Just another normal work day

21.10.1997, tiistai

Rabastan oli onnistunut välttelemään sitä ikävää hommaa jossa hänen pitäisi muiden turhempien kuolonsyöjien ja niiden.. kaappareiden tapaan hoidella jästisyntyisiä Ministeriöön, mutta lopulta edes hän ei voinut siltä välttyä. Kaikki voisi käydä helposti ja tämä pariskunta lähtisi Ministeriöön ihan helposti tai sitten ei. Ja Rabastan melkein jo arvasi miten kävisi, koska kumpikin oli näinkin pitkään onnistunut välttelemään ministeriötä.
Jos pelkästään se, että hän joutui tekemään jotakin näin turhaa hommaa ei olisi ollut tarpeeksi toi kaikkeen lisää hämmennystä se, että Matthew Peacock oli tulossa mukaan. Rabastan ei muistanut koskaan nähneensä Peacockia tositoimissa, mutta toisaalta eihän hänellä ollut aikaa seurata jokaisen kuolonsyöjän tekemisiä. Missään tapauksessa Rabastan ei siis mennyt aliarvioimaan miestä ennen kuin näkisi miten tuo toimi ja oikeaastan odotti sitä jopa enemmän kuin näiden jästisyntyisten tapaamista.
Rodolphus oli ollut Matthewn kanssa enemmänkin tekemissä, mutta Rabastan ei ollut vaivautunut sen kummemmin. Ehkä se johtui siitä, että heillä ei varmistakkaan ollut mitään yhteistä ikäeron takia. Sen verran hän kuitenkin tiesi, että miehellä oli perhe, jokin yritys ja tuo oli Voldemortille ilmeisesti hyvinkin hyödyllinen. Matthewn ihastuttavaan vaimoon hän olikin päässyt viimeks kesällä tutustumaan paremmin lupauduttuaan auttamaan naisen juhlien kanssa. Siitä lähtien Rabastan olikin vältellyt rouva Peacockia ja tuon juhlia kuin ruttoa. Nainenhan oli aivan sekaisin!

Lontooseen ilmiinnyttyään mies jäi sovittuun paikkaan odottelemaan toista kuolonsyöjää. Sopivasti suojassa jästien ja mahdollisten aurorien katseilta etsi Rabastan housujensa taskusta tupakan ja vilkaisi ympärilleen saatuaan savukkeen sytytettyä.
Rodolphus ei toivottavasti koskaan ottaisi Matthewsta mallia.. hän muuttaisi siinä vaiheessa Ranskaan jos joutuisi auttelemaan Bellatrixia järjestämään juhlia ja kaitsemaan noiden pentuja. Mikä kiitos moisesta tuskin tarvitsi murehtia!
Huomatessaan tutun miehen astelevan katua pitkin lähemmäs sammutti Rabastan tupakkansa tumppaamalla sen seinään ja heitti sen sitten maahan ja Matthewn tullessa kujan kohdalle astui hän sieltä pois ja pysäytti toisen kuolonsyöjän kulun laskemalla kätensä tuon olalle.
" Joko sitä ollaan innoissaan? Hienoa vaihtelua niihin sun.. yritysjuttuihis vai mitä nyt yleensä teetkään", hän uteli leveä virne naamallaan.

Matthew käveli reippaasti pitkin vilkasta katua yllään musta jästien puku. Kun tapaamispaikaksi oli sovittu katu keskellä Lontoota ja tehtäväksi annettu jästisyntyisten raahaaminen ministeriöön, jästipuvusta tuskin oli haittaa. Kääntyessään hieman rauhallisemmalle kadulle, Matthew löysäsi hieman kravattiaan ja kokeili samalla, että taikasauva oli edelleen turvallisesti povitaskussa.
Matthew ei ollut pitkään aikaan tehnyt mitään tällaista, eikä hän ollut erityisen innoissaan tehtävästä. Seurakseen nappaamaan muutamaa jästisyntyistä Matthew oli saanut Rabastan Lestrangen. Matthew tunsi Rabastanin veljen oikein hyvin, mutta veljeksistä nuorempi ei ollut koskaan ollut kovin tuttu Matthew'lle. Oletettavasti hän osasi kuitenkin hommansa, vaikka joutuikin tekemään jotain näin mitätöntä kuin hakemaan muutamaa jästisyntyistä ministeriöön kuultavaksi. Matthew oli tottunut tekemään töitä Voldemortin eteen työpöytänsä takaa, jäljittäen mitä erikoisempia taikaesineitä kuolonsyöjien käyttöön, joten käytännön työ taikasauva kädessä oli hänelle hieman vierasta. Sitä Matthew ei tietenkään Rabastanille näyttäisi tai kenellekään myöntäisi, vaan yrittäisi selvitä tästä typerästä tehtävästä kunnialla läpi, jotta voisi palata mukavuusalueelleen, eli oman työpöytänsä ääreen.

