Kevät sydämet sulattaa

15.04.1993

Tanssiaset olivat jo olleet pari tuntia jo käynnissä. Sam oli ilmiintynyt paikalle Chaoksen kanssa, jota hän ei oikeastaan tuntenut. Hän tiesi miehen olevan unhoittaja, tavattoman söpö ja komea ja ettei tuon tanssitaitoihin pitänyt varata liikaa. Indico olikin siksi yllättynyt iloisesti kun hänen jalkansa eivät olleet muussautuneet ensimäisissä tansseissa lähes laisinkaan.

Eilisenä iltana Sam oli kaivautunut vaatehuoneeseensa itkemään mekkojen ”vähyyttä”. Lopulta hän oli löytänyt jostain kätköistään silkkimekon, jota hän oli pienellä muokkaamisella tehnyt itsensä kokoiseksi ja saanut siihen hurmaavan helmankin, joka jokaisella liikahduksella lainehti hypnotisoivasti. Hän oli avartanut hieman kaula-aukko ja laskenut myös selkämusta niin, että puoleen selkään se oli täysin auki. Noita oli myös ottanut pitsisen huivin mukaansa, jottei hän olisi illalla aivan jäässä. Hän oli sitonut lanteilleen nahkaisen vyön, josta lähtivät mustat tupsut ja koonnut hiuksensa kiharapilvimäiselle nutturalle, mutta hiuksia oli jo karkaillut kampauksesta illan aikana. Se oli hyvä merkki, siitä tiesi että oli ollut hauskaa.

Tanssipaikka oli koristeltu kauniisti ja sillä hetkellä Sam seisoi Chaoksen kanssa jonottamassa heille juomia. Hän oli lähtenyt mukaan, sillä istumapaikkoja oli ollut vähän vapaana. Noita tervehti välillä tuttujaan, mutta muuten keskittyi mieheen ja olemaan mahdollisimmän nätti ja ihana ja mukava. ”Mitä sinä olet pitänyt näistä tanssiaisista?” Sam kysyi ja piti Chaoksen hiasta kiinni kun noita porukka tunkeutui jonon läpi. ”Etkä sinä ole niin huono tanssija kuin väität”, Sam sanoi naurahtaen katsoessaan noitien menoa.

Edellisenä iltana Chaos oli rientänyt siskonsa luokse kyselemään tanssiaisten pukukoodista. Rosie oli irvaillut ja nauranut Chaokselle ja tämän tanssitaidoille, mutta oli kuitenkin käskenyt veljensä pukeutua juhlakaapuun. Niinpä Chaos oli ilmestynyt Samin ovelle yllään tumman vihreä juhlakaapu ja viitta, jotka Chaos oli muutama vuosi sitten ostanut johonkin ministeriön juhlatilaisuuteen. Myöhemmin osoittautui, että juhlakaapu oli ollut sopiva valinta, sillä kaikki muutkin paikalla olevat velhot olivat pukeutuneet juhlakaapuihin. Chaos oli hieman hermostunut päästessään tanssiaispaikalle. Paikka oli outo, hän ei tuntenut muita kuin Samin, joka oli aivan uusi tuttavuus, ja hänen piti vielä kaiken lisäksi tanssia. Muutaman tanssin jälkeen Chaos alkoi kuitenkin rentoutua, ehkäpä siksi, että tanssi sujui paremmin kuin hän oli olettanut ja Sam oli hauskaa seuraa. Samin varpaatkin olivat säästyneet vahingoilta. Hakiessaan Samin, Chaos oli kyllä melkein kompastunut omiin jalkoihinsa nähdessään naisen mekossaan.

Nyt he seisoivat jonossa odottamassa omaa vuoroaan. Tanssiminen oli pitänyt lämpimänä, vaikka ilma alkoikin jo viilentyä. Jono kulki hitaasti eteenpäin. "Onhan tämä hauskaa", Chaos sanoi hymyillen. "Ja sinulla on vain ollut hyvä tuuri, kun en ole tallonut varpaitasi", hän vielä jatkoi naurahtaen. Ihmisiä kulki jatkuvasti ohi ja väkijoukossa muut eivät välittäneet siitä, mistä kävelivät kunhan pääsivät sinne minne halusivat. Siksi Chaos nosti kätensä kevyesti Samin olkapäille, jotta väkijoukko ei kuljettaisi heitä erilleen. Jonokin kulki eteenpäin, ja he olivat jo niin lähellä, että heidän edessään oli vain yksi toinen tanssipari. "Mitä sinä haluat?" Chaos kysyi Samiltä, tarkoituksenaan hoitaa tilaus kunhan heidän vuoronsa tulisi. Tarjolla näytti olevan suuri valikoima erilaisia juomia, ja Chaos itse pohti kermakaljan ja sitruunalimonadin välillä.

