Look at all the lonely people

((Randa tänne :) ))

26.8.1992, keskiviikko

Neville harppoi pitkin Viistokujaa mumminsa perässä kantaen ostoskasseja. Mummi jutusteli mukavia lämpimänä kesäpäivänä ja pysähtyi aina välillä ihailemaan näyteikkunoita tai tervehtimään tuttujaan. Neville alkoi olla jo hieman hengästynyt, sillä ostoksia oli kertynyt jo aika tavalla. Yhtäkkiä mummi pysähtyi, ja Neville oli törmätä isoäitinsä selkään. Hän kompasteli hetken, mutta onnistui kuitenkin pitämään tasapainonsa. "A-anteeksi", Neville sanoi hiljaa. "Älä höpsi, Neville", Augusta Longbottom sanoi reippaasti, "käydään tässä kohtaa ostamassa sinulle uudet koulukaavut. Olet jo vuoden aikana kasvanut niin paljon, että vanhat kaavut alkavat olla jo lyhyitä", Augusta jatkoi ja Neville nyökkäsi. Pitkä ja monella tapaa hirmuisen näköinen vanha nainen ja pulleahko, pieni poika astuivat sisään matami Malkinin kaapuliikkeeseen.

"Hei, Alison, Neville tarvitsisi uudet kaavut", mummi sanoi noin viisikymppiselle naiselle, jolla oli ruskeat kiharat hiukset ja joka hääräili ompelukoneen takana. Nainen tervehti Nevilleä ja Augustaa iloisesti ja ilmoitti olevansa juuri lähdössä, mutta matami Malkin tulisi aivan pian palvelemaan heitä. Neville laski ostokset penkille, joka oli tarkoitettu kai odottelevia perheenjäseniä varten, ja venytteli käsiään. Hetken kuluttua matami Malkin ilmestyi takahuoneesta. "Päivää, matami Malkin. Jospa jätän Nevillen tähän sinun huoleksesi hetkeksi ja käväisen itse kirjakaupoilla. Aivan tavallinen työkaapu ja viitta riittää, kiitos vain", Nevillen mummi sanoi, puhuen samalla sekä Nevillelle että matami Malkinille. Matami Malkin myönteli ja huitoi Nevilleä kohti koroketta. Neville hyvästeli mumminsa, joka lupasi käydä ostamassa Nevillen uudet koulukirjat kaavun sovittamisen aikana. Neville hypähti korokkeelle ja jäi odottelemaan, kun matami Malkin haeskeli mittanauhoja ja muita tarvikkeita. "No, oletko viihtynyt Tylypahkassa", matami Malkin kyseli Nevilleltä, joka levitteli käsiään mittanauhan mittaillessa hänen käsivarsiaan. Matami Malkin vaikutti siltä, kuin tuntisi Nevillen paremminkin, vaikka Neville ei ollut koskaan tavannut tätä ennen viime vuotta, kun he olivat ostaneet Nevillen ensimmäiset koulukaavut. Neville vastaili ympäripyöreästi, kertoen pitävänsä Tylypahkasta, mutta hän ei ehtinyt kuuntelemaan matami Malkinin seuraavaa kysymystä, kun pieni kello ovelta kilahti ja kertoi uuden asiakkaan saapumisesta.

Randan isä käski tyttöä pyörähtämään ympäri, hunnun ja abayan oli oltava kunnossa. Kun he lopulta pääsivät Viistokujalle, isä koko ajan tökki tyttöä eteenpäin. Randa paran selkä oli kipeä, isä oli pari päivää aiemmin työntänyt tytön portaita alas, kun tyttö oli pyytänyt piirustuspaperia.

Hänen jalkansa oli mennyt sijoiltaan ja hän ontui eteenpäin.
"Muista, että pidän sinua koko ajan silmällä", isä mutisi tytölle työntäen tätä eteenpäin.
He menivät ensin ostamaan koulukirjoja. Kun isä oli maksanut kirjat Randa otti pinon syliinsä ja lähti liikkeestä isänsä perässä.
"Älä hidastele!" isä tiuskaisi vihaisena. Randa yritti nopeasti ontua isänsä vierelle, mutta sai iskun. Muuan iäkäs noita näki isän lyövän tyttöä, mutta lähti järkyttyneenä poispäin.

