseksi viimeiselle pulpetille Indico uskoi olevansa hetken rauhassa. Hän kuunteli professoria. Paritehtäviä ja hänen vakio parinsa oli juuri saanut kovan flunssan. Hienoa. Hän kuitenkin uskoi hetken saavansa tehdä työn yksin, kunnes kirja pamahti pulpetille. Mustahan se siinä.

”Koska sinun pehkosi pelotti kaikki ehdokkaat pois”, tyttö sanoi hieman ulkomaalaisesti korostaen. Hän ei vieläkään ollut päässyt täysin eroon venäläisestä aksentistaan, mutta se oli laimentunut vuosien aikana.
”James oli kömpelys. Hänen kannattaisi muistaa että huispauksessa on neljä palloa ja kaksi niistä on luotu törmäämään pelaajiin ja tuossa säässä me lyöjät ei millään ehditä leikkimään mitään hengenvartijoita. Hae sinä kuoriasia niin minä haen käärmeen nahkaa”, Indico sanoi ja nousi penkistään.

//Eka vahingossa Samilla, nyt o oikee hahmo//

Sirius kohotti kätensä hiuksiinsa ja sekotti niitä vielä hieman lisää. Jos se siitä kerran oli kiinni niin parempi, että ne olisivat vieläkin pelottavammat.
" Mä kyllä luulen, että ne pelkää ihan sua..", Sirius vastasi ja silmäili hieman sitä kirjan ohjetta, mutta Indico oli ilmeisesti päättänyt ottaa heti ohjat käsiin ja käskytti jo poikaa hakemaan jotakin heti sen jälkeen kun oli todennut onnettomuuden olleen ihan Jamesin oma syy.
" Kuoriaisia, kuoriaisia...", Sirius mutisi suunnatessaan muiden perästä hakemaan tarvitsemaansa ja änki muiden ohitse jotta saisi nopeasti tarvitsemansa ainesosan.

Kuoriaiset mukanaan Sirius palasi takaisin ja vilkaisi kattilaan ennen kuin käänsi katseensa taas kirjaan saadakseen selville mitä kuoriaisille pitäisi tehdä.
" Jauha erittäin hienoiksi.. liian suuri vaiva. Miksi niitä ei voida heittää sinne vain.. näin", Sirius kysyi ja roikotti yhtä kuivattua kuoriaista siinä kattilan yläpuolella hetken ennen kuin pudotti sen kattilassa olevaan veteen. Siriuksen omaksi harmiksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
" No.. jauhetaan sitten", poika totesi huokaisten ja ryhtyi hommiin miettien olisiko kannattanut ehkä onkia se yksi kuoriainen sieltä kattilasta ennen kuin sinne lisättäisiin mitään muuta.

”Sitten niistä on tullut kummallisen fiksuja nopeasti”, Indico mutisi hänen pelkäämiselleen. Olihan hän tullut tiedetyksi melkoisesta kielestään ja kirousten skaalasta joita hän osasi käyttää. Hän ei ollut kiltti tyttö. Hän katsoi miten Sirius viipotti noutamaan kuoriaisia ja Indico etuili itselleen yhtä lailla käärmeen nahan ja alkoi suikaloida sitä. Hän kuitenkin kohotti katseensa kun Sirius alkoi leikkimään.
”Et varm...” Tytön huulet kaventuivat ohueksi viivaksi kun koppakuoriainen oli tipahtanut pataan.
”Typerä poika”, tyttö sanoi venäjäksi ja onki koppakuoriaisen talteen.
”Ne murskataan, koska niistä lähtee silloin enemmän irti. Koppakuoriaisten kuori estää liukenemisen ja jos ne heitettäisiin kokonaisina, sinun olisi kamalampaa juoda sitä”, Indico totesi ja kävi noutamassa viimeiset aineet kun oli katsonut, että poika teki mitä piti.

Palattuaan kaikki mukanaan Indico luki ohjetta huulet liikkuen.
”Okei, tää on helppo homma”, tyttö totesi ja kääri kaapunsa hihat ja laittoi ruskeat hiukset mustalla nauhalla kiinni niskaansa ja keskittyi.
”Jos sä munaat tän, mä tähtään ens pelissä katsomoon ryhmyllä”, hän ilmoitti tyynesti.

