Broomsticks and Death Eaters

Ehkä se hieman lievensi asiaa, että he näyttivät yhdessä typeriltä. Yksin hän ei kyllä varmaan olisikaan sitä typerää hattua laittanut päähänsä vaikka muilla paikalla olijoilla sellaiset olikin. Helpompaa kun toinen typerän näköinen kulki siinä vieressä.
" Mä en saisi hetkeäkään rauhaa töissä jos joku näkis mut näin.. ne muistaisi sen vielä parin vuoden päästäkin ja jaksais muistuttaa mua tästä", James sanoi huokaisten, mutta päätti antaa lopulta olla. Joku kuitenkin pongaisi hänet vaikka hän miten yrittäisi vältellä. Väkeä oli kuitenkin niin paljon.

James nyökkäsi vastaukseksi Chrisin kysymykseen ja lähti kulkemaan stadionia kohti. He eivät olleet ainoat jotka olivat päättäneet lähteä ajoissa, mutta silti he tulisivat varmasti välttämään sen pahimman tungoksen.
Matka sujui rauhallisesti ja paikatkin löytyi ilman sen suurempaa etsimistä ja vasta istuessaan alas saattoi sitä olla iloinen, että oli ministeriössä hommissa ja saada niinkin hyvät paikat.
" Tiesin kyllä, että meillä on hyvät paikat.. mutta että näin hyvät", James henkäisi katsellessaan ympärilleen. Heiltä ei jäisi kyllä mitään näkemättä! Hieman kauhulla mies odotti sitä tulisko ketään tuttua siihen lähettyville istumaan, mutta jokin onni oli selvästi hänen puolellaan kun ketään hänen osastoltaan ei ilmestynyt paikalle ja kun kaikki alkoi kiinnit James kaiken huomionsa lopulta vain siihen mitä ilmassa tapahtui.

Peli mitä jännittävin ja muiden mukana James hurrasi aina kun Irlannin joukkue sai kaadon maaliin ja mutisi omiaan kun Bulgaria tasotti. Kun sieppi vihdoin tuli etsijöiden näkyviin alkoi se oman lempijoukkueen kannatus oikein kunnolla. Krum oli huomattavasti taitavampi, nopeampi ja ties mitä kaikkea mitä siitä nuorukaisesta nyt puhuttiinkaan ja lopulta Bulgarian etsijä olikin se joka siepin nappasi. Se ei silti riittänyt siihen, että nuo olisivat kirineet Irlannin pisteissä ja Jamesillä meni hetki tajuta tämä ja tuo ehti jo huokaista pettyneenä ennen kuin asia ilmoitettiin kuuluttamalla.
" Voitti? VOITTI! Irlanti voitti!"

Kun Chris ja James pääsivät aitioon, jossa heidän paikkansa sijaitsivat, Chris ei voinut olla menemättä aivan kaiteen reunalle ja kurkistamatta alas. He olivat todella korkealla ja paikat olivat loistavat. Christian kääntyi takaisin penkkirivejä kohti ja istahti Jamesin viereen. "Ei päästy huippuaitioon, sieltä vasta hyvin olisi nähnytkin", Chris vastasi vilkuillen ympärilleen. Paikalle alkoi virrata enemmän ihmisiä ja mukana oli yllättävän vähän tuttuja. Muutama naama vaikutti tutulta, mutta paikalle ei osunut ketään, joka olisi ollut oikeasti tuttu. Christian spekuloi muutamalla lauseella tulevaa peliä, ennen kuin hän kuuli Ludo Bagmanin äänen kaikuvan ympäri stadionia. Siinä samassa, kun joukkueita alettiin esitellä, maailma Chrisin ympärillä katosi ja hän pystyi keskittymään pelkästään ilmassa syöksähteleviin huispaajiin ja palloihin. Christianin oli välillä vaikeaa pysyä paikallaan eikä hyppiä tasajalkaa, joko innosta tai kiukusta, mutta jotenkin hän kuitenkin onnistui pysymään lähes koko pelin ajan istualtaan. Myös James sai oman osansa Christianin innostuksesta tai kiukunpuuskista pelin aikana, sillä Chris läimi tätä selkään tai olkapäähän aina jännittävän tilanteen aikana, samalla kun huusi äänensä käheäksi kannustaen Irlantia voittoon.

