I'm so drunk that I speak only the truth

5.4.1998, sunnuntai

Indico oli juonut aivan liian monta. Hän oli mennyt sekaisin jossain kolmanen oluen, toisen viskipaukun ja jonkun väkevämmän jälkeen. Seuraavana päivänä olisi töitä, mutta viime aikoina, Indico ei ollut juuri kiinnostunut omista töistään. Hänellä oli tärkeämpääkin tehtävää kuin leikkiä jästiä. Niimpä hän oli mennyt killan kokoukseen ja jotain mystistä kautta päätynyt Gabrielin kanssa oluelle, joka oli muuttunut täydelliseksi lärvien vetämiseksi. He olivat jo jutustelleet ties mistä, kaikesta muusta paitsi miehen parisuhteesta.

"Mm... Sam ei taida päästää sua tänään viereensä", Indico totesi Gabrielille ja hymyili käsi hiuksissaan ja ovela ilme kasvoillaan. Hän viittoili baarimikolta itselleen uuden oluen. Tummaa guinesia, irlantilaisten jumalten juomaa. Hyvin harva nainen tuntui pitävän siitä. Indico kaivoi taskustaan maksun ja pienen tipin ja lähetti baarimikon huitoen pois. "Sä et tainnut ikinä kertoa sille mitä tapahtui pariisissa", noita totesi virnistäen. Hän ei pannut asialle mitään painoa, sillä seksi oli aina Indicolle vain sekisä. Hän ei ollut edes seurustellut erään tietyn tapahtuman jälkeen omassa yksityiselämässään. Hän oli myös pyrkinyt pitämään tunteensa tiukassa kurissa. Panoja olikin sitten kertynyt enemmän, mutta ei Indico myöntänyt kaipaavansa mitään urosta pitämään hänestä huolta ja ottamaan kainaloon. Indico oli kyllä heidän siinä istuessaan saanut jo melko monta ehdotusta. Noita oli vain mulkaissut pahasti ja lähettänyt miehet pois. Ilmeisesti mustat farkut, valkea t-paita ja nahkainen takki antoivat väärän käsityksen. Naisen hiukset olivat olleet kiinni, mutta nyt ne olivat vapaina laineilla ja sekoittuneina. Indico haroi hiuksiaan aivan liikaa.

"Miten teillä muuten menee? Mä en ole nähnyt Samia pitkään aikaan, sen tuhon jälkeen", Indico kysäisi näennäisen huolettomasti. Hän oli nähnyt Samin muutaman kerran. Gabrielin käsivarressa lähes jokaisella kerralla, mutta yksi kerta nakersi noitaa yhä. Hän ei ollut varma pitäisikö hänen kertoa siitä Gabrielille.

Gabriel oli itsekin nauttinut jo sen verran alkoholia että oli päässyt rentoutumaan huomattavasti normaalista, ehkä alituisesti aavistuksen valppaasta minästään. Hänen teki jatkuvasti mieli tupakkaa ja se oli aina selkeän humalan merkki. Nytkin hänellä oli sätkä käsissään ja tuoppi siinä vapaammassa kädessä.
Indicon kysymyksen myötä, Gabriel naurahti lempeä virne kasvoillaan ja pudisteli päätään.
"Ei taida.. Mut ei se mua tänään odotakkaan," hän vastasi kohottaen tuopin huulilleen. Indicon viittoessa baarimikolta uutta juomaa, Gabriel nosti itsekin oman kätensä ja tyhjensi samalla sen aikaisemman juomansa.
Indicon ottaessa puheeksi heidän yhteisen häämatkansa, Gabriel katsoi tuota hieman utuisin silmin eikä voinut olla naureskelematta. Jälleen kerran hän pudisti päätään ja samalla hieraisi kasvojaan hieman.
"Ei tiedä," hän myönsi, "tai saattaa tietää.. En mä kuitenkaan ole puhunut sille mitään sen jälkeen kun Pariisista palattiin. Sä olit käyny siellä vähän aikaa sitten kertomassa kai samat jutut mitä mä sille kerroin, joten eiköhän se oo osannu sen verran päätellä." Hän veti uudet henkoset ja tähtäsi sitten tupakkansa kohti tuhkakuppia tumpaten sen sitten. Hän naurahti.
"En ollu aatellu koko Pariisia pitkään aikaan," hän myönsi, "itseasiassa en ole juonut ranskalaista viskiä tippaakaan sen reissun jälkeen.. Pitäisiköhän kokeilla?" Hän virnisti juoden pienesti uudesta juomastaan.

Gabrielista oli jollain tapaa hauskaa, varsinkin humaltuneena, kun ne kaikki miehet kävivät yksi kerrallaan ottamassa Indicolta pakit. Mitä enemmän hän joi, sitä enemmän häntä alkoi naurattaa aina kun joku tuli ehdottelemaan ja Indico tyrmäsi miesparan antamatta edes mahdollisuutta. Ei sinänsä.. Sitä olisi voinut miettiä myös mikseivät nuo tuntuneet ajattelevan häntä mahdollisena miesystävänä? Eihän hän sitä ollut, mutta olisi luullut että edes joku noista olisi voinut ajatella niin.
No sitä hän ei ajatellut, koska keskittyi nauramaan miesparoille.
Indicon kysyessä hänestä ja Samista, Gabriel hymyili hieman ja kohautti hartioitaan. Onnellisuus oli alkoholista huolimatta luettavissa hänen kasvoiltaan.
"Emmä tiiä.. Kai meillä ihan hyvin," hän vastasi hieman välttelevästi vaikka kasvot vakuuttivatkin että heillä meni paremmin kuin hyvin ottaen huomioon sen mikä tilanne nyt oli kaikenkaikkiaan menossa. Sota ja kaikki.
"Sam on.. turvassa," Gabriel sanoi humalaisen vakavalla äänellä lähinnä takertuen Indicon viimeisiin sanoihin. Hän ei edes siinä mielentilassa alkanut missään tapauksessa avautumaan enempää Samin olinpaikasta, koska järki pelasi vielä ihan liian hyvin.
"Menen sinne huomenna," hän kertoi ja joi tuopistaan.

