Somebody better put you into your place

((Randa isänsä kanssa tänne! Mikäs se päivämäärä nyt olisi? Sopisiko vaikkapa 21.12.1992, maanantai?))

Christian kulki reippain askelin ministeriön käytävää pitkin. Rauhalliseen päivään oli saatu toimintaa, kun Viistokujalla oli nähty etsintäkuulutettu mies. Chris kuunteli juuri, kun hänen kollegansa kertoi tapauksesta. Viistokujalla vapaapäiväänsä viettänyt ministeriön työntekijä oli huomannut etsintäkuulutuksista tutun miehen kulkevan muina miehinä Viistokujan kaduilla. Ministeriöläisenä hän oli tietenkin heti ilmoittanut auroriosastolle ja vain minuutteja miehen havaitsemisesta, joukko auroreita oli jo matkalla Viistokujalle. Kyseessä oli mies, joka oli langettanut anteeksiantamattomia kirouksia Britannian maaperällä, joten hänet oli etsintäkuulutettu Britanniassa, vaikka kyseessä ei ollutkaan britti. Oli mahdollista, ettei mies edes tiennyt etsintäkuulutuksestaan, kun tämä keskellä kirkastä päivänvaloa teki jouluostoksia Viistokujalla. Neljän muun aurorin kanssa Chris ilmiintyi Vuotavan noidankattilan eteen. Matkalla pubin läpi Viistokujalle ja kohti paikkaa, jossa mies oli nähty, Chris kuunteli tarkkaavaisena ohjeita projektin johtajalta. "Tim, pidä ulkopuoliset kaukana. Bob, Chloe, pysykää taustalla hätätilanteita varten. Chris, hoida puhuminen. Minä hoidan kiinnioton ja tainnutuksen", Michael, keski-ikäinen ja jo melko kokenut aurori käskytti kanssaan kulkevia auroreita. Tämänlainen kiinniotto oli harvinaista herkkua näinä aikoina, kun kaikki oli suhteellisen rauhallista. Aurorin työhön ei nykyään kuulunut paljoakaan oikeiden rikollisten kanssa työskentelyä, vaan enemmänkin pikkujuttuja, joihin kaivattiin vain auktoriteettia. Chris oli hyvin innoissaan siitä, että pääsi mukaan tähän juttuun. Vaikka hänellä olisi ollut pätevyys olla johtavana osapuolena tilanteessa, hän oli ilomielin antanut vastuun kokeneemmalle kollegalleen. Hän oli kuitenkin saanut vastuulleen kiinniottotilanteen vaikeimman osuuden, puhumisen.

Siistiin jästipukuun ja villakangastakkiin pukeutunut Chris sopeutui hyvin Viistokujan vilinään, samaten kuin vaihtelevasti jästivaatteisiin tai velhokaapuihin pukeutuneet kollegansa. He kulkivat ripeästi Viistokujalla yrittäen olla kiinnittämättä enempää huomiota itseensä. Kadut olivat ruuhkaisat, joulun ollessa lähellä, mutta aurorijoukon tieltä siirryttiin pois. Ehkä heistä uhkui jonkinlainen auktoriteetti tai heidän asiansa tärkeys, vaikka kukaan ei millään tavalla paljastanut olevansa aurori. Muutaman askeleen muita edellä kulkeva Michael hiljensi yhtäkkiä askeliaan ja nosti kättään sen merkiksi, että muutkin tekisivät niin. "Kohde näkyvissä", Michael ilmoitti ja Chris siirsi taikasauvansa takin sisätaskusta housujen taskuun, jotta se olisi helpompi ottaa esille tarvittaessa.

//Täältä tullaan ja aika sopii hyvin//

Randa oli saanut hyviä arvosanoja koulussa, niinpä isä lupasi hänelle palkinnoksi ostaa kristallisen sarjan, vanhan lasisen tilalle. Tyttö oli hyvin yllättynyt, isän lupauksesta, mutta salaa iloinen. Hän kulki isänsä kanssa Viistokujalla. Isällä oli ostoslista, johon Randa oli arabiaksi kirjoittanut, kaiken mitä tarvitsi koulussa. Hän oli puolen vuoden aikana kasvaa hurahtanut sen verran pituutta, että hän tarvitsi uuden koulukaavun.

