Onko stressi? Ota suklaata.

[Aika on lauantai 24.10.1987. Tapahtumapaikkana on Korpinkynnen oleskeluhuone. Gabriel tänne!]

Jos olet joskus yrittänyt lukea kokeisiin niin, että olet jo valmiiksi hermostunut ja jännittynyt kokeiden vuoksi, tiedät varmasti miltä eräästä punapäisestä tytöstä tuntui eräänä päivänä. Hailey Allen, jästisyntyinen noita, oli aloittanut päivänsä kiireellisellä aamiaisella. Tyttö oli lusikoinut puuroa suuhunsa melko nopeaa vauhtia samalla kun tämän päässä oli piirtynyt pieni suunnitelma sen päivän tekemisistä. VIP - vuosi oli tullut yllättäen ja aiheuttanut Haileylle kovia paineita. Hän halusi menestyä ja saada mahdollisimman hyvät arvosanat kaikista mahdollisista aineista. Joku olisi voinut pitää Allenia hieman sekopäänä. Hailey osasi kuitenkin pitää myös hauskaa ja olla rento. Itseasiassa punapään asenne oli yleensä hyvinkin rento, positiivinen sekä seurallinen. Tällä hetkellä hän ei kuitenkaan ollut mitään niistä. VIP ahdisti ja stressasi, joten Haileyn oli ollut hyvin vaikeaa pysyä positiivisin mielin monien muidenkaan asioiden suhteen. Myös ihan mikä tahansa seurakaan ei tuntunut nyt luonnolliselta ja Hailey olikin viettänyt aikaa itsekseen jo muutamia viikkoja. Toisaalta olisi ollut ihanaa saada seuraa mutta juuri seuran vuoksi Hailey pelkäsi ettei hänen opiskeluintonsa ja energiansa kestäisi. Turvatakseen rauhan ja maximaalisen opiskelun, Hailey oli tänäkin aamuna etsinyt kirjaston kaukaisimman nurkan ja asettunut sinne kirjojensa ja muistiinpanojensa kanssa. Hän ei ollut poistunut sieltä edes Tylyahoa varten. Kun suurin osa oppilaista oli päättänyt lähteä viettämään aurinkoista lauantaipäivää Tylyahoon, Hailey oli tukahduttanut halunsa ja jäänyt itse kirjastoon. Hän oli koettanut olla välittämättä innokkaista ja iloisista huudahduksista, joita monet muut oppilaat oli päästäneet ilmoille.
Pakko keskittyä nyt opiskeluun. Jos annan itselleni luvan rentoutua niin voi olla etten enää saa kasattua itsekuriani!
Niinpä Hailey Allen olikin sitonut hiuksensa rennolle poninhännälle ja uppoutunut oppikirjojensa maailmaan.

Aikansa luettuaan Hailey alkoi kuitenkin jo vilkuilla kelloa. Useimmat pitivät Allenia suurenakin hikipinkona. Tosiasia oli kuitenkin se, että Haileylla oli vain loistava itsekuri. Hän sai itsensä opiskelemaan vaikka todellisuudessa tyttö olisikin halunnut tehdä aivan jotain muuta. Itsekuri oli yksi niistä piirteistä, joista punapää oli ylpeä itsessään. Sen avulla Hailey halusi uskoa pääsevänsä vielä pitkälle.
Viimeinkin tyttö päätti palata korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Osa oppilaista oli varmasti yhä Tylyahossa, joten oleskeluhuone olisi varmasti mukavan rauhallinen paikka. Kirjaston hämärä ja yksinäinen ympäristö alkoi tukahduttaa Haileyn sosiaalista ja iloista luonnetta. Tällä kertaa ei kai olisi niin paha juttu jos oleskeluhuoneessa olisi edes joku tuttu ja mukava tyyppi. Hailey oli pidetty monien keskuudessa ja häntä ei kiusattu tai piikitelty oikein mistään. Jos siis jästisyntyisyyttä ei laskettu mukaan. Tämä oli kuitenkin sellainen asia josta Allen itse ei jaksanut harmistua. Koko puhe kuraverisyydestä oli Haileyn mielestä niin naurettavaa ja älytöntä ettei hän jaksanut edes pahoittaa mieltään sen tason jutuista. Puhukoot mitä tahtoivat. Hailey eli omaa elämäänsä vain oman itsensä vuoksi.
Saavuttuaan oleskeluhuoneeseen, tyttö hypähti suurelle sohvalle ja laski koululaukkunsa jalkojensa juureen. Väsymys ja lukeminen olivat saaneet Haileyn ajatuksen juoksun jumiin. Punapää tuijotteli hetken aikaa eteensä tyhjä katse silmissään ennen kuin nappasi taas käsiinsä loitsujen käsikirjansa. Paksun kirjan sivujen väleistä pursusi pergamentin palasia, joihin tyttö oli rustaillut omia merkintöjään ja muistiinpanojaan. Hailey avasi kirjan siitä mihin oli kirjastossa jäänyt. Sohvalla oli kieltämättä hyvin paljon mukavampi istua kuin kirjaston kovalla penkillä.
Haileyn silmät liikkuivat nopeaan tahtiin kirjan riviltä toiselle. Hän oli päättänyt loistaa VIP - kokeissa eikä aikonut löysätä ennen kuin oli sataprosenttisen varma siitä, että oli tehnyt kaikkensa niiden eteen.

