Broomsticks and Death Eaters

15.8.1994

Iltapäivän aurinko porotti lämpimästi, ehkä vähän liiankin lämpimästi. Christian pyyhkäisi hikeä otsaltaan noustessaan ylös. Hän oli omine käsineen kasannut keskelle telttamerta vielä yhden teltan. Toki Christian oli käyttänyt apunaan vähän taikaakin, mutta hän oli ollut niin useasti lapsena telttailemassa, että oli melkeinpä helpompaa kasata teltta ilman taikaa. Nyt teltta alkoi näyttää jo siltä miltä pitikin ja jäljelle oli jäänyt vain kaksi ylimääräistä osaa. Christian nosti ne maasta ja katseli niitä hetken. Osaset eivät näyttäneet tärkeiltä, joten hän tipautti ne teltan vierelle, siltä varalta että se alkaisi pian sortua ja niitä tarvittaisiinkin.

Christian oli ilmiintynyt huispauksen MM-kisapaikalle Jamesin kanssa vain reilu puolisen tuntia sitten, ja he olivat löytäneet jopa heille varatun telttapaikan kaikkien paikalle saapuneiden telttailijoiden seasta. Monet olivat ilmeisesti joutuneet saapumaan paikalle jo kauan ennen kisojen alkamista, mutta taikaministeriössä työskentelemisessä oli se hyvä puoli, että oli varsin helppo vetää muutamasta narusta ja saada pari hyvää lippua kisoihin.
Christian huokaisi tyytyväisenä teltanrakennuksen tulokseen ja kiersi sen vielä kertaalleen. Hän huomasi yhden narun olevan vähän löysällä ja kumartui kiristämään sen. "James! Teltta on pystyssä!" hän huusi teltan takaa Jamesille, joka oli joko jäänyt jonnekin teltan toiselle puolelle tai lähtenyt jonnekin omille teilleen. Heidän telttapaikkansa ohi oli kävellyt jo monta ministeriöläistä, ja osittain sen vuoksi Christianin teltanpystytys oli kestänyt niin kauan. James olisi hyvin voinut häipyä jonnekin, jos Christianin teltanpystytys oli käynyt tylsäksi katseltavaksi.

James oli päättänyt antaa Chrisin vastuulle sen teltan pystyttämisen. Kun kerta homma piti vielä tehdä ilman sauvaa ei siihen varmasti tarvittu enää häntä sähläämään viereen. Ja hyvinhä se Christianilta näyttikin onnistuvan.. mitä homma nyt tuntui vain edistyvän hyvin hitaasti. Tuttuja ihmisiä ministeriöstä tuntui kulkevan ohitse jatkuvasti keskeyttaen hyvin tärkeän homman vain vaihtaakseen pari sanaa.
Kyllästyttyään seuraamaan sitä kauanko teltan pystyyn saamiseen menisi oli James siirtynyt teltan toiselle puolelle ja istunut nauttimaan auringosta.

Eipä miehen kuitenkaan lopulta kovin pitkään tarvinnut siinä istuskella kun Chris jo ilmoitti teltan olevan pystyssä. James kääntyi vilkaisemaan olkansa ylitse ja ainakin vielä teltta näytti siltä, ettei se olisi romahtamassa heidän niskaansa.
" Kai se nyt varmasti pysyy myös pystyssä? Vaikka tulisi millaiset sateet ja myrskyt?", James varmisteli noustuaan ylös ja asteltuaan kurkkimaan teltan sisäpuolelle. Vasta siinä vaiheessa hän tajusi sen, että toisin kuin varmasti kaikilla muilla paikalla olijoilla.. heillä ei ollut taioin suurennettua telttaa. Vaan aivan tavallinen .. johon juuri sopivasti mahtuisi se kaksi ihmistä ja heidän tavaransa kunhan niitä ei purettaisi repuista.
James kiskoi reppunsa lähemmäs ja heitti sen telttaan ennen kuin kohotti katseensa Chrisiin. " Mä ymmärrän jos sä kaipaat jotakin lapsuuden muistojen herättelyä sillä, että me nukutaan ahtaassa, kuumassa.. tavallisessa teltassa.. mutta olisi tästä voinut kyllä varoittaa etukäteen", James totesi ylös noustessaan. Kyllä se suurempi tila ja mukavempi alusta nukkua oli aina parempi, mutta eiköhän se näinkin menisi. Kunhan kisat eivät vain menisi ja venyisi kovin moneen päivään.
" No.. kunhan pysyy pystyssä. Tärkeämpää se kai on"

James vaikutti hieman epäileväiseltä sen suhteen, että pysyisikö teltta pystyssä. Christian hymähti samalla kun käveli Jamesin luokse. "Tottakai pysyy", hän ilmoitti itsevarmasti. Tuskin se kamalaa myrskyä kestäisi, olihan kyseessä pelkkä jästiteltta, mutta koska ilma vaikutti oikein mukavalta, myrskyä tuskin saisi odottaa. Chris venytteli selkäänsä ja käsiään teltan ulkopuolella kun James kumartui tutkimaan telttaa sisäpuolelta.
Ohi kulki taas muutama tuttu, joita Christian tervehti iloisesti. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella, eikä ihme. Maailmanmestaruuskisat olivat kuitenkin harvinaista herkkua näinkin lähellä, joten tottakai ilosta olisi otettava kaikki irti.

Christian kohotti kulmakarvojaan yllättyneenä, kun James alkoi taas puhua. "Mutta meillehän on teroitettu sitä, että pitää vaikuttaa jästiltä", Christian vastasi vedoten Jamesin tunnolliseen luonteeseen. Oikeasti oli käynyt niin, että Christian oli yrittänyt löytää velhoteltan, mutta ne olivat kaikki myyty loppuun. Eikä ihme, sillä hän oli etsinyt telttaa vasta pari päivää sitten, kun kaksikko oli herännyt siihen, että mm-kisat lähestyivät ja olisi aika miettiä yöpymistä. Vaihtoehtoina siinä vaiheessa oli enää jästiteltta tai kankaan virittäminen kahden kepin väliin. Sellaisenkin viritelmän Christian oli jo ehtinyt näkemään matkalla telttapaikalle.
"Pysyy se pystyssä. Ja ei siellä kuitenkaan tarvitse kauaa olla. Jos matsi kestää kauan, niin minä nukun katsomossa", Christian ilmoitti Jamesille. Christian ei ollut fanaattinen huispausfani, mutta seurasi sitä kuitenkin melko tiiviisti, eikä halunnut kesken kaiken lähteä telttaan nukkumaan. Pysyi hän itsekin luudanvarrella, mutta ei koskaan ollut päässyt tupansa huispausjoukkueeseen parista yrityksestä huolimatta. "Onko meillä jotain ruokaa?" Christian kysyi, kumartuen samalla laittamaan omankin reppunsa teltan sisäpuolelle.