Randa ei yleisesti ottaen tahtonut isänsä kanssa kulkea tai olla samassa huoneessa, sillä tämä aina keksi syyn lyödä nenä mäsäksi tai silmä mustaksi. Niin oli taas tänään. "Randa, älä hidastele, Randa, kävele ryhdikkäästi. Randa, älä katso miehiä", viimeinen sihahdus ja sitten nyrkillä isku päähän. Tyttöparka paineli kädellään kipeää otsaansa, muttei uskaltanut sanoa sanaakaan. Isä tarttui Randan käteen ja veti siitä niin kovasti, että tyttö tunsi olkapäänsä naksahtavan. "Itse hidastelit", isä sanoi kylmän rauhallisesti, kun Randa parahti tuskasta. Isä pysähtyi tytön eteen ja tarttui kipeästi kädellään tytön poskiin ja painoi lujasti sanoessaan: "Jos päästät ylimääräistäkään ääntä, taikasauvani saattaa kiduttaa."
Lapsi parka oli vasta 12-vuotias ja valitettavasti jo kokenut kidutuskirouksen muutamaan kertaan. Hän katsoi parhaaksi olla ihan hiljaa, ettei isä kiduttaisi häntä. Tytön silmistä kuulsi pelko ja hänen isänsä riuhtaisi tytön kipeästä kädestä Matami Malkinin liikkeeseen.
"Uusi koulupuku tuolle", Randan isä sanoi vihaisesti.

Kun Randa oli saanut kassiinsa uuden koulupuvun, niiasi hän sievästi matami Malkinille ja kiitti puvusta.
"Minä sen maksoin", hänen isänsä tiuskaisi ja lisäsi: "Saisit kiittää minuakin."
"Kiitos isä", tyttö sanoi pikaisesti. Mies tulistui ja iski kämmenellä tyttöä poskelle: "Älä sano isäksi."
"Kiitos herra Mohandosh", Randa sanoi itku kurkussa.
Yhtäkkiä tyttö parka törmäsi isäänsä joka oli pysähtynyt katsomaan näyteikkunassa olevia myrkkyjä.
Mies tulistui siitä vain enemmän ja vetäisi sauvan vyötäröltään ja sihahti: "Kidutu."
Ainoa mitä Randan tunsi, oli kuin lihaksia vedettäisiin joka suuntaan ja vielä työnnettäisiin samalla, tytön tuska oli suuri, eikä hän saanut ääntä kurkustaan. Hän tunsi suunnatonta kipua ja tuskaa. Tuntui kuin jokainen jäsen olisi vain nahkan varassa, hän tunsi kuinka raajat menivät mitä oudoimpiin asentoihin ja sijoiltaan mennyt käsi raksahti pahemmin ja murtui. Tytön huntu oli tippunut päästä ja hänen kasvonsa olivat pahassa irvessä, tuskan voimasta.

