Shut up and do me

15.09.1992

Indico asteli noitien ja velhojen kuppilaan viistokujalla. Se oli niiden mutkikaampien haarojen päässä ja siellä kävi kuitenkin suhteellisen paljon väkeä. Indico oli käynyt jästien paikoissa, mutta jotenkin hän oli kaivannut taikuuden joukkoon. Siellä hän oli ei kukaan. Hänen kasvojaan muistivat harvat, sillä hän ei tehnyt töitä missään taikamaailmassa.

Indico oli tilannut itselleen tuliviskiä ja kääntyi sitten baarijakkarallaan katsomaan tarjontaa. Hän oli saalistusmielellä paikalla. Hän halusi jonkun sänkyynsä tai mennä jonkun sänkyyn. Katse liukui arvioivana pitkin väkijoukkoa. Osa oli pukeutunut jästimäisesti, osa taas kulki kaavuissa. Indico kuului ensimäiseen ryhmään. Suurin osa hänen ryhmästään tuntui kyyristelevän vaatteissaan tai sitten he näyttivät vain hulluilta. Indico oli pukenut ylleen vain tiukat farkut, hyvin istuvan punaisen paidan sekä nahkatakin. Meikkiä oli vain silmien kissamaisena rajauksena ja hiukset olivat vapaasti laineilla sekä tuuhean näköiset.

Viski poltteli huulilla, mutta se ei naista näyttänyt häiritsevän, sillä hän oli löytänyt jotain kokeilemisen arvoista. Mies istui pöydässä sekä näytti siltä, kuin tuosta voisi olla jopa vastusta. Tuota kuitenkin liehitteli joku kaapupäinen noita, joka oli selvästi juonut yhden liian monta. Indico hymähti ja käveli itsevarmana sekä määrätietoisena pöydän luokse. Toinen noita katsoi häntä silmät harittaen ja mongersi jotain jostain miten mies oli hänen ja Indicon tulisi painua jonnekin syvälle. Noita vaimeni kun Indico kohotti kulmaansa ja antoi yhden: sinä et halua tulla minun tielleni katseensa. Kaapunoita vaikeni ja murahti hänelle naisellisesti. "Oletko sä naimisissa? Mä en ole varma loukkasinko juuri sun vaimoasi", noita kysyi ja istuutui lupia kyselemättä. Hän ei röyhistellyt tissejään tai suipistellut suutaan vaikuttaakseen seksikäältä. Hän oli vain itsevarma ja näytti siltä kuin tiesi mitä halusi eikä pelkäisi ottaa sitä.

Will tuijotti naista edessään silmiään väräyttämättä ja joi viskilasistaan. Hän muisti nyt hyvinkin selkeästi miksi nykyään istui mieluiten yksin kotonaan ja kittasi siellä viskiä kuin lähti ihmistenilmoille. Näin tiistaina hän oli kuvitellut että kaikki olisi rauhallisempaa ja koska viskiä ei kotona ollut, hän oli lähtenyt kaupungille. Ratkaisu oli osoittautunut aivan järjettömän isoksi virheeksi, koska hän oli ensimmäisenä saanut riesakseen jonkun liikaa alkoholia vetäneen, muka kovinkin seksikkään, keski-ikäisen noita-akan.
Will oli jo varma siitä että kutsuisi tuon kyllä luokseen ja kun tuo lähtisi innosta hihkuen hänen mukaansa, hän kuljettaisi naisen lähimmälle sivukujalle ja päästäisi päiviltä. Äkkiä joku kuitenkin tuli seisomaan siihen hänen pöytänsä viereen ja mies nosti katseensa paikalle tulleeseen noitaan. Naiset kävivät jotain valtataistoa, jonka päätteeksi hänen uhrinsa katsoi paremmaksi hoippua paikalta. Sen sijaan että Will olisi saanut jäädä ylhäiseen yksinäisyyteensä, se paikalle tullut noita istui vuorostaan hänen eteensä. Will kiskaisi viskit naamaansa ja tilasi samantien uuden paukun.
Hänen teki mieli vastata naiselle että se vaimo olisi pian ollut kuollut vaimo jos tuo ei olisi estänyt sitä, muttei jaksanut uskoa että tämänkään naisen huumorintaju niin pitkälle kantaisi. Vaikka eihän hän tietysti olisi vitsaillut. Paitsi siitä vaimosta.
"Ei ollu," hän lopulta vastasi maksaen pöytään tuodun viskinsä, "luojan kiitos."

Will kuului myöskin siihen kastiin, joka ei vapaa-ajalla jaksanut pukeutua kaapuihin vaikka kuinka jästejä vihasikin. Sitäpaitsi jos hän pukeutuisi kuolonsyöjäkaapuunsa päivittäin oli sitten syrjäisessä kapakassa tai ei, joku hänet kuitenkin löytäisi eikä hän todellakaan halunnut päätyä siihen samaan kuolon loukkuun mihin suurin osa Voldemortin tukijoista oli aikain saatossa joutunut. Hän välttelisi sitä viimeiseen saakka.
Niinpä Willillä oli yllään perus mustat farkut ja väriin oikein hyvin matsaava musta kauluspaita. Selkänojalla roikkui hänen yhtenevä takkinsa. Ei hän mustasta väristä luopuisi ennen kuin joku keksisi jotakin tummempaa.