Jamesin olisi tosiaan turha valittaa teltasta koska eipä se hänkään ollut aikaisemmin tehnyt mitään sen eteen, että sellainen olisi hankittu hyvissä ajoin, mutta kuka olisi uskonut että ne loppuisivat täysin? Eikä yksikään velho tai noita omistanut ennestään telttaa vaan oli juuri näitä kisoja varten käynyt vasta sellaisen hankkimassa.
" Chris.. kaikkien teltat täällä näyttävät ulospäin aivan tavallisilta ja luulen, että yskikään jästi ,joka paikalle eksyisi ei ihmettelisi ensinmäisenä meidän telttoja vaan jotakin ihan muuta..", James sanoi ympärilleen katsellessaan ja niinhän se oli. Ulkoapäin ei kukaan olisi voinut arvata, että sisälle mentäessä teltta olisi kuin.. pieni asumus.
" Ja tuskin kukaan jästi olisi väkisin tunkemassa kenenkään telttaan", mies jatkoi eikä voinut olla hymyilemättä hieman. Sehän tästä reissusta vielä puuttuisi. Jokin sekopäinen jästi tunkemassa muiden telttoihin.

Chrisin kertoessa, että tuo jäisi oikein mielellään katsomaan nukkumaan mikäli matsi venyisi pidemmäksi loi James tuohon vain nopean katseen sanomatta mitään. Tuskin hän itsekkään pääsisi katsomosta pois kesken pelin..siinä ajassa kun ei olisi katsomassa voisi tapahtua vaikka mitä! Huispaus nyt ihan hänen koko elämänsä ollut mutta maailmanmestaruuskisat olivat jotain sellaista mitä edes hän ei jättäisi välistä.
He olisivat siis voineet melkein jättää teltan kokonaan pystyttämättä ja ottaa vain peitot katsomoon.
" Mmh..mun repussani on ruokaa. Jos sä vaikka etsit sitä sieltä sillä aikaa kun minä koitan väsätä meille tulen", James ehdotti huomattuaan miten muutama muukin telttaseurue jolla ei ollut hienoa velhotelttaa oli jo pystyttänyt itselleen ruuanlaittoa varten jonkilaisen nuotion. Haalittuaan kasaan tarpeeksi keppejä tulta varten etsi James sauvan housujensa taskusta ja kyykistyi kyhäämänsä keppikasan ääreen. Tuli ei ottanut heti syttyäkseen Jamesin loitsusta huolimatta, mutta kirottuaan sauvaansa tarpeeksi , aivan kuin se olisi sauvan eikä sauvan käyttäjän vika, syttyi puihin lopulta tuli.

Christian tuhahti esittäen vähän loukkaantunutta kun James epäili sitä, että joku kävisi tutkimassa telttoja lähempää. "Ei sitä koskaan tiedä", Christian sanoi, vaikka hyvin tiesi, ettei ketään kiinnostanut, että oliko heillä taikakeinoin laajennettu teltta vai ei. "Lisäksi on ihan hyvä että sinäkin pääset kokeilemaan jästin elämää. Se on rankempaa kuin luulisi", Chris sanoi virnistäen. James toki oli puoliverinen, joten tiesi jästimaailmastakin paljon enemmän kuin monet muut, mutta tuskin James olisi koskaan telttaillut tavallisessa teltassa. Ei Christiankaan ollut telttaillut sitten lapsuus- ja nuoruusvuosiensa, mutta retkeilymuistoja oli aina hauska verestää.

Chris mönki sisälle telttaan ja alkoi kaivaa Jamesin repusta ruokaa. Heiteltyään muutaman vaatekappaleen teltan pohjalle, Christian löysi kuin löysikin jotain eväitä. Hän otti repusta pussin paahtoleipää, hillopurkin, vaahtokarkkeja, noidankattilaleivoksia, Jamesin pekonipaketin ja... ison pussillisen porkkanoita. Christian hymähti, sillä hän tiesi, että porkkanat olivat häntä varten. Christian kasasi kaikki löytämänsä ruokatarvikkeet syliinsä ja kömpi ulos teltasta. Hän laski kantamuksensa Jamesin ja pienen nuotion vierelle. "Porkkanoita?" Christian sanoi kohottaen kulmiaan. "Sinä olet tappanut muutaman possuparan, että saisit pekonia ja laitat minut syömään porkkanoita...", hän jatkoi mutisten ja istahti maahan. Hänellä oli jalassaan rennot farkut ja päällään vihreä t-paita. Täytyihän sitä Irlannin värejä kantaa jo ennen kuin hankki mitään fanitavaraa. Chris vilkaisi ympärilleen ja kun yhtään jästin näköistä ihmistä ei näkynyt, hän otti taikasauvansa esille ja kutsui teltasta ruokailuvälineitä ja paistinpannun. Hän avasi paahtoleipäpussin ja levitti muutamalle viipaleelle hilloa ja haukkasi suunsa täyteen leipää. Aurinko paistoi kirkkaasti ja Christian joutui siristelemään silmiään katsellessaan ylös ohikulkevia ihmisiä.

" Että minä pääsen kokeilemaan jästin elämää?", James toisti kohottamatta katsettaan juuri aikaan saamastaan tulesta ettei se vain pääsisi sammumaan kun hän ei ollut katselemassa sitä tiiviisti.
" Mä olen varmaan kertonut sulle, miten mun perheessäni hoidettiin kaikki kuten jästit vaikka perheestä löytyi noitakin. Piti tiskata ja kiskoa kasvikset pellosta ihan käsin vaikka yhdellä loitsulla olisi kaikki tilan asiat hoidettu kerralla", mies selosti vaikka Chris tiesi tämän kaiken jo aivan hyvin ja James tiesi tuon vain vitsailelleen. Nyt kun hän saattoi itse taikoa koska vaan.. kyllä sitä helposti yritti unohtaa kaikki ne saamansa opetekset ja hoitaa kaiken vain helpoimman kautta.

James kyllä tiesi jo mitä Chris tulisi repusta löytämään ja mies jo virnuili hieman itsekseen siinä nuotionsa äärellä ja yllättävän helposti tuo sai ilmeensä vakavaksi kun Chris kömpi porkkanoinoiden ja muiden eväiden kanssa tulen ääreen.
" Oletin ettei porkkanoissa ole mitään vikaa", mies vain totesi ja Chrisin saatua leipää itselleen nappasi James pussin itselleen.
" Ole kiitollinen, etten sentään pakannut mukaan pelkkiä sipuleita tai .. ruohoa pihalta", hän jatkoi kiusaamistaan. Chrisin kasvissyönnistä olisi voinut keksiä viihdettä vaikka koko päiväksi, mutta ehkä hän antaisi asian nyt olla.
" Eiköhän täältä löydy sulle vaikka jotain sieniä paistettavaksi jos porkkanat käy liian tylsiksi", James lohdutti samalla kun levitteli hilloja omalle paahtoleivälleen, " mutta eivätpä ne jäniksetkään valita .. vaan syövät ne kasvikset mitä on tarjolla". James kohotti katseensa Chrisiin saatuaan hillopurkin käsistään ja hymyili miehelle hieman ennen kuin haukkasi palasin leivästä. Jos joku ulkopuolinen olisi ollut kuuntelemassa heitä koko tämän ajan .. olisi tuo varmasti ihmetellyt miksi he jaksoivat enää edes istua saman nuotion äärellä.

Kuunnellessaan Jamesin avautumista siitä, miten hän oli joutunut käsin kaivamaan perunat pellosta ja sitä rataa. Christian ei voinut kuin nyökytellä päätään edestakaisin pyöritellen silmiään, samalla kun kaivoi ruokaa teltassa. Christianin onneksi Jamesilla ei ollut suoraa näköyhteyttä teltan sisälle.