Matthew katseli huomaamattomasti ympärilleen lähestyessään sovittua tapaamispaikkaa. Hän hidasti askeliaan vähäsen ja vilkaisi kelloaan. Rabastan ei ilmeisesti ollut vielä paikalla ja Matthew hymähti. Juuri kun hän oli ajattelemassa, että kauankohan hänen pitäisi Rabastania odotella, Matthew tunsi käden olallaan. Hän käännähti rauhallisesti ja näki Rabastan Lestrangen, jonka äänestä kuulsi jonkinlainen iva. Matthew kohotti kulmakarvojaan ja jätti Rabastanin kommentin omaan arvoonsa. Matthew lähti kävelemään kohti taloa, jossa he epäilivät tämän ministeriötä pakoilevan jästisyntyisen pariskunnan piilottelevan. "Hoidetaan tämä homma äkkiä pois päiväjärjestyksestä, minulla on muutakin tekemistä", Matthew ilmoitti viileän rauhallisesti.

Matthew Peacockista sai heti sellaisen kuvan ettei tuo ollut kovinkaan huumorintajuinen mies vaan lähinnä.. tylsä ja jäykkä aikuinen.
" Selvä.. tuskin tässä saadaan koko päivää menemäänkään", Rabastan mutisi kääntäessään katseensa toisesta kuolonsyöjästä ja lähti astelemaan kohti taloa Matthewn vierellä. Reissu saattaisi kuitenkin venyä mikäli tämä pariskunta ei ihan suosiolla ollut lähtemässä mukaan, mutta eipä sitä kai ollut sopivaa sanoa miehelle jolla selvästi oli parempaakin tekemistä.
Heidän päästyä talon ovelle vilkaisi Raba nopeasti vierelleen ennen kuin koputti oveen ja sujautti sitten kätensä taskuunsa. Sauva oli varmassa tallessa ja hän olisi valmiina vetämään sen esiin mikäli siihen olisi tarvetta.
Oven aukeamista saatiin hetki odotella ja ilmeisesti ovea avaamaan tullut mies ei tunnistanut heistä kumpaakaan aivan heti koska ei ollut ovea kiskomassa välittömästi kiinni. Rabastan varmuudeksi kuitenkin tarttui oven pieleen tervehtiessään hermostuneen oloista miestä hymyillen.
" Herra Jones.. teitä ja vaimoanne on pyydetty saapumaan Ministeriöön kuultavaksi, mutta jostakin syystä teistä kumpaakaan ei ole näkynyt paikalla", Rabastanin sanat saivat miehen vihdoin tajuamaan keitä tuon oven takana oikein oli ja ennen kuin mies parka ehti perääntyä kovin kauas tai etsiä sauvaa käsiinsä oli Rabastan jo vetänyt omansa esiin ja astunut kutsumatta sisään.

" Koska me halutaan olla reiluja.. niin annetaan teille uusi mahdollisuus tulla kuultavaksi jos lähdette nyt heti meidän mukaan", Rabastan kertoi ja sai vastaukseksi vain uhmakkaan hymähdyksen mieheltä. Pariskunnan toinenkin osapuoli saapui pian paikalle miehensä tueksi ja kun naisenkaan suunnalta ei kuulunut mitään siihen suuntaan viittaavaa, että tässä oltaisiin johonkin lähdössä käänsi Rabastan katseensa Matthewn suuntaan.
" Meillä olisi ilmeisesti hieman kiire.. tai mulla ei ole. Mä voin olla täällä vaikka koko päivän mutta tuolla tympääntyneen näköisellä vanhuksella on joten. Lähdettekö ihan suosiolla vai pitääkö teidät viedä sinne palasina?", Rabastan kysyi heilutellen samalla sauvaansa niin, että pariskunnalla oli oiva tilaisuus iskeä kun hän ei osoitellut sauvallaan vain noita. Ja ilmeisesti tämä ei jäänyt huomaamatta kyseiseltä parilta. Rabastanin selittäminen loppui kuin seinään maljakon räsähtäessä rikki miehen takana ja kääntäessään katseensa sirpaleista sai hän huomata, että ainakin toisella oli sauva edelleen tallessa.
" Tuo taitaa riittää vastaukseksi"

Matthew käveli pitkin askelin Rabastanin vierellä. Koko tehtävä tuntui typerältä, Matthew oli varma, että oli olemassa muitakin kuolonsyöjiä tai joku ministeriön palkkalistoilla oleva, jotka tekisivät homman mieluummin kuin kumpikaan miehistä, jotka olivat tehtävää juuri menossa suorittamaan. Talo, jolle he olivat matkalla, ei ollut kovin kaukana, ja pian Rabastan oli jo koputtamassa oveen. Matthew vilkaisi Rabastania mitäänsanomattomalla ilmeellä, kun he odottivat oven avautumista tai jotain reaktiota koputukseen. Matthew ei tosissaan uskonut, että koputukseen olisi edes vastattu, mutta ilmeisesti nämä jästisyntyiset olivat kuitenkin niin tyhmiä, että avasivat ovensa vieraille vaikka tiesivät olevansa ministeriön mustalla listalla.