Katsomon äänenvoimakkuudesta huomasi heti, kun sieppi oli näkyvissä. Myös Christian yhtyi meteliin ja seurasi tilannetta jännittyneenä. Hetken kisa oli tiukka etsijöiden kesken, mutta Krum pääsi kuitenkin edelle. Christian oli pysytellyt koko ajan hyvin perillä pistetilanteesta ja jo ennen siepin nappaamista hän tajusi, että Irlanti tulisi voittamaan joka tapauksessa, kumpi tahansa siepin nappaisikin. Silti hän seurasi tilannetta loppuun asti kaikkareidensa läpi. Christian käänsi katseensa ja leveän hymynsä Jamesia kohti ja tajusi, ettei James selvästikään ollut heti tajunnut Irlannin voittaneen. Kun Ludo Bagman sai voittajan kuulutettua koko katsomon korville, Jameskin tajusi asian laidan. "Niin voitti!" Chris sanoi ja pomppasi seisomaan. Meteli oli melkein korvia huumaava ja voitonriemuinen Chris kumartui halaamaan Jamesia huutaen samalla jotain epämääräistä Irlannista. Apilahattu tipahti päästä ja metsinkäisten kulta kilisi lattialla. Palkintopokaali luovutettiin Irlannin joukkueelle ja pikkuhiljaa väkijoukko alkoi purkautua ulos katsomoista ja suunnata kohti leirintäalueita. "Mahtava peli!" Christian sanoi, huutamisesta käheällä äänellä ja kasvot edelleen loistaen innostusta. "Olisi voinut kestää vähän kauemminkin, jos minulta kysytään", hän vielä totesi, tuupaten kyynerpäällään vieressään seisovaa isokokoista velhoa, joka oli töytäissyt vieressään pois jonottavaa pienikokoista noitaa. Christiania ärsytti se, kun ihmiset eivät huomioineet toisiaan tällaisissa väkijoukoissa.

Se riemu siitä Irlannin voitosta ei tuntunut millään laantuvan ja eihän sen kuulunutkaan! Nyt sitä vasta juhlittaisiinkin. Koko yö.. aina aamuun asti. James ei olisi millään malttanut odottaa takaisin teltalle pääsemistä ja siinä jonon mukana kulkiessa oli hyvin vaikea olla yrittämättä tunkea kaikkien hitaimpien ohitse. Onneksi sitä kuitenkin lopulta päästiin suurimmasta tungoksesta. Chris jo ehti matkalla puolustaan heikompia ja näin hoitamaan velvollisuutensa aurorina. Toivottavasti aurorin hommia ei illaan mittaan tarvitsisi enempää tehdä.

Telttakin oli vielä pystyssä heidän päästessä perille ja ensinmäisenä James ryömi tarkistamaan, että kaikki tavaratkin olivat tallella. Ulos ryömiessään hänellä oli mukanaan pullo juuri tätä voitonjuhlaa varten.
" Nyt voidaan juhlia tätä voittoa. Tyhjentää pullo ja etisiytä sitten Irlannin joukkueen leiriin kinumaan nimikirjotuksia", James ehdotti hymyillen ja mies oli kyllä kunnon juhlatuulella sillä hetkellä. Mikään ei voisi enää tätä iltaa pilata. Tai niin sitä luultiin. Jamesin ja Chrisin pullo tyhjeni mukavasti siinä samalla kun pelistä keskusteltiin ja kun pullo viimein oli saatu tyhjäksi hypähti James jaloilleen ja ilmoitti heidän nyt lähtevän häiritsemään niitä irlantilaisia pelaajia. Sen pidemmälle reissua ei kuitenkaan päästy kun jostakin kuului huutoa ja pian heidänkin telttansa ohitse juoksi joku.
" Mitä tuolla tapahtuu?", James laski katseensa Chirisiin ja käänsi sitten katseensa suuntaan josta ihmisiä juoksi. Kun joku taas juoksi läheltä nappasi James tuota käsivarresta pysäyttääkseen velhon joka koitti heti päästä jatkamaan matkaa.
"Mitä.. minne kaikki.. mitä tuolla tapahtuu?" hän kysyi ja kesti hetken ennen kuin velho käänsi katseensa häneen ja vastasi kauhuissaan.
" Kuolonsyöjiä!"