Velho vaikutti siltä, että tuota ei kamalasti kiinnostanut, mutta ei se Indicoa karkoittanut kun hän istuutui. Noita tilasi itselleen myös toisen viskin nakatessaan ensimäisen alas. Hän hymähyi toisen vastaukselle. "Mhm.. toisaalta ei sillä olisi ollut väliä", Indico totesi ja otti uuden lasin vastaan maksaen omansa. Ei hän odottanut velhon mitään kustantavan. Hän halusi maata miehen kanssa, ei seurustella. Tuossa oli nimittäin jotain, mikä sai Indicon pohtimaan kuinkakohan pahasti toinen pahastuisi nappien ropisemisesta maahan.

Indico asettui tuoliinsa mukavasti ja katseli velhoa. "Indico", noita lopulta esittäytyi ja ojensi kätensä. Hänellä sattui olemaan sillä hetkellä jopa siistit pidemmät kynnet, yleensä noita piti omansa lyhyinä ja käytännöllisinä. Indico myös totesi täysin rauhallisella tyylillä: "sua ei varmaan kiinnosta mikään vakava". Se oikein huokui miehestä, mutta eipä Indico tainut jäädä yhtään epäselväksi.

Osa noidista kyseisessä kuppilassa olivat selkeästi jo epätoivoisia. Indico kavahtikin ajatusta miesystävästä. Hän oli kuitenkin nainen tarpeilla ja nyt hänen tarpeensa saisi tyydyttää tuo vastapäinen herra. Hän ei anellut tai pyytänyt, hän ottaisi.

Williä ei tosiaan jaksanut sen suuremmin kiinnostaa juuri mikään sillä hetkellä. Tuon tuntemattoman naisen esiteltyä itsensä, Will vilkaisi tuota hieman arvioiden muttei sanonut mitään. Hän ei todellakaan ollut niin tyhmä että menisi esittelemään itsensä edes etunimeltä jollekin tuntemattomalle baarissa tapaamalleen naiselle. Nainen ojensi hänelle kättäänkin, mutta Will lähinnä vilkaisi sitä ja käden sijaan tarttui taas lasiinsa. Eipä ollut kovin epäselvää mitä nainen oli tullut kinuamaan.. Varsinkin kun tuo sanoisen melkein ääneen.
Willin kasvoille nousi huvittunut hymy ja hän käänsi katseensa ikkunaan. Jos se äskeinen nainen oli ollut jo epätoivoinen niin kyllä oli tämä hänen eteensä ilmestynyt nainen.. Indicokin. Ja vähemmän humalassa kuin edellinen.
Jokin Indicossa ehkä kiinnosti häntä. Jokin.. Typerä itsevarmuus ja se että noita oli selvästi tullut ottamaan mitä halusi. No, hän ei ollut niin suuresti epätoivoinen, jos oli ollenkaan, jotta olisi vain kävellyt naisen perässä ja antanut tuolle kaiken mitä nainen halusi. Ehei. Olisi vain hauskempaa katsoa kuinka pitkälle tämä nainen menisi saadakseen haluamansa.
Hän ei alkaisi tarjoilla drinkkejä tai olisi muutenkaan suuremmin kiinnostunut. Jos naista oikeasti kiinnosti, tuo kyllä anelisi häntä vielä tämän illan aikana.
Katseltuaan naista tarpeeksi arvioiden, Will lopulta laski juomansa pöydälle ja siirsi mitään sanomatta katseensa takaisin ikkunan takana avautuvaan katulamppujen valaisemaan pimeyteen.

Indicon ohut kulmakarva kohosi miehen töykeyden edessä. Tuo muistutti häntä jostain kunnon mafiososta, joka istui korkealla korokeellaan ja juoksutti vain muita. Noita ei näyttänyt olevan kuitenkaan moksiskaan toisen töykeydestä. Hän kohtasi paljon pahempaakin. Jos hän olisi tiennyt mitä velho ajatteli hän olisi nauranut paskasesti ja toivottanut Hänen korkeudelleen vain hyvää illan jatkoa ja murtanut vaikka käden. Eikä Indico tekisi itsestään naurunalaista vain saadakseen vähän mysteerimiestä. Toinen luulisi liikoja itsestään siinä vaiheessa.

Noidan mittaileva katse tarkesteli velhoa. Tuossa oli hämärästi jotain tuttua, muttei hän saanut sitä yhdistettyä kehenkään. Noita antoi toisen arvioida häntä ihan rauhassa. Indicolla ei ollut mitään salattavaa. Hänen kehossaan oli arpia, sillä jästien hoidosta niitä nyt jäi. Hän ei kuitenkaan hävennyt mitään itsessään, mikä näkyi.

Indico nojasi tuoliinsa ja heilutteli vasenta jalkaansa rennosti. Hän ei sanonut mitään vaan tutki lävitsetunkevalla katseellaan yhä velhoa. Ei hän tarvinnut nimeä, ei hänen tarvinnut tietää mitään. Oikeastaan olisi mukavaa vain erota nimettöminä, mutta Indico oli jo sanonut omansa. Lisäksi Indico halusi kuulla jopa sanoja miehen suusta, jotta hän voisi olla varma miehen älykyydestä jossain määrin. Ei häntä huvittanut maata kenenkään kusipään kanssa. Hän sieti ylimielisyyttä, mutta ei täyttä kusipäätä.

