Lentopelkoa ja teoriaa

Neville mukaan!

Keskiviikko 11.9.1991

Hänellä oli sylissään ainakin 15 lentoa käsittelevää kirjaa. Kun hän lainasi ne, Matami Prilli oli vähällä purskahtaa nauruun tai niin hän ainakin luuli. Hän kantoi kirjoja käytäviä pitkin, häntä hermostutti. Kun hän saapui lopulta Lihavan leidin eteen, hän sanoi salasanan ja meni sopivaan nurkkaukseen.

Kirjat olivat paksuja, kun hän laski ne lattialle, ylsivät ne melkein häntä kaulaan asti. Joku purskahti kauempana, mutta hän ei siihen sen enempää kiinnittänyt vaan sukelsi koloon ja otti ensimmäisen kirjan syliinsä.

Käytä luutaasi turvallisesti. Se oli kirjan nimi.
Ensimmäisellä sivulla oli kuva, missä vanha noita istuutuu luudalle ja puristaa kätensä tiukasti varteen ja jalat on jalustimilla.
Kuvatekstinä oli: Ota varma ote.

Seuraavilla sivuilla kuvailtiin, kuinka luuta nousisi ylemmäs ja laskeutuisi alemmas.
Ylös pääsee kun vedät vartta ylös päin ja alas kun työnnät vartta alaspäin.
"Luuta voi joskus olla itsepäinen, varsinkin jos lentäjä on kovin epävarma", hän mutisi hiljaa kammoa äänessään. Hän kätensä olivat hiestä märät, niin paljon häntä hermostutti huominen lentotunti.

((Anteeksi että vastaaminen on vähän kestänyt!))

Neville istui nojatuolilla yrittäen peittää pahoinvoivan oloista ilmettään. Viereisillä tuoleilla hänen tupatoverinsa intoilivat huomisesta lentotunnista. Neville vilkaisi ulos ikkunasta hämärtyvään iltaan ja toivoi, että mummi olisi edes joskus päästänyt hänet kokeilemaan lentämistä. Neville ei ollut ollenkaan yhtä innoissaan kuin ikäisensä rohkelikot, vaan pelkäsi kaikkea mahdollista, mikä ensimmäisessä lentokerrassa voisi mennä pieleen. Neville oli jo ehtinyt käymään läpi päässään kaikki kauhuskenaariot hevoskotkaan törmäämisestä luudan katkeamiseen. Nevillen kasvot näyttivät varmaan vihreiltä tai ainakin hyvin kalpeilta, kun hän kuunteli Seamusin ja Deanin juttelua. Oleskeluhuoneeseen johtava aukko avautui ja sisään kömpi Hermione Granger korkean kirjapinon kanssa. Neville ehti nopeasti näkemään yhden kirjan kannen, kun Hermione kulki heidän ohitseen ja linnoittautui kirjapinon taakse. Kirjan kannessa oli ollut kuva, jossa noita liiteli vaivattoman oloisesti puunlatvojen seassa.

Neville katsoi, miten Hermione istui ja alkoi selata kirjaa. Neville sanoi Seamusille ja Deanille käyvänsä Hermionen luona, ja nousi tuolistaan. Neville pohti, olisiko Hermionen kirjoista jotain apua seuraavan päivän lentotunnilla. Neville kierteli nojatuolien ja rupattelevian oppilaiden seassa kohti Hermionea. "Hei Hermione" Neville sanoi hieman ujosti Hermionelle ja istui tytön vieressä olevalle nojatuolille. "Oletko, hmm, löytänyt jotain hyviä vinkkejä huomista varten?" Neville kysyi hermostuneesti.

Hän nosti katseensa kirjasta poikaan. "Kas Neville", hän sanoi ilahtuen ja jatkoi: "Pahalta näyttää." Hän sanoi apeana.
Hän teki tilaa lattialle ja sanoi: "Tule sinäkin katsotaan, kaksi paria silmiä, löytää varmasti."

Hän työnsi kirjapinoa Nevilleä kohti ja syventyi jälleen kirjaan.
Hän tutki kirjaa ja käänsi sivuja huokaisten välillä.
"Kuules tätä, käytä ääntäsi matalasti ja rauhallisesti, näin luuta voittaa kunnioituksesi", hän sanoi uudelle ystävälleen.

