Eksyneitä ekaluokkalaisia ja oppikirjoja

((Mukaan Randa! Sijoittuu nyt sitten ekaan kouluviikkoon. :) ))

5.9.1991, torstai

Neville vilkaisi käytävän seinällä riippuvaa jättimäistä kelloa. Hänellä olisi vielä hyvin aikaa löytää loitsutunnille, pienestä eksymisestä huolimatta. Neville oli saanut lounaansa syötyä ennen tupatovereitaan ja hän oli lähtenyt vielä hakemaan rohkelikkotornista unohtunutta sulkakynää, jotta hän voisi antaa Seamusilta lainaamansa sulkakynän takaisin. Tylypahka oli Nevillelle vielä täysin uusi ja hieman pelottavakin paikka. Kaikki liikkui eikä mikään koskaan varoittanut kompaportaista tai muista vastaavista. Luokkiin oli lähes mahdotonta löytää, ainakin yksin. Niinpä Neville oli jo jonkin aikaa harhaillut ympäriinsä toisessa kerroksessa, tai ainakin hän luuli olevansa toisessa kerroksessa.

Painava koululaukku, joka oli täynnä järkälemäisiä kirjoja, painoi Nevillen olkapäätä ja hän joutui kävelemään hieman kumarassa, jaksaakseen kantaa laukkunsa. Lyhyt ja hieman pullea poika yritti katsella ympärilleen ja löytää jonkinlaisen merkin siitä, että oli edes lähellä loitsuluokkaa. Käytävällä alkoi kulkea jo enemmän oppilaita, jotka olivat matkalla luokkiin. Neville toivoi, että olisi nähnyt jonkun tuttunsa, mutta muutaman Tylypahkassa vietetyn päivän jälkeen Neville ei vielä voinut tunnistaa kaikkien mustien kaapujen seasta tupatovereitaan. Jos vastaan olisi tullut joku vanhempi rohkelikko, Neville olisi ehkä uskaltautunut kysymään neuvoa, mutta näytti siltä että kaikilla vastaantulevilla oli kaavussaan joko Puuskupuhin tai Luihuisen tunnus. Niinpä Neville lähti kulkemaan eteenpäin, toivoen, että löytäisi loitsuluokkaan pian. Vastaan käveli paljon ihmisiä, isoissa ja pienissä porukoissa, nauraen ja jutellen, ja Neville joutui pujottelemaan ihmisten seassa päästäkseen eteenpäin.

Randa oli jo pyörällä päästään. Kaikki tuntuivat puhuvan päällekäin, hän oli toki koko ikänsä kuullut englantia, mutta nyt se tuntui ennemmin siansaksalta, kuitenkin Arabia, oli hänelle tutumpaa.

“Randa? Kuunteletko sinä?” Susan kysyi ja taputti häntä olalle.
“Ai mitä?” hän säikähti ja käänsi katseensa Susaniin.
“Minä menen hakemaan kirjani jo, nähdään luokan edessä”, Susan sanoi hitaammin.
“O-okei”, hän vastasi hiljaa ja hörppäsi teetä kupistaan.
“Minä menen myös”, Hannah sanoi ja hän tyytyi vain nyökkäämän tälle.

Hän katsoi kelloa ja totesi aikaa vielä olevan. Hän otti vielä yhden omenan ja puraisi tyytyväisenä palan siitä. Hän ei muista koskaan kotona saaneen syödä niin hyvin kuin Tylypahkassa. Kun omenasta oli vain kota jäljellä, hän nousi ja lähti kohti oleskeluhuonetta. Päästyään maalauksen luo, hän mietti salasanaa tovin, ennen kuin muisti oikean salasanan ja pääsi sisään.
Hän meni makuuhuoneeseen ja otti laukkunsa ja tarkisti että kaikki on tallella.

