the pain of losing

3.1.1982

Morgana oli raskaana. Hän tiesi sen varmasti, muttei ollut kertonut Matthewle. Mies oli joutunut rankkoihin oikeudenkäynteihin ja silmätikuksi. Morgana oli seissyt aviomiehensä vierellä koko ajan. Hän oli käyttänyt kaikki suhteensa, jotta sai miehen luokseen. Hän oli nähnyt kuinka uupunut tuo oli ja päättänyt jättää kertomatta odottavansa heidän toista lastaan. Hän oli päättänyt odottaa, että kaikki olisi hieman rauhoittunut. Morganasta näki sillä hetkellä vain, että hän oli ehkä syönyt liikaa. Hänen vatsansa näytti hieman pömpöttävän, mutta oikeilal vaatetuksilla Morgana oli peittänyt sen. Lisäksi Matthewn kanssa he olivat olleet niin uupuneita iltaisin, ettei mieskään taatusti ollut mitään muuta huomannut, kuin että korsetit olivat jääneet vähemmälle. Lisäksi uudenvuoden juhlissa Morgana oli vaihtanut shampanjan vaivihkaa muuhun juomaan.

Morgana heräsi yöllä vessahätään. Hän käänsi päätään nähden kuun heikossa valossa Matthewn ääriviivat. Mies nukkui niin rauhallisesti. Morgana nousi hiljaa ylös. Hänen yöpukunsa oli märkä. Hän oli varmaan hikoillut nukkuessaan. Se liimautui pepulle ja reisiin. Hän oli nähnyt varmaan unta Matthewsta ja kiihottunut. Niin Morgana ajatteli kunnes hän istui pytylle. Hän vilkaisi ensimäisen kerran jalkoihinsa, joiden piti olla kauniin vaaleat. Sen sijaan hänen reitensä olivat punaiset verestä. Morgana tunsi paniikin nousevan, hän koetti yöpaitansa selkäpuolelta ja tuodessaan käden kasvojensa eteen hän näki siihen tarttuneen veren. Morgana vinkaisi kauhusta.

Silloin tuli ensimäinen kivunsykäys. Morgana haukkoi henkeään ja painui lattialle. Hän ei voinut uskoa mitä oli tapahtumassa. Hän puri hammasta ja mietti mitä ihmettä hän voisi tehdä kun toinen kivun sykäys tuli voimakkaampana. Morgana älähti hiljaa. Hän tarttui sinkin reunaan ja siitä tukea ottaen raahautui ylös. Yhtäkkiä jotain märkää valui veren lisäksi pitkin hänen reisiään. Lapsivesi oli rikkoutunut. Morgana tajusi, että hän menettäisi vauvan. Hän ei saisi Matthewta hymyilemään ilouutisella. Hänen kehonsa oli tappamassa lasta! Vauva ei mitenkään voisi selvitä hengissä, sillä se oli vielä niin pieni. Morgana ei ollut käynyt edes mungossa, sillä hänen päivänsä olivat täyttyneet kaikesta muusta. Lisäksi Matthew olisi ehkä saanut tietää sitä kautta. Morgana ei jaksanut seistä. Hän valui istumaan vasten ammetta. Hän ei huutanut apua, sillä järkytys oli liian suuri. Kivut iskivät jälleen terävinä. Morgana ei voinut muuta kuin itkeä ja kestää. Hän oli värjännyt vessan lattian omalla verellään ja lapsivesi oli valunut hujauksessa ulos.

Matthew oli nähnyt unta, jonka tapahtumia hän ei enää muistanut, mutta josta hänelle oli jäänyt epämiellyttävä olo. Puoliunessa hän käännähti, aikeenaan laskea kätensä Morganan ympärille, mutta Morganan sijasta hän löysikin vain pehmoisen ja paksun peiton mytyssä siinä, missä Morganan piti olla. Joshilla oli toisinaan vieläkin tapana heräillä öisin, joten Matthew oli aiemminkin herännyt siihen, että Morgana ei ollut hänen vierellään. Morgana olisi luultavasti nukuttamassa Joshia, eikä Matthew kokenut tarpeelliseksi mennä auttamaan. Morgana saisi pojan kuitenkin nukkumaan paremmin kuin Matthew. Herättyään nyt kuitenkin, Matthew ajatteli käväisevänsä vessassa. Hän nousi ylös ja hieraisi silmiään. Matthew lähti vaaleassa t-paidassaan ja yöhousuissaan laahustamaan kohti kylpyhuonetta. Lattia tuntui kylmältä paljaita varpaita vasten kun Matthew hapuili eteenpäin hämärässä kartanossaan.

Päästessään kylpyhuoneen ovelle, Matthew haukotteli makeasti samalla kun avasi oven. Avatessaan silmänsä, kaikki väri Matthew'n kasvoilta katosi. Tyhjän ja pimeän kylpyhuoneen sijasta Matthew näki verta ja nyyhkyttävän vaimonsa tuupertuneena kylpyammetta vasten. Katsottuaan näkyä sekunnin, Matthew ryntäsi Morganan vierelle ja polvistui hätääntyneenä. "Morgana! Mi-mitä on tapahtunut?" Matthew kysyi hädissään. Ensimmäinen ajatus oli, että Morgana oli kaatunut ja lyönyt päänsä, mutta Matthew ei nähnyt Morganan päässä haavaa. Matthew nosti kätensä Morganan poskelle ja tunsi Morganan kyyneleet kädellään. Matthew'n silmistä pystyi lukemaan kaiken sen pelon, ahdistuksen, hädän ja hämmennyksen, jotka mies sillä hetkellä tunsi, epätietoisena siitä, mitä oli tapahtunut ja mitä hänen pitäisi tehdä.