Sam tunsi itsensä koko ajan hyvin iloiseksi ja nauroikin Chaoksen väitteelle tuurista. "Ei se tuuria ole! Se on taitoa! Sinä olet ihan hyvä tanssija tai sitten me ollaan kummatkin yhtä huonoja niin, että me ollaan täydellisiä", nainen sanoi leveästi hymyillen. Hän astui lähemmäs Chaosta tuntiessaan käden harteillaan ja värjötteli miehen vieressä huivi harteillaan. Hän oli niin kateellinen miehille näiden komeista viitoista. Lähes kaikki naiset taisivat ajatella samoin, mutta onneksi loitsut olivat sitoneet lämpöä niitylle ja iloiset nuotiot sopivat lämmittelyyn.

Jono oli lyhentynyt mystisesti lyhyessä ajassa. Sam huomasi yhtäkkiä olevansa vain yhden parin päässä juomista.
"Lämmitetty kermakalja kuulostaa aika... lämpöiseltä", noita totesi ja virnisti. He pääsivätkin heti pyytämään juomiaan. Hän saikin lämpimän pullon käteensä ja kulauksen jälkeen lämpö siirtyi varpaisiin asti.
"Kiitos", hän sanoi Chaokselle ja pysytteli miehen vierellä tungoksessa.
"Täällä alkaa olemaan vilpoista. Näetkö mitään paikkaa tulen viereltä? Olisi mukavaa päästä istumaankin hetkeksi. Me olemme tainneet rokata tuolla tanssilattialla vähän enemmänkin", Sam jutteli ja tarkkaili tulia, mutta hänen silmiinsä ei noussut yhtään paikkaan. Parit istuivat jopa sylikkäin. Hän voisikin pompata velhon syliin, muttei ollut täysin varma halusiko tuo häntä polvelleen. No, jos ei olisi muuta vaihtoehtoa niin hän ottaisi sitten miehen syliinsä! Siinä ei kukaan marmattaisi ja varmasti lämpenisi.

Chaos pyysi juomia myyvältä noidalta kaksi kermakaljaa ja antoi vastineeksi pari kolikkoa. Kermakalja vei Chaoksen ajatukset hetkeksi Tylypahkaan ja Tylyahossa vietettyihin päiviin. Tämä keväinen ilta oli kaukana talvisista iltapäivistä, joita Chaos oli kavereidensa kanssa viettänyt Kolmessa luudanvarressa lämmitellen kermakaljan ääressä. Onneksi kermakaljan lämpöä ei tänä iltana tarvittu niin paljon, kuin noina Tylyahopäivinä. Samin kysyessä näkyikö vapaita paikkoja, Chaos vilkuili ympärillen ja yritti tungoksessa nähdä vapaita istumapaikkoja. Chaos oli jonkin verran Samiä pidempi, mutta ei kuitenkaan hirvittävän paljoa, ainakaan kun Sam oli pukenut jalkaansa korkokengät. Siitä huolimatta Chaos onnistui huomaamaan penkinreunan, jolle kaksi ihmistä mahtuisi hyvin. "Tuolla on vähän tilaa, eiköhän me sinne mahduta", Chaos sanoi kääntyen katsomaan Samiä ja hymyili tälle. Hän lähti johdattaman seuralaistaan kermakaljoineen kohti nuotion vieressä olevaa penkkiä. Penkillä istui jo muutama muukin, mutta päästyään penkin luokse, Chaos pyysi muita tiivistämään hieman. Ihmiset olivat iloisia, olihan ilta ollut varmasti muidenkin mielestä hauska, ja siirtyivät hieman lähemmäs toisiaan mielellään, jotta Sam ja Chaos eivät tippuisi penkiltä. "Neiti on hyvä...", Chaos sanoi naureskellen ja päästi Samin istumaan penkille ja istui itse penkin reunalle niin, että hän voisi tipahtaa penkiltä, jos joku penkin toisesta päästä nousisi.

Juotuaan muutaman kulauksen kermakaljaa ja katseltuaan hetken edessään tanssahtelevaa tulta, Chaos kääntyi jälleen katsomaan Samin kasvoja. "Ollaankohan me oltu samaan aikaan Tylypahkassa?" hän kysyi. Sam vaikutti suunnilleen samanikäiseltä kuin Chaoskin, eikä varmasti ainakaan ollut vanhempi kuin Chaos itse. Samin kasvot eivät tuntuneet tutuilta, joten nainen oli tuskin ollut ainakaan Korpinkynnessä. Toisaalta, Chaoksen kasvo- ja nimimuisti ei ollut parhaimmasta päästä, joten hän päätti olla sanomatta ääneen sitä, ettei ainakaan heti muistanut tavanneensa Samiä Tylypahkassa. Jos hän menisi sanomaan niin, Sam olisi kuitenkin ollut Korpinkynnessä.