Noita ei sanonut hänelle enää mitään, mutta eipä Will liiemmin mitään henkeviä keskusteluja saatika minkäänsortin uteluja kaivannut. Mies katseli ikkunasta pihalle aikansa ja oli kuin istuisi yksin siinä pöydässään. Niinhän hän tavallaan istuikin vaikka joku häntä tuijottikin tauotta, mutta tuo joku olisi voinut tuijottaa häntä vaikkapa toiselta puolelta baariakin. Lopulta Will joi taas viskistään ja päätti pistää tupakaksi. Sytytettyään tupakkansa, hän soi vastapäätä istuvalle naiselle hienoisen katseen laskien sen sitten taas edessään olevaan tuhkakuppiin, johon karisti tupakastaan palaneet osat.
Nyt kun nainen ei puhunut mitään saatika tehnyt mitään, Will muuttui ehkä hieman varautuneemmaksi. Yleensä naiset, jos nuo olivat tosiaan vain randomeita humalaisia, puhua pälpättivät ja luulivat tosissaan että häntä kiinnosti. Mutta Indico oli toista maata. Tuo oli puhunut vähän ja nyt oli ollut pitkään hiljaista. Moinen hiljaisuus ja pelkkä paikallaoleminen sai Willin hieman epäilemään oliko tässä tilanteessa nyt kaikki oikeasti kunnossa? Mitä jos.. Ministeriön aurorit olivatkin päässeet hänen kannoilleen?
Poltettuaan sen tupakkansa, Will tumppasi sen ja nojasi sitten kyynerpäillään pöydän reunaan siirtäen nyt sitten katseensa taas Indicoon. Hän tuijotteli tuota sen enempä draamailematta tai panikoimatta silmiin kuin pystyen lukemaan niistä kaiken naisen taustoista. Vaikka eihän hän siihen kyennytkään. Mutta jos nainen halusi tuijottaa häntä koko illan, miksei hän sitten tuijottaisi takaisin?

Velho ei tuntunut reagoivan mitenkään tuijottamiseen ja pisti tyynesti tupakaksi. Indico alkoi siinä vaiheessa miettiä, oliko hänelle yhden yhtä mukana. Hän ei laskenut katsettaan ja juuri kun mies lopetti omansa ja siirtyi tuijottamaan Indicoa noita muisti mihin oli laittanut omansa ja kaivoi ne esiin ja sytytti palamaan sauvallaan. Hän siirsi sormellaan kupin lähemmäs itseään ja poltteli tyynenä. Ei hän siirtänyt katsettaan mihinkän. Hän tiesi, että hänestä oli todella vaikeaa lukea mitään. Jos oikein tarkkaan tuijotti hyvässä valossa saattoi havaita että Indicon otsassa oli kevyt arpi haalistumassa jo kovaa vauhtia pois. Se oli tullut jokin aika sitten eräässä tappelussa, mutta haalenisi aikaanaan.

Tupakka paloi tasaisesti ja Indico tumppasi sen lopulta, mutta poisti suupään kääreen tottumuksesta. Se oli opetettu hänelle töissä selkärankaan asti, sillä niin oli hankalampaa saada hänestä mitään todisteita. Indico aikoi uransa jälkeen muuttua niin sanotuksi haamuksi, eli kadota jästien maailmasta. Oli hyvä siis aloittaa varhain.

He olivat taatusti oudon näköinen pariskunta. Muilla oli soidinmenoja ja he vain mittailivat toisiaan tuijotuskisalla. Indicon kissamaisesti rajatut silmät näyttivät täysin tyyniltä ja varmoilta. Aivan kuin nainen ei edes tuntisi sanaa epäröinti. Hän siemaisi oluttaan ja hymyili kuin olisi juuri ajatellut jotain todella hauskaa.

Will jatkoi sitä tuijottelua Indicon pistäessä tupakaksi eikä siirtänyt katsettaan tai muutenkaan itse vaivaantunut tilanteestä. Se hetken kestänyt epävarmuus ja lievä ahdistus siitä olisiko nainen aurori vai ei, sekin katosi hiljalleen. Samahan se olisi oliko tuo aurori vai ei! Sitten hän vain päästäisi tuon päiviltä ja katoaisi vähin äänin. Mutta niin kauan kuin nainen vain.. yrittäisi niin itsevarmana tuijotella häntä, hänen ei tarvitsisi ryhtyä mihinkään ääritekoihin.
Nainen pisti nyt vuorostaan tupakaksi ja tuon naureskellessa itsekseen, Willin kasvoille nousi hieman huvittunut hymy. Hän nosti kätensä ja huikkasi tarjoilijan taasen paikalle.
"Yksi olut," hän totesi ja maksoi samalla ostoksensa. Tarjoilija kiikutti oluen hänelle ja Will maistoi siitä aavistuksen kääntäen taas katseensa takaisin Indicoon. Oli hauskaa miten he saattoivatkin vain istua siinä sanomatta tai tekemättä mitään. Kuinkahan kauan sitä kestäisi? Yleensä naiset lankesivat puhumaan ennemmin tai myöhemmin. Hänellä ei onneksi edes ollut mitään sanottavaa, koska eihän hän nyt voinut töksäyttää suoraa aurorikysymystäkään julki.
Indicon lopetellessa tupakkansa, Will kiinnitti kyllä huomiota naisen outoon tapaan ottaa kääre irti muttei reagoinut siihen ilmein tai teoin mitenkään. Mutta selvästi hänen edessään oleva nainen ei tosiaan ollut mikään normaali kapakan epätoivo.

