Welcome to paradise

17.05.1993
Jatkoa pelille mustat sukat eivät sovi miehille

Sam ja Chaos olivat käyneet hakemassa miehen ostaman piknik korin. Heidän oli pitänyt mennä puistoon, mutta Sam oli puhunut miehen ympäri. Noita muisti erään lammen, jossa hän oli siskonsa kanssa käynyt uimassa kesäisin. Niimpä he olivat kimppailmiintyneet sen rannalle ja kaikki näytti tismalleen samalta, kuin Sam muistikin. Lampi oli lehdossa ja sitä ympäröi pieni aukio. Lammessa oli hiekkapohja, joten se oli hyvin kirkaskin. Siinä ei ollut edes liejupohjaa, joten Sam saattaisi hyvinkin suostutella Chaoksen uinnille. Lontoon äänet olivat kaukana ja he saivat olla rauhassa. ”Welcome to paradise”, Sam sanoi ja leväytti kädet levälleen sekä pyörähti sitten.

Hymyillen Sam kantoi viltin hyvään kohtaan, johon paistoi aurinkoa, mutta pään sai varjoon. Hetken taiteiltuaan hän levitti punavalkoisen alustan oikealle paikalleen. Neiti riisui huolettomana kengät jalastaan ja katseli ympärilleen. ”Minä tulin tänne siskoni kanssa kesäisin uimaan kun oli oikein kuuma”, hän kertoi ja istuutui viltille. ”Mitä meille on tänään tarjolla? Toivottavasti juustoa”, Sam kyseli uteliaana korin suhteen. Hän oli kieltäytynyt kyselemästä siitä mitään ja nyt hän vain olisi halunnut kumota kaiken viltille ja tutkia.

Sam hymyili leveästi Chaokselle. Aivan kuin aiempaa päivän nyrkkitappelua ei olisi tapahtunutkaan. Oli mukavaa olla velhon kanssa kaksistaan, ilman ketään muuta kilometrien säteellä.

Chaos kantoi suurta koria, jonka kannen päällä oli siististi laskotettuna ruudullinen viltti. Sam oli saanut Chaoksen ylipuhuttua siihen, että he ilmiintyisivät kaupungin ulkopuolelle. Kuten oli keskustelussa tullut ilmi, jokainen Lontoon puisto olisi luultavasti täynnä piknikiä viettäviä ihmisiä, ja oma rauha olisi tosiaan paljon suurta ihmisjoukkoa mukavampaa. Niinpä Chaos oli myöntynyt ilman sen suurempaa vakuuttelua Samin ehdotukseen ja kaksikko ilmiintyi jonnekin päin Englantia. Chaos ei ollenkaan tiennyt, missä päin Britanniaa he olivat, mutta toisaalta hän ei edes välittänyt. Yhtään vähemmän upeaa paikkaa Chaos ei voinut Samilta odottaa, sillä kuten Sam heidän saapuessaan totesi, lammenranta ja puut sen ympärillä olivat kuin pieni paratiisi. Chaos katseli ympärilleen ihmeissään, kun Sam levitti maahan viltin.

"Tämä on kyllä paljon hienompi paikka kuin yksikään puisto", Chaos totesi ja laski korin maahan peiton päälle ja istahti perässä itsekin Samin viereen. Sam vaikutti hyvin uteliaalta piknik-korin sisällön suhteen ja Chaos naurahti. "En tiedä, katsotaan mitä kaikkea löytyy", hän sanoi hymyillen, aivan kuin ei tasan tarkkaan tietäisi, mitä oli koriin valinnut. Chaos avasi korin kannen ja kurkisti sisälle. Hän alkoi purkaa korin sisältöä viltille ja luetteli samalla mitä löysi. "Patonkia, tuorejuustoa, viinirypäleitä, sinihomejuustoa, jotain kermajuustoa, valkoviiniä, mansikoita, kirsikoita... Ja suklaata", Chaos luetteli pitäen pienen hämmästyneen tauon löytäessään korista pari suklaalevyäkin. Sitä hän ei mielestään ollut koriin pyytänyt, mutta ilmeisesti puodin myyjä oli ollut sitä mieltä, että ilman suklaata ei voi pitää piknikiä. Chaos otti vielä kaksi pikaria korista ja kääntyi Samin puoleen. "Miltä vaikuttaa? Kelpaako neidille?" hän kysyi virnistellen. Chaos oli yrittänyt valita mahdollisimman paljon kaikkea erilaista ja helposti syötävää mukaan koriin, koska ei varsinaisesti tiennyt, millaisesta piknik-ruuasta Sam pitäisi.

Sam virnisti leveästi todetessaan: ”niin on ja täällä ei kukaan kilju, potki palloa tai huuda muutenkaan. Vain me ja... eläimet”, noita sanoi ennen kuin alkoi utelemaan ruoka puolta. Sam koki ammattinsakin puolesta suurta kiinnostusta ruokaan. Hänen vatsansakkin oli, koska se murahteli ruuan nähdessään. ”Suklaata!” Sam toisti iloisena ja hivuttautui miehen viereen kun tuo alkoi kyselemään Samin mielipidettä. ”Vaikuttaa erittäin hyvin ja tämä kelpaa mainiosti neidille”, Sam vakuutti ja suuteli Chaosta hellästi ennen kuin kurkotti kohti patonkia. Hän leikkeli sen loitsulla kauniisti paloiksi ja laitteli omalle palalleen kaikkia juustoja sekä mansikoita. ”Tällä tavalla, mun piirakat syntyy. Yhdistämällä mitä erikoisimpia makuja”, hän kertoi miehelle silmää iskien.

Patonki oli hyvää ja Sam tuhosi sen ennätys ajassa. Hän vilkaisi miestä ja hymyili söpösti kuin kurre posket pähkinöitä täynnä: ”oli nälkä”. Sen jälkeen Sam rauhottui, koska vatsa ei enää vaatinuut osuttaan. Hän poisti muutamasta mansikasta kannat ja vei Chaoksen huulille. ”Sano aa”, noita opasti hymyillen. Häntä ei enää painanut aiemat tapahtumat ja turpakeikat. Hän nautti auringosta säärillään, hiljaisuudesta ympärillään sekä Chaoksen seurasta.

