Ensimmäinen matka

1. 9. 1962


Nuori tummahiuksinen tyttö käveli juna-aseman kivistä maata pitkin, hän oli pukeutunut erittäin varakkaasti ja siistiksi josta saattoi selvästi huomata puhdasverisyyden. Hänen vanhempana kävelivät tytön kummallakin puolella ja 11-vuotias Bellatrix kiskoi mukanansa matkatavaroitansa. Ensimmäinen päivä Tylypahkaan oli lähestymässä, velhokoulussa missä Bellatrix tulisi mahtavaksi noidaksi. Hänen mielessään pyöri tällä hetkellä vain päästä samaan tupaan mihin hänen vanhempansakkin olivat nuorena päässeet, ja tulla yhtä mahtavaksi noidaksi kuin hänen vanhempansa. Niin viattoman näköinen tyttö, kuka olisi koskaan uskonut että 30-vuoden päästä tämä olisi nainen, mielisairas, kuolonsyöjä ja murhaaja? Tuskin kukaan. Bellatrix katsoi ihmisiä jotka kulkivat ohitse ja hänen vanhempansa kävelivät erittäin arvokkaasti hänen sivuillaan. Myös pieni neito käveli ryhdikkäästi ja sievästi, siihenhän hänet oli jo nuorena opetettukkin? Saisiko Bellatrix miten hyviä tuttuja koulusta? Kuinka moni siellä omistaisi puhdasverisyyden lahjan kuten hän, minkälaisia ihmisiä hän tapaisi ja mitä hänestä voisi tulla koulussa? Kaikki nuo asiat pyörivät Bellan pään sisällä kun hän lähestyi vanhempiensa kanssa kohtaa josta mennään oikealle laiturille. Bellatrix, sekä hänen vanhempansa pysähtyivät siihen kohtaan, hänen isänsä lähti kävelemään. Bellatrix ei meinannut uskoa silmiänsä kun hänen isänsä katosi seinän lävitse. Miten se oli mahdollista? ''Menehän Bella.'' Hänen äitinsä hoputti Bellatrixia menemään perässä.


Mitä jos hän törmäisi seinään? Vaatiko se jotain erillistä taikuutta päästä kiviseinän lävitse? Bellatrix painoi silmänsä kiinni kun juoksi päin kiviseinää, hän uskoi kohta tuntevansa miten kiviseinä ottaisi hänet vastaan ja hän makaisi rähmällään maassa. Yh, ajatuskin sai tytön nyrpistämään nenäänsä. Puhdasverisiä ei katseltaisi maassa makoilemassa pitkin pituuttaan, siihen menisi arvokkuus. Bellatrix tunsi oudon tunteen sisällään, hän oli selvästi mennyt jonkin lävitse. Tyttö avasi silmänsä ja huomasi tulleensa toiselle laiturille. Hän vilkaisi taakseen ja huomasi että myös hänen äitinsä tuli perässä. Katsellessaan ympäri laituria, Bellatrix huomasi monia muitakin selvästi noitia ja velhoja jotka olivat tulossa Tylypahkaan. Osa vanhempia, osa hänen ikäisiänsä. Suurinosa ei todellakaan näyttänyt olevan varakkaasta tai puhdasverisestä suvusta, sen huomasi jo ensimmäisellä silmäyksellä. Ehkä tämä olisi Bellan paikka näyttää miten arvokkaita puhdasveriset ovatkaan, muita korkeammalla. Osa käytti käytettyjä kaapuja, kuinka säälittävää? Bellatrix oli nyt tyytyväinen todellakin että pystyi elämään varakkaassa Mustien suvussa. Bellatrix lähti vanhempiensa kanssa tallustelemaan eteenpäin, selvästi hänen vanhempansa halusivat löytää jonkun kun he vilkuilivat ympärillensä, mutta kenet?

[Haha mist sä ton päivämäärän repäsit? Tylypahkaahan mennää aina 1.9.?]

