I need you

Gabriel nauroi Samin paettua ammeen toisen päähän jalkojaan suojellen ja kovasti mököttäen. Mies virnisti, nappasi nopeasti sauvansa siitä housujen päältään tuolilta ja taioin lämmitti vettä vähän kuumemmaksi. Se alkoi jo pelottavasti haalistua ja sehän nyt ei tullut kuuloonkaan! Samalla hän kasvatti vaahtomääriä, jotka nekin alkoivat vihjailemaan että pian pitäisi nousta.. Eikä sekään tullut kuuloonkaan! Hän nautti tästä kylvystä tänään.
Samin vielä uikuttaessa kuinka tuo mököttäisi hänelle eikä hevillä antaisi anteekseen, Gabriel virnisti tuolle. Sitten hän vajosi omaan päähänsä ammetta ja huokaisi tyytyväisenä.
"Senkus mökötät," hän sanoi tuolle varmana ettei nainen malttaisi kovin kauaa mökötellä.
"Mä tässä otan torkut sillä välin, kerro sitten kun olet mökötyksesi mököttänyt," hän sulki silmänsä ja upposi nenää myöten veteen.
"Pinkki on muuten mielenkiintoinen ehdotus," hän sanoi aavistuksen kohottuen sieltä veden alta, "sopisi yhteen mun kukkakorkkareideni kanssa." Eihän hänellä mitään kukkakorkkareita tietenkään ollut mutta kerran nyt naisellisuudesta tuli puhe niin kai hän sai heittää överiläppiä! Mutta ei Sam hänen kynsiään koskaan pinkiksi maalaisi. Mustaksi kyllä.. Tai korkeintaan punaiseksi muttei koskaan pinkiksi. Joku raja sentään!
Gabriel vajosi takaisin sinne vaahdon sekaan ja hetken lilluttuaan, hän hivutti jalkansa kutittelemaan Samin varomattomia varpaita. Ihan vain kiusatakseen muka kovinkin viattomasti.

Vesi lämpeni ja vaahtoutui uudelleen Gabrielin loitsittua asioita kuntoon. ”Niin mökötänkin”, nainen jupisi ja pysyi sippuralla. Hän oli tökkäistä Gabin jalkaa, mutta mies kohosi samalla hetkellä torumaan pinkkiä. ”Minä ajattelin lähinnä sen sointuvan sinun huuliisi”, Sam murjaisi takaisin, kohta nähtäisiin kenellä olisi pinkit kynnet! Noita ei asiaa kauaa pohtinut, kun hän tunsi tökkäisyn. Sihahtaen Sam nousi vedestä ja kietoutui pyyhkeeseen. ”Ei kutittamista”, hän murisi ja pyyhkeeseen kietouduttuaan marssi etsimään paitaa.

Polly makoili Gabrielin sängyllä. Sam ei päässyt laatikoille asti kun hän kuivatti hiuksensa sauvallaan ja lysähti kissan seuraksi. ”Te miehet olette sitten harmillisia”, hän sanoi ja kisu vain maukaisi kysyvästi. ”Niin juuri. Tyttö haluaa romantiikkaa ja saa kutittelua. Kun sinusta tulee iso vahva kolli, minä nyljen sinut jos kohtelet mirrejä huonosti”, hän sanoi ja hipsutti kissan korvaa. Hänhän taatusti mököttäisi! Ihan vain koska Gab uskoi, ettei hän voisi! Hän tuolle näyttäisi mistä kana pissii! Lisäksi Sam oli saattanut loihtia Gabin kengät kukallisiksi korkokengiksi. Revenge is sweet.

Gabrielin yllätykseksi Sam äkkiä nousi ylös suihkusta ja kietoutui pyyhkeeseensä. Mies seurasi tuon menoa ja mutinoita kunnes nainen katosi kylppäristä. Sitten hän jäi hetkeksi taas vain tuijottamaan kohtaa, jossa Sam oli kadonnut hänen näköpiiristään! Vai aikoi tuo tosissaan mököttää! Niin vissiin! Tätä peliä saattoi pelata kaksikin!

Niinpä Gabriel veti kädet puuskaan eteensä ja kääntyi selkä ovelle päin. Hän nautti kylvystä edelleen. Olihan vesi kuumaa ja vaahtoa paljon. Vaikka olihan se harmillista ettei Sam enää ollut siellä hänen kanssaan! Mutta jos tuo sai mököttää, oli hänelläkin oikeus mököttää! Sam oli kerran letittänyt hänen tukkansa eikä mies ollut silloin saanut mököttää! Ja nyt jos tämä noita aikoi mököttää yhdestä kutittamisesta, kyllä hänkin sai siinä tapauksessa luvan mököttää! .. Ja hän mökötti koska ei saanut kutittaa Samia vaikka tuo oli saanut koskea hänen pyhääkin pyhempään tukkaansa!
Sitäpaitsi tukka oli vielä pesemättä ja Sam oli jo mennyt..

