Eglentine Neuforum

Nimi: Eglentine Neuforum

Syntymäaika: 19.5. 1940

Verisääty: Jästisyntyinen

Taikasauva: Sauva on pajupuuta ja sisältää Flamingon kynttä ja Harakan sulan. Sauvaan on kaiverrettu lehtiköynnöskuviota.
]
Sauvakäsi: Oikea

Tupa/Ammatti: Korpinkynsi/Unhoituttaja

Animaagi: Harakka

Suojelius: Flamingo

Koti: Hän on sukunsa ainoa noita. Hän asuu iäkkään äitinsä Lucyn kanssa, huolehtien tästä. He asuvat Lontoon Morninside:lla tilavassa asunnossa. Hänellä on kolme kissaa. Maimai ja tämän kaksi pentua Helmer ja Talbot.

Ulkonäön lainaa: Patricia Routledge

Luonne: Eglentine on erittäin suorasanainen ja puhuu usein sivu suunsa asioita joita ei todellakaan tarkoita, toisaalta hän osaa säilyttää salaisuudet, hän ei koskaan kerro hänelle uskottuja salaisuuksiaan muille. Hänen puheenlahjansa ovat onnistuneet ohjamaan harhaan pahaa tarkoittavat, näiden sitä huomaamatta.
Hän on kipakkaluontoinen, hieman kömpelö. Hyvinkin elegantti, pyrkii täydellisyyteen. Auta armias jos hän kompastuu, jonkun nähden, hän ei siitä helposti yli pääse.
Hän on hyvin älykäs ja valmistui aikoinaan Tylypahkan kolmanneksi parhaana oppilaana, josta hän jaksaa ylpeillä sukulaisilleen. Hän on loistava kokki ja tarjoaa kokkaustaitojaan, velhojen juhliin.
Feeniksin killan vankkumaton kannattaja, vaikkei siihen kuulukaan.
Kuvittelee olevansa hyvin musikaalinen Laulunäyte.

Menneisyys: Hän loitsi ensimmäisen vahinkoloitsunsa viisi-vuotiaana. Hänen äitinsä ruoka paloi pohjaan ja sytytti paistin tuleen. Hän sitten päätti sammuttaa sen, tosin sateella. Hänen äitinsä järkyttyi tuosta niin, että Armando Dippet lähetti Albus Dumbledoren tämän kotiin kertomaan tytön noituudesta. Eglentinen isä Herbert piti asiaa järjellisenä ja antoi asian olla. Lucy-vaimonsa kuitenkin oli sekaisin kuitenkin pitemmän aikaa, ennen kuin pystyi hyväksymään tyttärensä noituuden. Herbert sai tästä vuoden perästä kotona sydän kohtauksen ja kuoli tyttärensä ja vaimonsa vierelle.

Eglentinen aloitettua 1951 Tylypahkassa, hänet lajitettiin Korpinkynsiin.
Hän vietti lähes kaiken vapaa-aikansa Kirjastosta. Hän tuli erikoisen hyvin toimeen Matami Prillin kanssa ja olikin pari viimeistä vuotta kirjastossa tämän apulaisena.

Hän ystävystyi harvojen oppilastovereidensa kanssa ja sai näiden vankkumattoman luottamuksen puolelleen. Hän palvoi koulunrehtoria Albus Dumbledorea. Aina tämän kuolemaan asti hän osoitti vankkumatonta kunnioitusta ja arvostusta tätä kohti.

Hän on kerran elämässään seurustellut, se oli vuonna 1959 erään entisen tupatoverina Alfons Stinnemanin kanssa, mutta se jäi pusuasteelle ja päättyi kun Alfons löysi toisen, sen jälkeen hän ei koskaan seurustellut kenenkään kanssa.
Kovan kuoren alla on kuitenkin pehmeyttä ja hellyyttä ja hän tulee loistavasti toimeen lasten kanssa ja nauttii heidän seurastaan. Hän joskus auttaakin jästejä lastenhoidossa, mutta viihtyy enemmän Unhoituttajan työssä.


Pelinäyte:

Eglentine istui vaalealla kirsikkakuvioisella nojatuolissa. Teekuppi hänen vierellä olevassa pöydällä oli koskematon.
Hänen katseensa oli kylmä. Hän tunsi sydämensä revityn irti paikoiltaan. "Alfons", hän kuiskasi hiljaa itku kurkussa. "Miksi? Miksi sinä sen teit?" hän kysyi kyynelten valuessa silmistään.
Miehen katse oli rauhallinen ja tulkitsematon.
Hän ei sanonut vastaukseksi mitään, kumarsi vain kohteliaasti ja lähti kaikessa hiljaisuudessa pois.

Lucy tuli ja puristi tyttärensä syliinsä ja sanoi: "Itke vain, mutta muista, vielä tulee hetki, kun sinua palvotaan ja rakastetaan niin syvästi."
"Minä en usko. Minä en koskaan enää luota miehiin siinä mielessä", hän kuiskasi ja nyyhkytti äitinsä tuttua olkaa vasten.
"Äläs sano", äiti sanoi hellästi hänelle ja silitti 19-vuotiaan tyttärensä tukkaa.