Morgana kuuli askelia käytävässä. Hän oletti niiden menevän ohi, sillä hän luuli lukinneensa ovenkin. Ne eivät kuitenkaan menneet ja ovi avautui. Morgana näki niin kovin rakkaan miehensä ja kuinka väri katosi tämän kasvoilta. Muutamalla harppauksella velho oli hänen vierellään. Morgana melkein motkotti vaatteiden likaamisesta, mutta uusi kivun sykäys sai hänet vaikenemaan. Miehen kysymys oli niin hätääntynyt, että Morganaa lähes hävetti, miten hän oli kaiken pitänyt itsellään. Hän itki ja painoi päänsä vasten lämmintä kättä. "Vauva.. Minun piti kertoa...", Morgana nyyhkytti ja takertui oman verensä kuoruttamalla kädellä Mathewn rintaan. "Se tulee ulos... Se ei selviä", Morgana nyyhkytti ja parkaisi uuden kivun välähdyksen tullessa. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän. Morganalle Joshin synnyttäminen oli ollut kamalaa. Hän oli pieni nainen, pienillä paikoilla ja vaikka Josh oli ollut kohtuullisen kokoinen, Morganan kokoon verrattuna iso. Nainen oli huutanut suoraa huutoa lähes päivän. Vaikka sikiökään ei nyt olisi iso, fyysiseen kipuun sekottui Morganan menettämisen tuska.

"Sisi...sinä olit oike...uden käynneissä", Morgana puhui vaikeasti ja puristi Matthewn paitaa rystyset valkoisina. "En halunnut huolestuttaa", noita nyyhkytti ja painoi slmänsä kiinni. Hän tunsi jotain tulevan. Liikkumatonta, elotonta, kuollutta. Josh oli syntyessään liikkunut, mutta mitä Morganan jalkojen välistä nyt pusertui ulos, ei päästänyt ääntäkään, ei liikahdustakaan. "Se tuli ulos..." Morgana sopersi ja räpelsi hetken aikaa kunnes sai verisen helman nousemaan.

Se ei muistuttanut vauvaa. Pää oli liian suuri, pienet jalat sekä kädet olivat selvästi, mutta se näytti enemmän jästien avaruusoliolta. Se oli myös pieni, niin kovin pieni. Morgana koski tärisevin käsin pientä olentoa. Se ei liikahtanutkaan. Se oli kuollut jo kauan sitten ja ainoa lämpö mikä siinä tuntui oli Morganan kehosta lähtöisin. Morgana ei voinut olla huutamatta. Se kuulosti enemmän joltain kidutuksen uhrin ulvahdukselta. Kotitonttukin ryntäsi paikalle sen hälyttämänä. Onneksi Morgana oli jokin aika sitten suojannut Joshin makuuuoneen vaimennustaialla, jotta poikaa ei häiritsisi ulkomaailman ääntelyt.

Kotitonttu seisoi ovella tennispallosilmät suurina, korvat väristen ja tuijotti vain isäntää ja emäntää suu auki unohtuneena. Se oli ollut nukkumassa läheisessä komerossa, josta se oli kuullut pieniä ääniä, muttei ollut uskonut niiden olevan sille tarkoitettuja. Huuto oli kuitenkin saanut sen liikkeelle.

Matthew'n päässä pyöri samanaikaisesti liian monta ajatusta, niin ettei hän pystynyt keskittymään niistä yhteenkään. Ainoa ajatus, joka palasi kerta toisensa jälkeen mieleen, oli se, että miksei Morgana ollut kertonut odottavansa lasta. Matthew tuskin olisi ollut erityisen innostunut uudesta lapsesta, mutta tämän tilanteen se olisi voittanut mennen tullen. Matthew oli ollut kovan stressin alla yrittäessään vältellä Azkabaniin joutumista Voldemortin kukistumisen jälkeen ja yrittäessään auttaa isäänsä pitämään yritystä pinnan yläpuolella kaiken sotkun keskellä. Morgana oli jatkuvasti ollut Matthew'n tukena ja apuna, eikä Matthew'n mieleen ollut missään vaiheessa tullut, että Morganalla saattaisi olla omiakin ongelmia, Matthew'n ongelmien lisäksi. Nyt kun Morgana kertoi, ettei halunnut huolestuttaa Matthew'tä kertomalla raskaudestaan, Matthew ei osannut sanoa mitään. Tilanne, jossa nyt oltiin, oli huomattavan paljon huolestuttavampi.

Matthew oli paniikissa, hätääntynyt ja avuton Morganan kivun ja tuskan edessä. Morganan huudon myötä Matthew pakottautui siirtämään katseensa Morganan kasvoista alemmas, mutta nähdessään elottoman olion ja verta, hän käänsi katseensa nopeasti pois. Siitä asti kun Matthew oli astunut sisälle kylpyhuoneeseen, hän oli kuullut korvissaan pelkkää kohinaa ja tuntenut sydämensä tykytykset normaalia paremmin, mutta vasta nyt hän huomasi voivansa pahoin. Sulkemalla silmänsä ja keskittymällä kovasti siihen, että hänen pitäisi pysyä edes melko rauhallisena, Matthew onnistui pitämään iltapalansa sisällään, vaikka helppoa se ei ollut. Matthew kuuli, kuinka ovi avautui ja tonttu jäi seisomaan ovelle. Matthew käänsi katseensa tonttuun ja piti kättään osittain silmillään, jotta pysyisi tajuissaan. Matthew oli kiitollinen, että tonttu oli tajunnut tulla paikalle, sillä Matthew ei itse olisi pystynyt tekemään mitään. "Huolehdi... tästä", Matthew sanoi tontulle tärisevällä äänellä. Tonttu nyökkäsi kauhuissaan ja alkoi häärätä hieman hysteerisen oloisena. Matthew käänsi katseensa Morganaan. "Vettä. Odota hetki", hän sanoi hiljaa Morganalle, ääni edelleen käheänä ja tärisevänä. Onneksi vesihanalle ei ollut pitkä matka, sillä Matthew ei luottanut siihen, että hän olisi pystynyt kävelemään. Ottaen tukea kylmästä lattiasta ja lavuaarin reunasta, Matthew vääntäytyi ylös ja tarttui mukiin. Hän täytti sen tärisevin käsin vedellä ja muutamalla epävarmalla askeleella päätyi taas Morganan vierelle istumaan. Hän ojensi mukia Morganalle, vaikkei tiennyt, olisiko Morgana edes halunnut vettä. Se oli kuitenkin ainoa asia, mitä Matthew osasi tehdä sillä hetkellä.