Rodolphus oli nukkunut levottomasti sen yön joskin se johtui paitsi jännityksestä, myös siitä että hänen kaksivuotias pikkuveljensä oli nähnyt painajaisia viereisessä huoneessa ja sen tähden äiti oli joutunut ravaamaan tuon luona koko yön rauhoittelemassa tuota. Tai sitten velipoika ei vain pitänyt siitä että hän oli lähdössä Tylypahkaan.
Aamu oli valjennut syksyisenä, kirkkaana ja viileänä. Äiti oli saanut herätellä vanhinta poikaansa aika tovin ennen kuin Rodolphus oli herännyt. Äiti oli muutenkin äkäisellä tuulella kiitos koko yön valvomisen.. Isä taas oli yrmeä itsensä ja odotti päivältä vain ja ainoastaan sitä että poika katoaisi hänen silmistään vuodeksi.. Ja että tuo palaisi oppineempana ja hyvinkäyttäytyvänä. Sitähän hän ei tekisi, mutta sitä kukaan ei vielä tiennyt.

Matka Lontoon rautatieasemalle taitettiin ilmiintymällä ja sen suurempia jästien mielipiteistä välittämättä. Oikealle laiturille tietenkin päästiin vain sen oikean pylvään läpi. Tottakai pylvään läpi kulkeminen tuli ensimmäisellä kerralla pienenä yllätyksenä, mutta Rodolphus ei sitä ulospäin näyttänyt. Isä meni tottakai edeltä ja äiti patisti häntä, muutamalla sanalla neuvoen, menemään perässä.
Rodolphusta jännitti Tylypahkaan meneminen vaikkei sen näyttäminen tietenkään ollut sopivaa Lestrangelle. Laiturille päästyään, poika ei kuitenkaan voinut olla tuijottamatta innostuneena tulipunaisena hehkuvaa veturia ja vilkuilevan sitten kiinnostuneena ympärillään kulkevia ihmisiä. Isän luo päästyään, mies laski kätensä hänen olalleen ja kumartui hänen puoleensa.
"Pysyt sitten erossa kuraverisistä," mies murahti ennen kuin vaimonsa ehti paikalle, "ne eivät ole Lestrangejen arvoisia. Me pysymme erossa siitä roskasakista. Onko selvä?" Rodolphus nyökkäsi pikaisesti osoittaen ymmärtäneensä ja samassa äiti ilmestyi hänen taakseen.
"Ah, siellähän ovat herra ja rouva Musta," isä äkkiä tokaisi ja lähti tervehtimään Mustan perhettä. Rodolphus katsahti isän menosuuntaan ja huomasi ilmeisesti ikäisensä tytön arvokkaan tummanpuhuvan pariskunnan jaloissa. Äiti tarttui hänen olkaansa ja vei hänetkin tervehtimään Mustia.
"Ah nuori Bellatrixkin menossa ensimmäistä kertaa Tylypahkaan?" äiti kyseli kun muodollisuudet oli hoidettu. Rodolphus vilkaisi äitiään ja sitten Bellatrixia onnellisen tietämättömänä siitä että heidän vanhempansa olivat jo tehneet sopimuksen heidän kustannuksellaan..