Indico oli luullut, että Gabriel ja Sam asuisivat yhdessä. Sen verran kiinteältä pariskunnan elämä näytti. Ehkä Sam oli kuitenkin sen verran fiksu, että oli tajunnut ettei yhteinen koti toisi Gabrielia hyvään valoon ministeriön edessä. "Mhm..." Noita siis hymähti miehen toteamukselle. Hänen virneensä leveni kun Gabriel kertoi, että Sam oli varmaan päätellyt. "Ehkä, ehkä ei. En mä sille mitään sanonut. Mut sen naisen aivot toimii aina jollain omilla aaltopituuksillaan, että se on voinu hoksata paljon muutakin", Indico totesi naurahtaen. Se ei suinkaan ollut loukkaus Samia kohtaan, mutta kaikki jotka tunsivat sen pienen olennon, tiesivät, että tuon ajatusmaailma ei aina mennyt valtavirran mukana. Toisinaan se hieman huolestutti Indicoa.

Gabrielin virne oli leventynyt aina, kun Indico oli antanut rukkaset tulevalle sulholleen. Noita oli oikeastaan niin välinpitämättömän kylmä jokaista miestä kohtaan, että yrittäjien innostus tuntui vain nousevan. Miesten logiikka oli toisinaan niin kovin ihmeellistä. Gabriel oli elävä esimerkki. Tuohan suorastaan säteili onnea! "Jaa, mä sanoisin että oot onnes kukkuloilla ton ilmeen takia", Indico tokaisi.

Gabrielin kertoessa, että Sam oli turvassa Indico nyökkäsi. "Minä olen pitänyt silmäni hänen perheessään. Samhan ei ole nähnyt heitä pian pariin vuoteen", noita paljasti ja hörppäsi oluttaan. "Luulisi ettei Samilla ole mitään syytä oiekastaan enää panikoida. Sillä taitaa olla aika iso suojelusenkeli niiden keskuudessa", Indico painotti sanaa niiden, niin, että Gabrielin pitäisi olla lähes kaatohumalassa, jos hän ei ymmärtäisi viittausta kuolonsyöjiin. Mitä Indico oli nähnyt puistossa, vaikutti siltä, että Sam oli saanut todella hyvän henkivakuutuksen. Oikeastaan Sam taisi olla juonikkaampi mitä Indico oli uskonut! Tuohan pelasi nerokaasti miehiään. Gabriel oli loistava aurori ja taas Samin kuolonsyöjä oli niitä Voldemortin läheisimpiä. Indico lähes ihaili naista.

"No se tiesi sunkin olleen Pariisissa kun mä kerroin sille miksen ollut käynyt pariin viikkoon!" Gabriel puolusteli nauraen omia näkemyksiään, "muistan ihan täydellisesti miten se selitti kuinka hämärä nainen sä olet.. ja alkoi sitten motkottamaan mulle kuinka en ollut käynyt siellä ollessani missään paikallisessa kahvilassa." Hän unohtui hetkeksi ajattelemaan moista välikohtausta eikä voinut olla naurahtamatta. Sam oli melkein seonnut kun oli tajunnut hänen laihtuneen pari kiloa sen parin viikon aikana. Sen siitä sai kun joutui esittämään jotain mitä ei ollut!

Gabriel ei osannut ajatella mitään miesten logiikkaa.. Tai millä perusteella kaikki baarin miehet raahautuivat vuoroon kyselemään Indicon perään. Hän ei tiennyt miten itse olisi käyttäytynyt jos olisi ollut normaali baarin asiakas. Jos hän olisi omana itsenään ja yksin tullut olusille, hän oletettavasti kököttäisi yksikseen jossain pimeimmässä nurkassa. Ei hän olisi ollut niin sosiaalinen että olisi randomilta naiselta tullut mitään kyselemään.. Ei vaikka olisi ollut sinkku!
Indicon vastatessa hänelle, Gabriel käänsi katseensa tuohon ja hetken lagasi mistä taas puhuttiinkaan. Sitten hänelle muistui että puhe oli ollut hänen ja Samin suhteesta, jolloin mies naurahti eikä voinut estää sitä typerää hymyä leviämästä naamalleen. Oli paha yrittää näyttää.. ei niin onnelliselta jos oli oikeasti onnellinen.
"Joo no voi olla.. En minä tiedä!" hän nauroi, "tilaan meille sen ranskalaisen viskin. Ihan vanhojen aikojen muistolle!" Baarimikko palasi heidän luokseen, jolloinka Gabriel tilasi tuolta ranskalaista viskiä. Mies katsahti kaksikkoa hieman epäillen ja saattoi jo miettiä tarjoilisiko heille enempää, mutta lähti sitten kuitenkin hakemaan tilausta.

Gabrielin kerrottua Indicolle Samin olevan turvassa, nainen kertoi pitäneensä Samin perhettä silmällä. Oli Gabrielin vuoro nyökätä.
"Joo.. Mäkin olen käynyt siellä silloin tällöin varmistamassa että kaikki on kunnossa," hän sanoi, "pari kertaa Samin äiti on löytänyt mut norkoilemasta jostain niiden roskisten luota ja raahannut mut sisälle. Sillä on sama tapa kun Samilla.. Yrittää täyttää vieraansa pullilla! Toisaalta en minä valita.."
Indicon epäilyille Gabriel pudisti ensin päätään ja oli jo väittämässä vastaan että oli vain hyvä että Sam pysyisi nyt piilossa.. Kunnes kaikki oikeasti muuttuisi parempaan. Gabriel ei antaisi ikinä itselleen anteeksi jos joku kuolonsyöjistä löytäisi tuon uudelleen ja toistaisi saman mitä nainen oli jo ehtinyt kokea. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kuin hieman puhua Indicon päälle kun naisen sanat saivat hänet ajattelemaan asiaa tarkemmin. Hetken hän yritti havainnoida mistä tuo puhui, mutta pikkuhiljaa se alkoi valjeta hänelle. Tai ei alkanut.. Alkoholi hänen päässään oli esteenä ja sitä suurempana esteenä oli yksinkertaisesti se ettei hän halunnut ymmärtää.
"Mitä.. sä puhut?" hän kysyi, "mikä suoje-lusenkeli?" Hän ei tiennyt halusiko kuulla vastausta.