[Oletin nyt että Samillä on korkokengät jalassa, jos ei ole niin korjaan tätä. :D]

[Kun samilla ei ole juhlatilaisuudessa korkkareita niin siit on tullu kuolonsyöjä]

Chaos kuikuili Samin kanssa hetken kaula pitkänä ja mies bongasikin paikan. Sam kipitti tyytyväisenä miehen vierellä pujotellen sukkelaan noitien ja velhojen välistä. Heille tiivistettiinkin paikkoja. Nuori neito niiasi somasti kun häitä oikein neiditeltiin ja hymyili kiitollisena istuen toisen noidan viereen. Hän hivutti pientä takalistoaan vielä sisemmäs, jotta Chaoskin mahtui uhkaavasti huojumaan hännän huipuksi.
"Sinä tiput siitä", noita sanoi ja pujotti kätensä mihen käsikynkkään. "Nyt mennään sentään me molemmat", hän sanoi virnistäen leveästi.

Miehen kyljessä värjöttely lämmitti hieman ja Sam naukkaili tyytyväisenä pullostaan. Hän hymyili miehelle tämän tapittaessa häntään ja nyökkäsi hetkeäkään epäröimättä herran kysymykselle.
"Sinä olit vuoden minua ylemmällä luokalla. Minä olin puuskapuhissa. Itse asiassa kerran käytävällä minä vedin suoraan mahalleni sinun eteesi. Olin silloin... neljännellä. No kuitenkin, kaikki kirjani levisivät silloin ihan hujan hajan ja minua niin hävetti! Sinä olit herrasmies ja möngit niitä kanssa lattialta. Minä olin itse asiassa ihastunut sinuun. En tunnistanut sinua ensin kun kävelit kahvilaan, mutta sitten nimestä myöhemmin illalla muistin", hän kertoi ja punastui pienesti. "Ei ihme jos et muista minua. Olin se nörtti tyttö, joka kolhi itseään koko ajan kun ei tajunnut nostaa nenää kirjasta. Enkä minä edes lukenut koulukirjoja", noita muisteli naureskellen. Hän oli ollut onnettomuus altiimpia ihmisiä.

[Niin vähän oletinkin! :D]

Chaos kuunteli ihmeissään Samin kertoessa olleensa vuotta alemmalla luokalla ja Puuskupuhissa. Samin tunnustus kouluaikaisesta ihastuksesta sai Chaoksen naurahtamaan. "Noloa myöntää, mutta en kyllä muista sinua ollenkaan", Chaos sanoi hieman pahoittelevaan sävyyn. Hän ei tosiaan ollenkaan muistanut Samiä tai sitä, että hän olisi keräillyt Samin tavaroita käytävällä viidennellä luokalla. Kyllähän Chaos oli monta kertaa keräillyt omia tai jonkun muun tavaroita käytävältä, joten ehkä siksikään hän ei muistanut Samiä. Se, että Sam muisti Chaoksen ei ollut niin erikoista, koska Chaos jäi yleensä ihmisten mieleen jo ihan pelkästään nimensä takia. "Hmm, et ole tainnut pelata huispausta, ainakaan tupajoukkueessa? Vietin suurimman osan Tylypahka-ajoista huispauskentällä tai jälki-istunnossa", Chaos sanoi naureskellen. Olihan hän opiskellutkin, mutta loppujen lopuksi hyvät arvosanat eivät vaatineet Chaokselta hirveän paljoa vaivaa. Chaos oppi kuuntelemalla eikä lukemalla, joten niin kauan kun hän oli pysynyt hereillä ja pois pahanteosta oppitunneilla, hän pärjäsi kokeissakin.

Orkesteri soitti vauhdikasta tanssimusiikkia ja väkijoukko tanssilavalla suureni entisestään. Jopa pariskunta Chaoksen ja Samin vierestä lähti tanssimaan, joten he pystyivät hetken istumaan penkillä ilman pelkoa tippumisesta. Kauaa sitä ei kuitenkaan kestänyt, sillä toiseen päähän penkkiä istahti isokokoinen mies seuralaisensa kanssa. Mies onnistui istahtamaan huteralle penkille niin, että koko penkki pompahti. Edelleen penkin reunalla, Chaos melkein menetti tasapainonsa, mutta huidottuaan hetken typerän näköisenä, hän pysyi kuitenkin penkillä, tipahtamatta maahan ja nolaamatta itseään aivan täysin. Chaos huokaisi. "Se oli lähellä", hän sanoi naurahtaen. Onneksi Chaos oli hetkeä aiemmin laskenut kermakaljapullonsa maahan, joten se sentään säilyi kokonaisena, eikä hän ollut onnistunut edes vahingossa potkaisemaan sitä.