Sirius kohotti katseensa Indicoon kun tuo sanoi jotakin kielellä jota hän ei osannut, mutta uskoi ettei tyttö ainakaan mitään kovin imartelevaa ollut sanonut.
" Kauniisti se siellä pyörii..., mutta ei enää", Sirius totesi vilkaistuaan taas kattilaan ja Indicon pelastettua koppakuoriaisen vedestä. Tottakai hän jo valmiiksi tiesi, että sille oli jokin syy miksi ne piti murskata, mutta yleensä kun asiat teki juuri toisin kuin kirja käski seurasi mitä hienoimpia räjähdyksiä ja värikkäitä savupilviä.

Loput kuoriaiset kuitenkin tuli hienonnettua oppikirjanmukaisesti ja Sirius oli jo kippaamassa kaiken kattilaan kun Indico palasi takaisin muiden aineiden hakemisreissultaan. Kuoriaisjauhe oli siis nopeasti taas kiltisti pöydällä. Kirjassa kun oli käsketty oikein alleviivauksen kera olla laittamatta kuoriaisi kattilaan ennen kuin liemi olisi vaihtanut väriään tumman purppuraiseksi.
" Epäiletkö sä, että mä yrittäisin sabotoida tän keitoksen jotenkin?", Sirius kysyi ja sörkki veitsellä Indicon pöytään tuomia nokkosia.
" En tiennytkään, että sä olet näin tarkka näiden..", Sirius aloitti, mutta hiljeni kun professori tuli utelemaan edistyikö asiat heillä hyvin.
" Voi kyllä professori. Tässä juuri Indicon kanssa ihasteltiin näitä nokkosia", poika vastasi ja viskasi nokkoset veteen. Siriuksen onneksi ohjeessa oli ensinmäiseksi käsketty kiehauttaa nokkoset vedessä ja Kuhnusarvio hyvän tuulisena käski heitä vain jatkamaan samaan malliin.

Indico vain hymähteli mennessään noutamaan muita aineita. Hän oli lähes kirota kuitenkin Siriuksen kun tuo oli kaataa ensimäisenä koppakuorias murskan pataan. Onneksi poika laski kulhon tai tuolla olisi ollut ruma paise naamassa.
”En mä luottaisi sitä sun käsiin turhan pitkäksi aikaa”, Indico vastasi ja alkoi paloitella siististi mustekalan lonkeroita.
”Mä ol..” Indico oli sihahtamassa Siriukselle, mutta vaikeni kun professori tuli tarkistamaan heidän edistymistään ja onneksi Sirius nakkasi oikeat aineet pataan.
”Hyvin onnistuneessa vaiheessa poimittuja”, Indico mutisi ja jatkoi paloittelua.

”Sä ja James pidätte näytöksistä, mutta mä halaun vaan pois täältä ja saada hyvät numerot että pääsen minne haluan. Tosin... En mä olettanut että sä olisit mitään suunnitellutkaan”, Indico sanoi ja nakkasi seuraavat ainekset mukaan ja sekoitti tismalleen kuten ohje sanoi.
”Ojentaisitko sen vihreän liemen?” Indico kysyi ja ojensi kätensä.

Jossain kuului paukahdus ja Indico kohotti katseensa. Eräs pari oli saanut kattilansa savuamaan kunnolla ja koko luokka alkoi haista. Hän huokaisi ärtyneen näköisenä ja hieraisi nenäänsä saaden mustekalan mustetta siihen.

" Mä en nähny niissä mitään erikoista, mutta ilmeisesti professori olisi ollut sun kanssas samaa mieltä", Sirius kommentoi nokkosia ja jäi tapittelemaan niitä pohtien kauankohan he saisivat odottaa.
Indicon puhuessa Sirius kuitenkin käänsi katseensa tuohon ja nojasi hieman pöytään. Kunnon näytökset olivat aina kivoja.. ne toivat piristystä varmasti muidenkin kuin vain hänen ja Jamesin päivään!
" Tottakai minäkin olen tulevaisuuttani jo miettinyt..", Sirius sanoi virnistäen, " koti-isä. Siinä mun tulevaisuuden suunnitelmani. Kolme pentua, kaunis vaimo ja talo Irlannista". Tietysti mikään tästä ei ollut totta, mutta siinä oli ainakin tavoite jonka eteen ei tarvittu kauheasti pänttäämistä.
" Entäs ne sun suunnitelmas? Mitä sä sitten haluat tehdä jos kaipaat niin hyviä numeroita", poika uteli ja ojensi kuuliaisesti sen tytön pyytämän liemen.