Siinä missä Hailey uhrasi varmaan kaiken vapaa-aikansa nenä kiinni kirjassa, Gabriel ei viitsinyt istua neljän seinän sisällä Tylyahopäivinä varsinkaan jos niihin maankuuluihin VIP-kokeisiin oli vielä ainakin.. No ainakin se puoli vuotta aikaa! Sitäpaitsi jos ei Tylypahkan keittiötä otettu lukuun, ei poika saanut kuin noin kerran kahdessa kuukaudessa tyrehdyttää jatkuvaa makeannälkäänsä. Tänäänkin poika oli suunnannut, joskin yksin, kohti Tylyahoa aikeinaan käväistä Hunajaherttuassa. Gabrielhan oli tunnettu paitsi hieman räjähtäneestä olemuksestaan, myös hulluista jutuistaan.. ja siitä että poika oli vähän liiankin perso makealle. Sehän ei sinänsä näkynyt päällisinpuolin muuten kuin sokerihumalana ja valtavana suklaasammakkokortti-kokoelmana. Poika kun oli yksi niistä onnellisista, jotka saattoivat vetää painonsa verran suklaata saamatta yhtään liikakiloa.

Gabriel oli sai kasvatiltaan Lisalta hieman rahaa aina silloin tällöin, jotta saattaisi käydä Tylyahossa ostoksilla. Rahathan oli tarkoitettu lähinnä mustepulloihin ja pergamentteihin, mutta tänäänkin niistä suurinosa oli mennyt juurikin suklaasammakoihin, jäähiiriin, jokamaunrakeisiin, hattarakyniin (koekausi tulossa!) ja viuhpiiporeisiin. Olipa poika kipaissut kermakaljallakin ja tuonut niitäkin pari mukanaan takaisin koululle.
Muut olivat siihen aikaan vielä visusti Tylyahossa, koska päivähän oli sinänsä vielä nuori. Gabriel oli saanut jo haluamansa, eli ne karkit, ja palannut takaisin koululle. Ulkona oli kirkas ja kaunis keli, joskin kylmä ja kirpakka. Gabriel oli saanut vetää nahkatakkiaan tiukemmin ylleen jottei hänen luiseva olemuksensa jäätyisi täysin kalikaksi!

Eteishallissa poikaparka oli törmännyt Riesuun, joka heitteli häntä lumipalloilla. Yksi niistä kovista könteistä onnistui livahtamaan hänen niskaansa ja hänen rääkäisynsä takuulla kuului halki koulun! Lievästi Riesua kiroillen ja kovasti karkuun juosten, Gabriel kiiruhti Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Saatuaan salaoven auki, hän lujahti sisään ja ensinäkemältä luuli oleskeluhuonetta tyhjäksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut vaan toisella vilkaisulla hän huomasi tutun punapään erään sohvan nurkassa.. ja niin, nenä kiinni kirjassa!
"Onneksi olit tarpeeksi fiksu pysyäksesi sisällä koko päivän," Gabriel sanoi pienesti piruillen ja riisui takkinsa, jonka alta tipahti köntti lunta maahan. Kylmä vesi valui hänen niskaansa pitkin.
"Vältyit täpärästi raittiilta ilmalta, auringolta.. ja Riesun lumipalloilta," Gabriel irvisti ja hyppelehti hetken paikallaan saadakseen jäähileet niskastaan ja hyppäsi sitten ketterästi tuolin selkänojan yli nojatuoliin.
"Mitä sä luet?" hän kysyi ehkä typeränkin kysymyksen ja sai siihen vastauksen yhdellä vilkaisulla. Kyllä hän koulun opukset tunsi, vaikkei sillä hetkellä niitä tuijottanutkaan.
"Ootko sä istunu koko päivän kirja kourassa vaikka olisit voinu käydä Tylyahossakin?" poika kysyi ihmeissään ja alkoi tutkia ostospussinsa sisältöä.