Indico hymyili Gabrielille tuon kertoessa Samin sekoamisesta kun he eivät olleet nauttineet oikeasta ranskasta. Indico tunsi pariisin hyvin jo työnsä puolestakin. Hän kävi siellä toisinaan, mutta ei viihtynyt maassa kauaa. Hän meni mieluummin vähemmän käytäviin paikkoihin.

Ranskalainen viski meinasi jäädä saamatta, kun baarimikko epäili saiko heille enää tarjota. "kiltti..." Indico hymyili baarimikolle maireasti. Onneksi tuo lähti hakemaan sitä viskiä. "Mhm... toivotko sä, että tää on tällä kertaa kans myrkytettyä?" Indico kysäisi virnistäen ja kääntyi sitten juttelemaan Samin perheen suojatoimista. "Minä en ole ottanut kontaktia perheeseen. Juoksen ohi ja tarkistan että kaikki on kunnossa. He eivät tiedä kuka minä olen ja hyvä niin", noita vain totesi ja joi isomman kulauksen kaljastaan. Hän ei halunnut tulla tunnistetuksi kadulla. Oli parempi olla vain se juoksija niiltä kulmilta. Eikä hän niin välittänyt pullistakaan. Indico ei ollut kovinkaan paljoa makean perään.

Gabrielin yllättynyt kysymys sai Indicon hivenen humalaiset aivosolut pohtimaan, mitä ihmeen kaksoiselämää Sam eli. "Mä luulin, ettei teillä oo mitään salaisuuksia", noita totesikin hämmentyneenä. "Siis, mä en tiedä tietääkö Sam, että mä tiedän. Tuskin", noita jutteli ja vaikeni siksi aikaa kun baarimikko kaatoi heille sitä ranskalaista tappaja juomaa. Indico siemaisi sitä ja kostutti huuliaan. Hyvää se oli. "Hmm... niin... Sillä on tiedät-kai-kenen palvelija sormensa ympärillä. Ilmesesti kaveri on lääpällään Samiin. Mä näin ne ihan lyhyesti kerran yhdessä puistossa. Tais olla pari päivää sen hyökkäyksen jälkeen. Siksi kai mä kiinnitin siihen huomiota. Olin melkein mennä juttelee sille, kun tajusin että ei välttis ole paras idea meidän kummankaan hengen kannalta. Se noita-akka on taannut sen, että kaikki tietää missä mun uskollisuus nojaa. Mut siis niin, en mä halunnu alkaa kaksintaistelemaan keskellä kirkasta päivää lasten ympäröimänä ja semmosen velhon kanssa, jonka päässä taitaa oikeasti viirata enemmän kuin sen ämmän", Indico jutteli ja joi hieman oluttaan. Hän sitten vihasi Bellatrixia, kun hän saisi kätensä sen noidan kaulalle niin... "Mutta siis, musta tuntuu et Avery ei taatusti kykene mihinkään anteeksiantamattomaan Samin vierellä. Se näytti lähes ihmismäiseltäkin. Kasvot siistitty, vaatteet muuta kuin risot. Perkele, ministeriöhän varmaan rahottaa sen kosmetologiset korjaukset", Noita totesi ja tuhahti. "Mutta kovin se keskittyi johonkin mitä Sam sanoi ja Samia ei näyttänyt häiritsevän se, että velho piti päätä sylissä. Outo nainen. Jopa mä olisin tuntenut oloni sellaseksi kun on fiilinki kun syli on täynnä kalkkarokäärmeitä ja muita inhotuksia", Indico lopulta lopetti hetkeksi juodakseen oluttaan.

Indicon kysymys viskistä sai Gabrielin nauramaan. Hän viittoi baarimikkoa jättämään pullon siihen ja maksoi sen tuolle jästirahalla kuten asiaan kuului.
"En todellakaan," hän vastasi Indicolle, "mun on vaan ikävä ranskalaisia viskejä.. Ja ehkä se joku mun sisässä, joka hommaa mut aina Mungoon, haluu koetella onneaan!"
Indico kertoi omasta toiminnastaan Samin perheen lähellä ja Gabrielin kasvoille nousi jotenkin typertynyt ilme. Olihan hän Pariisin takia tiennyt Indicon loistavaksi naamioitujaksi, muttei hän ollut ikinä ajatellut että tuo olisi joku random juoksija Samin vanhempien talon lähettyvillä! Ei hän muistanut oliko nähnyt sellaista vai ei, koska kiinnitti huomionsa lähinnä enemmän velhomaisia piirteitä omaaviin ohikulkijoihin mikäli noita oli.. Onneksi harvoin oli!

Gabriel jäi odottamaan että Indico vastaisi hänen kummasteluihinsa vaikka jokin pieni ääni käski häntä jo katoamaan paikalta. Se yleensä piilossa oleva itsesuojeluvaisto oli tainnut herätä, muttei Gabriel pystynyt kuuntelemaan sitä. Indicon alkaessa puhua salaisuuksista, Gabriel pudisti päätään tietämättä enää yhtään mistä puhuttiin. Mitä salaisuuksia! Eihän heillä mitään salaisuuksia ollut!
Indico totesi hänen luulonsa vääriksi seuraavilla sanoillaan ja Gabriel mykistyi täysin. Hänen aivonsa tuntuivat menevän umpisolmuun eikä hän osannut muuta kuin tuijottaa Indicoa tuon puhuessa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mistä tuo puhui, koska jo jostain sormen ympärillä olevasta kuolonsyöjästä kuuleminen oli ollut tarpeeksi.
Mutta Indicon mainitessa Averyn, Gabriel meinasi tipahtaa tuolilta. Maa tuntui murtuvan hänen jalkojensa alla.
"A-Aver-.." Gabriel nielaisi eikä yhtäkkiä osannutkaan enää istua siinä alkoholin rentouttamana. Hän liikahti rauhattomasti tuolillaan ja jokin itsesuojeluvaiston tapainen tunnesekamelsta sai hänet vetämään kätensä puuskaan ympärilleen kuin se siten suojelisi häntä. Vaikka typeräähän se oli. Ei Avery täällä ollut!
"M-Mitä hit--.." Gabriel yritti mutta sulki sitten silmänsä ja mietti hetken. Sitten hän huitaisi kädellään ja pahoitellen kompuroi ylös tuoliltaan.
"Mun on.. saatava raitista ilmaa," hän mutisi ja lähti pariin pöytään pienesti törmäten ulos. Ennen poistumistaan hän nappasi sen maksamansa viskipullon matkaansa ja jos Indico olisi nyt kysynyt häneltä sen viskiä koskevan aikaisemman kysymyksensä, hän olisi varmasti vastannut myöntävästi.

