Simon Meier

YLEISTIEDOT
» Hänen nimi on Simon Lloyd Meier. Hänen etunimensä tuli hänen isänsä isän mukaan, kun taas toinen nimi tuli äidin isän mukaan.
» Hän syntynyt vuonna 1975, 19. päivä elokuuta. Ikä on 16-23.
» Hän on sinkku biseksuaalimies.
» Hän on puhdasveristä sukua.
» Tylypahkan tuvista Simon kuuluu Luihuisiin.
» Hän käy/kävi oppilaana 6. ja 7. luokka-astetta.




TAIKUUS
» Hänen suojelius on ilves.
» Hänen taikasauva on 11 tuumaa, feeniksinlinnun sulkaa, ohrapihlajaa sekä kimmoisa.
» Hänellä ei ole omaa luutaa.
» Hän kuljettaa mukaan oranssinruskeaa kollikissaa, jonka nimi on Haades.



HISTORIA
Simon Lloyd Meier syntyi Kanadaan, Torontoon. Tuolloin oli viileä sää ja aurinko oli juuri painautumassa vuorien taakse nukkumaan. Illan merkkinä oli illanpunainen taivas, jota peittivät enää vain harvat pilvet. Hento tuuli puhalsi ulkona ja kantautui Meiereiden talon avonaisesta ikkunasta sisään. Synnytys tapahtui heidän kotonaan. Äitiä oli auttamassa synnytysavustaja, joka auttoi saamaan Simonia pois äidin kohdusta. Pojan synnyttivät Aaron Meier ja Amanda Kane. Simonin lisäksi perheessä ei ollut muita lapsia, joten hän joutui elämään yksin ilman sisaruksia.

Aaron ja Amanda olivat kummatkin puhdasverisiä velhoja, jotka kuuluivat Luihuiseen. He menivät naimisiin vasta Simonin synnyttyä. Aaronin ja Amandan pariutumisen syynä oli se, että he halusivat jatkaa sukuaan vielä pitkään. Kummatkin olivat katalia ihmisiä, melkein jopa samanlaisia kuin Simon. Simonin vanhemmilta hän peri luonteensa, koska hänen kasvatus oli vanhempien luonteen mukaista. Aaron ja Amanda olivat tiukkoja vanhempia, jotka eivät hyväksyneet rehellisyyttä. He olivat neroja, kaksinaamaisia velhoja, jotka välittivät vain itsestään.

Simonilla oli perheessään kova kuri. Pienestäkin säännön rikkomisesta joutui vaikeuksiin. Simon totteli vanhempiaan uskollisesti, eikä tuottanut heille pettymystä. Hänen vanhemmat pitivät kuria siihen asti, kun Simon oli yhdeksänvuotias. Yhdeksänvuotiaana Simon alkoi pelleillä asioiden kanssa, sillä ei kestänyt enää moista kohtelua. Hän ei ollut saanut tavata muita ihmisiä ulkoilmoissa, vaikka hän olisikin itse halunnut tutustua muihin. Tästä asiasta, kun Simon ei totellut, vanhemmat lähettivät Simonin asumaan Irlantiin, kummisetänsä luokse. Tämä kummisetä oli hieman kiltimpää puolta, vaikka olikin Luihuinen. Myös hänen verisääty oli puhdasverinen. Kummisedän nimi oli Percy. Hän päätti ottaa tehtäväkseen muuttaa Simonin luonnetta edes hieman. Tällä hän tarkoitti sitä, että hän aikoi tehdä Simonista kohteliaan, charmikkaan veijarin.



Irlannissa hän tutustui muutamiin ihmisiin, tietäen, että suurin osa niistä oli velhoja ja noitia. Koskaan heidän kanssaan Simon ei tuntenut rakkautta, eikä edes ihastumista. Koskaan eläessään sellaisia tunteita hän ei ole kokenut, eikä sitä kautta voi tietää, että millainen tunne se on. Näitä hän ei ollut koskaan pitänyt kavereina eikä ystävinä, vaan piti niitä tuttavinaan, joiden kanssa hän voisi olla tylsyyttään. Hän käytti heitä hyväkseen, jotta oppisi olemaan muiden kanssa. Näin tosin ei tapahtunut, sillä lapsuudessaan hän oli muuttunut sosiaalisesti sopeutumattomaksi, joka ei pärjää muiden ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa. Suuri tuttavajoukko oli jo liikaa.