Se luokassa tapahtuva räjähdys kuitenkin sai varmasti kaikki kääntämään katseensa eikä Sirius ollut poikkeus.
" Katso nyt! Sun takias mä en ollut tänään ensinmäinen joka saa räjäyttää liemensä", poika tuhahti hymyillen ja näytti peukkuja tuolle parille joka selvästi vain häpesi silmät päästään kun olivat epäonnistuneet.
" Se oli hieno räjähdys!", hän huikkasi ennen kuin kääntyi taas heidän kattilansa puoleen.

"Niiden vihreä on sävyltään vaalea, se kertoo hyvästä kaudesta", Indico valaisi epäsivistynyttä pariaan ja jatkoi valmisteluja. Hän kuitenkin nosti katseensa pilkottavista kun Sirius maalaili tulevaa uraansa.
"Kuulostaa kiehtovalta", Indico ei voinut olla mutisematta ja alkoi kalastella nokkosia pois liemestä. Hän kuitenkin kohotti katseensa padasta, katsoi Siriusta hetken ja jatkoi puuhiaan.
"Ei kuulu sinulle", Indico mutisi posket punoittaen.

Räjähdys onneksi keskeytti heidän ammatti pohdintansa. Indico ei halunnut oikeastaan kertoa Mustalle pyrkivänsä poliisiksi. Tuo heitti vitsiä kaikesta ja koska Indico tiesi menettävänsä perheensä hän ei ottanut asiaa kevyesti. Hän katsoi säälien räjäyttelijöitä ja mulkaisi poikaa vieressään.
"Ääliö", Indico mutisi ja näpäytti poikaa viholla.
"Kymmenen pistettä rohkelikolta neiti Zolnerowitch", professorin ääni kajahti ja Indicon naama muuttui happamaksi ja hän katsoi vielä pahemmin siriusta ja keskittyi heidän keitokseensa ansaitakseen menetetyt pisteet takaisin.

" Ei kuulu minulle?", Sirius totesi kääntäessään katseensa Indicoon mutta saikin vain mätkäytyksen tytön vihosta ja seuraavaksi Kuhnusarvio jo vei heiltä pisteitäkin. Oli tämä niin väärin!
Sirius kääntyi vilkaisemaan professorin selkää tuon jo kumarruttua tutkimaan sitä räjähtänyttä keitosta ja kun oli selvää, ettei tuo enää tarkkaillut heitä käänsi poika taas katseensa Indicoon.
" Onko se jotain niin noloa vai?", hän uteli ja vilkaisi nopeasti kirjastaan mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja sen ohjeiden mukaisesti ryhtyi sekoittelemaan heidän keitostaan myötäpäivään. Lopulta sen pitäisi kirjan mukaan muuttua purppuraiseksi ja he voisivat lisätä sen kuoriaisjauheen.
" .. anna mä arvaan..", Sirius ehdotti siinä sekoitellessaan ja pysyi hetken hiljaa pohtiessaan mitä Indico mahtoi haluta tehdä.
" Sä haluat ruveta kasvattamaan fletkumatoja?", poika lopulta ehdotti, " se jos mikä ois haave jota minä en kertoisi ääneen".

Sirius kurottautui kurkkimaan hieman kattilaa ja ihme kyllä. Keitos oli alkanut muuttamaan väriä. Yleensä tässä vaiheessa hänen Jamesin liemet löytyivät jo vähintään klimppinä katosta.
" No jos puhutaan vakavasti tästä niin mä olisin veikannut, että sä haluat jatkaa huispaamista ihan ammattilaiseksi asti", Sirius äkkiä sanoi ja kohotti katseensa siitä liemestä.