"Ta-ta-tarvitsen u-uudet ka-ka-kaavut", hän kuiskasi isälleen, kun Matami Malkinin liike osui kohdalle.
Isä murahti kiukkuisesti, vaikka tiesi asian olevan totta, tyttö oli vuoden aikana saanut pituutta. Hän otti tyttöä niskasta ja työnsi edellään ovesta liikkeeseen.
Kello kilisi oven yllä kun he astuivat sisään.

"Päivää, kaapuja tarvitaan vai?" Matami Malkin kysyi.
"Niin", isä murisi vihaisesti ja jatkoi: "Koko asusto uusittava."
"Hetki pieni, hoidan ensin tämän nuorenmiehen", Matami Malkin sanoi.
Randa katsoi nuorukaista, josta tämä puhui ja huomasi ilokseen tämän olevan Neville.

Neville katsahti ovelle, kun se avautui. Neville näki tytön ja ilmeisesti tämän isän tulevan sisään liikkeeseen. Oven sulkeutuessa ja auringonvalon jäädessä oven ulkopuolelle niin, että Neville tulijat kunnolla, hän tunnista tytön puuskupuhiksi, jonka kanssa Neville oli joskus vaihtanut muutaman sanan. Tyttö oli ilmeisesti kotoisin Saudi-Arabiasta, kuten näkyi jo häne ulkonäöstään. Neville ei oikeastaan ollut edes täysin varma, oliko tyttö sama puuskupuhtyttö, joksi hän tätä luuli, sillä tytöstä ei näkynyt kuin silmät ja pieni kaistale ihoa.
Matami Malkinin mittanauha mittaili juuri Nevillen levitettyjä käsivarsia kun itse matami Malkin keskusteli lyhyesti tytön ja tämän isän kanssa. Kun matami Malkin palasi jälleen Nevillen luokse ja alkoi sovitella kaapua hänen päälleen, Neville hymähti ja mietti, muistikohan tyttö häntä. Oli kuitenkin kovin noloa, jos tunnistaisi ja Neville ei sanoisi mitään. Mummi oli yrittänyt saada Nevilleä pääsemään yli ujoudestaan, ja vaikka mummi ei ollutkaan paikalla, Neville rohkaisi mielensä ja päätti kysellä tytön kuulumisia.

"Hmm, moi, sinähän olet Randa, eikö? Miten kesä on mennyt?" Meville kysäisi, vilkuillen vuorotellen Randaa ja seinää. Matami Malkin hyräili Nevillen selän takana ja pisti nuppineuloja kaavun hihoihin. "Joko odotat taas Tylypahkaan palaamista?" Neville kysäisi vielä hyvin lyhyen tauon jälkeen. Neville kaipasi jo Tylypahkaa ja kaikkia ystäviään. Lomailu oli mukavaa, mutta hän kaipasi oman ikäistään seuraa. Naapurustossa asui pelkästään jästilapsia, eikä Neville oikein koskaan uskaltanut pienempänäkään leikkiä heidän kanssaan, joten yhteiset puheenaiheet tässä kohtaa olisivat vähissä. Mummin ja muiden sukulaisten seurassa ei ollut mitään väliä, mutta varsinkin näin kesäisin Neville kaipasi oikeaa perhettä ja ehkä muutamaa sisarusta. Vierailut Pyhässä Mungossa eivät yleensä saaneet Nevilleä kovin hyvälle tuulelle, eikä Neville varsinaisesti viihtynyt myöskään mummin kanssa sukuloimassa, koska hän olisi kaivannut hieman muutakin tekemistä kuin pullan syömistä ja teen juomista.

"He-hei, niin olenkin ja si-nä olet Neville", Randa sanoi ja tunsi otteen puristavan tiukasti kädestä.
"بارد طفل!" hänen isänsä huudahti vihaisena.
Randa painoi katseensa maahan, hänen isänsä veti hänet liikkeestä ulos.
Hän tivasi kuka poika oli ja miksi Randa puhui hänelle avoimesti.
"A-anteeksi, isä. Hä-hän on minun ikäinen ja tä-täällä on tapana tervehtiä tuttuja", hän sopersi arabiaksi isälleen.
"دعونا هذه المرة، ولكن تذكر أنه في المرة التالية التي تفقد حياتك!" hänen isänsä uhkasi tämän henkeä. Hän löi tätä kasvoille ja vetäisi takaisin liikkeeseen.

