No escape from reality

((Mukaan Bellatrix!))

14.6.1997

"Luna, varo!" Neville huusi niin kovaa kuin pystyi. Luna väisti viime hetkellä vihreän valojuovan, joka loppujen lopuksi osui yhteen käytävän haarniskoista. Käytävä oli täynnä Feeniksin killan jäseniä ja paikalla oli Nevillen lisäksi myös Luna, Hermione, Ron ja Ginny. Kaikki taistelivat kuolonsyöjiä vastaan, jotka olivat ilmestyneet tarvehuoneesta. Neville oli hengästynyt kaikesta juoksemisesta ja hänen poskessaan oli pieni haava jostain rikki menneen koristeen sirpaleesta. Käytävä näytti taistelun tuoksinnassa siltä, kuin se ei olisi ikinä oikea käytävä ollutkaan, vaan kaikki haarniskan olivat vähintään lommoilla ja taulujen ihmiset olivat jo kauan sitten juosseet karkuun. Selvittyään Malfoyn järjestämästä pimeyspulverista, Neville oli ystävineen juossut kuolonsyöjien perässä ja saanut heidät pysäytettyä, Onneksi myös Feeniksin killan jäsenet olivat ilmestyneet paikalle, eihän Nevillestä ja kumppaneista olisi ollut yksinään vastusta kuolonsyöjäjoukolle.

Kaikki tuntuivat taistelevan omia taistelujaan, joten Neville pyrki vain auttamaan muita miten pystyi. Hän heitteli tainnutusloitsuja ympäriinsä kohti kuolonsyöjiä, jotka taistelivat hänen ystäviään vastaan. Neville väisti muutaman häntä kohti suunnatun kidutuskirouksen joltain tuntemattomalta kuolonsyöjältä, joka kuitenkin jatkoi kaksintaisteluaan Tonksin kanssa. Neville kompastui johonkin, ja kaatui lattialle, onnistuen samalla väistämään jonkin kirouksen, joka lensi juuri siitä, missä Neville oli juuri ollut. Noustessaan ylös, Neville näki pienen matkan päässä tutun sotkuisen hiuspehkon. Paikalla oli siis myös Bellatrix Lestrange, ja Nevillen sisällä kuohahti raivo. Tuo nainen oli syy siihen, miksi Neville ei koskaan voinut viettää normaalia lapsuutta, ja miksi hän asui mumminsa luona, ja miksi hän joutui viettämään aikaansa Pyhän Mungon masentavien seinien sisällä.

Bellatrix Lestrange, vaarallinen kuolonsyöjä oli hänen pikkusiskonsa pojan, Draco Malfoyn avulla päässyt muiden kuolonsyöjien kanssa huomaamattomasti Tylypahkan sisälle. He olivat aluksi tulleet sauvat jo valmiiksi käsissään tarvehuoneeseen ja eiväthän he pitkälle olleet päässeet tarvehuoneesta kun heidät huomasi joukko Tylypahkan oppilaita, ja Feeniksin killan jäseniä. Pimeän piirto hohti taivallaa kauhuansa ja kirkkauttaan kun Bellatrix olikin jo keskellä taistelua. Loitsut lentelivät pitkin seiniä ja haarniskoita, aiheuttaen pieniä räjähdyksiä ja tavarat seiniltä hajoilivat ja lentelivät. Bellatrix taisteli erään Feeniksin killan jäsenen kanssa, ja se oli lähinnä loitsujen ja kirouksien heittelyä ja väistelyä. ''Sektumsempra!'' Kuului Lestrangen kylmien huulten välistä ja Killan jäsen kaatui koulun käytävän lattialle, vuotaen rutkasti verta. Muutama kuolonsyöjä lensi päin seinää Killan jäsenten toimesta, ja Lestrangea ihmetytti että jopa oppilaat olivat heitä vastassa. Luulivatko he todella että heillä olisi mahdollisuuksia edes Killan jäsenten kanssa? Typerykset! Muutama haarniska kaatui kuuluvasti lattialle ja Bellatrixilla oli uusi vastus vastassaan. Kummatkin juoksivat ympäriinsä, heittelivät ja torjuivat loitsuja miten vain kerkesivät. Toinen Killan jäsen. Bellatrixin mielessä kävi vain, että Draco olisi ehtinyt jo juosta tähtitorniin Albuksen luokse. Toivottavasti Draco hoitaisi hommansa ennen Albuksen tuloa tänne. Tämä taistelu ei ollut mikään hiljainen, tämä mettakahan kuuluisi koko koululle.
Sitten Lestrangen kirous osui tuohon Killan jäseneen joka lennähti komeassa kaaressa seinässä olevaan tauluun ja kaatui siitä lattialle taulu niskaansa.
Bellatrix käänsi päänsä toiseen suuntaan, ja ei voinut uskoa sitä todeksi kun huomasi Neville Longbottomin hypähtävän lattialle loitsua pakoon.