Jostain syystä Sam ei yllättynyt. ”Mä olin silloin vielä kirja hiiri. Mä en oikeastaan ollut mitenkään mieleen jäävä”, hän myönsi hymyillen. Vasta myöhemmin hän oli alkanut muotoutua siksi Samiksi, joka hän oli. Nykyään hän oli kuulemma hyvin mielene jäävä. No... hän muisti hyvin kasvot.
”Ei, en pelannut. Minä olin ihan hyvä lentäjä, mutta minussa ei elä minkään sortin kilpailuhalua ja ongelmiin en joutunut koskaan”, Sam kertoi nauraen. Hän oli ollut aina nenä kirjassa kiinni, mutta hädin tuskin päässyt läpi koulusta.

Sam naputteli jalallaan tanssin rytmiä ja siirtyi vähän sisemmäs penkkiä, jotta Chaoskin mahtuisi paremmin. Tosin kun isokokoinen herra päätti istahtaa Sam ja Chaos pompahtivat kumpikin ja naisen huonoksi tuuriksi hän oli juuri ollut siemaisemassa kermakaljaa, joten sitä tietenkin läikähti mekolle ja rintamuksille. ”Mhm..” Sam sanoi Chaokselle kun tuo totesi kaatumisensa olleen lähellä. Sitten noita alkoi nauramaan. He mahtoiva olla hulvaton näky! Toinen saa rinnuksilleen kermakaljat ja toinen on lentää penkiltä kun iso herra päättää istahtaa. Tyrskähdellen Sam osoitti tahraa sauvallaan ja sai vaatteen siistiksi. Oli kätevää osata kodinhoito taikoja.”Uhhuh... Mahdottiin olla hulvaton näky”, hän sanoi ja hymyili Chaokselle leveästi. Se iso mies ei edes ollut tajunut minkäaisen kohtauksen oli saanut toisella puolella penkkiä! ”Mitäköhän tapahtuu jos me noustaan?” Sam pohti mittaillen penkkiä. Se saattaisi hyvinkin kallistua. Ainakin äskeisestä päätellen, sillä heidän puolensa oli melkein ilmassa! ”Lähdetkö tanssimaan?” Sam kysyi ilkikurisesti hymyillen.

Toivuttuaan melkein penkiltä tippumisestaan, Chaos huomasi, että Sam oli sotkenut mekkonsa. Sam ei tosin näyttänyt olevan harmissaan siitä, ja kuivasi mekkonsa käden käänteessä. Chaos katsoi ihmeissään tahrojen kadotessa samantien. Vaikka loitsut olivatkin Chaoksen erityisalaa, kodinhoitoon liittyvät loitsut olivat hänelle edelleen mysteeri. Pyykit ja tiskit olivat juuri ja juuri puhtaita Chaoksen loitsujen jäljiltä, mutta siihen se sitten jäikin. Chaoskin naureskeli tapahtuneelle vilkaisten toiseen päähän istunutta miestä. Miehellä ei tosiaan tainnut olla mitään hajua siitä, mitä oli saanut aikaiseksi. "Varmasti oltiin", Chaos sanoi hymyillen.

Chaoksen kasvoille levisi virne, kun Sam alkoi pohtia mitä penkille tapahtuisi heidän noustessaan. Sam kysyi tanssimaan lähtemisestä, ja Chaoksen virne leveni vielä entisestään. Hän oli vain utelias näkemään, mitä tapahtuisi. Mies toisessa päässä penkkiä oli niin suuri, että oli oikeastaan ihme, että Chaos ja Sam olivat ylipäätään onnistuneet pitämään penkin maassa. "Toki", Chaos vastasi Samille ja tarttui tämän käteen. He nousivat penkiltä yhtä aikaa, ja penkki alkoi heti kallistua hitaasti. Pienen natinan jälkeen sekä isokokoinen mies että hänen seuralaisensa tippuivat kallistuneelta penkiltä maahan ja alkoivat kauhistella tapahtunutta. Chaos johdatteli Samiä hieman kauemmas penkiltä, jotteivät penkiltä tipahtaneet ihmiset alkaisi syyttää heitä. Hetken aikaa Chaos pystyi pidättelemään naurua, mutta päästyään kuuloetäisyyden ulkopuolelle, hän räjähti nauramaan ääneen. "Ei saisi nauraa, mutta näitkö ne ilmeet?" hän kysyi hihityksen lomassa. Onneksi ainakin miehellä oli ollut pehmeä lasku.