Chaos hymyili hölmösti, kun Sam vaikutti tyytyväiseltä ja hän sai suukon kiitokseksi. Nojaillen hajamielisesti polviinsa, Chaos seurasi kun Sam leikkasi patonkia. Chaos havahtui mietteistään nopeasti ja tarttui viileään viinipulloon. Hän avasi sen ja kaatoi sitä molempiin laseihin, ojentaen toisen Samille, joka kasasi parasta aikaa patonginpalalleen juustoja. Chaoksen hämmästykseksi Sam lisäsi patongin päälle vielä mansikoita. Chaos ei voinut olla naurahtamatta Samin kommentille erikoisista makuyhdistelmistä ja hänen oli pakko kysyä: "Onko kaikissa mansikkapiirakoissasi homejuustoakin?" Chaos nappasi myös itselleen patonkia ja kasasi siihen juustoa, jättäen kuitenkin mansikat rasiaansa. Vaikka hän Samiin luottikin ruoan suhteen, hän piti juustosta kuitenkin eniten ihan vain juustona.

Sam tuntui olevan nälkäinen ja patonki katosi tämän suuhun nopeasti. Chaos nautti sekä ruuasta, säästä että seurasta. Oli harvinaista, että Britanniassa oli näinkin lämmin päivä jo näin aikaisin keväällä. Siitä olisi otettava kaikki irti. Chaos kumartui avaamaan kenkiensä nauhat ja potkaisi ne pois jaloistaan. Paljaat varpaat nurmea vasten tuntuivat mukavilta ja auringonvalo niitä vasten vielä mukavammalta. Chaos oli sulkenut hetkeksi silmänsä nojaillessaan käsivarsiinsa peitolla, kun havahtui Samin ääneen. Chaos avasi suunsa ja sanoi "Aaa", pitäen edelleen silmänsä kiinni. Hän ei tiennyt, odottaisiko tuorejuustolla kuorrutettua viinirypälettä vai jotain vielä kummallisempaa, mutta saikin pelkästään mansikan. "Kiitos", Chaos sanoi epäselvästi ja epäkohteliaasti mansikka edelleen suussaan. Chaos nosti viinilasin, jonka hän oli hetki sitten laskenut vierelleen. "Täytyykö meidän kilistää? Vaikka kauniiden kevätpäivien kunniaksi?" Chaos kysyi kohottaen valkoviinilasiaan Samin suuntaan.

Chaos katsoi kummastellen Samin patonkia, mutta nainen vain hymyili tyytyväisen oloisena. ”Ei niissä ole, mutta jos tämä on hyvää niin voi joskus ollakkin”, Sam totesi hymyillen ja maistoi luomustaan. Hänen nälkäiselle vatsalleen se oli namia. Tosin nälkäisenä Sam olisi syönyt lähes mitä vain, jopa Chaoksen laitoksia enemänkin.

Tunnelma heidän välillään oli rento ja Sam syötti mansikan kikattaen miehelle. Hän suukotti toisen poskeakin. ”Ole hyvä”, noita totesi nakaten toisen mansikan omaan suuhunsa. Ne olivat todella mehukkaita. Tosin taikaväestö pystyi viljelemään parempia vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä kuin jästit. Viinikin oli mukavan raikasta ja Sam melkein pisti pikkurillinsä pystyyn kun kaikki oli niin fiiniä. ”Kilistellään vain. Kauniille kevätpäiville ja hyvälle seuralle”, Sam totesi ja kilautti pikarinsa vasten Chaoksen pikaria ennen kuin siemaisi jälleen viiniä.

”Tämä oli hieno idea”, Sam sanoi miehelle hymyillen ja laskeutui nojailemaan vain kyynerpäidensä varaan. ”Minä haluan ainakin uimaan kun olemme syöneet”, Sam sanoi ja virnisti. ”Jos sinua ujostuttaa niin tehdään vaikka harhautus taiat”, noita kiusoitteli miestä lempeästi ja laski päästään hellehattunsa. Sen suomaa varjoa ei tarvittu varjossa, joten sitä oli turhaa pitää päässä hiostamassa.

Chaos kuunteli lasien kilinää toisiaan vasten ja hymyili. Kaikki tuntui niin täydelliseltä. Hän tarttui kulhoon, jossa oli kirsikoita ja nappasi käteensä muutaman kirsikan. Ne olivat makeita, ja niistä oli jopa taiottu kivet pois sisältä. Chaos ei voinut olla miettimättä, miksei ollut aiemminkin hakenut ruokaa siitä puodista, kaikki oli niin herkullista. Kun Sam alkoi puhua, Chaos kierähti kyljelleen nojailemaan toiseen käteensä ja kuuntelemaan. "Uimaan?" Chaos sanoi ihmeissään. Lämmintähän oli, mutta toukokuinen lampi näytti silti jäätävältä, ainakin Chaokselle, joka ei muutenkaan mielellään uinut ellei ollut pakko.

Chaos käänsi katseensa Samistä lampeen. Vedenpinta oli tyyni ja aurinko kimalteli siitä. Monen muun mielestä se olisi varmasti näyttänyt houkuttelevalta näinkin kuumana päivänä, mutta Chaos oli viluinen ihminen eikä pitänyt vedestä erityisemmin. Samille hän ei kuitenkaan halunnut ilmoittaa, ettei suostuisi menemään veteen. Hänen olisi vain nieltävä ikävä ajatus kylmästä vedestä ja toivottava, että siihen tottuisi nopeasti. "Vesi näyttää edelleen jäiseltä, mutta selvä", Chaos sanoi naurahtaen Samille. Chaos tarttui patonginpalaan ja levitti sille tuorejuustoa. Chaos rojahti taaksepäin nojaamaan kyynerpäihinsä ja katselemaan lammelle. Päästyään eroon patonginpalasta, Chaos siirtyi suklaalevyn kimppuun. Hän halkaisi sen pieniin paloihin ja ennen kuin otti itse, hän ojensi suklaata Samille. "Haluatko?" hän kysyi. Kysymys oli ehkä turha, sillä kuka nyt ei haluaisi suklaata.

Sam oli oikea vesipeto ja noitana olo auttoi asiaa. Pienellä loitsulla veden saisi tuntumaan omalla iholla lämpimältä. Silloin teki ikäänkuin tehokaan näkymättömän eristeen ympärilleen.
”Niin, uimaan. Älä näytä tuolta, se tulee olemaan hauskaa”, noita moitti ja suukotteli Chaosta hellästi. Olisi hauskaa loitsia mies salaa ja nähdä tuon ilme vedessä, kun se ei olisikaan niin kylmää kuin luulisi!

