Just pull yourself together!

Laskettuaan ostokset keittiön puolelle, Chaos oli saanut käskyn häipyä pois jaloista. Ilman vastarintaa hän oli poistunut keittiöstä olohuoneen puolelle ja siitä eteiseen. Hän oli muistanut rahat, jotka oli Remylle velkaa. Hän tarttui lompakkoonsa, joka lojui eteisen pöydällä, ja tutki sen sisältöä. Sieltä löytyi jonkin verran jästirahaa, mutta pääasiassa kaljuunoita, sirppejä ja sulmuja. Chaos otti kaikki jästirahat ja tipautti setelit ja muutaman kolikon Remyn oikean jalan kenkään. Nainen löytäisi ne sieltä lähtiessään, Chaos ei uskaltautunut häiritsemään Remyä kokkauspuuhissa. Keittiöstä kuului puuhastelun ääniä ja Chaos nousi portaat ylös yläkertaan. Hän oli vältellyt viimeiset viikot makuuhuonettaan järjestelmällisesti, koska tiesi piirongin päällä olevan valokuvakehyksiä. Chaos oli tähän asti tuntenut olonsa aivan liian toivottomaksi ja heikoksi edes vilkaistakseen niitä kuvia. Kehyksiä oli kolme, yhdessä esiintyi koko Chaoksen perhe pitäen sisällään sekä Chaoksen vanhemmat, sisarukset että Rosien perheen, toisessa oli nyt jo yli kymmenen vuotta vanha kuva, jossa 17-vuotias Chaos piti epävarmasti sylissään pikkuruista nyyttiä, kummityttöään Melissaa, vierellään ylpeät isovanhemmat Alison ja Jason. Kolmas kuvista oli se, jota Chaos oli nyt tullut katsomaan. Siinä oli pikkuinen Chaos, ehkä kuusi- tai seitsemänvuotias, jahtaamassa kissaa, samalla kun hänen vanhempansa naureskellen kulkivat perässä ja yrittivät pitää taloa pystyssä. Chaos oli saanut kuvan joskus syntymäpäivälahjansa mukana, koska se kuulemma tiivisti hyvin sen, millaista elämä oli ollut kun Chaos oli lapsi. Nyt kuva vain muistutti Chaosta siitä, miten loistavia ihmisiä hänen vanhempansa olivat olleet.

Chaos otti valokuvakehyksen käteensä ja lähti alakertaan. Kuvan katsominen sattui edelleen, mutta se tuntui lohdullisemmalta kuin aikaisemmin. Ehkä se johtui alakerrasta leijailevasta ruoantuoksusta. Chaos ei jaksanut potea huonoa omatuntoa siitä, että Remy kokkasi yksin. Hänestä ei olisi ollut paljoa apua, lisäksi Remy oli ihan itse tarjoutunut hommaan. Olohuoneeseen päästyään Chaos meni ikkunan luo ja nojasi seinään, katsellen ulos. Kadulla ei näkynyt ketään, ellei muutamaa taivaalla liitelevää lintua laskettu. Chaos ei ehtinyt kauaa tuijottelemaan ulos ajatuksissaan, kun astioiden kilinän seasta Remy ilmoitti ruoan olevan valmista. Chaos havahtui ja lähti kohti keittiötä. Hän laski kädessään edelleen olevan valokuvakehyksen vaakatasoon ruokapöydän siihen päähän, jolle Remy ei ollut kattanut ruokaa. Chaos katsoi nätisti katettua pöytää ja sillä olevaa ruokaa ja nälkä iski. Hän lappasi lautaselle ruokaa niin paljon kuin kehtasi ja tarttui haarukkaan ja veitseen. Siitä oli jo aikaa, kun Chaos oli viimeksi syönyt mitään kunnollista tai terveellistä.

Remy napsi ruokaa lautaselta suuhunsa ja vilkaisi samalla sitä Chaoksen lautasen vieressä olevaa kuvaa ennen kuin kurotti kääntämään sen niin päin, että hän näki paremmin mitä kuvassa oikein tapahtui ja hymyili hieman nähdessään pikku Chaoksen juoksemessa kissan perässä tuon vanhmpien vain naureskellessa vieressä.
Tietämättä oikein mitä sanoa ottamatta puheeksi taas miehen vanhempia kummemmin pysyi Remy hiljaa ja keskittyi taas syömään. Hän niin toivoi, että Chaoksen vanhemmat olisivat kunnossa ja löytyisivät vaikka se tuskin oli kovin mahdollista. Eiköhän jotakin tietoja olisi jo saatu mikäli näin hyvin olisi.

