Epäilyksiä ja valheita

14 . 1 . 1996


Taikaministeriössä oli erittäin kiireinen päivä, normaalia kiireisempi. Käytävillä juoksenteli viestinviejiä ja auroreita toimistoihin ja taikaministeriö oli kuin sekasorron vallassa. Lucius taisi olla ainoa taikaministeriössä joka tiesi, mistä on kyse. Hänen pimeän piirtoansa oli poltellut jo noin päivän ajan ja eilen se oli pahimmillaan, ja heti perään kymmenen kuolonsyöjää pakenee Azkabanista? Lucius tiesi että Voldemort oli palannut maanpäälle ja nähtävästi tämä oli päättänyt hakea loputkin kannattajansa pois kiven sisältä. Malfoyn pitkät vaaleat hiukset heiluivat pienen ilmavirtauksen mukana kun ihmisiä juoksenteli hädissään ja etenkin aurorit olivat liikkeellä, he kaivelivat kaikkea mahdollista tietoa paenneista jotta voisivat alkaa jäljittää näitä. Sen Lucius ainakin tiesi, että Lestranget olivat jälleen vapaita. Tästä koutuisi viellä jotakin suurta, ainakin niin Lucius ajatteli. Voldemort tosiaan halusi saada kannattajansa takaisin ja lyödä täydellä teholla. Lucius käveli sekamelskan lävitse eräälle suurelle ovelle ja työnsi oven auki. Malfoy oli saapunut unhoituttajaryhmän osastolle ja käveli väenpaljouden lävitse vain nopeasti. Hän oli etsimässä itse Chaoksen toimistoa, yksi unhoituttaja kenet Lucius edes tiesi ja saattaisi tosiaan koitua harmia kun Lestranget ja seitsemän muuta kuolonsyöjää lentelisivät taivaalla huudellessaan vapauttaan.
Luciusta tosin huvitti ajatus että Cornelius Toffee ei ollut hyväksynyt Voldemortin paluuta vaikka siitä sanoi itse Albus. Malfoyn itsensä mielestä Cornelius yritti uskotella vain itselleen ettei hän olisi palannut.


Lucius saapui Chaoksen toimiston ovelle ja piti päivän profeettaa toisessa kädessään jossa heti etusivulla oli juttu massapaosta. Luciuksella oli mustat hansikkaat käsissään ja hän avasi kävelykepillään tuon toimiston oven ja astui välittömästi sisään. ''Päivää. Tietänette varmaan että tästä..'' Lucius heitti päivän profeetan oikein päin tuon eteen jossa juttu Azkabanin massapaosta oli, ''voi koitua jästeille näkemistä jota heidän ei pitäisi nähdä.'' Luciuksen ääni oli kylmä kuten aina ja hän vain heilautti kävelykeppiänsä ja ovi hänen takanaan sulkeutui. Luciuksen pimeän piirto oli edelleen hieman herkkä ja kipeä kun sitä oli juuri äsken poltellut useammankin hetken.

Chaos oli säätänyt toimistotuolinsa selkänojan niin taakse kuin pystyi. Hän oli nostanut jalkansa pöydälle ja luki Saivartelijan viimeisintä numeroa. Joku työkavereista oli käynyt heittämässä sen Chaokselle aamupäivällä, koska siellä oli jälleen juttua siitä, miten ministeriöllä on jotain salajuonia ties mitä otuksia vastaan. Chaos hihitteli yksikseen Lovekivan julkaisemaa lehteä ja sen sekopäisyyttä. Chaos oli koko aamun juossut paikasta toiseen ja hoitanut muitakin kuin oman osastonsa töitä. Azkabanin joukkopako oli työllistänyt aivan kaikkia ministeriöläisiä. Chaos oli onnistunut livahtamaan hetkeksi toimistoonsa lepäämään ja sulkenut oven. Yleensä Chaos piti toimistonsa ovea suljettuna vain, kun ei ollut paikalla, joten kaikki hänen työkaverinsa luultavasti ajattelivat hänen olevan jossain muualla. Niinpä Chaos sai hetken levähdystauon kiireisen aamun jälkeen.