Ilmiselvästi miehen aivot eivät olleet kuolleet, sillä hän reagoi jopa naurahdukseen! Indico ravisti pienesti päätään kuin häätäen ajatuksen ja jatkoi rauhallista tupakointiaan. Hän vilkaisi tarjoilijaa ja kun tuo kysyi halusiko hän, mitään Indico vain ravisti päätään. Hänellä oli vielä olutta jäljellä, joten ei kannattanut alkaa uutta tilata. Miltä sekin olisi näyttänyt.

Hiljaisuus ei vaivannut Indicoa. Hän oli tottunut paljon epämielyttävämpiin tilanteisiin ja tarkka-ampujana hänen hermonsa olivat huippuluokkaa. Eikä Indicoa kiinnostanut mies sen suuremin kuin että mitä tuolla oli vaatteiden alla ja osasiko mies käyttää ulokeitaan. Muulla ei ollut yhtään mitään väliä. Indicon sormien automaattinen teko ei vaatinut silmiä ja hän ei siirtänyt katsettaan miehestä. Indico siemaisi uudelleen olutta ja totesi mielessään, että oli hyvä kun mies tupakoi. Eipähän tullut ärsyttäviä kommentteja huonosta tavasta.

Ovi kävi ja Indico vilkaisi tulijaa. Täysin tuntematon hänelle ja suhteellisen mitättömän näköinen noita. Tuolla oli selvästi jo seuraakin, sillä hän käveli epäröimättä toisen noidan luokse. Huomioituaan tämän, hän käänsi katseensa takaisin mysteeri mieheen. Jos homma menisi vain tuijotteluksi, Indico vaihtaisi miestä. Hän löytäisi taatusti seuraa muistakin.

Jos Indicolla oli rautaiset hermot, koska nainen oli tarkka-ampuja, ei Will jäänyt naista huonommaksi. Hänen hermonsa livat sitä luokkaa että hän pystyi katsomaan uhriaan silmiin ja tappaa tämän siitä huolimatta. Ja sama päti myös kidutukseen, ei hän kavahtanut sitä päin vastoin!
Tästä tulisi pitkä ilta jos nainen ei aikoisi mitenkään edetä tässä pienessä pelissään. Willillä ei ollut kiire mihinkään. Hänellä ei llut ketään tai mitään kenen luo lähteä kun saisi olusensa naamaansa. Jos Indico niin määrätietoisesti oli tullut hakemaan sitä jotakin, ei tämä kyllä edesauttanut päämäärien saavuttamista mitenkään.

Oven käydessä, Indicon huomio herpaantui hetkeksi ja noita käänsi katseensa. Will ei sen sijaan reagoinut oveen muuten kuin korvillaan. Hän joi kolpakostaan katse tiiviisti Indicossa ja yritti edelleen miettiä mitä naisen päässä liikkui. Tai tiesihän hän melkein, ei hän muuten tähän pieneen leikkiin olisi ryhtynyt.
Hän olisi melkein voinut jo todeta naiselle että tuo hävisi jo, muttei tehnyt sitä. Hän ei olisi se joka heistä ensimmäisenä puhuisi. Nainen oli tullut hänen luokseen.

Indico hörppäsi oluttaan ja avasi sanaisan arkkunsa lopulta. "Sinä et todellakaan halua paljastaa itsestäsi mitään", noita totesi hymyillen:"minä pidän siitä". Hän ei välittänyt miehen nimestä tai muusta. Jos tuo olisi joku psykopaatti, joka koettaisi tappaa hänet, hän todennäköisesti voisi pistää ainakin helvetin moisen vastuksen ja todennäköisesti voittaisi tai ainakin veisi toisen mukanaan.

Noita siemaisi oluttaan uudemman kerran ja näytti rentoutuneelta. Todellisuudessa hän monitorisoi koko salia jatkuvasti. Onneksi mysteeri mies istui peili takanaan ja Indico saattoi nähdä taakseen vaikka katsoi suoraan mieheen. Indico kuljetti sormiaan lainekkaiden hiustensa läpi jolloin ne näyttivät vain tuuheammilta.

Hän odotti miehen puhuvan, sillä olisi kovin tylsää, jos hänen pitäisi hoitaa se homma yksin. Oli paljon helpompaa johdattaa aihe poistumiseen, jos sai jonkinlaista vastakaikua omille sanoilleen. Nyt olisi tylyä vain töksäyttää: no lähdetäänkö? Meille vai teille vai muille teille.