''Kukas se täällä? Onko isi ja äiti viellä parantuneet?'' Bellatrixin naamalle kohosi leveä, sadistinen virne. Hänen sadistisuutensa nousi pintaan asti olihan hän aikonut joskus pistää Nevillen samalle osastolle samassa mielentilassa vanhempiensa kanssa. Ja sanoessaan sanansa, teki vain ivaillakseen oudon koirapentumaisen ilmeen kasvoillensa. ''Tulitko sinäkin nyt tällä kertaa hakemaan oppituntia kidutuskirouksesta?'' Lestrange totesi ivaillen kun päästi käytävän seiniä pitkin pitkän ja sen sadistisen naurunsa joka aiheutti kylmiä väreitä jopa joillekkin kuolonsyöjille. Bellatrix heilautti nopeasti sauvansa kohti Nevilleä, ja teki sanattoman heittäöksen ja mikäli, se onnistui niin Neville saattoi lentää Bellan sauvan liikkeen mukaisesti suoraan päin vielä ehjänä olevaa haarniskaa. ''Hahaha!'' Kuolonsyöjän nauru kaikui uudemman kerran pitkin Tylypahkan käytäviä, tämä oli tilanne jota hän oli odottanut jo vuosia.

((Anteeksi, vastaaminen on nyt vähän kestänyt, tämä viikko olikin työntäyteisempi mitä luulin...))

Ennen kuin Neville ehti palata taistelun tuoksintaan, Bellatrix huomasi hänet. Neville nosti taikasauvansa valmiiksi, koska oli jo taikaministeriössä käydyn taistelun jälkeen oppinut, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia ellei pysynyt jatkuvasti valppaana. Neville tunsi adrenaliiniryöpyn, kun Bellatrix mainitsi hänen vanhempansa. Jos käytävällä olisi ollut hiljaista, Nevillen kiihtynyt hengitys ja raivostunt hampaiden kiristely olisi varmasti kuulunut käytävän toiseen päähän asti. "Ole hiljaa!" Neville huusi raivoissaan ja tähtäsi tainnutusloitsun Bellatrixia kohti. Käsien tärinän vuoksi loitsu ei kuitenkaan osunut, vaan osui seinään Bellatrixin takana.

Neville oli vielä melko onneton sanattomissa taioissa, joten hän ei myöskään onnistunut arvaamaan Bellatrixin seuraavaa siirtoa tai varautumaan tulevaan. Adrenaliiniryöpyn takia Nevillen refleksit olivat nopeammat kuin normaalisti, mutta siitä huolimatta hänen kilpiloitsunsa oli liian myöhässä. Neville lensi käytävän halki ja osui kipeästi takana olevaan haarniskaan. Haarniska kaatui kovalla räminällä ja Neville haukkoi hetken henkeään. Pistävästä selkäkivusta huolimatta Neville pomppasi ylös niin nopeasti, että moni hänet tunteva tuskin olisi uskonut, että heidän tuntemansa Neville edes pystyisi niin nopeaan ja vaivattomaan liikkeeseen. Nevillen oli pakko pitää toinen kätensä tukemassa selkää, joka oli saanut ikävän iskun haarniskasta. Neville tähtäsi taas Bellatrixia, ja hengästyneenä törmäyksen jäljiltä lausui loitsun: "Karkotaseet!"

((Joo, en oleta että Bellatrix menettäisi sauvansa, tai ainakaan niin että Neville saisi sen haltuunsa. :) ))