Yleensä Morgana ajatteli aina, miltä jokin asia tunui Matthewle, sillä hän oli huomannut miten helposti mies meni vaitonaiseksi liian paineen edessä. Tällä hetkellä hän ei välittänyt pätkän vertaa. Matthewn nähdessä olion Morgana näki mikä siitä olisi voinut tulla. Hän oli miettinyt lastenhuoneen värejä, harrastuksia, tupaa, sisaruksille sopivia leikkejä jo muutamia viikkoja. Nyt hän ei voisi maalata yhtäkään huonetta tai ottaa käyttöön Joshille vanhaksi käynyttä pinnasänkyä tai kehtoa.

Morgana näki lerppakorvan ja tajusi Matthewn sanovan jotain, muttei hän tajunnut sitä. Hän oli muuttunut hiljaiseksi huudettuaan ensin tuskaansa. Kyyneleet valuivat vain valkeilla poskille ja käsi koski pientä lasta, jonka ei olisi kuulunut vielä tulla ulos. Tonttu lähestyi varoen Morganaa. Emäntä oli toisinaan todella arvaamaton, joten se tiesi pitää varansa. Lisäksi tonttua huolestutti. Ei se ehkä rakastanut ylikaiken perheen päitä, mutta ne olivat perhettä ja sen asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Morgana kun antoi sen syödä kunnon ruokaa, ei teettänyt hirveitä tehtäviä ja rankaissut ilman syytä. Lisäksi pikkuherra oli sen mielestä todella ihastuttava. Se myös näki kuinka paljon emäntä pikku herraa rakasti. Ei ollu päivää, etteikö poika olisi saanut haleja ja pusuja.

Vesilasi ilmestyi Morganan nenäneteen. "Ei", nainen totetesi käheällä äänellä. Tonttu oli hänen edessään ja sen käsissä oli valkea käsipyyhe. Se kumartui varoen kietomaan pyyhettä olennon ympärille. Morganan käsi napsahti sen ohuen käsivarren ympärille kun tonttu oli nostamassa pienen pientä nyyttiä. Tonttu säpsähti ja jäi paikalleen. "Älä hautaa sitä vielä", Morgana sanoi käheällä äänellä. Hän tekisi sen. Hänen oli pakko, hänen oli pakko saada sanoa hyvästi, sanomatta edes tervehdystä. Tonttu nyökytti päätään ja nopeasti irti päästyään se kääri sikiön liinan peittoon ja katosi hetkeksi. Se vei sikiön kenkälaatikkoon ja nosti laatikon ja siitä vielä toiseen. Lumoren lopulta niin, ettei mikään alkaisi haista. Se kipitti nopeasti takaisin kylpyhuoneeseen.

Morgana tarttui tontun mentyä vesilasiin. Naisen käsi tärisi rajusti, ja lopulta hän luovutti. Ei sillä ollut merkitystä. Juomisen sijaan Morgana haki lohtua Matthewsta. Hän painoi poskensa miehen rintaan. "Minä olen niin pahoillani", hän itki. Tonttu tuli huoneeseen ja nopeasti siisti suurimmat veret pois. "Minä voin valmistaa emännälle kylvyn", se piipitti hiljaa. "Ehkä teetä, emäntä pitää teestä aina kun hermostuu nykyään", se mutisi ja väänteli käsiään ja vilkuili isäntäänsä. Isäntää ei ollut juuri näkynyt ja emäntä oli muuttunut sen kamalan miehen kadottua myös. Molemmat olivat kireitä ja väsyneitä jatkuvasti.

Matthew oli lysähtänyt istumaan lattialle Morganan vierelle, mutta edes lattian tuki ei saanut Matthew'n kehoa lopettamaan tärinää. Hän oli juuri todistanut, miten hänen vaimonsa menetti lapsen, josta Matthew ei ollut edes tiennyt, ja kuinka hänen vaimonsa kävi läpi kipua, jollaista Matthew ei osannut edes kuvitella. Tärinä ja pahoinvointi olivat siis luultavasti aivan normaali reaktio. Morganan kieltäydyttyä vesilasista, Matthew laski sen lattialle. Matthew sulki silmänsä ja yritti olla huomioimatta tontun puuhia ja Morganan muutamaa sanaa. Matthew tiesi, että hänen vaatteensa olivat likaiset ja hänen otsallaan kiilteli hikipisaroita, mutta ei osannut välittää siitä ollenkaan. Sillä hetkellä hän yritti saada vain itsensä rauhoittumaan, jotta pystyisi rauhoittelemaan Morganaa. Matthew avasi silmänsä kunnolla vasta, kun tunsi Morganan posken rinnallaan. Matthew hivuttautui vähän lähemmäs Morganaa ja kiersi kätensä naisen olkapäiden ympärille.

Morganan pahoittelu yllätti Matthew'n täysin. Hän ei ollut ehtinyt rakentaa minkäänlaista tunteellista sidettä tulevaan vauvaan, joten Matthew ei nähnyt mitään syytä sille, että Morgana kertoi olevansa pahoillaan. Matthew käänsi surullisen ja järkyttyneen katseensa Morganan silmiin. "Ei ole mitään syytä", hän sanoi hiljaa. Ennen kuin Matthew ehti keksimään mitään muuta sanottavaa, kotitonttu palasi huoneeseen. Kotitontun hiljainen ininä sai Matthew'n katsomaan tonttua. Hän yritti saada kasvoilleen ilmeen, joka olisi ilmaissut ystävällisyyttä tonttua kohtaan, mutta epämääräisessä mielentilassa se oli vaikeaa. "Teetä ainakin", Matthew vastasi tontulle nyökäten ennen kuin kääntyi jälleen Morganan puoleen. "Tahdotko kylpyyn?" Matthew kysyi kuiskaten Morganalta, silitellen naisen hiuksia. Matthew yritti painaa mieleensä, että palkitsisi tontun jotenkin, kunhan tämä kaikki olisi ohi. Kotitonttu oli kuitenkin toiminut esimerkillisesti, ja vaikka Matthew toisinaan oli kovin ankara sitä kohtaan, niin tällä kertaa se ansaitsisi jonkinlaisen palkkion.