Hailey kertasi mielessään juuri viimeisiä opetuksia eiliseltä loitsujen tunnilta. Yleensä tyttö oli hyvinkin skarppina tunneilla mutta edellisen päivän muistikuvat olivat jääneet melko hatariksi. Punapään yöunet kärsivät tästä lukemisesta ja Haileyn kroppa ei ollut täysin okei sen suhteen. Muutama tunti vähemmän unta ei ollut painanut aluksi missään. Vasta vähitellen unen laatu ja sen vähentyminen oli alkanut näkyä. Hailey ei ollut niin pirteä ja puhelias kuin yleensä. Myös pienet tummat silmänaluset näyttivät jääneen pysyvästi hänen kirkkaan sinisten silmiensä alle. Hailey tosin toivoi niiden lähtevän pian ja tämä käyttikin silmäpusseihinsa hieman jästien meikkivoidetta ja puuteria.
"Onneksi olit tarpeeksi fiksu pysyäksesi sisällä koko päivän,"
Hailey katsahti yllättyneenä ovelle päin kun tuttu ja hieman pirullinen ääni tunkeutui tytön aivoihin. Hailey loi hieman kyllästyneen katseen Gabrielin kasvoihin ja palasi taas hetkeksi kirjansa pariin. Enää muutama rivi niin sivu olisi luettu. Silmännurkastaan Hailey näki miten pojan takin alta tippui lunta ja vettä.
"Vältyit täpärästi raittiilta ilmalta, auringolta.. ja Riesun lumipalloilta," Gabriel irvisti ja hyppelehti hetken paikallaan saadakseen jäähileet niskastaan ja hyppäsi sitten ketterästi tuolin selkänojan yli nojatuoliin.
Gabby oli niitä poikia joiden seurassa oli rentoa ja mukavaa. Gabriel erottui porukasta yleensä todella hyvin eivätkä kaikki varmastikkaan ymmärtäneet miksi poika halusi näyttää juuri sellaiselta... Hailey oli kuitenkin sitä mieltä että Gabriel oli loistava juuri sellaisenaan eli täysin omana itsenään. Punapää oli tosin hieman kateellinen siitä ettei pojan paino heilahtanut mihinkään vaikka tämä mätti naamaansa uskomattoman määrän herkkuja.
"Mitä sä luet?" Gabriel kysyi ehkä typeränkin kysymyksen.
Hailey naurahti hieman ja laski sitten viimein kirjan pois sylistään.
"Kertailin loitsuja. Ne on kuitenkin yksi tärkeimmistä alueista mitä me opiskellaan.", tyttö vastasi ja silitteli sitten huomaamattaan loitsujen oppikirjansa kantta. Haileyn vasemman käden kynnet naputtivat hermostuneesti kirjan kovaa kantta.
"Ootko sä istunu koko päivän kirja kourassa vaikka olisit voinu käydä Tylyahossakin?" poika kysyi ihmeissään ja alkoi tutkia ostospussinsa sisältöä.
Haileykin katsahti uteliaasti ystävänsä pussia kohti.
"Ainakaan en saanut täällä auringonpistosta ja säästyin lumipesulta. Olen ihan varma että Riesu antaa jollekkin lumipesun. Kunhan vain löytyy sopiva uhri ja tilanne.", punapää mutisi ja jatkoi sitten;
"Eikä oikein tehnyt mieli käydä missään. Väsyttää ja on edelleen tosi paljon kirjoja joita pitäisi lukea ennen kevättä.", Hailey totesi hermoillen ja näpersi samalla leiskuvan punaisia hiuksiaan. Hailey Allen oli yleisesti ihan kivan näköinen tyttö, jolla oli aina silloin tällöin joku, joka olisi halunnut viedä hänet kahville. Yleensä ne pojat eivät kuitenkaan olleet sitä mitä Hailey halusi. Punapää ei ymmärtänyt miksi suurin osa pojista osasi olla niin tyhmiä ja lapsellisia.
Tyttö nosti kirjan taas käsiinsä ja täysin varoittamatta, pamautti päänsä kuuluvasti loitsujen käsikirjan etukanteen. Haileyn kasvoille nousi kärsivä ilme ja tämä sulki hitaasti silmänsä.
"En. Kestä.", Hailey totesi yksinkertaisen turhautuneesti.

Gabriel naurahti hieman Haileyn toteamukselle lumipesusta ja vilkaisi sulaneesta lumesta kiiltelevää nahkatakkiaan siinä selkänojalla.
"No se yritti sitä jo," hän totesi hieman naurahtaen. Vaikka Riesu nyt piti häntä varsinkin hyvänä uhrina aina kun he törmäsivät käytävällä toisiinsa, ei Gabriel pystynyt täysin vihaamaankaan sitä olentoa. Se nyt kuitenkin teki vain mitä räyhähenget yleensäkin.. Riesun sijaan sitä saattoi enempi vihata Norriskaa ja Voroa, jotka hekään eivät pitäneet hänestä! Tai no ennen viime vuotta nuo olivat tuskin huomanneet häntä mutta hänen oman hurjan muodonmuutoksensa jälkeen, nuo olivat ottaneet hänet lähinnä silmätikukseen. Sitä se luonnonoikkuna oleminen teetti!
Haileyn jatkettua kirjoista, Gabriel vilkaisi sitä pöydällä lojuvaa pergamenttien täyteistä opusta hieman hymähtäen.
"No joo, mut--.." poika aloitti, muttei ehtinyt lopettaa lausettaan ennen kuin Hailey pamautti otsansa kirjankansiinsa. Gabriel irvisti hieman ja kaivoi laukustaan yhden suklaasammakon.
"Niin siis olin sanomassa," Gabriel jatkoi muinamiehinä ja ojensi Haileylle sitä suklaasammakkoa, "että kokeisiin on vielä yli puoli vuotta. Kyllä sä ehdit kahlata ton kirjaston läpi moneen otteeseen.. Ja voit siinä välissä ehkä hengittääkin."
Gabriel kumartui kangaskassinsa puoleen ja nappasi sieltä toisen suklaasammakon. Hän heitti tennarinsa lattialle tuolin viereen ja nosti sitten jalat siihen tuolille käpertyen mukavaan asentoon. Hän alkoi räplätä sammakkoaan auki.
"Sitäpaitsi eiköhän Lipetit pidä meille jonkun veeiipeepalopuheen sitten tammikuussa on kevätlukukausi alkaa," poika jatkoi hyvinkin luottavaisin mielin. Hänellä, vaikka lukutoukka olikin, ei ollut vielä mitään intoa alkaa pänttäämään kevään kohuttuihin kokeisiin.