Matthew antoi suosiolla Rabastanin hoitaa puhumisen, sillä Matthew pystyi ainakin omasta mielestään olemaan uskottavampi silloin kun ei puhunut. Niinpä hän seisoi Rabastanin vieressä, hieman toista miestä pidempänä ja harteikkaampana, suu tiukkana viivana ja tuijotti vaativalla katseella oven avannutta miestä. Rabastanin käveltyä muitta mutkitta sisälle taloon, Matthew seurasi perässä ja paukautti oven kiinni takanaan. Rabastan jatkoi puhettaan, tai oikeastaan uhkailuaan, sinä aikana kun Matthew otti sauvansa esille ja seuraili tilannetta hieman sivummasta. Rabastanin kommentoidessa Matthew'n olevan tympääntynyt vanhus, Matthew'n katse käännähti terävästi Rabastanin suuntaan. Tympääntyneen näköinen vanhus? Tympääntynyt ja kiireinen ehkä, mutta vanhus! Matthew ajatteli, että antaisi Rabastanin kuulla kommentista vielä, mutta ennen kuin keksi nasevaa vastausta, Matthew havahtui siihen että pariskunnan toinen osapuoli oli ottanut sauvan esille ja osoittanut heitä kohti. Matthew teki nopean väistöliikkeen ja vältti loitsun osuman, vaikka kovin lähellä se ei edes ollut, naisen selvästikin tähdättyä Rabastanin ja Matthew'n väliin tarkoituksella. Matthew vilkaisi rikkoutunutta maljakkoa ja käänsi katseensa Rabastanin kautta jästisyntyiseen pariskuntaan. Matthew suoristi ryhtinsä ja selvitti kurkkuaan. "Jospa jätetään tämä pelleily ja te lähdette suosiolla mukaan", Matthew sanoi vielä normaaliakin ääntään matalammin ja katsoi vuorotellen naista ja miestä kulmiensa alta. "Ettei kenenkään tarvitse alkaa ilkeäksi", Matthew jatkoi vielä lyhyen tauon jälkeen. Pariskunta ei vaikuttanut kovin pelokkaalta, tai yhtään sen pelokkaammalta mitä nyt kuka tahansa sen jälkeen kun heidän kotiinsa on tunkeuduttu ja heitä on alettu uhkailla. Matthew sauvan kuitenkin osoittaessa uhkaavasti heidän suuntaansa, kumpikaan ei näyttänyt ainakaan hetkeen uskaltavan tehdä mitään.

Rabastan oli vain kuin olisi huomannutkaan Matthewn katsetta eikä asiaa alettu siinä muutenkaan setvimään kun pariskunta lopulta ilmaisi sen, ettei ollut aikeissa lähteä heidän mukaansa helpolla. Vaikka Matthew vielä yritti puhua järkeä noiden päihin ei se näyttänyt kovin tuovan tulosta. Yhtä uhmakkaina nuo seisoivat paikoillaan. Huokaisten Rabastan kohotti oman sauvansa.
" Hoidetaan tämä sitten äkkiä pois alta jos olette tuota mieltä". Hänen loitsuaan osattiin kuitenkin odottaa miehen tappokirous pudotti ainoastaan jonkin valokuvan seinältä miehen ja naisen erotessa toisistaan ja vastatessaan kirouksin takaisin.
" Kyllä tämä aina tylsän päivän toimistossa voittaa", Rabastan virnisti tietämättä yhtään mitään siitä, että Matthew ei ollut koskaan kiduttanut saati tappanut ketään. Hän vain oletti tämän olevan tuollekkin paljon mieluisampaa kuin kahden jästisyntyisen raahaaminen ministeriöön.