Väkijoukko eteni hitaasti, mutta iloinen tunnelma sai odotuksen tuntumaan lyhyemmältä kuin se olikaan. Chrisin kasvoille oli jämähtänyt innosta ja hämmästyksestä kertova ilme, eikä se tuntunut kaikkoavan hänen kasvoiltaan ollenkaan. Harmittelut siitä, että Skotlanti ja Englanti olivat tipahtaneet kisoista jo aikoja sitten, olivat unohtuneet ja vaikka Chrisillä ei ollutkaan yhtä vahvaa sidettä Irlantiin mitä Jamesilla, hän oli silti vilpittömästi onnellinen Irlannin voitosta ja edessä olevista voitonjuhlista. Chris ja James saavuttivat vihdoin telttansa ja James mönki teltan sisälle. Kaikki taikuuden peittely-yritykset olivat unohtuneet ja mihin suuntaan tahansa sattuikin katsomaan, näkyi jonkinlaisia taikuuden merkkejä. Sinä aikana kun James oli teltassa, Chris yhtyi ohikulkevan, täysin vihreään pukeutuneen ihmisjoukon hurraa-huutoihin ja naureskeli ääneen kun James tuli ulos teltasta voitonjuhlaa varten varattu pullo mukanaan. "Loistavaa!", Chris huudahti ja istahti alas Jamesin viereen, katsomaan ohikulkevien ihmisten voitonjuhlia. Muutama Bulgarian kannattajakin kulki ohi, riiputtaen päätään ja kohautellen olkiaan. "Irlannin upealle voitolle!" Chris julisti ja nosti heidän pullonsa korkealle ilmaan ennen kuin aloitti sen tyhjentämisen.

Aika ja juoma kului nopeasti, kun Chris ja James keskustelivat pelin tapahtumista. He kertailivat kohokohtia ja nauroivat pelin tapahtumille. Muutaman kerran Chris jopa intoutui laulamaan muiden juhlijoiden kanssa, jotka kulkivat heidän leiripaikkansa ohi. Pullo tyhjeni nopeasti ja Chrisin juhlatuuli vain kasvoi. Jamesin loikatessa pystyyn ja ilmoittaessa nyt olevan aika lähteä etsimään Irlannin pelaajia, Chris heitti heidän tyhjentämänsä pullon teltan ovensuun lähettyville, aikeenaan kerätä se siitä pois kun he olisivat lähdössä. Chris ei kuitenkaan ehtinyt vielä nousemaan ylös, kun jostain vähän kauempaa alkoi kuulua huutoa. Ensimmäinen ajatus oli, että joku Irlannin fani oli törmännyt pelaajiin, mutta huudoista välittyi pakokauhua. Muutama ihminen juoksi jo poispäin huutojen suunnasta ja Chris kohautti olkiaan Jamesin kysymykselle, samalla kun nousi seisomaan ja varmisti, että taikasauva löytyi edelleen taskusta. Jonkilainen riita irlantilaista ja bulgarialaisten välillä ei olisi ollut mikään ihme, mutta poispäin juoksevat ihmiset ja huuto vaikuttivat siltä, että kyseessä olisi jotain vakavampaa. James ehti ennen Chrisiä pysäyttämään yhden velhon, jolta James ja Chris saivat vastauksen kysymykseensä. Vastaus ei ollut ollenkaan sitä mitä Chris oli odottanut ja hetken hän oli kuin puulla päähän lyöty. Heti kun Chris tajusi, mitä velho oikeasti oli sanonut, hän otti taikasauvansa esiin ja lähti kohti huutoja. Huutojen suunnasta oli jatkuvasti pakenemassa enemmän ihmisiä ja vastavirtaan kulkeminen oli vaikeaa. Chris sai monta tönäisyä ja kolausta kun kauhistuneet ihmiset yrittivät paniikissa paeta. Velhojen ja noitien puheesta Chris oli ymmärtänyt, että kuolonsyöjät olivat tehneet jotain jästeille, mutta tapahtumien tarkempi kulku ei aivan selvinnyt.