Sille oli syynsä miksi Sam oli huono mököttämään. Hän oli liian kiltti ja toiseksi hän kaipasi Gabrielin luokse. Kiroten noita nousi sängyltä ja katsoi Pollya: ”älä sano mitään”. Niine hyvineen Sam käveli takaisin kylpyhuoneeseen. Ovella hän kolkutti ja heti kun Gabriel vilkaisikaan häntä, pyyhe sai valahtaa lattialle. Jokainen nainen tiesi, että kaikki oli sallittua rakkaudessa. ”Sinun piti tulla perässä”, Sam sanoi ja istuutui ammeen reunalle juoksuttaen sormiaan Gabrielin iholla.

Tehtyään läsnäolonsa selväksi Sam kurkotti shampoon käsiinsä ja alkoi hieroa sitä Gabin päänahkaan. Yleensä pään hyväily oli helpoin tapa lepyttää mies. ”Minä ihan petyin kun piti maata yksin sängyllä”, nainen kiusasi tietoisesti herraa. Velho parka... Sam ei todellakaan hävennyt käyttää niksejä edukseen ja nytkin hän hyväili Gabrielin päänahkaa taidolla, joka syntyi harjoittelemalla. ”Ehhkä minä annan sinun pestä hiuksesi yksin kun et ikävöinytkään minua”, Sam sanoi ja alkoi vetää sormiaan pois Gabin päänahasta.

Ei mennyt aikaakaan kun Gabriel jo kuuli koputuksen ovella ja voitokas hymy nousi hänen kasvoilleen. Hän pyyhki sen kuitenkin nopeasti pois ennen kuin Sam ehti tulla takaisin eikä kääntänytkään katsettaan tuohon. Hän murjotti nyt.
Vai piti hänen tulla perässä vai? Niinpä niin. Kuten sanottua, tätä peliä saattoi pelata kaksikin ja kyllä, Gabriel oli saanut erävoittonsa. Sam oli palannut hänen luokseen vaikka niin oli lähtenyt murjottamaan.
Ja toinen erävoitto tuli siinä vaiheessa kun mies kuuli shampoopullon tutun napsahduksen ja tuttu tuoksu levisi Samin käsistä. Jaaa seuraavassa välissä hän tunsikin jo tuon sormet tukassaan, muttei silti suostunut kääntymään. Sam joutui jo uhoamaan lähtevänsä kun tuota ei kaivattu, kun Gabriel äkkiä pongahti ylemmäs sieltä vesirajasta. Hän kaappasi naisen yhdellä nopealla kiepautuksella mukaansa ja tempaisi tuon takaisin sinne altaaseen kanssaan. Vettä ja vaahtoa ryöppysi pitkin kylppäriä kun kaksi aikuista ihmistä tuntui leikkivän vesisotaa! Gabriel vetäisi hieman vettä keuhkoisinsa, yski puoliksi nauraen ja vapautti hetkeksi toisen kätensä Samin ympäriltä pyyhkiäkseen vedet silmistään.
"Ja sinä muka mökötät!" hän nauroi ja yskäisi vielä pari kertaa.

Hänet jätettiin huomiotta täysin. Sam lopulta päätti alkaa vetäytyä kun yllättäen Gab kävi kiinni. Nainen huudahti yllättyneenä ja hädin tuskin ehti pistää suunsa kiinni ennen veteen molskahtamista. Sam räpiköi itsensä pinnalle ja veti happea keuhkoihinsa. ”Sinä... argh!” Sam ärähti ja läiskäytti vettä velhon päälle. ”Kirottu, kirottu mies!” hän sanoi ja painui tämän lähelle. Hän suuteli tuota niin, että Gabrielille tuskin jäi epäselväksi mitä tuo voisi saada, mutta... ”Ai niin! Sinäkin mökötät minulle ja silloin et voi haluta”, Sam sanoi kun vetäytyi yllättäen suudelmasta ja ei koskenut mieheen käsillään laisinkaan.

”Mitäköhän Polly tekee... Sillä on ainakin ikävä. Onko sinulla jääteöä?” Sam jutteli samalla kun salakavalasti hivutti kätensä miehen jalkoväliin. Voi hänen murunsa oli ehkä saanut erävoitot, muttei se tarkoittanut sodan voittoa.

