Good day, sunshine

((Hailey tänne! Onko päivämäärä ok?))

15.9.1994, torstai

Chaos nojasi käsiinsä ja tuijotti edessään seisovaa velhoa, joka puhua papatti jo varmaankin toista tuntia. Ainakin siltä Chaoksesta tuntui. Jälleen kerran taikaministeriön jokaiselta osastolta oli kerätty porukkaa kuuntelemaan selostusta kolmivelhoturnajaisten turvatoimista. Chaos oli kateellinen tylypahkalaisille; silloin kun hän oli käynyt koulua, mitään vastaavaa ei oltu järjestetty. Kolmivelhoturnajaiset kuulostivat todella hauskoilta, ja kaikki jotka tunsivat Chaoksen, olivat varmasti hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tilaisuutta osallistua ei olisi voinut jättää väliin, jos edelleen olisi Tylypahkassa. Kolmivelhoturnajaisten jännittävyydestä huolimatta tämä infotilaisuudeksi nimetty tylsyysmaraton ei ollut ollenkaan jännittävä. Chaos joutui nipistelemään itseään aina välillä pysyäkseen hereillä, sillä puhuva velho oli todella kuivaa kuunneltavaa. Velho puhui tasapaksulla äänellä ja piti jokaisen sanan välissä aivan liian pitkän tauon. Lisäksi velho sai jopa lohikäärmeet kuulostamaan tylsiltä.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Chaos havahtui liikkeeseen ja tuolien rahinaan lattiaa vasten. Chaos suoristi ryhtinsä ja alkoi keräillä pöydältä tavaroitaan. Hän oli varannut mukaan pergamenttia ja sulkakynän, jotta voisi kirjoittaa muistiinpanoja. Aluksi hän oli jaksanut kirjoittaakin jotain ylös, mutta oli pian huomannut vain suttaavansa epämääräisiä kuvioita pergamentinkulmaan. Niinpä pergamentilla oli vain muutama avainsana infon alkupuolelta ja pergamentintäydeltä kaikenlaisia kiemuroita. Yhdessä kulmassa oli jopa pieni lohikäärme puhkumassa tulta. Suurin osa paikallaolijoista oli jo kipittänyt tiehensä, luultavasti samasta syystä kuin Chaoskin toivoi pääsevänsä pian pois. Toive ei kuitenkaan täyttynyt, sillä juuri kun hän oli kääntymässä kohti ovea, Chaos jäi hihastaan kiinni tuolin selkänojaan. Kaikki tavarat hänen käsissään tippuivat lattialle ja koko mies horjahti hieman. Chaos huokaisi raskaasti katsoessaan rikkinäistä mustepulloa ja musteeseen tahriintuneita pergamentteja. Hän kaivoi taskustaan taikasauvansa ja yritti katouttaa mustetta lattialta. Chaoksen heikkouksiin oli aina kuulunut kodinhoitoon liittyvät loitsut, joten vaikka muste suurimmaksi osaksi katosi lattialta, pergamentteja ei Chaoksen puhdistusloitsuilla enää saataisi lukukelpoisiksi.

[Yeah, päivämäärä on ok ^^ Sorry kun kesti tämä vastaaminen!]

Hailey oli saapunut ensin innoissaan kokoukseen, jonka aiheena olivat Tylypahkassa järjestettävät kolmivelhoturnajaiset ja niiden turvatoimet. Ministeriön jokaiselta osastolta oli tullut porukkaa kuuntelemaan tätä infotilaisuutta, jonka puhujalla ei selvästikkään ollut kokemusta kiinnostavasta tyylistä puhua. Kolmivelhoturnajaiset olivat Haileyn mielestä mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma, jossa nuoret velhot ja noidat pääsisivät näyttämään taitojaan. Turvatoimiin oli todellakin panostettu ja Hailey toivoi hetken aikaa, olevansa töissä jollain toisella osastolla, jolla olisi enemmäkin tekemistä tuon tapahtuman kanssa. Hailey huokaisi hieman ja koetti taas keskittyä miehen tylsään ääneen. Nainen ei ollut uskonut, että joku saisi lohikäärmeetkin kuulostamaan tylsältä.