Uppoutuneena artikkeliin taikaministerin maahisyhteyksistä, Chaos ei osannut odottaa käytävältä kuuluvien askelten päätyvän hänen pieneen toimistoonsa. Oven avauduttua, Chaos tiputti Saivartelijan nopeasti lattialle ja nousti katseensa tulijaan. Hänen jalkansa olivat edelleen pöydällä, kun sisälle koputtamatta marssinut Lucius Malfoy paiskasi Profeetan Chaoksen pöydälle. Chaos katsoi paikalle ilmestynyttä miestä ilmeettömästi. Chaos oli melko varma, että Malfoy oli kuolonsyöjä, vaikka aikoinaan mies ei ollut sitä myöntänyt ja oli onnistunut kiemurtelemaan pois ministeriön syytöksistä. Chaos itse oli noihin aikoihin ollut vasta Tylypahkassa, mutta nyt kun hän oli aktiivisesti mukana Feeniksin killan toiminnassa ja oli Dumbledoren kannattaja henkeen ja vereen, vaikka ei tietenkään avoimesti, Chaos oli hyvin perillä siitä, että Malfoy oli epäilty kuolonsyöjä. Olihan Harry Potter sanonut Malfoyn olleen paikalla, kun tiedät-kai-kuka oli saanut ruumiinsa takaisin. Chaos vilkaisi lehteä, joka oli ilmestynyt hänen pöydälleen. "Kyllä, koko osasto on toimintavalmiudessa ja varotoimia on jo tehty", Chaos vastasi asiallisesti. Chaos ei varsinaisesti pitänyt siitä, että Malfoy sulki oven perässään, mutta ei tehnyt asialle kuitenkaan mitään. Chaos ei ehkä itse näyttänyt olevan aivan toimintavalmiudessa, loikoillessaan tuolillaan, mutta ei kuitenkaan alkanut selittelemään itseään, olihan hän ansainnut muutaman minuutin taukonsa. Jos joku kaipasi häntä töihin, hänet löydettäisiin kyllä.

Lucius Malfoy kohotti hieman kulmiansa yllätyneenä kun huomasi ja tajusi että Chaos vain laiskotteli toimistossaan kun muu ministeriö oli kiireestä sekaisin. Tosiaan jopa Cornelius Toffee oli ottanut tämän asian vakavasti mutta Chaos vain totesi että asiaan ollaan valmistaudutta. Malfoy vain vilkaisi tuon jalkoja pöydällä ja nosti sitten harmaiden silmiensä katseen takaisin Chaokseen. ''Siltä se näyttääkin..'' Lucius viittasi jo äänensävyllään sarkasmiin kun ainakaan se miten tuo laiskotteli täällä ja tuijotteli seiniä ei tosiaankaan antanut minkäänlaista hyvää kuvaa siitä että nuo olisivat valmiita. ''En tiedä miten sinulla on aikaa istuskella toimistossasi ja tuijotella seiniä jalat pöydällä kun kyseessä on suurin pako Azkabanista mitä sen historiassa on nähty.'' Lucius sanoi kylmällä äänensävyllänsä Chaokselle. Tosiaan, jopa Cornelius Toffee oli kyennyt myöntämään edes tämän paon, kun ei todisteidenkaan edessä ollut kyennyt myöntämään Voldemortin paluuta. Tietenkin Luciuksen mielestä se oli vain hyvä että kuolonsyöjät pääsivät pois kiven sisältä takaisin toimintaan ja sehän oli vain Lordi Voldemortin eduksi että taikaministeriö ei hyväksynyt hänen paluutansa. Oli vain niitä muutamia jotka eivät piitanneet Corneliuksen negatiivisesta palautteesta Voldemortin paluusta, mutta nekään muutamat eivät omistaneet tarpeeksi valtaa tehdäkseen asialle mitään. Taikaministerillähän se suurin valta täällä oli.
Mutta Malfoyn mielestä jopa Cornelius oli vain sokea ja typerä joka yritti uskotella itselleen ettei Voldemort olisi palannut.


''Jopa Cornelius Toffee ottaa asian vakavasti.'' Lucius totesi Chaokselle kylmällä äänensävyllään kun otti paremman otteen kävelykepistään mustilla hanskoilla. Luciushan ei ollut kiinnostunut taikaministeriön asioista, mutta ministeriön asiat ja informaatiot Voldemortille tulisivat viellä olemaan todella paljon hyödyksi heille. Mutta huono puoli tässä oli se että hänen täytyi esittää olevasa uskollinen taikaministeriölle ja olla mukana heidän toiminnastaan jotta ei paljastuisi kuolonsyöjäksi. Vaikka se paljastuisi jossain vaiheessa väkisinkin, niin kaikki mahdollinen tieto oli aina eduksi. Lucius vain katsoi Chaosta kun avasi jälleen suunsa. ''Oletko kenties edes tutkinut että onko kukaan jästi nähnyt jotain mitä ei pitäisi? Näyttäisi siltä että et...'' Lucius totesi ja siltähän se näyttikin; Chaos istuskeli toimistossaan tekemättä yhtään mitään, ja se ei kyllä lisännyt Luciuksen uskoa ministeriöön. Hän kyllä tiesi että taikaministeriö olisi sokea ja tyhmä mutta että viellä laiska kun kyseessä on erityisen vakava tapaus.

