Toisinaan hyvät päivät ovat kamalampia

27.10.1997
Maanantai

Sam oli iloinen. Hän tanssahteli ympäri pientä putiikkiaan tuntien itsensä pieneksi ja söpöksi. Syynä oli hänen normaalia kokoaan pienempi mekko, joka istui täydellisesti. Ei siis nainen voinut olla hymyilemättä kaikille kuin tietäen kaikki maailman salaisuudet. Hän vain rakasti sitä vaaleanpunaistapitsiä, joka oli niin söpöä. Hän ei paljoa tarvinnut päivän pelastamisekseen. Kun se oli viellä sellainen tyllimekon päällä oikein puf niin neitohan oli kuin kolmannessa taivaassa hiipiessään sen kanssa ympäri leipomoa ja leikatessaan kukkia. Sam erottuikin asiakkaistaan selvästi, sillä nykyään tumma oli noitien ja velhojen keskuudessa ainoa oikea väri. Sam näytti sille kieltä. Hän oli saanut paljon kehujakin sen takia.

Olivathan kuolonsyöjät käyneet häntä tökkimässä, mutta hän olikin lennättänyt nuo pepuilleen kun ei ollut taipunut niin vain. Hän ei mihinkään kuulusteluihin mennut, joissa häntä syytettiin aivan selvästi tekaistusta rikoksesta. Hän oli ostanut sauvansa äidin ja isän kanssa herra Oliwandersilta ja taika hattu oli hänet lajitellut puuskapuhiin, joten hän oli ihan yhtä paljon noita kuin muutkin. Tietenkin hänelle oli aiheutunut hankaluuksia ja asiakaita kävi vähemmän. Tänään oli kuitenkin käynyt taas kiitettävästi ja Sam alkoi valmistella liikeen sulkemista hiljalleen.

Apulainen hääri sillä hetkellä siivous hommissa ja Sam koristeli valkoinen essu edessään söpöjä muffinseja vaaleanpunaisella, vihreällä ja keltaisella vaahdolla. Hän kuuli kellon kilahtavan ja huusi takaa: "Hetki pieni! Minä tulen ihan kohta palvelemaan!" Hän viimeisteli muffinsit ja sauvalla leijutti ne siististi kuvun alle ennen kuin käveli tiskin luokse.
"Miten voin auttaa?" Hän kysyi hymyillen mahdollisimman somasti. Hänen huostaan ottamansa kissan poika tuli maukaisten pyörimään naisen jalkoihin. vaavi oli vasta pari kuukautta vanha ja Sam nosti sen huoletta olkapäälleen kuikuilemaan elämää. Siitä oli tullut hyvä papukaija, jonka vuoksi sitä sanottiinkin Pollyksi. Sam odotti hetkeä kun se naukumisen sijaan sanoisi: polly tahtoo keksin. Nainen oli kyllä salaa hokenut sitä kissalle.

//Ninji ja Rocker juhuuuuuuuuuuuuuuuu~//

Viistokujalta oli nopeasti kadonnut hyvin monta liikettä ministeriön kaaduttua. Ja ne jotka eivät vielä olleet sulkeneet oviaan olivat melkeimpä niitä joilla ei ollut mitään pelättävää ja salattavaa.
Mutta joukosta löytyi sitten niitäkin jotka lattoivat vain uhkarohkeasti vastaan ja yrittivät pitää pintansa. Valitettavasti ennemmin tai myöhemmin nämäkin joutuisivat vastaamaan typeryydestään.
Rose Bakeryn omistaja oli yksi niistä noidista. Rabastan ei ollut koskaan astunut jalallakaan tuohon kahvilaan. Se kun ei nyt sattunut olemaan ihan hänen makuunsa ja sattui vielä sijaitsemaan niin keskellä viistokujaa, ettei kuolonsyöjällä ollut aikaisemmin ollut mitään asiaa tepastella siellä päin.
" Vaikuttaa aika hiljaiselta", mies totesi pysähtyessään kahvilan ikkunan eteen ja kurkki hieman sisälle. Asiakkaita ei näyttänyt enää olevan sisällä, mutta olikos tuo nyt ihme kun sulkemis aika lähestyi.
Rabastan nakkasi polttelemansa tupakan maahan ja tallottetuaan sen asteli edeltä sisälle tuohon hyvin värikkääseen ja pirteään kahvilaan.

Kakkujen, pullien ja kaikkien muiden leipomusten tuoksu leijaili oitis häntä vastaan ja Rabastan vetikin syvään henkeä. Ei hänellä ollut mitään leivoksia vastaan.. vaikka mieluummin kyllä söi niitä jossakin sellaisessa paikassa jossa ne oli leiponut oikea noita.
Raba ei ehtinyt kauaa katsella ympärilleen kun takahuoneesta pelmahti esiin sellainen ilmestys jota hän ei ihan heti olisi osannut odottaa. Sen perusteella miten edelliset kuolonsyöjät ,jotka Rose Bakeryssä olivat käyneet oli karkotettu pois ilman mitään tuloksia.. oli Rabastan olettanut, että heitä vastassa olisi joku lihaksikas ja iljettävä noita.. ei tuollainen pieni ja värikäs ilopilleri.
" Hei", Rabastan tervehti takaisin ja käänsi katseensa siihen kissaan jonka noita olkapäälleen nosti.
" Sä taidat olla se Samantha Slayer , joka on aiheuttanu pieniä ongelmia?", hän kysyi samalla kun laski katseensa kaikkiin niihini herkkuihin mitä tässä paikassa oli tarjolla ja nosti hieman yhtä kupua.
" Tultiin hakemaan sua kuultavaksi", Rabastan lopulta ilmoitti heidän asiansa kuin olisi tullut noutamaan vain jotain kakkutilausta ja nappasi sormeensa yhden kuvun alta paljastuneen muffinsin vihreää vaahtoa.

[Here comes my darlingggg!]

Will nautti siitä kun pystyi nyt kävelemään vihdoin kaduilla ilman sen suurempaa pelkoa kiinnijäämisestä tai siitä seuraavista toimenpiteistä. Nyt kun ministeriö oli heidän hallinnassaan, ei moista piileskelyä jaksanut enää edes muistaa. Nyt sitä saattoi kävellä Viistokujaa pitkin sillä asenteella että omisti koko Lontoon. Sillä niinhän he oikeastaan tekivätkin. Sitäpaitsi oli kiva katsoa kun ihmiset vaihtoivat kadun toiselle puolelle tai muuten vain vetäytyivät kauemmas heistä.. Tai hänestä. Rabastania tuskin kukaan pelkäisi. Tuon tukka oli niin naurettava.

Rabastan ja Will eivät olleet koskaan olleet sydänystäviä keskenään. Nykyään Rabastan vihasi Williä koko olemuksellaan ja Will tyytyi vastaamaan tähän tunteeseen parhaansa mukaan. Toki he toimeentulivat, pitihän heidän pakostakin koska heidän herransa ei suvainnut tapella keskenään. Tuo oli tehnyt harvinaisen selväksi mitä tapahtuisi jos he alkaisivat hakkaamaan toisiaan.
Ja no kyllähän Will tämän asian kanssa eli. Hän oli aina aukonut päätään Rabastanille ja herra ei sentään onneksi ollut kieltänyt sitä, joten hän voisi jatkossakin tehdä niin. Ja tekisikin. Nyt pitäisi vain saada tämä homma ensisijaisesti pois alta.

