Sukulaisvierailu ja taka-ajatuksia

((Morgana tänne! Sano jos päivämäärä ei sovi.))

9.3.1996, lauantai

Chaos käveli pitkää pihatietä äitinsä kanssa, kohti hulppeaa kartanoa. Alison Denbright oli pukeutunut hienoimpaan mekkoonsa ja lainannut Rosielta pitkän, valkoisen takin. Chaos itse oli pukenut päälleen juhlakaavun ja viitan, vaikka kyseessä ei varsinaisesti mikään juhla ollutkaan. Alison oli saanut serkultaan Morganalta kutsun tapaamaan tätä, eikä Alison ollut kehdannut kieltäytyä. Hänen miehensä Jasonin jouduttua töihin juuri silloin, Alison oli pyytänyt mukaansa, seurakseen ja henkisesti tuekseen nuorimman poikansa Chaoksen. Chaos ei ensin ollut innostunut sukulaisvierailusta, mutta kuultuaan kenen luokse vierailu kohdistui, hänkin oli kiinnostunut. Chaos oli melko tuore Feeniksin killan jäsen, ja vierailu epäillyn kuolonsyöjän taloon saattaisi olla hyödyllinen killalle. Chaos oli saanut ohjeita yrittää livauttaa muutama kysymys Morganan miehestä keskusteluun, mikäli mahdollista. Alison oli tietenkin tästä täysin tietämätön, vaikka tiesikin, että Chaos on killan jäsen.

Alisonin ruskeat hiukset olivat käherretty kiharoille, ja Chaoskin oli äitinsä painostuksesta siistiytynyt, eli kammannut hiuksensa ja ajanut partansa. Chaos huomasi äitinsä olevan hyvin hermostunut, kun kaksikko astui portaat ylös suuren kartanon kuistille. Chaos sai vielä käskyn siistiä hiuksiaan ilmiintymisen jäljiltä, ennen kuin he kolkuttivat oveen ja jäivät ovelle odottamaan vastausta. Chaos katseli uteliaana jättimäisen kartanon julkisivua ja vertasi sitä keskikokoiseen omakotitaloon Lontoon reunamilla, jossa Alison ja Jason asuivat. Chaos ei oikeastaan tuntenut isoäitinsä siskoa, jonka tytärtä he nyt olivat tulleet tapaamaan, eikä ollut ollenkaan niin hermostuneen oloinen kuin äitinsä. Chaos oli joskus jossain sukujuhlissa, ehkäpä Rosien häissä, tavannut Morganan, mutta hänellä ei ollut kovin vahvoja muistikuvia tästä.

Morgana oli kutsunut serkkunsa Alisonin lähes kohteliaisuudesta käynnille. Hänen äitinsä oli motkottanut asiasta ja jotain asialla oli ollut tekemistä jonkin suku asian kanssa, mutta Morgana oli sulkenut korvansa. Hän oli kuitenkin pyytänyt Alisonin teelle. Hän oli leiponut hieman, pistänyt kotitontun varmistamaan, että kartano oli upea ja niin edelleen.

Oven kolkutus keskeytti Morganan hiusten siistimisen. Hän vilkaisi peiliin ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Yläosa oli kuin valeltu hänen ylleen korostaen naisen povea ja kalpeaa ihoa liilalla värillään. Paita oli laitettu kynähameen alle joka taas näytti päälle ommellulta ja viimeisen silauksen tekivät mustat korkokengät, kallis helminauha ja korut. Morgana olisi voinut mennä siinä asussa lähes minne vain.

Talon emäntä käveli keinuvin askelin ovelle ja ennen avaamista loihti punaisille huulilleen hurmaavan hymyn. ”Ah... Tulitte aivan loistavaan aikaan. Hauska nähdä jälleen Alison”, Morgana sanoi ja avasi oven niin, että tulijat mahtuivat sisään. Morgana hymyili nuorelle miehelle ja kun vieraat pääsivät sisään tonttu otti heidän viittansa. ”Alison... Sinä vain pysyt nuorena”, Morgana totesi, vaikkei aivan seisonut sanojensa takana ja suukotti serkkuaan poskille ja katsoi sitten nuorukaista. ”Ja tämän täytyy olla nuorin poikasi”, noita totesi ja siirtyi miehen eteen seisomaan ja ojensi kätensä. ”Todella hauskaa, että liityit äitisi seuraan, kuin herrasmies. Näytätpä sinä hieman minun Joshiltani”, Morgana jutteli kun tonttu saapui kantaen alkudrinkkejä.

Oven avasi todella huolitellun näköinen nainen, ja Chaos tunsi äitinsä niin hyvin, että näki pienen häivähdyksen kateutta tämän silmissä. Chaos itse ei olisi viihtynyt tällaisessa suuressa kartanossa ja päätti jo nyt, että ilmoittaisi vierailun loputtua äidilleen, kuinka inhottava tuollainen iso talo olisi ja miten hyvältä äiti oli näyttänyt. Chaos tiesi, että Alison ei ollut tottunut pynttäytymään vaan viihtyi parhaiten oloasussa kotonaan puuhaillen jonkin maalausprojektinsa kanssa. Chaos melkein pelästyi, kun hänen polviensa tietämiltä kuului pieni kimittävä ääni, joka pyysi hänen viittaansa. Chaos olisi kyllä itsekin onnistunut viemään viittansa naulakkoon, mutta antoi sen kuitenkin kotitontulle, hieman hämmentyneenä. Chaos kuunteli sivusta, kun Alison sanoi ääneen muutaman kohteliaisuuden Morganan ulkonäöstä ja talosta.