Pieni joukko auroreita lähestyi rauhallisen näköisesti mutta päättäväisesti miestä ja nuorta tyttöä, jotka olivat juuri poistuneet matami Malkinin kaapukaupasta. Operaation johtaja käski yhden auroreista alkaa ohjata ohikulkijoita toiseen suuntaan ja pyysi kahta muuta auttamaan tätä tarvittaessa. Michael, operaation johtaja, ja Chris lähestyivät kohdettaan reippain askelin. Mies ja tyttö eivät tuntuneet huomanneen, että heidän ympärillään oli vähemmän ihmisiä kuin hetki sitten. Tim teki hyvää työtä käännyttäessään Viistokujalla jouluostoksia tekeviä velhoja ja noitia toiseen suuntaan, vaikka kyseessä olikin Viistokujan lähestulkoon vilkkain katu. Yhtäkkiä Michael nosti kätensä pysähtymisen merkiksi. Chris seisahtui samantien ja jäi tarkkailemaan tilannetta. Mies ja tyttö olivat hekin pysähtyneet näyteikkunan eteen ja tytön törmätessä ilmeisesti isäänsä, miehen taikasauvasta purkautui punainen valo. Hyvin nopeasti Chris vilkaisi Michaelia, jonka kasvot olivat täyttyneet yllätyksestä. Tytön reaktiosta oli hyvin helppo päätellä, että kyseessä oli kidutuskirous eikä mikään muu. Lähtiessään juosten kohti miestä ja kidutettavaa tyttöä, Chris ei voinut olla ajattelematta, että minkälainen ihminen kidutti pientä tyttöä. Chris oli ottanut taikasauvansa esille ja huusi muutamalle velholle, jotka eivät olleet tajunneet tapahtumien kulkua ja olivat sivukujalta päässeet muiden auroreiden ohjauksen ohi: "Pois! Menkää takaisin!" Chrisin äänessä oli kiukkua ja sävy oli selkeästi käskevä, ja velhokaksikko palasi pelästyneenä sivukujalle.

Muutaman askeleen edelle ehtinyt Michael osoitti kidutuskirousta langettavaa miestä sauvallaan ja riisui tämän aseista äänettömällä loitsulla. Loitsujen karjuminen ja ylimääräiset heilahdukset olivat vain teatteria, ja jossain kohtaa aurorin uraa oli opittava käyttämään taikasauvaa tehokkaasti ja unohtaa näyttävyys. Samalla hetkellä Michaelin taikasauvan kärjestä lennähti kestävää köyttä, joka kietoutui miehen ympärille tiukasti. Siinä kohtaa Chris astui vielä muutaman askeleen lähemmäs ja alkoi puhua. " Herra Mohandosh, olette etsintäkuulutettu Iso-Britannian alueella ja meillä on pidätysmääräys johtuen anteeksiantamattomien kirousten käytöstä, joista yhtä todistimme juuri sekunteja sitten", Chris totesi hieman normaalia matalammalla äänellä, josta hänet hyvin tunteva pystyisi havaitsemaan inhoa. "Pyydämme, että olet rauhallinen ja suostut yhteistyöhön Britannian ministeriön kanssa", Chris jatkoi vielä lyhyen tauon jälkeen, samalla kun Michael osoitti miestä omalla taikasauvallaan ja piti toisessa kädessä pidätettävän miehen sauvaa. Yrittäen olla vähemmän uhkaava, Chris piti oman taikasauvansa tiukasti kädessään ja osoitti sillä maata. Hän oli jatkuvasti valmiustilassa ja sivusilmällä hän näki myös kollegansa Chloen tarkkailevan tilannetta herkeämättä.

Randa tunsi kuinka hän yhtäkkiä lysähti maahan, hänen jokaista lihastaan pakotti ja kyyneleet valuivat hänen silmistään, kun hän inisi tuskasta. Hän yritti tajuta mitä tapahtui.
"Tyttö on omani, minulla on oikeus rangaista sitä!" hän kuuli isänsä huutavan.
Randa käänsi katseen isäänsä, joka oli köysissä ja tämän sauva oli vieraalla velholla.
Tyttö parka ei voinut liikahtaa, niin järkyttynyt hän oli tapauksesta, hänelle ei tullut mieleenkään puolustaa sitä hirviötä, jota hän kutsui isäksi.