Lopulta nainen ei sittenkään voinut olla hiljaa koko iltaa kuten oli niin ponnekkaasti alkuun antanut ymmärtää. Willin kasvoille nousi huvittunut ja ehkä hieman pirullinen hymy naisen puhuessa ja vieläpä hänestä! Hän joi kolpakostaan ja laski sekä sen että katseensa hetkeksi pöytään.
"Enpä tosiaan taida haluta," hän myönsi. Nainen piti siitä ettei hän puhunut? No sehän oli sitten kai vain hyvä asia. Kyllä hänkin oli pitänyt siitä ettei nainen ollut puhunut, mutta enemmän hän oli ehkä kuitenkin pitänyt siitä odotuksesta että nainen puhuisi.
"Aika itsepintaisesti sä kyllä jäit siihen siitäkin huolimatta," hän lisäsi, "pisteet siitä." Joku toinen nainen olisi jo lähtenyt omille teilleen mutisten vihaisia kirouksia hänestä ja samalla koko kulmakunnan miehistä. Siinä mielessä Indico oli kyllä saanut hänen mielenkiintonsa. Ehkei tästä muodostuisikaan kummoisempi ilta. Ehkä tänäyönä olisi katto pään päällä ilman että ketään tarvitsi kirota tai huumata tai tappaa.
"Etpä sinäkään kyllä kovin puhelias ole," hän sanoi ja jätti sanomatta pitävänsä siitä. Sen saisi lukea neiti itsevarmuus ihan itse hänen kasvoiltaan jos oli lukeakseen.

Indico vain nyökkäsi miehen vastaukselle. Hän oli siis arvannut oikein. Kun mies totesi hänen itsepintaisuudestaan, noita naurahti. "Niin... itsepäisyys on hyve että pahe", hän vain totesi ja virnisti pisteilleen. Hän näki potentiaalin toisinaan siellä missä muut eivät. Mies myös huomautti, ettei hänkään ollut hirvittävän kova puhumaan.
"Ei, en olekaan. En välitä turhasta small talkista", hän vain totesi ja siemaisi jälleen oluttaan.
"En ymmärrä miten te englantilaiset edes jaksatte sitä", noita vain totesi hymähtäen. Hän ei ikinä ollut hallinnut sujuvaa kevyttä rupattelua oman äitinsä kauhuksi. Hän oli aina töksäytellyt asiat niin kuin ne olivat. Toisaalta, hän oli loistava valehtelija. Hänhän eli valhetta.

Juotuaan hieman lisää oluttaan Indico laski pullon tyhjänä pöydälle ja venytteli pitkiä sormiaan. Yksi niistä näyttikin sitä mitä se oli, murtunut hiljattain. Indico oli vetänyt erästä öykkäriä päin näköä pimeässä kuulustelussa ja kaverilla oli ollutkin jotain terävää taskussaan.

Lopulta noita palasi mukavaan asentoonsa ja katseli velhoa. "Minä en aio kysyä sinulta mitään muuta kuin, että jos et pidä huispauksesta, we are done", noita sanoi ja virnisti ilkikurisesti.

"En mäkään," Will hymähti naisen mainitessa ettei ymmärtänyt brittien small talkia. Will ei itse ollut niitä brittejä joiden oli pakko koko ajan hölistä jostain turhanpäiväisestä jolla ei ollut mitään merkitystä. Kuten esimerkiksi juuri nyt. Mutta kai poikkeus vahvisti säännön..
Naisen puhuessa huispauksesta, Will katsoi tuota kulmat hieman koholla ja hetken verran epäillen.
"Jos alat puhua huispauksesta, we are done," hän totesi ja kyllä hän kaivoi sen virneen omallekkin naamalleen ettei nainen saisi hänestä ihan idioottia kuvaa. Ei hänellä ollut mitään huispausta vastaan ja kyllä hän sitä jonkun verran seurasikin, mutta ei hän jaksanut siitä puhua. Varsinkaan jonkun randomin tyypin kanssa. Sitä kutsuttaisi juurikin small talkiksi. Turhaksi puheeksi jonka ainoa tarkoitus oli vain olla äänessä.

Lopulta Will tyhjensi sen kolpakkonsa ja laski sen pöydälle.
"Okei onko sulla joku paikka tässä lähellä vai pitääkö ottaa huone?" hän kysyi suoraan. Hän vihasi small talkia ja nainen oli selvästi tullut hänen pöytäänsä vain yhtä asiaa varten. Aikansa kutakin ja tämä small talk saisi hänen puolestaan loppua tähän.

Indico iski silmäänsä miehen toteamukselle huispaus puheista. "Lupaan pitää mielipiteeni itselläni", hän sanoi ja virnisti. Hän mietti tarvitsiko tässä tilata vielä toinen olut ennen kuin mies näyttäisi mitään haluja lähteä, mutta muukalainen olikin arvioitua nopeampi. Indicon kulma kohosi vain hetkeksi yllätyksen merkiksi. "Minä olen yötä läheisessä jästihotellissa", hän totesi ja työnsi pullon kauemas. "Se varmaan kelpaa", hän totesi ja nousi ylös.

Noita veti nahkatakkiaan paremmin ylleen ja jätti pöytään pienen tipin tarjoilijalle, joka katsoi sitä paheksuen. Aivan kun muukalaisen olisi pitänyt tehdä se homma, mutta Indicoa ei vanhanaikaisuus kiinnostanut. Hän oletti, että mies jaksaisi löntystää perässä tai vieressä ilman mitään mutinoita. Niimpä hän asteli ulos ja kaivoi yhden tupakan. "Hotelli on ihan vuotavan noidankattilan vieressä", hän vain sanoi muukalaiselle ja sytytti syöpäkääryleensä. Onneksi he olivat lähellä vuotavaa noidankattilaakin.