He olivat tosiaan tänään.. Osittain Voldemortin asialla, osittan uuden ministeriön asialla. Heidän tehtävänsä oli saattaa vihdoinkin eräs turhan itsevarma kuraverinen ministeriön eteen. Homma tuskin olisi vaikea, vaikka eihän Willkään ollut ennen tavannut tätä naista. Harvemmin häntä nähtiin missään, mikä liittyi pastellisävyihin saatika muutenkaan vieraili kahviloissa.
Tänään hän saattaisi kyllä huolia jonkun.. Herkullisen leivoksen vaikka kermavaahdolla. Pitihän sitä saada oma hupinsa kun eihän tästä hommasta muuta palkkaa saatu.
Rabastanin pysähdyttyä ja kuikuiltua sisälle, Will pysähtyi tuon viereen ja katseli kauhein pitsein ja kukin varusteltua puotia. Ainoa lajiaan parin sadan metrin säteellä. Seuraava yhä auki oleva puoti taisi olla joku kapakka, jota kukaan ei halunnut sulkea.
Rabastanin asteltua sisään, mies tumppasi huulissaan roikkuneen tupakkansa ovenkarmiin ja käveli kellon kilistessä sisälle pastellinsävyiseen helvettiin.
Rabastan esitteli heidän asiansa oikein mallikelpoisesti ja Will astelikin tuon vierelle nojautuen siihen tiskiin.
"Mä voisin kyllä huolia ison kahvin," hän sanoi, "onko noi kakut tuoreita?" Hän osoitti vitriinissä olevia kakkuja vilkaisten sitten Rabastania.
"Otappa säkin nyt Rabastan kahvi niin voidaan tehdä olomme mukavaksi," hän sanoi, "eihän meillä mikään kiire ole sitäpaitsi neiti ei ole vielä sulkenut putiikkiaan."

Hetken pohdittuaan miksi miehet näyttivät niin tutuilta, Sam tajusi epämieuisan vastauksne. He olivat kuolonsyöjiä, toinen Lestrange ja toinen... joku Macfonaldsia muistuttava. Hän kuitenkin piti soman hymyn kasvoillaan ja totesi: ”riippuu vähän millaisesta ongelmasta puhutaan. Kyllä olen lihottanut monta vuotta noitia ja velhoja ja kyllä minä tapan jopa yhden kasvin kuukaudessa”. Hän asetti kädet lanteilleen ja kohotti kulmaansa. Häntä siis oltiin taas häiriköimässä niiden kuulustelujen takia. Hän oli saanut jo muutamia kuolonsyöjiä käännytettyä pois ja karannut parilta. Voitaisiin sanoa, että Sam osasi yllättää.

Nainen käänsi tyynesti katseensa mäkkärimiehene tuon puhuessa.
”Kaikki mitä sinä näet on täällä tuoretta. Ei minua sanota turhaan viistokujan parhaaksi piirakkamestariksi. Monta vuotta jo päivänprofeetan piirakkakisankin voittaja”, hän totesi tyynesti ja hipsutti kissan korvaa sen kyhnätessä hänen poskeaan vasten ja nappasi tassun sen tavoitellessa vaaleanpunaista rusettia.
”Ei, en ole sulkenut, enkä aio sulkeakkaan”, hän sanoi hyvin rauhallisesti ja kaatoi miesten kahvit ja laski ne näiden eteen.
”Sinä saat kyllä ottaa sen mihin sormesi tungit kuin minun kolmevuotias kummipoikani. Jotain kunnioitusta mestaritöihin”, hän sanoi ja laski miehen eteen tuon sörkkimän muffinsin ja antoi sitten toiselle samanlaisen.

”Tuo pöytä on juuri pyyhitty”, neiti sanoi ja osoitti pöytää ikkunan vieressä. Hän pyyhki tiskin murusista tyynesti. Hän ei lähtisi miesten matkaan mistään hinnasta. Hän tiesi sen jo nyt. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää ketään kohtaan, joten hänellä oli oikeus pitää leipomoaan ja asua omassa kodissaan, jotka hän oli molemmat ostanut kovalla työllään tuottamilla rahoilla.

Rabastan suupieli kohosi hieman naisen vastauksen myötä ja hän kääntyi vilkaisemaan Williä miehen todettua ettei heillä ollut mikään kiire ja siinä olisi hyvin aikaa juoda kupilliset kahvia. Oli varmasti, mutta Rabastan olisi mieluusti hoitanut asian nopeasti pois alta.
" No juodaan sitten", hän sanoi kun noita jo kaateli heille kahvia ja sen sijaan, että olisi siirtynyt istumaan sinne pöytään mistä kahvilan pitäjä puhui istui Rabastan siihen tiskin luokse.
" Tässä on oikein hyvä", hän sanoi saatuaan toisen niistä kahvikupeista nenänsä eteen eikä mennyt kauaa kun hän sai itselleen vielä sen leivoksen jota oli sörkkinyt eikä voinut olal hymähtäättä hieman kommentille siitä miten hän oli muka kuin joku lapsi.

" Eikö ole hieman epähygieenistä pitää elukoita kahvilassa?", Rabastan kommentoi siitä kahvikuppinsa äärestä ja nyökkäsi kissan suuntaan. Pitäisi syödä varovasti.. tiedä paikka muffinsi olisi täynnä kissankarvoja.
Kahvi kuitenkin oli hyvää eikä Rabastan yhtään epäillyt sitä etteikö tämä paikka olisi joku vuoden piirakka mesta tai jotain. Varmasti tällaiset kukkasia ja ihania värejä sisältävä paikka oli monen mieleen.
" Sääli, että tää pitää sulkea. Will ois varmasti tullu mielellään uudelleen käymään täällä. Sillä on niin silmää kaikelle suloselle. Se niin rakastaa kissanpentujakin", Rabastan sanoi ja käänsi välillä katseensa toiseen kuolonsyöjään.
" Säästi viimeksikin erään kuraverisen noidan katin muka vaan siksi, että sillä ei ollut mitään väliä, mutta mä luulen että sille oli ihan toinen syy". Rabastan haukkasi muffinsisstaan kunnon palasen jaksamatta enää välittää olisiko siinä karvoja vai ei.
" Mun mielestä meidän ois pitäny komeennuttaa se kissa tappamaan se emäntänsä..", mies pohti kahvia hörpätessään.

Noidan huomauttaessa kuinka ei ollut sulkemassakaan pikkupuotiaan, Willin kasvoille nousi hyvinkin leveä hymy, joka ei todellakaan tuntunut kuuluvan tuon naamaalle ollenkaan.
"Taisit nyt käsittää väärin," hän sanoi suoristautuen saadessaan pullat eteensä, "tarkoitin tältä päivältä." Tämän päivän sulkemisaikaan ei tosiaankaan tainnut olla enää kovin kauaa aikaa. Ja heillähän ei ollut kiire mihinkään.
Rabastanin jäätyä istuskelemaan siihen tiskin ääreen, Will päätti tehdä samoin ja istuutui yhdelle baarijakkaralle maistellen sitä saamaansa muffinia.
"Hmm.. Tuoreita muka? Tämä on ainakin seissyt pöydässä jo jonkun aikaa," hän kommentoi vilkaisten kuppilan emäntää. Kun kahvila suljettaisiin, hän kyllä pistäisi tuon naisen leipomaan tuoreita muffinseja. Ihan vain koska hänellä oli valta tehdä niin.