Tytön arka ja pelokas katse harhaili ja eräs noita tulikin hänen vierelleen, pitäen tytön huntua. Randa ei tiennyt miten olisi ja hän pelästyi noitaa ja vaistomaisesti vetäytyi. Kuitenkin hänen isänsä oli paikalla, vaikkakin köysissä, eikä Randa uskaltanut mitään, niin nujerrettu hän oli.
Hänen isänsä alkoi huutaa arabiaksi solvauksia, hän syytti että oli jäänyt kiinni tytön typeryyden ja törkeän käytöksen takia. "Minähän pyysin jo anteeksi isä, herra Mohandosh", tyttö sanoi pidätellen itkua. Hänen isänsä lateli pahimpia kirouksia ilmaan arabiaksi. "Jätän mieluummin ne kääntämättä", hän sanoi ja katsoi miestä, joka oli isän saanut "aisoihin".
Tyttö oli edelleen hämmentynyt, hänen murtunut olkapäänsä oli enää ainoa kivulias muisto äskeisestä, mutta sekin riitti. Käsi oli mennyt veltoksi ja pienikin liike koski siihen.
Randan silmistä valuvat kyyneleet, olivat enemmän jo hämmennyksen kuin kivun aiheuttamat. Kun hän yritti nousta, hän parahti tuskasta, sillä käsi oli kovin kipeä.
Hänen isänsä katsoi häntä vihaisena ja sihahti, että hän järjestäisi tytön hautaan.

Mies ei tuntunut olevan kovin yhteistyöhaluinen, kun tämä alkoi huutaa oikeuksistaan rangaista omaa tytärtään. Chris vilkaisi Michaelia, joka vaikutti katsovan arabimiestä aivan yhtä tuomitseva katse kasvoillaan kuin mitä Chrisillä itselläänkin. "Britannian maaperällä sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta käyttää anteeksiantamattomia kirouksia, vaikka kohteena olisi oma saappaasi", Chris sanoi kylmästi mutta kuuluvalla äänellä. Mies alkoi saman tien huutaa jollain vieraalla kielellä, jota Chris ainakaan ei ymmärtänyt. Michael ei vielä tehnyt mitään hiljentääkseen miestä, sillä yleensä oli vain parempi pidetettyjen pitää hetki meteliä, niin tilanne loppui rauhallisemmin. Mies oli kuitenkin köysissä eikä fyysisesti vaikuttanut tekevän vastarintaa. Ensimmäistä kertaa Chris huomioi paikalla olevan tytön, joka oli ollut kidutuskirouksen uhri. Chloe oli mennyt auttamaan tyttöä, kun loput aurorijoukosta tekivät kaikkensa saadakseen Viistokujalla ostoksia tekevät noidat ja velhot pysymään poissa. Miehen huuto oli herättänyt huomiota ja monet uteliaat olivat jo tulleet seuraamaan tilannetta.

Kun mies oli rauhoittunut hieman, eikä enää huutanut täyttä kurkkua, Chris kääntyi takaisin katsomaan pidätettyä miestä. Hän kuuli takaansa parahduksen tytön suusta. Ilmeisesti kidutuskirous oli jättänyt jotain pysyviä jälkiäkin, mutta tällä hetkellä oli tärkeämpää saada pidätys loppuun ja sitten vasta miettiä tytön kohtaloa. "Matkasi jatkuu nyt suoraan oikeudenkäyntiin ja tällä todistajamäärällä vielä tämän päivän aikana Azkabaniin", Chris ilmoitti. Häneltä ei herunut pienintäkään sympatiaa miestä kohtaan ja muut aurorit tuntuivat olevan samaa mieltä. Michael nyökkäsi Chrisille ja lähestyi pidätettyä miestä. "Kaikkien turvallisuuden takaamiseksi aiomme tainnuttaa sinut", Chris sanoi, juuri hetkeä ennen kuin Michael tainnutti miehen. Herra Mohandosh valahti tajuttomana maahan ja vasta silloin Chris alkoi kuulla metelin ympäriltään. Hän kuuli, miten hänen kollegansa huusivat väkijoukolle, että mitään nähtävää ei ollut ja pikkuhiljaa ihmiset lähtivätkin takaisin omille teilleen. Michael huikkasi Timin ja Bobin luokseen ja he alkoivat tutkia pidätetyn taskuja ja muuta rutiinia. Chris suuntasi askeleensa pikkutytön luokse. Chloe oli joutunut poistumaan kun väkijoukko oli alkanut liiankin uteliaaksi jälleen kerran. Arabikulttuuria sen paremmin tuntematta Chris ei kuvitellut asiassa olevan mitään erikoista, kun hän kyykistyi tytön vierelle. "Hei, oletko kunnossa? Käsi taitaa olla vähän rikki?" Chris kyseli, äänellä joka oli täysin erilainen siihen nähden mitä se oli vasta hetki sitten ollut. Hän oli virittänyt kasvoilleen ystävällisen hymyn ja äänestä hehkui samaa lämpöä, mitä Chrisin äänessä tavallisestikin oli.