Matthewn sydämen vahva syke vakuutti Morganaa siitä, että hänen maailmansa ei kaatuisi, vaikka sillä hetkellä hän halusi niin tapahtuvan. Hän halusi vain kadota, sillä hän oli taatusti syyllinen sikiön kuolemaan. Hän oli polttanut sekä juonut alkoholia vielä kun oli epäillyt olevansa raskaana. Hän ei ollut levännyt vaan stressannut jatkuvasti, ajanut itsensä äärirajoille äinä, että vaimona. Hän ei ollut hidastanut kertaakaan ja kuunnellut vauvansa kitinöitä mahassa. Miksi? Miksi hän oli ollut niin typerä? Morgana pohti täristessään Matthewn sylissä. Mies ei luonnollisesti käsittänyt, että kaikki oli tietenkin Morganan syytä. Ei hän olisi ansainnut niin ihanaa aviomiestä, joka piti lähellä ja lohdutti.

Tonttu vaihteli painoaan suurelta jalalta toiselle. "Teetä, maitoa, kamomillaa, hunajaa", se luetteli miten emäntä teensä halusi ja kiipesi ammeeseen täyttämään sitä, miten emäntä siitäkin piti. Sen muisti oli hyvä. Se juoksi jalat läpsyen toiseen huoneeseen ja palasi mukavan tuolin kanssa: "isännälle, jos hän ei halua kylpyyn". Sitten tonttu katosi taas hetkeksi ja palasi Morganan lempi yöpaidan kanssa, sekä alusvaatteiden ja puhtaiden pyyhkeiden. Se hätkähti hieman emännän tyhjää katsetta, jota se erehtyi hetkeksi vilkaisemaan. "Emäntä, teidän on parempi mennä kylpyyn. Olo tuntuu paremmalta. Se helpottaa, minä tuon kipulääkettä myös teen kanssa. Minä hoidan", se piipitti ja juoksi jälleen pois, tällä kertaa tekemään teetä.

Ammeen ollessa kylliksi täynnä vedet lakkasivat automaattisesti tulemasta. Se oli sopivan lämmintä ja täynnä kuplia, jotka tuoksuivat miedosti naisen lempi parfyymilta. Morgana liikkui. Hän kohotti kätensä pitämään kiinni ammeesta ja nosti itseään. Naisen jalat eivät kuitenkaan kantaneet. Matthewn avustuksella hän kuitenkin sai yöpaidan pois yltään ja itsensä ammeeseen. Vesi värjääntyi hetkeksi, kunnes loitsu puhdisti sen. Amme oli oikea ihanne, sillä se söi itseensä lian, jolloin kylpijä saattoi nauttia puhtaasta vedestä. Morgana, joka yleensä rakasti kylpyjä, istui vain. Hän ei oikein osannut tehdä mitään.

Tonttu juoksi jälleen takaisin. Sen edessä leijui tarjotin ja se kantoi mukanaan pientä jakkaraa. Tarjottimen se taiteili ammeen vieressä ollevalle tasolle ja nousi sitten itse pienelle jakkaralle, joka oli annettu Joshille hampaiden pesua varten. "Emännälle lääkettä. Tämä auttaa, ettei satu enää", se sanoi ja kun Morgana ei tehynt liikahdustakaan tarttuakseen lasiin tonttu vilkaisi isäntäänsä, mutta koska tuokin näytti kovin tärisevältä, se päätti juottaa lääkkeen itse. "Anteeksi emäntä, mutta minä autan teitä. Noin, juokaa vain. Minä etsin sen unilääkepullon, sen uuden", se jutteli saatuaan naisen juomaan. Laskettuaan lääkelasin pois se ojensi isännälleen viskilasin. "Emäntä aina sanoo, että kun hermostutte teille pitää tuoda lasi, hermoille", tonttu piipitti ja kipitti sitten pois tieltä napattuaan likaisen paidan mukaansa.

Tonttu alkoi taas hääräillä teen ja kylvyn suhteen ja Matthew antoi sen hoitaa hommansa, sinä aikana kun yritti itse keksiä jotain sanoja tilanteeseen. Oikeita sanoja tuskin edes olisi, mutta Matthew ei keksinyt mitään. Hän oli vain hiljaa ja yritti sanattomasti onnistua tukemaan Morganaa. Hyöryävä vesi laskeutui kylpyammeeseen tontun hääriessä vuorotellen kylpyhuoneessa ja muualla. Matthew tunsi, miten hänen oma kehonsa alkoi rauhoittua eikä tärissyt enää pahasti. Morgana sen sijaan vaikutti edelleen yhtä levottomalta ja pahoinvoivalta. Matthew nosti katseensa Morganasta kylpyammeeseen, kun hän kuuli hanojen sulkeutuvan. Matthew tiesi, ettei Morgana pääsisi omin jaloin ylös, eihän Matthew itsekään ollut siinä kunnossa että pystyisi kunnolla kävelemään, joten Matthew auttoi Morganan ylös parhaansa mukaan. Jonkinlaisella päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla Matthew onnistui pysymään pystyssä ja auttamaan Morganan pois likaisesta yöpaidastaan ja ammeen lämpimään veteen. Vaikka kylpyamme oli suuri ja Matthew'kin olisi sinne mahtunut, hän ei kuitenkaan halunnut nousta Morganan mukana veteen. Jottei Morganan kuitenkaan tarvitsisi nähdä muistutusta tapahtumista aina katsahtaessaan Matthew'n suuntaan, mies riisui paitansa ja housunsa heittäen ne lattialle samaan kasaan Morganan yöpaidan kanssa. Matthew istahti kylpyammeen vierelle jätetylle tuolille pelkissä boksereissaan ja nojasi leukaansa kämmeneensä. Morganan ajatuksia oli mahdotonta lukea tämän tyhjistä silmistä, eikä Matthew ollut varma, halusiko edes tietää Morganan ajatuksia.

Tonttu palasi jälleen kylpyhuoneeseen, leijuttaen tarjotinta ja kantaen lääkkeitä. Matthew antoi tontun hoitaa lääkkeen antamisen Morganalle. Matthew tunsi, miten hänen kurkkuaan kuristi ikävästi ja kädet jatkoivat tärisemistään. Matthew ei edes ollut huomannut tontun tuoneen mukanaan viskilasin, ennen kuin löysi sellaisen edestään. Hän otti sen kiitollisena vastaan. "Kiitos", hän totesi tontulle ja katsoi kun tonttu alkoi keräillä likaisia vaatteita lattialta. "Hei, käytkö katsomassa, että Josh nukkuu", Matthew sanoi tontulle, joka oli jo melkein ovella. Tonttu nyökkäsi korvat läpsyen ja lähti kipittämään ulos kylpyhuoneesta. Matthew nosti viskilasin huulilleen ja lämpö levisi nielua pitkin. Matthew siirsi tuolia vähän lähemmäs Morganaa ja ammetta. Hän laski toisen kätensä lämpimään veteen ja tarttui Morganan käteen. "Millainen olo on?" Matthew kysyi hiljaa. Hän ei tiennyt, halusiko Morgana puhua jotain vai ei, mutta hänen oli pakko sanoa jotain. Lisäksi, koska Morganan ilmeistä oli mahdotonta päätellä mitään, Matthew todella halusi tietää, mitä Morganan päässä sillä hetkellä liikkui.