//Juu ei mitään. //


Bellatrixin kasvoilla oli leveä ja sadistinen hymy kun Neville yritti epätoivoisesti heittää häneen tainnutusloitsuna punaisen valon toimesta joka lyöttäytyi hänen takana olevaan seinään. Ensimmäisenä kuolonsyöjän mieleen tuli että tuo pelkäsi tätä ehkä jopa liian paljon nimittäin hän huomasi tuon käsien tärinän jopa hieman kauempaa. Neville jopa huusi Bellalle että tämän pitäisi olla hiljaa mutta se sai Lestrangen vain nauramaan pitkästi ja kaikuvasti. Ei Lestrange tuota totellut ollenkaan, eikä alkuunkaan. Hän ei pitänyt tuota minkäänlaisena uhkana hänelle kuten hän ei pitänyt ketään Tylypahkan oppilasta. Sitten Neville sinkoutui hänen loitsunsa toimesta suoraan haarniskaa päin ja melkoisen rytäkän ääni kaikui pitkin käytäviä. Hetken Lestrange katsoi leveä virne kasvoillansa Nevilleä ja samalla nauroi pitkästi. Tämä oli jotakin mistä hän piti, hän sai näyttää Longbottomien pojalle tosiaan miten vahva hän oli. Sitten Neville nousikin ylös yllättävän nopeasti ja heitti uuden loitsun, nyt karkotaseet Bellatrixiä päin punaisen valon muodossa. Nopeasti kuolonsyöjä heilautti sauvaansa uskomattoman taitavasti ja nopeasti ja otti karkotaseen sauvansa kärjellä vastaan mitätöidäkseen sen. Sitten hän heilautti sauvaansa nopeassa kaaressa. ''Avada Kedavra!'' Ja vihreä valo sinkoutui sokaisevana ja käytävän valaisevana kohti Nevilleä, mutta, sen tarkoitus ei ollut osua, vaan se tahallisesti osui melko lähelle Nevilleä ja aiheutti pienen räjähduyksen joka tuhosi seinää Nevillen vieresä ja sytytti siinä olevan taulun liekkeihin. Tappokirouksen heittämisen tarkoitus oli herättää Nevilleen suurta pelkoa, että Lestrangella olisi jopa kanttia tappaa tuo jos haluaisi.


''Edes vanhempasi eivät voittaneet minua, miten luulet voittavasti minut itse?'' Bellatrix huusi Nevillelle samalla kun nauroi pitkästi. ''Voisin samalla reissulla käydä tervehtimässä vanhempiasi, kuulin että he voivat oikein hyvin. Hahaha!'' Lestrange huusi Nevillelle perään kun hän muodosti käsillään ja sauvallaan kuin pallon muodon vatsan korkeudella. Loitsu alkoi keräämään itseensä mustan pallon muotoon ja lopuksi Lestrange päästi sen irti. Tuli valtava tuulenpuuskan muotoinen paineaalto joka aiheutti käytävälle tuhojaan, jopa rikkinäiset haarniskat lensivät pitkin seiniä ja lattioita, taulut sinkoutuivat pois paikoiltaan seiniltä ja muutama ikkuna seinillä pirstoitui palasiksi. Loitsun tarkoitus oli esitellä Nevillelle voimiansa, jälleen varoituksena että tuon voimat olisivat kuin kärpänen Bellatrixiin verrattuna.

Neville yritti hillitä itseään ja edes esiintyä rauhallisena. Oikeasti hänen olisi tehnyt mieli huutaa keuhkojensa pohjasta ja hyökätä vaikka paljain käsin Bellatrixin kimppuun. Tuntui siltä, että Nevillen luonteen hyväntahtoiset piirteet olivat kadonneet täysin ja jäljelle jäi pelkästään raivo ja äärimmilleen viety uskollisuus perhettä ja ystäviä kohtaan. Neville ehti kumartumaan pois Bellatrixin tappokirouksen alta, vaikka näyttikin siltä, ettei kirouksen ollut edes tarkoitus osua, vaan se meni reilusti ohi. Neville katsoi hieman säikähtäneenä liekkejä jotka olivat lähtöisin Bellatrixin kirouksesta. Ennen kuin Neville ehti miettimään seuraavaa liikettään, Bellatrix oli jo seuraavan kirouksensa kimpussa. Nevillen onneksi hän ei ollut täysin kuullut Bellatrixin edellisiä sanoja, sillä melko lähellä oli silloin juuri räjähtänyt yksi haarniska. Neville oli kuullut vain, että Bellatrix puhui hänen vanhemmistaan, mutta ei kuullut sen tarkemmin, että mitä.