Hotelli huoneen Indico oli varannut oikeastaan tätä tarkoitusta varten. Hän oli viettänyt siellä jo muutamia öitä työn puolesta ja varannut itselleen yhden lisäyön niin sanotusti firman piikkin. Hän oli toiminut lasten vahtina rikkaalle sheikille ja koki ansainneensa hotelli huoneen ylellisyyden. Indico ei myöskään halunnut paljastaa tuntemattomille omia talojaan tai asuntojaan.

Indicon kerrottua jostakin jästihotellista, tuo nousi ylös ja Will hymähti hieman nousten itsekin. Jästihotelli? No kai se sitten kelpasi. Noita jätti tippiä ja Will sai siitä hyvästä paheksuvan katseen osakseen paikan baarimikolta. Ohitettuaan miehen, Will käännähti ympäri ja sauvallaan vetäisi kolikot käteensä. Indicohan ei tätä huomannut kun nainen porskutti jo hänen edellään ulos kuppilasta. Baarimikko sen toki huomasi, mutta sai Williltä vastaukseksi vain ilkeän hymyn ennen kuin mies jo katosi ovesta pihalle.
Ulkona Indico kertoi suunnan ja Will lähti kävelemään tuon vierellä Vuotavaa Noidankattilaa kohti. Se että Indicolla oli selvästi jotain salattavaa, oli sinänsä kiinnostava elementti mutta toisaalta.. Mitähän tuo sanoisi kun näkisi hänen käsivarressaan komeilevan tatuoinnin? Sinänsä sillä ei ollut Willille mitään väliä, jos näin pitkälle oltiin menty, mentäisiin loppuun saakka. Saattoihan tietysti olla että noidan itsevarmuus oli vain esitystä ja tuo sekoaisi kun niin tapahtuisi..

Hotellille päästiin melko pian ja Indicon availlessa ovia, Will katseli ympärilleen käytävässä. Hotelli vaikutti hänen silmiinsä vauraalta ja siistiltä. Sellaiseen voisi ehkä tottuakin, muttei Will kokenut tarpeelliseksi ryhtyä maksamaan mistään kalliista hotellihuoneista. Hän pärjäsi vallan mainiosti ilmankin. Sitäpaitsi aina oli näitä tyhmiä naisia, jotka raahasivat komeita miehiä kämpilleen joten sitä saattoi elää ihan onnellista elämää vaikkei varsinaisesti omaa asuntoa ollutkaan.
Oven auetessa, Will asteli sisälle huoneeseen ja valojen sytyttyä sitä saattoi huomata ettei hotellihuonekaan ollut hullumpi. Itseasiassa yllättävän viihtyisä hotellihuoneeksi. Will hymähti hieman. Nainen oli kai pistänyt enemmän kuin tarpeeksi rahaa saadakseen jonkun tälläisen huoneen yöksi, pariksi. Varmaan rälläsi miehensä rahoilla ja oli kyllästynyt tylsään avioliittoonsa ja petti tuota miehen selän takana. Ja sitten mies ei muka huomannut mitään.
Will sulki oven perässään ja käänsi sitten katseensa Indicoon. Pitäisikö tässä nyt sitten sanoa jotain hienoja sanoja? Eikai. Eihän sitä tähänkään mennessä oltu juuri mitään puhuttu.
Niinpä Will vetäisi Indicon luokseen ja suuteli tuota pakottaen naisen edellään siihen parisängyn reunalle johon he sitten kaatuivatkin.

Matkalla kaksikko ei puhunut mitään ja Indico ohjasi mysteerimiehensä vain pienin elein oikealle hotellille. Hän nyökkäsi vastaanoton miehelle, joka kohotti kulmiaan. Indico oli luonut hyvät suhteet hotellin väkeen, sillä hän yöpyi paikassa usein. Hän nukkui yleensä sviitissä, sillä niissä oli enemmän tilaa, mutta nyt ne olivat olleet varattuja ja yhteen oli mennyt eräs ärsyttävä agentti, joka väitti olevansa aina muita parempi.

Indico avasi oven kortilla ja astui sisään. Hän riisui nahkatakkinsa ja heitti sen rennosti tuolin selkämykselle. Huoneesta näki, että hän oli viettänyt siellä hetken. Työpöydällä oli kasa papereita, jotka olivat kaikki nimettömissä kansioissa. Yhdellä nojatuolilla oli epämääräisen muotoinen urheilukassi ja sängyn päädyssä katseilta piilossa oli Indicon käsiase. Niillä ei ollut nyt mitään väliä kun mysteeri velho vetäisi Indicon lähelleen ja suuteli.

Noita käveli sängylle ja kaatui sille pehmeästi. Suudelma ei ollut mikään hellä. Se oli enemmänkin tulta ja tappuraa. Indico vetäisi miehen takin pois ja kierähti toisen ylle. Yleensä velhojen fyysinen kunto oli paljon surkeampi kuin hänellä. Jostain syystä taikuus tuntui vähentävän lihaksia, mutta mitä Indico kykeni päättelemään käsillään ja kropallaan, Will ei ollut mikään riuku. Se oli positiivista. Eikä Indicokaan sanonut mitään tunnustellessaan sen kerran kumppaniaan. Häntä ei todellakaan kiinnostanut mikään muu, kuin mihin miehen lanteista olisi.