Christian katsoi hieman yrmeänä Jamesiin kun tämä kommentoi porkkanoita. Chris olisi halunnut kommentoida jotain jo aiemmin, mutta oli tunkenut suunsa täyteen paahtoleipää, joten pääsi puhumaan vasta nielaistuaan sen vaivalloisesti. "Oletko koskaan kysynyt yhdeltäkään jänikseltä, että mitä se haluaisi syödä?" Christian kysyi kohottaen kulmakarvojaan. Christian otti pussista yhden porkkanan ja puraisi sitä mielenosoituksellisesti. "Ensi kerralla minä huolehdin eväistä ja sinä saat hoitaa teltanpystytyksen", Christian ilmoitti päättäväisesti, aivan kuin he olisivat lähdössä telttailemaan jonnekin tulevaisuudessa. Oli kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että kumpikaan heistä lähtisi enää ikinä telttailemaan, ellei toisia huispauksen MM-kisoja tai muuta hienoa telttailua vaativaa tapahtumaa olisi tulossa. Ohi kulki taas muutama tuttu, jotka tosin kävelivät kiireisen oloisina ohi, Christiania ja Jamesia huomaamatta. "Pitäisikö kutsua joku muukin syömään porkkanoita?" Chris kysyi ja nyökkäsi kohti lähes jatkuvaa virtaa ihmisiä, jotka kulkivat heidän telttansa ohi. Oli oikeastaan ihme, että he olivat molemmat saaneet vapaata töistä, kun niin moni muu oli töissä. Toisaalta heillä kummallakaan tuskin olisi ollut paljoakaan tekemistä paikanpäällä, jos he olisivat töissä. Huispauksen MM-kisoissa olevat kuolonsyöjät kun luultavasti hekin olisivat kiinnostuneempia huispauksesta kuin kadonneen johtajansa sanoman julistamisesta.

James keskeytti oman syömisensä hetkeksi nyppiääkseen puusta pudonneet havunneulaset hillostaan ja hymähti hieman Chrisin kysellessä oliko hän koskaan sattunut utelemaan jänisten mielipidettä siitä mitä nuo haluaisivat syödä.
" Vaikka mä velho olenkin.. en mä silti osaa kommunikoida eläinten kanssa", mies vastasi ennen kuin kohotti katseensa Chrisiin, " jos sä joskus keksit keinon siihen ilman, että mun tarvitsee ryhtyä animaagiksi ja toivoa, että mun animaagimuotoni olisi jänis.. niin lupaan kysyä niiltä". Onneksi moinen ei tulisi olemaan mahdollista koskaan! Tai jos tulisi niin toivottavasti ei hänen elin aikanaan. Mitä siitäkin tulisi jos ei saisi enää edes rauhassa olla omalla pihallaan ilman, että kaikki metsän asukit olisivat vaatimassa jotakin. Jamesillä ei todellakaan ollut mitään eläimiä vastaan.. mutta parempi olisi kun he eivät puhuisi samaa kieltä koskaan. Chrisin puhuessa jo seuraavasta telttaretkestä naurahti James vain hieman. Aivan kuin he olisivat lähdössä piankin tämän reissun jälkeen telttailemaan. Teltta varmasti vain sullottaisiin hyvään piiloon ja kaivettaisiin esiin vasta kun seuraavat kisat pidettäisiin jossakin lähistöllä.

Porkkanpussin ollessa siinä vielä sopivasti kurkotti Jameskin itselleen yhden jääden rouskuttelemaan sitä samalla kun itsekkin seurasi ohi kulkevien ihmisten matkaa.
" Tuskin kukaan niin nälkäinen on, että liittyisi meidän seuraan vain jotta saisi yhden pork-", James ehti vain aloittaa vastauksensa kun joku nuori velhon alku iski takapuolensa maahan heidän nuotionsa ääreen.
" Näitä saa ottaa vai? Hienoa! Harva tajuaa miten mainiota evästä porkkanat ovat tällaiselle retkelle", velho sepitti samalla kun kurkotteli porkkanaa pussista ja jos James ei olisi ollut niin hämillään kaikesta tapahtuvasta olisi hän kahmaissut ne porkkanat pusseineen nopeasti takaisin ennen kuin tämä vieras ehtisi rohmuamaan heidän eväät itselleen. Sen sijaan, että olisi porkkanaansa grillaavalle sekopäälle sanonut jotakin käänsi hän katseensa Chrisiin jääden katsomaan miestä siihen malliin, että tuon olisi parempi tehdä jotakin. Olihan Chris sen idean vieraiden kutsumisesta laukonut ilmoille ja joku oli selvästi ottanut sen tosissaan. Mitä jos paikalle änkisi nyt lisää samanlaisia kummajaisia?

Christian hymähti kasvoillaan vino hymy, kun James alkoi pohtia jäniksille puhumista. Christianin alunperin retorinen kysymys oli kasvanut suuremmaksi pohdinnaksi, kun James oli alkanut miettiä asiaa. "Jos joskus on tylsää niin lupaa kehittää jonkun tavan", hän vastasi Jamesille haukaten jälleen porkkanaansa. Christianilla tuskin koskaan olisi niin tylsää, että hän alkaisi miettiä jänisten kanssa kommunikoimista, mutta hän tiesi myös sen, että James ei ikinä jäniksiltä mitään kysyisi, vaikka tapa siihen löytyisikin. Keskustelua kuuntelemaan jäänyt ohikulkija olisi varmasti ollut hämmentynyt siitä, miten kaksi aikuista miestä puhuu jäniksistä ja niiden mielipiteistä ruokaa koskien, mutta yllättävän usein Christian ja James päätyivät puhumaan jostain yhtä älyttömästä.

James alkoi kyseenalaistaa sitä, haluaisiko kukaan syödä heidän porkkanoitaan, kunnes tuli keskeytetyksi nuoren velhon toimesta. Velho istahti heidän nuotiolleen ja Christian katsoi tätä kummeksuen. Jonkun tutun kanssa hän oli ajatellut jakavansa porkkanat, eikä kenenkään tuntemattoman tyypin, joka mahdollisesti varastaisi kaikki porkkanat. Christian vilkaisi Jamesia, joka selvästi halusi Chrisin tekevän porkkanaroistolle jotain. Christian selvitti kurkkuaan ja kääntyi katsomaan velhoa. "Tunnetaanko me?" hän kysäisi ja sai vastaukseksi olkien kohautuksen. Christian ei ainakaan tuntenut velhoa ja Jamesin ilmeestä päätellen hänkään ei tuntenut. Christian vilkaisi Jamesia ja kohautti myös olkiaan. Christianilla ei ollut mitään sitä vastaan, jos joku vieras söi pari heidän porkkanaansa, mutta välttääkseen sen, että kaikki porkkanat katoaisivat vieraan mukaan, Chris nappasi pussin itselleen. Christian naamioi varotoimensa sen taakse, että otti uuden porkkanan, vanhan jo loputtua. "Bulgarian joukkue on tänä vuonna kyllä loistava! Irlannilla ei ole mitään mahdollisuuksia!" heidän seuraansa ilmestynyt nuori velho ilmoitti. Suu täynnä porkkanaa, Christian henkäisi porkkanan palan väärään kurkkuun ja alkoi yskiä. Tyyppi oli ilmeisesti todella tyhmä, kun ei tajunnut heidän kannattavan Irlantia, henkeen ja vereen. Christian yski porkkanaa pois kurkustaan ja yritti vetistävien silmiensä avulla ilmoittaa Jamesille, että häätäisi ensin Bulgariaa kannattavan porkkanavarkaan ja huolehtisi sen jälkeen, tukehtuisiko Christian vai ei.