Ulospäästyään Gabrielilla oli niin uskomattoman paha olo ettei hän voinut muuta kuin syöksyä baarin viereiselle sivukujalle ja antaa kaiken illan aikana nautitun alkoholin tulla ulos sisuksistaan kaikkien niiden roskapönttöjen väliin. Se ei auttanut pahaan oloon. Mitä hittoa Sam luuli tekevänsä?! Mitä.. Miksi?! Eikö tuo tiennyt mitä.. Miksi?! Hän ei voinut uskoa sitä todeksi. Se kaikki mitä Avery oli hänelle tehnyt palasi rytinällä takaisin hänen mieleensä eikä hän voinut olla ajattelematta sitä hetkeä kun se mies yritti saada hänet tappamaan Samin.. Ja Sam.. Miksi Sam oli edes tavannut tuota? Miksei.. Miksei tuo ollut kertonut hänelle..
Gabriel siirtyi sivukujan toiselle seinustalle ja melkein tajuamattaan vajosi istumaan märälle asfaltille. Hän oli unohtanut Indicon ja sen missä oli ja miksi. Alkoholi hänen verenkierrossaan heikensi hänen ajatuksenjuoksuaan entisestään eikä hän sillä hetkellä voinut kuin.. ajatella Samia ja Averya ja kysyä sitä yhtä kysymystä..
"M-Miksi..?"

Koska Indico oli humalassa, hän ei tajunnut huomioida ja skannata Gabrielia normaaliin tapaansa. Siispä noita jäi tuijottamaan miehen lähtöä hieman hölmistyneenä. Indico oli puheensa jälkeen keskittynyt vain hetkeksi olueensa. Hän käänsi päätään Gabrielin mennessä, kohautti olkiaan, hujautti oluen kurkustaan alas ja seurasi velhoa. Hänellä meni vain hetki löytää toinen sivukujalta oksentamassa sisuksiaan ulos. Indico nojasi rennon näköisesti seinään ja katseli toisen menoa jonkin aikaa. Lopulta tuo alkoi puhelemaan ääneen. Siinä vaiheessa Indicon oli pakko kävellä Gabrielin luokse.

Noita oli tavattoman onnellinen kenkävalinnastaan kun hän kyykistyi Gabrielin eteen. Kunnon bootsit eivät kumonneet häntä rähmälleen. Lisäksi Indico tuntui selvinneen hieman ulkoilmassa ja nähdessään Gabrielin kakomassa sappea ulos itsestään. "Musta tuntuu, että sä et oo kertonut mulle jotain", Noita totesi ja otti Gabrielilta viskipullon pois. Toinen oli juonut tarpeeksi siltä illalta. "Sä oot aurori etkä oksenna jonkun pikkujutun johdosta. Anna tulla", Indico totesi ja työnsi pullon taskuunsa, jonne se sujahti kätevästi. Hän voisi antaa sen miehelle takaisin myöhemmin.

Vilkaistuaan kerran märkää asfalttia noita kaivoi taskustaan sauvansa ja kuivatti asfaltiin mukavan läntin hänen takamukselleen. Siihen Indico lysähti ja jäi tuijottamaan Gabrielia häiritsevän läpitunkevilla silmillään. Selvää oli, että velhon olisi turhaa koettaa mitään. Indico sai aina ne tiedot mitä hän halusi ja nyt hän halusi tietää, miksi hänen eräällä kaverillaan oli sellainen reaktio toiseen mieheen. Oikeastaan Avery tuskin oli mies. Indico oli kuullut hulluja huhuja, mutta toinen jopa näytti niin epäihmismäiseltä, että ne huhutkin voisivat olla totta.

Gabriel pelästyi hieman Indicon ilmestyttyä siihen hänen eteensä mutta humalaisten aivojensa käsiteltyä tuon olevan vain Indico, se meni ohi. Tai osittain ohi. Pelko ei kadonnut mihinkään.
Indico tuntui näkevän suoraan hänen lävitseen, mikä ei sinänsä ollut mikään ihme. Kaikki varmasti näkivät hänen lävitseen. Aurori? Niinkai sitten. Sillä hetkellä hän tunsi itsensä kaikkea muuta kuin yhdeksi Taikaministeriön auroreista.
Gabriel pudisti päätään Indicon yritettyä saada hänestä ongittua kaikki se ulos, mikä hänen sisuksissaan sillä hetkellä myllersi. Hän hautasi kasvot käsiinsä ja huokaisi väristen. Huomaamattaan hänen kasvonsa olivat kostuneet ja pyyhkäistessään silmäkulmaansa, hänen kasvojaan komisti komea musta kajaliviiva. Eihän hän sitä huomannut saatika jaksanut kiinnittää siihen mitään huomiota.

Indico istuutui kaikesta huolimatta hänen viereensä eikä Gabriel tiennyt miten reagoida siihen. Toisaalta hän olisi vain halunnut olla yksin. Kasata itsensä ja olla sitten kuin ei olisi kuullut mitään. Sitten toisaalta hän kaipasi juurikin jotain olemaan siinä hetkessä hänen kanssaan. Mutta että hänen pitäisi puhua? Ei.. Vain Leon ja Sam olivat tienneet niistä asioista ja nuo olivatkin olleet ainoat ihmiset maailmassa, joille hän oli kokenut pystyvänsä puhumaan niistä. Luottanut noihin.. Mutta Sam tuntui nyt pettäneen hänet täysin. Olisi ollut parempi kuulla että tuo kirjaimellisesti petti häntä jonkun kanssa kuin kuulla tämä.
M-mä en.. t-tajua enää mistään m-mitään.." hän mutisi hetken päästä, koska jotain piti sanoa mutta hän ei ollut varma pystyikö sanomaan sitä. Kertomaan Averystä ja siitä illasta.. Ja nyt Sam kaveerasi Averyn kanssa? Miksi? Pelastaakseen oman napansa?!!