Will oli tänään oikeastaan todella hyvällä mielin liikkeellä, eikä siksi jaksanut oikein ottaa Rabastanin ärsyttämisyrityksiä kovinkaan tosissaan. Mutta ei se estänyt häntä vastaamasta tuon piruiluun.
"Voi Rabastan," hän naurahti nielaisten suussaan olleen muffinssinpalan, "sähän ne kissat tiedät ja oikein kunnon eläinystävänä jätät niitä henkiinkin vaikka lordi antaisi suoran käskyn tappaa ne jos niistä ei hyötyä olisi." Sam ei ehkä tiennyt mistä tässä keskustelussa oikeasti oli kyse ja varmasti luuli heidän puhuvan vain eläimistä. Willin sanoissa oli kuitenkin tiettyjen sanojen kohdalla sellainen paino että sanomisen pystyi hyvinkin ymmärtämään kahdella tavalla. Ja Rabastan varmasti tajusi ketä hän tarkoitti puhuessaan. Eläimistähän tässä ei puhuttu, ei niin yhtään.
Will kääntyi hymyillen kahvinsa puoleen ja joi siitä hieman. Harmi ettei Rabastan voinut tehdä hänelle mitään juuri nyt, koska varmasti tuo kiehahtaisi raivosta tajutessaan hänen puhuvan Leticia Mayeristä.
"Kahvi on kyllä maittavaa," Will huomautti Samille, "voisit muuten häätää nuo asiakkaasi koska kello näyttäisi olevan sen verran että putiikki suljetaan ja meillä on sulle sellaista asiaa ettei se välttämättä ole kaikkien korville."
Will huomasi tiskin takana naisen taikasauvan ja yhdellä sauvan heilautuksella nappasi sen itselleen.
"Älä huoli, saat tämän kyllä takaisin," hän lupasi hymyillen ja joi jälleen kahvistaan.

Kuolonsyöjät istuivat Samin baaritiskille ja hänen teki yllättäen mieli kumota jakkarat. Häntä inhotti päästää niin ilkeitä miehiä omaan puotiinsa, jossa monet hyvät velhot ja noidat olivat olleet. Hän oli tavannut Chaoksen, joka oli istunut samalla penkillä kuin Lestrange. Hän oli viettänyt hyvin onnellisen kesän miehen kanssa ja nyt joku niin... niin.. epäromanttinen piti takamustaan siinä. Mies oli kyllä komea, mutta silti. Hän hymyili tuolle mäkkäri herralle sanoen: ”ehkä tältä päivältä, mutta minä aion pitää tätä kahvilaa vielä monta onnellista vuotta. Lisäksi se sinun palasi on seissyt siinä tarkalleen puoli tuntia”. Hän tiesi, että nykyään hullu ministeriö kielsi sen. Hän menisi sitten maan alle. Alkaisi oikein kunnon rikolliseksi. Piirakka mafioso oikein!

Samantha hymyili ja hipsutti tyynesti kattiaan. ”Oikeastaan ei. Kissat ovat toisinaan siistimpiä kuin ihmiset ja pitävät tuholaiset poissa”, noita totesi. Lisäksi Polly rakasti kylpemistä ja tuli usein Samin kanssa kylpyyn polskimaan ja jahtaamaan kumiankkaa. Kerrassaan suloinen kissa. Miehet alkoivat puhella kissoista siihen malliin, että Sam mietti kuinka nopeasti saisi kissansa katoamaan. Hänen pikku vauvalleen ei kukaan tekisi pahaa tai mami suuttuisi. Hän tuntui sulkeneensa korvat miesten kissa keskusteluilta, vaikka ne hyytivät hänen selkäänsä.

Mäkkäri miehen tavoissa oli kyllä parantamista. Tuo käski Samin häätää asiakkaansa.
”Kohteliaampi termi on pyytää poistumaan”, nainen sanoi ja hymyili suloisesti. Hän oli ottaa sauvansa, mutta se lensi kuolonsyöjän käteen ja Samista tuntui, ettei hän tulisi pitämään sitä enää kädessään. Hän kohautti olkiaan ja käveli vanhan noidan luokse, joka istui huopiin kääriytyneenä nurkassa.
”Rouva Lishbet, Sally. Hei, sinä olit nukahtanut. Kuule, olen hirmuisen pahoillani, mutta sinun pitää nyt lähteä kotiin. Muistathan missä koti on? Hyvä”, Sam huolehti rouvasta ja auttoi tuon jaloilleen suurella lempeydellä ja auttoi naista kävelemään ovelle ja sitten hän nyökytti päätään velholle, joka nousi tuolistaan ja köpötti myös kohti ovea, kuitenkin kääntyen Samiin päin kuin kysyen mitä tuo vielä odotti.
”Menkää vain, minä pärjään kyllä”, hän totesi ja mies lähti sulkien oven perässään.

Kuljettuaan takaisin tiskin taakse lautaset käsissään Sam laski ne pesualtaaseen ja katsoi sitten velhoihin.
”No, teillä oli asiaa”, noita totesi ja seisoi ylpeänä tiskinsä takana. Hän ei ehkä ollut rohkea, mutta hän oli ylpeä siitä mitä oli tehnyt, eikä hän aikonut perääntyä.

Ihan tuoreelta se leivos Rabastanin mielestä maistui, mutta silti mies ei voinut olla tutkimatta sitä hieman paremmin. Will oli vain nirso. Keskustelu kissoista otti nopeasti ihan uuden suunnan ja Rabastan kyllä tajusi heti mitä Will puheillaan tarkoitti eikä hän pitänyt siitä yhtään. Valitettavasti Voldemort ei tosiaan katsonut hyvällä heidän keskinäistä kinasteluaan joten mies joutui vain mulkoilemaan Williä pahasti vaikka olisi mieluiten kironnut tuon siihen paikkaan.
Willin käskystä noita katosi häätämään asiakkaitaan ulos kahvilasta ja samaan aikaan Will oli ehtinyt viemään Samanthan sauvankin joten tällä reissulla ei varmasti tarvitsisi alkaa kenenkään loihtimaan.
Noidan palatessa takaisin tiskin taakse heilutteli Rabastan muffinsin palasta siinä niin, että saisi sen pikku kissan tulemaan luokseen ja tottakai utelias otus oli nopeasti hypännyt tiskille nuuhkimaan mitä sille tarjottiin ja silloin Rabastan nappasi sen niskasta syliinsä.
" Johan mä kerroin. Halutaan sut ministeriöön kuultavaksi.. vaikka en tajua miksi moinen vaiva kun sä et taida paljoa peittellä verenperimääs", mies sanoi hymyillen ja rapsutteli kissaa ,joka alku närkästyksen jälkeen oli aika tyytyväinen vain siihen että joku rapsutteli.

" Mun puolestani voitaisiin kyllä tappaa sut tässä ja nyt ja säästää se vaiva muilta", Rabastan sanoi ja antoi kissanpennun maistaa lisää muffinsia ennen kuin kohotti katseensa Williin. Tässä nyt ei ollut ollut hetkeen mitään hupia joten miksi heidän tehtävänsä pitäisi vain olla siinä, että tämä noita saataisiin ministeriöön. Ainahan sitä voisi sanoa, että tuo laitto niin vastaan, että.. hups.. he vahingossa tappoivat tuon.
" Vai mitä sanot karvakasa? Sinäkin olet varmasti aikamoinen tappaja.. montakos rottaa sitä on jo listitty? Te kissat olette niin nerokkaita.. leikittelette saaliillanne kunnes se uupuu, pidätte itse hauskaa ja tapatte vasta sitten", Rabastan selitti ja oli kuin tuo olisi puhunut kissalle, mutta kohottikin äkkiä katseensa Samiin.
" Mäkin pidän siitä".