Chaos ei ollut aivan osannut odottaa suoraa hyökkäystä, sanallista tosin, hänen olemustaan kohtaan. Chaos suoristi ryhtiään ja huomaamattomasti varmisti, että taikasauva oli edelleen paikallaan taskussa. Chaos nosti jalat alas pöydältä, mutta ei noussut tuoliltaan seisomaan. "Samaa voisi kysyä sinulta. Luulin, että kaikilla olisi tekemistä omilla osastoillaan, eikä täytyisi juosta muilla osastoilla nuuskimassa", Chaos sanoi Malfoylle terävästi. Malfoy selvästikin yritti ylikompensoida Voldemortin kannattamistaan esittämällä olevan todella kiinnostunut Azkabanin paosta. "Vaikka ei minulla ole minkäänlaista velvollisuutta vastata sinulle, Malfoy, yhtään mistään, niin tiedoksesi, että olen koko aamupäivän ilmintynyt ympäri Britanniaa ja hoitanut sekä oman osaston että muiden avuntarpeessa olevien osastojen asioita. Nämä kaksi minuuttia, mitä ehdin tässä lepuuttaa jalkojani, ovat ensimmäiset sitten aamuviiden", Chaos sanoi hieman kärkkäämmin, mitä hänen oli alkujaan tarkoitus. Chaos kääntyi pöytäänsä kohti ja nappasi pöydältä sulkakynän ja alkoi pyöritellä sitä sormiensä välissä.

Malfoy otti esiin Toffeen, ja Chaoksen teki mieli nauraa ääneen, mutta hän hillitsi itsensä ja katsoi edelleen Malfoyta ilmeettömästi. "Tottakai, kuka tätä nyt ei ota vakavasti?" Chaos sanoi vakavalla naamalla, sillä olihan hän itse hyvin huolissaan tämänhetkisestä tilanteesta, mutta ymmärsi myös sen, että kyseessä oli joukko kuolonsyöjiä, joita ei otettaisi hetkessä kiinni. Chaos tunsi Toffeen, joka oli entinen taikavahinkojen ja -katastrofien osaston johtaja ja siis Chaoksen entinen pomo, melko hyvin ja tiesi, että Toffee ei suostuisi myöntämään omia virheitään, vaikka virheet tanssisivat salsaa ja jonglööraisivat ananaksilla hänen silmiensä edessä. Siitä huolimatta Chaos luotti auroriosastoon ja siihen, että mitään uskomattoman kamalaa tuskin tapahtuisi aivan heti. Pian Toffeenkin olisi pakko myöntää Voldemortin paluu. Malfoyn seuraava kommentti sai Chaoksen melko ärsyyntyneeksi, sillä Malfoy oli selvästikin tullut vain esittämään tekevänsä jotain, vaikka miehellä tuskin oli minkäänlaista ajatusta siitä, mitä oikea työ ministeriön hyväksi olisi. Malfoylla oli vain rahaa. "Oletko itse ollenkaan tietoinen siitä, millaiset käytännöt meillä unhoituttajilla on? Me emme vain kuljeksi ympäriinsä etsimässä satunnaisia jästejä, jotka ovat saattaneet nähdä jotain outoa", Chaos sanoi rauhallisella äänellä Malfoylle, vaikka olikin hyvin ärsyyntynyt.

Lucius tuhahti jotenkin kylmästi ja vaisusti kun kuutenli tuon epätoivoisia selityksiä ja puolustuksia, ainakin niitä ne olivat Luciuksen mielestä. Taikaministeriössä tällaisessa tilanteessa ei pitäisi Malfoyn mielestä olla yhtään taukoa kun tilanne on kriittinen. Lucius tietenkin välitti siitä että jästit eivät näkisi taikamaailmaa, eikä taikoja koska se paljastaisi heidän maailmansa ja siitähän ei todellakaan hyvää seuraisi. ''Oikeastaan, unhoituttajat eivät ole mitä kokeneimpia henkilöitä taikaministeriössä jotenka tarkistan ettei täällä velttoilla, ja kun sinua katsoo niin sitä nähtävästi täällä jo tehdään.'' Lucius sanoi pitkästi, hitaasti mutta varmasti ivallisella äänensävyllä. Tosiaan hän epäili koko taikaministeriön kykyä toimia, se oli hänen mielestään jopa säälittävää. Ja Lucius oli jo muutamia viikkoja pohtinut päässään että hänen Lordinsa saattaisi ennemmin tai myöhemmin kaapata taikaministeriön. Silloin ainakin saataisiin todella paljon enemmän valtaa. Ja Malfoy ei epäillyt hetkeäkään etteikö Lordi Voldemort jossain vaiheessa aikoisi jopa toteuttaa näitä suunnitelmiansa. Taikaministeriön kaappaaminen toisi sellaisen vallan että kuolonsyöjät saisivat otteen sekä taikamaailmasta että jästimaailmasta melkein täydellisesti. Taikaministeriö oli se tahto joka määräsi kaiken taikamaailmassa ja omisti korkeimman vallan. Vaikkakin nykyisyydessä nähtävästi Luciuksen mielestä ministeriö ei osannut hoitaa hommiansa oikein.
Lucius vilkaisi hieman Chaoksen toimiston seiniä kunnes siirsi katseensa takaisin Chaokseen. ''Joskus epäilen, osaavatko unhoituttajat edes lausua oikeata loitsua pyyhkiäkseen muistia.'' Lucius sanoi todella ivallisesti, taikaministeriössä oli henkilöitä jotka olivat Luciuksen mielestä kuin turhia koko taikamaailmassa.