Kaksikin päihin kasvoi lähes pikku pirun sarvet. No, heitähän oli lähes nöyryytetty! Joten kyllä he voisivat vähän kiusaa tehdä. Sam vastasi Chaoksen virneeseen omallaan ja oli jo valmis pomppaamaan penkiltä pois. Hän antoi miehen kuitenkin tarttua käteen ja heti kun Chaos oli noussut, Samille tuli kiire seurata perässä, sillä penkki huojahti heti jo uhkaavasti. Vain muutaman askeleen jälkeen se kumoutuikin ja penkille jäänyt kaksikko näytti yhtä pöllästyneiltä kuin Sam ja Chaos hetki sitten.

Huultaan purren Sam kipitti Chaoksen perässä ja heti kun he olivat tarpeeksi kaukana Samkin alkoi kikattaa. ”Joo! Ne ei meinanneet uskoa, mitä oli tapahtunut!” Sam kikatti ja ja vilkuili, ettei kumpaakaan ollut sattunut. Nainen pääsikin helposti ylös muiden avustuksella, mutta miestä jouduttiin todella kiskomaan. Samin oli pakko ottaa tukea seuralaisestaan, sillä näky oli niin hulvaton. ”Apua...”, Sam sanoi ja pyyhkäisi silmäkulmiaan ja kokosi itsensä. Sitten eräs noita kuulutti: ”Ja illan viimeinen tanssi!”

Aika oli kulunut todella nopeasti ja Sam näytti hämmästyneeltä. ”Ei se voi olla jo viimeinen! Vastahan me tultiin...” nainen totesi ja katsoi ympärilleen kunnolla. Kyllä se saattoikin olla, sillä ihmisiä oli enää vähemmän kuin ennen ja lähes kaikki olivat suuntaamassa tanssimaan.

Chaos nauroi niin, että silmät alkoivat vuotaa vettä. Hän yritti vakavoitua, mutta meni sitten vilkaisemaan takaisin kaksikkoon, joka oli nousemassa ylös maasta. Miehen nouseminen takaisin jaloilleen ei vaikuttanut kovin sulavalta. Chaoskin pyyhkäisi silmiään ja pakottautui vakavoitumaan. Ensimmäisillä treffeillä ei olisi ehkä soveliasta näyttää kaikkea vahingoniloaan. Samassa kuului kuulutus illan viimeisestä tanssista. Chaoksen reaktio oli samankaltainen kuin Saminkin: "Nytkö jo?" Hän katsoi ympärilleen ja huomasi kaikkien suuntaavan tanssilattialle. "No, mennään sitten!" Chaos sanoi päättäväisesti, tarttuen jälleen Samin käteen ja johdattaen tämän tanssilattialle muiden tanssiaisvieraiden mukana. Orkesteri alkoi soittaa hidasta musiikkia ja laulaja alkoi laulaa jonkin Chaokselle tuntemattoman laulun sanoja, jotka, yllättäen, kertoivat rakkaudesta.

Päästyään tanssilattialle, Chaos kumarsi lyhyesti Samille ja tarttui tätä lantiolta ja olkapäästä, vetäen naista hieman lähemmäs itseään. Hän liikutteli jalkojaan musiikin tahtiin, ja mietti jatkuvasti, olisiko Samin varvas seuraavalla askeleella hänen kenkänsä alla. Tanssilattia oli melko täysi, vaikka väkijoukko oli alkuillasta jo pienentynytkin. Ehkäpä Chaoksen jalat eivät olleetkaan ainoa uhka Samin varpaille siinä tungoksessa.

Vaikka kaksikko olikin kuin päähän lyötyhä, he eivät jääneet tumput suorina vain heilumaan paikalleen. Sam hymyili Chaokselle tuon ottaessa hänen kädestään kiinni ja viedessään parketilla. Sam niiasi ja astui Chaoksen lähelle.Hän peilasi miehen otteen ja siirtyi hyvin lähelle, koska tilaa ei juuri ollut tanssia ilmaa välissä, eikä tämä ollut mikään koulujen tanssi, jossa vielä pelättiin poika- ja tyttöpöpöjä.

Pitkin iltaa Sam oli todennut Chaoksen tuoksuvan jostain syystä todella hyvältä. Hän nojasi päätään kevyesti miehen olkaan ja hymyili. Ei hän vaivannut päätään sillä, että jäisivätkö hänen jalkansa pian miehen kenkien alle vai eivät. Hän mieluummin nautti siitä kun sai vain heilua ja liikkua musiikin tahtiin ihmisen kanssa, josta piti.