Neville piti taikasauvansa valmiudessa katsellessaan, miten Bellatrix keräsi jonkinlaista palloa käsiensä väliin. Kun Lestrange vapautti loitsun, Neville oli valmiina ja ehti loitsimaan kilpiloitsun, jonka ansiosta hän pysyi pystyssä, vaikka käytävällä moni muu kaatui Bellatrixin loitsun takia ja käytävän koriste-esineet kokivat kovia. Lattialle kaatuneiden joukossa näytti olevan onneksi myös kuolonsyöjiä, eikä vain Tylypahkan oppilaita ja kiltalaisia. Neville oli jo valmiina, vaikkakin hieman huolissaan ystävistään samalla käytävällä, mutta hän jollain ihmeen tavalla pystyi pitämään päänsä ja ajatuksensa kirkkaana. Edes kunnolla tajuamatta sitä, Neville langetti Bellatrixin suuntaan loitsun, joka osuessaan lennättäisi naisen metrejä taaksepäin. Erikoista tässä oli se, että Neville loitsi sanattomasti, mikä oli kouluvuoden aikana aiheuttanut hänelle suuria ongelmia, kun sanattomia taikoja oli harjoiteltu oppitunneilla. Neville ilahtui omista taidoistaan niin paljon, että hänen itsevarmuutensakin kasvoi vielä hitusen.

Bellatrix Lestrangen nauru kaikui voimakkaana pitkin käytäviä kun hän levitti kätensä sivuillensa kun tavarat lentelivät pitkin käytäviä hänen loitsunsa ansiosta. Ei häntä tällä hetkellä kiinnostanut että muut kuolonsyöjät hieman lensivät, kyllä ne nyt osasivat ylös nousta ja sen mukana lensivät myös muutamat kiltalaiset ja oppilaat. Kuului melkoista mekkalaa kun painavat haarniskat iskeytyivät vasten seiniä ja lattioita, käytävällä olevat ikkunst särkyivät ja lasinsirut lentelivät pitkin lattioita kilisevän äänen mukana. Mutta eräs kiltalainen tajusi kuolonsyöjän ja heitti Bellatrixiin karkotaseen. Lestrange kerkesi juuri ja juuri torjua sen, ja tämän takia hän ei ollut valmistautunut Nevillen sanattomaan loitsuun. Loitsu osui Bellatrixin rintakehään ja tämä lensi ilmaan ja oli jopa lähellä osua takana olevaan seinään, mutta juuri ennen seinää kerkesi ilmiintyä mustaksi, sakeaksi savupilveksi. Sitten myös muut kuolonsyöjät nousivat ylös ja hankkivat jälleen hieman tekemistä kiltalaisille. Savupilvi lähti hurjaa vauhtia samantien kohti Nevilleä. Muutamat kiltalaiset yrittivät ampua loitsuilla savupilveä mutta Lestreange teki nopeita käännöksiä ja kuvioita ilmiintyessään että ne menivät ohi, ja kuolonsyöjät laittoivat tiukasti vastaan kiltalaisille. ''Hahahaha!'' Savupilvestä lennähti Bellatrixin nauru pitkin käytäviä kun lopuksi savupilvi lensi katonrajassa asti ja lähti kovaa vauhtia kohti Nevilleä.
Savupilvi jätti taaksensa mustaa, sakeaa ja savumaista vanaa kun se alkoi lähestymään lattiaa ja lopuksi se iskeytyi maahan ja savun keskeltä Lestrange nosti päänsä sadistisen virneen kera naamallaan kohti Nevilleä.


Nopeasti kuolonsyöjä heitti sanattoman karkotaseen kohti Nevilleä ja osui se tai ei, hän heilautti jälleen sauvaansa nopeasti Nevilleä päin. ''Kidutu!'' Hän päästi kylmien huultensa välistä loitsun nimen. Kyllä Bella tiesi hyvin ettei hän kerkeäisi kauaa Nevilleä kiduttamaan. Taistelu oli todella kovaäänistä, kuka nyt ei kuulisi kun ikkunat särkyvät ja loitsut pistävät käytävää remontiin? Minä hetkenä hyvänsä saattaisi koulun professorit saapua paikalle. Ja Lestrange entisenä Tylypahkan oppilaana kyllä tiesi hyvin että professroita olisi liikaa tälle kuolonsyöjien määrälle. Vaikka he omistaisivatkin suuremmat voimat, niin se taistelu jatkuisi pitkään ja heillä oli viellä tehtäväkin tehtävänä. Mutta pienikin hetki Nevillen kiduttamista saisi tämän sadistiset nautinnot huippuihinsa. Kuitenkin Bellatrix epäili kaikista eniten Dracon tehtävää; tappaa Albus. Hän vain mietti että miten Draco voisi saada tapettua Albuksen, koulun pitkäaikaisen rehtorin jolla oli maailman voimakkain sauvakin?

