Severus Kalkaros

Luonne
♦Kalkaros ei näyttäydy mitenkään lämpimänä velhona. Häntä pidetään usein kylmänä, laskelmoivana, kyynisenä, peräänantamattomana, pahansuopana, katkerana sekä sarkastisena. Hänessä oli kuitenkin sitä jotain, mikä saa luokkahuoneen vaikenemaan heti ja kunnioittamaan miestä. Hän ei kuitenkaan ole mikään oppilaiden suosikki – ellei ole luihunen. Hän kantaa kaunaa ja suosii oppilaita. Hän ei koskaan ole mikään sosiaalinen ihminen ja hän on saanut arvostusta tekojensa ja kykyjensä kautta – ei itseään kehumalla.

Jos etsii jotakuta, joka parkuu menneisyyttään, Kalkaros on väärä valinta. Mies ei koskaan puhu menneisyydestään tai tunteistaan. Hänen mielestään ei saa edes kiskottua oikein mitään, sillä velho on taitava suojaamaan sen. Hän kuitenkin menettää malttinsa helposti ja silloin pisteet katoavat ja jälki-istuntoon tulee ruuhkaa.

Liemiä kohtaan Kalkaros on suojeleva ja hän ei tuhlaa aikaansa vain sopan keitteliöihin. Hän vaali taitoa. Pimeyden voimilta suojautuminen kuitenkin paljastaa miehen sadistisen puolen, joka näkyy tämän keksimissä kirouksissa ja manauksissa.

Kalkaros on hyvin rohkea. Häntä ei ehkä nähdä sellaisena, mutta hän on. Velho riskeeraa oman elämänsä kerta toisen jälkeen puolustaessaan Lilyn poikaa sekä taiteilee veitsen terällä. Hän on juonikas, ovela ja yksi mahtavimmista velhoista maan päällä, mutta hän ei kehuskele sillä. Hän on myös luotettavampi kuin puu. Hänen puhdas rakkautensa Lilya kohtaan piti loppujen lopuksi miehen oikealla polulla.

Kalkaros on hyvin lahjakas velho. Hän osaa lentää ilman luutaa, suojata mielensä, kaksintaitella ja lukuisia muita asioita. Jos hän olisi voinut elää pidempään, olisi Albus Dumbledorella ollut ehkä mahtava kilpailija taitojen kohdalla.


Ulkonäkö
♦Severus on kolkon näköinen velho. Hän näyttää vanhemmalta kuin onkaan, sillä vuodet eivät ole kohdelleet häntä hyvin. Hänellä on kalpea iho, jota korostavat mustat puolipitkät suortuvat. Kyömyinen nenä ja pistävät silmät antavat melko lailla kuvan velhosta, jota ei kannata suututtaa.

Kalkaros pukeutuu pitkiin mustiin viittoihin, jotka hulmuavat komeasti sekä pukumaiseen asuun viitan alla. Vaatteet ovat ryhdikkäitä kuin papilla ja Severusta ei nähdä muissa väreissä. Pukeudun mustaan kunnes löydän tummempaa, kuvaa herran tyyliä.

Menneisyys
♦Kalkaros syntyi kehrääjän kujalle. Velhon vanhemmat eivät olleet mitenkään velhomaailman ylimystöä ja poika kasvoi jästien ympäröimänä. Hän oli puoliverinen. Pojan isä oli melko raju ja jopa väkivaltainen perhettään kohtaan ja perheessä riideltiin usein. Jo nuorena Kalkaros kehitti itselleen kutsumanimen: puoliverinen prinssi äitinsä sukunimen sekä verensä mukaan. Kehrään kuja oli kolkko paikka, lähellä tehtaita ja lähinnä alhaisen työväkiluokan kansoittamaa. Silti tylypahka vuosinaan Kalkaros palasi asumaan kotinurkilleen.

Lapsena Severus sai kuljeskella melko vapaasti, sillä hänen vanhempansa eivät juuri pojasta välittäneet ja hän näytti usein laiminlyödyltä. Jo lapsena Severus kammosi jästejä, osittain varmasti isänsä vuoksi. Hän ei myöskään ollut mikään sosiaalinen hurmuri vaan lähinnä hiljainen ja äksyn oloinen. Hän ei oikein osannut tehdä hyvää vaikutusta yrityksistään huolimatta. Taikuus oli kuitenkin Severukselle kaikki kaikessa.

Velhopoika asui lähellä Lily Evansin kotia kun he olivat lapsia ja ystävystyi noidan kanssa, lopulta ihastuen korviaan myöten. Kaksikko ystävystyi ja heidän ystävyytensä lujittui tylypahkan aikana. He tutustuivat kun Kalkaros huomasi Lilyn taikuuden. Hän oli seurannut punatukkaista tyttöä jo jonkin aikaa. Petunian kanssa Kalkaros ei koskaan tullut toimeen. Kaksikko tutustui taikuuden maailmaan ja poika kertoi myös omista kotioloistaan tytölle.