"Niin ei kuulu", Indico mutisi ennen pamausta. Hän sai nopeasti hankittua itsensä ongelmiin, mutta unohti ne nopeasti kun Sirius jatkoi edellisestä aiheesta. Indico koetti selvästi maastoutua kirjan taakse.
"Mhm...", hän vain myhisi nolous kysymykseen. Kaikki joille hän oli kertonut, olivat nauraneet hänen haaveelleen ja käskeneet ottamaan asian vakavasti. Hän oli niin syvällä kirjan kiehtovassa musteessa, että huomasi Siriuksen vasta hetken päästä sekoittavan lientä oikein ja hän ojensi kätensä sirottelemaan seuraavat aineet pataan.
"Ei, Ei fletkumatoja, en oikeastaan pidä taikaolentojen hoidosta", Indico totesi ja tarkisteli seuraavaa vaihetta. Hän jopa hymyili hieman Siriuksen ehdotukselle.

Siriuksen ääni muuttui hieman kun tuo puhui vakavia. Indico ei sitä huomannut kun hän tarkkaili liemen väriä ja koostumusta.
"Me saatetaan jopa onnistua", hän mutisi, mutta oli itse aiheuttaa räjähdyksen mustekalan lonkeroilla kun Sirius kysyi aikoiko hän ammatti huispaajaksi.
"Täh? En mä. En mä niin hyvä ole. Ei... se on paljon... harvinaisempaa meikäläisille", hän sanoi ja lisäsi lonkerot varovaisesti.
"Sinä naurat minulle, kaikki muutkin ovat nauraneet, paitsi tietenkin jästisyntyiset, mutteivät hekään tajua. Minusta tulee poliisi", Indico kuiskasi viimeiset sanat, hymyili haaveellisesti hetken ja palasi takaisin.
"Äh... Ei olisi pitänyt kertoa. Ei siitä mitään tule. Äiti ja isä... he mieluummin teurastavat minut kuin antavat tehdä mitään niin... rahvaanomaista", Indico puhui vuosi vuodelta vähemmän perheestään, tuskin enää mainitsi näitä. Hän kuitenkin tiesi, että isä mieluummin tappaisi hänet kuin näkisi jästien ammatissa.

" Saatetaan tosiaan.. jos sä et mene sotkemaan mitään. varovasti niiden kanssa", Sirius sanoi naurahtaen kuin olisi muka itse osannut käsitellä lonkeroita sen paremmin. Indico lopulta paljasti jo hieman siitä mitä haluaisi tehdä ja tuon sanoessa, että se oli harvinaisempaa meikäläisille mietti poika heti ammatin liittyvän varmasti jotenkin jästeihin.
Kun hän lopulta sai kuulla tämän salaisuuden ei Sirius nauranut niinkuin Indico oli olettanut vaan kurkotti heittämään seuraan aineen heidän liemensä sekaan ja jäi taas sekoittelemaan.
" Sehän on hienoa", Sirius sanoi ja kohotti katseensa Indicoon, " vaikka hieman erikoinen valinta puhdasveriselle noidalle". Indico jo seuraavaksi mainitsikin vanhempansa eikä Sirius voinut olla nauramatta.
" Mikäs sen hauskempaa kuin järkyttää vanhempiaan. Ehkä munkin pitäisi keksiä jokin kiva jästi ammatti vaikka .. vaikka varmasti ne poistaa mut sukupuusta pienimmästkin syystä", poika pohti ja vetäytyi nopeasti kauemmas kun kattilasta alkoi nousta sinisiä savukiehkuroita.

Sirius käänsi katseensa nopeasti kirjaan ja koitti lukea tekstisätä kuuluiko tämä asiaan, mutta missään mainittu mitään. Oliko hän sekottanut liikaa? Väärään suuntaan? Miksi hän edes murehti oliko pilannut tämän liemen!
" ... ainakaan se ei näytä siltä, että räjähtäisi", Sirius sanoi varovasti ja käänsi katseensa Indicoon hetkeksi ennen kuin kurkotti kurkkaamaan kattilaan jossa purpparainen liemi oli alkanut hiljalleen kuplia.

Kaikki sujui täydellisesti liemikirjan ohjeiden mukaan. Indico onnitteli oikein itseään siitä, miten kykeni mustan kanssa työskentelemään niinkin hyvin. Tosin hän oli myös valmis mottaamaan poikaa, jos tuo nauraisi hänen haave ammatilleen.
"Joo, varsinkin neuvostoliitosta tulleelle. Siellä jästien poliisin pystyi ostamaan", hän kertoi ja muisteli lapsuuden kotiaan.
"Yep. Näiden mielestä olen jo luuseri, koska luen jästitietoa ja julkenen harrastaa niinkin maskuliinista lajia kuin huispaus ja vieläpä lyöjänä. Minun nimeni poistettiin jo sinä päivänä kun kerroin heille siitä. Nykyään meidän kotitonttukaan ei puhuttele minua neitinä", Indico kertoi naurahtaen ja tarkisti ohjetta uudelleen ja uudelleen.