Randa seurasi isän huutoa vierestä ja roikotti murtunutta kättään vierellään. Hän ei liikuttanut sitä, sillä niin kovasti siihen koski.
Randa katsoi itkien tilannetta sivusta. Hän ei tiennyt itkikö tuskalle, vai sille että tilanne oli yllättävä, ehkä ne molemmat vaikuttivat yhtä vakavasti hänen sisimpäänsä. Hänen isänsä raivosi kirouksia Britannian byrokratiasta, kun ei saanut omaa lastaankaan kurittaan. "Tyttö tarvitsee kuria, se on tyttö", isä sihahti ja hetken kuluttua olikin jo tajuttomana.

Randa katsoi silmät kyynelistä märkinä ja hämmästyksestä pyöreinä isäänsä ja yllättyi kun äsken vihaisena ollut mies tuli hänen eteensä ja puhui lempeästi. Tyttö hädissään nappasi hunnun sylistään ja yritti saada sen päähänsä, huonolla menestyksellä. Miehen ääni oli lämmin ja hellä, hän oli kerran aiemmin elämässään kuullut yhtä lempeän äänen miehellä ja se oli Dumbledorella, kun hän tuli tapaamaan ensi kerran Randaa.
Tyttö katsoi alistetuin ja aroin silmin miestä, joka oli pelastanut hänen. Tyttö puristi terveellä kädellään huntuaan todella epävarmasti ja yritti vielä saada sen päähänsä, muttei onnistunut.

"Se pakottaa pitäämään huntua", oli ainoa mitä hän sai sanottua ja lisäsi: "Ko-koska olen kuulemma ruma." Tyttö parka ei voinut irrottaa otettaan hunnusta. Hän oli alistettu huntuun ja alistettu pelkoon, että kaikki miehet saisivat piestä häntä. Vaikka mies oli lempeä-ääninen ja huokui turvallisuutta, ei tyttö parka päässyt pelosta niin vain eroon. Kun käden rikkonaisuus tuli miehen suusta lempeästi, käänsi tyttöressu katseensa käteen ja takaisin mieheen ja laski alistetun katseensa ja mutisi: "Joka kerta kun olen nähnyt isän, saan koulussa mennä sairaalasiipeen." Tyttö sanoi itkuisella äänellä. Hänen kipeä kätensä roikkui velttona ja tuskaisena vieressä: "Koska olen tyttö."
Niin, koska Randa oli tyttö, hän oli aina elänyt uskossa, että häntä sai kohdella miten kurjasti tahansa, koska hän oli tyttö.

Tytön sanat saivat Chrisin hämmentymään. Ennen kuin hän ehti vastata tytölle mitään, Michael käveli Chrisin vierelle. Chris yritti nyökätä tytölle rohkaisevasti noustessaan ylös hetkeksi. "Me lähdemme ministeriölle, onko täällä kaikki kunnossa?" Michael kysyi Chrisiltä vilkaisten tyttöä ja sen jälkeen Chrisiä. "Reissu Mungoon taitaisi olla paikallaan. Voin lähteä tytön kanssa sinne. Te varmaan pärjäätte?" Chris selvitti tilannetta tehtävän pomolle. Chris sai myöntävän vastauksen ja Michaelin lähdettyä takaisin kohti muita auroreita, Chris kyykistyi taas maahan. "Voin laittaa siihen käteen väliaikaisen lastan, mutta on parempi lähteä käymään Mungossa korjaamassa se käsi. Pelkällä lastalla se ei korjaannu ja minua ei voi edes verrata Mungon parantajiin", Chris sanoi pikkutytölle ystävällisesti. Hän otti taikasauvansa esille samalla kun esitteli itsensä. "Ai niin, minun nimeni on Christian", hän sanoi tutkaillen tytön kättä. Chris osoitti kättä sauvallaan ja siihen ilmestyi lasta, joka piti käden ainakin paikoillaan. "Se ei ole mikään taidonnäyte, mutta riittää tähän hätään. Oletko ilmiintynyt koskaan?", Chris kysäisi. Matka ei ollut kovinkaan pitkä, mutta kovia kokeneen tytön olisi luultavasti helpompi silti ilmiintyä kuin lähteä kävellen Pyhään Mungoon.