''Luulisi teidän olevan valmiita toimimaan, luulitko että tieto tulee toimistoosi kun loikoilet täällä? Tuollaisia pakoja ei itsestään synny.'' Puhuessaan Lucius kohotti hieman kulmiansa, oli hänen tapaistansa hieman moittia toisia ja keksiä vain negatiivisia puolia etenkin taikaministeriön työntekijöistä. Jotkut taikaministeriöstä uskoivatkin selitykset että Voldemort olisi palannut vaikka noin puolet kääntyivät vain Corneliuksen mielipiteisiin ja eivät uskoneet hänen paluutaan todeksi. Kuka nyt uskoisi alle 17-vuotiasta Tylypahkan oppilasta? Luciusta oikeastaan huvitti se että jotkut Tylypahkan oppilaat luulivat itsestään liikoja ja luulivat että niinkin korkea tahto kuin taikaministeriö uskoisi heidän selityksiänsä. Vaikka asiaa vaikeutti se ett Albus oli tuon kyseisen lapsen kannalla todistamassa asiaa todeksi, ja Albus oli kunnioitettu velho ja Tylypahkan pitkäaikainen rehtori jotenka se saattoi saada monet ministeriöläiset uskomaan asiaan. ''Ja joskus mietin, osaavatko unhoituttajat edes pyyhkiä oikeita muistoja.''

Chaos oli vasta uusi killan jäsen, joten hänen oli toistaiseksi vielä vaikea muistaa pitää roolinsa taikaministeriöläisenä ja kiltalaisena erillään. Hänellä olisi ollut paljon tietoja, jotka olisivat saaneet luultavasti Lucius Malfoynkin vapisemaan ja pelkäämään itsensä puolesta, mutta pitääkseen yllä rooliansa taikaministeriölle uskollisena unhoituttajana, Chaos ei tietenkään voinut vain heittää Malfoyn naamalle mitään näistä tiedoista. Niinpä Chaos tyytyi vain katsomaan Malfoyta. Malfoyn kommenttiin velttoilusta Chaos ei vaivautunut edes vastaamaan muuten kuin tuhahtamalla ja pyöräyttämällä silmiään. Chaos oli koko osaston nuorimpia työntekijöitä ja muut osaston unhoituttajat olivat tehneet työtään ansioituneesti jo vuosia. Ilman unhoituttajien jokapäiväistä panosta taikayhteisölle, velhot olisivat paljastuneet jästeille jo aikoja sitten. Malfoyn kaltaiset itseriittoiset idiootit vain eivät tuntuneet ymmärtävän asiaa, vaan kokivat tarpeelliseksi tulla esittelemään omaa tärkeyttään taikaministeriölle, vaikka Chaos oli kyllä hetki hetkeltä varmempi siitä, että Malfoyn aikomuksena ei ollut auttaa karanneiden kuolonsyöjien kiinnisaamisessa piiruakaan.

Malfoyn seuraavat kommentit saivat Chaoksen nousemaan ylös tuoliltaan hyvin vauhdikkaasti. Häntä ei kiinnostanut se, mitä Malfoy hänestä ajatteli, mutta pidemmän päälle oli rasittavaa kuulla haukkumista henkilöltä, joka ei tiennyt mistään mitään, vaikka niin kuvittelikin. Noustessaan tuoliltaan Chaos tarttui taikasauvaansa ja osoitti toimistonsa ovea. Ovi paukahti auki voimalla ja osui seinään sen takana. Muutama valokuvakehys kirjahyllyllä kaatui oven avautumisen takia. "Ei synny itsestään, ei. Sinulla taitaakin olla jotain sisäpiirin tietoa siitä?" Chaos sanoi tuima ilme kasvoillaan. Hän ei voinut vastustaa kiusausta tarttua Malfoyn edellisiin sanoihin siitä, että pako ei ole syntynyt itsestään. Chaos ei tiennyt, miten se liittyi aiheeseen, sillä unhoituttajat eivät tosiaan työskennelleet niin, että he kuljeskelisivat ympäri Britanniaa odottamassa, että jotain tapahtuu. Maa oli siihen aivan liian suuri. "Lisäksi, jos et itse aio tehdä paon suhteen mitään, voisitko mennä toimittamaan tyhjää vaikka omaan toimistoosi?" Chaos sanoi edelleen osoittaen oven suuntaan taikasauvallaan.