"Muuten, oletko sinä koskaan lentänyt?" hän kysyi pojalta.
"Minulla on ainakin korkeanpaikankammoa, luulen että pelkkä ajatus saa minut pyörtymään", hän sanoi ääni hieman väristen.
Kylmät väreet lävistivät hänen kehonsa, kun hän ajatteli lentämistä.
Hän tunsi happensa loppuvan ja kumartui nojaamaan polviinsa ja hengitti syvään.

((ei se mitään. aikaa on:))

Neville hymähti ahdistuneena kun Hermione sanoi ettei hyviä vinkkejä ollut toistaiseksi löytynyt. Neville ei ollut uskaltanut lähettää mummilleen kirjettä ja kysyä neuvoja, sillä mummi ei itsekään, ainakaan enää, nauttinut lentämisestä ja tuskin hänellä olisi tässäkään vaiheessa hyviä neuvoja, kun mummi ei kerran ollut koskaan päästänyt Nevilleä luudanvarrelle edes kotona. Hermione kutsui myös Nevillen lukemaan kirjoja, joten Neville nappasi sohvatyynyn nojatuolilta ja istahti Hermionen ja kirjapinon viereen muhkealle tyynylle. Neville nappasi pinon päällimmäisenä olevan kirjan korkeasta pinosta ja katsoi sen kantta. Kirjan nimi oli yksinkertaisesti Lentäminen ensikertalaisille. Neville huokaisi ja avasi kirjan. Hän ei ollut mikään kirjatoukka, ja oli kuullut, ettei lentämistä oikein voinut oppia kirjoista, mutta tässä tilanteessa täytyi yrittää.

Ennen kuin Neville pääsi kunnolla alkuun lukemisessa, hän nosti katseensa kirjasta kuultuaan Hermionen kysymyksen. "Ei, en ole. Mummi ei koskaan päästänyt minua luudanvarrelle, koska olen niin onnettomuusaltis. Hän kai pelkäsi, että murran kalloni tai jotain, jos olen vähänkin maanpinnan yläpuolella", Neville sanoi hieman hymyillen ja yrittäen keventää tunnelmaa vähän. Neville käänsi kirjansa sivua ja onnistui saamaan paperista haavan sormeensa. Hän vinkaisi hiljaa ja hieraisi peukalollaan kipeää etusormeaan. Nostaessaan katseensa jälleen Hermioneen, Neville päätti yrittää rauhoittaa Hermionea hieman. "Tuskin meitä päästetään kovin korkealle ensimmäisellä oppitunnilla, niin ainakin olen kuullut muutamalta vanhemmalta oppilaalta", Neville sanoi Hermionelle, joka näytti siltä, että voisi valahtaa tajuttomaksi hetkenä minä hyvänsä. Tuskin Nevillekään kovin hyvinvoivalta näytti, sillä hän tajusi nyt vasta, että oli stressannut luudan käsittelyä niin paljon, ettei ollut muistanut korkeita paikkoja ollenkaan. Eihän Nevillekään nauttinut korkeista paikoista, häntä alkoi toisinaan huimata jo katsoessa Rohkelikkotornin ikkunoista alas pihamaalle, vaikka putoaminen tornista olisi aivan mahdotonta.

"Se helpottaa ehkä ainakin vähän", hän sanoi, Nevillen arveltua lentokorkeutta.
Hän alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja jatkoi kirjojen selailua.

Aika kului joutuisaan, eikä kirjoista tuntunut löytyvän mitään mikä helpottaisi huomisen kauhua.
"Ei tunnu löytyvän", hän sanoi yllättävän lannistuneena. "Oletko sinä löytänyt?" hän kysyi Nevilleltä arvaten etukäteen tämän vastauksen.

Hän nojasi seinään ja huokaisi syvään. Hänen sylissään oli iso kirja jonka nimi oli Lentotaitoa tarvitaan.
"Kuule, en minä usko että kirjoista löytyy meille apua, paljoon niistä on, mutta ei tähän", hän totesi lopulta huokaisten syvään.

