|
| Diary of a Madman | |
| | Kirjoittaja | Viesti |
---|
Fairfax Avery Kuolonsyöjä
Viestien lukumäärä : 106 Join date : 11.12.2011
| Aihe: Diary of a Madman Ti Toukokuu 22, 2012 8:48 pm | |
| "My father's land My mother's tongue Misleading me, so shamelessly For many years I misbelieved The hatred is the path for me Father I have killed many angels, I think I will now walk to the sea. I hope I will someday forgive me Please moor my empty boat on a pier. I can blame for the blue blood that runs in my veins. But I seem to forget that we are all the same." Sonata Arctica - the Power of One
10.07.1995
Ne antoivat minulle kirjan. Mustakantisen ja kuluneen. Nauroivat työntäessään minut selliini, uuteen kotiini. Aluksi en tiennyt kenen kirja oli tai miksi se oli annettu minulle, vangeilla ei saisi olla mitään mukanaan. En muistanut kirjaimia. Olin sekaisin...Kenties vallantunteesta tai siitä, kuinka olin pompotellut jopa itse Taikaministeriä epärehellisen oikeudenkäyntini aikana. Sain tuijottaa pitkään huoliteltua kaunokirjoitusta ennen kuin tunnistin siitä kirjaimia; H - A - R - M - O - N - Y.
Minua ei vähääkään kiinnostanut äitini elämäntarina. Tiesin hänen menneisyydestään ainoastaan sen, että hän oli omaa sukuaan Travers. Enkä olisi tarvinnut sitäkään tietoa. Hitaasti edeten sivuutin kaikki hänen lapsuusvuotensa, päivän jona hän sai tietää naivansa isäni, päivän jona isosiskoni syntyi. Selasin aina siihen päivään saakka, kunnes löysin ensimmäisen, itseäni koskevan merkinnän. Se oli päivätty joitain päiviä syntymäni jälkeen. Oletin niin pikemminkin tekstistä itsestään enkä niinkään päivämäärästä. Tuskin edes muistan koska olen syntynyt... Olin aina vain... 'Joitain vuosia siskoani nuorempi'.
"Saimme pojan. Lowell näytti ensi kertaa onnelliselta sitten hääpäivämme. Poika saa nimensä Lowellin isoisän mukaan, Fairfax. Harmillista sinänsä, olisin tahtonut antaa pojalle jonkin nykyaikaisemman nimen, olisin pitänyt kovasti Aidenista, mutta annan Lowellin saada tahtonsa läpi. Vaaleanvihreinä hehkuvat silmänsä hän on selkeästi perinyt minun suvultani, mutta pojasta kyllä erottaa monia isänsä piirteitä.
Ah, olen niin onnellinen kun onnistuin viimein antamaan miehelleni sen, mitä hän niin pitkään toivoi." Tuijotin pitkän aikaa eteeni. Sanojen sisäistäminen osoittautui hankalaksi, vaikka sanat oivat arkipäiväisiä ja yksinkertaisia. Äitini onnen ymmärtäminen osoittautui vielä vaikeammaksi. Kuka helvetti nyt oikeasti perheen tahtoisi? Mitä hyötyä mokomasta muka todella oli!? Ja miksi siihen koettiin sisältyvän niin runsasta onnellisuuden tunnetta? Mitä onnellista huutavassa käärössä oli, oilvat mokoman kakaran nappisilmät kuinka kirkkaanvihreät tahansa!
11.07.1995
Useiden sivujen jaarittelujen jälkeen löysin jotain mielenkiintoisempaa. Jotain, jonka olisin ennemmin jättänyt lukematta, jos olisin tiennyt mihin olin sekaantumassa. Mutta luettua on vaikea unohtaa. Sen opin tuona täydenkuun valaisemana yönä kun istuin sellini kylmällä kivilattialla, kuu antoi hieman valoa ikkunan kaltereiden välistä, juuri sopivasti, jotta näin lukea kun ojensin kättäni eteenpäin kuun valoon, pidellen kirjaa pitkillä sormillani. Kuunvalo sai ne näyttämään luurankomaisilta ja vaikken yleensä tuntenut sitä... Saatoin nyt aistia kylmät väreet kun ne kulkivat selkääni pitkin. Eivätkä ne kaikonneet minnekään kun jatkoin lukemista...
"Poika ei voi hyvin. Sen huomaa siitä kuinka hän käyttäytyy. Sisarensa oli samassa iässä oikea riesa siinä missä poika ei pukahdakaan. Tuijottaa minua vihreillä silmillään ja ainoastaan makaa... Kuin ei muistaisi kuinka liikuttaa raajojaan. Olen sanonut Lowelille siitä, mutta hän ei ole kiinnostunut pojastaan ennen kuin saattaa alkaa opettaa tätä suvun tavoille.
En tiedä mitä tehdä. Tuo lapsi ei ole kunnossa. Luojan kiitos Lowell ei usko puheitani, hän ei antaisi koskaan anteeksi tätä vitsausta. Annoin hänelle pojan, rikkinäisen, keskeneräisen pojan. Lapsi on heiveröinen yhä eikä häntä saa syömään. On kuin hän unohtaisi kaiken muun vuoron perään ja muistaisi jälleen, mutta se mikä pysyy on tuo riivattu tuijotus, joka vaivaa minua unissanikin.
Merlin sentään, mitä minä voin enää tehdä? Poikani on friikki."
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- | |
| | | | Diary of a Madman | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |