I don't want to see him again

((Mukaan Leticia))

14.1.1996

Chaos ilmiintyi Kalmananaukiolle ja käveli reippaasti kylmässä ilmassa kohti numero kahdentoista ovea. Chaos avasi oven varovasti ja hiipi varovasti eteisen läpi. Hän ei halunnut herättää rouva Mustaa, sillä hän oli saanut tarpeekseen verenperimänsä arvostelusta jo ministeriössä tavatessaan Lucius Malfoyn. Rouva Mustalla olisi luultavasti ollut yhtä selkeä mielipide Chaoksesta kuin Malfoyllakin. Päästyään keittiön puolelle, Chaos uskaltautui korottamaan ääntään hieman. "Sirius?", hän sanoi melko kuuluvalla äänellä, mutta ei kuullut vastausta. Sirius oli luultavasti hevoskotkan kanssa yläkerrassa, eikä muitakaan kiltalaisia vielä näkynyt. Kokoukseen oli kuitenkin vielä aikaa. Kaikki ministeriöläiset olisivat luultavasti kiireisiä ja saattoi olla, että Chaos oli ainoita ministeriöläisiä, jotka Azkabanista karanneista kuolonsyöjistä huolimatta pääsisivät Feeniksin killan kokoukseen. Chaos oli koko päivän, aamuviidestä asti, tehnyt töitä ja aikoi nyt käyttää muutaman tunnin killan kokoukseen ja sen jälkeen mennä kotiin nukkumaan pariksi tunniksi. Luultavasti jo ennen aamuyötä häntä kaivattaisiin takaisin ministeriölle tai jonnekin päin Britanniaa selvittämään jotain. Jos ei oman osaston töitä olisi, niin muualla ainakin kaivattaisiin apua. Auroriosastolla ainakin piti kiirettä, kun he yrittivät saada karanneet kuolonsyöjät kuriin. Tällä hetkellä Chaos ei voinu oikeastaan tehdä työnsä puolesta mitään muuta kuin odottaa, että jotain tapahtuisi. Olihan hänellä nyt sentään tietoja killalle ministeriön toimista ja Lucius Malfoysta, jos kukaan muu ministeriöstä ei ehtisi paikalle.

Chaos huokaisi, edelleen ärsyyntyneenä viimeisen puolen tunnin tapahtumista. Lucius Malfoy oli ilmestynyt hänen toimistoonsa tärkeilemään ja haukkumaan Chaosta. Malfoyn sanomisista pystyi melkeinpä jo arvaamaan sen, että hän oli kuolonsyöjä, vaikka ei Chaos tietenkään ollut saanut mitään tunnustusta miehestä irti. Jos Malfoy onnistui kiemurtelemaan ministeriön kynsistä viimeksi, niin hän olisi luultavasti huomattavasti varovaisempi tällä kertaa, ettei jäisi kiinni. Hän käveli kaapille, otti sieltä paahtoleipää ja marmeladia ja alkoi levittää marmeladia leivälle melko aggressiivisesti.

Chaos ei oikeastaan ollut ainoa jolla oli ollut tavalla tai toisella rankka työpäivä.. Viikko.. Kuukausi. Niinkuin auroriosastollakin, myös lakipuolella piti kiirettä kiitos Azkabanin karkureiden. Siinä missä aurorit olivat sännänneet suinpäin vankien perään, lakiosastolle oli napsahtanut tietojen hankkiminen tehtäväksi. Leticiakin oli käyttänyt viime päivät ja yöt komeasti toimistossa istuen ja kasaten kaikki mahdolliset tiedot yksien kansien väliin. Homma oli osittain äärimmäisen vaikeaa, toisaalta helppoa kuin mikä. Asioita ei toisaalta helpottanyt yhtään se että samaa asiaa hoiti useampi eri ihminen, jolloin kaikki muuttui kertaheitolla sekavammaksi.
Lisäksi Leticia oli tehnyt kaikista tuplakansiot ja joutunut piilottelemaan sitä toista kansiota muilta tekijöiltä. Hän halusi toimittaa kiltalaisille kaikki mahdolliset tiedot karkureista, koska sitähän häneltä kai odotettiin. Ja mielelläänhän hän niin tekikin!

Työajan päätyttyä, Leticia kipaisi nopeasti ulos ministeriöstä ennen kuin kukaan ehtisi laittaa häntä ylitöihin. Hänellä ei ollut tänään aikaa jäädä ylimääräistä tekemään, vaikka se kuinka tärkeää olisikin ollut. Killalla oli kokous tänään ja se menisi kaiken muun edelle.
Ulos päästyään, Leticia kietoi takkinsa tiukemmin ylleen, kirosi jakkupuvun ja sen tosiasian että hameessa jäätyi pihalle varsinkin jos sattui olemaan lämpöä rakastava noita. Hän avasi ponnarilla olevan tukkansa, sekoitti sitä hieman ja tunki ponnarin taskuunsa lähtien sitten astelemaan tottuneesti kotia kohti.. Vaikka heti päästyään matkan varrella olevaan puistoon, hän ilmiintyi Kalmanhanaukio kahdentoista eteen ja katosi sisätiloihin.

Hän se ei koskaan oppisi muistamaan ettei Kalmanhanaukiolle tultu ryminällä, joten eipä mennyt kuin hetki ja rouva Musta alkoi taas laulamaan sulosointujaan jotka kaikuisivat väkisinkin pitkin taloa. Leticia tiputti käsissään olleen kangaskassin maahan ja vetäisi verhot kiroillen takaisin rouva Mustan naaman eteen. Huuto loppui, mutta kaiku tuntui jäävän ainakin korviin hetkeksi. Leticia tuhahti, nappasi kassinsa ja lähti sitten keittiöön.
Yllätyksekseen hän ei ollutkaan yksin tai kaksin Siriuksen kanssa vaan paikalla olikin Chaos ja talon isäntää ei näkynyt missään.
"En ikinä muista että rouva Mustan viehättävä persoona toivottaa kaikki metelöitsijät tervetulleeksi taloon," hän totesi naurahtaen ja istuutui siihen pöydän ääreen. Hän oli jättänyt ulkotakkinsa eteisen naulakkoon.

Chaos oli juuri levittämässä marmeladia leivälleen, kun eteisestä kuului ensin askelia ja sen jälkeen karmeaa huutoa. Rouva Musta tervehti taas talossa olijoita ja Chaos huokaisi. Onneksi huuto loppui melko nopeasti, sillä Chaos oli liian kireällä tuulella kuunnellakseen vastaavanlaista kiljuntaa. Hetken kuluttua keittiöön tupsahti Leticia, jolle Chaos nyökkäsi tevehdykseksi. Hän paiskasi paahtoleivän keittiön pöydälle ja istahti tuolille, huokaisten syvään jälleen. Leticia vaikutti huomattavasti Chaosta iloisemmalta. Ehkä rouva Musta oli ainoa, joka oli huutanut hänelle tänään. Chaos hymähti epämääräisesti vastaukseksi Leticialle suu täynnä leipää. Nielaistuaan, hän nosti katseensa naiseen. "Teilläkin varmaan pitää kiirettä?" Chaos kysäisi kireällä äänensävyllä. Sen enempää odottamatta vastausta Chaos jatkoi: "Minut herätettiin neljän jälkeen ja en ole aamuviiden jälkeen ollut hetkeäkään paikallani". Chaos vilkaisi seinällä riippuvaa kelloa. Muutaman tunnin päästä Chaos olisi ollut liikkeellä 12 tuntia.

Haukaten lopun paahtoleivän suuhunsa, Chaos mussutti sitä hetken tuijottaen tyhjyyteen, ennen kuin alkoi taas puhua. "Kuvittelin tähän paahtoleivän tilalle Lucius Malfoyn pään", hän sanoi hymähtäen Leticialle. "Tuli nuuskimaan toimistooni tuossa juuri ennen kuin lähdin. Rasittava ukko", Chaos sanoi hieman mutisten, eikä varsinaisesti osoittanut sanojaan kenellekään, vaikka tiesi Letician kuulevan ne. Chaos uskoi, että Leticiakaan ei pitänyt erityisesti Malfoyn perheestä, vaikka he eivät koskaan aiheesta olleet puhuneetkaan. Tuskinpa Leticia olisi killan jäsen, jos pitäisi Malfoyn perhettä korkeassakin arvossa.

Olihan Leticiakin väsynyt, muttei todellakaan niin väsynyt ja stressaantunut kuin miltä Chaos sillä hetkellä vaikutti! Tuon avatessa suunsa, myötätuntoaalto pyyhkäisi Letician halki. Hän nyökkäsi hieman miehen kysymykselle, muttei ehtinyt vastaamaan mitään kun tuo jo oma-aloitteisesti aloittikin selittämään omasta päivästään. No.. Leticia oli sentään saanut nukkua kunnolla viime yönsä, mutta vain koska oli kieltäytynyt nousemasta pöllönsä koputeltua hänen ikkunansa takana. No.. Oli hän pöllön sisään päästänyt, ottanut siltä kirjeen ja lähettänyt matkoihinsa, mutta ei todellakaan ollut suostunut avaamaan sitä kiireellä kirjoitettua kirjettä ennen kuin vasta herätyskellon herätettyä hänet. Ehkä Chaos oli heistä sitten se tunnollisempi, vaikka hänkin kyllä teki toki parhaansa uransa eteen.
Letician kasvoille levisikin myötätuntoinen, ehkä hieman pahoittelevakin hymy Chaoksen kerrottua aamuherätyksestään.
"Voi eii," hän huokaisi, "sun pitäis oppia olemaan välittämättä kaikista ministeriön kirjeistä ja nukkua yösi. Kyllä varmasti teidänkin osastolla joku muu voi sen verran tehdä että sä voit nukkua kellonsoittoon saakka."

Hetken heidän välillään vallitsi hiljaisuus, jonka aikana Leticia nousi siitä pöydän äärestä keittääkseen kahvia itselleen.. Ja ilmeisesti myös Chaokselle, koska tuo tosiaan näytti siltä että tarvitsisi kahvia. Joi tuo sitä yleensä tai ei.
Chaos jatkoi hetken päästä kertomalla Lucius Malfoyn vierailusta ja Leticia kääntyi turhautuneesti huokaisten miehen puoleen. Hän pudisti päätään jo ajatellessaan Malfoyn vierailua eikä hänen periaatteessa olisi tarvinut edes kuulla mitä oli tapahtunut kun melkein pystyi jo arvaamaan..
"Jos se kalkkinaama eksyisi ees lähelle mun toimistoani niin heittäisin sitä sulkakynällä silmään," hän kaatoi kaksi kuppia kahvia ja laski toisen Chaoksen eteen, "mitä se halus susta?" Hän kääntyi vielä nappaamaan maitopurkin ennen kuin istuutui pöydän ääreen.

Chaos nojasi taaksepäin ja keikkui tuolillaan paahtoleivän loputtua. Siinä vireystilassa olisi todennäköistä, että hän rojahtaisi lattialle tuoleineen jossain vaiheessa, mutta Chaos ei jaksanut välittää siitä juurikaan. Chaos haukotteli Letician puhuessa. "Hmh, olin päivystysvuorossa, joten ei ollut vaihtoehtoja", Chaos selitti Leticialle. Unhoituttajista oli aina muutama päivystysvuorossa yöaikaankin, eli heille lähetettiin pöllö tai otettiin muulla tavalla yhteyttä kotiin, jos tarvittiin unhoituttajaa. Chaos oli kolmatta yötä peräkkäin päivystävänä unhoituttajana, koska muut olivat vedonneet perhekiireisiin tai sairaaseen kissaan. Jaksamatta tapella vuoroista enempää, Chaos oli suostunut ottamaan monta yöpäivystystä perätysten, mutta ei tietenkään etukäteen ollut osannut odottaa kuolonsyöjien karkaamista, joten hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja. Chaos toivoi, että hänkin voisi jättää pöllöt huomioimatta, mutta tässä tilanteessa se vain ei käynyt.

Alkaessaan kertoa Lucius Malfoyn käynnistä enemmän, Chaos lopetti tuolillaan keikkumisen, sillä kiukku Malfoyta kohtaan olisi hyvinkin saattanut tiputtaa hänet tuoliltaan. "Oli kyllä hyvin lähellä..." Chaos mutisi Letician mainitessa sulkakynistä. "Herra 'olen tärkeämpi kuin kaikki muut yhteensä' tuli omien sanojensa mukaan tarkistamaan, tehdäänkö meidän osastolla töitä vai ei", Chaos vastasi Leticialle äänensävyllä, josta selvisi hyvin Chaoksen ajatuksen Malfoyta kohtaan. "Malfoy oli ilmeisesti sitä mieltä, että ensimmäinen kaksiminuuttinen, jonka sain istua toimistossani rauhassa koko päivänä, tarkoitti sitä, etten tee ministeriön hyväksi mitään. Ja hän itse tietenkin on äärimmäisen tärkeä... Vaikka en kyllä todistanut yhtäkään aikomusta edes auttaa Lestrangejen ja kumppaneiden kiinnisaamisessa" Chaos jatkoi kiristellen hampaitaan.

Leticia kaatoi kahvinsa sekaan maitoa samalla kun kuunteli Chaoksen avautumista eikä miehen äänensävystä kyllä jäänyt huomaamatta että he kaksi ajattelivat kyllä aika samalla tavalla herra Malfoysta. Tosin hänellä ei tänään ollut sen suurempaa syytä vihata sitä miestä, koska hän ei ollut ihmeekseen joutunut törmäämään Malfoyhin ties koska viimeksi. Mutta Chaoksen kertomuksen myötä ne tunnot nousivat kyllä äkkiä takaisin pintaan.
Letician tunnot näkyivät naisen kasvoilla tuon kuunnellessa Chaosta. Kaikki se ärtymys, pahoittelu, turhautuminen ja puistatus välähtivät hänen kasvoillaan sitä mukaa miten miehen kertomus eteni. Lopulta Chaoksen lopetettua, hän huokaisi ja nosti kahvikupin käsiinsä.
"En tajua miten se mies onnistuu aina saapumaan paikalle juuri silloin kun sitä ei tee mitään," hän totesi, mietti hetken ja pudisti sitten päätään hörpäten kahvistaan. Hän laski kupin takaisin pöydälle.
"Mitä se edes luulee itse tekevänsä ministeriöss?!" hän puolittain kysyi ja puolittain totesi, "en oo koskaan kuullu [i]sen/i] tekevän mitään töitä.. Se vaan saapastelee ympäriinsä ja kertoo miten muut on turhia vaikka ite se tekee varmaan vähiten mitään.."

Leticia oli itsekin melko varma Malfoyn kuolonsyöjyydestä ja se että Chaos vain mainitsikin ettei tuo tehnyt elettäkään auttaakseen heitä saamaan Lestranget ja muut karkulaiset takaisin Azkabaniin, vahvisti hänen näkemystään. Hän vielä joskus seuraisi Malfoyta ja hankkisi todisteet tuon tekemisistä!
"Eikai se nyt vanhoja kavereita ala Azkabaniin lähettämään," nainen tuhahti, "voi kun saisi yhdenkin vihjeen siitä että Malfoy olisi.. palannut kuolonsyöjien riveihin niin olisin enemmän kuin mielelläni heittämässä hänet Azkabaniin.." Unelma se oli sekin tietysti.
"No mitä se sitten sano sulle?" Leticia kysyi hetken päästä, "että unhoittajat eivät tee mitään? Jos jotkut tossa laitoksessa mitään tekee niin te! Jästithän julistaisivat jo sotaa kaikelle mikä liikkuu jos ette olisi sörkkimässä niiden muisteja koko aikaa.."

Chaos kaivoi taikasauvan taskustaan ja alkoi pyöritellä sitä sormissaan Letician puhuessa. Leticia oli selvästi nähnyt saman puolen Lucius Malfoyssa kuin Chaoskin, ja Chaos oli tyytyväinen, että sai purkaa tuntojaan jollekin, joka ymmärsi tilanteen turhauttavuuden. "Eihän se mitään teekään!" Chaos tuhahti ja laski taikasauvansa pöydälle. Sauvasta oli lentänyt kipinöitä, jotka jättivät pienet jäljet puiseen pöytään. Vaivautumatta korjaamaan palojälkiä pöydässä, Chaos katsahti jälleen Leticiaan. "Voi, olisin niin mielelläni se, joka tuo Malfoyn oikeussaliin..." Chaos jatkoi hetken kuluttua. Chaos tiesi, että Malfoy onnistuisi luultavasti kiemurtelemaan lähes mistä tahansa tilanteesta rahalla, mutta Chaos olisi silti enemmän kuin mielissään, jos saisi itse todistettua, että Malfoy on kuolonsyöjä. Toisaalta, sama se kuka sen teki, kunhan joku saisi sen selville.

Chaos huokaisi, kun Leticia kysyi mitä Malfoy oli sanonut. "Mietin että osaakohan unhoituttajat yhtään mitään, varmaan nytkin pyörii jästejä joilta ei ole pyyhitty oikein muisto. Sinäkin olet tuollainen kuraverinen jästinrakastaja", Chaos imitoi Leticialle Malfoyta, ei tosin kovin hyvin. Chaoksen esittämällä Malfoylla oli kovin kimeä ääni ja tämä liikutteli päätään edestakaisin. "Niin ja saan kuulemma odottaa potkuja ovien paiskomisesta", Chaos tuhahti ärsyyntyneenä. Malfoyn ajatusmaailma oli niin raivostuttava, että Chaos ei kiltistä luonteestaan huolimatta pystynyt edes kertomaan Leticialle tapahtumista rauhallisesti. Chaos oli itse samaa mieltä Letician kanssa unhoituttajien työn tärkeydestä, mutta monet, varsinkin Malfoyn kaltaiset, eivät pystyneet ollenkaan käsittämään, millaisen jättikokoisen palveluksen jokainen unhoituttaja päivittäin teki velhomaailmalle.

"Joo hyvä idis!" Leticia oli heti Chaoksen sanojen tukena, "tehdään sellanen sopimus että sä tuot sen oikeussaliin ja mä keplottelen asiat niin että Bones joutuu tuomitsemaan sen!" Harmi ettei Lucius Malfoyta niin vain tuomittu vaikka todisteet löytyisivätkin. Tuo oli liian niljakas kielestään että pääsisi varmasti jotenkin puhumaan itsensä pois pulasta.. Ja siinä sivussa hankkisi varmaan hänelle ja Chaokselle ongelmia!

Chaoksen kerrottua mitä se Malfoy sitten tarkalleen oli sanonut, Leticia irvisti hieman närkästyen itsekin. Häntä ärsytti se kuinka jotkut puhdasveriset omalla typerällä käytöksellään pilasivat kaikkien maineen! Hän itse oli pitkälti puhdasverinen noita, muttei hänen perheensä ollut kasvattanut häntä sellaista idioottia joka halveksi jästejä ja haukkui jästisyntyisiä kuraverisiksi. No ei kai kun vanhemmat olivat molemmat enemmän tai vähemmän tekemisissä jästien kanssa! Tai no äiti ainakin, isä ehkä vähemmän.
"No jos saat potkut ovien paiskomisesta niin tervetuloa töihin lakipuolelle," Leticia sanoi lohduttaen vaikkei hänellä itsellään mitään oikeuksia ollutkaan palkata ketään. Hän oli kuitenkin hyvä puhumaan.
"Mua ärsyttää kuinka Malfoyn tapaset puhdasveriset pilaa meidän kaikkien maineen!" Leticia tuhahti hetken mietittyään, "mäkin olen kyllä ns. puhdasverinen mutta ei mua kasvatettu halveksimaan jästisyntysiä! Mun äiti opetti mut soittaa puhelimella!" Hän hörppäsi kiukustuneena kahvikupistaan. Se oli jännä miten tunteet alkoivat leviämään kulovalkean tavoin varsinkin jos ne olivat vähänkään negatiivisia.

Chaos naurahti Letician työtarjoukselle. Jos Malfoy päättäisi saada Chaoksen ulos unhoituttajaosastolta, lakipuolelle tuskin oli myöskään asiaa. Toisaalta Chaoksen suurin huoli tässä kohtaa ei ollut potkujen saaminen, vaan sen edelle meni moni muu asia. Muun muassa se, että suurin osa ministeriöläisistä oli niin tyhmiä, etteivät vieläkään suostuneet uskomaan Voldemortin paluuseen, Azkabanin paosta huolimatta. Toffeen vakuuttelut tuntuivat menevän täydestä aivan liian moneen.