Remylle riitti se yksi lautasellinen ja tyhjennettyään vielä lasinsakkin vedestä nousi hän viemään astiat tiskialtaaseen ja ryhtyi siirtämään ylijääneitä ruokia jääkaappiin jotta ne olisivat hyvä vielä seuraavanakin päivänä.
Kun pöydässä ei ollut enää muuta kuin se valokuva nosti Remy sen käsiinsä ja katseli taas hetken kuvan iloista poikaa ennen kuin toisen laski kätensä Chaoksen olalle hellästi.
" Kaikki järjestyy vielä Chaos", hän sanoi hiljaa ja laski kuvan takaisin siihen pöydälle niin, että mies itse saattoi sen taas nähdä.
" Ihan varmasti".

Vaikka Chaos oli nälkäinen, loppujen lopuksi hänen oli vaikeaa syödä. Näläntunne katosi nopeasti ja pian Chaos vain siirteli ruokaa lautasella. Kohteliaisuudesta Remyä kohtaan hän kuitenkin pakottautui syömään lautasensa tyhjäksi, sillä hän tiesi että syöminen olisi järkevää, vaikka se ei mukavalta tuntunutkaan. Ruoka oli hyvää, mutta Chaos ei vain löytänyt ruokahalua, vaikka hetki sitten olikin ollut hyvin nälkäinen. Tällaista vuoristorataa Chaoksen tunteet ja olotilat olivat olleet jo pitkään. Chaos vilkaisi Remyn suuntaan kun tämä tarttui valokuvakehykseen, jonka Chaos oli tuonut mukanaan. Hän ei halunnut katsoa suoraan Remyä päin vaan keskittyä lautaseensa.

Kun Remy oli saanut syötyä, Chaoskin oli saanut lautasensa jotakuinkin tyhjäksi. Siihen nähden, että hän oli syönyt suuren määrän ruokaa, olo oli yllättävän ontto. Remy vei lautasen Chaoksen edestä ja mies jäi vain istumaan tuolilleen osaamatta tehdä mitään. Yhtäkkiä Chaos tunsi Remyn käden laskeutuvan olkapäälleen ja hän hätkähti vähän. Chaos tiesi Remyn tarkoittavan sanojaan, mutta Chaos ei oikein vieläkään jaksanut uskoa niihin. Näiden kuluneiden viikkojen aikana olisi pitänyt jo tapahtua jotain, jos olisi tapahtuakseen. Chaos nosti katseensa seinällä tikittävään kelloon ja tajusi, kuinka kauan Remy oli jo viipynyt. Chaos nousi ylös ja kääntyi kohti Remyä. "Sinulla on varmaan jotain parempaakin tekemistä kuin olla täällä", Chaos sanoi naiselle. "Kyllä minä pärjään täällä", Chaos jatkoi vielä, vaikka ei itse ollut niin varma siitä. Remy oli kuitenkin saanut Chaoksen jaloilleen ja heräämään todellisuuteen, ainakin hetkeksi.

Remy vilkaisi kellon suuntaan myös Chaoksen huomautuksen myötä eikä ollenkaan ollut tajunnut ajan kuluneen niin nopeaan. Ja miten hän olisikaan halunnut sanoa, että hänellä ei ollut mitään kiirettä minnekkään. Niin ei kuitenkaan ollut ja hänen olisi palattava vielä käymään Ministeriöön hoitamaan muutaman asian ennen kuin voisi painua kotiin nukkumaan.
" Pärjääthän myös?", hän varmisteli miehen niin vakuutellessa eikä voinut olla hieman epäilemättä Chaoksen sanoja vaikka halusikin luottaa tuohon.
" Mä tulen käymään taas mahdollisimman pian... koita sä pitää itsesi kasassa sen aikaa ihan itse", Remy pyysi vielä ja kietoi sitten kätensä miehen kaulaan ja kumartui halamaan tuota kunnolla ennen kuin poistui eteisen puolelle.
Kengästään hän löysi ne Chaoksen jättämät rahat ollessaan laittamassa kenkiä jalkaansa ja vilkaisi nopeasti keittiön suuntaan ennen kuin tyhjensi rahat kengästä kädelleen ja työnsi talteen taskuunsa. Ihan turha hänen olisi jättää niitä mihinkään pöydälle.. Chaos palauttaisi ne hänelle kuitenkin.

Ennen ulos astumistaan nainen kiskoi vielä takin kaulukset kunnolla ylös ja hetken pohdittuaan kävelemisen ja ilmiintymisen välillä päätti hän valita sen helpomman vaihtoehdon ja kaikkoontui vain ulos päästyään.