Lucius seuraili tyhjällä katseellaan Chaosta ja yritti saada virneensä kasvoillaan kuriin kun tuo yritti jotenkin sanoillaan puolustautua hänen sanojansa vastaan. Lucius Malfoy tiesi että tuo oli aika nuori ministeriössä, olihan Lucius itse ollut jo muutamia vuosia taikaministeriössä töissä ja ehkäpä tuon keltanokkaisuus sai Luciuksen sille päälle että pieni ivallisuus ei olisi pahaksi. Mutta siinä vaiheessa, kun Chaos kiskaisi taikasauvansa niin Luciuksen ote kävelykepistään tiukentui entisestään ja Malfoy oli valmis viskomaan tuon päin seinää mikäli tarve vain vaatisi. Mutta sitten ovi pamahti auki hänen takanaan erityisen kuuluvasti ja muutamia tavaroita tippui hyllyltä, Luciuksen kävelykepinhän sisällä oli hänen sauvansa josta Chaos tuskin tiesi mitään jotenka se saattaisi olla kohtalokasta mikäli tuo alkaisi sauvallaan riehumaan. ''Olet taikaministeriössä töissä ja riehut omassa toimistossasi.'' Lucius totesi rauhalliseen mutta silti kylmään ja niin ivailevaan äänensävyyn. Malfoy huomasi kyllä että Chaos alkoi menettämään malttiaan, ehkäpä Lucius osui oikeaan kun tuo rupesi riehumaan heti kun hänestä keksittiin negatiivista palautetta. Mutta kuolonsyöjä ei voinut hyväksyä päässään sitä että Chaos yritti jopa komennella häntä? Nuori unhoittuttajien osastolle oleva henkilö, yrittää määrätä Lucius Malfoyta, korkea-arvoista taikaministeriön työntekijää noin vain, heilutella sauvaansa hänen edessään ja paiskoa ovia hänen takanaan auki. ''Sinuna laittaisin sen sauvan pois. Etkä sinä komentele minua, jos haluaisin, olisit saanut jo potkut taikaministeriöstä.'' Ja sehän saattoi olla totta, Cornelius luottaa lähes täydellisesti Luciukseen ja uskoo kaikki tämän puheet sinisilmäisesti ja sokeasti.


Cornelius, tuo vanha ukko jo joka ei kykene edes myöntämään virheitään ja tosiasioita. ''Cornelius Toffee tuskin olisi iloinen kuullessaan miten menetät malttisi ja paiskot ovia.'' Lucius sanoi kylmään sävyynsä, hän ei pelännyt Chaosta lainkaan vaan piti tuota vain nuorena, ja kokemattomana. ''Ja voinhan selittää jotain muutakin..'' Lucius sanoi ja tuijotti Chaosta harmailla silmillään. Malfoy oli satavarma siitä että Cornelius uskoisi hänen, rikkaan ja varakkaan Malfoyden suvun edustajan ja tärkeän taikaministeriön äsenen puheet ennemmin kuin keltanokan joka on unhoituttajien osastolta, ja sehän olisi hyvä kiristys, mikäli Lucius haluaisi kiristää Chaosta, tuon omalla työpaikalla.

Chaos tuhahti. "Eiköhän meillä ole kaikilla oikeus tehdä omassa toimistossa aivan mitä tekee mieli", Chaos sanoi naurahtaen. Jos Malfoy oli sitä mieltä, että oven avaaminen oli riehumista, mies ei selvästikään tuntenut Chaosta kovin hyvin. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu ministeriön työntekijä epäillyn kuolonsyöjän tilalla, Chaos olisi luultavasti oikeasti alkanut riehumaan. Tästä keskustelusta sentään saattaisi olla hyötyä killalle. Malfoy saattaisi vahingossa sanoa jotain ohi suunsa, mikä oli kyllä melko epätodennäköistä, mutta mahdollista kuitenkin. Malfoyn käskystä huolimatta Chaos ei laskenut sauvaansa, mutta laski kyynerpäänsä nojaamaan kylkeen, edelleen osoittaen oven suuntaan. Malfoyn alkaessa puhua Toffeesta, Chaos piti pienen naurahduksen ja yskäisyn sekoittavan äänen. Malfoy ei ilmeisesti ollut tietoinen siitä, että Cornelius Toffee oli itse korkeimman omakätisesti palkannut Chaoksen aikoinaan unhoituttajaosastolle, ja vaikka Chaos ei henkilökohtaisesti pitänyt erityisen paljoa Toffeesta, varsinkaan näinä aikoina, hän oli kuitenkin erinomaisissa väleissä Toffeen kanssa.

"Luulen, että Corneliusta ei kiinnosta pieni oven pahoinpitely", Chaos sanoi kasvoillaan tekohymy. "Katsos, kun toiset on palkattu töihin taitojen perusteella, ei rahan takia. Ei ole suurikaan saavutus ostaa itselleen työpaikkaa", Chaos sanoi päättäväisesti. Chaos tiesi, että Malfoy luultavasti pystyisi kiemurtelemaan tilanteesta kuin tilanteesta ja Malfoylla eittämättä oli valtaa taikaministeriössä, mutta häntä ei kiinnostanut se. Jos Malfoy loukkaantuisi pahastikin, Chaos saattaisi joutua pieneen pulaan, mutta tuskin kukaan alkaisi häntä erottamaan pelkästään Malfoyn loukkaamisesta. Tuskin Chaos oli ensimmäinen, joka oli menettänyt hermonsa Malfoyn nuuskimisen kanssa. "Nyt, voisit olla niin kiltti, että häivyt", Chaos sanoi samalla, kun hänen huoneeseensa lennähti kaksi paperilennokkia, siis muistioita muilta ministeriön osastoilta. Chaos nappasi ne kiinni ja alkoi lukea.