James käänsi katseensa Chrisiin heti kuullessaan puhuttavan kuolonsyöjistä ja ennen kuin hän ehti reagoida sen enempää oli Chris tietysti jo lähtenyt tunkemaan suuntaan josta muut pakenivat.
" Chris!", hän huudahti miehen perään ja hetken harkittuaan lähti tuon perään. Hän ei antaisi Christianin sekaantua tähän! Paikalle tulisi varmasti pian auroreita joilla oli työvuoro! Olisi aivan liian vaarallista lähteä yksinään kulonsyöjiä vastaan.. jos sellaisia edes vastassa oli. Mistä sitä tietää vaikka kaikki olisi vain väärinkäsitystä? Chrisin saavuttaminen ei ollut niin helppoa siinä ihmisten tunkiessa juuri toiseen suuntaan ja James yritti parhaansa mukaan olla tönimättä ketään kumoon.
Lopulta hän saavutti jahtaamansa miehen ja ehti vain tarttua tuota käsivarresta kun näki ne. Kuolonsyöjät jotka leijuttelivat mukanaan jästejä. Mutta miten ihmeessä tällainen oli mahdollista? Hetkeen James ei osannut kuin tuijottaa tätä kaikkea, mutta tajutessaan kaikki ne huudot ympärillään nykäisi hän Chrisiä hieman suuntaan jonne muutkin olivat juoksemassa.
" Älä edes kuvittele tekeväs jotakin!", James huusi kaikken sen muun melun ylitse ja vilkaisi Christianista siihen kuolonsyöjä joukkoon. Tietysti jonkun olisi autettava ja lopetatettava tämä hulluus, mutta ei Chrisin. Ei hän halunnut tuon juoksevan tappelemaan ylivoimaa vastaan ja loukkaantuvan.
" Mennään nyt!", hän käänsi katseensa takaisin Chrisiin ,jopa hieman anovana ja toivoi vain,että he pääsisivät pois paikalta ehjänä.