Suudelmasta ja käyttäytymisestä huomasi samantein että molemmat osapuolet halusivat toiselta vain tämän yön. Will ei todellakaan kaivannut elämäänsä ketään ylimääräisiä kun se ainoa hänelle tavalla tai toisella tärkeä oli kadonnut hänen elämästään.
Mutta totta oli ettei hän kuntonsa puolesta ollut mitenkään heikko tai.. riuku. Hän ei ehkä käynyt salilla tai treenannut missään muussakaan muodossa itseään, mutta kyllä kunto silti oli niin hyvä kuin tupakoivalla, kodittomalla ja viskiä kittaavalla kuolonsyöjällä nyt saattoi olla. No, työttömällä kuolonsyöjällä. Hän koki tarpeelliseksi fyysisen kunnon ylläpitämisen, koska eihän sitä tiennyt koska.. joutui tappelemaan aurorien kanssa ja sauva lentäisi johonkin hornaan. Tai koska joutuisi pakenemaan tai jotain. Eikä silloin ollut kovin hyvästä jos kunto loppuisi kesken kaiken..
Häntä ei oikeastaan kiinnostanut mitä kaikkea huoneessa oli vaikka jos olisi sillä hetkellä tajunnut, olisi sieltä voinut löytyä ehkä jotain kiinnostavaakin. Kuten vaikka tietoja Voldemortin olinpaikasta. Mutta sillä hetkellä Voldemort jäi kakkoseksi.

Vaatteet vähenivät vauhdilla ja huoneen kuumuus alkoi samaa tahtia muuttua käsinkosketeltavaksi. Will unohti senkin että Indico oli tuntunut epäilyttävältä ja tuntui itseasiassa edelleen, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä.

Indico riisui omiaan ja mysteerimiehen vaatteita kasvavalla kiihkeydellä. Otteet viestittivät, ettei toisesta haettu muuta kuin yhden yön hyvää panoa ja itsekästä tyydytystä. Mies oli kaikin puolin arveluttava, joten hän sopi Indicolle. Todennäköisesti miestä ei löytyisi mistään jästien rekisteristä ja jos tuo olisi vaarallinen, ruumiin hävittäminen olisi huomattavasti helpompaa.

Noita ahmi miestä käsillään ja ihollaan. Itsevarmuus ei kadonnut mihinkään. Indico oli yhtä varma vuoteessa kuin sen ulkopuolellakin. Hän ei pelännyt vaatia haluamaansa. Mysteeri miehen kanssa oli kylläkin yllättävän mukavaa, sillä tuo ei koettanutkaan lässytellä pehmeyksiä tai kehua häntä. Ei Indicolle tarvinnut kertoa että hän oli kaunis. Hänen arvilleen ei tarvinnut jutella ja vakuutella, miten ne vain kaunistivat.

Lopulta Indico lösähti miehen päältä patjalle. Hän ei ollut vielä huomannut pimeyden piirtoa, sillä oli paljon kiinnostavampiakin asioita katsoa. Nytkin Indico vain kurkotti tupakat yöpöydältä ja sytytti itselleen yhden. Hän tarjosi askia miehelle sytyttäessään omansa palamaan ja siirsi tuhkakupin heidän keskelleen. Indicoa ei kiinnostanut jäädä kuhertelemaan miehen kainaloonkaan.

Indicon siirtyessä pois hänen päältään, Will huokaisi tyytyväisyyttään ja otti vastaan naisen tarjoaman tupakan. Hän nappasi sauvansa yöpöydältä ja sytytti sillä tarjouksen ja vetäisi henkoset. Tämä elämä sopi hänelle. Ei mitään sitoomuksia, katto päällä hetken jos toisenkin ja aamulla hän oli poissa. Niin tälläkin kertaa.
Indicon siirtäessä tuhkakupin siihen heidän väliinsä, Will kääntyi hieman ja karisti palaneet osat pois tupakastaan nostaen sitten katseensa naiseen. Hän ei yhtään ajatellut että tupakkakädessään komeileva piirto oli niinkin esillä eikä hän toisaalta kokenut tarvetta peitelläkään sitä. Yö oli käytännössä ohi.. Eikä hän ollut enää varma halusiko jäädä siihen sänkyyn pidemmäksi aikaa. Nyt se tuntui oudolta, koska oli hereillä ja siinä hetkessä. Yleensä aamulla oli voinut olla kuin ei olisikaan ja vain kadonnut paikalta. Nyt tuntui ikäänkuin.. olisi jo paljastunut. Hän vetäisi uudet henkoset ja kääntyi takaisin selälleen antaen savun liukua ulos huuliensa välistä. Ehkä hän polttaisi tupakan ja lähtisi.
Sen päätöksen tehtyään, Will kääntyi ja nousi istumaan sängynlaidalle. Hän kaivoi lattian vaateröykkiöstä housunsa ja nousi vetääkseen ne jalkaansa.