Yhtäkkiä Chaos tajusi, että häntä puhuteltiin, ja käänsi katseensa nopeasti pois seinällä riippuvista tauluista ja muista yksityiskohdista. Hän hymyili ja tarttui Morganan käteen. "Joo, olen Chaos", hän sanoi puristaen kättä esittelynsä tueksi. Chaos oli hetken leikitellyt ajatuksella esitellä itsensä Chrysanthoksena, mutta oli kuitenkin luopunut siitä, koska Morgana olisi luultavasti kuitenkin jo tiennyt että häntä kutsutaan Chaokseksi. Chaos hymähti myöntäväisen oloisesti, kun Morgana sanoi hänen näyttävän yhdeltä naisen pojista. Chaos ei muistanut, miltä tämä Josh näytti, tai että koska olisi pojan viimeksi nähnyt. Chaos hätkähti jälleen, kun kotitonttu lähestyi häntä tarjottimella ja tarjosi drinkkiä. Chaos otti pikarin käteensä ja nosti lasin myös äidilleen, joka kiitti. Alison selitti muutaman sanan Chaoksen työstä, äänessään ylpeä sävy, ja Chaos pudisteli päätään vaatimattomana. Alison onnistui aina romantisoimaan kaiken, jopa Basilin työn maahisten kanssa Irvetassa.

Alison, joka oli parhaimissaan, näytti siltä kuin ei todellakaan kuuluisi kartanoon. Hiljaa mielessään Morganaa hymyilytti se, mutta hän muutti sen ystävälliseksi sävyksi ja kiitteli kohteliaisuuksista mielissään. Kun hän puhutteli nuorta miestä tuo oli hetken aivan hämillään. Jos Morganan lapset olisivat esitelleet itsensä samalla tavalla hän olisi hävennyt silmät päästään. Hän kuitenkin puristi kättä hellästi, kuten asiaan kuului. Hän tiesi nuorukaisen oikean nimen ja oli olettanut saavansa kuulla sen, mutta rahvas kuin rahvas.

Kotitonttu ojensi emännälleen tämän pikarin ja hän nosti sen vieraittensa kanssa pienesti kun tonttu ja kipitti suuret jalat hieman läpsyen menemään. Sillä oli paljon puuhaa. ”Unhoittuja... Sepä mielenkiintoista. Hyvin vaativa työ ja tärkeä tietenkin. Kuka olikaan osastosi johtaja?” Morgana uteli ja ihasteli Alisonin lasten töitä luotsatessaan vieraitaan pienin elein lasilla katetulle terassille, joka oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Hän viittasi vieraat istumaan ja istui sitten itse hyvin ryhdikkäänä siroon valkeaan tuoliin, jotka näyttivät olevan lähes lasista tehtyjä. Ne olivat kuitenkin lujempia kuin miltä näyttivät.

”Siitä on aivan liian kauan kun viimeksi näimme. Oliko se... häissä viimeksi?” Morgana kysyi ja ei loihtinut vielä herkkuja pöytään. Kotitonttu oli varmasti viimeistelemässä asetelmia, joten hän antaisi sen tehdä työnsä. ”Pahoitteluni muuten, että minä olen ainoa perheen edustaja. Tiedäthän sinä miten se on. Nuorimmaiset ovat tällä hetkellä äitini luona, hän pyysi lähettämään sydämellisiä terveisiä”, talon emäntä sanoi ja siemaisi cocktailia.

Chaos kohotti alkumaljaansa Alisonin ja Morganan mukana ja kääntyi katsomaan Morganaa, joka kyseli hänen osastostaan. "Unhoituttajaosaston johdossa on Theodore Ellis. Mukava mies", Chaos vastasi. Alison hymyili ja taputti selkään poikaansa, joka oli häntä huomattavasti pidempi. Chaos tuli Ted Ellisin kanssa hyvin toimeen, mies oli huumorintajuinen ja tehtäviensä tasalla, vaikka alkoikin olla jo lähellä eläkeikää ja toisinaan vähän unohtelevainen. Chaos asteli naisten perässä terassille kartanon läpi. Chaos yritti huomaamattomasti vilkuilla ympärilleen ja löytää jotain, josta voisi olla hyötyä killalle. Eihän Peacockin perheen kuolonsyöjäyhteydet olleet ollenkaan varmoja, mutta pienimmätkin yksityiskohdat voisivat olla hyödyksi killalle. Terassilla Chaos istui tuolille hieman hermoillen, sillä tuoli näytti siltä, ettei se kestäisi aikuisen miehen painoa. Hän ei kuitenkaan rämähtänyt lattialle, vaan tuoli pysyi kasassa.

Chaosta inhotti se, että hänen oli jatkuvasti oltava varpaillaan ja varottava kaikkea. Ympäristö oli hieman liian hienoa Chaoksen kaltaiselle ihmiselle, joka ei niin välittänyt siitä miltä näytti tai millaisessa paikassa asui. Alison puolestaan oli todella tarkka siitä, että joka paikka kiilsi puhtauttaan ja piti itsestään huolta, mutta ei yltänyt lähellekään Morganan tasolle. Toisaalta, Denbrighteilla ei ole koskaan ollut kotitonttua auttamassa, vaan Alison on hoitanut kaiken aina itse, aviomiehensä ollessa enemmän samaa ihmistyyppiä kuin poikansa Chaoskin.