Ihmisten huuto humisi Chrisin korvissa ja kaikki kolahdukset Chrisin käsivarsia ja kylkiä vasten unohtuivat, kun Chris tunkeutui väkijoukon läpi lähemmäs tapahtumia. Hän oli kuullut Jamesin huutavan hänen nimeään, mutta ei reagoinut siihen. James saisi lähteä muiden mukana kauemmas, mutta Chris koki velvollisuudekseen sen, että hän menisi selvittämään tilannetta. Vaikka hän ei ollutkaan työvuorossa, kollegat luultavasti tarvitsisivat kaiken avun mikä vain liikeni sillä hetkellä. Suuren väkijoukon rauhoittelu ja hallinta vaatisi paljon ihmisiä, jotka tiesivät mitä tehdä. Koko leirintäalue tuntui olevan kaaoksen vallassa kun Chris lähestyi kuolonsyöjiä. Poispäin oli juoksemassa iso joukko velhoja, jotka tuntuivat kaikki tuntevan toisensa sillä Chris ei millään meinannut päästä heidän ohitseen. Tapellessaan tietään miesten ohi, Chris tunsi jonkun tarttuvan käsivarteensa. Hän vilkaisi taakseen ja näki Jamesin. Chris oli pysähtynyt ja jäi katsomaan kuolonsyöjiä, jotka leijuttivat jästiperhettä ilmassa. Chris käänsi katseensa takaisin Jamesiin, joka yritti metelin yli huutaa hänelle. "On pakko!" Chris huusi ja yritti riuhtaista kättään irti Jamesin otteesta, siinä onnistumatta. Karkuun juoksevia ihmisiä tuntui edelleen riittävän, kun Chris tuijotti Jamesia ärtynyt ilme kasvoillaan. Aurorin, vaikka vapaalla olikin, olisi pakko tehdä jotain tällaisessa tilanteessa. Jästejä leijuttavat kuolonsyöjät eivät vaikuttaneet lopulta kovinkaan vaarallisilta, ja paikalla selvästi oli jo ministeriöläisiä yrittämässä tehdä asialle jotain. Jamesin anova ilme ja pyyntö lähteä pois saivat Chrisin astumaan askeleen taaksepäin ja vastaamaan: "Siellä tarvitaan apua", hän sanoi kovaan ääneen metelin yli, yrittäen tavoitella jonkinlaista pahoittelevaa ilmettä kasvoilleen. Chris ei voinut sille mitään, että hänen työmoraalinsa oli niin vahva, ettei hän voinut kuvitellakaan jättävänsä väliin tilaisuutta tehdä jotain mikä selvästi kuului hänen työkuvaansa, vaikka olisikin vapaalla.

Juuri kun Chris oli lähtemässä takaisin kohti kuolonsyöjiä, ihmiset tuntuivat jähmettyvän paikoilleen hetkeksi. Joku alkoi kiljua entistä kovempaa ja pakokauhuiset velhot ja noidat muuttivat suuntaa, johon he pakenivat. Chris nosti katseensa ylös, suuntaan jonne muutkin tuijottivat, ja meinasi menettää tasapainonsa ja kaatua maahan. Taivaalla metsän yläpuolella loisti jättimäinen pimeän piirto. Chris ei ollut koskaan nähnyt sellaista muuta kuin kuvissa aurorikoulutuksensa aikana, sillä Voldemort oli kukistunut jo ennen kuin Chris oli päässyt aloittamaan opintonsa auroriksi. Näyn kammottavuus ja vaikuttavuus sai Chrisin ottamaan tukea Jamesista ja katselemaan suu auki ympärillään tapahtuvia asioita. Kuolonsyöjät kaikkoontuivat yksitellen pois paikalta samalla kun ihmiset jatkoivat panikoimistaan. Chris tajusi vasta myöhemmin, että aurorin ei kuuluisi jäädä seuraamaan tilannetta pöllämystyneenä niin kuin hän nyt teki, mutta hän perusteli käytöstään sillä, että hän oli juhlinut Irlannin voittoa nauttimalla alkoholia, joten järki ei kulkenut aivan samalla tavalla kuin työaikana.

James tiesi kyllä, että Chris halusi parhaansa mukaan olla avuksi, mutta piti tässä miettiä jo hieman omaakin turvallisuuttaan. Yksi aurori kaikkia kuolosyöjiä vastaan. Se olisi vain typerää! Varmasti paikalla oli muitakin auroreita, mutta moniko noista oli siinä kunnossa että voisi taistella kuolonsyöjää vastaan ja apujoukkojen saapumiseen menisi vielä aikaa ties miten.
Kaikki kuitenkin loppui melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja pian metsän yläpuolelle oli ilmestynyt pimeänpiirto kuolonsyöjen toimesta. James monen muun tapaan ei hetkeen tajunnut muuta kuin tuijottaa sitä piirtoa taivaalla ja kun ihmiset taas alkoivat hajaantua ympäriinsä kiskaisi hän Chrisin lähemmäs itseään.
" Sä et ole siinä kunnossa, että voit tapella kenenkään kanssa", hän sanoi ja vilkaisi vielä pimeän piirtoon inhottava tunne sisällään ennen kuin kaikkoontui Chris mukanaan sieltä metsästä.