Torjuttuaan taas yhden loitsun taukosi kaikki hetkeksi ja ilmeisesti heidän pariskuntansa oli livahtanut eteisestä jonnekkin muualle. Rabastan raapi sauvansa päällä leukaansa hetken ennen kuin mitään sanomatta lähti peremmälle taloon toivoen ettei talossa ollut mitään muuta ulos käyntiä kuin ulko-ovi.
" Lukitse se ovi", hän käski Matthewta taakseen vilkaisematta. Miten hienoa olikaan olla se joka jakeli käskyjä. Jos hän olisi ollut täällä Willin kanssa.. olisi se mies jättänyt hänet varmasti ulos vartioimaan ja pysymään poissa tieltä. Aivan kuin hän ei muka osaisi näitä hommia kuin muut.
Olohuoneesta ei johtanut mitään ovea takapihalle tai terassille. Muita uloskäyntejä ei siis tainnut olla ellei pariskunta päättäisi paeta ikkunan kautta, mutta ehkä hän saattoi luottaa siihen ,ettei moinen tulisi noiden mieleen ihan heti.
Nopealla vilkaisulla olohuoneen puolella ei näkynyt ketään, mutta mitä luultavemmin pariskunta piileksi jossakin niin, ettei hän nähnyt mitään ennen kuin astuisi peremmälle.
Olohuoneeseen johti kuitenkin toinenkin reitti.. ilmeisesti keittiön kautta jonne pääsi myös eteisestä. Raba kääntyi vilkaisemaan toista kuolonsyöjää ja viittoili tuota jatkamaan suoraan olohuoneeseen ja jäämättä kuuntelemaan olisiko Matthewlla jotain vastaan väittämistä livahti hän jo keittiön puolelle. Pariskunta paljastaisi sijantinsa heti kun Matthew astuisi sisään ja kun Matthew toivottavasti onnistuisi välttää sen tulevan kirouksen voisi hän iskeä.

Matthew ei ollut erityisen taitava kaksintaistelija, sillä vaikka hän osasi pitää päänsä kylmänä vaikeissakin tilanteissa, hänen refleksinsä eivät olleet koskaan olleet niin nopeat, että hän olisi loistanut kaksintaistelijana. Mutta kyllä hän nyt muutamalle jästisyntyiselle kapinoijalle pärjäisi. Siitä huolimatta Matthew hieman pelästyi, kun Rabastan aloitti heti tappoloitsulla. Matthew oli ollut siinä uskossa, että pariskunta vietäisiin ministeriöön keinolla millä hyvänsä, mutta hän ei ollut olettanut että vaihtoehtona olisi pariskunnan tappaminen. Matthew ei ollut koskaan tappanut ketään, hän oli onnistunut välttelemään kaikkia sellaisia tehtäviä tähän asti olemalla hyödyllinen muilla tavoilla, likaamatta käsiään. Rabastanin kommentti tylsän toimistopäivän voittamisesta sai aikaan vain pienen murahduksen, jonka tulkitsijasta riippuen saattoi ajatella joko myöntyväksi tai vain tilanteeseen ärsyntyneeksi. Matthew oli heittänyt pariskunnan suuntaan muutaman sekalaisen loitsun, lähinnä aiheuttaen parin vaasin tippumisen ja rikkoutumisen. Enimmäkseen Matthew sai väistellä vastaloitsuja ja suoristaessaan selkänsä väistettyään taas yhtä tainnutusloitsua, pariskunta oli karannut muualle taloon.

Jo ennen kuin Rabastan ehti sanoa mitään, Matthew lukitsi ulko-oven takaansa ja lähti kohti muita huoneita. Rabastanin käskyttäessä häntä, Matthew pyöräytti silmiään. "Lukitsin jo. Lakkaa käskyttämästä kuin idioottia", Matthew totesi kuivasti kulkiessaan taikasauva edessään sisemmälle taloon. Matthew jatkoi matkaansa olohuoneeseen, epäilyksenään, että pariskunta piileskeli jossain siellä. Olohuoneesta pääsi myös toiseen huoneeseen, joka oli oletettavasti makuuhuone. Astuessaan olohuoneeseen, ensin ei tapahtunut mitään, ja sitten Matthew kuuli pienen rahinan selkänsä takaa. Hän käännähti nopeasti ja ehti juuri ja juuri torjumaan häneen suunnatun kirouksen. "Selän takaa, oikeasti?" Matthew mutisi osoittaen miestä ja naista taikasauvallaan, tuima ilme kasvoillaan. Kumpikaan ei tuntunut uskaltavan tehdä mitään, kun heitä uhkasi sauvalla kuolonsyöjä, joka näytti ulospäin huomattavasti uskottavammalta, mitä ehkä oikeasti olikaan. Matthew'n pituudesta ja melko raamikkaasta ruumiinrakenteesta oli ehdottomasti etua tällaisissa tilanteissa. Monen vuoden kokemus yrityksen johtajana oli myös opettanut Matthew'lle sen, että mitkä eleet koettiin pelottavina ja kunnioitusta herättävinä.