Lucius huvitti kuunnella tuon mitättömiä selityksiä, tai ainakin Malfoyn korviin ne olivat pelkkää inisemistä. ''Kannattaa miettiä mitä sanoo ja kenelle.'' Lucius sanoi siihen rauhalliseen mutta silti niin kylmään ja vakavaan äänensävyynsä. Kyllähän Lucius Malfoy voisi tuolle ongelmia järjestää jos vain haluaisi, ja jos ei nyt Cornelius Toffeen kautta niin ainahan oli myös niitä muita suhteita. ''Kuten sanoin, asioita voi aina muunnella.'' Malfoy sanoi nyt jo pieni hymyntapainen kaari nousten kylmille kasvoille, olihan se totta että edes Corneliusta tuskin kiinnostaisi jos joku olisi paiskaissut oven auki rytinällä sitähän täällä tehtiin nyt jokainen hetki kun ihmisillä oli kiire elämänsä edestä. Mutta kuolonsyöjää häiritsi edelleen tuon sauva tuon kädessä ja hän ei kuunnellut noin nuorelta amatööriltä yhtään komentelua ja vaikka Lucius katsoi Chaosta suoraan silmiin, osittain sivusilmä vilkuili myös tuon sauvaa. Lucius suoristi toisella kädellä hieman kaapiansa suoremmaksi ja katsoi sitten vakavasti Chaosta kun tuo ei noudattanut hänen käskyänsä laskea sauvaansa. ''Laske... se sauva alas, tai joudun laittamaan sen itse alas.'' Lucius sanoi kylmästi, mutta hänen äänensävynsä oli nyt erityisen vakava ja uhkaava. Hän ei pitänyt Chaosta mitenkään tärkeänä jäsenenä taikaministeriössä, ei edes uskonut että tuo olisi puhdasverinen saatika mitenkään varakas. ''Cornelius Toffee tekee vain hyvän siirron ollessaan yhteyksissään minuun.'' Malfoy vain totesi, olihan se totta, taikaministeriölle se olisi vain eduksi kun taikaministerin lähellä olisi henkilö jolla olisi muuallakin valtaa kuin taikaministeriössä ja sitten taas Lucius sai vain valtaa taikamaailmassa taikaministeriön kautta.


Malfoy huokaisi melko syvään kun tuo rupesi jälleen kerran komentelemaan häntä, tällä kertaa poistumaan toimistostaan. Muuten Lucius lähtisikin mutta se olisi vain merkki siitä että Malfoy mukanas noudattaisikin tuon käskyjä ilman vastaväitteitä ja sehän ei käynyt päinsä. ''Toistamiseen sanon, sinä et minua, komentele.'' Lucius sanoi uhkaavaan äänensävyyn kun puristi yhä tiukemmin kävelykeppiään kädessään. Eihän hän pitänyt Chaosta kovinkaan suurena uhkana mutta ei myöskään aliarvioinut tuota. Lucius piti vain itseään valmiina mikäli tuo menettäisi kokonaan malttinsa. ''Ymmärrän tietenkin miksi olet unhoituttajien osastolla, eihän suonissasi virtaa edes puhdasveri jotenka haluat vain olla tekemisissä, jästien kanssa.'' Lucius sanoi suustansa, rauhalliseen sävyynsä mutta silti niin ivalliseen ja pilkalliseen. Malfoy mietti että jos tuo olisi puhdasverinen niin maailma olisi saanut jo kirjansa sekaisin, eihän Lucius uskonut Weasleydenkään olevan puhdasverisiä, pikemminkin jästisyntyisiä.

Chaos laski paikalle lennähtäneet lennokit pöydälleen. Hänen täytyisi pian lähteä työtehtävälle jonnekin päin Skotlantia. Paikalle oli jo lähetetty muutama unhoituttaja, mutta lisäjoukkoja tarvittaisiin vielä. Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään kuolonsyöjien karkaamiseen liittyvä juttu, mutta tärkeä tehtävä kuitenkin. Chaos palautti katseensa toimistossa edelleen patsastelevaan Malfoyhin. "Uhkailet minua sillä, että valehtelet? Sepä vasta kypsää", Chaos sanoi kasvoillaan vino hymy. Chaosta ei varsinaisesti kiinnostanut, että mitä Malfoy suunnitteli kertovansa ja kenelle. Vaikka Malfoy ei sitä selvästikään uskonut, myös Chaoksella oli vähän suhteita. Lisäksi hän oli melkoisen suosittu unhoituttajaosastolla, niin taitojensa kuin käyttäytymisensä vuoksi. Tuskin edes Toffee uskoisi Chaoksesta mitään kovin pahaa, vaikka Lucius Malfoy sepittäisi uskottavastikin. Käskystä huolimatta Chaos ei laskenut sauvaansa. Se ei osoittanut lähellekään Malfoyta, vaan ovelle, joten Malfoylla ei pitäisi olla mitään valittamista. "Sopii yrittää, jos haluat että itse joudut vaikeuksiin", Chaos sanoi nyökäten ovea kohti. Vastapäisen toimiston ovi oli auki ja käytävällä kulki jatkuvasti ihmisiä molempiin suuntiin. Suurin osa ohikulkijoista kurkisti nopeasti Chaoksen toimistoon, koska hän oli tunnettu siitä, että hän ilahtuisi siitä, kun joku tulee keskeyttämään tylsät paperihommat. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan uskaltautunut toimistoon sisäpuolelle. Vastapäisessä toimistossa puolestaan työskenteli noita, joka oli niin utelias, että oli luultavasti kuunnellut jokaikisen sanan siitä lähtien, kun Chaoksen ovi oli avautunut.