Kun kaikki kolme olivat istuutuneet terassille, Morgana aloitti keskustelun. Alison vastasi Morganan kysymykseen, koska Chaos oli juuri silloin keskittynyt lasiinsa: "Taisi olla tyttäreni Rosien häät. Siitä on kyllä aikaa jo yli kymmenen vuotta. Hyvänen aika, onko siitä niin pitkä aika?" Alison ihmetteli ja kääntyi katsomaan Chaosta, joka kohautti olkiaan. Chaos oli ollut vielä Tylypahkassa, kun Rosie oli mennyt naimisiin. Morganan seuraavat sanat saivat Chaoksenkin nostamaan katseensa Morganaan. "Eikö edes miehesi aio liittyä seuraan?" Chaos kysäisi huolettomalla äänensävyllä, toivoen, että Morgana oletti Chaoksen vain kaipaavan toisen miehen seurakseen. Olisihan Chaos luultavasti viihtynyt huomattavasti paremmin, jos olisi voinut puhua jonkun kanssa vaikka huispauksesta. Morgana ei vaikuttanut siltä, että olisi seurannut huispausta, ja luultavasti serkukset juoruilisivat mieluummin yhteisistä tutuista tai muusta, mikä ei Chaosta kiinnostanut. Alison kiitti terveisistä ja lähetti niitä takaisin, vaikka Chaos tiesi, ettei Alison ollut ollut tekemisissä Morganan äidin kanssa pitkään aikaan.

Morgana hymyili kuullessaan tutun nimen. ”Aivan! Miksi minä en häntä muistanut. Hurmaava herra. Pitää paljon kanastani”, noita totesi ja siemaisi pikaristaan. Miehen päässä alkoi nykyään kyllä viirata, mutta tärkeytensä vuoksi Morgana jaksoi yhä olla mukava miehelle. Hän ei jatkanut kuitenkaan keskustelua yhteisestä tutusta vaan paimensi vieraansa istumaan.

Allison hoiti lähes kokonaan puhumisen. Jos Josh olisi istunut Chaoksen paikalla noita olisi taatusti antanut tuon ymmärtää, että miehen olisi parasta kiinnostua keskustelusta ja äkkiä. Sen sijaan hän hymyili ja sanoi: ”Rosie oli hyvin kaunis morsian, mutta ei siitä niin kauaa voi olla. Minä käyn vain vuosittain niin monissa juhlissa ja tapahtumissa, etten pysy enää itse perässä. Tonttuni saattaisikin muistaa”, nainen totesi ja sipaisi hiuksiaan tarpeettomasti.

Lopulta Chaos suvaitsi liittyä puheeseen, kysymällä Morganan aviomiehestä. ”Ei, hän on hyvin kiireinen mies”, noita totesi ja katsoi poikaa hetken pidempään. Häntä todella hävetti Alisonin puolesta, miten tuon nuorimainen oli jäänyt sosiaalisesti lähes ameeban tasolle, kun kyse oli kevyestä rupattelusta. ”Ah, siinähän sinä olet. Muistatko koska näin serkkuni viimeksi?” Morgana kysyi paikalle ilmestyneeltä tontulta, joka oli saapunut kertomaan ruuan olevan valmista. ”Emäntä, jos Hipsu ei aivan väärin muista, emäntä kohtasi arvoisan rouvan eräillä illallisilla viisivuotta sitten. Hipsu ei vain muista arvon pitäjiä. Emäntä, ruoka on valmis loihdittavaksi”, Tonttu piipitti ja katosi sitten poksahtaen. Morgana kohotti sauvansa ja loihti herkut pöytään. ”En ollut aivan varma mistä pitäisitte, joten kokeilin vähän kaikkea. Ottaisitko mieluummin kahvia vai teetä?” Morgana kysyi Alisonilta ja sitten Chaoskelta tarjoillen kummallekkin mitä nuo ikinä halusivatkaan.

((Ameeba! XD Reilua... :D))

Chaos katseli pihamaata, kun naiset keskustelivat Rosien häistä. Istutukset ja nurmikko olivat huolitellut, aivan kuten koko kartano, ja Chaos jäi miettimään, kuinkakohan monta kotitonttua kartanoa oli ylläpitämässä. Tuskin se yksi tonttu, jonka he olivat jo nähneet, riittäisi, tai jos muita ei ollut, niin tontulla tuskin oli varaa pitkiin yöuniin. Chaos, joka ei koskaan ollut elänyt talossa, jossa olisi ollut kotitonttu, ei osannut suhtautua niihin aivan samalla tavalla kuin tonttuja omistavat ihmiset.
Morgana vahvisti epäilyksen, joka Chaoksella oli jo ollut: herra Peacock ei olisi liittymässä seuraan. Chaos nyökkäsi, ja ennen kuin ehti vastata, sisätiloista tupsahti samainen kotitonttu puhumaan emännälleen. Kaikki kolme katsoivat puhuvaa kotitonttua, ja Chaos pohti, oliko tontulle ominaista ylistää kaikkia jatkuvasti, vai oliko se opetettu siihen. Tontun lopetettua puheenvuoronsa, Alison alkoi muistella illallisia, joihin hän oli osallistunut miehensä kanssa. Chaos ei ollut kutsulistalla, sillä illalliskutsut oli järjestänyt joku Pyhän Mungon rahoittajista. "James Matthewsin järjestämät illalliskutsut, eikö? Mieheni on parantaja Pyhässä Mungossa, kuten varmaan muistat, mutta en tosiaan yhtään muistanut että sinäkin olit siellä. Taisimme istua aivan eri paikoissa", Alison höpötti. Chaos katseli serkuksia hetken ajatellen, miten niinkin läheiset sukulaiset kuin Alison ja Morgana olivat kuitenkin niin erilaisia.