"Ke-kesäni meni oikein hyvin", hän valehteli takeltelematta, hän niin toivoi, ettei Neville olisi nähnyt hänen kohtaloaan.
Hän todellakin odotti koulun alkua.
"O-odotan ko-kovasti", hän sanoi äänessä itkun korinaa.
Hänen lomansa oli ollut kamala, isä oli iskenyt ja potkinut ja tehnyt kaikkea ikävää.

Kaikki näkivät varmasti, että isä oli rikas, jotkut jopa luulivat että hän saisi kaiken mitä tahtoi, mutta isäpä ei tuhlannut tyttöön kuin pakosta. Halusihan hän suvulle mainetta, tämä ei vain tajunnut, että kun hän julkisesti löi Randaa, niin maine huononi.
Matami Malkin aikoi selvästi sanoa jotain vihaisesti. Randa näki hänen säälivään katseensa ja tämän puristuneet huulensa.
"Käyttäkää parasta kangasta hänen asuunsa", Randan isä sanoi vihaisella äänellä ja piti käsiään puuskassa.

Häntä helpotti edes joku sääli häntä.
"Noniin, nyt sinä voit tulla tähän Randa, niin voimme sinullekin aloittaa kaavun teon", Matami Malkin sanoi ja viittasi Randan tulemaan Nevillen vierelle.

"سأشتري لك مجموعة الكريستال، والزجاج في مكان", hänen isänsä sanoi ja lähti liikkeestä.
Ovella hän tönäisi tyttöä kohti Matami Malkinia ja poistui.
Matami poistui takahuoneeseen ja viipyi siellä hetken.

"A-anna anteeksi Neville", Randa sanoi hiljaa.
"Hän on paha", hän kuiskasi hiljaa ja kyyneleet valuivat hänen silmistään kun hän katsoi Nevilleä. "Haluan todella paljon kouluun jo", hän kuiskasi ja puristi ystävänsä käsivarresta.
Hän kuitenkin katsoi pikaisesti taakse, josko isä olisi jäänyt vakoilemaan, mutta tämä oli kadonnut, ostamaan kristallipullosarjan, kun eräs luihuinen oli lasisen rikkonut loppuvuoden aikana.

Neville hämmentyi ja katsoi kysyvästi matami Malkinia, kun Randa isänsä kanssa äkkiä häipyivät ulos. Neville ei ymmärtänyt heidän puhettaan, ja ilmeestä päätellen matami Malkin oli aivan yhtä pihalla kuin Nevillekin siitä, mitä oli juuri tapahtunut. Neville katseli kaavun helmaa, jota matami Malkin paraikaa työsti ja yritti löytää oikeaa pituutta. Kun Randa palasi sisälle kauppaan, Neville ei osannut kuin nyökätä vastaukseksi tytölle. Tytön isä näytti ilkeältä eikä Neville halunnut miehen paikallaollessa sanoa yhtään mitään. Matami Malkin tuntui saaneen nuppineulat paikoilleen, kun tämä kutsui myös Randan seisomaan Nevillen vierelle. Matami Malkin lähti käväisemään takahuoneessa ja Randa näytti itkuiselta. Neville ei oikein osannut suhtautua hänen vieressään itkevään puuskupuhtyttöön. Randa oli koulussa aina vaikuttanut ihan mukavalta, vaikkakin todella ujolta, mutta Neville ei ollut tottunut vastaaviin tunteidenpurkauksiin edes ihmisiltä, jotka tunsi hyvin.

"Eihän koulun alkuun ole kuin muutama päivä enää", Neville sanoi yrittäen hakea ääneensä lohduttavaa sävyä. Hän ei tiennyt mitä Randan perheessä tapahtui, eikä halunnut kysyä. Mummi oli opettanut, että toisten asioihin ei saisi puuttua. Neville kaivoi farkkujensa taskuja ja löysi kuin löysikin ryppyisen nenäliinan. Hän ojensi sen Randalle ja toivoi, ettei nenäliinaa oltu käytetty montaa kertaa. Silloin matami Malkin palasi takahuoneesta taikasauva kädessään. Hän pyysi Nevilleä riisumaan kaavun, jota hän kokeili, jotta matami Malkin voisi ommella sen. Neville ujuttautui varovasti pois kaavusta, varoen nuppineuloja. Neville ojensi kaavun matamille, joka asetteli sen vanhanaikaisen ompelukoneen luokse. Ompelukone alkoi itsekseen ommella kaapua kuntoon, ja Neville laskeutui alas korokkeelta. Neville istahti tuolille peilin viereen ja jäi odottamaan kaapunsa valmistumista ja mummin tuloa. Hän vilkuili varovasti Randan suuntaan aina välillä, tietämättä pitäisikö hänen sanoa jotain. Neville oli monta kertaa miettinyt, että mummi oli häntä kohtaan kovin ankara, mutta vaikutti siltä, että mummi ei ollut mitään Randan isään verrattuna.