Jo tilaisuuden alussa Hailey oli varannut eteensä muistiinpanovälineensä. Hohtavan puhtaalle pergamentille oli ilmestynyt tarkkoja muistiinpanoja vaikka punapään olikin ollut pakko tsempata itseään jottei olisi vaipunut ohueen horroksen kaltaiseen tilaan. Aina silloin tällöin nainen oli pudistellut pienesti päätään pysyäkseen paremmin perillä mistä nyt puhuttiin. Pienen ponnistelun jälkeen Hailey olikin onnistunut kirjaamaan ylös tärkeitä kohtia. Oranssi sulkakynä laskeutui äänettömästi pöydälle ja naisen vaaleat sormet päästivät siitä irti. Tilaisuus oli päättynyt. Kaikkialla kuului tuolien ääniä kun porukka alkoi lappaamaan pois huoneesta. Hailey istui hetken aikaa paikoillaan ja silmäili nopeasti muistiinpanojaan. Sen jälkeen nainen keräsi myös omat kamansa ja nousi seisomaan. Ovelle ryntäystä ei vielä kannattanut edes harkita, koska siellä näytti olevan jonkin sortin ruuhkaa. Hailey jäi seisomaan erään pöyden eteen pieni hymy huulillaan. Tämä olikin punapään yleinen perusilme. Jos mikään ei erityisesti painanut tämän mieltä, naisen huulilla kareili usein pienen pieni hymy.
Jostain kuului miten tavaroita tippui lattialle. Hailey kääntyi yllättyneesti äänen suuntaan ja näki miten miehen jalkojen juuressa oli läjä musteeseen tahriutuneita pergamentteja ja rikkinäisiä mustepulloja.
"Oletko kunnossa?", Hailey kysyi huolestuneena ja asteli miehen viereen. Nainen polvistui tämän tavaroiden viereen ja nosti käsiinsä varovasti rikkinäisten mustepullojen sirpaleita.
"Harmin paikka.", punapää totesi harmissaan ja katsahti miestä kasvoihin. Tämän kasvot olivat jotenkin tutun oloiset mutta Hailey ei ollut varma oliko nähnyt miehen jossain aikaisemmin. Asia jäi kuitenkin ilmaan roikkumaan eikä punapää ajatellut sen olevan tärkeää.
"Sano jos vain jotenkin auttaa.", Hailey sanoi lempeästi ja katsahti suttuisia pergamentteja. Mies ei selvästi ollut ykkönen siivoukseen liittyvissä taioissa.

((Joo ei mitään!))

Chaos laski taikasauvansa, kun hän kuuli puhetta ja näki punapäisen naisen kumartuvan hänen tavaroidensa ylle. Hieman hämillään tuollaisesta huomaavaisuudesta, Chaos kohautti olkiaan. "Lattia siinä sai enemmän osumaa kuin minä", hän vastasi virnistellen naiselle, joka oli alkanut kerätä mustepullon sirpaleita lattialta. "Älä sinä satuta käsiäsi niillä sirpaleilla", Chaos vastasi punapään avuntarjoukselle ja kumartui itsekin keräämään edelleen musteesta märkiä pergamentteja ja lasinsirpaleita. "Olen nimittäin yhtä surkea parantaja kuin siivojakin", Chaos sanoi nyökäten kohti pergamenttia, jolta hän oli hetki sitten yrittänyt puhdistaa mustetta, mutta joka oli edelleen täynnä mustetahroja. Chaos ei tosin ollut varma, mitkä mustetahroista olivat kokouksen jäljiltä ja mitkä levinneen musteen ansiota.

"Näitä taitaa olla turha yrittää pelastaa. Toisaalta, ei niissä mitään tärkeää ollut..." Chaos sanoi hieman hiljempaa, puhuen lähinnä itselleen. Kuiva puhuja oli jo lähtenyt hitain askelin kohti omaa osastoaan, mikä se sitten lienikään. Mies oli tainnut esitellä itsensä, mutta Chaos ei enää muistanut sellaista yksityiskohtaa. Chaos nousi ja kantoi roikottaen pergamentinpalaa ja pientä kasaa lasinsirpaleita. Hän tipautti ne roskakoriin ja katsahti käsiään, jotka nekin olivat nyt hieman musteessa. Chaos siirsi katseensa häntä auttaneeseen naiseen. "Kiittäisin, esittäytyisin ja kättelisin, jos en olisi ihan musteessa", Chaos sanoi naurahtaen ja mietti, mitä tekisi musteisille käsilleen. Lopulta hän päätyi siihen, että farkut olisi jokatapauksessa pestävä, ja pyyhki kätensä niihin, vesipisteiden loistaessa poissaolollaan. "Kiitos avusta, siis. En muista olemmeko koskaan nähneet, olen Chaos Denbright unhoituttajaosastolta", Chaos esittäytyi naiselle hymyillen.