Gabriel nauroi vielä Samin kirotessa häntä mutta se nauru loppui naisen suudellessa häntä. Jep, kyllä he molemmat tiesivät mikä se paras tapa toisen hiljentämiseen oli. Ja he molemmat käyttivät sitä vielä niin julmasti omiin tarkoituksiinsa sopivimmin.
Mutta sitten Sam erkanikin selittäen jotain hänen mökötyksestään ja oli miehen vuoro pudistaa epäuskoisena ja kuitenkin sillä "minä niin tiesin tämän"-ilmeellä.
"Sinä kirottu, kirottu nainen," mies mutisi vastaukseksi yhä tuo puolittain pettynyt, puolittain arvasin-tämän-ilme naamallaan.
Sam oli ovela, pitihän se nyt myöntää.. ainakin ajatuksissaan. Se saattoi kyllä olla yksi niistä asioista mitä ei koskaan saisi naiselle sanoa ääneen. Mutta kyllä, Sam oli niin pirun ovela että joskus sitä jäi se ministeriön paraskin aurori ihan tuppisuuksi. Joskus.
"Eeeen tiedä, saattaa ollakin," Gabriel vastasi kuin ei muka olisi tietoinen siitä missä Samin kätönen sillä hetkellä hiippaili. Tämä sota ei todellakaan ollut vielä ohi.
"Mutta en tiedä saatko sinä sitä koska minä mökötän," hän lisäsi edelleen niin kovin mietteliäänä.

Ilmeisesti Gabrielin kiusaaminen sai Samin jopa unohtamaan kauhut ja naurahti. ”Mhm... Niin olen”, hän totesi kuljetellessaan kättään tutuilla alueilla. Hän ei todellakaan vain jättänyt liikettä ylosalas ja se siitä. Ehei... Hän tunsi Gabin, tunsi todella hyvin.
”Hyvä”, nainen sanoi kun kuuli, että jäätelöä saattoi olla tarjollakin. Hän näykki miehen kaulaa hellästi huulillaan ja kohottautui sitten istumaan. ”Kuka sanoi, että jäätelö on minulle? Minä ajattelin tarjoilla sitä... No ei sinua varmaan kiinnosta”, Sam sanoi ja veti kätensä pois pyöritellen vettä vain härnäävästi kämmenellään. ”Joten... Hiuksesi on pesty”, Sam sanoi antaen vielä yhden tulisen suudelman ja nousi sitten ammeesta. Hän kuivasi itsensä ihan tahallaan hyvin hitaasti ja näyttävästi ennen kuin poistui kylpyhuoneesta.

Sam oli yllättänyt Gabin kerran kunnolla asettelemalla ruokaa päälleen. Koko roska suklaat ja mansikat. Mies oli seonnut. Jäätelö kävi yhtä hyvin ja Sam haki sitä jääkaapista lusikoiden kanssa ja jäi sängylle makoilemaan ja söi ajankulukseen kermanautintoaan. ”Polly, et sitten katso”, hän mutisi kissalle. Hän voittaisi tämän sodan.

"Sinä kirottu, kirottu nainen.." Gabriel toisti uudemman kerran saatuaan sen tulisen suudelmansa ja seuratessaan siinä kuinka Sam kuivaili itseään niin tuskallisen hitaasti. Hän ei todellakaan koskaan tulisi myöntämään ääneen kuinka fiksusti nainen osasi korttinsa pelata, koska sehän olisi käytännössä yhtä kuin viimeisen naulan lyöminen omaan hauta-arkkuunsa. Ja vaikka Gabriel kuinka Samia rakastikin, hän ei koskaan antaisi tuolle sitä iloa. Jonnekin se raja piti vetää.
Sam katosi kylpyhuoneesta ja Gabriel mökötti puolisen minuuttia itsekseen. Sitten hänen oli yksinkertaisesti pakko taipua naisen tahtoon.
Hän vetäisi tulpan ammeen pojasta, nousi ylös ja alkoi kuivailla itseään. Hän vilkaisi itseään kylppärin pienestä peilistä ja pörrötti sitten tukkansa pyyhkeensä voimin paitsi kuivemmaksi, myös täydellisesti pystyyn. No, eihän se täydellinen ollut. Kaukana siitä, mutta märäksi tukaksi se näytti hauskalta.