Randa otti vastaan nenäliinaan ja kuivasi märät silmänsä siihen. Kiittäen hän antoi nenäliinan takaisin Nevillelle.
"Onneksi koulu alkaa taas pian", hän huokaisi äänessä haikeutta. Hän oli kesän aikana voinut huonosti ja isä oli suutuksissaan käyttänyt kidutus-kirousta. Setä oli kuitenkin tullut isän viereen ja pakotti tämän oteen sauvasta irtoamaan.

Hän muisti vieläkin tuon kamalan tunteen kun kaikki lihakset kiristyivät ja venyivät kuin kuminauha. Se tuska oli sietämätöntä kuin 1000 woltin sähköisku. Randa katsoi pohtien tuota poikaa, hän tahtoi purkaa huolensa, mutta miksi purkaa niitä toiselle, jonka hädin tuskin tunsi. Muutaman kerran he olivat tylypahkassa törmänneet ja moikanneet, mutta siihen se oli jäänyt.

Matami Malkin alkoi tullessaan mittailemaan hänelle mustasta silkkikankaasta kaavun mittoja.
Yhdessä asiassa isä oli ehdoton, siinä että tyttö, niinkuin hän Randaa nimitti, kantoi suvun mainetta ja siksi tämä tarvitsi edustavan asun, jotta selviäisi suvun rikkaus. Hän oli edellisenä vuona, ostanut jotain välttävän laatuisia tavaroita, mutta tytön todistus oli ollut parempi, kuin hän odotti, niinpä hän päätti hommata kunnon välineet tälle.
Hän ei pitänyt tytöstä yhtään, mutta sanansa hän oli aina pitänyt, oli se sitten kuinka epämieluista tahansa.

Randa pyöri ympäri, jotta Matami Malkin saisi kaikkialta saman pituuden.
"No Neville, onkos Randan asu sieltä kaukaa katsottuna hyvän näköinen?" tämä kysyi Nevilleltä silmissä pieni ilkikuri.
Randa vilkaisi Nevilleä ja hymy tuli väkisinkin hänen suulleen, hänestä Neville näytti hieman huvittavalta.

Ovi kilahti ja sisään tuli iäkäs nainen ja Randan isä. Isä näytti katseensa täysin halveksivan tuota omituista naista. Joka iloisella äänellä tervehti Matami Malkinia. Isän kiukkuinen katse tutki Randan asua ja siirsi katseensa tuohon iäkkääseen naiseen joka istuutui Nevillen viereen.

Hänen isänsä päässä oli syvän vihreä turbaani ja Khakinvihreä kaapu, vyö oli mustasiniraidallinen ja siinä sojotti isän korpinmusta taikasauva. Isän kädet olivat puuskassa ja hän oli hyvin vihainen. Hän oli vierelleen laskenut pienen salkun. Hänen jalassaan oli samanlaiset kreikkalaiset sandaalit kuin Randallakin, hänen vain oli isän kokoa pienemmät. Isä naputti jalkaansa kyllästyneenä ja Randa tunsi itsensä hermostuneeksi, isän katseen alla.

Hän vilkaisi Nevilleä, mutta käänsi katseen pois kuultuaan isänsä kiukkuisen äänen sanovan: "Randa!" Hän oli ollut liian röyhkeä isän läsnäollessa, hän painoi päänsä alas, hän tiesi että kotiin päästessä hän varmasti kokisi iskuja ja lyöntejä ja potkuja, ellei sitten isä pitäisi hänen röyhkeyttään niin pahana, että käyttäisi kidutuskirousta.

Randa tiesi, että se oli kiellettyä, mutta kenelleppä hän siitä olisi uskaltanut kertoa. Kuka uskoisi Randan kaltaista pelkuria. Hän tunsi neljän silmäparin katsovan häntä.