Tylypahkaan Severus saapui pikajunalla Lilyn kanssa vuonna 1971. Severus ei koskaan tullut toimeen James Potterin sekä tämän parhaan ystävän Sirius Mustan kanssa. He tapasivat jo pikajunassa, mutta vuosien myötä kauna on vain kasvanut heidän välillään. James ei pitänyt siitä, kuinka Kalkkaros ihaili Luihusia, sekä tämän ystävyys Lilyn kanssa varmasti kaiveli nuorta lentäjää. Vaikka James ja Sirius jaksoivat rääkätä Kalkarosta kouluvuosina, ei nuori poika ollut erakko. Hän ystävystyi muiden Luihusten kanssa, sekä liittyi pian myös kuolonsyöjiin koulusta valmistuttuaan.


Severus oli hyvin nokkela. Hän oli huomannut, kuinka Lupin katosi kerran kuussa täysikuun aikaan. Kerran hän päätti seurata poikaa rääkyvään röttelöön. Teko olisi voinut koitua velhon turmioksi tai vielä pahempaa – Kalkaroksesta olisi voinut tulla ihmissusi. James Potter kuitenkin pelasti Kalkaroksen. Potter ehti juuri ja juuri ennen kuin Lupinin muodonmuutos oli tapahtunut, kiskomaan Severuksen turvaan. Albus Dumbledore vannotti Severuksen pitämään Lupinin salaisuuden. Potterin teko myöhemmin velvoitti Kalkkarosta omalla tavallaan suojelemaan Harrya.

Pahin muisto, joka Severuksella on liittyi Jamesiin. Eräänä päivänä Kalkaros oli lukemassa kun James päätti vilautella velhon alushousuja koko koululle ja heitti tämän ilmaan kiskoen luihusen housut kinttuihin. Lily koetti tulla apuun, jota Severus ei kestänyt teini uhmassaan ja haukkui tyttöä kuraveriseksi. Tätä Lily ei ikinä antanut anteeksi ja Severus katui sanojaan lopun elämäänsä.

Severus oli hyvin lahjakas velho erityisesti taikaliemien saralla. Hän pääsi myös jäseneksi kuhnukerhoon lahjakkuutensa ansiosta. Myöhemmin Harry Potter sai käsiinsä puoliverisen prinssin kirjan, jonka Kuhnusarvio oli varmaankin säilyttänyt lahjakkaan oppilaansa muistoksi. Velho kiinnostyi myös pimeyden voimiin nuorena. Hän osasi jo ensimäisenä vuonnaan enemmän kirouksia kuin seitsämäsluokkalaiset. Vuosien aikana hän myös kehitti monia kirouksia ja manauksia, joista kuuluisin oli Sectusempra.

Kuolonsyöjänä Severuksen merkittävin teko oli varmasti ennustuksen kertominen, joka myöhemmin johti Jamesin ja Lilyn kuolemaan. Hän kuuli ennustuksen, jossa kerrottiin pimeyden Lordin tuhosta. Ennustuksessa kerrottiin lapsen syntyvän heinäkuun lopussa. Voldemort koki, että Longbottomien poika tuskin tulisi olemaan valittu poika, hän päätyi Pottereiden perheeseen.

Kauhistuneena Mestarinsa tulkinnasta Severus aneli tätä säästämään rakkautensa Lily Potterin. Pian Voldemortin tulkkinnan jälkeen Severus hakeutui Dumbledoren puheille. Hän suostui vakoilemaan feeniksin killan hyväksi, vannotettuaan ettei hänen rakkaudestaan Lily Evansia kohtaan koskaan puhuttaisi. Severus aneli Albusta piilottamaan perheen.

Voldemort kuitenkin kuuli missä perhe piilotteli ja surmasi Jamesin, mutta Severuksen pyynnöstä ei ensin tappanut Lilyä, kuin vasta käskettyään tuota siirtymään. Kuultuaan rakastamansa naisen kuolemasta Severus romahti. Hän suostui suojelemaan Harry Potteria, sillä tällä oli äitinsä silmät sekä kunnioittaakseen pojan äidin muistoa. Voldemortin teko myös käänsi Severuksen täysin pimeyden Lordia vastaan ja hänestä tuli uskollisin Albuksen kannattaja. Hän säästyi myös Azkabanilta kun Dumbledore vakuutti hänen olleen Feeniksin killan puolella.