Sam nassutteli vähän sitä sun tätä herkkua. Hän piti erityisesti marjoista, joita korissa oi ollut.
”Niin, mutta luota muhun, se ei tunnu siltä”, noita vakuutti ja nakkasi suuhunsa toisen kirsikan. Kun mies nojaili kyynerpäihinsä Sam kääntyi kyljelleen ja tuki toisellä kädellään päätään ja toisella keskittyi syömiseen. Noidan ajatukset vilistivät omia reittejään ja hän havahtui vasta, kun Chaos oli sanonut jotain.
”Mitä? Suklaata? Miten tyttö voisi sanoa ei tuollaiselle tarjoukselle?” Noita kysyi hymyillen leveästi ja otti palasen suuhunsa. Se oli ihan mainiota suklaata, mutta Sam piti yhä enemän hunajapuodista saatavasta enemmän. Se vain tuppasi sulamana kielelle turhan nopeasti. Tämä jäi tuntumaan ja oli ehkä liian sokerinen naisen makuun, mutta hyvää kuitenkin.
”Tää on kyllä ehkä paras piknikki ikinä”, noita sanoi ja laskeutui makaamaan selälleen. Hän sulki silmänsä ja hymyili leveästi. Sam ei voinut olla tyytyväisempi, tai no edellinen nyrkkijupakka olisi voitu jättää väliin, mutta silti.

"En tiedä, uskoisinko..." Chaos sanoi hieman epäileväisesti, kun Sam vakuutteli veden olevan lämpimämpää miltä se näytti. Chaos ei ollut ollenkaan niin varma siitä, eikä hän edes tiennyt sellaisen loitsun olemassaolosta, jolla veden saisi tuntumaan lämpimämmältä.
Sam tuntui ilahtuvan suklaasta ja Chaoskin nosti palan suklaata suuhunsa. Ilma oli niin lämmin, että suklaanpala ehti sulaa jo sormiin sinä aikana, kun se matkasi kääreestään suuhun. Chaos nuolaisi sormensa puhtaiksi suklaasta ja kääntyi hymyillen Samin puoleen. Sam kehui piknikiä parhaaksi ikinä, ja Chaos ei voinut olla naurahtamatta. Ilmeisesti Sam ei ollut käynyt monellakaan piknikillä, jos Chaoksen järjestämä piknik oli paras. Paikka oli kyllä upea ja ruoka hyvää, seurakin oli loistavaa, mutta Sam oli ihminen, jonka olisi luullut käyneen niin monella piknikillä, että tämä olisi vaatimatonta. Chaos ei kuitenkaan pistänyt vastaan, vaan hymyili ja vastasi: "Niin minustakin". Se oli totta, sillä Chaos ei harrastanut piknikejä. Edellinen piknik, jolla hän oli ollut siskonsa ja tämän perheen kanssa, oli päättynyt kaatosateeseen, ja muita hän ei enää muistanut kunnolla. Piknik Samin kanssa oli siis ehdottomasti paras tähän asti. Chaoskin sulki hetkeksi silmänsä ja kuunteli lintujen laulua puiden latvoissa. Pieni tuulenvire sai puiden lehdet havisemaan ja toi hieman viilennystä aurinkoiseen kohtaan, johon Sam ja Chaos olivat levittäneet peittonsa. Huulta kirvelsi vähäsen, kun Chaos nappasi jälleen yhden kirpeän kirsikan. Samin huolehtimisesta huolimatta hetki sitten tapahtuneesta nyrkkitappelusta oli jäänyt jälkiä, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, mutta Chaos yritti sysätä ajatukset siitä jonnekin mielensä perukoille. Sam ei varmastikaan kaivannut muistutusta tapahtuneesta, eikä Chaoskaan. Häntä hävetti edelleen, mutta toisaalta hänellä oli hyvä syy käytökselleen, ainakin omasta mielestään.

Chaos avasi silmänsä hetken kuluttua ja katsoi lammelle. "Katso, sorsia", hän sanoi melko hiljaa. Aivan lähelle rantaa ja heitä oli hiljaisuudessa uiskennellut kaksi sorsaa, jotka välillä upottivat päänsä rantaveteen hakemaan ruokaa. Chaos piti linnuista, ja oikeastaan muistakin eläimistä. Villieläinten touhuja oli aina yhtä mielenkiintoista seurata, jos sellaisia sattui näkemään. Nämä sorsat tuskin ainakaan olivat tottuneet siihen, että ihmiset toivat niille pullaa. Siksi Chaos yritti olla mahdollisimman hiljaa ja paikoillaan, jotta linnut eivät pelästyisi ja lentäisi pois.

Sam kävi hyvin usein piknikillä, kesäisin perheensä kanssa ja talvisin olohuoneeseen. Hänen äitinsä rakasti raikkaan ulkoilman sekä ruuan yhdistelmää. Ruuallisesti piknik siis ei ollut ehkä paras, mutta seura sen sijaan... Chsoksen enkelin kiharat ja hymy voittivat mamman voileivät mennen tullen. Siihen hymyyn uponneena Sam oikaisi itsensä mukavasti viltille ja katseli pilvien haituvia. Hän leikitteli ajatuksella, että hän voisi mennä jokin päivä taas lentämään kunnolla. Viimekerrasta oli aikaa aivan liian paljon. Ehkä hän ostaisi itselleen luuta matkan? Nämä ajatukset kuitenkin katkesivat kun Chaos puhui sorsista.

Noita käänsi katseensa lampeen ja näki parivaljakon. Hän nousi istumaan vaivihkaa ja katseli eläinten touhua. Linnut olivat todella lähellä hänen sydäntään. Hän tarttui Chaoksen käteen lomittaen sormensa miehen sormien kanssa. Samin mielestä heidän räpylänsä näyttivät todella hyviltä yhdessä. Niimpä hän kohotti katseensa mieheen, hymyili ja käänsi katseensa sorsiin, jotka käyttäytyivät kuin omistaisivat sen pienen vesiläntin. Ne uiskentelivat jo kauemas heistä ja välillä niistä näkyi vain pyrstö kun ne päättivät etsiä jälleen nameja. "Pian on varmaan poikasiakin", Sam totesi kuulostaen innostuneelta. Mikään ei ollut niin söpöä kuin pörröinen eläimen poikanen ja varsinkin ankanpojat olivat Samista tavattoman söpöjä.

Katseltuaan lintuja hetken Sam kyllästyi niihin ja alkoi katsella Chaosta. Hänen lempipuuhaansa aamuisin oli juuti miehen kasvonpiirteiden mieleen painaminen. Tosin noita tajusi lopettaa tuijotuksen ajoissa ja linnutkin katosivat. "Hmm... Minä haluan uimaan", Sam totesi ja riisui hatun päästään. Hän ei ollut pukenut mekon alle uimapukua, mutta söpöt alusvaatteet ainakin! Seurustelun myötä Sam oli huomannut yllättäen, miten paljon hänen alusvaate laatikkonsa oli kasvanut.