Bellatrix katseli arvostelevasti ympärillensä ja piti kasvoillaan lähes ilmeettömän ilmeen. Tämäkö oli se juna ja paikka josta hän lähtisi Tylypahkaan? Se taisi olla ainoa paikka jossa hänestä voisi tulla arvokas ja mahtava velho. Sitten nuori tyttö huomasi että joku tuttu, hänen kanssaan samanikäinen poika lähestyi häntä ja hänen vanhempiaan, se oli Rodolphus, ja hänen vanhempansa. Bellatrix katseli Rodolphusta ja kallisteli päätänsä puolelta toiselle. ''Ah, hienoa tavata teidät, herra ja rouva Lestrange. Ja kyllä, näemmä näyttää myös siltä että nuori herra on myös menossa?'' Bellatrixin isä puhui erittäin korostavasti ja arvokkaasti kuten puhdasveriset yleensä. Hänen vanhempansa olivat puhuneet koko eilisen päivän siitä että päätyisikö Bella Luihuiseen vai johonkin muuhun tupaan, he olivat kirjoittaneet ylös tytön luonteenpiirteitä tarkasti saadakseen varmistusta asiaan. Toisaalta se myös painoi Bellatrixin mieltä, se olisi suuri häpeä Mustien suvulle jos hänet nyt sijoitettaisiin esimerkkinä Rohkelikkoon. Koko Mustien suku oli kuulunut aina Luihuisiin, sillä se tupa koostui ainoastaan puhdasverisistä. ''Toivokaamme että lapsemme pääsevät tupaan johon puhdasveristen pitäisi kuulua, Luihuisiin. Olen kuullut tarpeeksi paljon huhuja että muut tuvat kuhisevat kuraverisiä jotka eivät ole puhdasveristen arvossa.'' Bellatrixin äiti puhui tällä kertaa, lähes samalla tavalla arvokkaasti ja korostavasti kuin hänen isänsäkkin. Bellatrix oli opetettu jo pienestä pitäen tapoihin joita puhdasveristen täytyy omistaa ollakseen korkeammassa asemassa.


''Sen lisäksi tiedämme varmasti että edes koulun rehtori ei ole puhdasverinen. Se on erittäin epäilyttävä asia.'' Herra Musta puhui jälleen ja Bellatrix katseli Lestrangeja selvästi arvioivasti. Hän tunsi Rodolphuksen jotenkin ennestään jotenka tiesi että he olivat tarpeeksi korkeassa arvossa ansaitakseen hänen vanhempiensa seuran ja ystävyyden. Mustien suku oli erittäin arvokkaassa asemassa ja sen mitä Bella tiesi oli se että heidän huomiotaan ei aivan helpolla saa. Ei riitä että oli puhdasverinen, vaan piti olla myös jotain maineikasta. ''Hei, Rodolphus.'' Bellatrix puhui ikäisekseen erittäin arvokkaasti ja sievästi, josta saattoi päätellä että tämä neiti ei ainakaan ilman käytöstapojen opetusta ole jäänyt.

Rouva Lestrangen kysymys Bellatrixin kouluunmenosta oli lähinnä muodollinen, koska tottakai molemmat perheet tiesivät toistensa jälkikasvun menevän samaan aikaan Tylypahkaan. Herra Lestrange vastasi tähän muodollisuuteen samalla tavalla ja hetken katseet lepäsivät Rodolphuksessa, joka vilkaisi vanhempiaan ja sitten Mustia nyökäten pienesti oman vastauksensa.
Rouva Mustan alkaessa puhua oikeastan tuvasta, Rodolphus tuhahti hiljaa itsekseen. Tottakai hänestä tulisi luihuinen! Eihän mitään muuta vaihtoehtoa edes ollut. Kaikki Lestranget olivat olleet siinä tuvassa.. Tai ainakin kaikki jotka hän tiesi eikä hän uskaltanut edes ajatella mitä niille sukulaisille mahdollisesti oli käynyt, jotka eivät ehkä olleet päätyneet luihuseen.
"Tottakai Rodolphuksesta tulee Luihuinen," herra Lestrange sanoi itsevarmasti ja koppavasti vilkaisten Mustien pariskuntaa ehkä aavistuksen nenänvarttaan pitkin. Vaikka nuo olivatkin puhdasverisiä, ei se oikeuttanut noita epäilemään etteikö heidän poikansa päätyisi tuon arvolle sopivaan tupaan.