Tylypahkaan Severus palasi vuonna 1981. Hän haki pimeyden voimilta suojautumisen opettajaksi, mutta päätyikin liemimestariksi sekä luihusten tuvan johtajaksi. Severus saattoi olla ainoa entinen luihunen, joka opetti tylypahkassa, mikä selitti myös hänen saamansa korkean arvon nuoruudestaan huolimatta. Hän oli ankara opettaja, joka suosi luihusia, mutta hänen oppinsa myös upposivat. Hän oli myös kunnioitettu muiden opettajien keskuudessa.

Severus ei uskonut mestarinsa voivan palata ja hän alkoi myös epäillä nopeasti Oravea tehden kaikkensa estäkseen tätä saamasta viisasten kiveä. Samana vuonna myös Harry Potter saapui tylypahkaan. Velho ei ihastunut nuorukaiseen, mutta suojeli häntä silti kun Harryn luuta pillastui eräässä huispaus ottelussa. Hän tuomaroi myös seuraavassa ottelussa, jotta Orave ei saisi samaa tilaisuutta vahingoittaa Harrya, vaikka muut luulivat hänen olevan siellä vain napsimassa Rohkelikolta pisteitä.

Harryn Toisena kouluvuotena tämä sai harmikseen tavata ensimäisenä Kalkkaroksen. Hän uhkasi jopa erottaa Potterin nulikan, mikä ei aivan onnistunut. Velho myös havaitsi, että vuoden aikana häneltä katosi paljon kalliita aineksia. Hän myös auttoi kaksintaistelu kerhossa.

Harryn Kolmantena vuotena Kalkkaros sai niellä karvasta katkeruutta kun hänen entinen koulutoverinsa sai pimeyden voimilta suojautumisen viran. Hän kuitenkin auttoi Lupinia valmistamalla tälle taikajuomaa, joka teki ihmissudesta vaarattoman täysikuun aikaan. Hän myös epäili, että Lupinilla oli jotain tekemistä Siriuksen karkaamisen kanssa. Lopulta kouluvuoden lopussa Kalkkaros kohtasi hengissä olevan kiusaajansa. Hän olisi mielellään antanut Siriuksen ankeuttajille, mutta valitettavasti tämä katosi mystisesti vankitornistaan. Tästä katkeroituneena Severus paljasti, että Lupin oli ihmissusi, jolloin miehen oli jätettävä virkansa.

1994-1995 Severus raivostui Potterille, luullen tämän huijanneen itsensä velho turnajaisiin. Kalkkaros ei uskonut, että Harry ei ollut nimennyt itseään ehdokkaaksi. Lisäksi velho oli katkera, kun hänen varastoistaan jälleen katosi harvinaista kidusruohoa. Myöhemmin Harry myös pääsi käsiksi Kalkkaroksen muistoihin muistoseulan kautta, jolloin velhon menneisyydestä paljastui ikäviä asioita. Hän ei koskaan selittänyt pojalle miksi hän oli vaihtanut puolia ja pysynyt Dubmledorelle uskollisena.


Kalkkaros huomasi miten hänen pimeänpiirtonsa vahvistui samana vuonna. Kun Voldemort palasi Kalkkaros ei ollut vastaanottamassa mestariaan, mutta palasi Dumbledoren pyynnöstä kuolonsyöjien riveihin vakoillakseen Albukselle.

1995-1996 Voldemortin palattua ruumiisensa Severus jatkoi vakoilua killalle ja hän kävi jopa killan päämajassa raportoimassa. Tämä ei kuitenkaan muuttanut hänen käytöstään millään tavalla. Hän opetti kuitenkin Harrylle okkulemiusta, jotta tämä voisi suojautua painajaisilta. Kun poika kuitenkin keksi hänen pahimman muistonsa, hän heitti nuorukaisen ulos ja kieltäytyi enää opettamasta tätä. Doleroksen noustua tylypahkan johtoon hän käytti paljon totuusseerumia ja Kalkkaros lopulta väitti noidan käyttäneen hänen varastonsa loppuun kun tämä kuulusteli Harry Potteria.

Kalkkaros ei osallistunut Ministeriön taisteluun. Hän kuitenkin välitti Harryn huolen Siriuksen vangitsemisesta eteenpäin killalle, jotka saapuivat ministeriöön. Hän etsi kuitenkin kieletystä metsästä nuoria. Siriuksen kuolemaan Kalkkaros kuitenkin vaikutti, sillä hän yllytti miehen lähtemään taisteluun.

1996-1997 kouluvuotena Kalkkaroksen suurin unelma kävi toteen: hänestä tuli pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Kesällä hän kuitenkin solmi rikkumattoman valan Narcissa Malfoyn kanssa, vannoen suojelevansa tämän poikaa Dracoa sekä auttamaan tätä tehtävässään. Hän myös vakuutteli uskollisuuttaan Voldemortille Bellatrixille.