Willin käsky sai kuin saikin noidan toimimaan hänen tahtonsa mukaan, mistä Will oli kyllä äärimmäisen tyytyväinen. Naisen kommentti kohteliaammista termeistä sai miehen naurahtamaan sen sijaan että olisi närkästynyt tälläisestä näsäviisaudesta.
"Teennäiset kohteliaisuudet taas ei ole kohteliaita," hän huomautti ja kääntyi sitten kuppinsa kera katselemaan kuinka noita lähti häätämään asiakaskuntaansa. Joku mummo lähti kiltisti lätkimään, mutta joku pappa sen sijaan vilkaisi heitä hyvin epäluuloisesti. Will vastasi tuon katseeseen värähtämättä samalla kun joi kahviaan. Tuo patu olisi kyllä hengetön sekunnissa jos päättäisi edes sanoa heille jotain. Ei hänen tehnyt pahaa tappaa vahingossa vaikka puhdasverisiäkin. Varsinkaan jos nuo tekivät aloitteen saatika alkoivat aukomaan päätään.
Onneksi, tai harmiksi, mies kuitenkin lähti Samin vakuuteltua pärjäävänsä. Näinköhän pärjäisi..
Naisen palattua tiskin taa, Will pyörähti tuolillaan takaisin oikeinpäin naisen esittäessä kysymyksensä ja Rabastanin vastatessa siihen. Will tyytyi hitaasti vain nyökkäämään näyttääkseen olevansa samaa mieltä kollegansa kanssa.

Sitten Rabastan alkoi puhumaan kissasta ja tappamisesta ja vaikka Will ei Rabastania osannutkaan arvostaa saatika pitänyt tuosta, hänen oli aivan pakko virnistää tuon sanoille. Hän oli täysin samaa mieltä ja yllättyipä jopa miehen ladellessa moisia totuuksia ja vielä niin taidokkaasti. Rabastanin sanoessa viimeisen sanansa naiselle, Will käänsi huvittuneena katseensa myöskin naiseen.
"Mäkin pidän siitä," hän komppasi, "mutta pidän myös tuoreista leivoksista joten mitä jos siirryttäisiin keittiön puolelle ja vaikka pyöräyttäisit meille pari pullaa?" Hän heilautti sauvaansa ja oven "auki"-kyltti kääntyi ilmoittamaan jotain aivan muuta. Samalla heilautuksella sälekaihtimet tippuivat alas ja hämärä laskeutui kahvilaan. Will joi viimeisen tipan kahvistaan tummien silmien katse luotuna Samiin. Sitten hän kolautti kupin pöydälle ja kiersi tiskin taa hoputtaen Samia edellään keittiöön. Hän vilkaisi Rabastania ja nyökkäyksellä kehotti tuota seuraamaan.

Sydän alkoi takoa Samin rinnassa nopeammin. Hän peitti käsiensä tärinän pitämällä ne yhdessä.
”Ei, enpä taida”, noita totesi tyynesti hymyillen. Hänen hymynsä kuitenkin huutui kun hän huomasi missä Polly oli. Hän olisi halunnut kiskaista kissan syliinsä turvaan. Lisäksi hänen tappamisestaan neuvottelu ei ollut kovin mukavaa. Kun Lestrange alkoi puhumaan kissan tavasta tappaa, Sam nielaisi vaikeasti. Hän ei voinut olla vastaamatta kuolonsyöjän katseeseen ja yllättäen, hän lähes sääli miestä. Miten monta ihmistä tuo joutuisi kohtaamaan tuonelassa ja miten hajalla miehen sielun mahtoi ollakkaan. Mäkkäri kaverin huomautus tuoreista leivoksista epäilytti noitaa. Hän kuitenkin muisti, että hänen apulaisensa oli siivoamassa yhä vessoja. Tuo pääsisi ehkä pakoon, jos hän pitäisi miehet keittiössä.

Hän ei sanonut mitään, mutta tunsi voitonriemua hieman kun Polly hylkäsi kikkarapään ja tuli takaisin hänen luokseen, se kai vaistosi suojelijansa pelon ja tuli lohduttelemaan. Sam ei katsonut siihen vaan piti katseensa miehissä. Hän toivoi todella, että olisi yhtä rohkea kuin Gabriel ja voisi paeta. Kun sitten miehet lähtivät ajamaan häntä keittiöön Sam käveli valtakuntaansa. Hän kurkisti uuniin ja siellä paistuvaa piirakkaa. Se ei olisi vielä hetkeen valmis, mutta ei moisella ollut väliä nyt. Samin aivot työskentelivät pakosuunnitelman parissa kovaa vauhtia. Hän pääsisi pakoon ilman sauvaansakkin, mutta jotenkin kuolonsyöjiä pitäisi harhauttaa. Ehkä hän heittäisi näiden silmille kuumaa rasvaa tai voita? Keittiöhän oli käytännössä kuoleman loukku, ilman kuolonsyöjiäkin.
"Ei Polly", Sam sanoi automaattisesti kun kissa pompahti korkealle tuolille ja tavoittei leikki hiirtä pöydällä. Sam otti sen syliinsä ja tunsi toisen ruumiin lohdullisen lämmön. Yhtä lohdullista ei ollut vessoista kuuluva kolaus.

Rabastan joi kahvinsa nopeasti loppuun Willin patisteltua noitaa keittiön puolelle leipomaan tuoretta pullaa. Siinä samalla se kissakin hyppelehti jo karkuun ja takaisin Samanthan luokse.
" No ainahan se pulla on parempaa ihan vasta leivottuna", mies totesi ja nousi lopulta hänkin ylös seuratakseen muita keittiön puolelle. Ilmeisesti Samilla oli jokin piirakan paisto vielä kesken ja Rabastan nyrpisti hieman nenäänsä. Hän inhosi melkein kaikkia piirakoita.
" Eikö sitä voisi leipoa jotakin par-", Rabastan aloitti mutta se kolahdus sai hänet vaikenemaan ja vilkaisemaan Williin hieman. Nopeasti Raba oli kuitenkin kadonnut paikalta vessojen suuntaan ja sai pian huomata, että he eivät olletkaan jääneet kahvilaan vain Samin kanssa.
" Kukas se sinä olet? ", mies kysyi naurahtaen Samin apulaiselta ja ennen kuin tuo edes ehti mitään vastata oli hän jo napannut nuorta naista hiuksista ja retuuttanut keittiön puolelle.
" Meillä olikin täällä vielä seuraa", Rabastan totesi takaisin keittiöön päästyään ja tivasi tältä apulaiselta tuon sauvaa itselleen ja pian se miehen hallussa olikin jolloin Rabastan työnsi sen taskuunsa.

Apulainen ei onneksi ollut niin tyyni kuin kahvilan omistaja ja tämä jos mikä miellytti Rabastania. Oli paljon hauskempaa kun joku kunnolla pelkäsi henkensä puolesta.
" Miten sen leipomisen kanssa nyt sitten oli. Mitä sä Will olit ajatellut?", hän kysyi ja etsi oman sauvansa vain voidakseen painaa sen vasten Samin apulaisen kaulaa. Eiköhän neiti kahvilan omistaja tekisi nyt melkein ihan mitä vain..