Kumpikaan heistä ei näyttänyt tätä nuorukaista tuntevan. Eikä tuokaan tainnut heitä tuntea mistään. Tuskin tuo ministeriössä hommissa oli joten ei voinut edes sanoa, että he olisivat törmänneet joskus vain sattumalta jossakin käytävällä ja tuo muistaisi heistä toisen. Porkkana kuitenkin näytti maistuvan ja Chris onneksi pelasti loput velhon käsistä omimalla pussin itselleen eikä heidän uusi tuttavuutensa edes näyttänyt tätä huomaavan sen kumemmmin.
James ei olisi mielellään edes kovin tutun ihmisen kanssa viitsinyt jakaa kallista vapaa-aikaansa.. saati sitten aivan vieraan ja kun Chris vain kohautteli olkiaan vilkaisi James uudelleen tätä tyyppiä. Hän ei edes halunnut alkaa tutustumaan tähän nuorukaiseen, mutta ehkä sitä voisi kerrankin tehdä poikkeuksen ja yrittää edes sietää tuota siinä kunnes velho jatkaisi matkaansa. Ainahan sitä voisi puhua kisoista ja huispauksesta.

Velhon mahdollisuudet jäädä heidän seuraansa edes siksi hetkeksi katosivat siinä samassa kun tuo avasi suunsa uudelleen ja kehui Bulgarian joukkuetta. Chrisin vielä yskiessä porkkanoita keuhkoistaan oli James jo ponnahtanut ylös maasta ja hutoi omalla porkkanan puolikkaallaan kohti nuorta velhoa, joka oli selvästi hätkähti hieman kun James ei hetkeen saanut edes sanaa suustaan. Mitä nyt vain mulkoili pahasti ja huitoi sillä porkkanalla ilmaa.
" Bulgaria?! Miten sä kehtaat istua siihen ja tulla kehumaan Bulgariaa!", mies huudahti ja pelkästään Jamesin irkku aksentti sai värin katoaamaan tunkeilijan kasvoilta tuon tajutessa, että oli eksynyt aivan väärään leiriin nyt. Ilmeisesti kaikki se vihreä väri ei ollut osunut tuon silmiin?
" Sen vielä kestää ,että sä syöt meidän rakkaudella kasvatettuja porkkanoita, mutta että sä kannatat ihan väärää joukkuetta! Irlanti tulee voittamaan nämä kisat ja sä tuut vielä katumaan sitä, että päätit kannattaa väärää joukkuetta ", Jamesin riehumisen oli ilmeisti ympärilläkin olevat Irlannin kannattajat kuulleet, koska nuo hurrasivat kovan ääneen. Tajuttuaan lopulta, että parempi olisi lähteä nopeasti menemään nousi nuorukainen ylös ja juoksi matkoihinsa jättäen porkkan lopunkin nuotion ääreen.
Tyytyväisenä James oli jo sanomassa jotakin Chrisille samalla kun katseli velhon kompastelua muiden telttojen naruihin, mutta tajutessaan tuon olleen ainakin hetki sitten tukehtumassa siihen omaan porkkanaansa kääntyi hän nopeasti miehen puoleen ja kyykistyi siehen vierelle taputtelemaan tuon selkää.
" Ehkä me ei ensi kerralla oteta porkkanoita"

Porkkana henkitorvessa oli jo tarpeeksi paha, mutta sen lisäksi Christian joutui vielä taistelemaan naurua vastaan, sillä Jamesin riehuminen oli harvinaista mutta aina yhtä hauskaa. Ainakin niin kauan kun ei itse ollut huutamisen kohteena. Bulgariaa kannattava porkkanavelho kompasteli vauhdilla pois alueelta, jolla tosiaan vaikutti olevan lähinnä Irlannin kannattajia. Christian ei keksinyt, että miten Bulgarian kannattaja oli edes onnistunut eksymään alueelle, joka oli täynnä irlantilaisia ja Irlannin kannattajia. Kun James kyykistyi taputtelemaan Christianin selkää, hän oli jo pois pahimmasta tukehtumisvaarasta. Nyt ongelmia aiheutti ainoastaan se, että häntä nauratti. Chris yski vielä pari kertaa naurunsekaisesti ja sen jälkeen huokaisi syvään. Hänen kasvoillaan oli edelleen huvittunut virne, kun hän pyyhki vetistäviä silmiään. "Tiedätkö, sinusta näkee tuon puolen aivan liian harvoin", Christian ilmoitti Jamesille hymyillen. Christiania saisi loukata huomattavasti pahemmin kuin huispausjoukkuetta mollaamalla ennen kuin tämä alkaisi huutaa tuolla tavalla, mutta myös Jamesista pääsi vain harvoin näkemään tuollaista puolta. Christian yskäisi vielä kerran. "Ja joo, parempi jättää porkkanat kotiin ensi kerralla", hän sanoi vielä Jamesille.

Chris oli saanut ainakin toistaiseksi tarpeekseen syömisestä ja tyytyi vain nojailemaan käsivarsiinsa ja katselemaan ympärilleen. Ohikulkijoista tunnisti helposti ne, jotka olivat joskus olleet jossain tekemisissä jästien kanssa: suurin osa oli pukeutunut mitä kummallisimpiin vaateyhdistelmiin, kuten verkkareihin ja kauluspaitaan, kun taas muutama oli onnistunut sentään käyttämään lähes järkeviä jästivaatteita. Kahden maailman välissä eläneelle Christianille oli aina yllätys huomata, miten vieraantuneita osa velhoista oli jästimaailmasta. "Mitä nyt tehdään?" Christian kysyi Jamesilta, kääntäen katseensa pois sekä farkkuihin että hameeseen pukeutuneesta naisesta. Pelin alkamiseen oli vielä aikaa, vaikka iltapäivän aurinko ei enää lämmittänytkään ollenkaan niin paljon kuin hetki sitten. Christian oli nähnyt muutaman myyjän kulkevan ympäriinsä ja hänen teki mieli ostaa jotain turhanpäiväistä kannatusrojua, joka joutaisi roskikseen heti kisojen päätyttyä.

" Liian harvoin? Haluaisitko sä mun huutavan ja meuhkaavan enemmänkin?", James kysyi ja kun Chris vaikutti olevan ihan kunnossa ryhtyi hän siivoamaan niitä heidän eväitään takaisin telttaan ennen kuin joku muu päättäisi liittyä seuraan.
" Mitä jos lähdettäisiin vaikka katselemaan kojuja?", hän ehdotti päästyään teltasta ulos ja suoristeli hieman paitaansa. Pakkohan sitä oli ainakin kaikkarit hankkia jotakin fanitavaraa jotta muut varmasti tietäisivät ketä tänne oltiin tultu kannattamaan.
Sammutettuaan heidän nuotionsa ja varmistettua vielä, että kaikki heidän tavaransa oli teltassa voitiin sitä lähteä muun joukon sekaan.