Vuoden aikana Kalkkaros epäili Potterin huijaavan liemissä, sillä häneltä poika ei tuntunut oppineen mitään. Myöhemmin hän keksi Harryn salaisuuden kun hän kirosi Malfoyn Kalkkaroksen kirouksella. Velho vaati poikaa tuomaan kaikki kirjansa, mutta Harry piilotti taikalimien kirjansa. Rangaistuksena Harry sai jälki-istuntoa loppu vuodeksi.

Ennen kuin Albus lähti etsimään hirnyrkkejä, Harry keksi Kalkkaroksen olleen se, joka kuuli ennustuksen sekä kertoneen Voldemortille. Albus vakuutti luottamustaan Kalkkarokseen.
Velho myös pysyi uskollisena Albukselle loppuun asti – vaikkei siltä näyttänytkään. Tähtitornissa Albus pyysi Harrya noutamaan Kalkkaroksen. Draco kuitenkin saapui paikalle ensin riisuen Dumbledoren aseista. Nuorukainen ei kuitenkaan saanut surmattua rehtoria ja Kalkkaros teki kuten Albuksen kanssa oli sovittu: auttoi vanhusta kuolemaan armollisesti. Teko kuitenkin näytti suurelta uskollisuuden julistukselta Voldemortia kohtaan. Paetessaan muiden kuolonsyöjien mukana Kalkkaros myös esti näitä ottamasta poikaa mukaan ja paljasti nuorukaiselle, kuka oli puoliverinen prinssi.


Armahdettuaan Dumbledoren pitkältä tuskalliselta kuolemalta Severus palasi kuolonsyöjien riveihin. Hän paljasti kesällä 1997, milloin Harry siirrettiin kotikoloon, Dumbledoren käskystä. Näin hän sai Voldemortin täydellisen luottamuksen. Hän kuitenkin oli idean takana, jolla Harry salakuljetettiin pois kodistaan. Hän oli myös mukana jahtaamassa seitsämää Harrya ja taistelun vilinässä hän myös vahingossa irrotti George Weasleyn korvan.

Rehtorina Kalkkaros toimi vuosina 1997-1998. Myöhemmin paljastui, että hän oli suojellut oppilaita koulussa olleilta kuolonsyöjiltä. Hän oli saanut ohjeita toimintaansa Albuksen muotokuvan kautta. Hän myös piilotti oikean rohkelikon miekan laittaen sen tilalle taidokkaan väärennöksen tietäen, että Harry ei saisi sitä Dumbledoren testamentin kautta. Miekkaa tavoittelivat useat oppilaat, joita Severus rankaisi lähettämällä nämä kiellettyyn metsään Hagridin kautta ja siirtämällä sen jälkeen miekan Bellatrixin holviin Irvetaan, joka luuli miekan olevan aito. Myöhemmin hän johdatti Harryn oikean miekan luo käyttäen suojeliustaan.

Rehtorina Kalkkaros ei ollut oppilaiden keskuudessa pidetty. Albuksen Kaartin jäsenet koettelivat häntä jatkuvasti, mutta mies rankaisi heitä hellästi, kun kuolonsyöjä sisarukset olisivat mielellään kiduttaneet kapinallisia enemmänkin.

Kun Harry, Ron ja Hermione palasivat tylypahkaan etsimään hirnyrkkiä, Severus kohtasi McKarmivan. He taistelivat urheasti kunnes muutkin tupienjohtajat liittyivät taistelemaan Minervan kanssa ja Kalkkaros pakeni linnasta ylivoiman edessä. Samana iltana Kalkkaros kuoli röttelössä, jossa hän oli kuolla vuosia aiemmin. Voldemort murhasi hänet, sillä ei uskonut hallitsevansa Seljasauvaa, koska sen edellinen mestari oli yhä hengissä. Nangini puri kalkkarosta kaulaan ja Voldemort jätti miehen vuotamaan kuiviin.

Harry oli seurannut Kalkkarosta ja mies luovutti tälle muistonsa ennen kuolemaansa paljastaen Albuksen lopullisen suunnitelman ja totuuden elämästään sekä rakkautensa Lilyyn, jota velho oli vaalinut kaikki ne vuodet. Harry paljasti Voldemortille Kalkkaroksen kuoltua kenelle mies todella oli ollut uskollinen.

Kuolemansa jälkeen Kalkkarosta ei oltaisi haluttu liittää muiden Rehtorien joukkoon muotokuvissa, mutta Harry sai vakuutettua miehen ansaitulle paikalleen. Harry myös nimesi poikansa, jolla oli Lilyn silmän Albus Severus Potteriksi. Rita Luodikko myös kirjoitti miehestä kirjan – joka ei ollut lähelläkään totuutta.