Matthew ei paljoa selustan varmistamista kuitenkaan tarvinnut syöttiä leikkiessään ja pariskunnan olin paikka selvisi hetkessä.
" Eipä tarvinnut kovin pitkään tätä piiloleikkiä kestää", Rabastan totesi astellessaan Matthewn luokse ja nosti omankin sauvansa osoittamaan pariskuntaa jolla ei ollut enää ulospääsyä tilanteesta.
" Ei niitä ole kiellettykkään tappamasta jos eivät tule kiltisti ministeriöön. Voldemort on varmasti vain tyytyväisempi mitä enemmän näitä kuolee", hän jatkoi ja naurahti hieman Voldemortin nimen aiheuttaessa lisää hermostuneisuutta tilanteeseen. Rabastan ei ainakaan alkaisi raahaamaan mukaan kumpaakaan. Helpommalla päästäisiin kun pariskunta tapettaisiin siihen paikkaan.
" Sä haluat varmaan tehdä jotain? Sinä se meistä olet se joka istuu päivät selailemassa tylsiä papereita. Nyt kun sulla on tilaisuus tehdä jotain kivaa niin.. ehkä kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi", Rabastan käänsi katseensa velhoon vieressään ja kääntyi sitten osoittamaan sauvallaan nojatuolia joka liikkui lähemmäs häntä niin, että mies saattoi lysähtää istumaan.
" Jätä kuitenkin mullekkin jotakin.."

Matthew näytti kylmän rauhalliselta ja viileältä kohauttaessaan olkiaan Rabastanille, joka totesi Voldemortin olevan varmasti tyytyväinen siihen, että pariskunta vain tapettaisiin siihen paikkaan. Rabastanin todetessa, että Matthew varmaankin haluasi tehdä jotain, Matthew'n sydän löi muutaman ylimääräisen kerran. Ulospäin hän ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan mitenkään Rabastanin ehdotukseen. Matthew osoitti jästisyntyistä pariskuntaa edelleen taikasauvallaan, vaikka käänsikin katseensa kohti Rabastania, joka oli juuri lysähtänyt istumaan nojatuolille. Matthew nosti hitaasti kulmakarvojaan katsoessaan nuorempaa miestä ja tuhahti. "Tylsiä papereita? Käyttää tilaisuus hyödyksi?" Matthew sanoi hieman huvittuneella äänellä. Rabastanilla ei selvästikään ollut hajuakaan siitä, mitä Matthew teki työkseen, sillä hänen työnsä ei todellakaan ollut mitään tylsien papereiden pyörittelyä. Matthew vilkaisi kauhistuneen näköistä pariskuntaa, joka oli ahdistettu nurkkaan kahden kuolonssyöjän toimesta. Kuolonsyöjien sanailu vaikutti saaneen heidät tilaan, jossa puolustautuminen tai edes liikkuminen oli mahdotonta.

Katsottuaan lyhyen hetken Rabastania kasvoillaan ilme, joka viesti sitä, että Rabastanin olisi pitänyt pitää Matthew'n vastausta itsestäänselvänä, Matthew jatkoi puhumista. "Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa liata käsiäni tuollaisen saastan takia", Matthew totesi nyrpistäen nenäänsä ja nyökäten kohti jästisyntyisiä. "En ymmärrä miksi meidät on laitettu hoitamaan tällaista... Luulisi, että näihin hommiin olisi joku vähemmän hyödyllinen tyyppi", Matthew mutisi puoliääneen. Hän ei tiennyt, oliko Rabastan ansainnut Voldemortin kunnioituksen ainoastaan nimellään, mutta tiesi kuitenkin sen että Voldemort piti molempia Lestrangen veljeksiä arvokkaina. Matthew oli sitä mieltä, että hän itse pystyi palvelemaan pimeyden lordia kaikkein parhaiten oman työpöytänsä takaa. Matthew'llä oli suhteita monenlaisiin ihmisiin Britannian sisällä ja muualla maailmassa, joten hän pystyi hankkimaan lähestulkoon minkä tahansa taikaesineen mitä Voldemort vain pyysi. Edelleen nyrpistellen nenäänsä Matthew vilkaisi jästisyntyisiä ja sanoi Rabastanille: "Hoida sinä se likainen työ, kun olet tuollainen nuori ja innokas", Matthew sanoi vinoillen Rabastanille. "Minä haluan takaisin niiden tylsien papereiden pariin. Niin voin tehdä jotain oikeasti hyödyllistä, tällaisen pikkukeikan sijaan", Matthew tuhahti laskien sauvansa ja astuen muutaman pitkän askeleen niin, että hän jäi nojailemaan ovenkarmiin ja katselemaan Rabastania kulmat kohotettuina ja pientä kyllästyneisyyttä ilmeessään.