Chaos nyökkäsi Leticialle tämän puhuessa puhdasverisyydestä. Chaos itse oli kasvatettu täysin velhomaailmaan, olihan hän viettänyt ison osan lapsuuttaan Tylyahossa. Lähin jästisukulainen oli hänen isoisänsä, jonka kanssa Chaos sisaruksineen oli tietenkin ollut tekemisissä paljon. Yhteydet jästimaailmaan Chaoksen lapsuudessa olivat olleet kuitenkin melko pieniä, vaikka hänet olikin opetettu hyväksymään kaikki ja ymmärtämään myös jästejä. Puoliverinen Jason, Chaoksen isä, kertoi aina mielellään lapsilleen jästien tavoista. Siitä huolimatta Chaos ei ollut koskaan käyttänyt puhelinta, toisin kuin ilmeisesti Leticia, vaikka tiesikin mihin sellaista käytetään. "Malfoyn kaltaisilla tyypeillä ei järki paljon päätä pakota..." Chaos mutisi Leticialle. "Toisaalta hyvä Malfoyn on puhua, kun ei tarvitse olla kosketuksissa oikean maailman kanssa. Rahakasan takaa on hyvä huudella ja laiskotella siellä", Chaos jatkoi jo hieman kepeämmällä äänensävyllä. Hän ei ollut millään tavalla kateellinen Malfoyn perheen varakkuudelle, sillä hän ei olisi vaihtanut omaa keskiluokkaista perhettään mistään hinnasta Malfoyn perheeseen ja heidän ajatusmaailmaansa.
Se, että sai purettua mieltä vaivaavat asiat, osoittautui jälleen kerran parhaaksi tavaksi purkaa kiukkua. Chaos ei tuntenut oloaan enää ollenkaan niin vihaiseksi, mitä oli hetki sitten tuntenut. Luultavasti silti Malfoy olisi saanut seuraavaksi kirouksesta, jos Chaos olisi nyt nähnyt tämän naaman.

Leticia kuunteli Chaosta ja nyökkäili osoittaakseen olevansa samaa mieltä tuon kanssa. Niinhän se oli ja tulisi varmaan olemaan niin kauan kun Malfoyilla rahaa riitti. Nuo tulisivat kai aina sukupolvesta toiseen olemaan ministeriössä töissä juurikin rahan takia. Leticia oli niin äärimmäisen onnellinen siitä että vaikkei heidän perheessään rahapulaa ollut koskaan ollut, oli lapset opetettu kyllä tekemään töitä. Hänkin oli uurastanut enemmän kuin tarpeeksi uransa eteen eikä heitellyt rahoja taivaalle ja ostanut etenemistään urallaan.
"No.. Malfoyt nyt ovat idiootteja," Leticia totesi huokaisten mutta hänen ilmeensä kirkastui sitten hieman, "kuule lähetää käymää jossain.. Vaikka Vuotavassa Noidankattilassa yksillä. Sä oot nyt niin kireellä päällä että eihän semmonen sovi!" Hän nousi päättäväisesti ylös, tyhjensi kahvikuppinsa ja viskasi sen tiskialtaaseen kääntyen sitten katsomaan odottaen Chaosta.
"Voin tarjota sulle vaikka oluen," hän totesi, "pyyhit Malfoyn mielestäs ja rentoudut. Sä jos kuka on sen ansainnut!"

[Lyhyttä, mutta nyt vähän actionia tähän :DD]

Chaos nosti katseensa pöydänreunasta, johon se oli unohtunut, kun Leticia alkoi puhua. Hän kuunteli kärsivällisesti mitä Leticialla oli sanottavanaan. Hän vilkaisi rannekelloaan ja tuli siihen tulokseen, että heillä olisi vielä hyvin aikaa yhteen lasilliseen Vuotavasa noidankattilassa. "Sait ylipuhuttua", Chaos ilmoitti virnistäen. "Saa kyllä jäädä siihen yhteen tuoppiin, ettei kokouksesta tule liian hilpeä", Chaos vielä jatkoi ja nousi ylös. Hän siivosi jälkensä, eli laittoi käyttämänsä tavarat takaisin kaappeihin. Oljo niitä tuskin kuitenkaan siivoaisi. Olisi hyvä saada ajatukset pois Malfoysta ja muista mieltä häiritsevistä asioista. Kauaa sitä iloa tuskin kestäisi, joten olisi parasta ottaa siitä kaikki irti, kun mahdollisuus tuli. Eikä Chaos muutenkaan yleensä kieltäytynyt ilmaisesta oluesta, vaikka olikin jo päättänyt maksavansa Leticialle takaisin vielä joskus.