Sitten Gabriel huokaisi niellen tappionsa. Hän melkein uskalsi pelätä jo tulevaa, mutta silti mies rohkaisi itsensä ja asteli pyyhe ympärillään ulos kylppäristä. Vain löytääkseen sängyltään yhden alastoman, hänen jäätelöään mässyttävän naisen kissoineen kaikkineen. Gabriel pudisti päätään ja kömpi sitten sinne sänkyyn seinän puolelle, missä hän yleensäkin nukkui. Hetken ajan joku pieni poika hänessä käski häntä tiputtamaan Samin sängystä, muttei hän langennut sen äänen käskyihin.
Hän ei sanonut mitään hetkeen vaan hiljaa nappasi Samin kätösistä sen jätskikulhon ja sitten.. laski sen alas lattialle. Sitten hän kumartui Samin ylle ja tuijotti tuota hetken niillä vaaleansinisillä silmillään.
"Tiedätkö," hän kuiskasi, "mä muistan sen päivän ku näin sut ekan kerran. Sulla oli silloin keltanen mekko, jossa oli kedon kukkia helmassa. Sulla oli kukkaseppele päässäsi ja olit juuri avannut sen pienen kahvilasi. Jos en väärin muista, sulla oli kirkkaan punaista huulipunaa ja saman väriset korkokengät. Mä muistan että musta tuntui oudolta seistä silloin siinä sun ovellas. Sä hoksasit mut ja tulit mun luo tapittaen mua noilla suurilla silmilläs. Sä annoit mulle mansikoita kermavaahdolla ja cappuccinon. Mä muistan sen kaiken ku eilisen koska nyt kun mä ajattelen sitä.. Niin kai mun alitajuntani rakastu suhun jo silloin vaikka se suvaitsikin paljastaa sen mulle vasta vuosia myöhemmin." Sitten hän painoi huulensa naisen pehmeitä huulia vasten ja suuteli tuota lempeästi ja rakastavaisesti. Hän ihan oikeasti muisti heidän ensitapaamisensa..
Mutta niin, tätä peliä saattoi pelata kaksikin.

Ei Samin tarvinnut kauaa odottaa Gabia. Hän hymyili itsekseen ja imi suuresta lusikasta jäätelöä antaumuksella. Hän kuitenkin vingahti kun nami vietiin pois. Polly taas oli riemuissaan ja seurasi kulhoa lattialle. Sam erehtyi katsomaan Gabrielia silmiin ja siinä hän sitten makasi, kuunnellen joka sanaa. Perhanan mies! Miten tuo kykeni edes muistamaan! Sinä päivänä Sam oli ollut niin tohkeissaan, ettei kyennyt nimeämään juuri ketään. Gabriel oli kuitenkin jossain välissä tullut lähes osaksi koko putiikkia. ”Sä et anna armoa?” Sam ehti henkäistä ennen suudelmaa.

Sam kietoi kätensä Gabrielin ympärille ja kohotti ylävartalonsa patjasta. ”Perhana Gab”, hän mutisi vasten miehen huulia. ”Tuo on kerrassaan epäreilua. Sä tiedät, että mä alan mennä söpöyskierroksille potenssiin tuhat kun sä muistat tuollaisia juttuja”, noita murahti ja hymyili sitten. ”Hyvä on, sä saat kutittaa mua, mutta et kauaa”, Sam myöntyi ja paijasi Gabrielin hiuksia. ”Mä kadun tätä ihan kohta, joten take it or leave it”, noita sanoi ja laskeutui makaamaan tyynyjen varaan. Hän myös vahingossa vei Gabrielin pyyhkeen. Eihän ollut reilua, että mies peitteli itseään kun Sam oli ilman rihmankiertämää.

Gabriel oli niin voittanut taas tämänkin erän! Jos tässä nyt enää mistään eristä oli kyse, tuskin edes oli. Mutta hän vei tämän silti!
"Niin tiedänkin," Gabriel vastasi Samin mutinoihin eikä tällä kertaa edes yrittänyt estää sitä voitokasta virnettään kasvoillaan.
Ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta! Sam antoi Gabrielille luvan kutittaa tuota! Siis ihan oikeasti kutittaa! Gabriel ei ollut uskoa silmiään tai korviaan, mutta noh.. Kai sitä sitten pitäisi tehdä työtä käskettyä!
"Sä niin kadut tätä," hän uhosi virneen kera ja nousi sitten päästäkseen kiinni niihin pieniin, lakattuihin varpaisiin. Hän otti toisen jalan tutkailtavakseen ja ihan tarkoituksella pitkitti sen kutittamisen alkua. Hän tiesi että kutiamista kamalampaa oli varmaan se hetki kun odotat että kutiaminen alkaa jos tiedät en alkavan. Vähän niinkuin.. kampaajalla olisi.
Sitten Gabriel kävelytti sormiaan Samin jalkapohjaa pitkin pitäen väkisin, muttei kuitenkaan satuttaen, naisen nilkasta kiinni siten ettei tuo saanut riuhtaistua itseään vapaaksi.