Kun Sirius puhui heidän keitoksestaan Sam kurkisti sitä.
"Ei näytä", hän myöntäili. Tämä resepti oli kyllä aika haastava, sillä siinä saattoi tehdä niin paljon väärin.
"Peter ja Lupin näyttävät ja pärjäävän", hän totesi ja vilkaisi Siriuksen kavereita. Hän oli aina pitänyt Lupinista, koska poika ei hötkyillyt niin kuin kaverinsa. Peter taas... lähinnä ärsytti Indicoa. Tuolla ei tuntunut olevan juurikaan selkärankaa, mutta hän ei koskaan sanoisi sitä ääneen. Hän tiesi, että nelikko pitäisi toistensa puolia.

" Meillähän onkin sitten enemmän yhteistä kuin olisi voinut olettaa..", Sirius totesi kuunneltuaan Indicoa eikä hän kyllä olisi olettanut. Vaikka sitä nyt oltiin samassa tuvassa ja samoilla tunneillä käyty jo ties miten pitkään ei hän pahemmin ollut tyttöön vaivaitautunut tutustumaan. Osaksi siksi, että tuo vaikutti siltä että saattaisi piestä hänetkin keskellä käytävää parista väärästä sanasta ja toisaalta taas siksi, että.. no ei vaan ollut tullut mieleenkään yrittää tutustua sen paremmin.

Indicon mainitessa Remuksen ja Peterin kääntyi Sirius vilkaisemaan taaksen ja naurahti hieman. Tottakai noilla meni hyvin koska Remus oli hoitamassa kaiken ja vahtimassa, ettei Peter sählännyt mitään.
" .. Kenellä vaan onnistuis nää liemet mikäli pääsisi Remuksen pariksi", Sirius sanoi ja seurailu hetken miten Peter yritti kovasti saada jotain aikaiseksi, mutta ei tainnut uskaltaa tehdä oikein mitään jottei keitokselle tapahtuisi mitään kamalaa.
" Mutta eiköhän me onnistuta tänään kaikkia muita paremmin!", poika julisti ja siinä niin varmaa esittäessään ei ollenkaan katsonut mitä pataan heitti. Vasta kun paksua savua alkoi puskea oikein kunnolla ylös kattilasta käänsi Sirius katseensa kavereistaan Indicoon.
"... tai sitten ei", hän ehtisi toteamaan leveästi virnistäen ennen kuin heidän keitoksensa räjähti niin, että purppurainen liemi lenteli pitkin luokkaa.

Indico hymähti heidän yhtyksilleen. Sirius oli huomattavasti pidetympi kun taas Indico... no hän ei tullut toimeen kaikkien kanssa. Se oli kaunis tapa sanoa asia. Kukaan ei kyllä uskaltanut häntä kiusata, mutta... Oli asialla haittapuolensakkin. Tosin hänen ystävänsä olivat todellisia ystäviä.

Heidän puhuessaan Remuksesta Indico hymyili: ”Siltä näyttää. Sinun pitäisi olla Peterin pari aina kun haluat räjähdyksiä”. Hän nyökkäsi kuitenkin tomerasti heidän onnistumiselleen. Tosin, pata oli heidän kanssaan eri mieltä. Indico syöksyi sen ääreen koettan pelastaa keitoksen, mutta ennen kuin hän ehti tekemään mitään, se räjähti. Osa hänen kaavulleen ja kasvoille. Noidan sauvasta purskahti punaisia kipinöitä kun hän puristi sitä silmät ummessa. Hän kohotti kätensä ja pyyhkäisi tulikuuman liejun pois kasvoiltaan, joille nousi punaisia palojälkiä.

Indico kääntyi katsomaan ilkkuvia oppilaita niin, että kiellettyä kirousta ei olisi tarvittu. Opettaja kiiruhti heidän luokseen, mutta Indico pyyhkäisi tuon käden pois kasvoiltaan, tarttui kirjaansa joka oli liemen peitossa, työnsi kainaloonsa ja marssi ulos luokasta. Hänen luonteeseen ei kuulunut mahdollisuus epäonnistumisiin. Sitä onnistui tai ei – muita vaihtoehtoja ei ollut.