Lääke maistui kamalalta, mutta Morgana oli tullut sen kanssa parhaaksi ystäväksi vuosia sitten kuukautisten alettua. Hän keitti liemensä itse, kuten lähes kaikki perheen rohdot. Hän oli loistava noita, joten oli turhaa ostaa mitään kun sen saattoi tehdä itse ja paremmin. Morgana ei siis kitissyt ja nieli vain pahan maun pois, tosin hän tuskin huomasi sitä kielellään.

Morgana tiesi, mitä hänen ympärillään tapahtui, mutta sillä ei ollut tuon taivaallista väliä. Joshin nimen kohdalla Morgana tuntui hetkeksi valpastuvan, kuin tarkistaakseen oliko pojalla kaikki hyvin. Hän oli yhä raivokas puolustamaan perhettään, joten vaisto tarkistaa lapsen hyvinvointi oli vain karttunut pimeyden Lordin kaaduttua. Hän oli pyrkinyt pitämään Joshin elämän mahdollisimman normaalina lapsen huolettomana elämänä. Kun häntä ei selvästi tarvittu, noita vajosi omaan synkkään hiljaisuuteensa.

Tuntiessaan lämpimän käden omassaan Morgana kohotti katseensa Matthewn kasvoihin. Morgana oli lopettanut itkemisen jokinaika sitten. Hän oli vain tyhjentänyt kaikki kyyneleensä jo. Miehen kysymys sai kuitenkin suuret silmät kostumaan, mutta muutamalla räpäyksellä kyyneleet olivat poissa. "Minun piti kertoa sinulle lähipäivinä, ettet alkaisi pitää minua lihavana. Minä olin jo suunnitellut kaiken. Josh olisi ollut lastenhoitajan kanssa sen illan ja yön", Morgana sanoi hiljaisen tukahtuneella äänellä. "Minä tapoin sen Matt, tämä oli minun syytäni!" noita totesi äänellä, jota hän ei juuri käyttänyt. Se oli masentunut, toivonsa heittänyt ja kuoleman vakava. Edes miehen pahimmissa oikeudenkäynneissä Morgana ei ollut puhunut niin. "Minä join liikaa, aivan liian monta", Morgana sanoi itseinhoa täynnä. "Poltin askeittain ja en nukkunut laisinkaan. Käytin liian vahvoja rohtoja sekä korsetteja", Morgana sanoi ja käänsi katseensa pois.

Meikittömänä, hiukset auki, Morgana näytti hyvin erilaiselta kuin päiväsaikaan. Hän oli hauras, kuin lasia. Rajut silmärajaukset poissa, hän näytti pehmeältä naapurin tytöltä. Hän ei näyttänyt sitä puolta mielellään muille, kuin Matthewle. Hän muisti yhä kuinka hermostunut oli ollut kun mies oli todella nähnyt hänet ensimäisen kerran. Nyt hän oli aivan hajalla miehen edessä, kun hän oli jo kuukausien ajan kantanut koko perheensä taakkaa harteilla se alkoi näkyä.

Matthew ei ehtinyt sanoa mitään Morganalle, ennen kuin nainen alkoi syyllistää itseään lapsen menettämisestä. Matthew puristi Morganan kättä tiukemmin kuunnellessaan vaimonsa tukahdutettua ja käheää ääntä. Matthew ei ollut koskaan kuullut Morganan ääntä sellaisena, niin epätoivoisena ja tuskaa täynnä. Morganan sanat saivat Matthew'n tuntemaan olonsa vielä huonommaksi, mitä se jo oli. Morganan kertoessa kaikesta, mikä oli luultavasti johtanut lapsen kuolemaan, Matthew tunsi huonoa omatuntoa. Hänen olisi pitänyt tietää. Hänen olisi pitänyt estää Morganaa tekemästä kaikkea, mitä tämä oli tehnyt ja olla ylipäätään vahvempi kaikkien heitä kohdanneiden vaikeuksien edessä. Matthew tiesi, että Morgana oli luultavasti heistä kahdesta vahvempi, mutta Matthew ei voinut olla ajattelematta, että koko tilanne olisi vältetty, jos Matthew vain olisi tiennyt ja olisi onnistunut ottamaan ohjat käsiinsä ajoissa. Ehkä Morgana ei olisi ollut aivan niin suuren stressin alla ja juominen ja polttaminen olisi jäänyt vähemmälle. Matthew'n oli vaikea katsoa Morganaa, joka selvästi syyllisti itseään aivan liikaa ja joka kärsi niin paljon.

Matthew tiesi, että Morganan oli saatava sanottua kaikki, mitä hän oli juuri sanonut. Sen jälkeen Matthew'n oli tosin vaikea keksiä mitään sanottavaa, mikä olisi saanut Morganan tuntemaan olonsa paremmaksi. Ehkä mitään ei ollut tehtävissä, mutta yritettävä olisi varmasti siltikin. "Et voi syyttää itseäsi", Matthew totesi katsellen Morganan kasvoja. Morgana oli kääntänyt katseensa pois hetki sitten. Ovelta kuului hiljainen koputus ja se avautui. Kotitonttu seisahtui ovelle ja kumarsi lyhyesti. "Josh nukkuu rauhallisesti huoneessaan", se kertoi ja tassutteli tuomaan Matthew'lle puhtaan paidan. Matthew nyökkäsi kiitokseksi tontulle, joka lähti takaisin ovea kohti. "Jos tarvitsette jotakin, kutsukaa", tonttu vielä ilmoitti ovella kumartaen ja poistui. Matthew käänsi katseensa takaisin Morganaan, irrotti hetkeksi kätensä Morganan kädestä ja veti paidan päälleen. Tammikuun vuoksi heidän iso kartanonsa ei ollut loppujen lopuksi kovin lämmin. Puettuaan paidan päälleen, Matthew laski kätensä takaisin lämpimään veteen ja etsi Morganan käden. "Morgana", Matthew sanoi ja siirtyi istumaan ammeen reunalle niin, että pystyi katsomaan naista silmiin. "Meillä on ollut rankkaa, ja tulee olemaan vielä pitkään. Mutta kaikki järjestyy, olen varma", hän jatkoi, haettuaan ääneensä varmuutta. Matthew yritti katseellaan välittää Morganalle, että oli tosissaan, vaikkei tiennyt onnistuiko siinä. Hänellä oli edelleen tärisevä ja epämääräinen olo, mutta fyysisellä tasolla jo hieman parempi mitä hetki sitten.