He eivät todellakaan olleet ainoat jotka olivat päättäneet hankkia jotakin. Varmaan jokaisen kojun luona oli väkeä ihan tarpeeksi ja hyvä kun sitä muiden ylitse edes näki mitä missäkin myytiin.
" Sano jos näet jossakin kojun jossa myytäisiin niitä kaikkareita", James sanpi Chrisille joka häntä pitempänä voisi ehkä ihmisten ylitse nähdä hieman paremmin. Ympärilleen katsellessaan alkoi Jameskin huomata tuttuja kasvoja ihmisten seassa, mutta lähinnä vain yritti pysyä itse piilossa ettei kukaan tulisi juttelemaan sen kummemmin. Aivan kuin sitä ei töissä saisi tarpeeksi puhua.
" Selvästi suurin osa kannattaa Bulgariaa... tai Viktor Krumia", James hymähti pysähdyttyään hetkeksi seuraamaan miten velhot ja noidat melkein veivät käsistä paitoja eräällä myyntikojulla.
" Siihen voittaan tullaan tarvitsemaan enemmänkin kuin pelkkä siepin nappaaminen.

Christian kohautti olkiaan Jamesin kysymykselle. "Niin kauan kun huudat jollekin muulle", hän vastasi. Eihän kukaan halunnut itse olla huutamisen kohteena, mutta vierestä seurattuna se oli huomattavasti viihdyttävämpää.

James vastasi Christianin kysymykseen juuri niin, kuin Christian olisi itsekin vastannut. Christian nousi ylös nurmikolta ja pyyhkäisi muutaman housuihinsa tarttuneen ruohonkorren pois. "Joo, mennään vaan", hän sanoi vielä Jamesin möngittyä ulos teltasta. Kaikki tavarat olivat jo teltan suojissa ja kaksikko lähti väkijoukon sekaan. Väkijoukossa oli välillä vaikea pysyä yhdessä ja välillä Chris meinasi alkaa puhua jollekin täysin tuntemattomalle, kunnes huomasi Jamesin jossain muutaman metrin päässä. Kulkeminen oli onneksi vielä melko helppoa, varsinkin jos oli melko pitkä ja leveäharteinen. Christian nyökkäsi Jamesille, joka halusi ostaa kaikkarit. Jokaisen myyntikojun edessä oli paljon porukkaa ja näytti siltä, että kaikki muutkin halusivat kaikkarit. Niitä onneksi taidettiin myydä useassa paikassa. Christianin oli aivan yhtä vaikea nähdä myytäviä tuotteita kuin Jamesinkin, vaikka olikin muutaman sentin pidempi. Christian yritti kurotella kaulaansa samalla kun kuunteli Jamesin analyysiä huispausfaneista. Katse kiinnittyneenä jonnekin kauemmas, Christian melkein törmäsi Jamesiin joka oli yhtäkkiä pysähtynyt katselemaan fanipaitakojua. "Krum on kyllä hyvä..." Christian vastasi, jatkaen kuitenkin lähes samantien: "Irlannin yhteispeli on kyllä paljon parempaa, se nyt on selvää". Christian ei uskonut Bulgarian voittoon, vaikka Krum hyvä olikin. "Hei, tuolla taitaa olla kaikkareita!" Christian ilmoitti, kun iso joukko teini-ikäisiä velhoja siirtyi yhden kojun luota. "Siellä on myös apilahattuja. Haluatko sellaisen?" Chris kysyi Jamesilta lähtiessään kävelemään kohti kojua. Huispausinnostuksessaan James saattaisi jopa suostua laittamaan vihreän apilahatun päähänsä, mutta muuten se vaikutti joltain, mitä James ei välttämättä ilman suurta suostuttelua tekisi. Christian ainakin halusi sellaisen hatun itselleen.

Christianin myöntäessä Krumin olevan oikeastaan ihan hyvä käänsi James kulmat kurtussa katseensa mieheen vaikka ei Krumia voinut paljoa vähätelläkkään. Niin nuoreksi velhoksi tuo pärjäsi oikein hyvin, mutta eihän sitä voinut ääneen sanoa! Ei jos kannatti ihan toista joukkuetta.
Chris onneksi jatkoi vielä joten James saatti tyytyväisesti hymyillen unohtaa äskeisen kommentin Krumista. Kaikkaritkin löytyivät lopulta isomman joukon siirtyessä kojun tieltä ja James kiiruhti nopeasti kojulle ennen kuin paikka taas vallattaisiin niin, että he joutuisivat tunkemaan väkijoukon lävitse saadakseen jotakin.
" Miksipäs ei", James vasta kysymykseen apilahatuista ja nosti sellaisen käsiinsä kojun luokse päästyään ja käänteli sitä hieman käsissään. Hän ei todellakaan olisi sellaista laittanut päähänsä missään muualla ja kaiken tämän jälkeen se varmaan sullottaisiin jonnekkin piiloon. Nyt sitä kuitenkin näyttivät kaikki muutkin idiooteilta joten.. ei hän erottuisi joukosta mitenkään.
James etsi omat rahansa ja maksoi sekä kaikkarit, että sen hatun joka kiskottiinkin heti päähän ja mies saattoi vain olla kiitollinen siitä, ettei voinut nähdä itse miltä näyttikään. Heti päästyään kauemmas kojusta hän kuitenkin kääntyi katsomaan miltä Chris hattuineen näyttäisi eikä voinut olla naurahtamatta hieman.
" Näitä ei varmastikkaan ole tehty sopimaan yhtään kenellekkään", hän sanoi samalla kun kiskoi Chrisin hattua hieman paremmin.

Vaikka tärkeimmät ostokset olikin jo tehty täytyi sitä silti jäädä katselemaan mitä kaikkea muuta olikaan myynnissä. Lähinnä kaikki näytti olevan kaikkea turhaakin turhempaa tavaraa joka kiinnosti varmasti vain nuorempia. Vaikka James vielä hetki sitten oli miettinyt sitä miten kaikki näyttivät tänään varmasti melko typeriltä oli hän joka kerta piilottelemassa Chrisin takana kun joku tuttu ministeriöstä tuli vastaan. Kiskoipa hän jopa sen hatun paremmin silmilleen jottei kukaan vain tunnistaisi häntä ja saattoi vain toivoa ettei kukaan pysähtyisi juttelemaan Christianinkaan kanssa nyt.
" Kannattaa varmaan ajoissa lähteä kapuamaan niille meidän pakoille. En halua päätyä sinne pahimpaan ruuhkaan"

Kojulle päästyään Christian katseli kiinnostuneena, mitä kaikkea oli tarjolla kaikkarien ja apilahattujen lisäksi. Muu tavara vaikutti turhalta, vaikka eihän apilahattukaan kovin järkevä ostos olisi, hauska kuitenkin. Christian seurasi Jamesin mallia ja kaivoi housujensa taskusta rahaa ja maksoi itselleen omat kaikkarit ja apilahatun. Hän kiitti myyjää, joka vaikutti hyvin rasittuneelta ja lähti astelemaan pois kojun luota, jotta seuraavat asiakkaat pääsisivät ihmettelemään kojun tarjontaa. Christian vetäisi hatun korvilleen ja laittoi kaikkarit taskuun odottamaan pelin alkua. Väkijoukossa kulki paljon muitakin apilahattuisia ja monet heistä vaikuttivat olevan nyt jo juhlatuulella. Christian pysähtyi kun James kääntyi ja naureskeli. "Väitätkö etten näytä hyvältä?" Christian kysyi kummeksuvalla äänellä, mutta tiesi kyllä tasan tarkkaan mitä James tarkoitti. Hän ei tiennyt miltä itse näytti, mutta James ainakin näytti todella typerältä hattuineen. Odottamatta Jamesilta varsinaisesti mitään vastausta edelliseen kysymykseensä, Christian taputti Jamesia olkapäälle ja lähti jatkamaan matkaa kojujen seassa. "Ainakin näytetään yhdessä typeriltä", hän totesi kohauttaen olkiaan. Christian ei välittänyt siitä, pitäisikö joku häntä idioottina sen takia, että hän kulki apilahattu päässä huispauskisoissa, mutta hän huomasi kyllä että James ei ollut aivan yhtä sinut hattunsa kanssa.