Chris auttoi tytön seisomaan. "No niin, pidä tiukasti kiinni, ettet tipu matkasta. Tunne voi olla vähän epämukava, jos et ole tottunut siihen", Chris sanoi samalla kun tarttui tytön käsivarresta. Tarkistettuaan, että tyttö oli valmis lähtöön, Chris ilmiintyi Pyhän Mungon sairaalan sisäänkäynnille. Hän mietti asioita, joita hänen olisi vielä tytöstä selvitettävä ennen kuin pääsisi palaamaan ministeriölle. Chris toivoi, että tyttö kävisi Tylypahkaa ja että hänellä olisi muutakin perhettä kuin rikollinen isä, sillä se helpottaisi asiaa huomattavasti. Kunhan he pääsisivät sairaalaan, kaikki varmaan selviäisi helposti.

((Tuli nyt pientä autohittiä, mutta ei varmaankaan haittaa. :) ))

//Joo ei haittaa.//

Randa tuijotti kyyneleisin silmin miestä. Hänen olonsa oli hermostunut ja hän ei oikein tiennyt miten päin, olisi. Toinen mies tuli paikalle ja he puhuivat jotain ministeriöstä. Viekö ne isän, herra Mohandoshin pois. Minä en osaa kulkea täällä yksin! Ajatus huusi Randan päässä. Kun miehet puhuivat Mungosta, hän muisteli sen olevan joku sairaala tai vastaava. Hän kuuli kuinka tuo häntä auttanut kiltti mies, lähtisi hänen kanssaan. Häntä hermostutti, vieras mies ja hän. Toisaalta tuo vieras hyväntekijä oli paljon turvallisemman tuntuinen, kuin se mies, jota hän ei saanut edes isäksi sanoa.
Kun mies palasi hänen vierelleen, tuo otti taikasauvan esille. "Älä kiduta", tyttö sanoi automaattisesti. Hänellä oli kokemusta, kun mies otti sauvansa käteen, mutta hänen päässään alkoi takoa: Rauhoitu Randa, Dumbledoren sauvakaan ei tehnyt vahinkoa, eikä tuokaan mies vahingoita sinua.

Mies esitteli yhtäkkiä itsensä Christianiksi ja tyttö katsoi vain miestä hämmästyneenä, kunnes sai änkytettyä: "Ra-Ra-Randa." Hänen puheensa alkoi olla katkonaista, niin paljon häntä hermostutti, mutta kuitenkin hän jo jollain tasolla luotti mieheen, joka taikoi lastan hänen käteensä. Kipu ei lientynyt, mutta ei se ainakaan pahentunutkaan, tai mistäpä Randa sitä tiesi, hän oli niin tottunut, että isän kanssa sattui ainakin johonkin ruumiinosaan.

Kun Christian kysyi, oliko Randa ennen ilmiintynyt, sana oli niin kummallinen tytön mielestä, että hän sai änkytettyä: "E-e-en k-kai."
Kun tuo auttoi Randan seisomaan, hän varoitteli, että tunne voisi olla epämukava. Tyttö nielaisi kuuluvasti, häntä pelotti ajatus. Häntä oudoksutti ajatus, että pitäisi puristaa vierasta miestä, mutta kun tämä mainitsi, että voisi tippua, niin hän puristi terveellä kädellään niin lujasti Christiania, että putoamisen vaaraa ei olisi varmasti.
Kun he olivat Pyhän Mungon sisäänkäynnillä, Randa oli lakanan kalpea, hänen sisuskaluissaan kiersi inhottavasti ja hän asetti terveen kätensä rintaa vasten. "V-voin pa-hoin", hän sai henkäistyä. Hän katsoi miestä silmiin ja oli ihmeissään, kun ei saanut röyhkeydestään iskuja.