Matthew koetti vakuuttaa Morganalle, ettei hän olisi voinut tehdä mitään keskenmenon estämiseksi ja ettei se ollut naisen syytä. "Voin, se oli minun syytäni", Morgana kuiskasi hiljaa. Miten hän voisi koskaan kertoa tästä kenellekkään? Hän oli tullut raskaaksi niin helposti Matthewle ensimäisellä kerralla. Suku odotti jo jatkoa. Morganan äiti jaksoi napista asiasta ja Matthewn äiti myös. Hänen pitäisi hankkia lisää Peacockeja, jotta suku varmasti jatkuisi. Morgana tekisi sen mielellään, mutta miten tämän jälkeen? Miten hän voisi haluta ketään täyttämään sitä tyhjää kohtaa, joka oli yllättäen repeytynyt noidan sydämeen.

Koputus sai Morganan pään kääntymään. Hän oli tyytyväinen pojan unesta. Ei hän haluaisi Joshin näkevän häntä tällaisena. Matthewn lämmin käsi erkani vedestä ja Morgana veti jalat rintaansa vasten. Hän tuijotti vaahtoihin mitään näkemättä. Hän kietoi kätensä polviensa ympärille, mutta kun Matthew hapuili jälleen vaimonsa kättä, Morgana antoi miehensä löytää sen. Hän katsoi miten iso mies istuutui kylpyammeen reunalle, muttei lähellekkään tuon silmiä. Häntä hävetti myös. Kaikki olisi voinut mennä Matthewn tietämättä.

Nimensä kuultuaan nainen kuitenkin kohotti katseensa aviomiehensä ruskeisiin silmiin. Matthew ei ehkä ollut kaikkein vakuuttavimmillaan ja Morgana ei halunnut uskoa kaiken tulevan hyvin. Miksi tulisi? Ei hän sitä ansaitsisi. "Ei Matt, ei tule", Morgana totesikin hiljaa ja siirsi katseensa takaisin vaahtoihin. "Minä suren tämän yön ja huomenna olen entiseni. Meidän pitää hoitaa asiat järjestykseen sekä pitää Joshin elämä raiteillaan", nainen sanoi. Hän oli ennenkin surrut yhden yön ja seuraavana maalannut taas kasvonsa ja näytellyt iloista, ihanaa vaimoa. Hänen punainen huulipunansa peitti alleen surun ja meikkivoide väsymyksen merkit. Hänen piti olla vahva perheensä vuoksi.

Lapsen menetys oli kuitenkin niin kova isku vasten noidan kasvoja, että Matthew taatusti arvasi, että Morgana ei siitä heti nousisi. Mieshän tiesi, että Morganan elämän keskikohtana olivat aviomies ja poika. Juhlat eivät merkinneet mitään, jos toinen hänen miehistään (pieni tai iso) voi huonosti tai oli allapäin. Morgana oli äiti, vaimo ja rakastaja ennen mitään muuta. Nyt hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi kahdessa ensimäisessä.

Seuraavana päivänä Morgana ei noussut ylös, kuten oli luvannut. Hän oli kipeä ja unettoman yön jälkeen aivan liian väsynyt. Hän koetti leikkiä Joshin kanssa hetken, mutta päätyi sanomaan pojalle vain, että äiti ei voinut hyvin ennen kuin kiirehti itkemään vuoteeseen. Tonttu löysi emäntänsä tästä muutaman tunnin jälkeen kylpyhuoneesta tuijottamassa Matthewn partaveistä. Tonttu vei veitsen pois ja kiikutti tiedon isännälleen. Morgana sai sillä aikaa juotua pullon viiniä ja sammui sänkyyn vain herätäkseen yöllä omaan tuskaansa.

Seuraavan päivän Morgana makasi vain sängyssä koirat seuranaan. Ne koettivat lohduttaa emäntäänsä parhaansa mukaan, mutta mikään ei saanut noitaa hymyilemään. Ei edes Josh, joka sitä ennen oli aina saanut hymyn äitinsä kasvoille. Äiti ei edes koettanut nousta ylös. Hän itki jatkuvasti ja keiltäytyi syömästä. Hän ei kyennyt mihinkään. Hän tuijotti ulos ikkunasta puutarhaansa ja valitsi sikiölle hautapaikan kauneimmasta kohdasta tarhaa. Kolmannen päivän iltana Morgana pukeutui mustaan. Hän ei meikannut itseään, ainoastaan harjasi pitkät mustat hiuksensa. Hän näytti itsekin kuoleman omalta kalpeana, lommot poskilla ja syvät varjot silmiensä alla. Musta mekko näytti naisen laihtuneen varren, joka kätkeytyi kuitenkin paksun viitan sisään. Puettuaan hanskat Morgana nosti hupun päähänsä ja haki laatikon, joka ei painanut mitään. Hänen kätensä tärisivät, mutta hän kietoi kätensä hellästi sen ympärille. Tämän jälkeen noita etsi Matthewn käsiinsä.

"Minä valitsin paikan", Morgana sanoi löydettyään miehen. "Tuletko mukaani?" vaimo kysyi hiljaisella äänellä. Hän tarvitsi Matthewta tuekseen. Hän oli heikko, jopa miehen luo käveleminen oli tuntunut raskaalta. Hän ei kuitenkaan välttämättä löytäisi tahdonvoimaa palata sisälle, jos mies ei seisoisi vieressä.