Morgana alkoi tarjoilla teetä tai kahvia täydeksi loihditulta pöydältä. Alison valitsi teetä, mutta Chaos päätti, että tämä vierailu vaatisi luultavasti kofeiiniannoksen. "Kahvia, kiitos", Chaos sanoi hymyillen leveästi Morganalle, ja otti vastaan höyryävän kuuman kupillisen kahvia. Hän vilkuili pöytää, jolla oli kaikenlaisia herkkuja. Hieman vähempikin olisi riittänyt kahden ihmisen vierailua varten, mutta jo kartanosta päätellen Peacockin perheellä oli jonkinlainen tarve näyttää paremmuutensa. Alison näytti hieman hämmentyneeltä katsoessaan pöytää. Alisonin ollessa lamaantunut herkkujen määrästä, tosin Chaos oli varmaankin ainoa, joka huomasi hämmennyksen, ulospäin Alison näytti vain siltä, kuin yrittäisi päättää, mitä ottaisi, Chaos päätti ottaa ohjat käsiinsä ja udella hienovaraisesti. Hän oli erityisen kiinnostunut Morganan miehen liikkeistä, mutta ei halunnut näyttää liian kiinnostuneelta, ettei herättäisi epäilyjä. "Vanhin poikannehan on jo valmistunut Tylypahkasta, eikö? Aikooko hän jatkaa miehesi jalanjäljillä, ammatillisesti?" Chaos kysäisi viattoman oloisesti ja kurkottautui hymyillen ottamaan tarjoilulautaselta korvapuustin.

Alison muisti tapahtuman siinä samassa ja Morganan ilme muuttui hetkeksi valaistuneeksi. ”Aivan! Sehän se oli! Ei me emme taineet istua samassa, koska istuimme Jamesin kanssa. Minä teen aika paljon kaikkia seuratöitä nyt kun lapset ovat isompia. Se oli todella mukava tilaisuus. Tietenkin olit siellä miehesi työn takia, hyvin haastava taikuuden laji”, Morgana sanoi ja jätti kertomatta, että heidän lahjoituksensa oli ollut yksi suuremmista. Hän antoi vieraidensa vain ymmärtää, että oli todella hyvää pataa Jamesin kanssa. Olihan sekin totta.

Hienostunein elein Morgana kaatoi Alisonille teetä ja Chaokselle kahvia. Hän tyytyi itsekin vain teehen ja istuutui kuppia ja aluslautasta pidellen, mutta loihti ne lopulta leijumaan vierelleen. Emäntä näki pientä harkintaa vieraillaan ja katsoi miten nämä valitsivat herkkujaan, mutta käänsi katseensa sitten nuoreen mieheen. ”Kyllä, hän valmistui hiljaittai”, Morgana totesi ja siemaisi teetään. ”Josh päättää itse mitä tekee. Hän ei tietääkseni ole vielä seuraamassa aviomietäni”, Morgana sanoi ja aski kupin leijuvalle lautaselle ristien sormensa sitten. ”Jos sinua kiinnostavat hänen urasuunnitelmansa, kannattaa kysellä häneltä”, noita totesi ja katsoi Chaosta pitkään. Oli epäsovivaa udella niin suoraan ja vain yhdestä henkilöstä. Poika ei antanut mitään itsestään ja koetti vain udella Morganan perheen asioita. Alison ei ollut tehnyt pojasta salonkien partaveistä. Aina kysyttäessä tuli antaa tietoja itsestään, joita mies ei todellakaan jaellut. ”Ajattelin, että saattaisit olla kiinnostunut puutarhassa kävelystä Alison. Sinä kuulut olevan taitava viherpeukalo ja kasvihuoneessani eräät kukat voisivat tarvita apuasi, jos siis vain mitenkään viitsit”, Morgana sanoi ystävällisesti ja katsoi Chaosta merkitsevästi, kuin silmillään sanoen: älä poika yritä.

Chaos kuunteli kahvikuppinsa takaa Morganan vastausta mielenkiinnolla. Hän nyökkäsi ja vastasi: "Muutama työntekijä jää eläkkelle meillä unhoituttajaosastolla ensi vuonna, ajattelin vain, että voit vihjaista, jos Josh on kiinnostunut tällaisesta urasta". Chaos haukkasi korvapuustistaan ja hörppäsi kahviaan, ennen kuin jatkoi. "Muutama nuorempi kasvo siellä vanhojen ukkojen seassa tekisi ihan hyvää", Chaos sanoi naureskellen. Mikään ei tuntunut oikein luonnolliselta siinä terassilla kahvia juodessa, vaan kaikki tuntui niin teennäiseltä, että Chaoksenkin oli vaikea ajatella ja yrittää pitää keskustelua yllä. Morgana ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta keskustelemaan Chaoksen kanssa, vaan siirtyi pitkän katseen jälkeen puhumaan Alisonille. Chaos tuijotti Morganaa takaisin, varoen räpyttelemästä silmiään. Morgana vaikutti hieman samanlaiselta kuin hevoskotkatkin, joten oli parempi olla räpyttelemättä.

Alison, joka työskenteli apulaisompelijana matami Malkinin kaapuliikkeessä, oli erittäin taitava myös puutarhanhoidossa, minkä myös Morgana tuntui tietävän. Alison innostui puutarhakävelystä ja alkoi selittämään Morganalle, miten hänen ja Rosien viimekesäinen tomaattien kasvattaminen oli onnistunut. Tomaatit olivat Alisonille uusi aluevaltaus, mutta myös Chaos oli päässyt todistamaan, että pienellä taika-avustuksella tomaatit kasvoivat myös Britannian sateisessa kesässä. Koska Chaoksella ei ollut mitään annettavaa tomaattikeskusteluun, hän keskittyi korvapuustiinsa ja kahviinsa. Aina välillä vilkaistessaan äitiään, Chaos hymyili kohteliaasti myös Morganan suuntaan.