Indico oli opetettu löytämään pienetkin tiedonhippuset ihmisistä, sillä juuri ne hippuset saattoivat kertoa eniten. Indico tajusi, että Gabrielilla taisi olla ongelmia lauseiden muodostamisessa, joten noita kaivoi taskustaan kaikessa rauhassa tupakat ja veti henkoset. Hän katseli Gabrielin suttuista naamaa ja odotti. Tuon lopulta kakaistua sekaisen kysymyksensä, Indico napautti tuolle askista tupakan ja tarjosi tulta. "Ilmesesti sua häiritsee joko se, että se on kuolonsyöjä tai se, että se on Avery. Jotain on sattunut teidän välillä", Indico totesi ja veti nahkatakkinsa kiinni. Ulkona ei ollut turhan lämmin vieläkään näin iltaisin. Tosin Indico ei niin välittänyt kylmästä ja promillejen takiakin hän oli hieman turta sille, mutta tuntui mukavammalta olla takki kiinni.

"Mä en usko, että Sam on tehnyt mitään loukatakseen sua tahallaan, enkä mä tiedä mikä teidän tilanne on. Mut sen mitä mä Samia tunnen, niin ei ole sen tapasta loukata tai vahingoittaa ketään. Mulle tulee aina lähes syyllinen olo sen luona", Indico totesi ja puhalteli renkaita ilmaan. Hän vilkaisi Gabrielia. "Ehkä sun kannattaa kysyä siltä suoraan kun oot selvinny. Mikä juttu niillä on, niin ei jää kaivelee", nainen sanoi ja hipaisi kutrejaan pois kasvoiltaan.

Jollain tavalla Indico toivoi, että pariskunta saisi asiat setvittyä. Gabriel oli killankin kokouksissa vaikuttanut onnellisemmalta Samin astuttua kuvioihin. Olivathan nuo kaksi urveloa kiertäneet toisiaan kuin kissat kuumaa puuroa. Hän kuitenkin tiesi myös surullisempia skenaarioita, muttei sanonut mitään niihin viittaavaa.

Indicon arvaukset eivät sinällään menneet mitenkään väärään. Häntä häiritsi kyllä se että Sam hengaili jonkun kuolonsyöjän kanssa, sehän nyt oli selvää. Oli sinänsä aivan sama kenen kuolonsyöjän kanssa tuo olisi hengaillut ja se olisi ollut jo paha asia. Miksi tuo tekisi niin? Varsinkaan sen jälkeen mitä nuo tekivät Samin kahvilalle.
Mutta kun kyseessä oli vielä kaikista kuolonsyöjistä juuri Avery.. Se muutti kaiken. Jos Sam olisi hengaillut kenen tahansa muun kuolonsyöjän kanssa, se olisi vielä ollut ymmärrettävissä jotenkin.
Tupakan Gabriel otti vapiseviin käsiinsä ja kiitti Indicoa pienellä nyökkäyksellä. Hänen täytyisi nyt vain rauhoittua. Mitä tämä edes oli?!
Indicon jatkaessa, Gabriel käänsi aivan aavistuksen päätään nähdäkseen naisen sivusilmällään vaikka hänen humalaisen katseensa tuijotti johonkin tyhjyyteen. Indico oli oikeassa. Sam ei olisi koskaan halunnut loukata ketään. Sehän se suurin vika siinä naisessa oli! Samin kanssa oli melkein mahdotonta tapella, koska tuo oli niin tavattoman kiltti. Sen takia tuo oli Averynkin ensimmäisen kerran ottanut luokseen.. Mutta hänhän oli vannottanut Samin ettei tuo tekisi sitä uudestaan! Oli hengenvaarallista olla yhteyksissä minkään sortin kuolonsyöjien kanssa!! Varsinkaan Averyn, josta ei koskaan voinut tietää mitä sen miehen päässä liikkui..

Indicon ehdotuksen myötä, heidän välilleen lankesi taas syvä hiljaisuus. Gabriel kokoili itseään tupakan voimin ja komensi itseään rauhoittumaan. Avery ei uhannut häntä millään tavalla eikä tuo ollut lähimaillakaan. Kyse ei ollut Averystä vaan.. Ei. Kyllä kyse oli Averystä ja siitä miten Sam oli voinut hengailla miehen kanssa vaikka tiesi varsin hyvin mitä hän oli joutunut käymään läpi kiitos Averyn.
Gabriel pyyhkäisi naamaansa nahkatakkinsa hihaan ja tiesi näyttävänsä vähintäänkin säälittävältä eikä varmasti sellaiselta kuin aurorin nyt olisi pitänyt näyttää. Häntä tulisi myöhemmin nolottamaan koko Indicon silmissä romahtaminen.
Syvien henkosten jälkeen Gabriel huokaisi syvään. Tuskin siitä tässä vaiheessa oli enää mitään haittaa kertoa Indicolle kaikesta. Sitäpaitsi alkoholinkatkuinen ääni hänen päässään väitti sen olevan jopa hyvä idea.
"J-jos.. Sä kuulisit että joku sulle r-rakas ihminen olisi hengaillut Bellatrixin kanssa.." Gabriel aloitti vilkaisten Indicoa vieressään, "antaisitko sä sen anteeksi?"