Rabastan ei tosiaankaan ollut kovin perillä siitä mitä Matthew teki, mutta eipä häntä ollut asia koskaan niin kiinnostanutkaan. Ja ehkä oli parempi, että hän oli siinä uskossa, että Matthew ei tehnyt muuta kuin pläräsi papereitaan päivät pitkät. Kun Matthew ei edes halunnut käyttää tätä tilaisuutta käyttää sauvaansa johonkin hyödylliseen lisäsi vain Rabastanin mielestä sitä kuvaa, että toinen älyttömän tylsä.
" Liata käsiäs? Keneen sä sitten yleensä kedavraa ja kidutuskirousta käytät ellet tällaiseen saastaan?", hän tiedusteli katse toisessa kuolonsyöjässä. Oli tämä miten typerä ja turha homma tahansa.. muuttui se paremmaksi heti kun sai tilaisuuden tappaa jonkun sen sijaan, että nuo raahattaisiin ministeriöön.
" Oletko sä kenties unohtanut jo miten tapetaan kun olet niin kauan istunut sisällä papereides kanssa? Mitä sä luulet, että Voldemort ajattelee siitä, että sä et oo heti mielelläs likaamassa käsiäs?", hän jatkoi uteluaan ja kohautti vain hieman olkiaan kun sai oikein luvan itse hoidella molemmat kun oli niin innokas. No tottakai hän oli, mutta olisi hän silti halunnut nähdä Matthewn tekevän sen myös ja todistavan, että oli muutakin kuin tylsä vanhus. Mahtoikohan tuo olla edes koskaan tappanut ketään?
" Tuskin sä ketään tärkeää pääset koskaan päästämään hengiltä kun ei edes parin jästisyntyisen päivältä päästäminen sulta onnistu", Rabastan hymähti ja pyöritteli sauvaa sormissaan yrittäen päättää tappaisiko itse vain molemmat vai odottaisiko sitä, että Matthew antaisi periksi ja tappaisi pariskunnasta edes toisen. Lopulta hän kuitenkin kohotti jopa hieman laiskasti sauvansa ja tähtäsi sillä mieheen joka kovasti suojeli vaimoaan. Vaikka turhaahan se oli.
" Avada kedavra", vihreä valo täytti huoneen hetkeksi ja vaimoaan pidellyt mies kaatui lattialle kuolleena.

Matthew antoi Rabastanin puhua ja kyseenalaistaa hänen pätevyytensä ja vastasi siihen pelkästään välinpitämättömällä katseella. Hän kohotti toista kulmakarvaansa ja mutristi huuliaan pieneen virneeseen, mutta ei sanonut mitään. Hän ei jaksanut alkaa väittää vastaan Rabastanille, koska se olisi ollut turhaa ja hän tiesi että Rabastan yritti vain provosoida häntä. Matthew katseli kun Rabastan vihdoin kohotti sauvansa ja osoitti sillä pariskuntaa. Nopeasti mies makasi elottomana lattialla ja tilan täytti naisen korviahuumaava huuto. Huuto kesti muutaman sekunnin ja sen jälkeen nainen lysähti lattialle nyyhkyttämään miehensä ruumiin äärelle. Matthew otti pari askelta niin, että pääsi lähemmäs Rabastania ja läimäytti tätä selkään, hieman voimakkaammin kuin oli alunperin tarkoitus. "Hieno homma, puolet hommasta jo hoidettu. Olen ylpeä", Matthew totesi kyllästyneellä äänellä, vaikka naisen nyyhkytys saikin hänet hieman hermostuneeksi. "Tarkistan vielä ettei täällä ole muita, muksuja vaikka tai jotain", Matthew sanoi matalalla äänellä, jättäen toisenkin jästisyntyisen tappamisen Rabastanille. Talo oli pieni eikä siellä ollut kuin kaksi makuuhuonetta keittiön ja olohuoneen lisäksi. Molempiin makuuhuoneisiin pääsi suoraan olohuoneesta, joten Matthew oli koko ajan kuuloetäisyydellä siitä, mitä Rabastan puuhasi. Toinen makuuhuone oli tyhjillään ja se näytti siltä, ettei siellä asunut kukaan vakituisesti, sillä se vaikutti enemmän varastotilalta kaikkine eriparisine huonekaluineen. Matthew tuhahti ajatellessaan oman kotinsa viimeisteltyä sisustusta. Hän siirtyi toiseen makuuhuoneeseen vielä varmuuden vuoksi, vaikka tiesikin, että sieltä tuskin ketään löytyisi. Oli kuitenkin parempi olla varma asioista, ettei myöhemmin selviäisi pariskunnalla olevan teini-ikäinen lapsi. Siitä saattaisi tulla ikäviä seurauksia sekä Matthew'lle että Rabastanille.