"Älä sinä satuta käsiäsi niillä sirpaleilla", mies vastasi punapään avuntarjoukselle ja kumartui itsekin keräämään edelleen musteesta märkiä pergamentteja ja lasinsirpaleita. Hailey hymyili miehelle ja varoi kyllä tarkasti ettei satuttaisi sormiaan teräviin lasinpaloihin.
"Olen nimittäin yhtä surkea parantaja kuin siivojakin", mies sanoi nyökäten kohti pergamenttia, jolta hän oli hetki sitten yrittänyt puhdistaa mustetta, mutta joka oli edelleen täynnä mustetahroja.
Hailey salli itsensä naurahtaa hieman tämän kommentille. Joku olisi voinut pitää miehen heittoa hieman huonona mutta jostain syystä Haileylla oli aina ollut tavallista oudompi huumorintaju. Nainen huomasi yhä uudestaan nauravansa varsinkin mustalle huumorille.

"Näitä taitaa olla turha yrittää pelastaa. Toisaalta, ei niissä mitään tärkeää ollut..." miekkonen sanoi hieman hiljempaa, puhuen selvästi lähinnä itselleen.
Tämä nousi ja kantoi roikottaen pergamentinpalaa ja pientä kasaa lasinsirpaleita. Hän tipautti ne roskakoriin ja katsahti käsiään, jotka nekin olivat nyt hieman musteessa. Hailey oli hieman harmissaan tästä miehen pienestä 'onnettomuudesta'. Harmillista että toinen rikkoo mustepullonsa juuri äskeisen tilaisuuden muistiinpanojen päälle. Mies siirsi katseensa häntä auttaneeseen naiseen.
"Kiittäisin, esittäytyisin ja kättelisin, jos en olisi ihan musteessa", tämä sanoi naurahtaen ja Hailey vastasi naurahdukseen nousten nyt itsekin taas seisomaan.
Mies pyyhki musteisia käsiään farkkuihinsa sellaisella tyylillä mikä olisi saanut Haileyn äidin parahtamaan kauhusta ja kaatumaan kuolleena lattialle. Kyseinen mielikuva piirtyi elävästi naisen mieleen ja Haileyn piti pakottaa se ajatus pois päästään ettei hänen kasvoilleen olisi noussut hullunkurista virnettä.
"Kiitos avusta, siis. En muista olemmeko koskaan nähneet, olen Chaos Denbright unhoituttajaosastolta", Chaos esittäytyi naiselle hymyillen.
Chaos? Chaos Denbright? , punapää kelaili itsekseen. Nainen mietti taas kerran, että missä ihmeessä oli kuullut tuon nimen. Hailey ei kuitenkaan kehdannut kysyä asiasta sillä olisi jokseenkin noloa jos kaksikko ei olisikaan ikinä tavannut.
Lämpöinen hymy nousi Allenin kasvoille ja ojensi kuitenkin kättään miestä kohti.
"Hauska tavata. Olen Hailey Allen Otus-, henkilö- ja haamujaostosta. Toimin tulkkina.", nainen esitteli itsensä ja iski sitten kiusoittelevasti silmää.
"Me voidaan ihan hyvin kätellä. Muutama mustetahra on ihan ookoo. Jos ei minkään muun takia niin sitten vaikka ihan tasapuolisuuden vuoksi. Koska sinulla on tällä hetkellä musteiset farkut sekä kädet, ei ole suuri vahinko jos minä saan käsiisi hieman mustetta.", Hailey laukaisi huvittuneesti ja kallisti sympaattisesti hieman päätään.
"Unhoituttaja? Vau. Aikamoinen duuni.", Hailey kommentoi Chaosin työtä. Unhoituttamisloitsu ja muut ihmisen mieleen vaikuttavat taiat kiehtoivat Haileyta jonkin verran.