Noustessaan tyrmistä Indico mutisi loitsuja palanein huulin ja imeytti kaiken liejun pois itsestään, kirjas ja kaavusta. Hänen pitäisi hoitaa palovammat nopeasti. Sairaalasiipeen hän ei menisi. James olisi siellä ja juuri nyt Indico ei halunnut nähdä poikaa.

Sirius vain oli yhtä virnistystä ja poika pyyhki omalla kaavulleen lentäneet liemet pois samalla kun vilkaisi muuta luokkaa. Eikä häntä sen kummemmin haitannut muiden naurahdukset ja virnuilut. Se vain osoitti, että esitys oli ollut oikein hupaisa muidenkin mielesti. Kääntäessään lopulta katseensa taas Indicoon sai poika huomata, että tuota ei tilanne naurattanut yhtään ja ennen kuin Sirius ehti mitään typerää asiaan sanomaan oli tyttö jo painellut ulos luokasta hyvin nopeasti.

Professorin katse oli kääntynyt pian tämän jälkeen Siriukseen kuin odottaen jotakin vastauksia, mutta Sirius tyytyi vain kohtauttamaan olkiaan ja kertoi pataan menneen vahingossa jotain liian aikaisin. Hetken Sirius kuunteli Professorin selitystä siitä miten liemi olisi saatu tehtyä oikein, mutta pojan katse eksyi uudelleen ovelle ja pian Sirius oli napannut omat tavaransa siitä pöydältä ja laukun mukaansa. Ilmoitettuaan vielä hieman hölmistyneelle professorille, että menisi katsomaan oliko Indico ihan kunnossa juoksi hän ulos luokasta.

Onneksi tyttö ei ollut kovin pitkälle ehtinyt ja Sirius sai tuon kiinni jo melkein portaissa.
" Se oli nyt kyllä ihan puhdas vahinko..", poika aloitti ja koitti kurkkia missä kunnossa Indico oli. Tyttö kun oli juuri sopivasti ollut kurkkimassa pataan kun liemi oli päättänyt räjähtää.
".. oletko sä ihan kunnossa?".

Indicon kiukku voimistui kun hän harrpoi eteenpäin. Onneksi käytävät olivat tyhjät, sillä oppilaat olivat tunneilla. Onneksi, sillä siinä mielentilassa noita olisi voinut iskeä kiinni kehen tahansa väärällä ilmeellä olevaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt portaita ylös saakka kun Sirius oli siinä.

Noidan kuulossa ei ollut mitään vihaa, muttei hän vastannutkaan heti mitään. Hän vain poisti viimeiset mönjät ruskeista hiuksistaankin, jotka oli sidottu tiukalle nutturalle niskaan.
”Joo, olen”, Indico töksäytti vaikkei se ollut totta. Hänen naamansahan oli palanut. Hän nykäisi hupun päähänsä päästyään portaista. Ei hän oikeastaan ikinä sanonut kuin jokin sattui. Hänet oli kasvatettu kestämään melkoisesti ennen murtumista. Isä oli usein turvautunut rankkoihin rangaistuksiin Indicon kohdalla.

”Ei sun tartte mua seurata”, noita ärähti kun Sirius oli yhä kantapäillä. Hän kiepahti ja tökkäsi tuota rintaan: ”Painu Jamesin luo tai jotain muuta, mutta jätä mut rauhaan. Oikeestaan, pysy vaan tosi kaukana”.