Nevillen kasvoille levisi pieni hymy, kun hänen loitsunsa osui Bellatrixiin. Hymy hyytyi kyllä hyvin nopeasti, kun Bellatrix muuttui savupilveksi, joka syöksähteli ympäri käytävää. Vaalea jästivaatteisiin pukeutunut kiltalainen oli huomannut Bellatrixin metkut ja yritti loitsia lentävää savupilveä, mutta ilmeisesti mikään yrityksistä ei onnistunut. Kiltalainen nyökkäsi kysyvästi Nevillelle, joka nyökkäsi takaisin yrittäen vakuuttaa sekä itsensä, että tämän kiltalaisen, siitä että hän pärjäisi. Kiltalainen, jonka nimeä Neville ei muistanut, jatkoi samantien taisteluaan toisen kuolonsyöjän kanssa, joka oli mönkinyt ylös lattialta, ja Neville jäi yksin vastustamaan Bellatrixia. Neville seisoi tukevassa asennossa, taikasauva kohotettuna ja seurasi lähestyvää savupilveä, jonka sisältä kuului karmiva nauru. Pieni pakokauhu ehti jo iskeä Nevilleen, kun Bellatrix lähestyi häntä hetki hetkeltä nopeammin. Bellatrixin aineellistuttua hänen eteensä, Neville ehti juuri ja juuri loikata kuolonsyöjän aseistariisuntaloitsun tieltä, mutta heti perään tulevaa kidutuskirousta hän ei ehtinyt väistää.

Jälleen kerran, jouduttuaan kokemaan saman suunnilleen vuosi sitten taikaministeriön salaisuuksien osastolla, Neville joutui kokemaan saman kivun ja tuskan, joka oli ajanut hänen vanhempansa hulluiksi. Nevillestä tuntui, että hänen jokainen luunsa olisi ollut palasina ja jokaiseen lihakseen ja sisäelimeen olisi isketty puukko. Nevillen tuskanhuuto kaikui käytävässä, joka oli täynnä kuolosyöjiä ja kiltalaisia taistelemassa. Neville ei ollut tietoinen ympäristöstään, mutta jos olisi ollut, hän olisi nähnyt, kuinka kiltalaisten ja tylypahkalaisten kasvot kääntyivät häntä kohti ja kuinka moni kuolonsyöjä nauroi tai taputti käsiään, jos kaksintaistelultaan ehti. Neville oli taipunut kivusta kaksinkerroin ja kylmä hiki virtasi hänen kasvoillaan. Neville puristi taikasauvaansa kädessään, vaikka ei edes tiennyt sen olevan siinä.

((Mun oli pakko laittaa toi mun Chaos näyttäytymään tässä, eli siis se on toi kiltalainen jonka mainitsen tuolla :D))

Kidutuskirous osui Nevilleen, nähtävästi Bellatrixin karkotaseet oli mennyt ohitse mutta eihän sillä mitään väliä ollut. Lestrange suorastaan näki miten tuo Longbottom kitui ja kärsi ja se sai Bellan vain innostumaan entisestään. Tuo sai nyt toisen kerran kokea sitä samaa tuskaa mitä tuon vanhemmat saivat kokea niin paljon että menettivät järkensä. Kuolonsyöjää tietenkin häiritsi se että hän ei saisi kiduttaa tuota samaan mielentilaan vaan joutuisi tyytymään niihin hetkiin mitä sai. Tuon vanhempia sentään sai kiduttaa rauhassa, niin paljon kun sielu vain sieti ja sadistisuus käski eikä ketään ollut estämässä. Mutta taistelua oli kulunut jo tovi, jotenka koko koulu oli varmaan herännyt taisteluun ja noussut pystyyn. Eihän Bella pelännyt sitä että sieltä joitain oppilaita tulisi, pelkkiä lapsia jotka viellä opettelevat pitämään sauvaa kädessä oikein. Mutta eniten häntä häiritsi se, että sieltä tulisi professoreita ja lisää kiltalaisia jotka todennäköisesti hälyttäisivät tilanteesta suoraan taikaministeriöön josta sitten tulisi kasa auroreita. Olihan Bellatrix edelleenkin Azkabanin vankikarkuri jota etsittiin yhä tiukasti, jokainen aurori tiesi hänen vaarallisuutensa ja jos tänne auroreita tulisi kasoittain, Bella vain arveli että kaikki katseet kääntyisivät heti häneen. Azkabanista paenneet henkilöt olivat harvinaisia, ennen Bellaa ja yhdeksää muuta ainoastaan hänen serkkunsa oli sieltä paennut jotenka kaikki jotka sieltä pakenevat ovat etsityimpien listoilla.
Bellan silmille se oli kuin taivasta katsoa miten Neville kärsi lattialla, hänen kidutuskirouksensa alla.