Ei Gabriel kuitenkaan hennonnut Samia kovin kauaa kutittaa. Lopulta hän lopetti sen ja soi pienen pusu tuon jalkaterälle. Sitten hän hymyillen suukotti tuon jalkaa muutenkin kavuten sitä suukotellen ylöspäin, suukotti Samin masua, rintoja, kaulaa ja sitten nousi tuon ylle suukottaen lopulta tuon huulia.
"Noh.. Ehkä me nyt sitten ollaan toistaseksi tasoissa," hän sanoi hymyillen.

Samia kadutti heti, kun hän oli antanut luvan, mutta hän katsoi Gabin nousua ja puri huultaan. Hän sävähti jokaista kosketusta, joka tuli lähellekkään jalkaa ja kiemurteli muutenkin. Odottaminen oli kamalaa. ”Tee se jo!” Sam aneli kunnes sai tulla kutitetuksi. Nainen hihitti ja sai jalkansa vapaaksi yllättävän helpolla. Hän antoi Gabin kuitenkin tulla omaa vauhtiaan ylös asti. Kun kutitus oli hoidettu pois, miehen suukot eivät tuntuneet hassummilta. Hän ummisti silmänsä ja nautiskeli. Heti kun velho oli hänen päällään Sam kiepautti kätensä tuon ympärille.
”Mhm... ehkä”, noita totesi ja suuteli Gabrielia uudelleen. Hän juoksutti omia sormiaan miehen selälä, kyljillä, tamakuksella... No sanomatta selvää, että Sam huomio Gabriealia hyvin anteliaasti.
”Sun jäätelös on muuten äänistä päätellen syöty pienen kissan toimesta”, Sam kuiskutti Gabrielin korvaan ja näykkäisi hellästi miehen korvalehteä. Hän voittaisi oman sotansa tällä tavalla. Mikä sai paremmin ajettua pahat ajatukset pois, kuin seksi? Hyvin harva asia ja Samista tuntui, ettei velholla olisi vastaan sanomista.

”Gab...” Sam kuiskasi tavalla, joka saisi jokaisen normaalin miehen tajuamaan mitä nainen halusi. Noidasta oli hauskaa, miten yksi sana tietyllä painotuksella ja muulla, saattoi kertoa niin paljon. Hän kuljetti kätensä varpuselle ja nousi suutelemaan miestään. Kyllä, hän pelasi.

Gabriel katsahti Samia tuon anoessa häntä kutittamaan ja virnisti pirullisesti. Tarkoituksenmukaisesti hän odotti vielä hetken hyvin teatraalisesti miettien kumpaa jalkaa nyt sitten kutittaisi kerran oltiin ihan luvan kanssa liikkeellä! Lopulta hän armahti Samia valiten tuon oikean jalan varpaineen kaikkineen!

Sam tuntui olevan yhtämieltä hänen kanssaan siitä että nyt taidettiin olla tasoissa. No, oltiin tasoissa ainakin niin kauan kunnes Sam saisi taas jonkun älynväläyksen hänen hiuksiinsa liittyen! Sitä älynväläystä tuskin tarvitsisi kovin kauaa odottaa.
Gabriel vilkaisi sängyn reunaa kohti sinne minne oli jäätelökupin laskenut vaikkei sitä nyt nähnytkään, koska ei kokenut tarpeelliseksi siirtyä katsomaankaan. Polly oli varmaan tuhonnut jäätelön jo viimeistä tippaa myöten. No.. Siinä meni se maitokupillinen, jonka hän oli suunnitellut antavansa kissalle.
Gabriel käänsi katseensa Samiin ja hymyili tuolle tuon äänenpainon kuullessaan ja painoi sitten huulensa taas tuon huulille. Eipä siitä äänensävystä tosiaan voinut erehtyä..

Aikuiset olivat päätyneet leikkimään aikuisten leikkejä ja Sam onnistui unohtamaan kaiken muun paitsi Gabrielin. Lopulta hän myös nukahti miehen kainaloon. Hän ajatteli kauhujen olevan takanapäin niin, etteivät ne enää häntä kiusaisi. Gabrielhan oli siinä.

Yöllä Sam alkoi liikahdella levottomasti. Hän oli onnistunut kieltämään kaiken sen kauhun ja puskemaan komeroon piiloon, mutta nyt se pelko palasi. Sam näki unta kahvilan tapahtumista, mutta nyt paljon raaempina. Layla ei suinkaan selvinnyt ja Sam sai itsekin suuria avo haavoja. Vasta kun vihreä valo välähti hän heräsi omaan kauhun parkaisuunsa. Hän oli noussut istumaan ja kiljunut pienen hetken, niin että oli selvää unen laadusta.