Haileyn teki mieli huutaa kovaan ääneen sitä kaikkea turhautumistaan, joka pursusi juuri nyt tytön sisällä. Oli kamalaa yrittää saada luettua kun sellainen paine painoi koko ajan sisältä päin. Jossain vaiheessa Hailey olikin käynyt enemmän ulkona mutta hänelle oli tullut siitä niin huono omatunto että oli palannut nopeasti takaisin kirjojensa ääreen.
"Niin siis olin sanomassa," Gabriel jatkoi muinamiehinä ja ojensi Haileylle sitä suklaasammakkoa.
Hailey nappasi sammakon käteensä ja jäi hölmistyneenä tuijottamaan makeisen käärepaperia. Suklaasammakko? Sekö oli Gabrielin vastaus Haileyn opiskelupaineisiin? Saattoi ollakkin. Ainakin se oli hyvin tyypillistä juuri Gabrielin kohdalta.
"että kokeisiin on vielä yli puoli vuotta. Kyllä sä ehdit kahlata ton kirjaston läpi moneen otteeseen.. Ja voit siinä välissä ehkä hengittääkin."
Hailey ei ollut täysin keskittynyt pojan sanoihin vaan tuijotteli jälleen miettiväisin katsein kirjojaan jotka oli pinonnut pöydälle heidän eteensä.
"Toivottavasti tosiaan ehtisin... Mitä? kahlata kirjaston läpi?!", Hailey älähti sanojensa lopuksi koska tajusi vasta sitten ystävänsä sanoihin sisältyneen pienen piikin.
Hailey mutristi hieman suutaan ja katseli miten Gabriel kumartui kangaskassinsa puoleen ja nappasi sieltä toisen suklaasammakon. Poika heitti tennarinsa lattialle tuolin viereen ja nosti sitten jalat siihen tuolille käpertyen mukavaan asentoon. Hän alkoi räplätä sammakkoaan auki.
Haileysta olisi enemmän kuin hienoa jos poika löytäisi jostain jonkun tosi kivan tytön itselleen. Vaikka jonkun kivan puuskupuhin, joka osaisi arvostaa Gabrielin omalaatuista olemusta ja luonnetta.
"Sitäpaitsi eiköhän Lipetit pidä meille jonkun veeiipeepalopuheen sitten tammikuussa on kevätlukukausi alkaa,"
"No varmasti pitää mutta eihän me voida vaan laskea sen varaan. Vipeissä on kyse myös oppilaiden oma-aloitteisuudesta opiskella myös omana vapaa-aikanaan. Eihän me todellakaan voida käyttää oppitunteja siihen että valmistaudutaan kokeisiin. Vaikka olisin kyllä tosi kiitollinen jos joku opettaja antaisi joskus tehdä niin. Linnassa on joskus tosi vaikea löytää rauhallista paikkaa. Kirjasto on yleensä ainoa paikka missä voi lukea ilman häiriöitä.", Hailey selitti painokkaalla äänensävyllä ja katseli samalla itsekin ystävänsä kassiin.
"Jäikö muille enää mitään kun tyhjensit kaupan hyllyt?", Hailey kysyi virnistäen. Gabriel on näemmä ostanut taas kerran aivan uskomattoman määrän herkkuja.
Hailey availi hitaasti omaa sammakkoaan ja laski kääreen siististi pöydälle, josta se olisi sitten helppo heittää roskiin. Punapää vilkaisi kirjojaan mutta nojautui kuitenkin sitten sohvan selkänojaan ja sulki silmänsä hetkeksi.
"Käydäänkö huomenna ulkona? Olisi kiva jos saisin sinusta seuraa.", Hailey kysyi ja haukkasi sitten sammakoltaan pään irti. Suklaan makeus tuntui pitkästä aikaa hyvältä ja tytön kasvoille nousi hieman rennompi hymy.

Gabrielin kasvoille levisi leveä virnistys Haileyn tajuttua hänen pienen, viattoman piikkinsä ja sai parahiksi sammakon auki. Suklaaolento pomppasi hänen käsistään pöydälle Haileyn kirjapinon viereen ja jäi siihen. Gabriel kurottautui nappaamaan sen itselleen ja haukkasi siitä laskien sitten katseensa keräilykorttiin. Nicholas Flamel.. Tylsää! Hänellä oli niitäkin vaikka muille jakaa.
"Haluatko?" Gabriel kysyi Haileyltä juuri ennen kuin tyttö ehti alkaa paasaamaan oppilaiden oma-aloitteisuudesta ja siitä kuinka vain kirjastossa saattoi lukea keskeytyksettä. Poika naurahti hieman ja ruttasi käärepaperin heittäen sen roskakoria kohti. Se jäi vain puolitiehen, joten hän avitti sitä hieman sauvallaan.
"No mutta saattaahan olla että opettajatkin keskittyvät kertaamaan Veeiipeihin sitten kevätlukukaudella," hän sanoi melkeinpä jo omaksi puolustuksekseen moisen palopuheen jälkeen!
"Ei ne halua että me lähtään idiootteina kokeisiin," hän naurahti, "ei edes Kalkaros! Mehän nolattaisiin ne opettajat jos ei osattaisi mitään. Kyllä ne meitä vielä takoo ensi keväänä.." Siihen Gabriel itse ainakin halusi uskoa.