Riisuttuaan mekon Sam olikin Chaoksen edessä Valkoisissa pitsialusvaatteissaan. Hän lausui huolella pienen loitsunsa, joka estäisi veden kylmyyden siirtymisen iholle. Hänen ihonsa tuntuisi koskettaessa vain siltä, kuin siinä olisi kevyt kerros jotain lämmintä. Sen tehtyään Sam teki saman Chaokselle ennen kuin huudahti: "vika vedessä joutuu... tekemään jotakin!" Hän viskasi rintaliivinsä pois. Alushousut lensivät pian perässä ja noita kirmasi jouksuun lampea kohden.

Chaos seuraili lintujen touhuja ja hymyili Samille, kun tämä tarttui hänen käteensä. Linnut uiskentelivat rauhallisesti koht lammen toista laitaa ja Chaos siirsi katseensa Samin varpaisiin. Chaos havahtui siihen, että Sam ilmoitti haluavansa uimaan. "Et voi olla tosissasi..." Chaos mutisi naurahtaen. Viileä vesi ei edelleenkään houkutellut, mutta Chaos ei aikonut jäädä rannalle jos Sam tosiaan menisi uimaan. Ennen kuin Chaos ehti edes huomata, Sam oli riisuutunut alusvaatteilleen ja loitsi jotain sekä itseensä että Chaokseen. Chaos oli hädin tuskin päässyt ylös viltiltä, kun Sam oli jo kipittämässä lampea kohti.

Chaos pudisti päätään ja lähti itsekin juoksemaan kohti lampea, jättäen jälkeensä vanan vaatteita. Sam oli saanut niin paljon etumatkaa, ettei ollut epäilystäkään siitä, kumpi heistä oli ennen vedessä. Chaos yritti ottaa Samin vielä kiinni viime hetkellä, niin että lopulta kaatui naamalleen veteen. Pärskähdellen Chaos nosti päänsä vedestä ja huomasi, että Samin loitsu karkotti veden kylmyyden. "Heei, tämähän toimii", Chaos sanoi yllättyneellä äänellä ja ui vähän syvemmälle lammen vedessä, joka syveni nopeasti. Vesi ei tuntunut kylmältä, vaan vain vähän vilpoiselta, mikä oli mukavaa kun ilma oli niin lämmin ja helteinen.

”Olen!” Samantha huudahti napittaessaan mekkoaan auki. Noita nauroi juostessaan kohti vettä. Hän ei epäillyt hetkeäkään omia taitojaan. Ei hän todellakaan ollut Chaoksen tasolla loitsimisessa, mutta hän oli käytännön läheisempi. Hän ei ronkkinut kenenkään mieltä, hän teki piirakoita. Hän näki velhon takanaan, mutta neito oli saanut niin hyvän etumatkan, että hänen ei tarvinnut juosta edes täysillä, vaikka viimeisillä metreillä Chaos oli jo saavuttanut häntä hyvin.

Velho humpsahti naamalleen ja Sam oli mennä auttamaan, mutta huomasi, ettei tuolla ollut mitään hätää. ”Niin toimii, epäilitkö sinä minua? Mhm?” Sam kysyi uidessaan vahvoilla vedoilla Chaoksen luokse ja sukeltaessaan saukon tavoin pinnan alle. Hän oli aina nauttinut vedestä. Sen tuoma painottomuus oli rentouttavaa.

Purskahtaessaan pinnalle Sam haroi hiuksiaan taaksepäin. ”Eikö ollutkin hyvä idea?” hän kysyi saapuessaan taas Chaoksen vierelle. Vesi oli kirkasta ja pohja ei ollut vielä täynnä vesikasveja, tosin niitä oli vähän muutenkin, koska lampi oli muodostunut kalliopainaumaan. ”Ai niin! Sinä hävisit! Mitä pistän sinut tekemään...” Sam lallatteli ja kääntyi selälleen kellumaan. Noidan hymy ylsi lähes korvasta korvaan. Hänen varpaansa kurkkivat veden pinnan alta punaisiksi maalattuina ja pienessä päässä kävi kova kamppailu siitä, pitäisikö velhon pussata vai suudella.

Chaos kosketti jaloillaan lammen pohjaa ja totesi, että pohja oli ihan mukava pieneksi lammeksi. Chaos yritti haroa kastuneita hiuksiaan pois silmiltään, mutta jostain syystä ne aina palasivat naamalle. Sam uiskenteli sulavasti vedessä, tai ainakin paljon sulavammin, mitä Chaos, joka oli enemmän kotonaan ollessaan luudanvarrella. "En tietenkään", hän vastasi naurahtaen Samille, joka epäili Chaoksen epäilevän taitojaan. Jos totta puhuttiin, niin Chaos ei ollut ollenkaan luottavainen sen suhteen, että jokin loitsu saisi veden tuntumaan lämpimämmältä, vaikkei hän Samin loitsintataitoja epäillytkään.

Samin pää katosi pinnan alle hetkeksi ja pian tämä tupsahti pintaan aivan Chaoksen vierellä. "No ei se ihan huono ollut", Chaos vastasi Samille ja naurahti. Vesi luultavasti viilentäisi oloa, piristäisi ja lampeen saattaisi jopa jäädä päivän ikävät kokemukset, vaikka Chaos sitä vähän epäilikin. Sam jäi kellumaan siihen Chaoksen vierelle ja Chaos päätti esittää vastalauseen häviämisestään. "Etumatka oli epäreilu! Tietenkin hävisin..." hän yritti protestoida ja pelkäsi jo, että mitä Sam oikein keksisi. Jos Chaos joutuisi uimaan vaikka lammen ympäri, hän varmaankin hukkuisi tai vähintään saisi yskiä vettä lopun iltapäivää. Tai ehkä Sam ei päästäisi häntä pois lammesta ennen kuin oli itse kyllästynyt polskimiseen... Chaos olisi itse luultavasti keksinyt jotain tuollaista, joten hän ei osannut arvatakaan, että mitä Sam juuri pohti.

Loitsu oli löytynyt joskus eräästä niksi kirjasta ja Sam oli alkanut käyttämään sitä melko vaivattomasti. Se oli kätevä moiselle vesipedolle. Hän virnuili Chaokselle ja sukelsi vain. Hän oli useinkin sukellellut ilmakuplan turvin, jotta hän voisi tutkia pinnan alaista elämää. Vesi vain oli ihana elementti! Ei ihmekään että noidan suojelius oli saukko.