Ensin olisi muodonmuutoksia ja hän lähti kohti luokkaa. Hän lopulta seikkaili toisessa kerroksessa oppilaita oli paljon.
“A-anteeksi, missä on muodonmuutostenluokka?” hän kysyi arkana eräältä luihuistytöltä, tönäistyään tätä vahingossa ohi pujotellessaan.
“Senkun etsit vain”, luihuinen sanoi ja nauroi ystävänsä kanssa räkäisesti.
Hän pyyhki silmäkulmastaan tytön sylkeä ja jatkoi pujottelua. Hän käänsi vielä katseensa tuota halveksivaa luihuista kohti ja tunsi törmäyksen ja kuuli räminän.
Hän kääntyi säikähtäneenä ja sanoi hädissään: “A-an-na anteeksi.”
Hän kumartui ja laittoi ojensi pojalle tämän kirjan ja puristi rintaansa vasten omansa.


[miltä vaikuttaa?]

Neville oli nähnyt punaiset hiukset edessään. Ne kuuluivat luultavasti jollekin Weasleyn pojista, ja Neville kiihdytti askeleitaan katse kiinnitettynä punaisiin hiuksiin väkijoukossa. Weasleyt olisivat luultavasti valmiita auttamaan, vaikka kaksoset saattaisivatkin neuvoa hänet koputtelemaan seinää, joka vain esittää olevansa ovi. Koska Neville ei voinut katsoa samalla väkijoukkoa ja seurata punapäätä muutaman metrin päässä, tapahtui väistämätön, eli törmäys. Neville tiputti laukkunsa ja muutama kirja levisi lattialle. Tyttö, johon hän oli törmännyt, pyysi anteeksi hyvin hätääntyneen oloisesti. "Anteeksi, en katsonut eteeni", Neville sanoi pahoittelevasti ja otti vastaan kirjan, jonka tyttö hänelle lykkäsi. Hän keräsi loputkin kirjat lattialta, ja nosti katseensa ylös tyttöön. "Tippuiko sinulta jotain?" Neville kysyi yrittäen katsoa näkyikö lattialla vielä jotain.

Neville nosti katseensa käytävän ihmisiin ja sen jälkeen kelloon. Punaiset hiukset olivat kadonneet käytävältä. Käytävän kellon mukaan tunnin alkuun olisi vielä reilu viitisen minuuttia. Koska muiltakaan Neville ei ollut vielä neuvoa kysynyt, hän päätti nyt kysyä tältä tytöltä, että tietäisikö tämä loitsuluokan sijainnin. "Hmm, tiedätkö missä loitsuluokka on?", Neville kysyi tytöltä hieman ujona, vaikka tyttökin kyllä näytti olevan aivan yhtä hukassa kuin Neville itsekin.

((Ihan hyvältä! :) ))

"Vain tämä kirja", hän vastasi, kun poika kysyi mitä häneltä tippui.

Pojalla oli loitsuluokka kateissa, helpottavaa kuulla, ettei hän ollut ainoa joka oli eksynyt.
"E-en ole aivan varma, mut-ta muistelen että, jos me-menet käytävän päähän ja käännyt oikealle niin, siellä se on", hän vastasi pojan kysymykseen ja jatkoi: "Minulla on muodonmuutosten luokka hu-kassa."
Hän katsoi hetken poikaa ja ojensi kätensä ja sanoi:"O-len Randa. Ku-kunpa näitä sokkeloita e-i olisi niin paljon."

Hän tunsi itsensä kuitenkin röyhkeäksi, eihän tytön sopinut esitellä itseään ensin ja vieläpä puhua noin törkeän paljon, hän laski katseensa häpeillen alas, mutta sitten hän ajatteli, ettei olekaan Saudi-arabiassa ja isän nyrkki oli kaukana, niinpä hän nosti katseensa varmana jälleen ylös ja katsoi poikaa häpeilemättä.