Chaos kertoi avautuvista työpaikoista, joista Morgana kyllä oli tietoinen ja hän oli hiljaa maininnut pari sopivaa nimeä. Hän kuitenkin nyökkäsi kuin olisi oppinut jotain uutta. Hän kuitenkin mutristi kevyesti huuliaan kun nuorukainen puhui vanhoista ukoista. Nämä ”ukot” olivat hyvin taitavia ja klopin olisi kannattanut matkia heitä eikä sanoa vanhoiksi ukoiksi. Morgana ei kuitenkaan sanonut mitään. Tuijottaessaan Morganaa Chaos ei räpäyttänyt kertaakaan ja Morganan teki jo mieli antaa korvapuusteja muussakin kuin leivosten muodossa.

Alison oli huomattavasti mieluisampi keskustelu kumppani. Nainen innostui selittämään tomaateista ja Morgana osasi hioutuneilla taidoillaan peittää sen, ettei häntä tosiasiassa kiinnostanut pätkän vertaa tomaattien kasvatus. Hänen kotitonttunsa hoiti perheen vihannekset ja muut. Keskustelun kuitenkin keskeytti kotitonttu. Se kräksähti paikalle ja alkoi selittämään nopealla tahdilla jotain. Morganan ääni muuttui: ”Hiljaa. Minä en saa ininästäsi mitään selvää”. Kotitonttu ei voinut olla tottelematta suoraa käskyä ja näytti hetken tukehtuvan sanoihinsa, kunnes se sai sanottua selkeästi. ”Emäntä, se mies on täällä etuovella ja...” Kotitonttu sanoi ja silloin talossa kräksähti. Morgana veti seuvansa esiin ja nousi vain kun jo huoneeseen talsi suurikokoinen velho.

”Sinä huora! Sinä pilasit minun elämäni! Kuinka sinä saastai...” Morganan sauvasta oli lennähtänyt köydet miehen ympärille sekä sulkenut tuon suun ja rouva oli selvästi ärtynyt, mutta sitten maski valahti takaisin ja vain silmät suunnilleen syöksivät piruntulta. ”Zachria, kuinka hurmaavaa, että pistäydyit käymään”, noita totesi hiljaisella äänellä ja nosti miehen pystyyn sauvan heilautuksella. Velho taisi tajuta, että hän oli tehnyt elämänsä typerimmän asian. ”Haluaisin, että tapaat serkkuni Alisonin ja hänen poikansa, joiden kuullen hurmaavasti loukkasit minua”, Morgana sanoi ja mies alkoi jo selvästi katumaan.

Chaos katseli hieman hajamielisenä pikkulintua, joka oli istahtanut pihapuun oksalle, samalla kun kuunteli puolella korvalla Alisonin ja Morganan tomaattikeskustelua. Paikalle ilmestyi kuitenkin yhtäkkiä kotitonttu, joka puhui kimeällä äänellään niin, ettei puheesta saanut mitään selvää. Chaos ja Alison vaihtoivat kummastuneen katseen, kun kotitontun puheesta sai jälleen selvää. Reaktiona tonttunsa puheeseen ja talosta kuuluvaan ääneen, Morgana nousi ylös ja Chaos kääntyi katsomaan Morganan perään.

Kun paikalle ilmestyi mies, joka kovaan ääneen haukkui Morganaa, Chaos oli melkein hypännyt ilmaan ja vetänyt oman taikasauvansa esille, mutta sai itsensä hillittyä ja vain hätkähti. Alison sen sijaan oli pelästynyt paikalle ilmestyneen miehen yhtäkkistä raivonpurkausta, ja hän oli läikäyttänyt teetään mekolleen. Alison hymähti ja puhdisti tahran nopeasti sauvallaan. Chaos ja Alison tuijottivat molemmat miestä ja Morganaa suut auki. Miehen ympärille oli ilmestynyt köysiä ja ainakin huuto oli loppunut. Chaos ei tiennyt, kuka tämä mies oli tai miksi tällä oli syytä tulla huutamaan Morganalle, mutta rauhanomaisen kasvatuksen saaneella Chaoksella ei aivan riittänyt ymmärrystä siihen, että ihminen, joka ei varsinaisesti ollut uhannut millään tavalla, sai osakseen tuollaista käytöstä. Toisaalta, Morganalla ilmeisesti kaikkein tärkeintä oli olla niskan päällä ja näyttäytyä äärimmäisen soveliaasti.

Morgana esitteli miehelle, jonka nimeksi selvisi Zachria, Alisonin ja Chaoksen, vaikka ei tosin vaivautunut kertomaan Chaoksen nimeä. Alison, joka oli todella hämmentyneen näköinen, nyökkäsi hölmistyneenä miehelle. Chaos oli lähestulkoon yhtä hämmentynyt, mutta luultavasti eri syistä kuin Alison. Chaos avasi suunsa sanoakseen jotain. "Ha... Hei", hän sanoi hieman epäröivästi. Chaos oli ensin meinannut sanoa, että hauska tutustua, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että se vaikuttaisi hieman kummalliselta tässä tilanteessa.