Täytettyään kymmenen vuotta, hän oli saanut kirjeen Tylypahkan kouluun. Simon kuuli asiasta tarkennusta kummisedältään, joka kertoi, että sinne Simon olisi menossa noin vuoden päästä. Simonin ensimmäinen vaikutelma asiasta oli se, että hän lintsaisi tunteja ja ohittaisi muita tapahtumia. Näin asia ei kumminkaan ollut, sillä hänen mieli muuttui päästyään Tylypahkaan. Tylypahkassa Simon viihtyi, mutta suurimmaksi osaksi enemmän omissa oloissaan. Hän kiinnostui taikuudesta ja halusi oppia sitä lisää. Tunneilla Simon oli hereillä ja kuunteli professoreiden kertomia asioita. Jotain asioita hän jopa kirjoitti ylös vihkoon, jotta voisi muistaa ne paremmin.



Viidennellä luokka-asteella hän alkoi pikkuhiljaa lipsua asiasta. Hänestä alkoi tulla laiskempi, sillä uskoi tietävänsä asioita jo tarpeeksi. Tylypahkan koulu alkoi kyllästyttää Simonia, vaikka se olisikin pakko käydä. Hän alkoi lintsailla tunneilta, jonka tuloksena hän alkoi saada huonompia kommentteja professoreilta. Niin hyvin hän oli neljä ensimmäistä vuotta opiskellut, kunnes into loppui kuin seinään. Tieto levisi Simonin vanhemmille, jotka eivät kovinkaan piitanneet asiasta, kun taas kummisetä alkoi tsempata Simonia enemmän. Kummisetä oli huolissaan tuosta asiasta, eikä halunnut Simonin luovuttavan vielä tässä vaiheessa.

Kuudennella luokka-asteelle siirryttyään Simonin kummisetä Percy oli melkein pystynyt käännyttämään hänen päänsä. Nykyään hän kuuntelee tunneilla asioita, mutta aina ei häntä huvita painaa niitä opetettuja asioita mieleen. Hänen velhoustaidot alkoivat pikkuhiljaa tippua alaspäin.



LUONNE
Simon esittää muille kilttiä ja mukava persoona, vaikka todellisuudessa hän ei tarkoita sitä. Lyhyemmin sanottuna Simon on kaksinaamainen oppilas, joka valehtelee muille päin naamaa. Jos joku saa tietää Simonin todellisen persoonan, niin tämän kanssa hän ei ole mukava eikä kiltti, vaan näyttää hänelle todellisen puolensa. Valehtelua Simon ei osaa hyvin, sillä usein hän jää kiinni omista valheistaan. Hän osaa olla vahingoniloinen, jos joku saattaa kuolla kupsahtaa hänen kasvojen edessä. Lisäksi hän nauttii siitä, että saa vahingoittaa toisen mieltä. Simon harvoin tekee asioita toisten kannalta, sillä niin on vaikeampaa hänen mielestä. Tarkemmin sanoen on vaikea tehdä asioita toisten tavalla. Hän on itsepäinen, joka välittää enimmäkseen vain itsestään. Hän käyttäytyy röyhkeästi muita kohtaan.


Simon ei halua olla kunnolla muiden edessä. Syy on se, että hän ei pidä siitä, kun kaikkien huomio kiintyisi häneen itseensä. Jos näin tosin tapahtuu, Simon livistää paikalta ja yrittää välttää esiintymistä.
Hän on laiska opiskelussa, eikä häntä aina huvittaisi opiskella taikuutta.

Simon Meier tuskin pitää ketään ihmistä ystävänään. Hänen elämässään tuskin koskaan on ollut ainuttakaan ystävää, eikä edes kaveria. Simon käyttää muita usein työkaluinaan ja puukotaa heitä selkään (ei kirjaimellisesti). Hän on sosiaalisesti sopeutumaton, mikä tarkoittaa Simonin kohdalla sitä, ettei hän välttämättä aina pärjää muiden ihmisten kanssa joissakin tilanteissa, sekä sitä, että hän ahdistuu liian monen ihmisen seurassa. Simon arvostaa muissa kohteliaisuutta, älykkyyttä ja oveluutta. Näitä luonteenpiirteitä Meier kunnioittaa syvästi.