Neville otti Randan ojentaman paperinenäliinan takaisin. Hän roikotti sitä sormiensa välissä ja tipautti sen roskakoriin ennen kuin istahti tuolille odottamaan kaapunsa valmistumista. Neville hymähteli hyväksyvästi, kun Randa kertoi odottavansa koulun alkua. Neville heilutteli jalkojaan ja katseli hajamielisenä kattoon. Hänen päässään soi jokin radiosta aiemmin päivällä kuultu renkutus. Yhtäkkiä hän havahtui siihen, että kuuli nimensä. Hän käänsi katseensa nopeasti matami Malkiniin, joka oli tiedustellut Randan kaavusta. Neville oli hieman hämmentynyt, eihän hän tiennyt mitään kaavuista tai siitä, koska se istui päälle hyvin. "Joo, kyllä se ihan hyvä on", Neville vastasi pohtien, olikohan se nyt oikea ja kohtelias tapa vastata. Eihän hän edes ollut seurannut mitä matami Malkin teki.

Neville käänsi katseensa ovelle, kun sieltä kuului kilahdus. Samalla ovenavauksella sisään astui Nevillen isoäiti ja Randan isä. Neville suoristi ryhtiään mummin tullessa paikalle. "Hei mummi", hän sanoi hymyillen, "kaapu on aivan pian valmis", hän jatkoi nyökäten kohti ompelukonetta, joka edelleen ompeli Nevillen kaapua itsekseen huoneen reunalla. Neville hätkähti hieman, kun Randa sai jonkinlaisen nuhtelun isältään. Mummi vilkaisi Nevilleä ja Neville kohautti vähäeleisesti olkiaan hieman pelokas katse silmissään.
Matami Malkin tuntui aistivan hieman kiusallisen tunnelman ja hääräsi entistä reippaammin Randan kaavun kimpussa. Neville katsoi epävarmana mummiaan, joka oli päättänyt tuijottaa ompelukonetta, aivan kuin se ompelisi nopeammin paineen alaisena. Hetken kuluttua kuului pieni kilahdus sen merkiksi, että Nevillen kaapu oli valmistunut. Sekä Neville että hänen mumminsa pomppasivat seisomaan ja matami Malkin nousi myös ylös kyykisteltyään Randan kaavun helman kimpussa. Neville kulki hieman mumminsa jäljessä, kun he siirtyivät matami Malkinin perässä kassalle. Matami Malkin alkoi laskostaa kaapua ja laittaa sitä paperipussiin. Neville käännähti katsomaan Randaa ja mietti, voisiko hän sanoa jotain. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että parempi olla hiljaa, ainakin toistaiseksi.

Randa tunsi ilmassa sähköä, se ei ollut ukkonen, vaan kaikki olivat selkeästi jännittyneitä, koska isä oli kiukkuinen, hän toivoi, että kaapu olisi jo valmis, hän ei kestänyt tätä tunnetta.

Ompelukone, joka ompeli Nevillen asua kilahti valmiin merkiksi. Matami Malkin riensi pussittamaan sen ja kassalle ottamaan maksua.
Randa seisoi jännittyneenä paikallaan ja vilkaisi Nevilleä.
Pitäisikö hänen sanoa jotain, uskaltaisiko hän sanoa isän läsnäollessa mitään.

"Ne-Neville, nä-hdään koulussa", hän sanoi lopulta takellellen, mutta isän katse pisti niin selkeästi, että hän tunsi tehneen suuren virheen. Hän katsoi kyyneleet silmissään Nevilleä ja veti lopulta abayan otsan yli silmille ja sulki silmänsä. Kun hän kurkisti isäänsä abayan alta, tämän suu oli vihaisella viivalla ja hänen kätensä olivat nyrkissä, hän oli todella, todella vihainen.

"الشيطان طفل للتصرف", isä sanoi Randalle vihaisesti.
Randa vilkaisi peloissaan isää ja vastasi änkyttäen:"آسف."
Hän katsoi Nevilleä, onneksi huntu peitti häpeän punan.
Hän tunsi henkensä salpaantuvan kun isä käveli Matami Malkinin eteen ja sanoi: "Meillä ei ole koko päivää aikaa olla Englannissa."

Nevillen isoäidin ilme muuttui huvittuneeksi, mutta Randa parka pelkäsi kovasti.
Hän tiesi, ettei isän kanssa passaa ryhtyä pelleilemään. Toisaalta tuo nainen oli jo sen näköinen muutenkin, ettei tuo pienestä säikkyisi. Randa katsoi kyynelsilmin vuoroin jokaista puodissa olevaa.