Katsellessaan muita tanssioita, näistä erottui muutamia ryhmiä. Oli niitä, jotka tanssivat vain koska niin oletettiin ja heidän välissään oli eniten tilaa. Sitten oli niitä, jotka koettivat pitää romanssia yllä, heidän ilmeensä olivat nyrpeimpiä. Oli myös umpi rakastuneita, joiden huulia ei varmaan olisi saanut toisistaan irti edes taialla. Sitten oli Samin ja Chaoksen ryhmä: ensitreffiläiset.
”Minulla on ollut todella hauskaa tänään”, Sam totesi ja kohotti katseensa Chaoksen silmiin hymyillen. Ainakin hän oli nauranut!

Tanssin lomassa Chaos seuraili ohimennen muitakin paikallaolijoita. Melko lähellä heitä tanssi pariskunta, jonk Chaos ja Sam olivat tiputtaneet penkiltä. Tukahduttaen naurunsa, Chaos käänsi katseensa pois heistä. Sam oli siirtynyt nojaamaan päätään Chaoksen olkapäälle, jolloin Chaos sai Samin hiukset nenänsä alle. Silloin tällöin muutama Samin kukkaistuoksuisista hiuksista kurottautui kutittamaan Chaoksen nenää niin, että hänen oli pakko yrittää puhallella niitä kauemmas, ettei aivastaisi. Nenää kutittelevista hiuksista huolimatta Chaoksen kasvoilla viipyili hymy ja hän katseli Samin olkapään yli jonnekin kaukaisuuteen.

Samin kohottaessa katseensa ja puhuessa, Chaos palasi jälleen siihen hetkeen ja kääntyi katsomaan Samiä. "Minullakin on ollut hauskaa", hän vastasi, täysin todenmukaisesti ja hymyillen. Siitä oli pitkä aika, kun Chaos oli viimeksi ollut yhtä onnistuneilla ensitreffeillä. Olihan vielä aikaa mokata koko homma, mutta tähän asti kaikki oli mennyt loistavasti. Laulaja lavalla aloitti kappaleen viimeisen, pitkän ja korkean nuotin laulamisen, ennen kuin kappale loppui. Väkijoukko puhkesi aplodeihin ja orkesteri kiitti illasta. Kiireisimmät kiirehtivät jo pois tanssilattialta ennen kuin kappale loppui kokonaan, ja osa oli kuin liimaantuneina tanssilattialle, kuin eivät olisi huomanneet musiikin loppumista. Chaos oli kohteliaasta taputtanut illan orkesterille, ja musiikin loppuessa hän nosti toisen kätensä Samin olkapäille. Hän ajatteli päästää kiireisimmät pois tanssilattialta, eikä lähtenyt kaikkein suurimmassa ruuhkassa tunkemaan tietään pois.

Treffit olivat olleet kaiken kaikkiaan onnistuneet. Samia oli jännittänyt hieman se, ettei hän tuntenut Chaosta laisinkaan, mutta heillä oli alkanutkin natsata hyvin. Sen huomasi ainakin yhtä kierosta huumorista. Siispä he kumpikin pitivät iltaa onnistuneina ja hymyilivät siinä viimeiset sävelet toisilleen. Sam kyllä hetken mietti mahtaisiko täti poksahtaa lavalla korkeimman nuotin kohdalla, mutta noita kyllä pysyi yhtenä kappaleena. Sam irrotti otteensa Chaoksesta kyetäkseen taputtamaan kohteliaasti ja alkoi sitten katsella taas väkijoukkoa.

Noita hymyili Chaokselle tuon kiepauttaessa käden hänen olkansa yli. Hän taas sujautti kätensä herran lanteelle, sillä kaverillinen harteilta harteille ote olisi vaatinut enemmän pituutta ja eihän sitä ihan kavereina oltu treffeille lähdetty. Kiireisimmät kaikkoontuivat suunnilleen heti kun vain kykenivät. Vasta kun porukka hieman oli rauhoittunut he liittyivät virtaan ja kaikkoontuivat yhdessä Samin leipomon luokse.

Jostain syystä kaikkoontuminen oli aina ollut Samille helponvaikeaa. Laskeutumisessa oli toisinaan parantamisen varaa ja nytkin hän sai ottaa hieman tukea Chaoksesta.
”huihuihui... Täällä on kamalan kylmä!” noita totesi ja kietoi huivia ylleen. Kesäiset illat olivat niin lähellä ja niin kaukana. Sam saattoi vain hytisten miettiä miten hän kadehtikaan Chaoksen viittaa.