Indico poltteli tupakkaansa kaikessa rauhassa ja vaikutti muutenkin Gabrielin vielellä maailman tasaisimmalta ihmiseltä. Hän ei pitänyt Gabrielia heikkona vollottamisen takia. Ei hän teinnyt mitä mies piilotteli ja hän arveli, että sen piti olla jotain suurta aiheuttaakseen sellaisen reaktion. Gabrielin kysymys sai Indicon katseen siirtymään hitaasti mieheen. Hän näytti punnitsevalta hetken.
"Mä olin vakavassa suhteessa vuosia sitten jästin kanssa. Me tavattiin töissä ja meillä kliksahti heti. Ensimäinen mies, johon mä oon ikinä rakastunut kunnolla, mä jopa suunnittelin perhettä", Indico naurahti kuivasti ja vilkaisi velhoa vierellään. "Hän oli kaksois agentti. Pettänyt minua periaatteessa koko ajan valheillaan. Minä tapoin hänet", Indico kertoi lyhyesti ja vetäisi nikotiinia systeemiinsä. "Mä en kuitenkaan ollut muuta kuin pettynyt. Mä annoin anteeksi, koska muuten mä oisin tullut hulluksi. Lisäksi mä tiesin kuitenkin kuka hän oli perusluonteeltaan ja sitä mä rakastin. Me ihmiset tehdään vääriä tekoja, mutta teot voi antaa aina anteeksi", noita sanoi ja tumppasi sätkänsä ja kuori päällyspaperin pois. "Mä antaisin anteeksi sen akan kanssa hengailun, jos siihen on kunnon syy", Indico totesi.

Nainen kaivoi toisen tupakan askista ja sytytti senkin. Indico oli itse niin hämärä. Hän ei ollut hyvä ihminen, muttei huonokaan. Hän oli niitä, joiden kanssa kukaan ei tiennyt, mitä hän edusti. Hän oli äärettömän lojaali feeniksin killalle ja Albuksen aatteelle, mutta omassa työssään hän ei aina voinut sanoa olevansa se hyvis. "Kuuntele vain mitä Samilla on sanottavana. Muista kuka se on, ennen kuin lähdet karjumaan syytöksiä. Se noita rakastaa sua ja sä sitä. Älä anna jonkun Averyn tulla teidän väliin", Indico vain totesi ja hymyili Gabrielille rohkaisevasti.

Indico kertoi hänelle jotakin, jota Gabriel ei olisi ikinä naisesta uskonut. Hän kuunteli hiljaisuudessa mitä naisella oli sanottavanaan ja oli oikeastaan yllättynyt siitä mihin se rakkaustarina oli päättynyt. Sam ei kuitenkaan ollut kaksoisagentti vaan Viistokujan kahvilanpitäjä. Sam ei ollut missään tekemisissä Ministeriön kanssa jos ei ottanut lukuun niitä pullalähetyksiä mitä kahvihuoneisiin välillä lenteli. Tai tuo ei ollut Killassa. Sam vain leipoi ja se oli riittänyt.
Gabriel ei vastannut Indicolle tuon puhuessa ihmisten typeristä teoista ja anteeksiantamisesta. Mikä sitten oli kunnon syy? Gabriel ei sillä hetkellä pystynyt edes keksimään mitään syytä, miksi Sam teki tälläistä. Varsinkin sen jälkeen mitä hänelle oli tapahtunut ja kun Sam oli vielä luvannut hänelle ettei tapaisi Averyä enää.

Indicon alkaessa puhumaan siitä kuinka Sam rakasti häntä ja hän Samia, Gabriel pudisti päätään kuin voisi sillä eleellä saada moiset puheet kuulonsa ulkopuolelle. Hän vääntäytyi jaloilleen sieltä märästä maasta ja viskasi jo loppuun palaneen tupakan maahan polkaisten sen vanhasta tottumuksesta sammuksiin.
"Mun pitäis olla kuollu!" hän ärähti tahtomattaankin ja pikkuhiljaa epätoivo alkoi muuttua puhtaaksi epäuskoiseksi ärtymykseksi. Hän heilautti käsiään ja asteli pari rauhatonta askelta sivukujalla katsellen ympärilleen.
"Avery vei mut siihen pisteeseen, missä mun ois pitäny kuolla!" hän toisti, "mutta se ois ollu liian helppoo ja.. tylsää. Se säästi mut siirtämällä omaa.. vertaan.. muhun. Mitä se sen jälkeen teki? Tiputti mut mun omalla verellä kirjotetun kirjeen kera Samin kahvilan eteen. Mä oon ollu tuhat ja yks kertaa Mungossa milloin minkäkin takia, mutta mä en ole koskaan ollut niin paskassa kunnossa!" Hän vaikeni hetkeksi ja haroi hiuksiaan ja kasvojaan.
"Averyn takia mä edelleen nukun yöni katkonaisesti," hän sanoi, "sen takia mä saan typeristä asioista sätkyjä enkä voi enää tehdä duuniani niinku pitäis! Se on se saatanan syy miks mä oon alkanu pelkäämään tätä koko.. äh.." Hän vaikeni ja loi katseensa maahan hengitellen kiihtyneenä.
"Ja Sam tietää tän," hän sanoi äärimmäisen pettyneellä äänellä, "se tietää kaiken. Ja silti se kehtaa mennä istuskelemaan Averyn kanssa johonkin puistoon. Ois ollu parempi jos se ois vaan rehellisesti pettäny mua jonkun kanssa!"

Gabriel nousi seisomaan ja Indico arveli tuon menneen jo viha vaiheeseen kun tuo alkoi puhisemaan melkosiella voimalla, että tuon pitäisi olla kuollut. Indico hymähyi ja katsoi istualtaan Gabrielin vaahtoamista. Noidan kasvoilla ei ilme vaihtunut kertaakaan kun hän kuuli mitä Avery oli mennyt tekemään. Hän osasi itsekin viedä ihmiset jästikeinoin niin ääripäähän, että he toivoivat kuolevansa. Kun Gabriel oli lopulta päässyt puhtinsa loppuun Indico nousi, kääri tumpin paperin pois ja tumppasi tupakkansa jälleen. "Sä oot aurori, sun duuniin kuuluu olla kuoleman kanssa tekemisissä", Indico totesi hiljaisella äänellä ja hymähti sitten: "Äläkä vaan sano tota suoraa pettämistä Samin kuullen, ellet halua saada korvilles".