Malfoy ei vieläkään häipynyt ja Chaosta alkoi tosissaan ärsyttää. Hän ei tajunnut, mikä Mafoyta vaivasi, kun tämän täytyi nuuskia muilla osastoilla. Olihan se nyt jo selvää, että Malfoy ei auttaisi ottamaan kuolonsyöjiä kiinni, mutta antaisi nyt edes muiden tehdä tehtävänsä. Chaos pyöräytti silmiään kun Malfoy inisi jälleen jotain komentelusta. Malfoyn alkaessa puhua Chaoksen verestä, Chaos alkoi nauraa naurua, joka ei missään tapauksessa ollut aitoa, vaan se oli pelkästään reaktio siihen, kuinka typerä Malfoy oli. "Valitettavasti taidan kyllä olla sinullekin jotain sukua" Chaos sanoi kasvoillaan edelleen se sama, hieman virnuileva hymy, sillä Fawcettit, hänen äitinsä suku siis, olivat puhdasverisiä ja sitä kautta luultavasti jotain sukua myös Malfoylle. Chaoksen isänisä oli jästi, mutta sitä Malfoyn ei tässä tilanteessa tarvitsisi tietää, vaikka ei Chaos hävennyt ollenkaan sukujuuriaan. "Lisäksi, et ole edelleenkään tainnut ymmärtää unhoituttajan työn perimmäistä tarkoitusta. Luulisi, että sinä tuollaisena jästinvastaisena ymmärtäisit unhoituttajien työn tärkeyden. Vai oletko sitä mieltä, että jästien pitäisi tietää meidän maailmastamme?" Chaos kysäisi Malfoylta. Chaos tarttui pöydällään oleviin äskettäin paikalle lennähtäneisiin lennokkeihin ja siirtyi pöytänsä takaa ovelle. "Nyt, jos herra on hyvä ja poistuu. Minulla on töitä tehtävänä, ja kuten ehkä huomasit, kyllä, minulle ilmoitettiin toimistooni. Voit lähteä nyrpistelemään nenääsi jollekin toiselle, jonka verenperimää voit epäillä", Chaos sanoi tiukasti käsi ovenkahvalla. Hän oli vihdoin laskenut sauvansa, mutta puristi sitä edelleen tiukasti kädessään, joka ei pidellyt ovenkahvaa.

((Tätä väittelyä olisi varmaan voinut jatkaa ties miten pitkään, mutta ajattelin että tämä alkaa ehkä pikkuhiljaa riittämään :D))

//Joo samaa mieltä //


Lucius Malfoy tuhahti jotakin epämääräistä kuin huvittuneena tuohon. Tuo piti Luciusta säälittävänä, mutta Malfoyn omasta näkökulmasta tuo oli vain uhitteleva nuorukainen. ''Et vain tiedä mihin sotkeudut.'' Malfoy sanoi kylmällä äänensävyllään ja kuunteli miten jotkut muut alkoivat jo kiinnostua tästä heidän keskustelustaan joka alkoi olemaan enemmän riitaa kuin itse keskustelua. Luciusta huvitti että kun hän tuli toimistoon, tuo vain laiskotteli täällä, sitten komentelee ja lopuksi ollaan päädytty tähän. Mutta tuo tuskin tiesi minkä kanssa joutuu tekemisiin tuon nauramisensa kanssa. Ja Malfoy ei viitsinyt edes vastata tuon sanomiseen että hän voisi yrittää laskea tuon sauvan, Malfoylta se vaatisi vain pienen komennuskirouksen jota hän ei kuitenkaan, todellakaan langettaisi kehenkään taikaministeriössä ellei sitten tekisi sitä pitkäkestoisesti niin että kukaan ei edes tajua kyseisen henkilön olevan komennuskirouksessa. Ja Lucius ei katsonut mitenkään tarpeelliseksi pakottaa Chaosta laskemaan sauvansa kun se ei oikeastaan häneen osoittanutkaan.
Lucius huokaisi raskaasti kun tuon toimistoon saapui muutamia papereita jotka tuo noukki käsiinsä. ''Anteeksi jos pilaan ilon aiheesi, mutta jokainen suku joka on minun suvulleni sukua ovat kaikki puhdasverisiä, täysin puhtaita. Jotenka ei ole mahdollista.'' Lucius sanoi rauhalliseen sävyynsä, hitaasti mutta varmasti. Yksi esimerkki oli, että Lestranget olivat Luciukselle periaatteessa sukua ainakin Bellatrix ja heidän kauttaan myös Mustien suku. Tosin Mustien suku oli nyt töhrinyt puhdasverisyytensä kun esimerkkinä Harry itse oli puoliverinen mutta Malfoyt pysyivät edelleen puhdasverisinä kuten myös Lestranget.