Tieto siitä ettei koulun rehtori ollut puhdasverinen, ei tullut herra ja rouva Lestrangelle yllätyksenä, joten ei se tullut Rodolphuksellekaan. Pojalle oli painotettu pienestä pitäen sitä minkälaisessa seurassa pitäisi liikkua ja tottakai se nyt kerrottaisiin pojalle jos Britannian ainoan velhokoulun rehtori oli kuraverinen. Välttämätön paha, jolle ei vain voinut mitään.
"Niin.. Olemme painottaneet pojallemme että oman järjen käyttö on sallittua," herra Lestrange totesi kylmästi vilkaisten poikaansa, "jottei poika kasva aikuiseksi täysin väärinoppineena."
"Onneksi Rodolphus on fiksu poika," rouva Lestrange kiiruhti toteamaan ja laski kätensä poikansa olalle. Rodolphus vilkaisi äitiään pienen hymyn kera vaikka varoikin visusti näyttämästä turhan mammanpojalta.
Bellatrixin tervehdityä Rodolphusta, poika käänsi katseensa aikuisista tyttöön ja nyökkäsi tuolle lyhyesti.
"Hei.." hän vastasi katsellen arvioivasti tyttöä, "miten menee?"

Bellatrix kallisteli päätänsä ja vilkuili ympärillensä. Hänelle oli tietysti opetettu että nykyisin puhdasveriset olivat todella arvokkaita sukuja, jotenka ulkonäkö saattoi kertoa jo erittäin paljon. Juna-asemalla oli todella paljon sellaisia keillä oli käytettyjä kaapuja, risaisia vaatteita, matkalaukutkin näyttivät olleen ostettu käytettynä. Se näytti jotenkin niin likaiselta, toisaalta puhdasveriset saivat sen verran arvostusta että rahaakin tuli kuin sitä kasvaisi puissa puhdasveristen takapihoilla. Bellatrixin äiti vilkuili myös erittäin halveksuvasti niitä joilla oli risaisia vaatteita ja käytettyjä tavaroita. Bellatrixkaan ei uskaltanut edes ajatella mitä oli käynyt niille Mustan suvun perillisille jotka olivat esimerkkinä joutuneet Rohkelikkoon, mitä todennäköisemmin vain tapettu kylmästi jotta suvun arvokkuus ei kärsisi yhtään. ''Onneksi Luihuisten tuvassa on pelkästään puhdasverisiä, siihen tupaan ei onneksi pääse ellei suonissa virtaa puhdas veri.'' Bellan isä sanoi arvokkaasti ja vilkaisi sitten asemalla olevaan kelloon. Junan pitäisi lähteä aivan piakkoin, ainakin toivottavasti. Bellatrix oli kerennyt jo miettimään että minkälaisten ihmisten kanssa hän joutuisi pyörimään, hän ei koskaan suostuisi olemaan edes samassa porukassa muiden kuin puhdasveristen kanssa, puoliverisetkään eivät vain menneet Bellatrixin päähän, se että suonissa virtaa myös jästin veri tuntui niin likaiselta ajatukselta. Sitten Rodolphus vastasi Bellatrixin kysymykseen. ''Hienosti.'' Bellatrix sanoi hieman korostetusti ja vilkaisi vanhempiansa. Bella tiesi että jos hänen vanhempansa saisivat tietää että tyttö pyörisi kuraveristen kanssa koulussa, he tulisivat hakemaan hänet heti pois sieltä ja kotona odottaisi sellainen löylytys että sitä ei voisi kuvitellakkaan.