Will nyökkäsi Rabastanin toteamukselle ja paineli sitten Samin perässä keittiöön. Hän oli hädintuskin ehtinyt sisään kun Rabastan aloitti ja tuon lause jäi kesken kolinan takia. Will vetäisi sauvansa oitis esiin kuin peläten kovia ääniä. Hän irvisti hieman Rabastanin vilkaistua häneen ja tuo lähtikin katsomaan mikä kolinan aiheutti. Will sen sijaan käänsi katseensa Samiin kuin tietäen tuon juonivan jotain vaikka eihän hän tosissaan mitään tiennyt.
Sam kielsi sitä kissaansa ja Will odotti. Odotti että Rabastan palaisi ja pian kuuluikin jo kiljahdus ja puhetta sieltä jossakin. Vai niin.. he eivät sitten olleetkaan yksin!
Rabastan totesi saman asian palattuaan jotain naista tukasta retuuttaen paikalle. Will asteli noiden luo tuijottaen naista katseella, joka ehkä voisi tappaa tuon siihen paikkaan. Halveksunta oli lähes käsinkosketeltavaa, koska tottakai mies oletti että kuraverisen apuna olisi toinen kuraverinen. Ja mikäs sen parempaa.
Rabastanin kysymyksen myötä, Willin kasvoille nousi oiiiiikein lempeä hymy ja mies kääntyi oitis Samin puoleen.
"Niin.. Eihän me tosiaan piirakkaa tänne tultu syömään," hän myönsi, "kyllä mä ainakin niitä pullia himoitsen.. ja ehkä silmänruokaakin siinä tekemisen ohessa." Hän virnisti häijysti ja katsahti ympärilleen keittiössä. Sauvan heilautuksella hän lukitsi keittiön takaoven ja vetäisi sitten yhden keittiöjakkaran alleen.
"Joten paras että alat hommiin saman tien," Will sanoi Samille ja katsahti sitten Rabastanin pitelemää kauhuissaan nyyhkyttävää tyttöä, "mikäs tämän sinun söpön apulaisesi nimi on? Ehkä hän voi auttaa sinua pullien kanssa?" Will kyllä vihasi kuraverisiä siinä missä moni muukin kollegansa, mutta aina naiskauneutta kelpasi katsella.

Kaikki hiljenivät kolahduksen myötä ja Samin sydäntä särki kun hän kuuli apulaisensa huudon ja hän halusi syöksähtää tytön turvaksi kun tuota retuutettiin keittiöön tukasta. Hän vaihtoi tytön kanssa katseita ja näytti pahoittelevalta. Tyttö nyyhkytti sydäntä särkevästi ja Sam olisi antanut mitä vain voidakseen lohduttaa parkaa. Tyttö oli valmistunut vasta tylypahkasta ja Sam oli ottanut tämän töihin hyvää hyvyyttään. Hän olisi halunnut tarttua sauvaan ja laskea sen pois tytön kaulalta.

Mäkkärin puhuessa Sam laski kissan joka vetäytyi pöydän alle piiloon. Hän muisti miten Gabriel oli vain vähän aikaa sitten vannottanut häntä lähettämään suojeliuksen kun hän oli pulassa. Nyt hän ei voinut mitään. Sen sijaan hän vain nyökkäsi ja vilkaisi tyttöä.
"Älkää satuttako häntä, pyydän", Noita aneli hiljaisella äänellä tarttuessaan kulhoon ja alkoi valmistamaan pullaa rutiinilla. Lähes kaikki ainekset olivat käden ulottuvilla, kuten aina. Sam osaisi tehdä pullaa, leipää, patonkia, kakkuja ja keksejä täysin ilman reseptejä miten suuria tai pieniä eriä tahansa.
”Hänen nimensä on Layla. Kultaseni, hakisitko öljyn”, Sam pyysi tytöltä ja tuo haki tärisevän jaloin kaiken mitä Sam pyysi. Noidan omatunto soimasi häntä koko ajan rajummin. Siksi hän puhui nuorelle naiselle rauhallisimmalla äänen sävyllään.
”Jos ette halua odottaa kauhean kauaa niin tuo kohoaa loitsulla aika nopeasti”, Sam sanoi alustettuaan taikinan. Hän ei pyytänyt sauvaansa tai liikahtanutkaan sitä kohti. Hän harkitsi enemmänkin veitsiä ja piti nyyhkyttävää Laylaa kädestä kaikessa hiljaisuudessaan. Hän pesi kätensä taikinasta ja sitoi pitkät hiuksensa niskaansa ja odotti kuolonsyöjien päätöstä. Kun ovi oli lukossa hän ei voinut vain rynnätä ulos. Piti olla ovelmapi ja pelata aikaa.

Samantha tosiaan alkoi kiltisti tekemään sitä pullataikinaa ja Rabastan päästi sen nyyhkyttävän tytön otteestaan jotta tuo pääsisi auttamaan toista noitaa. Niinhän pullat saataisiin jopa nopeammin aikaiseksi.
" Eiköhän meillä ole aikaa odotalla..", Rabastan totesi ja veti hänkin itselleen jakkaran jolle istua.
" Ellet sinä sitten Will satu tietämään taikoja joilla kohottaa taikinoita?", hän kysyi ja käänsi katseensa taas noihin kahteen noitaan virnistäen. Hän ei ainakaan sauvaa luovuttaisi kummallekkaan noista vaikka tuskin naisista paljoa vastusta olisi kahdelle kuolonsyöjälle.
" Sillä aikaa kun se taikina kohoaa voidaan tehdä jotain kivaa", Rabastan ehdotti ja pyöritteli sauvaa käsissään kuin olisi muka kovastikkin miettinyt mitä kivaa siinä sitten voitaisiin tehdä.
" Kuten vaikka.. nauttia kidutuskirouksista?", hän sanoi ja huomasi kyllä miten Samin apulainen varsinkin näytti pitävän ajatuksesta sen pelokkaan äänähdyksen perusteella. Rabastan ei ollut koskaan ymmärtänyt mikä ilo siinä oli, että tapettiin heti. Ehkä joidenkin mielestä oli sitten kivaa hoitaa asiat nopeasti pois alta, mutta hänen mielestään.. hän halusi uhriensa anovan, huutavan ja kärsivän kunnolla. Ja antaa noiden vielä olettaa, että ehkä kaikki jäisi vain siihen ja nuo saisivat elää..
Ei kukaan kuitenkaan koskaan jäänyt henkiin.

" Alotetaan apulaisesta. Laylako se oli?", Rabastan hypähti ketterästi alas jakkaralta, asteli lähemmäs apulais noitaa ja sipaisi sauvallaan hieman tuon hiuksia pois silmiltä samalla kun kumartui lähemmäs.
" Onko sua koskaan kidutettu?", hän kysyi kovinkin ystävälliseen sävyyn ja vastaukseksi vain vaimean pään pudistuksen ja nyyhkytystä.
" Voi se ensinmäinen kerta on aina ikimuistoinen.. ", mies naurahti ja perääntyi hieman voidakseen vain kohottaa sauvansa ja tähdätä kidutuskirouksensa apulais tyttöön.