Haileyn kysymys hyllyjen tyhjentämisistä sai Gabrielin vilkaisemaan sitä kassiaan ja poika hymyili puolittain virnistäen.
"Voi olisit nähny ne kolmoset," hän naurahti, "ne oli valmiita tyhjentämään koko kaupan! Hyvä että lähdin heti silloin kun sai lähteä, muuten olisin jäänyt ilman!" Poika haukkasi virnistäen taas sammakostaan.
Haileyn pihalle lähtemis ehdotus sai pojan katsomaan ikkunasta pihalle ja tunkemaan sen lopun sammakon suuhunsa. Kun sammakko oli kadonnut, Gabriel käänsi katseensa takaisin Haileyyn.
"Ei," hän tokaisi ykskantaan ja nousi ylös, "koska me lähdetään sinne nyt. Siel on hyvä keli ja sä tarvit jotaa muuta tekemist ku noi opukses. Hae ulkovaattees, mä käyn viemässä nää herkut huoneeseen." Jäämättä odottamaan vastausta, poika pinkaisi tiehensä ennen kuin Hailey ehtisi vastata mitään!

"No mutta saattaahan olla että opettajatkin keskittyvät kertaamaan Veeiipeihin sitten kevätlukukaudella," hän sanoi melkeinpä jo omaksi puolustuksekseen moisen palopuheen jälkeen ja Hailey antoi asian olla. Gabriel saattoi olla oikeassa siitä.
"Ei ne halua että me lähtään idiootteina kokeisiin," hän naurahti, "ei edes Kalkaros! Mehän nolattaisiin ne opettajat jos ei osattaisi mitään. Kyllä ne meitä vielä takoo ensi keväänä..", poika lisäsi ja sai punapään naurahtamaan jo hieman. Se vasta olisikin näky jos Tylypahkasta valmistuisi joukko noitia ja velhoja jotka eivät olisi täysi-ikäisen taikuuden arvoisia. Siinä voisi riittää jutun juurta niin paljon, että tätä tilanne tuskin tulisi eteen. Haileyn oma heikkous, muodonmuutokset, olivat aiheuttaneet tytölle päänvaivaa jo ensimäisestä kouluvuodesta lähtien. Onneksi Hailey oli saanut muutaman kuukauden tukiopetusta, jonka jälkeen muodonmuutoksetkin olivat alkaneet pikku hiljaa luistaa. Tyttö oli kuitenkin melkein aina edes hiukan jäljessä muista. Kovalla työllä ja harjoittelulla hän pysyi kuitenkin hyvin luokan mukana.
Hailey katsahti korttiin, jonka Gabriel oli saanut sammakon mukana ja hymyili huvittuneesti. Nicholas Flamel oli mies, joka löytyi korteista aika usein eli Haileylla oli hyvä syy uskoa että Gabrielilla saattoi olla Flamel jos toinenkin. Sen sijaan punapää oli itse saanut jonkun jonka nimen tyttö oli kuullut monet kerrat muttei koskaan nähnyt kenelläkään sitä korttia.
Artemisia Lufkin, Hailey luki äänettömästi korttinsa pinnasta. Kyseesähän oli ensimmäinen noita, josta oli tullut taikaministeri. Hailey hymyili kortilleen hetken ennen kuin hätkähti taas Gabrielin sanoihin.
"Ei," poika tokaisi ykskantaan ja nousi ylös, "koska me lähdetään sinne nyt. Siel on hyvä keli ja sä tarvit jotaa muuta tekemist ku noi opukses. Hae ulkovaattees, mä käyn viemässä nää herkut huoneeseen." Jäämättä odottamaan vastausta, poika pinkaisi tiehensä ennen kuin Hailey ehti sanoa mitään.
Tyttö jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan ystävänsä perään ennen kuin nousi huvittuneena seisomaan. Gabriel oli loistava tyyppi. Hailey heitti sammakosta saamansa kortin pöydälle kirjojensa viereen. Hän ei kerännyt niitä ja jokuhan voisi ehkä haluta juuri kyseisen kortin.

Hailey kaiveli matka-arkkuaan hetken aikaa ennen kuin löysi sieltä kauniin ruskean talvitakkinsa jonka hän oli ostanut jästien kaupasta. Takin väri oli pähkinää muistuttava ja siksi toi erinomaisen hyvin esiin Haileyn punaisia hiuksia ja sinisiä silmiä. Hailey sujautti jalkaansa vielä punaiset villasukat ennen talvikenkiä, jonka jälkeen hän suunnisti takaisin makuusalin ovelle. Tyttö oli juuri aikeissa mennä odottelemaan Gabrielia mutta katsahtikin nopeasti vielä peiliin eikä pitänyt näkemästään. Hailey uhrasi vielä muutaman minuutin meikkivoiteen, puuterin ja hiuslakan kanssa ennen kuin saapui takaisin sohvien luo.