Toisestakaan makuuhuoneesta ei löytynyt ihmisiä, mutta avoimessa häkissä torkkui pöllö. Matthew vilkaisi taakseen, avasi ikkunan hiljaa ja nosti pöllön ulos häkistään. Pöllö oli uninen eikä tuntunut tajuavan mitä tapahtui vielä silloin kun Matthew viskasi sen ulos ikkunasta ja sulki sen. Pöllö oli tajunnut tippuvansa ja lehahti lentoon ja katoaisi pian jonnekin kaukaisuuteen. Pöllöt olivat fiksuja, mutta eivät nekään pystyneet kertomaan että mitä talossa oli tapahtunut. Matthew palasi olohuoneen puolelle ja totesi: "Siellä oli vain pöllö. Huolehdin sen pois päiväjärjestyksestä", Matthew sanoi edelleen samalla välinpitämättömällä äänellä. Rabastanin ei tarvitsisi tietää, että Matthew oli lähettänyt pöllön pihalle, Rabastan saisi olla siinä uskossa, että Matthew oli päässyt pöllöstä eroon muulla tavalla. Matthew seisahtui makuuhuoneen ovensuuhun nojailemaan ovenkarmiin, aivan kuin tilanne olisi hänelle aivan tavallinen.

Rabastan hieraisi hieman korvaansa naisen ruvettua huutamaan miehensä ruumiin yllä. Miten naisista lähtikin niin hirvättävästi ääntä! Olisi pitänyt tappaa sittenkin nainen ensin niin tältä olisi säästytty. Raba ehti vain kääntää katseensa hieman naisesta kun tunsi kunnon lätkäisyn selkäänsä, mutta ei ehtinyt edes kysymään mitä Matthew häntä pieksi kun mies jo kehui hänen toimiaan. Jotakin sellaista mitä Rabastan ei yleensä kuullut ja siksipä hän hetkeksi jäikin hämmentyneenä katselemaan toista kuolonsyöjää eikä edes sanonut vastaan kun Matthew päätti lähteä tarkistamaan, ettei perheessä ollut lapsia. Itseensä hyvin tyytyväisenä ja kokonaan sen unohtaneena, että olisi halunnut nähdä Matthewnkin tappavan kääntyi Rabastan sen naisen puoleen.
" Turhaan siinä suret. Seuraat pian miestäsi kuitenkin", Rabastan sanoi ja kohotti sauvansa uudelleen tekemättä kuitenkaan mitään. Hän koitti vaan kuulla josko Matthew olisi löytänyt talosta lapsia, mutta luultavasti ei. Varmasti lapset olisivat jo esiin tulleet jos sellaisia olisi ollut.
" Ehkä parempi niin. Eihän kukaan vanhempi halua nähdä lastensa kuolevan", Rabastan vastasi Matthewn tultua takaisin ja vilkaisi kevyesti virnistäen mieheen. Kai Matthewnkin tavallaan oli perhettään suojeltava vaikka eiväthän aurorit kenenkään lapsia ja vaimoa tappaisi jos Matthew joskus kiinni jäisi. Eivätpä nuo toisaalta miestä itseäänkään tappaisi jos ei laittaisi vastaan.

Naisesta ei ollut enää vastustelemaan ja eipä hommassa siis enää mitään hauskaakaan ollut. Niimpä Rabastan tappoi naisen heti katseensa tuohon käännettyä ja kun hiljaisuus laskeutui taloon nousi hän ylös nojatuolista.
" Homma hoidettu! Nyt säkin pääset palaamaan sun tylsään arkees", Rabastan sanoi ja lähti jo edeltä ulko-ovelle. Ruumiit voisi jättää paikoilleen. Joku aurori ne sieltä veisi mukanaan kuitenkin.