Vaikka ovelaksi ja kaksinaamaiseksi Simonia kuvaillaan, on hän siitä huolimatta charmikas, joka osaa kohteliaisuuden tavat. Hän kiittää ruuasta, tervehtii muita yms. muuta sellaista, vaikka toinen vastapuoli olisikin todella ärsyttävä. Sivistyneisyyttä Simon tuskin on koskaan kuullutkaan, koska sellainen hän ei ole.

Simon nauttii kivusta ja tuskasta, mitä hän saattaa silloin tällöin itselleen tehdä. Toisella sanalla hän on masokisti. Tämä siksi, että hän oli kärsinyt menneisyydessään vanhempiensa kovaa kuria, eikä ollut kestää sitä enää. Suurimmaksi osaksi, kun Simon saa jotain terävää käteensä, hän käyttää sitä itseensä vastaan.



ULKONÄKÖ Kuvien takana: Landon Liboiron
Simon Meier on pitkä ja lihaksikas mies, jonka pituus on 180 senttimetriä ja painoa hänellä on 70 kilogrammaa. Hänellä on vatsa- ja rintalihaksia, jotka näkyvät kun paidan avaa. Hänellä on pitkät jalat ja sääret, mitkä tuovat mukavasti pituutta. Jaloista löytyy yhtälailla voimaa kuin käsivarsistakin. Käsivarret taas sen sijaan ovat hieman lyhyemmät kuin jalat. Käsivarret, mukaan lukien kämmen, ylettyy hitusen alle lantion. Hänellä on tanakka takapuoli ja tasaiset lantiot. Rinta ja vatsa ovat sopusuhtaiset keskenään, eikä niiden välistä eroa huomaa. Simonin kasvot ovat puoliksi ovaalinmuotoiset ja puoliksi pyöreät. Posket tuovat kasvoihin lisää pyöreyttä, sekä se, että hänellä on suora leuka. Otsa ja kaula ovat normaalinmittaisia. Korvat ovat hitusen suuremmat, mutta ne eivät siitä huolimatta näytä hulluilta Simonin hiuksien seassa. Hänellä on normaalinkokoinen nenä, mutta isommat sieraimet mitä hänen ikäisillään miehillä on. Hänen iho on pehmeää, mutta lihakset tekevät siitä vahvan oloisen. Hän on syntynyt valkoisten sukuun, joten ihonväri määräytyy sen mukaan. Simonin ihossa ei ole havaittavissa finnejä eikä mitään ylimääräisiä asioita. Luomia hänen ihossaan on vähän, mitkä piiloutuvat vaatteiden alle.

Simonilla on tummanruskeat hiukset, hieman kiharalla olevat. Kiharuutta tuskin huomaa, ellei tarkemmin katso. Hiukset ylettyvät hänen korvien yli, melkein niskaan asti. Ne ovat ohuet, jotka ovat usein siistinä ja kammattuna. Etuhiukset menevät otsaan asti, mutta eivät peitä sitä kokonaan. Takana olevia hiuksia Simon on tottunut pitämään korvien takana, jolloin korvat näkyvät.



Simon Meierin silmät ovat harmaanvihreät, missä on myös häivähdys harmaansinistä väriä. Silmät ovat enemmän pienet kuin suuret. Hänellä ei ole huonoa näköä, joten silmälaseja eikä piilolinssejä tarvita. Silmien yläpuolella on mustat ja paksut kulmakarvat, jotka ovat yli silmien mittaiset. Mustat kulmakarvat ovat asia, mihin saattaa kiinnittää Simonissa eniten huomiota. Hänellä on mustat ripset, jotka ympäröivät silmiä. Ripsiä ei niinkään huomaa, mutta kun lähemmäksi menee ja katsoo, niin saattaa näyttää siltä, että Simon olisi käyttänyt ripsiväriä. Meikkiä hän ei tosin käytä, sillä hän pitää sitä naisten hommana.