//Kauhee kun en ollu huomannu tän tuloo //

Kun mies oli pystyssä ja näytti rauhoittuneet, siteet imeytyivät takaisin Morganan sauvaan. Hän tiesi hyvin, että kyseinene velho olisi muutamalla loitsulla voinut tehdä hänestä liskon ja talloa päälle, jos häntä ei olisi ensin rauhoitettu. Lisäksi Morgana arveli etuovensa olevan rikki, joten hänellä oli kaikki oikeus pistää toinen vaikka solmuun hänen kotiinsa tunkeutumisesta. ”Jos sinä rikot vielä mitää, minä vannon että pistän sinut uudelleen solmuun”, Morgana sanoi ja istuutui viitaten vieraitaan tekemään samoin. ”Sinä et voi...” Zacharia aloitti hampaittensa välistä ja Morgana antoi tuolle kylmän katseen. ”Sinä voit lähettää pöllön ja pyytää vaikka tee aikaa, jotta voimme puhua mitä minä olen sinusta tehnyt. Minä en kuitenkaan kuuntele syytöksiä omassa kodissani, vieraitteni edessä. Zacharia, hyvää päivän jatkoa ja korjaa oveni matkalla ulos”, emäntä sanoi ja piti viileän katseensa velhossa, joka selvästi olisi halunnut tarttua noitaan ja ravistella tai pahempaa.

Hyvin hitaasti velho veti ilmaa sisäänsä ja mulkaisi kaikkia paikalla olijoita ja marssi pois. ”Pahoitteluni. Hän on mieheni entisiä työntekijöitä, mutta muuttui yllättäen hyvin uhkaavaksi ja pelkäsin lähes laittaa lapsiani ulos leikkimään. Kerrassaan vainoharhainen mies”, Morgana totesi ja tarjosi serkulleen leivonnaisia. Hän ei kuullut oven korjautuvan, joten tonttu saisi hoitaa sen. ”Toivottavasti tämä ei säikäyttänyt teitä”, noita sanoi ja hymyili hyvin lempeästi, jolloin hänen kasvonsa muuttuivat hämmästyttävän ystävällisiksi. Hän näytti siltä kuin ei voisi pahaa kenellekkään milloinkaan.

Sekä Chaos että Alison olivat todella vaivaantuneen oloisia, kun Morgana ja paikalle ilmestynyt mies keskustelivat. Alison katseli hämmentyneenä ulos ja näytti hieman liiankin kiinnostuneelta teekuppinsa kuvioinnista. Chaos yritti pitää katseensa jossain lattian tietämillä ja samalla painaa mieleensä miehen kasvot. Olisi hyvin mahdollista, että jos Morganan aviomiehellä oli yhteyksiä kuolonsyöjiin, tälläkin miehellä saattaisi olla. Morgana lähetti miehen tiehensä ja Alison huokaisi hiljaa. Alison vietti melko rauhallista elämää, eikä ollut tottunut siihen, että paikalle yhtäkkiä ilmestyisi uhkaavasti käyttäytyvä mies.

Kun Morgana alkoi pahoitella miehen käytöstä, Alison nosti katseensa kengänkärjistään ja hymyili Morganalle. Hymy oli hieman väkinäinen, mutta silti melkein uskottava. "Voi, ei haittaa", Alison sanoi äänessään hieman epävarmuutta, ja otti Morganan tarjoaman leivonnaisen. Chaos katsoi Morganaa hieman uteliaana, mutta samalla hämmentyneenä. Yhtään vähempää Chaos ei Morganan puolesta olisi odottanutkaan, mutta hän oli silti hieman ihmeissään. Morgana näytti palautuneen takaisin kestohymyä kasvoillaan ylläpitämäksi naiseksi, eikä näyttänyt välittävän äskeisestä välikohtauksesta sen enempää. "Kaikenlaisia sekopäitä..." Chaos sanoi tuhahtaen ja levittäen myös omille kasvoilleen hymyn, joka tosin ei ollut aivan aito. Alison haukkasi viimeisen palan pikkuisesta leivonnaisestaan ja tyhjensi teemukinsa. "Niin, käymmekö pienellä kävelyllä puutarhassa?" Alison kysyi iloisella äänellä ja katseli jo innostuneena ulos. Chaos vilkaisi kahvikuppiaan, jonka pohjalla oli vielä hieman kahvia. Se täytyisi varmaankin tyhjentää, ennen kuin he lähtisivät ulos. Toisaalta, Chaoksen teki mieli hieman ärsyttää Morganaa ja jättää kupin pohjalle kahvia, aivan kuin se ei olisi ollut aivan niin hyvää mitä hän odotti sen olevan. Chaos tosin ei uskaltanut edes ajatella, että mitä hänelle mahtaisi tapahtua, jos Morgana loukkaantuisi siitä.

Alison oli surkea valehtelija ja Morgana päätti, että ensikerralla mies pääsisi hänen miehensä puhutteluun. Hän kuitenkin piti huomiot itsellään ja ojensi tarjottimen serkkunsa jälkeen tuon pojalle. ”Meitä mahtuu monenlaisia tähän maailmaan”, Morgana totesi miehelle lempeästi ja laski sitten tarjottimen. Hän käänsi katseensa Alisoniin tuon puhuessa puutarhasta. ”Voimme tietenkin. Oletteko varmaasti saaneet kylliksenne?” Morgana kyseli ja viittaili kotitonttua tuomaan vieraiden viitat ja se myös tiesi minkä viitan tuoda emännälleen.

Tonttu asetti viitat jokaisen tuolin selkämykselle, josta he saivat ne itse puettua ylleen. Morgana heitti ylleen silkkimäiseltä näyttävän mustan viitan, joka sopeutui aina hänen ruumiin lämpöönsä ja säähän. ”Tätä tietä”, noita sanoi ja ohjasi heidät terassille ja siitä kauniita marmorirappusia alas nurmikolle ja vasemmalta puutarhaan. ”Kasvatamme noissa kasvihuoneissa ympäri vuoden erilaisia vihanneksia ja hedelmiä”, hän sanoi ja siellä näkyi muutama palvelija häärimässä. ”Tämä taas on minun ja lasteni työnsarkaa”, hän kertoi ja käveli huimilla koroillaan uskomattoman sulavasti mukulakivista ja sorasta huolimatta. ”Koulu aikoina kun olin koulunparas tyttö, pidin hyvin paljon kasveista sekä loitsuista. Niitä yhdistelemällä saa kyllä uskomattomia tuotoksia aikaan. Pidän täällä yleensä muutamat juhlat, jolloin puissa on keijuja ja valoja”, hän selitti vierailleen astuessaan puutarhaan, joka oli ikäänkuin sokkelo, jossa oli eri kasveja täydellisessä harmoniassa keskenään.