Matthew'n tutkiessa talon muut huoneet, Rabastan ei ilmeisesti siä aikana tehnyt mitään. Kun Matthew palasi olohuoneen puolelle, nainen nyyhkytti edelleen lattianrajassa ja Rabastan osoitti tätä taikasauvallaan. Matthew oli kuullut Rabastanin sanovan jotain päästäessään pöllöä ulos, mutta hän oletti että Rabastan puhui naiselle eikä Matthew'lle, sillä Rabastan ei ainakaan vaikuttanut siltä että Matthew'n olisi pitänyt kuulla jotain.
Nojaillessaan ovenkarmiin Matthew ei voinut olla välillä vilkaisematta naista lattialla. Rabastanin vastatessa Matthew'n toteamukseen siitä, ettei talosta löytynyt pöllön lisäksi muita, Matthew vastasi siihen terävällä katseella. Matthew ei halunnut sotkea perhettään mihinkään kuolonsyöjiin ja Voldemortiin liittyvään, vaikka hän tiesikin, että Morgana oli useimmissa asioissa samaa mieltä kuolonsyöjien ajatusmaailman kanssa. Oli yleisessä tiedossa, että Matthew oli perheellinen, mutta hän yritti pitää siitä mahdollisimman vähän meteliä. Vaikka tilanne kuolonsyöjien kannalta näytti hyvältä juuri sillä hetkellä, Matthew ei voinut olla muistelematta edellistä kertaa. Hänellä tuskin kävisi toistamiseen yhtä hyvä tuuri, ja tällä kertaa hänellä oli vastuullaan vaimo ja jo kolme lasta. Voldemortin kadottua vuonna 1981 Matthew oli käynyt läpi elämänsä rankimman ajan yrittäessään rimpuilla irti kuolonsyöjäsyytöksistä, ja jos jotain samanlaista sattuisi tapahtumaan, niin Matthew epäili pystyisikö Morgana vetämään oikeista naruista yhtä onnistuneesti enää uudelleen. Sen lisäksi, että Matthew halusi pitää perheensä erillään kuolonsyöjistä, kommentti lasten kuolemisesta muistutti Matthew'tä siitä, kun Morgana oli saanut keskenmenon, kaiken muun draaman lisäksi. Se oli ehkä kamalin tilanne, johon Matthew oli ikinä joutunut, ja Rabastanin virnistely aiheesta ärsytti Matthew'tä suunnatomasti. Ennen kuin hän ehti tarkemmin ajatella mitä aikoi sanoa, Matthew mutisi katse kädessään olevan taikasauvan kärjessä: "Mitäpä sinä siitä tietäisit". Tajuttuaan mitä oli sanonut, Matthew nosti katseensa ylös ja toivoi, ettei Rabastan ollut tajunnut mitä hän kommentillaan tarkoitti. Rabastan oli kuitenkin jo siirtynyt kiinnittämään huomionsa jästisyntyisen naisen tappamiseen, joten Matthew toivoi, ettei aiheeseen enää palattaisi.

Lattialla makasi kaksi ruumista ja Matthew vältteli niiden suuntaan katsomista. Hän lähti liikkeelle makuuhuoneen ovelta ja kohti ulko-ovea Rabastanin perässä. Matthew vilkaisi kuitenkin taakseen vielä ennen kuin astui ulos olohuoneesta eteisen puolelle. Hän jätti Rabastanin kommentin tylsästä arjesta huomiotta, sillä hän ei jaksanut välittää siitä, mitä tuo ajatteli hänen elämästään ja arjestaan. Ennen kun he kävelisivät muina miehinä ulos talosta, olisi hyvä tarkistaa, ettei ulkona olisi ketään. Naapurusto oli täynnä jästejä, joten sinänsä heidän ei tarvinnut pelätä jonkun tunnistavan heidät kuolonsyöjiksi. Matthew sulautui siistin pukunsa ja huolitellun ulkonäkönsä takia lähes minne tahansa jästimaailmassa, eikä hänen naamansa ollut komeillut ministeriön julkaisemissa varoitusjulisteissa, joten oli epätodennäköistä että joku tunnistaisi Matthew'n. Jos joku tunnistaisi heidät, niin se johtuisi luultavasti Rabastanista. Toisaalta, niissä julisteissa jotka Matthew oli nähnyt, Rabastan oli näyttänyt melko erilaiselta tähän nykyiseen Rabastaniin verrattuna. Azkabanin jättämät jäljet olivat aika pitkälti lähteneet, toisaalta Matthew tuli kyllä myös siihen tulokseen että ihan pelkkä peseytyminen ja oikeiden vaatteiden pukeminen vaikutti aika paljon. "Näkyykö pihalla ketään?" Matthew kysäisi Rabastanilta, yrittäen samalla kurkistella ulko-oven pienestä ikkunasta pihalle.

Matthewn mutina meni Rabastanilta aivan ohitse eikä hän vaivautunut kysymään mitä mies itsekseen höpötteli. Samapa se. Jos tuolla olisi ollut jotain asiaa hänelle olisi Matthew varmasi vaivautunut puhumaan selkeämmin.

Ovelle päästyään ja sen avattuaan Rabastan varmisteli reitin olevan selvä ja nyökkäsi hieman Matthewn kysymykselle ennen kuin asteli pihalle ja kohotti sauvansa kohti taivasta. Pian talon yllä komeili pimeän piirto.
" Parempi poistua paikalta ennen kuin aurorit ilmestyy tänne", Rabastan sanoi laskiessaan sauvansa ja kaikkoontui sitten paikalta sen kummempia sanomatta. Heillä kun tuskin olisi sama päämärä kuitenkaan.

// hahaaa kunnon lopetus : D kiitos pelistä //