Vakuuttelustaan huolimatta Morgana ei ollut seuraavana päivänä kunnossa. Matthew oli epäillyt sitä, eikä hän ollut odottanut näkevänsä seuraavana aamuna Morganaa laittautumassa tavallisesti pöytänsä äärellä kun Matthew itse vasta heräsi. Matthew oli ollut oikeassa sen suhteen, sillä Morgana ei tosiaankaan ollut oma itsensä yhden yön jälkeen. Kun Morgana oli noussut kylvystään ja Matthew oli auttanut Morganan sänkyyn, Matthew ei ollut pystynyt nukkumaan kunnolla koko yönä. Hän hätkähti hereille Morganan pienimmästäkin liikkeestä ja äännähdyksestä. Aamulla noustessaan ylös myöskään Matthew ei ollut oma itsensä, vaikka sitä olikin vaikeampi huomata mitä Morganan kohdalla. Aamulla aikaisin Matthew lähetti pöllön töihin ja ilmoitti, ettei voinut muutamaan päivään tulla töihin. Sattumalta Matthew oli edellisellä viikolla epäillyt saavansa flunssan, joten hän sai flunssasta hyvän tekosyyn. Matthew ei tietenkään halunnut vanhemmilleen, jotka olivat firman johdossa, kertoa koko totuutta, vaan ilmoitti vain olevansa flunssassa ja niin huonossa kunnossa, ettei pääsisi ollenkaan töihin. Kukaan ei ollut onneksi kysellyt enempää.

Matthew ei päästänyt Morganaa hetkeksikään kovin kauaksi näköpiiristään. Matthew oli vannottanut myös tonttua vahtimaan Morganan liikkeitä ja huolehtimaan tästä, Matthew kun ei voinut jatkuvasti olla Morganan perässä. Morganan viettäessä aikaansa itkien sängyssä tai tuijottaen tyhjin silmin ulos, Matthew'n oli keksittävä tapoja pitää Josh iloisena. Vaikka poika olikin pieni, niin hänkin oli varmasti huomannut, että kaikki ei ollut aivan kohdillaan. Ei ollut kovin tavallinen näky nähdä Matthew'tä kyykistelemässä suuren huonekasvin takana isän ja pojan leikkiessä piiloa, mutta näiden muutamien päivien aikana Morganan ollessa liian masentunut sitä tekemään, Matthew oli ottanut vastuun Joshin viihdyttämisestä. Matthew ei muistanut, koska oli viimeksi heitellyt kaatoa niin monta kertaa perätysten, sillä Josh ei tuntunut kyllästyvän punaisen pallon viskelyyn ollenkaan. Tonttu oli ollut suureksi avuksi, koska se oli onnistuneesti raportoinut Morganan tekemisistä aina kun Matthew oli kiireinen Joshin tai jonkin muun asian kanssa. Kuullessaan Morganan tuijotelleen partaveistä, Matthew piilotti kaikki kartanosta löytyvät terävät esineet hyvään piiloon ja lukkojen taakse. Jopa keittiöveitset, joita tonttu tarvitsi ruualaittoon, oli piilotettu ison jauhopussin taakse ja Matthew käski tontun pitää kaikki visusti piilossa, kunnes Morgana vaikuttaisi taas normaalilta. Matthew oli muutamia kertoja yrittänyt kysellä Morganan vointia, mutta saatuaan vastaukseksi vain jotain epämääräistä, hän oli luovuttanut ja päättänyt, että jos Morgana ei neljän päivän sisällä osoittaisi toipumisen merkkejä, hän ottaisi yhteyttä pyhän Mungon sairaalaan ja pyytäisi parantajaa käymään heidän luonaan. Matthew halusi, että Morgana saisi surra rauhassa, yhdenkään parantajan häärimättä ympärillä hermostuttamassa entisestään. Matthew oletti, että jos Morgana todella tarvitsi parantajan apua fyysisiin kipuihin, tämä olisi jo kertonut.

Kolme päivää oli kulunut siitä, kun Matthew oli löytänyt vaimonsa kylpyhuoneen lattialta. Morgana oli edelleen huonossa kunnossa, mutta Matthew oli yrittänyt nähdä jo jotain toipumisen merkkejä, kuitenkin melko huonolla menestyksellä. Matthew oli istahtanut olohuoneen takan edustalle nojatuolille lukemaan kirjaa. Hän ei kyllä onnistunut lukemaan sanaakaan, sillä hän jatkuvasti kuunteli, mitä muualla talossa tapahtui. Tonttu oli lukemassa Joshille kirjaa Joshin omassa huoneessa. Matthew havahtui siihen, että kuuli askeleita takaansa. Hän nousi ylös tuolilta ja näki Morganan käsissään pieni laatikko. Nainen oli pukeutunut paksuun viittaan ja hansikkaisiin, ja ellei Matthew olisi tunnistanut Morganan hiljaista ääntä, hän ei olisi välttämättä tunnistanut tätä varjoa Morganasta siksi samaksi naiseksi, joka tämä oli vain viikko sitten vielä ollut. Matthew nyökkäsi vastaukseksi Morganan kysymykseen ja käveli naisen rinnalle. Hän laski kätensä Morganan lanteille ja lähti kohti ulko-ovea. Oven vierestä Matthew otti mukaansa talviviittansa, sillä tammikuinen ilta ei ollut kovin lämmin, ja Matthew'n kaapu tuskin olisi riittävä vaate ulkona.

Matthew istui lämpimässä oleskeluhuoneessa kirjan kanssa. Morgana tiesi, että hänen oli haudattava menetetty lapsi nyt tai hän ei ikinä saisi sitä tehtyä. Hän tiesi, ettei antaisi tontun tehdä sitä, sillä lapsi oli hänen. Hän oli kantanut sitä jonkin aikaa, joten hänen tehävänsä olisi haudata se, vaikka vanhempien ei ikinä tulisi laittaa lapsiaan maahan uneen. Siksi Morgana tarvitsi Matthewta. Miehen tullessa lähelle ja kietoessa kätensä vaimonsa lanteille, Morgana tiesi miehen tukevan häntä, niin kuin hän oli tukenut aiemin.