Indico katsoi kujan molemmin puolin ja astui sitten aivan nenäkkäin Gabrielin kanssa. "Ja jos mä näen Averyn, mä lupaan opettaa sille kivun todellisen merkityksen ja kerron terkut sulta. Ei se suhun enää käsiksi pääse. Te aurorit saatte nykyään jahdata enemmän jästisyntyisiä kuin oikeita pahiksia. Killan puolesta sua ei lähetetä mihinkään yksin", noita totesi ja taputti Gabrielin olkaa. "Juttele Samin kanssa. Anna sen selittää ittensä. Vai haluatko sä todella antaa Averylle aihetta juhlaan?" Noita totesi ja heitti kätensä Gabrielin olkapäille. "Tule, mä tarjoan sulle paukut mun asunnossa ja vierassängyn. Mun yksi asuntoni on tossa korttelin päässä", Indico totesi ja kaivoi taskustaan sen viski pullon ja ojensi Gabrielille. "Mä en juo enää tänään", hän sanoi ja sillä tavoin lupasi pitävänsä Gabrielista huolta.

Totta oli että hän oli aurori ja hän oli kohdannut kuolemaa enemmän kuin monet muut velhot, koska se vain kuului heidän työnkuvaansa eikä sille vain voinut mitään.
"Mutta on eriasia kuolla ja olla kuolematta," hän mutisi vastaukseksi, "eikä sillä ole mitään tekemistä aurorina olemisen kanssa.." Niin hän ainakin syvästi uskoi. Hänen olisi pitänyt kuolla mutta hän ei kuollut, koska joku vei kidutusmenetelmät astetta pidemmälle kuin kukaan aikaisemmin.
Indicon tullessa siihen hänen eteensä, Gabriel käänsi katseensa sivuun eikä tiennyt mitä ajatella. Ehkä olisi ihan hyvä vaan saada Samilta korville. Ainakin se näyttäisi ettei se nainen niellyt mitä vain vaan osasi suuttuakin.

Indicon lupauksen edessä, Gabriel laski katseensa ja pudisteli päätään. Hänestä tuntui kuin hän olisi joku pikkupoika, jota joku ilkeä toinen pikkupoika oli kiusannut ja nyt joku lupasi pitää hänen puoliaan leikkikentällä. Hän oli kyllä kiitollinen Indicon tarjouksesta, muttei uskonut sen tekevän hänelle mitään. Kaikki tämä oli hänen sisällään ja siitä pääsi eroon vain yhdellä tavalla; kohtaamalla Avery.
Ja vaikka nykypäivänä sitä saikin auroritehtäviä nimenomaan jästisyntyisiä kohtaan, ei Gabriel ollut vielä ikinä lähtenyt tekemään niitä hommia. Hän oli muodon vuoksi esittänyt etsivänsä jotakuta ja löydettyään sen jonkun, käskenyt noita pakenemaan. Sen hän mielsi nykyään omaksi hommakseen.. Mutta ei hän silti voinut vain katsoa sivusta kun kuolonsyöjät rellestivät vapaana. Hän teki edelleen kaikkensa saadakseen nuo Azkabaniin. Siksihän Averykin oli hänet etsinyt. Kostaakseen.
Gabriel pudisti aavistuksen päätään osoittaakseen ettei halunnut antaa Averylle aihetta juhlaan. Toisaalta ei hän voinut tietää juhlistaisiko Avery tätä. Sen miehen mieli oli niin pimeä ettei sitä pystynyt lukemaan.
Indicon heittäessä kätensä hänen harteilleen, Gabriel yritti hymyillä hieman ja nyökkäsi aavistuksen. Hän otti viskipullon Indicolta ja muisti taas sen myrkytetyn viskin Ranskassa. Indico oli vetäissyt sen naamaansa varoittamatta, jottei hän menisi juomaan sitä. Ja sehän oli nimenomaan hänelle toimitettu.
Gabriel lähti Indicon perässä laahustamaan kohti naisen asuntoa ja tunki sekä viskipullon että kätensä nahkatakkinsa taskuihin. Kylmä tuuli värisytti häntä. Gabriel katseli ympärilleen kävellessään ja toivoi tosiaan että kaikki tämä olisi ollut vain yksi niistä monista painajaisunista. Vaikka samaan aikaan hän tiesi ettei se ollut ja kun hän menisi Samin luo kyselemään, nainen kertoisi hänelle kuuliaisesti kaikki ne asiat, joita hän ei halunnut kuulla,

Indico oli itse nähnyt kuoleman silmästä silmään niin monta kertaa, että hän ei enää edes pelännyt sitä. Hän hyväksyi sen, että eli ja hyväksyisi senkin kun hänen olisi aika kuolla. Se oli hänen elämäänsä. Oli ollut jo vuosi kaudet. Indico oli myös kai asennoitunut niin, ettei häntä voinut enää todella satuttaa muuta kuin tappamalla hänelle rakkaimmat ja näitä ihmisiä oli hyvin vähän ja hän ei puhunut edes näille paljonko hän välitti. Hän kertoi sen sanattomasti. Gabrielin tukeminen kotimatkalla oli yksi niistä tavoista.

Indico käveli rauhallisesti ja hötkyilemättä. Hän ei edes marssinut nopeasti kuten normaalisti. Hän kulki Gabrielin tahtiin ja tökkäsi tuon aina vain oikeaan suuntaan. Lopulta he seisoivat omakotitalon ovella, jonka Indico avasi yhdellä avaimellaan. Hän räpsaytti valot eteiseen ja päästi Gabrielin otteestaan. Asunto oli viileä, tyylikäs, mutta lähes kylmä. Aivan kuin se olisi ollut jostain lehdestä revitty. Ei siinä ollut mitään tunnetta. Värit olivat valkean, mustan ja harmaan murtuneita värejä. Pinnat olivat käytännöllisiä ja puhtaita. Missään ei ollut valokuvia tai muuta henkilökohtaista. Oli selvää, että tämä ei ollut Indicon varsinainen koti. "Mä omistan kolme asuntoa lontoosta ja muutaman muualta", Indico kertoi ja räpsäytti valot olohuoneeseen. Hän käveli baarikaapilleen ja kumartui kaivelemaan heille oluet. "Mä oon vähän villisilmämainen näissä asioissa. En juurikaan asu missään kiinteästi vaan vaihtelen", hän kertoi tuodessaan pullot.

Istuutuessaan mustalle nahkasohvalle Indico potkaisi kengät pois jalastaan. "Makuuhuoneet on yläkerrassa. Molemmissa kerroksissa on kylpyhuoneet. Keittiöstä saa ehkä ruokaa. En ole ihan varma kaappien sisällöstä. Öö... Älä mene kellariin tai autotalliin. Mä säilytän niissä mun työasioita", Indico selosti ja viittoi portaita.