"Ei se hattu nyt niin typerältä näytä", Chris sanoi nauraen, kun James oli taas tehnyt ovelan väistöliikkeen Christianin taakse, kun vastaan oli kävellyt joku lakipuolen työntekijä, jonka nimeä Christian ei muistanut. Christian tiesi että James oli huomattavasti häntä itseään tarkempi sen suhteen, että millaisen kuvan itsestään antoi töissä, joten antoi asian olla. James oli jo huutanut yhdelle nuorelle velholle, ja kun jännitys kasvaisi pelin alkaessa, James käyttäytyisi joka tapauksessa hölmösti, vaikka paikalla olisi itse taikaministeri. Christian käänsi katseensa takaisin Jamesiin kun tämä ehdotti kisapaikalle lähtemistä. Christian vilkaisi kelloaan ja nyökkäsi. Pelin alkuun olisi vielä jonkin aikaa, mutta ruuhkassa kulkeminen oli ikävää. "Joo, mennään vaikka heti. Onko kaikki mukana?" Christian vastasi ja kokeili taskujaan. Hänellä oli taikasauvansa, vähän rahaa ja kaikkarit, apilahatun lisäksi tietenkin. Niillä pärjäisi melko pitkälle. Tultuaan siihen tulokseen, että kaikki tarpeellinen oli mukana, Christian lähti kohti huispauskenttää. Polkua pitkin kuljeskeli jo muutama muukin aikaisin liikkeellä oleva huispausintoilija.

Ehkä se hieman lievensi asiaa, että he näyttivät yhdessä typeriltä. Yksin hän ei kyllä varmaan olisikaan sitä typerää hattua laittanut päähänsä vaikka muilla paikalla olijoilla sellaiset olikin. Helpompaa kun toinen typerän näköinen kulki siinä vieressä.
" Mä en saisi hetkeäkään rauhaa töissä jos joku näkis mut näin.. ne muistaisi sen vielä parin vuoden päästäkin ja jaksais muistuttaa mua tästä", James sanoi huokaisten, mutta päätti antaa lopulta olla. Joku kuitenkin pongaisi hänet vaikka hän miten yrittäisi vältellä. Väkeä oli kuitenkin niin paljon.

James nyökkäsi vastaukseksi Chrisin kysymykseen ja lähti kulkemaan stadionia kohti. He eivät olleet ainoat jotka olivat päättäneet lähteä ajoissa, mutta silti he tulisivat varmasti välttämään sen pahimman tungoksen.
Matka sujui rauhallisesti ja paikatkin löytyi ilman sen suurempaa etsimistä ja vasta istuessaan alas saattoi sitä olla iloinen, että oli ministeriössä hommissa ja saada niinkin hyvät paikat.
" Tiesin kyllä, että meillä on hyvät paikat.. mutta että näin hyvät", James henkäisi katsellessaan ympärilleen. Heiltä ei jäisi kyllä mitään näkemättä! Hieman kauhulla mies odotti sitä tulisko ketään tuttua siihen lähettyville istumaan, mutta jokin onni oli selvästi hänen puolellaan kun ketään hänen osastoltaan ei ilmestynyt paikalle ja kun kaikki alkoi kiinnit James kaiken huomionsa lopulta vain siihen mitä ilmassa tapahtui.

Peli mitä jännittävin ja muiden mukana James hurrasi aina kun Irlannin joukkue sai kaadon maaliin ja mutisi omiaan kun Bulgaria tasotti. Kun sieppi vihdoin tuli etsijöiden näkyviin alkoi se oman lempijoukkueen kannatus oikein kunnolla. Krum oli huomattavasti taitavampi, nopeampi ja ties mitä kaikkea mitä siitä nuorukaisesta nyt puhuttiinkaan ja lopulta Bulgarian etsijä olikin se joka siepin nappasi. Se ei silti riittänyt siihen, että nuo olisivat kirineet Irlannin pisteissä ja Jamesillä meni hetki tajuta tämä ja tuo ehti jo huokaista pettyneenä ennen kuin asia ilmoitettiin kuuluttamalla.
" Voitti? VOITTI! Irlanti voitti!"

Kun Chris ja James pääsivät aitioon, jossa heidän paikkansa sijaitsivat, Chris ei voinut olla menemättä aivan kaiteen reunalle ja kurkistamatta alas. He olivat todella korkealla ja paikat olivat loistavat. Christian kääntyi takaisin penkkirivejä kohti ja istahti Jamesin viereen. "Ei päästy huippuaitioon, sieltä vasta hyvin olisi nähnytkin", Chris vastasi vilkuillen ympärilleen. Paikalle alkoi virrata enemmän ihmisiä ja mukana oli yllättävän vähän tuttuja. Muutama naama vaikutti tutulta, mutta paikalle ei osunut ketään, joka olisi ollut oikeasti tuttu. Christian spekuloi muutamalla lauseella tulevaa peliä, ennen kuin hän kuuli Ludo Bagmanin äänen kaikuvan ympäri stadionia. Siinä samassa, kun joukkueita alettiin esitellä, maailma Chrisin ympärillä katosi ja hän pystyi keskittymään pelkästään ilmassa syöksähteleviin huispaajiin ja palloihin. Christianin oli välillä vaikeaa pysyä paikallaan eikä hyppiä tasajalkaa, joko innosta tai kiukusta, mutta jotenkin hän kuitenkin onnistui pysymään lähes koko pelin ajan istualtaan. Myös James sai oman osansa Christianin innostuksesta tai kiukunpuuskista pelin aikana, sillä Chris läimi tätä selkään tai olkapäähän aina jännittävän tilanteen aikana, samalla kun huusi äänensä käheäksi kannustaen Irlantia voittoon.