Chaos pysähtyi ja katsoi Leticiaa. "Hormiverkko on varmaan helpoin?" hän kysäisi. Kalmanhanaukiolta olisi kävellenkin toki päässyt, mutta siihen kului aikaa, eikä kokouksen alkuun ollut enää kuitenkaan hirvittävän kauaa. Ilmiintyminen keskelle Lontoota oli aina stressaavaa, kun aina onnistui vähintään tallomaan jonkun varpaille. Odottamatta sen tarkemmin Letician vastausta, Chaos lähti kohti takkaa. Hän löysi takanreunukselta kulhon hormipulveria ja nosti kulhon alas. Chaos ojensi kulhoa Leticiaa kohti. "Naiset ensin", hän totesi ja vilkuili vielä, näkyisikö Siriusta jossain. Toisaalta olisi ehkä parempi, että ei näkyisi, sillä Sirius saattaisi pahoittaa mielensä kun he näin häipyivät paikalta eivätkä voineet ottaa tätä mukaan ollenkaan.

Leticia naurahti hieman Chaoksen kommentille yhdestä tuopista, mutta nyökkäsi toiselle. Vaikka noh.. Joskus kokoukset olivat aivan turhan vakavia ja Letician mielestä käsittelivät aivan liian paljon Siriuksen rakasta kummipoikaa, jolloin pieni hilpeys ei välttämättä olisi ollut niin pahaksi.. Joskin tämä ajatus oli niitä, jotka Leticia piti mieluiten omana tietonaan. Hän ei uskonut Chaoksenkaan arvostavan hänen huumorintajuaan tässä suhteessa.
Sitäpaitsi jos hän tulisi liian hilpeänä takaisin, Sirius todennäköisesti kuristaisi hänet siihen paikkaan ja syyttäisi jostain välinpitämättömyydestä. He kun eivät tulleet toimeen muutenkaan saatika jos hän tulisi pienessä hiprakassa kokoukseen. Joten ehkä olisi tosiaan hyvä ottaa vain se yksi tuoppi.

Leticia käveli Chaoksen perässä takalle nyökättyään hyväksyvästi tuon hormiverkkoehdotukselle. Miehen ryhtyessä herrasmieheksi, Leticia virnisti hieman ja nappasi hieman pulveria käsiinsä. Hän astui takkaan ja viskasi pulverit jalkoihinsa.
"Vuotava Noidankattila," hän kajautti selkeään ääneen ja katosi samantein takasta. Hän ei oikeastaan tajunnut edes ajatella kuinka loukkaavaa tai ärsyttävää tämä kaikki voisi Siriuksen mielestä olla. Jos olisi ajatellut, hän olisi ehkä sanonut määränpäänsä astetta kovemmalla äänellä jotta talon isäntä varmasti kuulisi heidän tulleen ja menneen..

Leticia tupsahti Vuotavan Noidankattilan takkaan ja astui nopeasti kauemmas Chaoksen tieltä. Hän rapsi vaatteitaan tuhkasta ja katseli ympärilleen. He olivat tutussa Noidankattilan takahuoneessa, josta sitten siirryttäisiin kuppilan puolelle. Chaoksen ilmetyttyä lopulta takasta, Leticia viittoi tuota mukaansa ja käveli ovesta baarin puolelle.
"Hei Tom, kaksi olutta," hän tilasi tiskille päästyään ja paikan kyömyselkäinen omistaja kipitti pikaisesti hakemaan toivottuja juomia.
"Etsi sinä meille joku vapaa pöytä niin minä tuon kohta juomat," hän kehotti Chaosta ja vilkaisi itsekin pöytien suuntaan.

Chaos odotti hetken, ennen kuin seurasi Leticina esimerkkiä. Hän otti kourallisen hormipulveria käteensä ja laski kulhon takaisin takanreunukselle. Heitettyään pulverin tuleen, Chaos astui takkatuleen ja ilmoitti haluavansa Vuotavaan noidankattilaan. Hetken epämukavan pyörimisen jälkeen Chaos tunsi taas tukevan maan jalkojensa alla ja astui Vuotavaan noidankattilaan vain hetken Letician jälkeen. Chaos pyyhkäisi vaatteisiin jäänyttä tuhkaa pois ja lähti Letician perässä baaria kohti.