Vaikka hän olikin kaukana kotimaasta, hän ei vielä ollut niin rohkea, että olisi uskaltanut kulkea ilman Beduiini-huntua ja abayaa. Sehän olisi melkein ollut sama kuin alasti. Hänen kurkkuaan kiristi ja hän nosti toisen kätensä kurkulle, mutta kirja hänen sylissään painoi ja tipahti lattialle, saaden laukun hauraan hihnan katki ja sisällön leviävän. Hän hädissään kumartui poimimaan tavaroitaan ja tönäisi jälleen poikaa niin, että tämänkin tavarat levisivät uudestaan.

"Anteeksi", hän sanoi itku kurkussa, häntä hävetti niin oma kömpelyytensä.

Neville vilkaisi käytävää eteenpäin ja näki käytävän kääntyvän oikealle. Ehkäpä tämän tytön neuvoista olisi siis apua, ja Neville löytäisi vihdoin oikean luokan eteen. Neville käänsi katseensa takaisin tyttöön, vaikka ei huivien ja huntujen takaa nähnytkään kuin tummat silmät. Tytön kysellessä muodonmuutosluokasta, Nevillen ilme kirkastui. Hän oli juuri aamupäivällä ollut muodonmuutoksissa, joten hän tiesi missä luokka oli. Ennen kuin Neville kuitenkaan ehti aloittaa selostamaan sitä, missä muodonmuutosluokka on, tyttö esittäytyi. Neville tarttui tytön käteen. "Minä olen Neville. Muodonmuutosluokkaan pääsee kun kääntyy tuosta vasemmalle, muodonmuutosluokka on sen käytävän päässä, aivan hevospatsaan vieressä", Neville sanoi, ja puhe tuli ulos yhtenä ryöppynä.

Lähes heti, kun Neville oli saanut neuvottua tytön muodonmuutosluokan suuntaan, hän melkein kaatui, ja laukun sisältö levisi jälleen käytävälle. Neville kumartui kahmimaan tavaroitaan takaisin laukkuun kiireesti. Randaksi itsensä esitellyt tyttö pyysi anteeksi, ja Neville vastasi tälle lattianrajasta: "Ei se mitään, kaatuilen muutenkin jatkuvasti." Tällä kertaa Neville ei onneksi kaatunut, vaan oli saanut tönäisyn jälkeen tukea takanaan kulkevista ihmisistä, jotka eivät ilmeisesti olleet edes huomanneet auttaneensa pientä ekaluokkalaista pysymään pystyssä. Neville sai tavaransa haalittua kasaan ja tungettua mitenkuten laukkuunsa. Hän vilkaisi käytävän kelloa hermostuneesti. "Nyt minun täytyy mennä, etten myöhästy!" Neville sanoi ja lähti kävelemään reippaasti Randan ohjeiden mukaiseen suuntaan. Hän heilautti kättään vielä lähtiessään hyvästiksi ja suuntasi kohti loitsuluokkaa. Hänen edellään, muutaman metrin päässä, taisi kulkea Seamus ja Dean, ja Neville kiihdytti askeleitaan entisestään.

Randa poimi omat tavaransa laukkuunsa ja katsoi laukkuaan häveten. No ei ollut uutta saada lähes rikkinäisiä tavaroita isältä jos ylipäätään sai mitään.
Randa huokaisi kuitenkin helpotuksesta kun Nevilleksi esittäytynyt tiesi missä hänen luokkansa olisi.
"Oi, niin minunkin", hän vastasi ja lähti toiseen suuntaan mihin tuo toinen eksynyt opasti.

Hänen matkansa ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, sillä hänen laukkunsa hihna irtoi toisestakin päästä, mutta onneksi sisältä ei tippunut muuta kuin kynä. Joten matka jatkui nopeasti.
"Tuosta vasemmalle, tuolla on hevospatsas", hän mutisi helpotuksesta ja löysi oikeaan luokkaan. Susan odotti häntä ovella ja sanoi: "Professori on jo tullut, hän antoi luvan odottaa sinua, joten tule nyt."