Katsomon äänenvoimakkuudesta huomasi heti, kun sieppi oli näkyvissä. Myös Christian yhtyi meteliin ja seurasi tilannetta jännittyneenä. Hetken kisa oli tiukka etsijöiden kesken, mutta Krum pääsi kuitenkin edelle. Christian oli pysytellyt koko ajan hyvin perillä pistetilanteesta ja jo ennen siepin nappaamista hän tajusi, että Irlanti tulisi voittamaan joka tapauksessa, kumpi tahansa siepin nappaisikin. Silti hän seurasi tilannetta loppuun asti kaikkareidensa läpi. Christian käänsi katseensa ja leveän hymynsä Jamesia kohti ja tajusi, ettei James selvästikään ollut heti tajunnut Irlannin voittaneen. Kun Ludo Bagman sai voittajan kuulutettua koko katsomon korville, Jameskin tajusi asian laidan. "Niin voitti!" Chris sanoi ja pomppasi seisomaan. Meteli oli melkein korvia huumaava ja voitonriemuinen Chris kumartui halaamaan Jamesia huutaen samalla jotain epämääräistä Irlannista. Apilahattu tipahti päästä ja metsinkäisten kulta kilisi lattialla. Palkintopokaali luovutettiin Irlannin joukkueelle ja pikkuhiljaa väkijoukko alkoi purkautua ulos katsomoista ja suunnata kohti leirintäalueita. "Mahtava peli!" Christian sanoi, huutamisesta käheällä äänellä ja kasvot edelleen loistaen innostusta. "Olisi voinut kestää vähän kauemminkin, jos minulta kysytään", hän vielä totesi, tuupaten kyynerpäällään vieressään seisovaa isokokoista velhoa, joka oli töytäissyt vieressään pois jonottavaa pienikokoista noitaa. Christiania ärsytti se, kun ihmiset eivät huomioineet toisiaan tällaisissa väkijoukoissa.

Se riemu siitä Irlannin voitosta ei tuntunut millään laantuvan ja eihän sen kuulunutkaan! Nyt sitä vasta juhlittaisiinkin. Koko yö.. aina aamuun asti. James ei olisi millään malttanut odottaa takaisin teltalle pääsemistä ja siinä jonon mukana kulkiessa oli hyvin vaikea olla yrittämättä tunkea kaikkien hitaimpien ohitse. Onneksi sitä kuitenkin lopulta päästiin suurimmasta tungoksesta. Chris jo ehti matkalla puolustaan heikompia ja näin hoitamaan velvollisuutensa aurorina. Toivottavasti aurorin hommia ei illaan mittaan tarvitsisi enempää tehdä.

Telttakin oli vielä pystyssä heidän päästessä perille ja ensinmäisenä James ryömi tarkistamaan, että kaikki tavaratkin olivat tallella. Ulos ryömiessään hänellä oli mukanaan pullo juuri tätä voitonjuhlaa varten.
" Nyt voidaan juhlia tätä voittoa. Tyhjentää pullo ja etisiytä sitten Irlannin joukkueen leiriin kinumaan nimikirjotuksia", James ehdotti hymyillen ja mies oli kyllä kunnon juhlatuulella sillä hetkellä. Mikään ei voisi enää tätä iltaa pilata. Tai niin sitä luultiin. Jamesin ja Chrisin pullo tyhjeni mukavasti siinä samalla kun pelistä keskusteltiin ja kun pullo viimein oli saatu tyhjäksi hypähti James jaloilleen ja ilmoitti heidän nyt lähtevän häiritsemään niitä irlantilaisia pelaajia. Sen pidemmälle reissua ei kuitenkaan päästy kun jostakin kuului huutoa ja pian heidänkin telttansa ohitse juoksi joku.
" Mitä tuolla tapahtuu?", James laski katseensa Chirisiin ja käänsi sitten katseensa suuntaan josta ihmisiä juoksi. Kun joku taas juoksi läheltä nappasi James tuota käsivarresta pysäyttääkseen velhon joka koitti heti päästä jatkamaan matkaa.
"Mitä.. minne kaikki.. mitä tuolla tapahtuu?" hän kysyi ja kesti hetken ennen kuin velho käänsi katseensa häneen ja vastasi kauhuissaan.
" Kuolonsyöjiä!"

Väkijoukko eteni hitaasti, mutta iloinen tunnelma sai odotuksen tuntumaan lyhyemmältä kuin se olikaan. Chrisin kasvoille oli jämähtänyt innosta ja hämmästyksestä kertova ilme, eikä se tuntunut kaikkoavan hänen kasvoiltaan ollenkaan. Harmittelut siitä, että Skotlanti ja Englanti olivat tipahtaneet kisoista jo aikoja sitten, olivat unohtuneet ja vaikka Chrisillä ei ollutkaan yhtä vahvaa sidettä Irlantiin mitä Jamesilla, hän oli silti vilpittömästi onnellinen Irlannin voitosta ja edessä olevista voitonjuhlista. Chris ja James saavuttivat vihdoin telttansa ja James mönki teltan sisälle. Kaikki taikuuden peittely-yritykset olivat unohtuneet ja mihin suuntaan tahansa sattuikin katsomaan, näkyi jonkinlaisia taikuuden merkkejä. Sinä aikana kun James oli teltassa, Chris yhtyi ohikulkevan, täysin vihreään pukeutuneen ihmisjoukon hurraa-huutoihin ja naureskeli ääneen kun James tuli ulos teltasta voitonjuhlaa varten varattu pullo mukanaan. "Loistavaa!", Chris huudahti ja istahti alas Jamesin viereen, katsomaan ohikulkevien ihmisten voitonjuhlia. Muutama Bulgarian kannattajakin kulki ohi, riiputtaen päätään ja kohautellen olkiaan. "Irlannin upealle voitolle!" Chris julisti ja nosti heidän pullonsa korkealle ilmaan ennen kuin aloitti sen tyhjentämisen.

Aika ja juoma kului nopeasti, kun Chris ja James keskustelivat pelin tapahtumista. He kertailivat kohokohtia ja nauroivat pelin tapahtumille. Muutaman kerran Chris jopa intoutui laulamaan muiden juhlijoiden kanssa, jotka kulkivat heidän leiripaikkansa ohi. Pullo tyhjeni nopeasti ja Chrisin juhlatuuli vain kasvoi. Jamesin loikatessa pystyyn ja ilmoittaessa nyt olevan aika lähteä etsimään Irlannin pelaajia, Chris heitti heidän tyhjentämänsä pullon teltan ovensuun lähettyville, aikeenaan kerätä se siitä pois kun he olisivat lähdössä. Chris ei kuitenkaan ehtinyt vielä nousemaan ylös, kun jostain vähän kauempaa alkoi kuulua huutoa. Ensimmäinen ajatus oli, että joku Irlannin fani oli törmännyt pelaajiin, mutta huudoista välittyi pakokauhua. Muutama ihminen juoksi jo poispäin huutojen suunnasta ja Chris kohautti olkiaan Jamesin kysymykselle, samalla kun nousi seisomaan ja varmisti, että taikasauva löytyi edelleen taskusta. Jonkilainen riita irlantilaista ja bulgarialaisten välillä ei olisi ollut mikään ihme, mutta poispäin juoksevat ihmiset ja huuto vaikuttivat siltä, että kyseessä olisi jotain vakavampaa. James ehti ennen Chrisiä pysäyttämään yhden velhon, jolta James ja Chris saivat vastauksen kysymykseensä. Vastaus ei ollut ollenkaan sitä mitä Chris oli odottanut ja hetken hän oli kuin puulla päähän lyöty. Heti kun Chris tajusi, mitä velho oikeasti oli sanonut, hän otti taikasauvansa esiin ja lähti kohti huutoja. Huutojen suunnasta oli jatkuvasti pakenemassa enemmän ihmisiä ja vastavirtaan kulkeminen oli vaikeaa. Chris sai monta tönäisyä ja kolausta kun kauhistuneet ihmiset yrittivät paniikissa paeta. Velhojen ja noitien puheesta Chris oli ymmärtänyt, että kuolonsyöjät olivat tehneet jotain jästeille, mutta tapahtumien tarkempi kulku ei aivan selvinnyt.