Indicon lempi henkoset olivat heti seksin jälkeen. Hän puhalsi tyynesti renkaita huuliltaan ja lopulta kierähti vatsalleen. Hän karisti tuhkia kuppiin ja katseli velhoa. Tuo alkoi nousta ja kerätä vaatteitaan. Indico ei sanonut mitään vaan poltteli tupakkaansa täysin tyynesti ilkosillaan. Eikä hän edes vaivautunut piilottamaan katsettaan, joka kulki miehen paljaalla iholla. Nainen ei löytänyt mitään valitettavaa. Miehen peppu oli ainakin tuntunut mukavan timmiltä ja näytti myös. Miesten takapuolet olivatkin Indicon heikkous. Hän oli ehdottomasti peppunainen, sekä vahvat käsivarret vetivät polvet heikoksi.

Indico hymyili ajatuksissaan kämmeneensa ja puhalsi savut ulos keuhkoistaan. "En mä ois sua puukottanu jos oisit halunnu nukkua. En kyllä ois käpertyny kainaloonkaan", noita sanoi huvittuneen kuuloisena. Tiskipoika varmaan luuli, että hän oli ottanut jonkun prostituoidun matkaansa. Eipä se Indicoa haitannut, mutta miksi hän tosin olisi maksanut seksistä? Eikä velho näyttänyt niiltä nätiltä pojilta, joihin Indico joskus törmäsi.

Indicon äänen kuullessaan, Will vilkaisi hieman tuon suuntaan ja hymähti. Ei olisi puukottanut? No, hän ei voinut ottaa sitä riskiä että heräisi aamulla käsiraudoista. Nyt kun hän ajatteli taas ihan aivoillaan, Indico oli käyttäytynyt jotenkin sen verran hämärästi ettei hän ehkä uskaltanut luottaa tuohon niin paljoa että pystyisi vaipumaan uneen samassa huoneessa.
"Hyvä tietää," hän vastasi kuitenkin ja nappasi paitansa siitä lattialta. Hän hujautti oikean kätensä paidan hihaan ja nappasi tupakkansa siksi aikaa käteensä että sai paidan päälleen.
Jos Indico olisi tiennyt hänen pöllineen ne tippirahat, ei tuo olisi varmaan epäillyt että baarimikko oli luullut tuon raahanneen mukaansa jonkin sortin prostituoidun. Sitäpaitsi eivätkös naiset yleensä olleet enempi uskottavampia maksullisia? Jos Williltä kysyttäisiin, hän epäilisi asiat baarimikkona toisinpäin. Että Indico oli se huora ja hän se joka maksaisi. Ehkä hän olisi maksanut naisen niillä hiluilla, jotka oli pöllinyt. Se olisi ehkä ollut ihan hauskaakin Willistä, muttei mies tälläisiä asioita sillä hetkellä miettinyt.
Sen sijaan hän katseli enemmän ympärilleen ja huomioi nyt nimettömät kansiot. Hän tuijotti niitä syrjäsilmällään hetken ja siirsi sitten katseensa pois. Indico ei tosiaan ollut mitä väitti olevansa.. Tai toisaalta eihän tuo väittänyt olevansa mitään.
Mutta nimettömistä kansioista hän ei pitänyt. Hän tunsi astelleensa ansaan ja oli melkein varma että kansioista jokin käsittelisi häntä. Pitäisiköhän hänen vain polttaa ne ennen poistumistaan? Varmuuden vuoksi. Eihän hän nyt halunnut että joku kirjasi hänestä tietoja ylös.. Niinkin imartelevia kuin ne tiedot olisivatkin.

Saatuaan vaatteet ylleen ja takkinsa takaisin niskaansa, Will vilkaisi vielä Indicoa ja nappasi sauvansa siitä yöpöydältä.
"Hyvää yön jatkoa sitten vaan," hän sanoi astellen huoneen halki takaisin ovelle. Hän avasi sen ja kääntyi vielä katsahtamaan taakseen. Samassa hän vetäisi sauvansa taskustaan ja kansiot syttyivät tuleen.
"Ei todisteaineistoa," hän virnisti nopeasti ja katosi sitten oviaukosta käytävään. Samassa käytävän tulipalohälytin alkoi huutaa ja vettä roiskua katossa olevista sammuttimista. Will hymyili tyytyväisenä aikaansaamaansa tuleen, joka kestäisi kunnes kansiot olisivat tuhkaa. Hän kaikkoontui taakseen katsomatta.

[8DDD kiitti! We'll see you again!]

Velho ei selvästikään ollut jäämässä, joten Indico nousi ja kutsui kylpyhuoneesta aamutakkinsa. Hän pujottautui siihen ja sitoi kiinni. Hän työnsi sauvansa taskuun ja käveli kaatamaan itselleen yöpaukun. "Hyvää yön jat... SAATANA!" Indico kirosi kun näki kansioiden roihuavan.

Noita sammutti kansiot sauvallaan ja syöksyi katsomaan tuhoja. Hän kirosi raskaasti huomatessaan miten pahan osuman paperit olivat saaneet. Hän astui käytävään, muttei enää nähnyt miestä. Niimpä Indico tarttui sauvaansa, veti hiustensa seasta muiston ja pujotti sen pieneen pulloon. Hän piirtäisi miehen kuvan ensimäisenä ja jäljittäisi miehen. Tuo oli juuri meinannut tuhota hänen työnsä monen kuukauden ajalta. Hän ei todellakaan pitänyt paperitöistä ja sen tiesivät kaikki. Faksaaja poika muisti sen yhä nahoissaan.

[Indico metsästää Willin ja pieksii kynällä >8D bad boy]