Taistelukentällä

//Eli ensimmäinen taistelu tähän topicciin lähtee Lucius Malfoy vs Eglentine!//


2. 4. 1998


Taistelu oli hurjana käynnissä, viimeinen taistelu oli myös tätä myöten jo käynnistynyt. Kuolonsyöjät olivat jokaikinen kerääntyneet kasaan ja Tylypahkan liekkien valoissa lenteli kirouksia, loitsuja, noitia ja velhoja kaatui yksi kerrallaan kuolleina maahan. Taistelu oli ratkaiseva toisen velhosodan osalta, kuolonsyöjät tekivät kaikkensa voittaakseen taistelun mutta myös jäljellä olevat Feeniksin killan jäsenet ja jokainen koulun oppilas yritti selvitä hengissä. Tappokirouksia lenteli lähes jokaisen kuolonsyöjän sauvoista niin useasti kuin he vain kerkesivät, kidutuskirouksilta ei vältytty ja ties mitä ihmiskehoa vahingoittavia loitsuja lenteli päin seiniä ja jopa itse koulun sisällä oli täysi myräkkä päällä. Voldemort, Pimeyden lordi oli kasannut kaikki kannattajansa, kaikki pimeät olennot ja otukset yhteen kasaan ja hyökännyt nyt täysillä Tylypahkaan puidakseen viimeisen taistelun käyntiin jossa selviäisi voittaja toiselle velhosodalle. Lucius Malfoy oli myös kuolonsyöjänä joutunut jopa oman poikansa ja vaimonsa kanssa saapumaan taistelukentälle ja oli jo kerennyt tappamaan muutaman velhon tieltänsä. Hän ei pitänyt enään tilanteestaan, mutta kuitenkin uskollisena kuolonsyöjänä hänen oli taisteltava Voldemortin riveissä ja nyt hän kykeni heittämään anteeksiantamattomia kirouksia vain ilmoihin kun kaikki tiesivät hänen olevan jo kuolonsyöjä. Myös kuolonsyöjiä kaatui, ja Lucius tiesi että Voldemort olisi kohta täällä Harry Potterin perässä. Suurin taistelu toisen velhosodan aikana, liekit heittelivät hohtoaan ja valoaan mustaan yöhön ja Lucius joutui jopa torjumaan muutamia loitsuja kun niitä lenteli ympäriinsä ja miten sattui.


Lucius ei ollut kiinnostunut siitä mitä muille kuolonsyöjille kävisi, hän pelkäsi eniten sitä että hänen poikansa, Draco saisi surman tässä taistelussa. Dracohan oli nykyisin kuolonsyöjä ja taisteli Pimeyden lordin riveissä ja Lucius ei tiennyt missä hänen poikansa nyt oli, toivoi vain että hän olisi elossa. Taikaministeriön valtaamisesta jääneet aurorit olivat kaikki saapuneet Tylypahkan taisteluun taistelemaan Voldemortia vastaan. Viellä muutama vuosi sitten kuolonsyöjät olivat viellä toimineet hiljaisesti ja Lucius näpeltänyt tietoa taikaministeriöstä ja nyt he olivat tulleet suoraan rynnäkköön Tylypahkaan. Ankeuttajat jotka olivat Voldemortin puolella syöksyivät linnaan sen professorien, auroreiden ja oppilaiden kimppuun ja monet muut, kuten muutamia jättiläisiä ja muita pimeitä otuksia kävivät verenhimoisesti vain taistoon Pimeyden lordin puolesta. ''Karkotaseet!'' Eräs kuudesluokkalainen oppilas yritti heittää punaisen valon muodossa karkotasetta Luciukseen joka torjui sen nopeasti sauvallaan. Meni hetki siihen että he vuorotellen heittelivät toisiinsa kirouksia ja kummatkin torjuivat ja väistelivät. ''Avada Kedavra!'' Lucius Malfoyn puisen sauvan kärjestä lennähti vihreä valo joka osui suoraan oppilaan rintakehään joka lennähti selälteen kuolleena maahan. Lucius tiesi varsin hyvin, että jos he nyt häviäisivät, menolippu Azkabaniin oli varma ja kun Pimeyden lordi kaatuisi taas, niin Lucius saisi istua siellä tällä kertaa pidempään kuin vain hieman alle vuoden.


Lucius tietenkin mietti että hänen poikansa saattasi selviytyä kahden ystävänsä kanssa, Crabben ja Goylen. Myös heidän isänsä olivat kuolonsyöjiä jotka olivat täällä taistelukentällä Pimeyden lordin puolesta ja heidän poikansa olivat myös tätä nykyä pimeyden velhoja kuten oli Dracokin. Mutta myös Malfoy jotenkin luuli että he voittaisivat, heidän Lordillaan oli Seljasauva, voimakkain sauva koko taikamaailmassa. Sen lisäksi Albus oli kuollut, ja Albus oli ainut velho jolla olisi mahdollisuuksia päihittää Voldemort jos edes hänkään. Luciuksen mieleen tuli myös se että oliko Severus heidän puolellaan, Severushan oli tätä nykyä Tylypahkan rehtori, eroaisiko hän virastaan ja taistelisi Pimeyden lordin puolesta vai yrittäisi vain puolustaa kouluansa?