James käänsi katseensa Chrisiin heti kuullessaan puhuttavan kuolonsyöjistä ja ennen kuin hän ehti reagoida sen enempää oli Chris tietysti jo lähtenyt tunkemaan suuntaan josta muut pakenivat.
" Chris!", hän huudahti miehen perään ja hetken harkittuaan lähti tuon perään. Hän ei antaisi Christianin sekaantua tähän! Paikalle tulisi varmasti pian auroreita joilla oli työvuoro! Olisi aivan liian vaarallista lähteä yksinään kulonsyöjiä vastaan.. jos sellaisia edes vastassa oli. Mistä sitä tietää vaikka kaikki olisi vain väärinkäsitystä? Chrisin saavuttaminen ei ollut niin helppoa siinä ihmisten tunkiessa juuri toiseen suuntaan ja James yritti parhaansa mukaan olla tönimättä ketään kumoon.
Lopulta hän saavutti jahtaamansa miehen ja ehti vain tarttua tuota käsivarresta kun näki ne. Kuolonsyöjät jotka leijuttelivat mukanaan jästejä. Mutta miten ihmeessä tällainen oli mahdollista? Hetkeen James ei osannut kuin tuijottaa tätä kaikkea, mutta tajutessaan kaikki ne huudot ympärillään nykäisi hän Chrisiä hieman suuntaan jonne muutkin olivat juoksemassa.
" Älä edes kuvittele tekeväs jotakin!", James huusi kaikken sen muun melun ylitse ja vilkaisi Christianista siihen kuolonsyöjä joukkoon. Tietysti jonkun olisi autettava ja lopetatettava tämä hulluus, mutta ei Chrisin. Ei hän halunnut tuon juoksevan tappelemaan ylivoimaa vastaan ja loukkaantuvan.
" Mennään nyt!", hän käänsi katseensa takaisin Chrisiin ,jopa hieman anovana ja toivoi vain,että he pääsisivät pois paikalta ehjänä.

Ihmisten huuto humisi Chrisin korvissa ja kaikki kolahdukset Chrisin käsivarsia ja kylkiä vasten unohtuivat, kun Chris tunkeutui väkijoukon läpi lähemmäs tapahtumia. Hän oli kuullut Jamesin huutavan hänen nimeään, mutta ei reagoinut siihen. James saisi lähteä muiden mukana kauemmas, mutta Chris koki velvollisuudekseen sen, että hän menisi selvittämään tilannetta. Vaikka hän ei ollutkaan työvuorossa, kollegat luultavasti tarvitsisivat kaiken avun mikä vain liikeni sillä hetkellä. Suuren väkijoukon rauhoittelu ja hallinta vaatisi paljon ihmisiä, jotka tiesivät mitä tehdä. Koko leirintäalue tuntui olevan kaaoksen vallassa kun Chris lähestyi kuolonsyöjiä. Poispäin oli juoksemassa iso joukko velhoja, jotka tuntuivat kaikki tuntevan toisensa sillä Chris ei millään meinannut päästä heidän ohitseen. Tapellessaan tietään miesten ohi, Chris tunsi jonkun tarttuvan käsivarteensa. Hän vilkaisi taakseen ja näki Jamesin. Chris oli pysähtynyt ja jäi katsomaan kuolonsyöjiä, jotka leijuttivat jästiperhettä ilmassa. Chris käänsi katseensa takaisin Jamesiin, joka yritti metelin yli huutaa hänelle. "On pakko!" Chris huusi ja yritti riuhtaista kättään irti Jamesin otteesta, siinä onnistumatta. Karkuun juoksevia ihmisiä tuntui edelleen riittävän, kun Chris tuijotti Jamesia ärtynyt ilme kasvoillaan. Aurorin, vaikka vapaalla olikin, olisi pakko tehdä jotain tällaisessa tilanteessa. Jästejä leijuttavat kuolonsyöjät eivät vaikuttaneet lopulta kovinkaan vaarallisilta, ja paikalla selvästi oli jo ministeriöläisiä yrittämässä tehdä asialle jotain. Jamesin anova ilme ja pyyntö lähteä pois saivat Chrisin astumaan askeleen taaksepäin ja vastaamaan: "Siellä tarvitaan apua", hän sanoi kovaan ääneen metelin yli, yrittäen tavoitella jonkinlaista pahoittelevaa ilmettä kasvoilleen. Chris ei voinut sille mitään, että hänen työmoraalinsa oli niin vahva, ettei hän voinut kuvitellakaan jättävänsä väliin tilaisuutta tehdä jotain mikä selvästi kuului hänen työkuvaansa, vaikka olisikin vapaalla.

Juuri kun Chris oli lähtemässä takaisin kohti kuolonsyöjiä, ihmiset tuntuivat jähmettyvän paikoilleen hetkeksi. Joku alkoi kiljua entistä kovempaa ja pakokauhuiset velhot ja noidat muuttivat suuntaa, johon he pakenivat. Chris nosti katseensa ylös, suuntaan jonne muutkin tuijottivat, ja meinasi menettää tasapainonsa ja kaatua maahan. Taivaalla metsän yläpuolella loisti jättimäinen pimeän piirto. Chris ei ollut koskaan nähnyt sellaista muuta kuin kuvissa aurorikoulutuksensa aikana, sillä Voldemort oli kukistunut jo ennen kuin Chris oli päässyt aloittamaan opintonsa auroriksi. Näyn kammottavuus ja vaikuttavuus sai Chrisin ottamaan tukea Jamesista ja katselemaan suu auki ympärillään tapahtuvia asioita. Kuolonsyöjät kaikkoontuivat yksitellen pois paikalta samalla kun ihmiset jatkoivat panikoimistaan. Chris tajusi vasta myöhemmin, että aurorin ei kuuluisi jäädä seuraamaan tilannetta pöllämystyneenä niin kuin hän nyt teki, mutta hän perusteli käytöstään sillä, että hän oli juhlinut Irlannin voittoa nauttimalla alkoholia, joten järki ei kulkenut aivan samalla tavalla kuin työaikana.

James tiesi kyllä, että Chris halusi parhaansa mukaan olla avuksi, mutta piti tässä miettiä jo hieman omaakin turvallisuuttaan. Yksi aurori kaikkia kuolosyöjiä vastaan. Se olisi vain typerää! Varmasti paikalla oli muitakin auroreita, mutta moniko noista oli siinä kunnossa että voisi taistella kuolonsyöjää vastaan ja apujoukkojen saapumiseen menisi vielä aikaa ties miten.
Kaikki kuitenkin loppui melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja pian metsän yläpuolelle oli ilmestynyt pimeänpiirto kuolonsyöjen toimesta. James monen muun tapaan ei hetkeen tajunnut muuta kuin tuijottaa sitä piirtoa taivaalla ja kun ihmiset taas alkoivat hajaantua ympäriinsä kiskaisi hän Chrisin lähemmäs itseään.
" Sä et ole siinä kunnossa, että voit tapella kenenkään kanssa", hän sanoi ja vilkaisi vielä pimeän piirtoon inhottava tunne sisällään ennen kuin kaikkoontui Chris mukanaan sieltä metsästä.