Samin sydän hakkasi hulluna. Hän tärisi ja tunsi olonsa hirveäksi. Uni oli ollut todella toden tuntuinen. Vihdoinkin hän purskahti itkuun. Noidan oli pitänyt kieltäytyä ajattelemasta tapahtuneita kunnolla. Kyllä hän oli puhunut, muttei tuntenut. Sam ei ollut sen vahvempi kuin ennenkään.

Gabrielin unet eivät tietenkään olleet samaa lajia kuin Samin unet, muttei hänkään saanut unettoman unen tuomaa rauhaa. Hän juoksi pimeydessä ja Sam huusi jossakin lohduttomasti hänen nimeään. Juuri kun hän oli saavuttamassa ääntä, se äkkiä lähti kauemmas eikä hän löytänytkään Samia.
Mutta kyllähän hän oli painajaisiin tottunut vaikka eiväthän ne koskaan suoneet virkeää seuraavaa päivää. Tämäkin uni oli sinänsä vain uni muiden joukossa ja Gabriel unen läpi tiedosti sen olevan vain unta. Mutta vaikka sen asian tiedostikin, sitä pelkäsi ihan yhtälailla ettei hän koskaan löytäisikään Samia ja pystyisi auttamaan tuota.

Äkkiä Gabriel hätkähti hereille kovan kirkumisen ja äkillisen liikkeen seurauksena. Hän niinikään pongahti hieman ylemmäs sängystään ja hetken ajan hän jo oli hapuilla sauvaansa, mutta sauva unohtui pian hänen mielestään.
"Sam, Sam," hän huokaisi hyssytellen tuota ja nousi nopeasti ylös kietoen kätensä tuon hysteerisesti itkevän naisen ympärille.
"Sshh.. Sam, se oli vain painajaista," hän kuiskasi ja suukotti tuon hiuksia, "vain painajaista.." Kunpa hän olisikin ollut oikeassa.

Käsien kietoutuessa Samin ympärille nainen hätkähti, mutta rauhottui tunnistaessaan tatuoinnut. Noita ei kyennyt sanomaan mitään. Hän vain kietoi kätensä miehen ympärille ja itki. Hän ei ollut itkenyt paljoakaan leipomossaan, ei hän ollut ehtinyt. Ei hän ollut itkenyt edes päästyään Gabrielin luo. Nyt vasta padot murtuivat. Sam nyyhytti lohduttomana sielunsa pohjasta. Hän ei todellakaan sietänyt väkivaltaa ja kun se kohdistui hänen rakastamiinsa ihmisiin... Henkinen väkivalta oli ollut toisen kuolonsyöjän tapa kiduttaa häntä, siinä he olivat onnistuneet.

Lopulta Sam uupui. Hänen päätään särki, olo oli karmea ja pelokas. Tavallaan olo oli myös todella tyhjä. Yhtäkiä noita vain oli hiljaa. Kyyneleet eivät valuneet, mutta ryhti oli kadonnut ja silmät eivät tuntuneet nauraneen koskaan. Sam syytti itseään tapahtuneesta.

Polly oli herännyt myös kirkunaan ja tuli puskemaan ihmisiä. Se oli kummissaan kun emäntä ei reagoinut sen maukauksiin. Se siis puski Gabrielin polvea ja koetti keksiä miksi emäntä sen oli niin hylännyt.

Gabriel paransi hieman asentoaan ja veti Samin kokonaan siihen syliinsä. Hän kietoi kätensä suojelesvasti tuon ympärille ja keinutteli naista hieman sylissään rauhoittavasti. Miten hän olikaan hetken ajan kuvitellut että kaikki oli hyvin? Eihän mikään voinut olla hyvin tuollaisen kokemuksen jälkeen.
"Voi Sam.. Voi kultarakas Sam," hän kuiskasi nyyhkytyksen yli, "sulla ei ole mitään hätää enää.. Mä olen tässä." Jokin liikahti ikävästi Gabrielin sisimmässä hänen viimeisten sanojensa kohdalla. Tuntui niin kamalalta sanoa ääneen sellainen lupaus.. Nyt kun hänen olisi pitänyt olla tuon kanssa jo paljon aikaisemmin. Kyllä, hän todellakin syytti itseään kaikesta tapahtuneesta. Hänen olisi pitänyt olla siellä estämässä tämä kaikki ja auttamassa sekä Samin että Laylan turvaan. Nopeammin.. Ei vasta viime metreillä. Sehän oli hänen työtäänkin! Siksihän hän oli aurorikoulukseen lähtenyt.. Pystyäkseen suojelemaan ihmisiä ja etenkin niitä tärkeimpiä.
"Mä olen tässä," hän kuiskasi uudestaan ja sulki silmänsä suukottaen Samin päälakea.