Chaos ei ilmeisesti ollut yhtä iloinen vedestä kuin seuralaisensa. Sam näytti sen sijaan nauttivan täysin rinnoin koko hetkestä. Hän levitteli raajojaan siinä kelluessaan. ”Sinä olet nopeampi juoksija, joten se oli reilu”, Sam totesi virnistäen ja kohotti päänsä vedestä. Hän oli jo keksinyt mitä pistäisi miehen tekemään. Noidan ilme muuttui kun tuo virnuili ovelasti sukeltaessaan jälleen veden alle ja kääntyen siellä jaloilleen. ”Sun pitää heittää mut!” Sam ilmoitti riemuissaan. Hän rakasti nakeltavana olemista. Siskon kanssa he olivat lapsina viskoneet toisiaan minkä kerkesivät. Sam ei olisi vaikea nakeltava vedessä, kun vesi kannatteli ja noita ei muutenkaan ollut mistään kohtaa paksu.

Nopeasti Sam oli aivan miehen lähellä ja potki vettä jaloillaan, sillä hänen jalkansa eivät pohjaan yltäneet. ”Joohan?” hän pyysi ja silitteli miehen kasvoilta pois märät suortuvat. Hän ei kyllä vieläkään voinut tajuta, miten Chaos kykeni olemaan niin komea. Samin mielestä mies oli kuitenkin komeimmillaan aamulla, sängen kanssa ja tyynyn kuva poskessaan sekä silmät juuri auenneina. Lämmin läikähdys kävi Samin sydämessä kun hän ajatteli kyseistä mielikuvaa.

Chaos yllättyi Samin pyynnöstä. Onneksi Sam oli niin pieni, muuten heittelystä ei varmaan olisi tullut yhtään mitään. "Heittää?" hän toisti naureskellen. Pyyntö oli hassu, mutta niin oli Samkin ja Chaos kyllä uskoi, että veteen lentäminen olisi varmaankin hauskaa. Sam alkoi jo selvästi odottaa selkeää vastausta Chaokselta, joka ei sellaista ollut vielä antanut. Kyllähän hän nyt pikkuisen Samin saisi heitettyä ilmaan, jos tämä niin kerran halusi! "Joo joo, tottakai" hän sanoi nauraen ja tarttui Samiin, joka polki vettä Chaoksen vierellä. Chaos oli sen verran pidempi, että hänen jalkansa ylettyivät pohjaan oikein hyvin. Chaos kiersi toisen kätensä Samin vyötärölle ja toisen Samin polvien ympärille. Vedessä Sam oli kevyt, mutta vaati silti jonkin verran voimaa saada nainen pinnalle ja heitettyä syvemmälle lammen tummaan veteen.

"Oletko valmis?" Chaos kysyi, muttei jäänyt odottamaan vastausta, koska uskoi Samin olevan valmis, ja heitti tytön niin pitkälle kuin pystyi. Se ei ollut kovin pitkälle, mutta Sam sai silti laskeutuessaan takaisin veteen aikaan pienen aallon, joka sai Chaoksen tasapainon pettämään. Chaos kaatui taaksepäin ja hetken kuluttua pärski taas vettä suustaan ja nenästään. Saatuaan taas jalat pohjaan Chaos pyyhkäisi ylimääräisen veden ja hiukset pois naamaltaan. "No oliko hauskaa?" Chaos kysäisi naureskellen. Chaos mietti, montako kertaa saisi vielä viskaista Samin veteen, ennen kuin pääsisi takaisin auringon lämpöön.

Ilmeisesti Chaos ei ollut odottanut Samin pyytävän heittämistä. "Niin! Heittää! Viskata, nakata, kipata... Ilma lentoa!" Pieni noita oli selvasti innoissaan tästä mahtavasta ideastaan. "Jeee!" Sam Sanoi ja viskasi hetkeksi kätensäkkin ilmaan kun Chaos lupasi, että hän saisi kokea taas nakeltavana olon ilot. Sam otti hyvän asennon miehen sylissä. Hän laski kätensä tuon olkapäille ja ponnisti itsekkin miehen jaloista hieman vauhtia. "Aina!" Sam nauroi kun Chaos kysyi hänen valmiustilaansa. Pian noita lensikin lampeen ja molskahtikin komeasti veden alle. Hän pompahti pintaan nopeasti hymy leveänä. "Sinä olet hyvä heittäjä", Sam totesi uidessaan miehen luokse. Hän suuteli Chaosta hellästi ennen kuin jatkoi uimistaan.

Sam rakasti sukeltamista ja tunnetta kun muu maailma sulkeutui muualle. Hän olikin hyvä siinä ja liukui pitkiäkin matkoja veden alla. Lampi oli mukavan kokoinenkin, joten noita sai mielensä mukaan mennä saukon lailla. "Et ikinä arvaa mun suojeliusta", noita kikatti miehelle purskahtaessaan taas pintaan. Silmät nauroivat selvästi kun hän taas palasi kiertelemään Chaosta. "Mä sitten rakastan vettä", hän totesi ja jäi kellumaan tähtiasennossa toisen lähelle. Hän katseli kuinka taivas oli sininen ja muutamaa ujoa pilven hattaraa.

Noidan ilme oli suorastaan autuaan onnellinen. Hän lähes myhisi tyytyväisyyttään ja liplatteli vettä sormissaan. Vedessä vain oli jotain niin reuhoittavaa ja kun päätä vähän käänsi näki Chaoksen, jonka komeus suorastaan säihkyi märkänä. Noita ei voinut vastustaa kiusausta ja polski miehen luokse kerjäämään huomiota. Sam vain oli sellainen, kuin pieni spanieli, joka ei koskaan saisi tarpeekseen.

Sam vaikutti tyytyväiseltä ilmalentoonsa ja Chaos sai kiitokseksi suukon. Chaos naureskeli Samille, joka sukelteli lammessa innoissaan. Chaos ei ymmärtänyt, miten joku sai niin paljon iloa irti uimisesta ja vedessä olemisesta. Chaos itse vain kökötti paikallaan vedessä, sillä hän ei oikein luottanut omiin uimataitoihinsa vaikka lampi olikin pieni. Lisäksi Chaos ei tiennyt, minne olisi uinut. Päämäärätön kuljeskelu onnistui maalla ja ilmassa, mutta vedessä Chaos ei sitä osannut. Niinpä hän vain oli paikoillaan, välillä nostaen jalat pohjasta voidakseen sanoa uineensa.