Sitten Tylypahkaan menevä juna päästi höyryjänsä ja laiturilta huudettiin että juna lähtee noin viiden minuutin päästä. Minkälaiset vuodet Bellatrixilla tulisi Tylypahkassa, huonot, hyvät, oliko siellä varakkaita ja arvokkaita sukuja, muita kuin Lestranget ja Mustat? Bellatrix kyllä tiesi että hänestä voisi tulla viellä mahtava noita, Tylypahkassahan siihen pyrittiinkin, hän kykeni vain miettimään että kuinka mahtava olisi kun pääsisi viimeiseltä luokalta? Hänen oli pakko olla Tylypahkasta päästyään voimakas noita, hän ei todellakaan halunnut tuottaa pettymystä Mustan suvulle. Hänen täytyi pitää suvun arvokkuus kasassa tai hän olisi pelkkä häpeäpilkku ja se taisikin olla kaikista pahin rangaistus mitä Mustien suvussa kykeni saamaan, olla häpeäksi koko suvulle. Bellatrix tiesi hyvin että hänen vanhempansa olivat pimeyden voimien käyttäjiä, eli vahvoja, hän halusi olla samanlainen.
''Aika mennä Bellatrix, juna lähtee pian.'' Herra Musta sanoi arvokkaasti ja kehotti tytärtään menemään. Bellatrix nyökkäsi isälleen kunnioittavasti ja nappasi matka-arkkunsa mukaansa. ''Näkemiin.'' Tyttö sanoi vanhemmillensa jotka katsoivat tyttöä arvostelevasti. ''Rodolphus, tuletko samaa matkaa?'' Bellatrix pysähtyi hetkeksi kysymään Rodolphukselta. Rodolphus taisi olla ainoa kenen kanssa Bellatrix yksinkertaisesti kehtasi kulkea tässä ryysiksessä, ainakin Bella erottui hyvin joukosta. Suurinosa oli räsäisissä vaatteissa, kun tyttö taas oli pukeutunut mustiin ja erittäin kalliisiin vaatteisiin.

Bellatrixin vastaus sai Rodolphuksen nyökkäämään hyväksyvästi ja tämän jälkeen hän siirsi katseensa muualle. Hän ei niinkään kiinnittänyt huomiota ihmisten pukeutumiseen vaikka puhdasverisyys oli tietenkin ainoa asia millä pääsi hengaamaan hänen kanssaan. Bellatrix nyt oli puhdasverinen, eihän hänen vanhempansa muuten olisi tulleet edes juttelemaan tuon vanhempien kanssa. Ja niinkuin Bellatrixin isä sanoi, luihuisessa onneksi kaikki olivat puhdasverisiä. Salazar Luihuinen oli pitänyt siitä huolen, senkin poika jo tiesi.

Junan pillin vihellys ja kellon kumahdus kertoivat että olisi aika nousta junaan. Rodolphus katsahti vanhempiaan ja hänen äitinsä kumartui halaamaan häntä ja antamaan suukon poskelle. Rodolphus yritti paeta tätä tuntien nolostuvansa hieman, mutta ei hänen äitinsä otteesta niin vaan päästy.
"Olet sitten kunnolla siellä," Grisel komensi, "ja katsot kenen kanssa vietät aikaasi etkä sekaannu kuraverisiin." Rodolphus nyökkäsi ja otti askeleen kauemmas äidistään voimatta edes katsoa Bellatrixin suuntaan.
"No, onnea matkaan poika," hänen isänsä sanoi ja ojensi kätensä pojalleen ja he kättelivät. Rodolphus kiitti ja nyökkäsi ja kääntyi sitten junaa kohti. Hän nappasi matka-arkkunsa ja lähti Bellatrixin kanssa etsimään kunnollista junaosastoa.

Kavuttuaan matka-arkkuineen junaan, hän auttoi Bellatrixia tuon matka-arkun kanssa ja lähti sitten vetämään omaansa perässään pitkin käytäviä.
"Äh, odota siinä," hän sai Bellalle heidän käveltyään jo tovin, "käyn katsomassa tuolla perällä onko siellä vapaata." Hän jätti arkkunsa ja asteli sitten rehvakkaasti ja nopeasti vaunuosaston perälle katsahtaen kaikista ikkunoista sisään. Kaikkialla oli jo ihmisiä, mutta Rodolphusta tämä ravaaminen alkoi jo turhauttaa. Niinpä hän pysähtyi yhden osaston kohdalle ja avasi oven. Sisällä istuneet pojat käänsivät katseensa häneen.
"Moi, mä olen Rodolphus Lestrange," hän ilmoitti, "keitä te olette?" Pojat kertoivat nimensä eivätkä ne kertoneet Rodolphukselle mitään. Varmaan kuraverisiä.
"Bellatrix, täällä on vapaa osasto," hän ilmoitti ja käänsi sitten katseensa takaisin poikiin, "tämä osasto on varattu puhdasverisille suvuille." Hän kaivoi sauvan vainvihkaa taskustaan ja taikoi salaa oveen lapun, jossa luki sana "puhdasveriset". Vaikka hän olikin vasta menossa Tylypahkaan, hän osasi jo joitain yksinkertaisia loitsuja. Pitihän puhdasveristen nyt jotain osata ennestäänkin!
Rodolphus repäisi lapun käteensä ja näytti sitä pojille.
"Joten jos olette kuraverisiä niin kehottaisin etsimään toisen osaston," hän sanoi topakasti. Pojat pelästyivät silminnähden ja lähtivät pikaisesti pois matka-arkkuineen. Rodolphus hymähti tyytyväisenä ja haki sitten nopeasti matka-arkkunsa.
"Typerät kuraveriset eivät tajua että jotkut osastot on vaan meille," hän sanoi virnistäen Bellalle ja näytti lappua kädessään samalla kun lähti vetämään matka-arkkua vapauttamaansa osastoa kohti.