Chaos ja Sam kaikkoontuivat yhdessä Samin kahvilan ulkopuolelle. Kaikkoontuminen oli Chaokselle tuttua, jo ihan työnsä puolesta, eikä hän enää tuntenut samoja pahoinvoinnin ja sekavuuden tunteita, mitä hän oli juuri ilmiintymiskurssin jälkeen kokenut. Päästyään perille Viistokujalle, Chaos huomasi Samin tarvitsevan hieman tukea laskeutumisessa. Chaos piteli tuota pystyssä hetken ja odotti, kunnes Sam oli taas tasapainossa. Viistokujalla oli jo melkein pimeää ja siellä kuljeskeli vain muutama ihminen, jotka olivat luultavasti matkalla koteihinsa. Samin valittaessa kylmästä, Chaos tajusi kuinka viileää Viistokujalla olikaan. Chaos ei sitä itse juhlakaapunsa ja viittansa takia huomannut, mutta Sam pienessä mekossaan oli varmasti aivan jäässä. Chaos avasi soljen, joka piti viittaa hänen päällään, ja nosti sen sulavasti Samin harteille. "Onko nyt parempi?" Chaos kysyi hymyillen. Hän pärjäisi vaikka kotiin asti pelkällä juhlakaavulla, joten viitan antaminen Samin harteille ei vaikuttanut Chaoksen omaan olotilaan millään tavalla. Kulman takaa tassutteli kissa, joka istahti talon nurkalle seurailemaan Samiä ja Chaosta. Kissa taisi olla kulkukissa, tai ainakaan sen kaulassa ei näkynyt kaulapantaa. Chaos vilkaisi kissaa nopeasti, palauttaen katseensa kuitenkin äkkiä Samiin.

Viistokuja ei ikinä ennen ollut tuntunut niin... intiimiltä paikalta. Sam hymyili Chaokselle tuon pidellessä häntä pystyssä ja varmisti, että nainen jopa pysyi tolpillaan. Hän sai heitettyä kommentin ilman viileydestä ja oli vetäistä päänsä lähimpään tolppaan. Hän olisi voinut puhua mieluummin vaikka huispauksesta, mutta sitten Chaos yllätti hänet. Viitta laskeutui velhon ruumiin lämmittämänä Samin harteille peittäen noidan lähes kokonaan korkoineen kaikkineen. Hänen ilmeensä suli suorastaan hymyyn. ”On, paljon parempi, mutta ethän sinä jäädy?” noita huolehti ja nuuhkaisi salaa viittaa. Se tuoksui mukavalta.

Viistokuja oli harvoin niin autio. Vain kissa tuli tapittamaan heitä, kuin siellä tapahtuisi jotain maailmaa mullistavaa. Jostain syystä Sam tunsi punastuvansa hieman Chaoksen katseen alla. Ei hän ollut ujo, mutta kai se vanha hiirulais koulutyttö nosti päätään. Hän sormeili velhon viitan reunaa sormillaan. Noita lähti kulkemaan kotiaan kohden ja vilkaisi välillä Chaosta. Hänen vatsassaan lepattivat pienet perhoset. Väkijoukossa he olivat olleet kahden useiden muiden kanssa, mutta nyt... Nyt he olivat ainoat kadulla kissan lisäksi.

Päästyään kotiovelleen saakka Sam sujautti avaimen lukkoon, muttei avannut sitä. Sen sijaan hän kääntyi kohtaamaan Chaoksen. Mies näytti komealta kaavussaan ja illan aikana Sam oli huomannut tuon kasvoilla hurmaavia juonteita silmien ympärilläkin. "Kiitos illasta. Ehkä me voimme tehdä sen toistekkin?" Sam sanoi hymyillen ja katsoi Chaosta suoraan silmiin. Hän todellakin lähtisi ulos velhon kanssa uudelleen.

Chaos naurahti Samin huolestuneelle äänensävylle. "En, juhlakaavut ovat paljon lämpimämpiä kuin mekot", Chaos sanoi vastaukseksi Samille ja meinasi vielä lisätä jotain siitä, miksi naiset pukeutuivat niin epäkäytännöllisiin vaatteisiin, mutta päätti olla kuitenkin hiljaa. Hiljaisella kadulla, kahdestaan, Chaos ajatteli tilanteen olevan huono vitsailulle vaatteista. Sam lähti kävelemään kohti kotioveaan, ja Chaos käveli tämän mukana, aikeenaan saatella Sam aivan ovelle asti. Sam ei vaikuttanut sellaiselta, että kutsuisi heti ensimmäisten treffien jälkeen hänet sisään kotiinsa, eikä Chaos sitä odottanutkaan.