Gabrielin saatua survottua karkkikassinsa sänkynsä alle, poika pinkoi takaisin oleskelhuoneeseen. Hänellä ei tässä toimituksessa mennyt kuin hetki siinä missä hän sitten joutui odottelemaan Haileytä jonkin aikaa. Eikä hän voinut kajaalit silmissä tyttöä moittiakaan!
Hän istuutui takaisin tuoliinsa ja röhnötti siinä hetken lähtövalmiina, tennarit jalassa ja nahkatakki päällä.

Gabriel ehti maata siinä hetken aikaa jonkinasteisessa horroksessa kun hän äkkiä tajusi mitä tuijottikaan. Yksi suklaasammakkokortti tuijotti häntä takaisin ja siinä keikistelevä noita näytti vähintäänkin turhautuneelta kun ei saanut kaipaamaansa huomiota osakseen. Äkkiä poika kuitenkin ponkaisi istumaan siitä puoliksi makuuasennostaan ja kaappasi kortin käteensä.
"Artemisia Lufkin!" hän henkäisi tuijottaen korttia silmät suurina kuin olisi aaveen nähnyt. Samassa hän kuuli takaansa askelia ja Hailey saapui oleskeluhuoneeseen. Gabriel käännähti katsomaan tuota kasvoillaan edelleen se hölmistynyt ilme.
"Sä sait Artemisia Lufkinin kortin!" hän henkäisi, "tää on yks niistä harvoista mitä mulla ei ole ja sä, joka et ees kerää niitä, saat sen!" Tämä oli yksi maailman suurimmista vääryyksistä! Hän oli upottanut varmaan satoja.. ellei tuhansia kaljuunoita suklaasammakoihin ja sitten hän antaa Haileylle sen yhden kortin joka häneltä puuttuu!
Gabriel käänsi katseensa Haileystä takaisin korttiin kädessään. Noita siinä näytti hänelle kieltä ja katosi sitten kuvasta. Poika huokaisi hieman ja laski kortin takaisin pöydälle kuin minkäkin miljoonien arvoisen arvoesineen.
"No mennään sitten," hän sanoi viittoen Haileyä siirtymään ovelle ja siitä käytävään. Ehkä hän saisi joskus.. 15 vuoden päästä uuden Lufkinin.

Hailey ehti vain saapua takaisin oleskeluhuoneen puolelle kun hänen ystävänsä käännähti katsomaan tätä, kasvoillaan hyvinkin hölmistynyt ilme.
"Sä sait Artemisia Lufkinin kortin!" hän henkäisi, "tää on yks niistä harvoista mitä mulla ei ole ja sä, joka et ees kerää niitä, saat sen!"
Hailey osasi ensin vain tuijottaa poikaa. Mistä ihmeestä Gabriel paasasi? Hailey kohotti katseensa keräilykorttiin ja tajusi pian, että oli tainnut saada jotain mitä poika oli havitellut jo kauan. Ties kuinka monta kaljuunaa Gabriel oli upottanut pikku harrastukseensa. Aivan uskomatonta. Kortit olivat Haileynkin mielestä kiehtovia ja niistä oppi paljon. Mutta silti... Tuhlata nyt pieni omaisuus vain sen vuoksi että onnistuisi keräämään niitä.
Poika huokaisi hieman ja laski kortin takaisin pöydälle kuin minkäkin miljoonien arvoisen arvoesineen. Haileyn kävi hetkellisesti sääliksi ystäväänsä. Allen tiesi kuinka paljon Gabby panosti omaan harrastukseensa.
"No mennään sitten," Gsbriel sanoi viittoen Haileyä siirtymään ovelle ja siitä käytävään. Hailey seurasi kilttinä tyttönä vaikka loikin vielä epävarman katseen kirjoihinsa. Ehkä ulkoilma piristäisi sen verran että opiskelu alkaisi taas maistua paremmalta.

Päästyään ulos raikkaaseen ilmaa, Hailey jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen. Tyttö räpytteli rajusti väsyneitä silmiään ennen kuin hetken päästä tottui valoisaan ja selkeään ilmaan. Punapään kirkaan siniset silmät kiersivät pitkin poikin linnan pihamaata.
"En tajunnutkaan miten ihana ilma täällä on... ja kuinka paljon olenkaan istunut sisällä.", Hailey totesi hämmentyneesti ja kiitollisena.
"Onneksi raahasit minut tänne!", tyttö huudahti innokkaasti ja hypähti hieman lähemmäs Gabrielia. Tyttö tunsi miten raikas tuulenpuuska toi lisää energiaa ja kuinka väsymys alkoi pikku hiljaa hälvetä.
"Olisi tosiaan ollut melkein syntiä jäädä sisään.", Hailey virnisti sanojensa päätteeksi. Hänen mielessään oli pyörinyt kuitenkin eräs asia koko matkan ulos asti. Hailey nosti kätensä puuskaan. Hän naulitsi katseensa tiukasti Gabrieliin ja ilkikurinen hymy muodostui pian Hailey Allenin kasvoille.
"Annan sinulle Artemisia Lufkinin yhdellä ehdolla.", tyttö aloitti viekkaasti hymyillen. Hänellä oli omasta mielestään loistava suunnitelma.
"Saat kortin sillä ehdolla, että luet minun kanssani vippeihin ennen kevättä. Kun vuosi vaihtuu, raahaan sinut pänttäämään... sanotaanko viisi kertaa kahden viikon aikana.", Hailey totesi itsevarmasti ja ehkä hieman haastavasti. Punapää oli melko varma, että saisi siten itse seuraa lukemiseen sekä pientä hyötyä Gabrielille.