Yllättävä hymy kuitenkin ilmestyi hänen kasvoilleen, kun hän laski kätensä Nevillen kädelle ja sanoi: "Ainakaan me ei olla kauhun kanssa yksin."

((vieläkö keksi jotain?))

Neville keskittyi jälleen kirjaan, jota hän selaili. Toisinaan hän pysähtyi mutisemaan puoliääneen jotain kirjasta löytämäänsä. Neville oli syventynyt katsomaan kirjan kuvaa, jossa pelattiin huispausta, kun Hermione puhui jälleen, kertoen ettei ollut löytänyt mitään erityistä. "Hmm, monta kertaa on käsketty olla rauhallinen ja määrätietoinen", Neville vastasi Hermionelle. Hän hymähti itsekseen, koska tiesi, ettei onnistuisi olemaan seuraavan päivän lentotunnilla kumpaakaan.

Neville paukautti kirjan kiinni, kun siinä alettiin selittää huispauksen sääntöjä. Neville oli tietenkin seurannut huispausta aina, vaikka ei kovinkaan innokkaasti, eikä ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut esimerkiksi huispaajan urasta, mikä oli luultavasti melkein jokaisen tylypahkalaisen unelma. Neville huokaisi ja katsoi Hermionea, joka alkoi jälleen puhua. "Voit olla oikeassa", Neville sanoi Hermionelle. Neville ei oikeastaan edes ollut uskonut löytävänsä kirjoista mitään hyödyllistä, koska ei ylipäätään ollut sellainen ihminen, että hän kääntyisi ensimmäisenä kirjojen pariin. Mutta se, että Hermione tuntui tietävän ja osaavan kaiken, sai Nevillenkin tutkimaan kirjoja Hermionen kanssa. Hermionesta olisi ainakin voinut olla apua huomisen lentotunnin suhteen. Hermione yritti vielä rohkaista Nevilleä, joka hymyili. "No, en tiedä auttaako se", hän sanoi naurahtaen hermostuneesti.

Hermione naurahti myös, hän nimittäin oli samaa mieltä.
Hän huokaisi syvään ja katsoi poikaa myötätuntoisesti. Hänestä tuntui siltä kuin hän olisi täysin tiennyt tämän tunteet.
"Taitaa olla paras mennä nukkumaan", hän sanoi ja jatkoi: "Jos pystytään nukkumaan. Minusta nimittäin tuntuu, että ensi yönä minä lennän... Satoja metrejä alas."

Hermionella oli yleensä hermot kestävää lajia, mutta nyt kaikki tuntui valahtavan huonosti. Häntä pelotti ajatus lentämisestä. Hän ei ollut koskaan ollut edes lentokoneessa, eikä luutakaan häntä houkutellut. Ajatus sai vain hänet voimaan pahoin.

Kun hän vilkaisi Nevilleä, näytti poika vihertävän. "Voitko kovin huonosti?" hän kysyi ja oli valmis auttamaan tämän pystyyn, jos tämän täytyisi kiirehtiä.




[kiitänpä pelistä...]

Neville oli unohtunut omiin ajatuksiinsa hetkeksi ja havahtui Hermionen sanoihin vasta muutaman sekunnin niiden jo loputtua. "Mitä? Ei, ei, voin ihan hyvin", Neville sanoi, vaikka tiesi näyttävänsä varmaankin hieman kalpealta. Olisi luultavasti parasta vain yrittää unohtaa koko lentäminen ja keskittyä loppuilta vaikka räjähtävän näpäyksen pelaamiseen. "Minä taidan vielä mennä katsomaan mitä muut tekevät", Neville totesi Hermionelle ja nousi ylös lattialta. Hän nosti sohvatyynyn takaisin nojatuolille, jolta oli sen ottanut. "No, kiitos avusta kuitenkin", Neville sanoi nyökäten kirjapinoa kohti, "ja hyvää yötä!" Neville lähti kävelemään kohti Deania ja Seamusia. Häntä hermostutti huominen edelleen, mutta hän yritti parhaansa mukaan hukuttaa ajatukset luudanvarsista jonnekin mielensä syövereihin.

((Kiitos paljon! :) ))