Mutta sitten, Bellatrix huomasi sivusilmällä miten loitsuja lenteli häntä ja muita kuolonsyöjiä kohti. Koulun jokainen professori oli kutsuttu paikalla ja he tulivat nopeasti kun heille oli hälytetty taistelusta. Bellatrix päästi sähisevän, vihaisen äänen huultensa ja hampaidensa välistä kun hän joutui päästämään kidutuskirouksensa irti Nevillestä. Vain näin vähän aikaa Longbottomin kidutusta? Typerää! Bellatrix kääntyi kohti professoreita, ja muut kuolonsyöjät taistelivat kiltalaisten kanssa hänen takanaan. Nopeasti Bellatrix alkoi muodostamaan sitä samaa palloa käsiensä väliin kun professorit pysähtyivät nähdessään Lestrangen tekemiset. ''Bella, aika lähteä!'' Eräs kuolonsyöjistä huusi Bellalle joka irvisteli professoreille. Kuolonsyöjät alkoi painamaan täysiä kiltalaisille vastaan ja heittelemään hämäysloitsuja heihin jotta he voisivat ilmiintyä. Bellatrix päästi loitsunsa irti ja ne professorit jotka eivät tajunneet suojata itseänsä, lensivät lattialle, tavarat lentelivät ja se oli Bellan hämäys; nyt hän muuttui nopeasti mustaksi savupilveksi ja kuolonsyöjät ilmiintyivät portaikon eteen. Melkein jokainen heistä lopetti ilmiintymisen ja heitteli nopeasti loitsuja kohti kiltalaisia ja professoreja hidastaakseen heidän tuloaan. Nopeasti kuolonsyöjät lähtivät kulkemaan pitkin portaikkoa ja Bella heilautti sauvansa nopeasti taakseen. ''Pommitus mega!'' Ja loitsu suoraansanottuna räjäytti portaat säpäleiksi estäen täten niitä pitkin kulkemisen. Portaikon kärjessä muutama kuolonsyöjä auttoi Bellaa tekemään mahdollisimman vahvan varjelum kamaluksen estääkseen ulkopuolisia tulemasta tähtitorniin jossa heidän tehtävänsä odotti...

Kipu loppui ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Neville tunsi äskeisen kidutuskirouksen jäljet edelleen, sillä kipu tuntui heijastelevan muistissa edelleen. Neville oli hengästynyt ja kurkkuun sattui huutamisesta. Käytävän meteli, joka oli kadonnut äsken Nevillen tietoisuudesta, iski kahta kauheammin, kun kipu oli loppunut. Paikalle oli ilmestynyt vielä lisää opettajia ja kiltalaisia ja näytti sitä, että kuolonsyöjät olivat siirtymässä ylemmäs torniin. Neville nousi lattialta, jonne oli jossain vaiheessa kaatunut, ja tukeutui seinään huimauksen vuoksi. Kuolonsyöjät taistelivat opettajia ja kiltalaisia vastaan ja osa heistä juoksi jo ylös rappusia tähtitorniin. Neville veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja lähti juosten kohti rappusia. Bellatrix, kuolonsyöjäjoukon viimeisenä, räjäytti portaikon, mutta siellä täällä oli aukkoja, joista ihminen mahtuisi. Neville juoksi minkä jaloistaan pääsi kohti portaikkoa, mutta juostessaan portaikkoon, jokin loitsu, joka oli langetettu siihen, esti Nevillen pääsyn ylemmäs. Neville lensi monta metriä taaksepäin ja lysähti maahan.

Muutama kivenpala räjähtäneestä portaikosta lensi Nevillen mukana ja osui Nevillen päähän. Sen vuoksi Neville ajautui johonkin tajunnan ja tajuttomuuden rajamaille ja viimeiset muistikuvat koko illasta olivat, kun Harry ilmaantui paikalle ja kysyi Malfoysta. Neville neuvoi hänet oikeaan suuntaan, jonka jälkeen Neville vaipui jälleen tajuttomuuteen ohijuoksevan kuolonsyöjän potkaistua häntä päähän.