Heidän päästyä pihalle linnasta, Gabriel tunki kädet taskuunsa ja katseli ympärilleen pitkin linnan pihamaita. Ulkona oli loistava sää, ihan kuten hän oli Haileylle tolkuttanutkin. Tytön puhuessa, Gabriel käänsi katseensa tuohon ja nyökytteli kiivaasti sellainen tietäväinen "mitä minä sanoin"-ilme kasvoillaan. Äkkiä tytön ilme kuitenkin muuttui yllättävän tiukaksi ja Gabriel lopetti nyökyttelynsä kohdistaen katseensa tyttöön kulma nyt hieman kysyvästi koholla. Ja sitten tyttö yllättäen pamautti ehdotuksensa kehiin ja jo Artemisia Lufkinin tullessa puheeksi, Gabriel kiinnittyi kuuntelemaan. Hänen kasvoillaan oli aluksi odottava ilme, joka muuttui hämmästyneeksi ja siitä sitten melkeinpä huojentuneeksi!
"Ootko tosissas?!" hän naurahti innostuneena ja nyökkäili jälleen, "tasan luen sun kanssas jos siten saan Lufkinin itelleni!" Tämä diilihän oli varsin mainio eikä Gabriel nähnyt siinä mitään miinuspuolia. Ensinäkin hän saisi Lufkinin. Toisekseen hän saisi luettua kokeisiin, mitä hän varmaan tekisi muutenkin kevätlukukauden alettua.. Ja sai vielä seuraa opintoihin!
"Me voidaan tentata toisiamme sitten," Gabriel sanoi virnistäen Haileylle, "ja mä voin iskostaa sulle kaikki maahiskapinat mieles syvinpii syövereihi!" Hän oli maahiskapinoiden mestari. Hän ei tajunnut sitä itsekään, mutta hän oli oppinut professori Binnsiltä paljon maahisista. Hän voisi itseasiassa vääntää shakkinappuloista jotain maahisia ja siten opettaa kapinahenkeä Haileylle.
"Okei, diili!" hän huudahti riemuissaan ja ojensi kätensä Haileylle sinetöidäkseen tämän sopimuksen.

"Ootko tosissas?!" Gabby naurahti innostuneena ja nyökkäili jälleen, "tasan luen sun kanssas jos siten saan Lufkinin itelleni!"
"Me voidaan tentata toisiamme sitten," Gabriel sanoi virnistäen Haileylle, "ja mä voin iskostaa sulle kaikki maahiskapinat mieles syvinpii syövereihi!"
Hailey naurahti ja näki sielunsa silmin itsensä kuuntelemassa hyvin elävää opetusta maahisista. Gabrielin kanssa opiskelusta tulisi varmasti paljon hauskempaa ja mielekkäämpää. Turhautuneisuus ja ahdistus jäisivät luultavasti suureksi osaksi pois.
"Okei, diili!" poika huudahti riemuissaan ja ojensi kätensä Haileylle sinetöidäkseen tämän sopimuksen.
Hailey tarttui pojan käteen ja puristi sitä tiukasti.
"Hah! Loistavaa! En olekkaan ihan täysin perillä maahisista. Niiden toimissa ei minun mielestäni ole niin suurta logiikkaa. Saanpahan sinusta hyvän opettajan.", tyttö naureskeli ja päästi sitten pojan käden puristuksestaan.
Hailey antoi itsensä kaatua selälleen lumeen. Pudotus oli pehmeä ja vain muutama lumikide pyörähti tytön kasvoille. Hailey tuijotteli hetken ajan kirkasta taivasta ja käänsi sitten katseensa kohti Gabrielia.
"Tykkäätkö enemmän talvesta vai kesästä?", punapää kysyi ja nousi sitten istumaan. Tytön punaiset hiukset olivat täynnä valkoista lunta.
"En ole itse ihan varma kummasta pidän enemmän. Luultavasti kesästä. Silloin voi ottaa aurinkoa, käydä pyöräilemässä, kahlata rannalla, telttailla, käydä ongella, hoitaa puutarhaa, lennättää leijaa ja vaikka mitä.", Hailey luetteli omia harrastuksiaan joita teki aina kesäisin.
"Tosin kun on talvi niin silloin voi olla lumisotaa, tehdä jäälyhtyjä, juoda kuumaa juotavaa pihalla, intoilla joulusta, rakentaa lumiukkoja, käydä luistelemassa ja vaikka mitä.", Hailey punnitsi myös talvipuuhiaan ja näytti hetken ajan miettiväiseltä.