Randa juoksi ystävänsä perässä luokkaan ja pahoitteli myöhästymistään ja selitti laukun hihnan menneen rikki. Professori katsoi häntä hivenen tiukasti, mutta heilautti kuitenkin sauvaansa ja korjasi laukun. "Kiitos", Randa sanoi. Professori antoi sivunumeron joka tuli etsiä. "Muodonmuutoksen alkeet sivu 11." hän sanoi.
Randa avasi kirjansa sivulta yksitoista. Mutta siinä ei ollut kyseistä lukua vaan sisällysluettelo Hyödylliset loitsut ja niiden alkeet.
Hän avasi kirjan ensimmäisen sivun ja siellä luki epäselvästi Neville Longbottom.
"Eikä", hän sanoi hiljaa.
"Mitä?", Susan kysyi hiljaa.
"Mi-minulla on Nevillen loitsu-kirja."

Neville kiirehti kohti loitsuluokkaa. Hieman hengästyneenä hän pääsi oikealle ovelle, jolla hän ehti juuri jonon perään ja ajoissa luokkaan. Pikkuruinen professori Lipetit pyysi luokkaa ottamaan esiin kirjansa ja aloittamaan tunnin lukemalla lyhyen esittelyn loitsuista, ennen kuin he aloittaisivat käytännön harjoittelun. Neville nosti taikasauvansa pulpetin reunalle odottamaan harjoituksia, ja alkoi kaivaa laukustaan loitsukirjaa. Laukusta löytyi Historian taikakaudet, Taikaliemet ja -juomat, Tuhat taikayrttiä ja -sientä, ja kaksi kappaletta Muodonmuutokset aloittelijoille-kirjaa! Neville ei löytänyt loitsukirjaansa mistään, joten nosti kaksi muodonmuutosten kirjaa pulpetilleen. Hän avasi toisen, ja löysi sisäkannesta oman nimensä. Toisen kirjan oli pakko olla tytön, johon Neville oli törmännyt käytävällä. Luultavasti heidän kirjansa olivat vaihtuneet, ja nyt tyttöparka olisi muodonmuutostunnilla ilman kirjaansa, aivan kuten Neville nyt loitsutunnillaan.

Neville nosti kätensä ujosti, kun muut vielä rapistelivat kirjojensa sivuja ja kaivelivat laukkujaan. Professori Lipetit kipitti Nevillen luokse, ja Neville selitti professorille tilanteen. Opettaja oli harmissaan, mutta antoi Nevillelle kuitenkin luvan lähteä noutamaan kirjaansa, kun hän kerran tiesi, missä kirja oli. Neville kiitti professoria ja lähti ulos luokasta. Hän sai peräänsä muutaman kummastuneen katseen kompastellessaan ulos ovesta. Käytävällä kulki enää muutama vanhempi opiskelija, joilla oli ilmeisesti joko hyppytunti tai ei mikään kiire tunneilleen. Neville kiihdytti askeleitaan päästyään ulos luokasta ja lähti hölkyttämään kömpelösti kohti muodonmuutosluokkaa, ylimääräinen Muodonmuutokset aloittelijoille kainalossaan.

Randa oli niin hämillään väärästä kirjasta, että Susan kysyi professori McGarmivalta saisiko Randa käydä palauttamassa kirjan Nevillelle. Professori kysyi Randalta tiesikö tämä missä Nevillen tunti on ja antoi Randalle luvan käydä palauttamassa kirja.

Randa kompastui omaan kaapunsa ja oppilaat purskahtivat nauramaan. Randa parahti, koska hänen jalkansa oli paljastunut nilkkaa myöten. Susan auttoi ystävänsä pystyyn ja vakuutti, ettei se ollut niin paha kuin Randa uskoi.
Randa katsoi ystäväänsä kiitollisesti ja poistui luokasta.

Hän lähti takaisin sinne mistä oli hetkeä aiemmin kiirehtinyt tunnille.
Hän oli varma että onnistui taas eksymään, mutta jatkoi kuitenkin, huokaisten lopulta helpotuksesta nähtyään tutun pojan kääntyvän juuri samalle käytävälle.