Chaos ei osannut arvata, että mikä Samin suojelius olisi, mutta epäili kalaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pidemmälle kuin miettimään, voisiko kala edes olla suojelius, kun Sam jo ilmoitti rakastavansa vettä ja pian uiskenteli sulavasti Chaoksen lähelle. Chaos katsoi Samia, jonka tummat hiukset olivat litimärkinäkin suloiset. Tai niin oli koko nainen. "Sinulla on jotain tuossa", Chaos sanoi ja pyyhkäisi Samin hiuksista pienen puunlehden, joka oli varmaankin tarttunut siihen Samin sukellellessa. Niin mukavaa kuin siinä Samin kanssa olikin, Chaos tunsi olonsa vaikeaksi vedessä. Hän ei todellakaan osannut uida lammessa yhtä luonnollisesti kuin Sam, joten hän päätti että olisi aika päästä taas kuivalle maalle. "Tiedätkö mitä. Minä aion nyt mennä takaisin syömään. Ennen kuin joku orava syö kaikki meidän ruuat" Chaos ilmoitti naurahtaen. Hän sipaisi vielä Samin poskea ennen kuin lähti kohti rantaa. Ennen kuin nousi vedestä, Chaoksen oli pakko vilkaista, etteivät he olleet saaneet uteliaita katsojia. Ketään ei kuitenkaan näkynyt joten Chaoksen ei tarvinnut ujostella erityisesti. Hän keräili vaatteitaan ja veti bokserit ja farkut jalkaansa matkalla heidän viltilleen. Vaatteet tuntuivat hieman epämukavilta märkää ihoa vasten, mutta jotenkin Chaos ei pitänyt ajatuksesta syödä alasti. Ehkä Samkin olisi pitänyt sitä outona. Lämpimällä ilmalla vaatteet kuivuisivat kuitenkin nopeasti.

Chaoksen otettua salamatkustajan Samin hiuksista noita vain hymyili. Hän usein keräili vedestä mukaansa kaikkea pitkiin hiuksiinsa. Se oli toisinaan todellinen kiusa, mutta kampaloitsu viimeistään poistaisi ne. Sam oli niin ajatuksissaan, ettei edes ajatellut vedestä pois lähtöä. Velho ei kuitenkaan aikonut olla sen kauempaa. "Minusta tuntuu, että joku Chaos syö ne enneminkin", noita totesi nauraen ja katseli Chaoksen nousua kasvoillaan mairea hymy. Hän oli kyllä onnen tyttö, noita saattoi rehellisesti mielessään todeta.

Uiskenneltuaan hetkisen vielä Sam kyllästyi ja Seurasi Chaoksen esimerkkiä. Hänen vaatteensa olivat viltillä, mutta eipä Samia hävettänyt olla ihan omissa nahoissaan vain. Chaos oli nähnyt hänet alasti ja mies ei ollut valituksen sanaa sanonut - päin vastoin. Siksi Sam kulkikin vettä valuen viltille ja etsi sauvan käsiinsä. "Sinun pitäisi opetella talousloitsuja. Minä en käsitä miten et osaa yksinkertaista kuivausloitsua, mutta sitten taas muunnella ihmisten muisteja", noita jutteli luodessaan sauvastaan ilmavirran, jolla hän kuivasi hiuksensa. Tämän jälkeen Samin hiukset olivat todella tuuheat, että pörröiset. Luonnon kiharoiden huonopuoli oli kun ne villiintyivät täysin. Onneksi sama puhallus oli kuivattanut myös Samin vartaloa ja hän sai pukeutua vaaleisiin alusvaatteisiinsa ilman kankaan takertumista. Mekon hän jätti kuitenkin vielä rauhaan ja asettui vain pitkäkseen viltille. Aurinko oli sen verran siirtynyt, että Samin kohtaan osui mukava läiskä. Vatsa ja varpaat lämpenivät nopeasti. Sam heilutteli punaisiksi lakattuja varpaiteen ja katseli Chaosta. "Sinä olet kyllä hirvittävän komea", noita lopulta totesi ja mönki miehen luokse. Hän halusi huomiota! Sitä tuskin oli hankalaa saada pitsisissä alusvaatteissa mieheltä.

Chaos oli ehtinyt loikoilla vasta pienen hetken auringossa kun Samkin jo kyllästyi uimiseen ja jätti lammen. Chaos yritti olla kohtelias ja olla tuijottamatta pahasti, kun Sam käveli rannalta heidän tavaroilleen, mutta yrityksestä huolimatta katse kääntyi helposti Samin suuntaan. Chaos yskäisi ja yritti keskittyä Samin sanoihin. ”Ihmisen mieli on lopulta aika yksinkertainen. Huomattavasti yksinkertaisempi kuin yksikään taloustyö”, Chaos ilmoitti, kääntäen katseensa jäljelle jääneisiin ruokiin. Hän keräsi käteensä viinirypäleitä ja heitteli niitä suuhunsa. Ihmisen mieli tosiaan oli yksinkertainen, varsinkin silloin kun edessä oli jotain minkä oikeastikin halusi unohtaa. Muistin muuntelu oli hyvin helppoa, kun kohteena oli jästi, jolla ei ole aikaisempia muistikuvia vastaavasta. Jokainen muisti ja muisto on erilainen, ja se teki unhoituttajan työstä mielenkiintoista Chaokselle. Jokainen tilanne oli erilainen, jokainen ihminen oli erilainen. Taloustyöt sen sijaan, ne olivat aina samanlaisia ja siksi ne olivat niin vaikeita Chaokselle. Kyllä hän onnistui pesemään pyykkinsä ja tiskaamaan astiansa taian avulla, mutta teki senkin yleensä vasta kun oli aivan pakko.

Ennen kuin Chaos edes huomasi, keskityttyään hetken viinirypäleisiin, Sam oli jo saanut alusvaatteet päälleen ja tuli Chaoksen vierelle. ”Älä höpsi”, Chaos totesi ja laski kätensä Samin kyljelle. Chaoksen hiuksista tippui vielä vettä viltille, vaikka ihon aurinko oli ehtinyt jo melkein kuivattaa. ”Sinä olet niin kaunis etten edes keksi mitään mihin kehtaisi samassa lauseessa verrata”, Chaos totesi, hieman ehkä kliseisesti mutta joka sanaa tarkoittaen, samalla kun liu'utti kättään Samin pehmeällä iholla kylkeä pitkin reidelle ja sieltä takaisin kyljelle. Aurinko lämmitti varpaita mukavasti, kun he siinä loikoilivat vilttinsä päällä.

Samin mielestä Chaos oli luttana, kun tuo koetti olla tuijottamatta kovin avoimesti Samin alastonta kehoa. Noidasta oli se ja sama katsoiko mies - kunhan katsoi ihaillen. Sam keskittyi sulkemaan rintaliiviensä hakasia kun mies selitteli unhoittajan työstä. "Sano mitä sanot, mutta minua pelottaisi enemmän muunnella toisen ihmisen muistia kuin parittaa sukkia loitsulla. Mieti nyt jos jotain menee vikaan!". Samista oli parempi siis pysyä vain kotiloistuissa ja leipomisessa.