''Minulla saattaakin olla parempaakin tekemistä tämän pienen tauon jälkeen kun katsoa uhoavaa nuorukaista joka yrittää olla jotain suurempaa mitä on.'' Lucius sanoi vain kylmän viileästi, pieni hymy kasvoillaan ja silti niin ivallisesti kun hän käänsi Chaokselle selkänsä ja astui ovesta ulos. Kyseinen keskustelu antoi Luciukselle mahdollisesti kuvan velhojen ja noitien taidoista unhoituttajien osastolla. Mutta Malfoy ei viitsinyt edes vaivaamaan päätään Chaoksella, häntä oikeastaan virnuilutti leveästi se että tuo olisi hänelle sukua koska se oli mahdotonta. Käytävillä oli edelleen täysi sekasorto ja Lucius alkoi hieman tajuamaan että hänellä saattaisi todellakin olla hieman kiireisiä asioita tehtävänä. Eihän hän halunnut edellyttää sitä että kuolonsyöjät saataisiin kiinni mutta kuitenkin valepukunsa vuoksi hänen täytyi. Velhoja juoksi nopeaan tahtiin käytävillä paperilappuja käsissä ja Lucius ei voinut kuin kuvitella miten kiireinen Cornelius saattaisi olla mutta kuitenkin Malfoy oli korkeassa asemassa taikaministeriössä ja siksi hänen täytyisi käydä hoitamassa hommansa.

Chaos ei jaksanut enää vastata Malfoylle silmien pyörittelyä enempää. Malfoy oli selvästi niitä ihmisiä, joiden päähän ei yksinkertaisesti saanut paukutettua totuutta. Malfoy oli myös niitä ihmisiä, jotka pitivät viimeiseen asti kiinni siitä, että heidän sukunsa on puhdasverinen. Chaos oli sen verran realisti ajatusmaailmaltaan, että tiesi sen olevan lähes mahdotonta. Myös Malfoylla oli luultavasti jästisukulaisia jossain sukupuunsa haarassa, jos sitä tutkittiin riittävän pitkälle. Chaoksen teki mieli sanoa jotain nasevaa siitä, että kukakohan tässä nyt kuvitteli olevansa tärkeämpi kuin olikaan, mutta sai jollain kummallisella tavalla pidettyä suunsa kiinni. Jos Chaoksen ajatukset eivät jo olisi olleet työtehtävissä, Malfoy olisi saanut luultavasti kuulla kunniansa. Chaos pudisti päätään ja kääntyi toimistoonsa päin Malfoyn kadottua väkijoukkoon. Chaos nappasi takkinsa naulakosta työpöydän vierestä, tunki taikasauvansa taskuunsa ja lähti käytävälle. Ennen kuin hän oli kuitenkaan päässyt muutamaa metriä pidemmälle, hän kuuli nimeään huudettavan. "Chaos! Se Skotlannin juttu on hoidossa jo. Sinähän olit päivystysvuorossa aamuyöllä?" kuului Chaoksen osaston johtajan Ted Ellisin ääni. Chaos kertoi olleensa aamuviidestä asti töissä, nythän kello alkoi lähennellä jo kolmea iltapäivällä. Mies katseli Chaoksen väsyneitä silmiä ja kertoi kuulleensa myös osan Malfoyn ja Chaoksen keskustelusta. "Nyt lähdet kotiin nukkumaan, ensi yönä tulee kuitenkin taas hälytyksiä ympäri maata. Täällä on nyt tällä hetkellä kaikki kunnossa", Ted käskytti Chaosta ja läimäytti tätä olkapäälle.

Kiitollisena pomonsa myötätunnosta, Chaos keräsi tavaransa toimistostaan ja suuntasi kohti uloskäyntiä. Pomonsa käskyistä huolimatta Chaos ei lähtenyt kotiin, vaan suuntasi kohti Kalmanhanaukiota, sillä killalla olisi kokous noin tunnin kuluttua. Chaos oli varautunut olemaan töissä, mutta pomon käskettyä hän lähti mieluusti hetkeksi pois ministeriön hässäkästä. Chaos astui ulos Lontoon kaduille, vilkaisi ympärilleen väkijoukossa ja katosi.

((Kiitos pelistä! :) ))