Chaos nyökkäsi hymyillen naisen esittäytymiselle. Hän oli tuskin koskaan tavannut Haileya missään, mutta tämän puhetyyli vaikutti jollain tapaa tutulta. Ehkä hän vain muistutti jotakuta, jonka Chaos tunsi. Haileyn seuraavalle kommentille Chaos ei voinut kuin nauraa. "Omatpahan ovat kätesi", hän sanoi virnistellen ja ojensi kätensä kätelläkseen punapäätä. "Hauska tutustua, Hailey", Chaos sanoi kohteliaasti kättelyn lomassa. "Niin ja kiitos avusta", hän vielä lisäsi hymyillen. Lattiaankin oli jäänyt mustetahroja, mutta joku muu saisi siivota ne pois. Varmasti ministeriössä olisi joku, joka oli taitavampi siivousloitsuissa kuin Chaos. Ja joku joka välitti enemmän.

Hailey vaikutti kiinnostuneelta unhoituttajan työstä, ja vaikka Chaos pitikin työstään ja arvosti sitä enemmän kuin todella monet muut ministeriöläiset ja velhomaailman jäsenet, ei hän sitä silti pitänyt kovin erikoisena työnä. Toisaalta luultavasti Haileykin ihmetteli sitä ainoastaan kohteliaisuudesta. "Siinä se menee missä mikä tahansa muukin työ", Chaos sanoi kohauttaen olkiaan. "Mutta tulkkeja ei ministeriössä taida kovin montaa olla, vai onko?" Chaos kysäisi palaten Haileyn työhön. Chaos ei ollut ainakaan koskaan ennen tavannut yhtään tulkkia ministeriön palkkalistoilla. Sellainen olisi kyllä välillä ollut kätevä unhoituttajan työssäkin, toisinaan jästien kanssa työskentely vaati enemmän kielipäätä kuin olisi kuvitellut. Chaos vilkaisi rannekelloaan. Häntä tuskin vielä kaivattaisiin unhoituttajaosastolla, päivä oli ollut aika hiljainen. Ja Chaos ei itse varsinaisesti kaivannut työpöytänsä ääreen tekemään raportteja edellisten päivien työtehtävistä. Kupillinen kahvia voisi tehdä hyvää tylsän kokouksen jälkeen, sillä jos mitään toiminnallista työtehtävää ei ilmestyisi, Chaos nukahtaisi työpöytänsä ääreen silkasta tylsyydestä.

((Vähän tökkii, mut yritä saada jotain tästä irti!))

Hailey huomasi käsiinsä tulleet pienet mustetahrat muttei välittänyt niistä. Ne saisi tosiaan sitten myöhemmin pestyä pois.
"Siinä se menee missä mikä tahansa muukin työ", Chaos sanoi kohauttaen olkiaan. "Mutta tulkkeja ei ministeriössä taida kovin montaa olla, vai onko?" Chaos kysäisi palaten Haileyn työhön.
Pieni hymy nousi Haileyn kasvoille kun tämä nyökkäsi.
"Jep, täällä ei tosiaan tule tylsää kun töitä tuntuu olevan joka lähtöön. Aika vähän meitä loppujen lopuksi on."
Chaos oli selvästi erimieltä unhoittujan työn erikoisuudesta kun taas Hailey piti tätä työtä hyvinkin kiinnostavana.
Nainen katshti itsekin kelloaan. Siinä oli vihreä nahkahihna ja hopeiset viisarit.
"Kello alkaa pelottavasti lähestyä seuraavaa kuoleman tuomiotani.", Hailey irvisti viitaten äskeiseen info-tilaisuuteen.
"Tapaan kaksi maahisten edustajaa ja he jos ketkä eivät ole liian yhteistyökykyisiä.", punapää totesi huvittuneena sekä hieman kärsivästi. Hailey ei liioin odottanut seuraavaa työtehtäväänsä.
"Oli oikein mukava tavata. Toivottavasti sinulla sujuu hyvin työsi parissa. Minun on ikävä kyllä nyt mentävä.", Hailey hymyili ja kumarsi vitsikkäästi ennen kuin kääntyi ja lähti miehestä pois päin käytävää pitkin.

[Yeah, se oli minun viimeinen. Pistä jatkoa jos haluat mutten usko että se on pakollista?]