Kävely oli huomattavasti helpompaa ulko-ovelle kun oli joku, josta pitää kiinni. Morgana odotti sen verran, että Matthew sai viitan ylleen ennen kuin astui hyiseen tammikuiseen iltaan. Tähdet tuikkivat jo taivaalla ja hengitys muuttui höyryksi. Morgana lähti kulkemaan aurattua polkua puutarhaansa. Hän vietti keväisin ja kesäisin valtavasti aikaa huolehtien kasveistaan. Hän halusi pienokaisen sinne, missä voisi helposti tätä tervehtiä. Se oli lähellä Morganan lempi istumapaikkaa, joka näkyi heidän makuuhuoneestaankin.

Aurattu osa loppui ja Morgana loitsi sanattomasti heille polun oikealle kohdalle. Hän ei sanonut sanaakaan Matthewle, sillä mitä hän olisi voinut sanoa? Pysähtyessään kohtaan, jossa ei vielä muutamaan kuukauteen kasvaisi mitään, Morgana sulatti maan. helpolla loitsulla hän kaivoi kuopan. Varoen Morgana polvistui maahan, välittämättä siitä, että hänen polvensa kastuivat. Hän katseli laatikkoa hiljaa ja asetti sen hellästi maahan. Hän pyyhkäisi silmäkulmiaan ja ojensi kätensä Matthewle, jotta mies saisi autettua hänet ylös. "Minä kasvatan sinun kohdallesi kirsikkapuun", Morgana totesi sikiölle ja varoen nosti äsken kaivetut maamassat ylös ja laski ne varoen pienen laatikon päälle. Morgana vavahti. Hän kietoi kätensä Matthewn ympärille ja painui miestään vasten. "Matt, älä päästä irti", Morgana pyysi hiljaa vasten miehen viittaa.

Morgana oli kyllä huomannut kaiken terävän puuttuvan talosta, hän oli huomannut miehensä leikkivän Joshin kanssa kuurupiiloa ja huomannut tontun olevan aina kovin lähellä. Hän tiesi Matthewn tehneen kaiken sen. Hän oli kiitollinen siitä. Hän oli synkimpinä yön hetkinään katsonut aviomiehensä kasvoja ja ne olivat estäneet häntä tekemästä peruuttamattomia tekoja. "Minä en jaksa Matthew. Olen aivan loppu", Morgana lopulta myönsi jotain, mitä ei koskaan aiemin ollut sanonut. Hän ei ollut myöntänyt heikkouksiaan koskaan helposti, sillä hän halusi olla miehelleen myös vankka tuki. Siinä tammikuisena päivänä hän tiesi, että hän ei ikinä antaisi Matthewn lähteä ennen itseään. Hän rakasti miestään hullun lailla. Hän oli kiitollinen jokaisesta hellästä hetkestä, jokaisesta kipakasta sanasta, kunhan hän vain tiesi, että toinen oli siinä kun hän miestä tarvitsi.

Pakkanen kipristeli Matthew'n nenänpäätä ja korvia, kun hän astui ulos tammikuiseen iltaan. Hän vilkaisi nopeasti taivaalle, jolla kimalteli tähtiä. Talvi-illan hiljaisuus oli melkein pelottavaa, sillä ainoat äänet, jotka kuuluivat Peacockien kartanon pihamailla, olivat Matthew'n ja Morganan hitaat askeleet narisevaa pakkaslunta vasten. Matthew piti kiinni Morganasta jatkuvasti, koska Morganan askeleet olivat epävarmoja ja huteria. Matthew seurasi Morganaa siihen osaan puutarhaa, jonka Matthew tiesi olevan yksi Morganan lempipaikkoja. Matthew itse viihtyi parhaiten meren rannalla ja kallioilla, eikä niinkään hoidetussa puutarhassa, mutta Matthew'n mieltymyksillä ei tässä kohtaa ollut väliä. Lapsi oli ollut enemmän Morganan kuin Matthew'n, eihän Matthew edes ollut tiennyt siitä ennen kuin se oli jo menetetty.

Morgana laski laatikon pieneen kuoppaan, jonka hän oli taialla maahan kaivanut. Morganan polvituessa maahan, Matthew jäi seisomaan. Matthew ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt sanoa jotain vai ei, tyytyen lopulta hiljaisuuteen. Morganan ojentaessa kättään, Matthew tarttui siihen ja auttoi Morganan ylös maasta. Morganan taikoessa kuopan jälleen täyteen ja puhuessa kirsikkapuusta, Matthew nielaisi yrittäen karkottaa kuristavan tunteen kurkustaan, siinä täysin onnistumatta. Matthew kiersi kätensä Morganan ympärille ja tunsi Morganan kasvojen painuvan rintaansa vasten. "En päästä", Matthew vastasi Morganalle hiljaa ja tiukensi otettaan. Ilman kylmyys oli unohtunut kokonaan eikä Matthew'n maailmaan sillä hetkellä mahtunut muita kuin Morgana ja tämän hyvinvointi. Matthew oli valmis menemään hyvin pitkälle saadakseen oikean Morganan takaisin, vaikka tiesikin, että se luultavasti kestäisi pitkään. Morganan seuraavat sanat saivat Matthew'n olon vielä astetta huonommaksi. Morgana ei koskaan tunnustanut heikkoja kohtiaan tai edes näyttänyt olevansa jollain tapaa heikko, ja Matthew tiesi kuinka vaikeassa tilanteessa Morganan täytyi olla sanoakseen jotain sellaista. "Morgana, kyllä sinä selviät. Me pärjäämme kyllä. Tavalla tai toisella", Matthew yritti lohduttaa Morganaa. Sanoista tuskin oli paljoa apua, mutta Matthew toivoi, että Morgana pystyisi löytämään voimaa jatkaa eteenpäin, vaikka se tuntuisikin sillä hetkellä kamalalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen Matthew erkani vähän Morganasta. "Mennään sisälle. Josh on varmaankin menossa jo nukkumaan ja hän varmasti haluaisi hyvänyöntoivotuksen äidiltäänkin", Matthew sanoi. Matthew oli huomannut, kuinka paljon Josh oli kaivannut äitiään näinä muutamana päivänä, varsinkin iltaisin. Matthew ei selvästikään osannut lukea iltasatua ja toivottaa hyvää yötä yhtä hyvin kuin Morgana, vaikka hän oli parhaansa yrittänytkin.