Chaos vilkuili ympärilleen kun he saapuivat saliin ja näki, että paikalla ei ollut paljoakaan muita. Leticia jäi tilaamaan ja Chaos lähti nyökäten etsimään sopivaa pöytää heille. Melkein kaikki ikkunapaikat olivat varattuja, joten Chaos suuntasi suosiolla etsimään jotain sopivaa nurkkapöytää. Pian hänen eteensä sattuikin pieni pyöreä kolmelle hengelle tarkoitettu pöytä, joka jäi sopivasti hieman nurkan taakse niin, että kaikki eivät nähneet sinne. Eipä sillä ollut varsinaisesti väliä, mutta kun heillä oli Letician kanssa tarkoitus ehtiä vielä kokoukseen, niin tuttujen tapaaminen voisi aiheuttaa ongelmia. Lisäksi Chaos saisi luultavasti selitellä Letician seuraa, sillä vaikka molemmat olivatkin ministeriöläisiä, heidän osastoillaan ei varsinaisesti ollut hirveästi yhteistyötä, ja killan kautta tutustuminen ei ollut varsinaisesti tarina, jota voisi kertoa kaikille.
Chaos heitti mustan puvuntakkinsa päältään ja laski sen tuolin selkänojalle ja istahti tuolille odottamaan Leticiaa juomineen. Odotellessaan Chaos jäi hieman huvittuneena seurailemaan muutaman pöydän päässä kovaäänisesti väittelevää pariskuntaa. Chaos oli muutaman kommentin kuultuaan melkein varma, että kiistan aiheena oli se, kumpi oli unohtanut ruokkia kissan.

Letician saatua tilauksensa, hän kääntyi ympäri olut-tuoppien kera etsien katseellaan Chaoksen. Hetken aikaa hän joutui tosiaan etsimään tuota ja tuntui kuin maa olisi nielaissut miehen. mutta sitten hän huomasi tuon erään nurkan takana. Äkättyään mihin mies oli mennyt istumaan, hän seurasi tuota ja pöydän luo päästyään, ojensi tuolle oluensa. Mies oli valinnut varmaan kaikista hämyisimmän pöydän mitä kuppilasta löytyi! Miksiköhän?
Hän istahti omalle tuolilleen ja vilkaisi sen pariskunnan suuntaan, johon Chaos oli katsellut hänen saapuessaan pöytään. Nuo keskustelivat aika kärkkäästi jostain kissoista. Leticia hymähti hänkin hieman ja kääntyi sitten paremmin tuoppinsa ja Chaoksen puoleen.
"No, milles kilistetään?" hän kysyi naurahtaen ja kohotti tuoppia kädessään, "Malfoyttomalle huomiselle? Päivälle ilman tärkeileviä ääliöitä?"

[Sori nyt tuli luvattoman lyhyttä mut ääh.. :'D]

Chaos odotteli Leticiaa hetken ennen kuin sai käteensä tuopin. Chaos odotti, että Leticia istahti pöydän ääreen ennen kuin aikoi juoda tuopistaan. Juuri silloin Leticia ehdotti kilistämistä ja liike kohti suuta muuttuikin liikkeeksi lähemmäs Letician lasia. "Taitaa olla liikaa toivottu, mutta menköön", Chaos totesi hymähtäen ja löy oman tuoppinsa Letician tuoppia vasten. Ehkä hänen ei tarvitsisi juuri Malfoyta nähdä hetkeen, mutta joku tärkeilevä ääliö mahtui melkein jokaiseen päivään. Lasien kilahdettua yhteen, Chaos aloitti tuopin tyhjentämisen. Hän kyseli Leticialta vähän töistä ja kertoili omista työtehtävistään lähiaikoina. Muutama juttu oli jopa sellainen, että Leticiakin oli niistä varmasti kuullut. Oluttuoppi ja tuttavallinen jutustelu onnistuivat kadottamaan kiukun Malfoyta kohtaan, ainakin siihen asti kun Chaos seuraavaksi Lucius Malfoyhin törmäisi.
Jutustelun lomassa Chaoksen oluttuoppi tyhjeni hyvää vauhtia ja Vuotavaan noidankattilaan alkoi pikkuhiljaa valua lisää ihmisiä. Azkabanin joukkopaosta huolimatta ihmiset onnistuivat elämään melko normaalisti, eikä niitä jotka olivat tottuneet tuopillisen työpäivän jälkeen juomaan, saanut luopumaan siitä vain muutamalla karanneella kuolonsyöjällä. Tuopin pohjan jo häämöttäessä, Chaos vilkaisi kelloaan. "Kello on jo sen verran, että taitaa olla parempi jo lähteä takaisin", Chaos sanoi tyhjentäen tuoppinsa ja nousten ylös. Kalmanhanaukiolla olisi luultavasti jo muitakin ja paikalla olisi hyvä olla ajoissa, että saisi hyvän istumapaikan.

((Joo kai tää oli tässä nyt sit! :D))