Sekä Chaos että Alison nyökkäilivät, kun Morgana kyseli olivatko he saaneet tarpeeksi ruokaa. Alison sanoi vielä muutaman kohteliaisuuden tarjoilujen erinomaisuudesta. Ainakin Chaos oli tähän mennessä saanut ruuan lisäksi jo riittävästi tästä vierailustakin, mutta ei tietenkään antanut sen näkyä tai ilmaissut sitä millään lailla. Välttääkseen sen, että joutuisi kipittämään sisiliskona kotiin, Chaos joi jopa kahvikuppinsa tyhjäksi. Vaikka kyllä Chaos tiesi, ettei hänen äitinsä antaisi Morganan edes suunnitella Chaoksen vahingoittamista. Sille päälle sattuessaan Alisonkin saattoi olla todella vaarallinen. Vaikka Morgana tuntui pitävän itseään huomattavasti korkeammalla tasolla sukulaisiinsa verrattuna, naisella oli tuskin minkäänlaista tietoa siitä, mitä kaikkea Alison oli kokenut ennen kuin oli päätynyt töihin matami Malkinille. Alisonista olisi ollut vaikka mihin, ja Chaosta harmitti, että hän oli itse ollut yksi syy siihen, että Alison ei koskaan päässyt toteuttamaan unelmiaan.

Kotitonttu toi kaikille kolmelle viitat, ja Chaos ja Alison nousivat laittamaan viittoja päälleen. Saatuaan puettua, he lähtivät Morganan perässä kohti puutarhaa. Chaos käveli muutaman askeleen Alisonin ja Morganan perässä kun he pääsivät ulos asti, sillä häntä ei niinkään kiinnostanut puutarhaistutukset. Alison tarkkaili istutuksia mielenkiinnolla ja nyökkäili Morganan selostukselle. Chaos ehti huomaamaan pienen nenän nyrpistyksen Alisonin kasvoilla, kun Morganan kehuskeli olleensa hyvä koulussa ja kertoi järjestämistään juhlista. Alison sattui onneksi juuri silloin vilkaisemaan kukkaistutusta pois päin Morganasta, joten vain Chaos näki tämän pienen inhotuksen merkin Alisonin kasvoilla. Alison oli kasvatettu vaatimattomaksi, kuten Chaoskin, joten heitä molempia ihmetytti omien saavutustensa esiin tuominen tuolla tavalla. Alison alkoi kyselemään, kuinka Morgana oli hyödyntänyt jotain uutta taikapuutarhanhoidon trendiä, kun Chaos jäi katselemaan, miten muutama palvelija hääri kasvihuoneilla. Chaos ei millään keksinyt, miten olisi voinut osallistua keskusteluun kasveista, etenkin kun hän oli aina ollut onneton yrttitiedossa, joten hän tyytyi vain katselemaan ympärilleen paikoillaan.

Morgana oli kasvatettu kehumaan itseään, perhettään ja tärkeitä henkilöitä. Tuomaan esiin vahvuudet ja peittämään heikkoudet. Hän lisäksi osittain vain täytti ilmaa sanoilla. Morgana ihme kyllä todella innostui selittämään Alisonille miten mikäkin kukanhapsu oli saatu siihen ja siihen muotoon. Hän jopa näytti serkulleen hyvin huolellisesti kuinka kaikki tapahtui.

Noidat porisivat kuin padat, mutta Morgana tarkkaili Chaosta samaan aikaan puolellasilmällä hyvin huolellisesti. Hän jostain syystä ei pitänyt pojasta. Tuo oli jotenkin... liian enkelimäinen. Alisonkin oli suloinen ja kaikkea sitä, mitä päältäpäin tuntui näyttävän. Morgana taas oli salaperäinen kuin tuhannen ja yhdenyön huntutanssijat. ”Sinä ja aviomiehesi olette olleet jo muuten kauan naimisissa”, Alison totesi ja Morgana nyökkäsi hymyillen ja hipaisi vihkisormustaan. ”Kyllä. Sinäkin olet kuulemma ollut todella onnekas. Aviomieheni on mahtava isä ja aviomies. Parempaa en olisi voinut toivoa ja on säääli, ettet saanut tavata häntä”, Morgana totesi ja nyppäsi käsiinsä kuolleet lehdet eräästä kasvista ja puristeli niistä palloa. ”Äitini aina painotti hyvän aviomiehen perään ja hän ei ole kertaakaan valittanut miehestäni. Ainoastaan siitä, että olen liian lepsu talouden hoidossa sekä lapsista”, Morgana sanoi naurahtaen.