"Ei niillä mitään logiikkaa olekaan," Gabriel naurahti Haileyn pohdittua maahisia, "siksi ne niin hienoja otuksia onkin.. Tai kai niillä joku logiikka on olevinaan." Gabriel veti kätensä pois puristuksesta ja tunki sen taskuunsa katsellen sitten sen hetken ympärilleen, jonka aikana Hailey ehti kellahtaa lumihankeen. Poika naurahti ja potkaisi leikillään aavistuksen lunta lentämään tytön naamalle virnistellen. Hetken hän seisoskeli siinä, Hailey makoili ja molemmat katselivat taivaalle. Sitten Hailey esitti kysymyksensä ja Gabriel naurahti hieman. Hänen ei onneksi tarvinut heti olla vastaamassa kun Hailey alkoi kertoa omia ajatuksiaan ja poika sai vain tyytyä kuuntelemaan kevyt hymy naamallaan karehtien.
Hän ei oikeasti tiennyt kumman olisi valinnut. Kesä toisaalta tarkoitti orpokodissa nyhväämistä, mutta toisaalta viime kesänä hänellä oli ollut oikein hauskaa hänen karattua Leonia tapaamaan. Paitsi että Lisa oli saanut hänet kiinni siitä. Se ei ollut ollut niin hauskaa.. Kunnes sitten myöhemmin. Mutta toisaalta talvella oltiin Tylypahkassa ja täällä nyt oli aina hauskaa. Melkein.
"Mä en tiedä," hän lopulta myönsi naurahtaen, "kesä tarkottaa lähinnä orpokodilla kököttämistä ja Tylypahkassa on aina hauskaa. Taidan valita talven koska silloin ollaan täällä ja saan härnätä sua päivätyökseni." Hän virnisti. Toisaalta jos hän voisi kököttää kesän Tylypahkassa, mitä hän täällä tekisi yksikseen? Ei sekään varmaan kovin ratkiriemukasta olisi. Sitäpaitsi sitten olisi liikaa aikaa löytää kaikki linnan salakäytävät ja lopulta varsinaiset lukukaudet alkaisivat vaikuttaa puuduttavilta.
Lopulta Gabriel tuijotti Haileyä hetken ja samassa poika pomppasi ilmaan ja laskeutui selälleen lumihankeen tytön viereen niin että hanki pöllysi! Hän tunsi uppoavansa pienestä koostaan huolimatta hankeen ja oli varma että joutuisi räpiköimään sieltä ylös vielä aika kauan!
"Äärght! Lunta meni niskaan!" poika valitti puoliksi nauraen ja yritti kaivaa niskaansa vaikka se tarkoittikin lähinnä sitä että lunta meni vain lisää!

Hailey odotteli kärsivällisesti mitä Gabby meinaisi kysymykeen vastailla.
"Mä en tiedä," hän lopulta myönsi naurahtaen, "Kesä tarkottaa lähinnä orpokodilla kököttämistä ja Tylypahkassa on aina hauskaa. Taidan valita talven koska silloin ollaan täällä ja saan härnätä sua päivätyökseni." Hän virnisti.
Pojan vastaus oli ymmärrettävä ja sai punapään naureskelemaan. Gabby tosiaan otti hänen härnäyksensä ikään kuin työnään koulun ohessa. Pieni härnäys ja leikkimielinen kiusa oli ihan hauskaa jopa Haileyn mielestä.
Lopulta Gabriel tuijotti Haileyä hetken ja samassa poika pomppasi ilmaan ja laskeutui selälleen lumihankeen tytön viereen niin että hanki pöllysi! Hailey sai kasan lunta kasvoilleen ja rääkäisi kuuluvasti. Kylmä ja yhtä-äkkinen lumisuihku ei tuntunut mukavalta ja sai tytön värähtämään kylmästä.
"Äärght! Lunta meni niskaan!" poika valitti puoliksi nauraen ja yritti kaivaa niskaansa vaikka se tarkoittikin lähinnä sitä että lunta meni vain lisää!
Hailey antoi itselleen luvan nauraa kovaan ääneen ennen kuin ojensi kättään sen verran että saisi kaavittua lunta pois Gabbyn niskasta ja ehkä myös autettua häntä ylös päin hangesta. Vielä tänäpäivänäkin Hailey yllättyi miten pieni ja laiha poika Gabriel oli.
Äkkiä Hailey ponkaisi istumaan lumihangesta. Hän oli selvästi unohtanut jotakin...
"Gabby, olen pahoillani mutta minun on aivan pakko käydä tarkistamassa kalenterini tämän viikon ajalta. Tuli sellainen olo että olen unohtanut jotain todella tärkeää."
Hailey loi aidosti pahoittelevan katseen ystäväänsä ja väänsi itsensä pystyyn lumesta. Punapää lähti nopein askelin suuntaamaan ovia kohti.
"Saat sen Lufkinin illalla!", Hailey huudahti vielä ystävälleen ennen kuin keskittyi nyt kokonaan muistamaan mitä oli unohtanut.