Gabriel ei huomannut Indicon käyttäytymisessä mitään outoa. Itseasiassa hän ei edes huomioinut minne päin Lontoota Indico häntä marssitti, koska hänen päässään pyöri nyt paljon vaikeammat asiat. Pian he kuitenkin saapuivat jonnekin omakotialueelle ja Gabriel katseli ympärilleen. Lähiö oli siisti ja juuri niin epäindicomainen kuin sitä olisi voinut kuvitella. He astelivat sisään ja Indicon sytytettyä valot, Gabrielkin huomioi että talo näytti melkein siltä ettei siellä kukaan oikeasti asunutkaan.
Indico alkoi kertoa hänelle asunnoistaan ja Gabriel asteli sisemmäs katsellen ympärilleen ja nyökkäili naiselle vaikka tosiasiassa hän ei kuunnellut yhtään mitä tuo sanoi. Miten hän saattaisi edes kyetä keskittymään johonkin Indicon eri asuntoihin jos hän oli juuri hetki sitten saanut tietää että Sam oli jättänyt kertomatta hänelle jotain hyvinkin oleellista.

Indicon ojentaessa hänelle oluen, Gabriel kiitti mutisten ja hetken harkittuaan, istahti myöskin siihen hienolle uutuutta hehkuvalle sohvalle. Indico selitti jotain huoneista ja Gabriel nyökkäili uudemman kerran. Okei kellariin ei kannattanut mennä, se sentäs iskostui hänen päähänsä.
"Kiitos," hän mutisi ja joi oluesta kädessään. Hän nojaili kyynerpäillään polviinsa ja pyöritteli pulloa käsissään. Hetken päästä hän hymähti ilottomasti.
"Sori mä en oo tänää kovin hyvää seuraa," hän sanoi vilkaisten Indicoon, "mutta kiitos kuitenkin.."

Indico huomasi, ettei hänen juttujaan kuunneltu, muttei hän siitä välittänyt. Jos Gabriel sattuisi nappaamaan sanan sieltä toisen täältä niin sekin riittäisi mainiosti. Gabriel istahti sohvalle mietinnän jälkeen vasta ja tajusi mutista jopa kiitoksen. "Ei kestä", Indico totesi vain ja hörppäsi pullostaan. Gabrielin hymähdys sai noidan kiinnittämään huomionsa mieheen, mutta tuon toteamus sai naisen nauramaan. "Kuka sanoo että sä oisit hyvää seuraa yleensä?" Indico naljaisi virnistäen. He olivat pariisissa olleet niin... ei niin hyviä ystäviä. Vasta sen jälkeen he olivat alkaaneet oppia pitämään toisistaan enemmänkin.

Indico joi oluttaan ja antoi Gabrielin olla. Hän napsaisi television päälle ja suoraan uutisiin. Indico oli tietoinen lähes kaikista tapahtumista ja hän oli uutis addikti. Hän tiesi, että kaikki niissä ei ollut aina totta ja paljon jäi pimentoon, mutta oli ne hyvä katsoa. Mitään suurta ei ollut tapahtunut. Toimittaja jutteli lähes lämpimikseen. Urheilussa joku oli peitonnut britannian jossain ja jotain muuta. Indico rakasti urheilua, muttei käsittänyt jästien tapaa liimautua ruutujen ääreen sitä tuijottamaan.

"Mun meikin poistoainetta on muuten molemmissa kylppäreissä jos haluat pestä noi sotamaalaukset pois. Mä meen valmistaa sulle sun huoneen", Indico totesi juotuaan oluensa. Hän jätti pullon sohvapöydälle ja käveli yläkertaan. Hän jätti oven Gabrielin huoneeseen levälleen, jotta mies löytäisi hänet niin halutessaan. Indico sijasi sängyn puhtailla lakanoilla, tuuletti hieman ja etsi päänsärkylääkkeen miehen pöydälle sekä lasin vettä hän loihti paikalle. Vaikka Indico olikin juonut reippaasti, hän tunsi olonsa kumman selväksi. Hän oli varmaan joutunut "varoitustilaan" Gabrielin mielialan vuoksi.

Gabriel pyrki naurahtamaan hieman Indicon naljailulle ja pieni hymynkare unohtui hetkeksi hänen kasvoilleen, mutta hiljalleen se katosi ja hän unohtui vain taas ajattelemaan. Indicon laitettua telkkarin päälle, hän jäi katselemaan sitä ja jokainen onnettomuus mistä uutisoitiin, tuntui sillä hetkellä Averyn tekosilta. Vaikkei onneksi mitään älyttömän suurta ollutkaan tapahtunut. Sitten alkoi urheiluruutu, joka taas ei jaksanut kiinnostaa Gabrielia missään muotoa. Hän oli jalkapallojuttuja seurannut hieman sen jälkeen kun oli tavannut Samin vanhemmat mutta sekin oli jäänyt. Hän ei vaan jaksanut innostua.. Huispaus oli ainoa, mikä häntä kiinnosti. Se oli ollut hauskaa koulussa ja orpokodissa vaikkei hän koskaan missään Tylypahkan tupajoukkueessa ollutkaan pelannut.

He istuivat liimautuneina telkkareiden ääreen ja Indico tyhjensi oluttaan minkä ehti. Gabriel joi silloin kun muisti ja siinä vaiheessa kun noita oli saanut omansa tyhjäksi, hän oli vasta puolessa välissä.
Indicon huomauttaessa vainvihkaa hänen naamataulustaan, Gabriel pyyhkäisi automaattisesti silmäkulmiaan ja suoristautui hieman valuttuaan ajan kuluessa siihen sohvalle.
"Eh joo kiitti," hän vastasi ja katsoi sitten Indicon katoamista yläkertaan. Gabriel huokaisi syvään ja valahti sitten takaisin siihen sohvan nurkkaan siirtäen katseensa televisioruutuun, jossa jokin saippuasarjan uusinta oli juuri lähtenyt pyörimään. Gabrielin ajatukset juoksivat, mutta lopulta hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän vaipui uneen puolikas kaljapullo käsissään.