Samin kääntyessä kohti Chaosta kotiovellaan, mies hymyili hänelle hurmaavinta hymyään. "Kiitos itsellesi", Chaos vastasi, edelleen hymyillen. "Ja en todellakaan jätä väliin tilaisuutta lähteä jonnekin uudelleen", hän vielä lisäsi lyhyen tauon jälkeen. Chaos pohti jo, lähtisikö Sam hänen kanssaan katsomaan huispauspeliä, nyt kun nainen oli paljastanut pitävänsä lentämisestä. Sam tuijotti Chaoksen viitta päällään Chaosta suoraan silmiin, mikä sai miehen tuntemaan olonsa hieman hämmentyneeksi. Samin erikoisen väriset silmät näyttivät tuijottavan suoraan hänen sisälleen. Osittain voidakseen sulkea silmänsä noilta hämmentäviltä silmiltä, ja osittain... no, koska hän halusi, Chaos kiersi toisen kätensi Samin ympärille ja toisen kätensä Samin niskaan. Hitaasti, antaen Samille aikaa läimäistä, jos hän olisi liian tungettelevainen, Chaos lähestyi Samiä ja suuteli tätä suoraan huulille. Melko lyhyen, mutta ensisuudelmaksi oikein kivan, suudelman jälkeen Chaos hymyili iloisesti Samille.

Noidan hymy leveni, kun chaos lähes lupasi uudet treffit. Hän ei malttaisi odottaa! Oli mukavaa tuntea perhosia vatsassa ja tuntea punastuvansa lähes pelkästä katseesta. Lisäksi... oli sillä kouluihastuksellakin aikamoisesti vetovoimaa. Mutta Samin mielikuvatkaan eivät olleet valmistelleet häntä siihen, mitä mies teki!

Yhtäkiä Samista tuntui, kuin hän olisi kovasti pienentynyt. Chaos oli todella pitkä... noita oli todennut sen parikin kertaa tanssiessaan miehen kanssa. Sam painoi varovaisesti kätensä velhon rinnalle, eikä suinkaan työntääkseen pois. Hänen silmänsä sulkeutuivat juuri ennen kuin huulet koskettivat toisiaan. Suudelma ei kestänyt kauaa, mutta se oli täydellinen ensisuudelma. Sellainen, joka jäi kutkuttamaan varpaisiin asti. Sam ei voinut olla vastaamatta miehen hymyyn.
”Minä jo mietin joudunko jäämään ilman hyvän yön suukkoa”, noita vitsaili lempeästi ja erkaantui hitaasti velhosta. Hän kykeni lähes maistamaan herran huulillaan ja... Samista tuntui kuin hän olisi taas teini. Hän aukaisi velhon viitan soljet ja riisui sen harteiltaan. ”Kiitos lainasta ja... kaikesta muustakin”, nainen sanoi ja väänsi avainta lukossaan. ”Hyvää yötä ja tule käymään kahvilla”, nainen toivotti ennen kuin astui asuntoonsa ja kun ovi sulkeutui hän teki pienen voiton hypähdyksen ja kun hän oli yläkertaan asti ehtinyt, kikatti kuin nuori tyttö ja pompahteli vaatehuoneeseen. Hän oli ihastunut, ihastunut korviaan myöten, Chaokseen!

((Kiitoksia pelistä taas! :D))

Chaos oli tyytyväinen, kun Sam ei ainakaan potkaissut häntä kauemmaksi, vaan näytti iloiselta. Chaos ei voinut lopettaa hymyilemistä. Chaos naurahti Samin kommentille hyvänyönsuukosta ja otti vastaan viittansa. "Kiitos itsellesi", hän sanoi, kiittäen Samiä jälleen kerran illasta. "Varmasti tulen. Hyvää yötä!" Chaos vastasi Samille, pohtien koska olisi sopivaa mennä käymään Samin kahvilassa seuraavan kerran. Heilauttaen kättään sulkeutuvan oven suuntaan, Chaos kääntyi ja käveli muutaman metrin pois päin Samin asunnon ovelta. Hän pysähtyi rapsuttamaan talon kulmalla edelleen istuskelevaa kissaa korvan takaa ja kaikkoontui omalle kotikadulleen. Kevein askelin ja vastustaen kiusausta vihellellä, Chaos kaivoi avaimet taskustaan ja astui sisään pimeään asuntoonsa. Ehkäpä hänellä olisi ruokatauolla aikaa käydä Samin kahvilassa kahvilla vielä saman viikon aikana.