Randa juoksi hänen luokseen ja onnistui toistamiseen kompuroida pojan eteen. Käytävällä oli pari luihuista ja nämä purskahtivat nauramaan hänen kömpelyydelleen. Randa halusi niin vajota maan alle, näiden ilkkuessa hänen kömpelyyttään ja huntuaan.

Käännyttyään kulman takaa samalla käytävälle, jolla Neville oli hetkeä aiemmin törmännyt Randaan, hän näki tytön juoksevan kohti. Neville hymyili innoissaan, koska näki loitsukirjansa Randan kädessä. Ensiluokkalaisten kohdattua, Neville hämmästyi, kun Randa kompastui hänen eteensä. "Voi ei, sattuiko?" Neville kysyi empaattisesti, olihan hän itsekin kompastellut niin paljon, että tiesi miltä se tuntui. Ohikulkevat oppilaat naureskelivat ja Nevilleä harmitti Randan puolesta. Jos Neville olisi ollut rohkeampi, hän olisi sanonut naureskelijoille jotakin. Hän ei kuitenkaan ollut, joten hän vain ojensi kätensä ja auttoi Randan pystyyn lattianrajasta.

"Meillä meni kai kirjat sekaisin", Neville sanoi Randalle ja ojensi Randan muodonmuutoskirjaa tytölle. Neville oli huojentunut, että professori Lipetit oli ollut niin ymmärtäväinen. Neville uskoi, että professori McGarmiwa on saattanut olla hieman tiukempi tämänkin asian suhteen, koska Neville oli saanut professori McGarmiwasta, tuvanjohtajastaan, juuri sellaisen kuvan.

"V-vähän", hän kuiskasi ja tarttui ojennettuun käteen ja kapusi Nevillen auttamana pystyyn.
"N-iin taisi", Randa naurahti ujosti kömmähdykselle.
"O-onneksi, ku-itenkin pä-päästiin vaih-tamaan omat kirjat ta-takaisin", Randa sanoi huojentuneella äänellä.
"Por-professori, ei kovin ilahtunut, mutta pääst-ti kuitenkin vaih-tamaan kirjat. Ja hä-hän korjasi la-laukkuni hihnat", Randa sanoi katsoen ujosti poikaan.

Saatuaan oman kirjansa hän kiitti ja niksautti polviaan pieneen niiaukseen ja kipitti takaisin muodonmuutosten luokkaan. Kulmasta hän vielä katsoi ja näki Nevillen vielä seisomassa paikallaan ja heilautti tälle kättään ja katosi nurkan taakse.
Luokassa hän näytti helpottuneena kirjaansa professorille. Susan näytti muistiinpanonsa hänelle ja auttoi ystävänsä tehtävien alkuun.

Neville katsoi ymmärtäväisesti Randaa, joka oli ilmeisesti vähän satuttanutkin kaatuessaan. Tuskin kuitenkaan niin pahasti, että sairaalasiipeen olisi lähdettävä. Neville nyökkäili Randalle, joka kertoi professori McGarmiwan reaktiosta. Neville otti vastaan oman kirjansa ja kiitti myös Randaa. Tyttö lähti kiiruhtamaan takaisin kohti muodonmuutosluokkaa ja Neville jäi vielä hetkeksi paikalleen, tarkistamaan että kirja tosiaan oli hänen omansa. Kun hän näki omalla käsialallaan kirjoitettuna nimensä, Neville lähti takaisin kohti loitsuluokkaa. Hän otti muutaman juoksuaskeleen, sillä professori Lipetit oli varmasti harmissaan, että Neville oli menettänyt tunnin alusta ensimmäiset minuutit. Neville astui sisään luokan ovesta, ja muut olivat jo ehtineet ensimmäisten loitsuharjoitusten pariin. Professori Lipetit vaappui Nevillen luokse ja antoi pojalle ohjeet lukea ensin kirjaa ja sen jälkeen aloittaa taikasauvan käsittelyharjoitukset.

((Kiitos paljon pelistä! Pelaillaan joskus myöhemmin taas. :) ))