Gabriel ei tiennyt kuinka kauan he istuivat sylikkäin pimeässä ja kuinka kauan Sam itki. Mutta hän oli siinä tuon kanssa ja piteli lähellään koko sen ajan. Vielä senkin jälkeen kun Samin itku muuttui hiljaisuudeksi. Polly tuli pökkimään heitä vuoroon, mutta tällä kertaa kummallakaan ei ollut aikaa tai halua silitellä kissanpoikaa vaikka se sen kuinka olisi ansainnutkin. Gabriel katseli kissaa samalla kun silitteli hiljalleen Samin käsivartta. Sam saisi olla siinä niin kauan kuin halusi. Itkeä jos halusi. Puhua jos halusi. Ihan mitä vain ja hän olisi siinä tuota varten.

Gabrielin kuiskaukset kuuluivat, mutta eivät ne juuri auttaneet. Sam kävi läpi vain rankinta kokemustaan elämässään. Hän piteli käsiään Gabrielin ympärillä ja kasteli miehen rinnan kyyneleillään, mutta ei hän jaksanut puhua. Hän oli vain niin tyhjä.

Samin aikataju oli poissa. Hän ajautui jonnekin mielensä mörköihin. Vasta pitkältä tuntuneen ajan jälkeen nainen liikahti. Hän kiemurteli irti Gabrielista ja kääriytyi peittoon. Hän ei sillä hetkellä tuntenut ansaitsevansa Gabrielin rakkautta. Hän tuijotti vain eteenpäin näkemättä mitään. Kidutus kirouksen jälkysäryt tuntuivat palaavan.

Aamutunteina Sam lopulta heräsi muistoistaan ja kaivautui Gabrielin kainaloon. Hän oli yhä hiljainen ja henkisesti lopen uupunut. Hän ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, mutta ainakin hän rauhoittui kuuntelemalla Gabrielin sydämen sykettä. Hän painoi aina levottomana päänsä miehen rinnalle. Tuntui kuin Gabin leijonan sydän ei vain voisi ikinä lopettaa tasaista jumputustaan.

Ei Samin tarvinut puhua. Gabriel olisi ollut maailman viimeinen ihminen edes vaatimaan naiselta mitään sellaista. Hän ei ollut puhunut omista asioistaan.. paitsi nyt tänään Samin kysyessä niistä. Mutta harvemmin hänkään oli halukas puhumaan mistään.. vaikeista kokemuksista, joten ei Saminkaan tarvinut.
Gabriel olisi voinut istua siinä nainen sylissään vaikka ikuisuuden jos toisenkin. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä äkkiä Sam vetäytyi pois ja kääriytyi peittoihin. Gabriel katsoi myötätuntoisena naisen kääriytymistä ja jäi itse vielä hetkeksi istumaan ja vain tuijottamaan tuon takaraivoa. Hänestä tuntui äärimmäisen pahalta eikä se tunne ollut varmaan edes puoliakaan siitä mitä Sam tällä hetkellä kävi läpi. Kamalinta tässä oli ehkä kuitenkin se ettei hän voinut tehdä mitään auttaakseen Samia. Hän pystyi vain olla siinä tuota varten jos tuo hänet siihen halusi.
Ja nyt nainen ei selvästikään halunnut häntä siihen.

Gabriel ei nukkunut enää sinä yönä. Jonkun aikaa istuttuaan, hän hiljaa vajosi takaisin selälleen siihen sängylleen mutta tunsi vain kylmän seinän siinä vasemmalla puolellaan. Huoneessa ei kuulunut mitään. Sam oli hiljaisempi kuin koskaan ja Pollykin oli varmaan suuttunut ja painunut johonkin koloon mököttämään. Gabriel kuuli vain heräilevän miljoonakaupungin ikkunansa toisella puolella. Muuten oli täysin hiljaista.
Gabriel tuijotti vaaleaa kattoaan ja hänen mielessään oli vain lähinnä alituinen syyllisyydentunto, joka tuskin katoaisi ikinä.
Ajantaju oli tosiaan kadonnut siinä yön pimeimpinä tunteina. Ulkona alkoi jo hieman valo lisääntyä kun äkkiä Sam liikahti sillä omalla puolellaan sänkyä. Gabriel käänsi katseensa katosta naiseen eikä mies estellyt yhtään kun nainen kömpi siihen hänen viereensä. Päinvastoin hän teki tuolle tilaa sen verran että nainen pääsi hänen kainaloonsa. Sitten hän kietoi kätensä tuon harteiden ympäri ja antoi pienen suukon tuon hiuksiin.
Hän käänsi katseensa takaisin kattoon ja sulki silmänsä. Se kuolonsyöjä, joka oli puhunut henkisestä kivusta, oli osunut niin oikeaan sanoissaan. Eihän Gabriel noista puheista mitään tiennyt, mutta se mies oli ollut enemmän oikeassa kuin varmaan uskoikaan. Henkinen kipu sattui kauemmin ja useampaan ihmiseen kuin mihin fyysinen kipu olisi kohdistunut.