Sam ei tainnut tajuta että tuon anominen ettei avustajaa, Laylaa, satutettaisi, tarkoitti juuri sitä että tuo olisi ensimmäisenä listalla. Eiväthän he olleet aikeissa toimittaa edes Samia ministeriön eteen joten miksi ihmeessä he veisivät tämän pikkulikan sinne?
Will naurahti kylmästi päätään pudistellen Samin sanottua että he saisivat pullansa nopeammin jos kohottaisivat taikinansa sauvoilla. Luuliko noita tosissaan että he osaisivat jotain pullan kohotus-taikoja? Saatika että he antaisivat noille sauvat, jotta neidit voisivat vaikka kaikkoontua pois ja pilata koko illan.
Rabastanin udeltua hänen kohotustaioistaan, mies pudisti päätään huvittunut katse Samissa kunnes riisti katseensa Rabastanin ehdotuksen kuullessaan. Virne nousi miehen kasvoille ja hän käänsi katseensa takaisin Samiin.
"Kuulostaa oikein.. mukavalta ajanviettotavalta," hän vastasi ja nousi itsekin siitä jakkaraltaan Rabastanin tahdissa. Siinä missä Rabastan itse käveli sen kauttaaltaan tärisevän Laylan luo, Will asteli Samin luo. Hän vei kätensä tuon hiuksiin ja veti ne olan yli selälle samalla kun kiersi naisen taakse. Hän laski kätensä tuon hartioille ja vei kasvonsa tuon kasvojen viereen. Hän veti syvään henkeä tuon niskan takana ja nautti hetken naisen tuoksusta ennen kuin käänsi katseensa Rabastaniin, joka puhui paraikaa sille toiselle noidalle.
"Ehkä me keksitään jotain kivempaa," hän kuiskasi Samin korvaan, "mutta ennen sitä meillä taitaa olla kunnon show tiedossa." Hän tiesi Rabastanin kidutustaidot, eihän hän tyhmä ollut. Enkelipoika tai ei, kaksi asiaa tuo osasi hyvin ja niistä piti antaa arvoa; kidutuskirous ja Severus Kalkarokselta lähtöisin oleva kirous, Sektumsempra.
Samassa Laylan kiljaisu riipi ilmaa ja Will puristi Samin olkapäitä jottei tuo karkaisi hänen otteestaan samalla kun nautti Rabastanin showsta. Hän huokaisi tyytyväisyyttään Samin korvan juuressa ja hymyillen seurasi sekä Samin että Laylan reaktiota.

Sam tunsi pelon muuttuvan pakokauhuksi kun hän tajusi mitä miehet todella tekisivät. Hän kalpeni ja puristi huuliaan tiiviisti yhteen. Hän puristi lujemmin tärisän Laylan kättä. Hän henkäisi kauhistuneena ja koetti lähes tahdonvoimalla haihduttaa Laylan. Sen sijaan hän koetti estää Lestrangea koskemasta tyttöön, mutta turhaan. Hän olisi taatusti tehnyt jotain typerää, jos olisi voinut, sillä mäkkäri kaveri tuli hänen luokseen. Keittiöveitset olivat liian kaukana, jotta niitä olisi voinut käyttää. Hänen sydämensä hakkasi hulluna. Hän sävähti kun mies koski häneen ja ei muun kuin inhon takia. Miten nuo saattoivat nauttia siitä? Hän tunsi miehen hengityksenkin poskellaan ja kuuli syvän hengen vedon. Häntä oksetti, mutta huoli Laylasta. Lisäksi miehen supatus häiritsi häntä ja Samin vatsaa väänsi. Nyt hän katsoi miestä selvästi peloissaan, mutta enemmän tytön puolesta.

"EI! EI!" Sam kiljui kun blondi mies kohotti sauvansa. Hän kesti uhan itsensä yllä, mutta ei työntekijänsä, jolle hän oli luvannut turvallisen työympäristön.
”Älä, ole kiltti. Älä tyttöä”, Sam koetti riuhtaista itsensä vapaaksi ja samassa Layla kiljui lattialla. Sam tunsi kyynelten nousevan silmiinsä ja hän tempoili suuremmalla voimalla.
”LOPETA! LOPETA!” Sam huusi ja tempoili. Hän ei kestänyt katsoa Layla ja olisi halunut sulkea silmänsä sekä korvansa.

Noita vapisi. Hän ei kestänyt katsoa rakkaan työntekijänsä kipua. Se satutti häntä lähes enemmän, kuin jos häntä olisi kidutettu. Sam ei kestänyt katsoa. Tajuttuaan, että miehen ote oli liian luja, hän lysähti lähes selkärangattomaksi. Kyyneleet kastelivat hänen poskensa nopeasti.
”Lopeta”, Sam aneli heikolla äänellä. Miksei kukaan kuullut sitä mielipuolista kiljuntaa. Miksei kukaan auttanut? Miksi miehet satuttivat Laylaa. Tyttö oli viaton, ei ollut saanut vielä edes kuulustelu kutsua. Miksei hän ollut häätänyt tätä. Tämä kaikki oli Samin syytä, yksin hänen. Hän satutti nyt ihmistä, joka oli hänelle rakas.

Rabastan oli vain kuin ei olisi kuullutkaan niita aneluita lopettamisesta ja toisaalta eihän hän niitä kuullutkaan kaiken sen muun huutamisen yli. Oli hyvin nautinnollista kuulla jonkun huutavan tuskasta ja nähdä tuon kiemurtelevan lattialla. Mies kuitenkin kohotti hieman katsettaan vain nähdäkseen kahvilanpitäjän ilmeen eikä voinut olla hymylemättä nähdessään miten nainen tähän kaikkeen reagoi. Lopulta mies kuitenkin veti sauvansa syrjään ja tuskan huutojen sijaan keittiön täytti lohduton nyyhkytys.
" Eikö tää olekkaan teidän mielestänne hauskaa? Kurjaa jos kaikki ei nauti yhteisestä hauskasta", Rabastan voivotteli ja kyykistyi Laylan vierelle vain sipaisemaan hieman tytön hiuksia jolloin tyttö kavahti kosketusta.
" Onneksi mä tiedän muitakin kivoja loitsuja joilla pitää hauskaa jos neidit ei tästä pitäneet", Rabastan hymähti ja suoristautui ylös sieltä lattialta. Hän ei kuitenkaan kohottanut vielä sauvaansa vaan käänsi katseensa Williin. Ajatteliko tuo vain kouria kahvilanpitäjä noitaa vai aiheuttaa ehkä kipuakin?

Kahvilan omistajan reaktio oli kuitenkin ehkä enemmän se, joka sai sadistisen hymyn nousemaan miehen kasvoille. Se oli niin kaunista. Taustalla se tuskan huutojen serenadi.. Ja etualalla sitä epätoivon anelua, vaikka varmasti Samkin tiesi ettei siitä olisi mitään hyötyä.
Samin rimpuillessa hänen otteessaan, Will tiukensi otettaan ja veti naisen kiinni itseensä jottei tuo pääsisi karkuun. Naisen lysähtäessä loppumetreillä, tuo meinasi tipahtaa Willinkin otteesta mutta mies sai pidettyä kiinni ja pakotti tuon takaisin jaloilleen. Sitten tuli aivan hiljaista ja siinä hiljaisuudessa ei kuulunut kuin tauoton nyyhkytys.
Rabastanin katseen kohdatessaan, mies irrotti otteensa Samista.
"Henkinen kipu, Rabastan," hän naurahti hyytävästi ja sipaisi pienesti Samin kaulan tuntumaa, "henkinen kipu. Sun pitäisi oppia arvostamaan sitä." Hänen askeleensa tuntuivat melkein kaikuvan hiljaista keittiölattiaa vasten miehen astellessa Rabastanin luo. Hän vilkaisi naista jalkojensa juuressa ja hymähti hieman.
"Saat kyllä hupisi," mies lupasi Rabastanille, "mutta minä haluan pullani. Alkaa tulla nälkä." Hän heilautti sauvaansa nopeasti Samia kohti, mutta loitsu meni vain täpärästi ohi ja naisen vieressä oleva taikina kohosi silmissä. Will nyökkäsi merkitsevästi kulhon suuntaan katsoessaan Samia ja nappasi sitten yhdestä kulhosta omenan. Hän puraisi siitä ja hyppäsi takanaan olevalle työtasolle istuskelemaan.
"Rentoudu Rabastan.. ja anna tyttöjen tehdä työnsä," hän sanoi virnistäen ja oli jo kaiken sen huvin myötä unohtanut hetkeksi kaiken kaunansa kollegaansa kohtaan.