Hän vain peläten odotti, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

//minä vähä muokkasin, koska ei oikein natsannu mun mieleen toi aiempi//

Neville seisoi mumminsa vierellä, kun mummi maksoi Nevillen uuden kaavun. Neville otti vastaan paperipussin, jossa hänen uudet kaapunsa olivat. Pussissa oli leijailevan langan ja neulan kuva ja matami Malkinin liikkeen logo. Nevillen mummi vaihtoi vielä muutaman sanan matami Malkinin kanssa, melko hiljaisella äänellä, ennen kuin Neville lähti kohti ovea mumminsa kanssa. Randa sanoi vielä jotain Nevillelle ja Neville käännähti kohti tyttöä. "Joo, nähdään", hän sanoi Randalle, vilkuillen varovaisesti Randan isää kohti. Mies oli todella outo, ja mummin ilmeestä päätellen tämäkään ei pitänyt tuosta kiukkuisesta miehestä. Neville ja Augusta olivat pysähtyneet vielä ovelle, joten he kuulivat miten Randan isä ilmoitti kiireisestä aikataulustaan matami Malkinille. Matami vaikutti loukkaantuneelta ja tuhahti. "Jos vauhti on liian hidas, herra on hyvä ja ompelee kaavut itse", matami Malkin ilmoitti, jatkaen kuitenkin työtään. Neville vilkaisi mummiaan, joka oli jo tarttunut ovenkahvaan. Matami Malkin muistutti tietyllä tavalla hieman Nevillen mummia, sillä Neville oli varma, että mummi olisi vastannut samanlaisesti kuin matami Malkin vastasi Randan isälle.

Nevillen mummi avasi oven ja auringonvalo tulvahti sisään kaapuliikkeseen. "Hei hei", Neville ja Augusta sanoivat lähes yhtäaikaa, astuessaan ulos ovesta, jättäen matami Malkinin Randan ja tämän isän kanssa liikkeeseensä. Kun ovi oli kolahtanut Augustan ja tämän pojanpojan jäljessä, Neville katsoi kysyvästi mummiaan. "Outo tapaus... Oliko tuo tyttö Tylypahkasta?" mummi kysyi Nevilleltä, joka alkoi selittämään, että hän oli tavannut Randan muutaman kerran koulussa, ja että ei todellakaan tiennyt, miksi tämän isä oli tuollainen kuin oli. Nevillen mummi pudisti päätään ja alkoi pohtia, oliko heillä vielä jotain ostettavaa, vai joko olisi aika hakea jäätelötötteröt ja lähteä sen jälkeen kotiin.

Isä tuhahti vihaisesti Matami Malkinin huomautukselle, hän oli punainen vihasta.
Randa katsoi Matamia ja sanoi: "Anteeksi."
"Mutta lapsikulta, eihän sinun tarvitse pahoitella mitään", tämä vastasi yhtäkkiä äidillisesti ja katsoi vihaisesti Randan isää.

Kun Neville ja tämän mummi olivat poistuneet puodista Randa tunsi olonsa samalla kurjaksi ja helpottuneeksi, miksi isän piti olla töykeä Nevillelle. Hehän olivat vain muutaman kerran vaihtaneet heipat.
Randa pyörähti ympäri, kun Matami Malkin oli mitannut kaavut.
Tämä laittoi koneen ompelemaan kaavut ja katsoi Randaa hetken.

Kun kone päästi äänen valmiin merkiksi, Matami Malkin otti silkkiset kaavut ja laittoi ne pussiin.
Randan isä maksoi tälle kaavut ja lähti edellä ulos.
"Tervetuloa Randa uudelleen", Matami Malkin sanoi hymyillen.
"Ki-kiitos", Randa sanoi saaden isänsä hermostumaan ja vetämään hänet kiukkuisesti ulos.

Isä käski Randan ottamaan kiinni saappaassa olevaan porttiavaimeen.
Randa tarttui ja huimaavaa vauhtia kestettyä jonkun aikaa isä käski irrottaa.
Randa tömähti kotipihalle. Äiti tuli heitä vastaan ja otti mieheltään Randan tarvikkeet ja tarttui tytön kädestä ja vei tämän tavaroineen Randan huoneeseen.

"Kultaseni, tuon sinulle ruokaa tänne, parempi, ettet ole isän silmissä tänään", hän sanoi ja painoi tyttärelleen suukon otsalle ja auttoi abayan tämän päältä.



//Kiitos pelistä//