Chaos suhtautui kehuun vähättelevästi ja Sam mutristi huuliaan. "En minä höpsi, se on totta", noita mutisi. Nainen unohti kuitenkin mutristelun kun Chaos kehui häntä. "Hyvä, siihen minä olen hakenutkin", hän sanoi nauraen ja silitteli velhon poskea ja liu'utti kätensä herran rinnalle, jonne pieni käsi jäi lepäämään. Chaoksen märistä hiuksista tipahti muutama kylmä pisara, muttei Sam niistä hätkähtänyt. Hän keskittyi mieluummin liskomaiseen auringossa makailuun ja Chaoksen rinnalle piirtelyyn. Siihen ilmestyi monen monta näkymätöntä otusta ja viivaa. Sydämiä tuli useampi kappale. Pirullisesti Sam kuljetti myös kättään miehen vatselle hiljelleen. Navan ympärille oli mukavaa piirrellä kaikkea auringosta tikku-ukkoon, jonka päänä se toimi.

Lämmin ilma, vesi, ruoka ja Chaoksen ihon tuntu saivat Samin olon levottomaksi. Hän varasti velhon huomion itselleen parhaalla mahdollisella tavalla, suutelemalla. Sam halusi miehen ajatusten olevan hänessä kokonaan. Hän olisi mustasukkainen vaikka auringolle, jos se sen vaatisi. "Sinä maistut rypäleiltä", Sam totesi erkaantuessaan yllätys suudelmasta. Noita kostutti huuliaan ja hymyili.

Chaos sulki silmänsä ja nautti auringon lämmittävästä voimasta ja Samin kosketuksesta. Sam piirteli hänen iholleen kuvoita, joista osan Chaos tunnisti mutta osaa ei. Chaoksen oma käsi lepäsi edelleen Samin kyljellä. Hetken piirtelyn jälkeen Chaos tunsi Samin huulet omillaan. Suudelman jälkeen Chaos avasi silmät ja tuijotteli Samia vieressään. Hän naurahti Samin toteamukselle. Samin jäljiltä oli jäänyt viipyilemään maku, jota Chaos ei osannut sanoin kuvailla. Se oli jotain Samille hyvin tyypillistä, naista oli toisinaan hyvin vaikea kuvailla sanoin.

Chaos kierähti selälleen ja huokaisi tyytyväisenä. Jostain alitajunnan syövereistä tuli käsky koskettaa poskea, johon aiemmin päivällä oli osunut jotain terävää. Chaos oli saanut ajatukset päivän tapahtumista sysättyä jonnekin taka-alalle, mutta pieni kirpaisu posken ruhjeessa muistutti niistä taas. Chaos tuijotteli jonnekin kaukaisuuteen, lammen toiselle puolelle. Chaos nojaili kyynerpäihinsä ja siirsi katseensa taivaalle. Siellä leijaili muutama poutapilvi hitaasti eteenpäin, matkalla jonnekin kaukaisuuteen. Chaos naurahti ja osoitti taivaalle. "Katso, tuo pilvi näyttää ihan korvapuustilta", hän sanoi ja näytti pientä pilvenhattaraa, joka Chaoksen mielestä näytti ihan tasan tarkkaan samalta kuin korvapuusti. Korvapuusteista Chaoksen ajatukset siirtyivät Samiin ja sitä kautta kutsuun, jonka hän oli saanut äidiltään. "Hmm, onko sinulla jotain suunnitelmia viikonlopuksi?" Chaos kysyi alustaen varsinaista kysymystään. "Tuli vaan mieleen, kun äitini kutsui syömään sinne. Menin puhumaan sinusta Rosielle, siskolleni, ja sana on levinnyt", Chaos sanoi naurahtaen. Olisi hänen pitänyt tietää, ettei Rosielle voinut puhua naisasioista ilman, että äiti ja isä tietäisivät siitä silmänräpäyksessä. Chaos ei tiennyt, että miten Sam tämän kutsun ottaisi, sillä sen voisi tulkita niin monella tavalla. Chaos kuitenkin päätti vain jäädä odottamaan jonkinlaista vastausta ja yrittäisi sitten vasta tulkita Samin suhtautumista siihen, että he menisivät yhdessä syömään Chaoksen vanhempien luokse.

Kaksikko pötkötteli kuin kaksi laiskaa sisiliskoa kuumalla kivellä. Suukon jälkeen Sam palasi piirtelyynsä. Hän kuitenkin käänsi katseensa pilveen, eikä aivan nähnyt korvapuustia. Hänestä se näytti vain pilveltä. Oli paljon kivempaa piirtää korvapuusti Chaoksen mahaan. Piirtely loppui kun Chaos alkoi utelemaan Samin viikonloppusuunnitelmista. Noita kierähti vatsalleen ja puoliksi Chaoksen päälle. "Ei... Jatka toki", noita kehoitti ja nojasi poskeaan kämmeneensä kun Chaos alkoi puhua äidistään Samia alkoi lähes hävettää miten hän oli äsken pohtinut saisiko hän siirrettyä miehen bokserit kodinhoito loitsulla salaa.

"Se olisi mukavaa. Äitisi ja sisaresi kuulostavat ihastuttavilta", Sam sanoi ja meni selälleen Chaoksen viereen. Hermostunut kutina alkoi vatsasta. Mitä hän pistäisi ylleen? Mitä hän veisi tuliaisiksi? Millaisestakohan juomasta Chaoksen isä pitäisi vai oliko tämä raitis? Mistä Chaoksen sisar piti? Voi rähmäkäpälä! Sam varmasti tekisi kaiken väärin. Samin omat vanhemmat kun olivat jästejä näiden kohdalla oli helppoa. Hyvä viski isälle ja äidille vaikka piirakka niin he olisivat myytyjä. Lisäksi näiden kanssa voisi puhua vaikka mistä, ilman puheenaiheiden loppumista. Unhoittuja kysymys varmasti kiinnostaisi heitä kovastikkin! Mutta entäpä Chaoksen vanhemmat? Mitä jos he eivät pitäisi hänestä? Kaikki tämä vilahti Samin päässä noin sadasosa sekunneissa. Hän näytti lähinnä pohtivalta ulkoapäin, mutta sisällä hän panikoi. Chaos puhui vanhemistaan kyllä, mutta he puhuivat niin paljon kaikesta muustakin.

"Onko kukaan perheestäsi allerginen millekkään?" Sam kysyi ja päätteli, että piirakalla hän saisi edes vähän tasoitusta peliin. Lisäksi hän haluaisi nähdä Chaoksesta vauvakuvia. Mies oli taatusti ollut söpöin vauva historiassa. Äidit aina pitivät lapsistaan puhumisesta, joten siitäkin saisi pisteitä.