Kyllä, Samin henkinen kipupiste oli ollut kovalla koetuksella ja kun tyttö vihdoin pääsi pois kirouksesta Sam tunsi pientä helpotusta, mutta syyllisyys... Sen taakka oli musertava. Hän valahti lähes polvilleen maahan, mutta sai juuri ja juuri pidettyä itsensä pystyssä. Osittain toisen kuolonsyöjän takia ja tämän kosketuksen, jota nainen halveksi. Hän jäi seisomaan toiselle puolelle keittiötä ja tarkkaili miehiä. Nuo vain puhuivat pullista! Miesten sydämien piti olla jossain hänen-joka-jääköön-nimeämättä lippaassa!

Yllättäen loitsu lensi Samia kohti ja nainen hätkähti ja vilkaisi mitä tapahtui. Hänen pullataikinansa kohosi silmissä. Sam käänsi kankeasti katseensa miehiin saaden merkitsevän katseen Hänen apulaisensa oli kohonnut ja Sam marssi tytön luo ojentaen kätensä ja nostaen toisen maasta ja toimittaen "avukseen". Hän ei pakottanut tyttöä mihinkään raukan vapistessa. Hän vain teki kaiken, hiljaa nopeasti ja pohtien miten voisi pelastaa työntekijänsä. Paskat hän omasta hengestään.

Sam katsoi koko ajan huolestuneena naisen vointia. Tuo vain vapisi ja vilkuili vuorostaan miehiä. Sam muotoili pullat melkein huomaamattaan täydellisen pyöreiksi pellille ja voitele ne yhtä nopeasti ja sirotteli sokeria pinnalle. Hän nosti pellin syliinsä ja tiesi, että pian miehet jatkaisivat julmaa huvitteluaan. Hän ei kuitenkaan uskaltanut uhmata näitä. Hän tarvitsi jokaisen selväjärkisen minuuttinsa. Hän suunniteli jauhojen heittämistä miesten silmiin, mutta jos hän hakisi kaakaota tai chilijauhetta se kirvelisi enemmän ja olisi tehokkaampaan. Toisaalta jauhe ei lentänyt. Hän tarvitsi jotain vahvempaa. Kiehuva öljy olisi ollut parasta. Sam kuitenkin keksi lopulta sen mitä käyttää. Kuumia hiiliä.

Uuni lämmitettiin puulla ja hän voisi viskaista hiiliä miesten kasvoille sopivan hetken koittaessa lisätessään puita. Hän katsoi kuitenkin apulaistaan ja tiesi, että naisesta ei ollut vielä juoksemaan. Niimpä hän avasi tulikuuman uunin ja työnsi pullat sisään. Hän sulki luukun ja kääntyi miesten puoleen sydän pamppaillen. Häntä pelotti. Pelotti niin, että se tuntui koko ruumiissa. Miksei hän voinut olla kuten Gabriel?

Rabastan tyytyi vain kohauttamaan olkiaan Willin vastaukselle vaikka hän piti enemmän tästä fyysistetä kuin henkisestä tuskasta, mutta sama kai se oli kunhan kenelläkään muulla ei oikeasti ollut hauskaa kuin heillä.
" No ne pullat tosiaan kelpaisi joten kai pitää antaa neideille työrauha hetkeksi", Raba sanoi ja antoi nuorelle noidalle tilaa nousta ylös ja palata pullien tekoon Samin kanssa. Sillä aikaa hän itse asteli sinne keittiön takaovelle ja tutkimaan hieman mitä hyllyistä löytyisi eikä kauaa mennyt kun Rabastan oli jo jostakin pussista löytänyt sukltaa napostetavaksi niitä pullia odotellessa.
" Rentoutuisin toki.. mutta hyvin tylsää tämä odottaminen", mies marisi ja kiskoi jakkaran lähemmäs jotta saattoi istua sinne suklaapussukan viereen. Hetkeksi Rabastan kuitenkin malttoi pysähtyä katselemaan noitien leipomista ja oli kovasti sitä mieltä, että tätä touhua olisi ollut paljon mukavampi katsella mikäli naiset olisivat leiponeet vaikkapa vain niissä essuissaan.
" Eikä olisi kivaa jos verta roiskuisi pullille", hän hymähti ja osoitti kumpaakin noitaa vuorollaan sauvallaan vaikka ollut aikeissa sotkea noiden leipomuksia.

Pullat päätyivät kuitenkin pian uuniin ja taas olisi edessä vain odottamista joten Rabastan käänsi kuin lupaa kysyen katseensa taas Williin. Tottakai hän oli malttamaton kun kyse oli tällaisesta hauskanpidosta!
" Ne pullat on nyt turvassa uunissa.. kai nyt voi jo jatkaa?"

Rabastan suostui hänen ehdotukseensa joskin ilmeisen vastahakoisesti, mutta se nyt oli ihan ymmärrettävää. Miehen mentyä tutkimaan keittiön takaseinää, Will siirsi katseensa takaisin naisiin ja hymyili itsekseen häijysti. Layla oli niin kauhuissaan ettei pystynyt tekemään mitään ja Willin olisi toisaalta tehnyt mieli kiusata tuotakin hieman, mutta toisaalta.. Rabastan kun oli aloittanut leikkinsä tuon kanssa niin hän voisi antaa tuon viedä sen leikin sitten loppuunkin.
Hän sen sijaan oli alottanut jo oman leikkinsä paikan omistajan kanssa ja sitähän hän voisi jatkaakin. Rabastanin kolistellessa taustalla, Will heilautti hieman sauvaansa saaden Samin hiukset lipumaan hiljalleen tuon selältä toiselle hartialle. Sitten hän heilautti sauvaansa uudemman kerran loihtien tekaistun lämpimän henkäisyn tuon paljastuneen korvan juureen.

Rabastanin marina sai Willin lopettamaan leikkinsä hetkeksi ja mies laski sauvansa katsahtaen miestä, joka istuutui jonkun suklaapussin viereen. Hän hymähti hieman muttei viitsinyt edes vastata tuolle. Oltiinpa sitä nyt malttamattomia!
Rabastanin seuraavan kommentin kuullessaan, pullat olivat juuri päässeet paistumaan ja Will vilkaisi Rabastania.
"Kauanko niiden pitää paistua?" hän kysyi katse lähinnä Rabastanissa. Sitten hän katsahti naisia ja kohautti harteitaan poissaolevana.
"Kuinka haluat," hän vastasi joka oli kyllä enemmänkin kehotus pitää hauskaa kuin poissaoleva tokaisu.
Will käänsi katseensa takaisin Samin selkään ja nosti taas sauvansa. Virnistäen hän hivutti tuon selässä olevaa mekon vetoketjua n. 10 senttiä alemmas. Henkinen kidutus..