Gabrielin liikahtelu kertoi, ette mieskään ollut kamalasti unta saanut. Sam suukotti mustaa varpusta miehen rinnalla ja sulki sitten silmänsä. Hän onnistui lopulta jopa vajoamaan taas horteeseen ja lopulta nukahtamaankin. Hän havahtui auringon paistaessa silmiin ja katsoi Gabrielia. Hän nousi ja pukeutui miehen paitaan ja alkoi keittää teevettä. Hän unohtui kuitenkin tuijottamaan ulos niin, että teevesi oli haihtua kokonaan kattilasta.

Seuraavat päivät Sam hädin tuskin söi. Hän oli fyysisesti läsnä, mutta ei paikalla. Hän eli eräänlaisessa horroksessa. Yöt hän nukkui levottomasti ja rauhottui vain Gabrielin sylissä. Hän sai myös kuulla Laylan parantuvan nopeasti ja olevan jo virkeänä. Hän sai pelastettua liikkestään ystäviensä avulla kaikki kirjansa ja vaatekaappinsa lisäksi muutamia muita tärkeitä tavaroita.

Kolmantena päivänä Sam alkoi jo olla oma itsensä. Hän herätti Gabrielinkin suudelmin. Noidalla meni kauan päästä yli tapahtuneesta, mutta hän tiesi, että Gabrie olisi hänen takanaan ottamassa kiinni.

[Ja tämä taisi olla tässä ♥]

Gabrielin uni jäi siltä yöltä lähes olemattomaksi. Hän ei jotenkin pystynyt rentoutumaan, koska tuntui pelkäävän että jos hän päästäisi Samista irti, hän ei ehkä löytäisi tuota enää aamulla. Niinpä hän säpsähti aina unestaan hereille kun käsi meinasi rentoutua ja tipahtaa Samin olalta. Näin kuluivat seuraavat yöt, vaikka välistä väsymys sai voiton ja Gabriel onnistui vajoamaan rauhattomaan uneen, jossa hän juoksi edelleen Samin äänen perässä..

Päiväsaikaan Gabriel antoi Samin olla rauhassa ja edetä kuten itse halusi. Hän jättäytyi töistä sairaslomalle, jottei häntä kaivattaisi. Sinänsä riskialtis veto nyt kun ministeriö oli mitä oli, mutta Gabriel ei jaksanut välittää siitä. Hän loihti turvataiat asuntonsa ympärille ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun hallitus oli vaihtunut ja jos asuntoon joku hyökkäisi, mikä tosin oli epätodennäköistä, Gabriel saisi sen verran aikaa että pystyisi kiikuttamaan Samin turvaan. Onneksi kukaan ei tehnyt elettäkään lähestyäkseen heitä.. paitsi pöllö aamulehden kanssa.

Gabriel kävi Samin vaatimusten myötä naisen kanssa tuon kahvilalla. Se, mitä hän siellä näki, ei helpottanut hänen oloaan yhtään. Kahvion puoli oli kyllä sen näköinen kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta keittiö sen sijaan kertoi jotain aivan muuta. Gabriel auttoi Samia tuon tavaroiden kanssa ja toimitti tavarat omaan kotiinsa.

Päiviä tuntui kuluneen useita hymyilemättä, nauramatta saatika melkein puhumatta. Nukkumisesta nyt puhumattakaan. Sinä aamuna Gabriel kuitenkin havahtui tutusta painajaisestaan Samin suukkoihin ja pieni hymy pyrki kapuamaan takaisin paikalleen. Hän vastasi suukkoihin ja halasi noitaa hieman tiukasti. Hän ei sanonut mitään, mutta tiesi nyt Samin tietävän että hän olisi aina siinä tuon tukena.

[Joojee kiitti ]