Pihamaalla pomppi jokin pikkulintu ja Chaos seuraili sen liikkeitä, kuunnellen sivukorvalla äitinsä ja Morganan keskustelua. Äkkiä keskustelu siirtyikin kukkasista aviomiehiin, ja Chaoskin höristi korviaan. Hän ei halunnut näyttää vieläkään liian kiinnostuneelta näin nopeasti, ettei Morgana tajuaisi hänen yrittävän urkkia jonkinlaista tietoa hänen miehestään. Morgana oli tosiaan tehnyt tietojen urkkimisen hyvin vaikeaksi. "Olisi kyllä ollut mukavaa nähdä koko perhe", Alison sanoi Morganan harmitellessa sitä, ettei hänen miehensä ollut nyt paikalla. "Tulkaa toki joskus koko perhe käymään meillä", Alison vielä jatkoi hymyillen. Chaos oli melko varma, että Alison kutsui Morganan perheineen kylään vain pelkästä kohteliaisuudestaan. Alison naurahti Morganan kommentoidessa äitiään, mutta ei jatkanut aiheesta sen enempää. Chaos oli saanut kuvan, että Morganan ja Alisonin äidit erosivat toisistaan hyvin paljon, eikä Chaos yhtään ihmetellyt sitä. Hänen mummonsa oli nimittäin maailman herttaisin olento, eikä Chaos pystynyt uskomaan samaa Morganan äidistä, vaikkei tätä ollut tavannutkaan kuin aivan muutaman kerran.

"Minäkin olen yrittänyt sanoa Chaokselle, että yrittäisi nyt löytää itselleen jonkun tytön!" Alison jatkoi hyvin lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Chaos nosti katseensa linnusta ja astui muutaman askeleen lähemmäs naisia. Chaosta harmitti lähes yhtä paljon se, että puheenaihe vaihtui Morganan miehestä häneen itseensä, kuin sekin, että äiti oli päättänyt ottaa esiin hänen yksityisasiansa. "Se Sam oli niin mukava tyttö..." Alison sanoi ja muksaisi Chaosta leikkisästi kylkeen. Chaos naurahti väkinäisesti ja vilkaisi Morganaa. "Eiköhän tämä riitä jo tästä aiheesta", Chaos sanoi hieman liioitellun pirteällä äänellä. Keskustelun suunta ei miellyttänyt häntä yhtään.

Se, kun Peacockit olivat kaikki paikalla, oli harvinaista. Morgana kuitenkin hymyili ja nyökkäsi. ”Pidän kutsun mielessäni”, hän lupasi. Tosin Alisonin koti oli taatusti niin vaatimaton, että Morgana keksisi miljoona tekosyytä ennen kuin astuisi sinne. Hän ei juuri vieraillut kartanoja huonommissa paikoissa. Ylelliset omakotitalot menivät vielä, mutta mökit ja muut Morgana kiersi kaukaa kuin niistä voisi tarttua köyhyyttä.

Kun puhe kääntyi Chaokseen ja tämän tyttöihin Morganan suupielessä nytkähti. ”Tiedän mistä puhut. Josh on aivan mahdoton myös asettumaan”, nainen sanoi ja vilkaisi nuorukaista sivusilmällä. Jostain syystä Sam ja Chaos nimi yhdessä soittivat jotain etäisiä kelloja Morganan päässä. ”Sam... Samantha, joka omistaa kahvilan?” Noidan ilme kirkastui hetkeksi. ”Kerrassaan herttainen olento, jos puhumme samasta tytöstä. Minä ostan häneltä viistokujalla käydessäni usein kakkusia. Mieheni on heikkoina niihin piirakoihin”, Morgana jutteli ja tiesi, että Samantha oli kuraverinen, mutta hyvä leipoja. Lisäksi hän oli ostanut muutamia kasveja nuorelta noidalta. Chaokselle suhteellisen sopiva morsian, sillä olihan mieskin vain puoliverinen.

Alison hymyili Morganalle tämän puhuessa pojastaan. "Sellaisia ne nuoret miehet kai sitten ovat", Alison sanoi naurahtaen. Chaoskin hymähti ja hänen onnekseen puheenaihe oli jo siirtynyt Samiin. Chaos oli yllättynyt, että Morgana tiesi Samin kahvilan, koska Morgana vaikutti juuri sellaiselta ihmiseltä, joka ajatteli jästisyntyisen leipomien leivonnaistenkin olevan jollain tapaa likaisia. Ennen kuin Chaos ehti vastaamaan, Alison vastasi Morganan kysymykseen myöntävästi. "Hän tekee kyllä aivan loistavia piirakoita", Alison sanoi nyökytellen. Chaos tiesi, että Alison kävi edelleenkin ainakin kerran viikossa Samin kahvilassa hakemassa leivonnaisia kotiin. Nyt kun Alison ja Jason asuivat kahdestaan, kun kaikki lapset olivat jo kauan sitten muuttaneet pois, Alison ei viitsinyt jatkuvasti olla leipomassa itse, koska syöjiäkään ei ollut.

Alison sanoi vielä muutaman kohteliaan sanan Samin leipomuksista ja kahvilan tunnelmasta. Chaos vilkaisi kelloaan nopeasti ja hämmästyi, kuinka paljon se jo oli. Hän oli luvannut mennä vielä käymään killan päämajalla ja hänellä oli illalla ja yöllä päivystysvuoro, joten hänen oli oltava kotona pöllön tavoitettavissa. Käynti päämajalla ja ministeriössä olisi siis vielä hoidettava tämän illan aikana, vaikka vierailu Peacockien luona tuntuikin olleen ainakin tähän asti melko turha, paikalle rynnännyttä miestä lukuunottamatta. "En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta valitettavasti meidän on varmaankin jo mentävä. Olen illan ja yön päivystysvuorossa", Chaos sanoi pahoittelevaan äänensävyyn Morganalle ja vilkaisi äitiään, joka näytti hämmästyneeltä siitä, että kello oli jo niin paljon. "Onko kello jo niin paljon? Voi ei, onpa harmi", Alison sanoi ihmetellen.

((Ajattelin, että parempi varmaan pikkuhiljaa lopetella tätä jo... :) ))