Bellatrix kapusi Rodolphuksen avulla matka-arkkuineen nopeasti junan kyytiin. He kävelivät pitkin junan ihmisiä täynnä olevia käytäviä, ja pieni tyttö nyrpisteli nenäänsä aina kun huomasi selvästi jonkun köyhän ja kuraverisen lapsen. Tuntui jo likaiselta olla heidän kanssaan edes samassa tilassa.. hän käveli Rodolphuksen perässä kunnes tuo pyysi, tai käski häntä odottamaan. Bella jäi seisoskelemaan paikoilleen ja katsoi kuin nenänvarttaan pitkin muita alempiarvoisia oppilaita. Hän ei voinut kuin kuvitella millaisia luusereita heistä tulisi koulussakin, hän kuin alkoi jo ajatella että suurinosa joutuisi kaikkialle muualle kuin Luihuisiin. Bellatrix näki ainoastaan muutaman henkilön joka selvästi näytti puhdasveriseltä, ja tyttö ainakin erottui selvästi joukosta omistaessaan kalliit ja siistit vaatteet. Mikään hänen tavaroistaan ei ollut käytetty, vaan ostettu kalliina hintalappua katsomatta Lontoon parhaista kaupoista.

Bellatrix odotteli kärsivällisesti, kunnes hän näki miten muutamat pojat juoksivat pois siinä osastosta johon Rodolphus oli mennyt. Sitten Rodolphus ilmoittikin vapaasta osastosta, jotenka neiti lähti kävelemään nopeaan tahtiin osastoa kohti. Tullessaan sisään, Bellatrix huomasi Rodolphuksen lapun jota tuo näytti tälle, ja virnisti leveästi. ''Olet niin ilkeä..'' Bellatrix tokaisi ja kallisti päätänsä, ja sulki osaston oven nopeasti kiinni. ''Ja pidän siitä.'' Bella hymyili vahingoniloisesti, olihan se aina mukavaa passittaa kuraveriset pillin mukaan pois edestä.


Bellatrix asetti matkalaukkunsa ylhäällä olevalle hyllylle ja istahti sitten väsyneenä alas. Nyt se alkaisi, hän pääsisi vihdoinkin Tylypahkaan ja oli satavarma siitä että pääsisi Luihuisiin. Jos hän joutuisi johonkin muuhun tupaan kuin Luihuisiin, hän todennäköisesti karkaisi koulusta ja oppisi taikuutta kotonaan. Junan pillit vihelsivät toistamiseen ja se merkitsi junan lähtemistä pian. Pian juna sitten alkoikin liikkua hiljalleen eteen päin. Matka kestäisi jonkinaikaa.. ehkä hän ja Rodolphus voisi keksiä jotakin tekemistä, ehkä? Bellatrix alkoi jo nyt kuvitella siitä miten hän joskus olisi seitsemännellä luokalla, oppinut noita ja valmistumisen jälkeen hän olisi vähintään yhtä vahva kuin vanhempansa..