Sirius sulloi kirjaansa reppuunsa samalla kun seurasi Indicon perässä ne loputkin portaat ja vaikka tyttö kovasti vakuutteli, että oli kunnossa ei tuo tehnyt sitä niin, että olisi saanut hänet vakuuttumaan asiasta.
" Se liemi roisku sun päälles. Eikö olis parempi mennä edes käymään sairaalasiivessä?", poika yritti ja oli jo tarttumassa Indicon kaavunhihaan jotta saisi tuon pysähtymään, mutta tyttö tekikin sen ihan itse. Sirius perääntyi hieman hämillään saadessaan tökkäyksen osakseen ja käskyjä jättää tuo vain rauhaan.
Poika hieraisi hieman rintaansa ja huokaisi turhautuneena. Miksi hän edes vaivautui juoksemaan perään kun oli melkein arvannut tämän?
" James kyllä pärjää. Siellä se varmaan jo naurattaa.. muita toipilaita", Sirius sanoi ja oli hyvin varman, että James tarvinnut häntä vuoteensa vierelle. Tuo oli muutenkin ihan kunnossa jo varmasti!
" Näytä nyt miten sun kävi..", hän yritti uudelleen, koitti kurkkia hieman Indicon hupun alle ja asteli lähemmäs voidakseen kiskoa sen alas. Silläkin uhalla, että hän varmaan olisi itse pian siellä sairaalasiivessä.

Sairaalasiipeen Indico ei halunnut.
”Ei mun tartte”, hän totesi hiljaa ja kiepsahti sitten ympäri, tökkien Mustaa. Hän todellakin halusi nyt vain jäädä rauhaan. Tarvehuone voisi soveltua hänen tarpeisiinsa. Jamesin toipuminen naurattamis vaiheeseen saakka oli hyvin todennäköistä.
”Joten en viitsi mennä pilaamana hupia”, Indico murahti ja oli hetken vain tarkkailematta poikaa.

Huppu valahti alas. Indico näytti kurjalta. Hänen huulensa olivat palaneet, joten jokainen sana oli sattunut. Iho oli lähes kaikkialta punaista ja palaneen näköistä. Reaktiona noita tavoitteli jo valahtaneen peitteen reunoja. Indico tarttui huppuun kuitenkin todella nopeasti ja nykäisi sen takaisin. Hän sähähti jotain äidinkielellään ja potkaisi Siriuksen polvea kohti kipakan iskun. Miten poika edes kehtasi. Vaikka Indicon iho aiheutti pahaa kipua, hänen ylpeytensä oli varmaan pahiten murjottu.

Indicon hupun valahtaessa alas näki Sirius vihdoin, että tuo ei tosiaan ollut ihan kunnossa ja käynti sairaalasiivessä voisi tehdä hyvää. Tuskin Indico ihan itse osasi noita palovammoja hoitaa.
" Mun mielestä sun ois parempi käydä siellä sair-", Siriuksen lause jäi kuitenkin kesken sen potkun takia ja poika kumartui hiljaa kiroten pitelemään polveaan. Mistä hyvästä tuo nyt oli ollut! Hän tosiaan oli vain yrittänyt olla avuksi ja kaikesta hän sai palkaksi vain tönimistä ja potkimista. Eikä hän ollut edes räjäyttänyt sitä lientä tahallaan.. jos olisi niin hän voisi ymmärtääkin tämän kohtelun.
Jossain kuitenkin Siriuksenkin raja meni ja kun apu ei kerran kelvannut niin olkoot tyttö itsekseen!
" Tee sitten mitä itse haluat", hän hymähti suoristautuessaan, käänsi selkänsä tuolle ja lähti hyvin nopeasti toiseen suuntaan. Eipä ollut hänen asiansa mitä tuo tyttö teki tai jätti tekemättä.

Jostain syystä Indico oli aina äkkipikainen kun hän pelkäsi kasvojensa menetyksen puolesta. Hänhän piti yllä mainetta välinpitämättömästä tytöstä, jolle ei ryppyilty. Vasta kun jalka oli heilahtanut hän tajusi miten väärin teki. Hän jähmettyi ja jäi katsomaan siriuksen perään nieleskellen. Hän kääntyi ja tärisevin jaloin lähti sairaala siipeen, jossa James jo istui muita naurattamassa.

Indico sai vitsin pari naamastaan, jolle noita vain hymähti. Maatessaan sängyllä ja saadessaan naamaansa tehokkaita tököttejä hän ei voinut olla pohtimatta siriusta ja kun Matami sai hoidon tehtyä Indico käveli Jamesin luo ja pyysi tuota pyytämään anteeksi Siriukselta. Poika lupasi tehdä niin heti, sillä hänet päästettiin jo menemään. Indico sen sijaan palasi pika pika sänkyyn makaamaan ja tuijottamaan kattoa. Hän oli pettynyt itseensä. Liemen räjähdys oli taatusti hänen syytään.