Simon käyttää milloin mitäkin vaatteita. Hän ei välitä omasta pukeutumistyylistään, kunhan ei aivan alasti tarvitse liikkua. Suurimmassa suosiossa hänellä on t-paidat, joiden korkea kaulus on nätisti aseteltu paikolleen. Toiset mukavat paidan ovat pitkähihaiset paidat, joissa on v-kirjaimen muotoinen kaula-aukko. Nahkatakkeja hän käyttää muiden takkien sijasta. Juhlissa hänellä on komea smokkipuku, joka on väriltään musta. Usein hän tykkää käyttää mieluummin kravattia kuin rusetteja kaulan ympärillä. Kengät hänellä on usein lenkkarit, jotka ovat kuin kirpputorilta ostetut. Koulupuvut kelpaavat Simonille, sillä niistä ei ole hänelle suurta vaivaa. Jaloissaan hän käyttää tummansinisiä farkkuja, jotka kulkeutuvat ihoa vasten. Simon ei pidä päähineitä päässään. Talvisin hänellä on usein huppari, jonka huppua hän käyttää pään suojaamisessa. Minkäänlaisia talvivaatteita hänellä ei ole, koska hänen mielestä on halvempaa pitää nykyisiä vaatteita lämmittimenä. Simon ei seuraa muotia eikä ole muutenkaan kiinnostunut siitä asiasta. Simon Meier käyttää mieluummin ei-merkkitavaroita, sillä ei halua nousta suosioon niiden takia.




POIS JÄÄNYTTÄ FAKTAA
» Hän puhuu useimmiten kirjakielellä.
» Hänellä on serkku Irlannissa. Tosin Simon ei ole koskaan häntä tavannut.
» Serkku on Simonin isän isoveljen poika.
» Sauvakäsi on oikeanpuolinen.



PELINÄYTE Jos joku haluaa lukea.
Simon ei voinut olla katselematta hänen edessään olevaa puukkoa, jonka terävä pinta kiilsi auringon paisteessa. Hän istui nyt pihamailla olevalla penkillä, raikkaassa säässä. Nurmikolle oli hänen eteensä tiputettu puukko, mikä oli luultavasti vahingossa tapahtunut. Simonin katse oli kuin liimattu puukkoon, jonka hän halusi ottaa käteensä. Hänen ajatuksissaan pyöri itsensä satuttaminen, mitkä ajatukset saattoivat lipsua jo hieman pitkälle. Simonin katsetta voisi kuvailla vain yhdellä sanalla: kylmä. Hänen mustat pupillit olivat laajentuneet suuremmaksi muutaman minuutin aikana. Hengitys oli hiljaista, mutta raskasta. Hän melkei joutui haukkomaan happea, jotta saattaisi saada hengityksensä tasaantumaan. Tosin niin hän ei tehnyt, vaikka se olisikin ollut tarpeen.

Hänellä oli viime päivien aikana ollut samat vaatteet päällään, mitkä olivat nytkin. Musta huppari ja tummansiniset farkut, jotka kulkivat ihoa pitkin. Mustan hupparin alla ei ollut havaittavissa minkäänlaista paitaa sen alla. Hupparin vetoketju oli puoliksi auki, jolloin Simonin rintalihakset näkyivät. Samaan aikaan näkyi myös hapen tarve. Jaloissa hänellä ei ole ollut minkäänlaisia kenkiä, joten hän oli jaloillaan osunut lasinsiruihin kävellen Suuressa salissa ruokapöytään.

Enää kauaa nuo masokistin ajatukset eivät enää pyörineet Simonin päässä, kun hän oli ajatuksissaan tarttunut vasemmalla kädellään puukkoon. Hän siirsi sen ensimmäisenä silmiensä eteen nähdäkseen, kuinka terävä pinta siinä oli. Mitä terävämpi, sitä parempi. Simon Meierin liikkeet olivat hitaat. Hän laski puukkoa kädessään pikkuhiljaa oikean käden ranteelle, mistä hän saattaisi vetää viillon itseensä. Simon tunsi olevansa kuin unessa, mutta hän ei ollut. Masokistinen liike viiltää ranne auki tapahtui yllättäen. Simon tunsi kehossaan kipua, mistä hän suoraan sanoen nautti. Hän sulki silmänsä kiinni ja pudotti samaan aikaan puukon maahan. Auki olevasta ranteesta valui verta hidasta tahtia maahan, nurmikon päälle.