Leipoessaan Sam alkoi yllättäen tuntea hiustensa liikkuvan. Hän hätkähti ja vilkaisi ympärilleen tajuten sen johtuvan toisesta kuolonsyöjästä, joka leikki hänellä. Hän vaivasi pullia koettaen unohtaa hiusten liikkeen, mutta Sam oli kiljahtaa tuntiessaan henkäisyn ja hänen kätensä lennähti kohdalle. Sam vilkaisi Lestrangea tuon kaivellessa hänen koristeitaan ja mies löysi Gabrielille varatut suklaat. Nainen oli liiskata viimeiset pullat lätyiksi miehen alkaessa puhua verestä ja hän katsoi huolestuneena Laylaa, joka oli valahtanut vitivalkoiseksi ja melkein kumartui pöydän alle sauvan heilahtaessa. Sam taas ei kohottanut katsettaan pullista vaikka sauva häntä osoitti. Noita sai lopulta toimitettua kaikki kauniin pyöreinä ja koristeltuina uuniin. Hän kuuli kysymyksen ja tajusi sen olevan hänelle. ”Alle puolituntia”, noita vastasi.

Layla uikahti ja Sam ojensi kätensä johon tyttö tarttui. Noita tunsi miten hänen pukunsa tiukka miehusta löyseni ja selässä tuntui hieman viileämmältä kun vetoketju hivuttui alemmas. Samin ilme oli jännittynyt ja hän tuijotti eteenpäin. Hän tiesi miehen leikittelevän hänellä ja kiskaisi vetoketkun takaisin ylös. Kiduttakoot, mutta häntä ei tasan tarkkaan lääpitty tai nöyryytetty alastomuudella tai muulla! Miten Sam voisi sen jälkeen katsoa Gabrielia silmiinkään?

Noita hengitti mahdollisimman tasaisesti ja sai pidettyä jotenkin itsensä kuolonsyöjien ja Laylan välissä. Hän vannoi, että pistäisi vastaan kunnolla. Hän kävisi käsiksi jos ei muu auttaisi! Hän tekisi kaikkensa, jottei tyttöä enää satutettaisi.

Rabastania ei kauheasti kiinnostanut Willin leikittely sen noidan kanssa vaan hän keskittyi enemmän siihen nuoreen apulaiseen. Istui vain siinä odottaen, että hän saisi luvan vihdoin iskeä kyntensä tuohon uudelleen. Tai oikeammin iskeä kirouksineen.
Willin tokaisun myötä Rabastan nousi ylös paikaltaan ja pyyhki kättään hieman housuihinsa samalla kun asteli näiden lahden noidan luokse. Leipuri tätäi roikkui siinä ärsyttävästi suojelemassa aivan kuin muka olisi jotakin voinut tehdä ja hieman turhaantuneena mies käänsi katseensa Williin kuin pyytäen tuota pitämään sen noidan kaukana hänestä.
" Meillä taisi jäädä.. hauskanpito hieman kesken", hän sanoi ja kiskaisi Laylan Samin suojista lähemmäs itseään samalla pitäen oman sauvansa osoittamassa Samia jotta nainen keksisi mitään tyhmää.
" Koska ne pullat on jo uunissa.. ei niiden pois ottamiseen tarvita kuin yksi ihminen", Rabastan sanoi kääntyessän apulaisen puoleen ja sysäsi tytön hieman kauemmas itsestään ja tietysti tuo siinä rytäkässä komastui omiin jalkoihinsa ja kaatui lattialle. No parempihan se näin olisi.
" Toivottavasti pieni sotku ei haittaa mitään", Rabastan totesi virneen kera ja kohotti sauvansa uudelleen tähdäten tyttöön loitsunsa.
" Sektumsempra!"

Will nauroi ääneen Samin vetäessä vetoketjunsa takaisin ylös ja laski sitten sauvansa kääntyen katsomaan Rabastania. Hän ei kuraveriseen tosissaan koskisi muuta kuin piruillakseen ja sitten tappaakseen. Mutta saihan sitä nyt nauttia naisen kauneudesta vaikkei pidemmälle aikoisikaan asiaa viedä. Eihän se kiellettyä olisi, päin vastoin.
Pitihän tilanteesta ottaa kaikki ilo irti.

Will seurasi Rabastania katseellaan ja pystyi jo kuvittelemaan mitä tuleman piti. Kuten hän oli itsekseen todennutkn, kunnioitusta tuolle kikkarapäälle piti antaa sekä kidutus-kirouksesta että Sektumsemprasta.
Will katsahti Samia Rabastanin riuhtaistessa tuon suojatin pois tuon selän takaa eikä voinut kuin naurahtaa. Oli ehkä hieman epäreilua toimintaa kun sauvat oli riistetty saman tien kun sisään oltiin asteltu, muttei Will jaksanut tänään alkaa tappelemaankaan. Kun asiat voitaisiin hoitaa siistimminkin. Ilman sen suurempaa vaivaa.
Virne leveni Willin kasvoilla Rabastanin vihjaillessa siitä, mitä tuleman piti. Hän kohdisti kaiken huomionsa hetkellisesti vain ja ainoastaan Rabastaniin ja siihen maahan kaatuneeseen tyttöön.
Ja kun sektumsempra kajahti ilmoille, Will oli jo valmis lyömään vetoa siitä kuinka pitkälle veri tällä kertaa lentäisi. Saisi tämäkin keittiö hieman väriä elämäänsä.

Lestrange asteli lähemmäs ja vaikka Sam todella yritti pitää tytön takanana, mies piti hänet sauvalla kauempana. Hän puristi kädet nyrkkiin ja tunsi tärisevänsä. Hän astahti lähemmäs tyttöä estäkseen tätä kaatumasta, muttei ehtinyt. Hän oli vain muutaman askeleen päässä ja älähti juui ennen kuin loitsu iskeentyi. Verta roiskahti Samin mekolle asti.

Sam tunsi yllättäen itsensä rauhalliseksi. Hän oli nähnyt leipälapion ja sillä hetkellä toinen kuolonsyöjä vain naureskeli kumppaninsa tekosille. Noita toimi uskomattoman nopeasti. Hän otti pitkävartisen ja päästä tasaisen työvälineensä, joka työnnettiin uuniin ottamaan leivät pois ja heilautti sitä voimalla, jota ei uskoisi niin laihoista käsivarsista löytävän, päin Lestrangen kasvoja. Kiitos pitkän varren ja painavamman pään voimaa kertyi myös vauhdin aikana.

Layla vilkaisi häntä kipunsakin seasta jopa yllättyneenä, sillä kaikki tiesivät Samin kaihtavan väkivaltaa viimeiseen asti. Hän ei edes tappanut pelkäämiään hämähäkkejä vaan kiljuen kiikutti ne ulos ja juoksi sitten sisään jakkaralle kiiveten. Nyt hän oli iskenyt suurella voimalla kuolonsyöjää päin näköä. Hän ei edes katunut sitä vaan tunsi tyydytystä.

Noita syöksähti kohti Laylaa ja oli liukastua verilammikkoon. Hän lähti raahaamaan tyttöä omaa yksityistä puoltaan kohti, mitä miehet eivät vielä olleet lukinneet, sillä sinne pääsi pienestä ovesta, jota luultiin usein ruokakomeron oveksi. Sam tunsi miten veri kasteli hänetkin, muttei välittänyt. Hän siunasi vuosia kestäneen juoksuharrastuksensa.