Chaos tapitti Samia ja nyökkäsi tälle hymyillen, kun tämä vastasi hänen kysymykseensä myöntävästi. Chaos tiesi, että äiti ja isä pitäisivät Samista joka tapauksessa, Sam oli niin herttainen. Chaos vilkuili Samia, joka näytti pohtivan jotain ankarasti. Lyhyen hiljaisuuden aikana Chaos keskittyi miettimään, että oliko Sam nyt ahdistunut hänen kysymyksestään. Sitä ei koskaan tiennyt, että halusiko Sam pitää heidän suhteensa vapaamuotoisena eikä nähdä mitään sukulaisia tai perhettä. Vaikka ei Sam ollut vaikuttanut kovin kiusaantuneelta, naisen pohtivainen ilme sai Chaoksen silti hieman levottomaksi.

Chaos näytti vähän yllättyneeltä kun Sam kysäisi allergioista. Ilmeisesti Samin pohtiva ilme oli johtunut siitä, että tämä aikoi leipoa jotain. Olisihan se pitänyt arvata. "Ei ole, tai en ainakaan tiedä että olisi", Chaos vastasi naurahtaen. "Mutta ei sinun oikeasti tarvitse stressata, olet vain oma ihastuttava itsesi niin sovit porukkaan oikein hyvin", Chaos jatkoi vielä hymyillen. Rosie oli toisinaan vähän suojelevainen pikkuveljeään kohtaan, mutta Chaos oli varma, että Rosiella ei varmasti olisi mitään ongelmaa Samin kanssa. Jos Sam vain pystyisi selviämään koko Chaoksen perheen tapaamisesta kerralla, niin kaikki olisivat varmasti tyytyväisiä. Paikalla olisi nimittäin Chaoksen lisäksi aivan varmasti Rosie perheineen ja luultavasti myös Basil pistäytyisi, jos ei muuten niin pelkästä uteliaisuudesta. "Kaikki varmaan hyökkäävät kyselemään sinulta kaikkea, älä sitten pelästy", Chaos sanoi virnistellen ja ehkä vähän liioitellen. Tuskin kukaan hänen perheestään pääsisi hermostuttamaan Samia.

Allergioihin ei siis tarvinnut paneutua sen enempää. "Hienoa, kai sinä tietäisit jos joku olisi jollekin vaarallisen allerginen", Sam totesi ja haroi pitkiä hiuksiaan. Kun Chaos puhui siitä, ettei Samin tarvinnut stressata noidan teki mieli hymähtää ja katsoa toista merkitsevästi, minkä hän tekikin. "Minä haluan tehdä vaikutuksen perheeseesi, joten kyllä minä stressaan", noita totesi. Hän oli kyllä aina hurmannut vanhemmat puolelleen, mutta entä jos tämä olisikin se kerta kun niin ei kävisi? Mitä jos Chaoksen isän mielestä hän olisi vaikka... onnen onkija! Chaoksella oli hyvä työ, vaikka taloudellisesti Sam taisi olla täysin riippumaton.

Puhe hyökkäämisestä sai Samin liikahtamaan vaivalloisesti. "Sinä et sitten saa mennä edes vessaan minun viereltäni", noita totesi ja lomitti sormensa Chaoksen sormien sekaan. Hän halusi olla kaikkein paras tyttöystävä velhon perheen silmissä, koska hän halusi Chaoksenkin ajattelevan niin. "Minä olen kertonut sinusta omalle perheelleni. Siskoni on jo todennut, että jos sinä munailet pahasti niin saat aina tilanteen pelastettua kun pistät minut umohtamaan sen", Sam kertoi ja katseli heidän käsiään. Hänen olivat niin pikkuruiset Chaoksen käteen verrattuna. Noita palasi miehen kylkeen, koska siinä oli parempi murehtia. Hän painoi kuivauksesta kihartuneen päänsä Chaoksen rinnalle. Siinä oli kohta, joka oli kuin luotu Samin päälle. "Haluatko nukkua tämän yön sinun luonasi vai minun?" Sam kysyi vaihtaen puheen aihetta. Hän rakasti Chaoksen kainaloon nukahtamista. Siinä tuhiseminen oli kerrassaan rentouttavaa. Lisäksi Sam oli saanut hyvin unesta kiinni, kai heidän pieni liikuntatuokionsa illan aikana sai olon sen verran höttöiseksi, että siitä uinahti kevyesti.

Chaos naurahti, kun Sam totesi ettei hän saisi mennä edes vessaan. "Ihan varmasti menen", hän sanoi nauraen ja jatkoi vielä: "Älä oikeasti hermoile, kaikki menee hienosti". Chaos meinasi aloittaa kertomuksen siitä, miten Rosien mies oli aikoinaan onnistunut hurmaamaan koko Denbrightin perheen, vaikka ensivaikutelma oli ollutkin vähän kyseenalainen. Chaos ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa tarinaa ennen kuin Sam jatkoi puhumista. Lisäksi olisi ehkä parempi, ettei Chaos kertoisi tarinoita, jotka saisivat Samin hermoilemaan. "Se olisi aika epäeettistä", Chaos huomautti Samille. Ensimmäisiä asioita, jotka aloittaville unhoituttajille paukutettiin päähän, oli se, että muistin muunteluun oli oltava järkevä syy, ja vaikka loitsun hallitseekin hienosti, sitä ei saa alkaa käyttää päästäkseen pälkähästä.

Sam vaihtoi puheenaihetta ja Chaos käännähti katsomaan naista. "Ihan sama", hän totesi yrittäen kohauttaa olkiaan, vaikka se ei siinä asennossa oikein onnistunutkaan. "Sinun täytyy herätä aikaisemmin, joten saat päättää", Chaos jatkoi. Chaos nukkui aina niin pitkään kuin pystyi, ja Sam lähes poikkeuksetta oli se, joka heräsi aiemmin. Sen jälkeen kun Chaos oli alkanut tapailla Samia, hänen asuntonsa oli aina ollut niin siisti, että hän kehtasi päästää Samin sinne. Chaos kuitenkin viihtyi myös Samin asunnossa, joten hän menisi mielellään myös sinne. Lisäksi Samin asunnosta oli vähän lyhyempi matka töihin. Chaos kaivoi taskustaan rannekellonsa, jonka hän oli töiden jälkeen laittanut sinne, ja vilkaisi sitä. "Kylläpä aika taas kuluu nopeasti", hän totesi ja käänsi kellon niin, että Samkin näkisi ajan niin halutessaan. Chaos oli päättänyt, että hänen täytyisi vielä tänään ehtiä lähettää vanhemmilleen pöllö ja kertoa, että he olisivat Samin kanssa tulossa viikonloppuna. Lisäksi hänellä olisi muutama työpaperi, jotka pitäisi muistaa pakata laukkuun ennen huomista työpäivää.