Chris yllättyi jälleen, kun ennen kuin hän taikoi tytön käteen lastan, tämä pyysi häntä olemaan kiduttamatta. Chris meinasi sanoa jotain, muttei kuitenkaan osannut vastata siihen mitenkään. Tyttö oli selvästi kokenut aivan liian paljon pahoja asioita siihen nähden, että ikää tällä tuskin oli vielä kovinkaan paljoa.
Tyttö esitteli itsensä, vaikka Chris ei ollut aivan varma ymmärsikö tytön nimen oikein, äänen ollessa epävarma ja tärisevä. Ilmeisesti tyttö oli kuitenkin nimeltään Randa. Randa ei ollut aiemmin ilmiintynyt ja Chris pystyi vain toivomaan, että se ei aiheuttaisi liikaa pahaa oloa.

Pyhän Mungon sisäänkäynnille päästyään Chris katsahti ympärilleen. Katu oli melko hiljainen. Randa ilmoitti voivansa pahoin ja Chris huokaisi. "Se on ihan normaalia. Sen pitäisi mennä pian ohi. Pääsetkö kävelemään, niin voimme mennä sisälle?" Chris kysyi ja astui muutaman askeleen lähemmäs näyteikkunaa. Hän kertoi mallinukelle, että hänellä oli mukanaan kätensä loukannut potilas. Chris käänsi katseensa Randaan. "Mennään ihan rauhassa. Tästä pitää kävellä läpi", Chris sanoi ja nyökkäsi kohti rakennuksen seinää. Kun Randa oli saanut otettua muutamat askeleet seinän läpi, he löysivät itsensä Pyhän Mungon sairaalan aulasta. "Istu vaikka tuohon, täytyy jonottaa hetki", Chris totesi katsottuaan aulassa olevia ihmisiä ja osoitti tuolia lähellä sisäänkäyntiä. Heitä ennen olisi vielä ainakin kaksi muuta potilasta odottamassa aulassa olevan hoitajan ohjeita. "Käytkö sinä Tylypahkaa? Entä onko sinulla muuta perhettä kuin, hmm, isäsi?" Chris kysyi. Hänen oli tiedettävä, keneen otettaisiin yhteyttä. Tyttöhän voisi palata vaikka samantien Tylypahkaan, se olisi luultavasti vain pienen järjestelyn päässä. Dumbledore ottaisi Randan takaisin Tylypahkaan varmasti ilomielien, jos tyttö vain siellä kävi kouluaan.

Randa nieleskeli pahaa oloaan, kunnes oli valmis jatkamaan matkaa.
Hän oli hämmästynyt mallinukesta joka otti vastaan viestit tai jotain.
Tyttö astui miehen rinnalla sisälle ja istuutui tuon kehoituksesta tuolille.
"Käyn Ty-lypahkaa", tyttö vastasi miehen koulukysymykseen. Kun tuo uteli perheestä, Randa mietti mitä vastaisi: "O-on äiti, mu-mutta hä-ntä ei saa yhteyteen. S-setän Dul-Ai o-n vastuussa äidistä, kun i-isä on po-poissa."
Tyttö parka änkytti, hän ei vain kyennyt lopettamaan sitä niin vain.
"Mi-mitä minulle tapahtuu?" hän lopulta purki kysymyksen, joka oli häntä pohdituttanut jonkun aikaa. Hän hätkähti jokaista pientä ääntä, jotka käytävillä kaikuivat, kun hän yhtäkkiä muisti. "Hu-huntuni jäi Viistokujalle", hän huokaisi, mutta yhtäkkiä hän näki ajatuksen valon silmissään. "Jo-jos te viette isän pois, saanko luopua hunnustani kokonaan?" hän kysyi yhtäkkiä tuolta mieheltä ja lisäsi: "Minä en tykkää siitä."

Hän kyllä aavisteli, että setä Dul-Ai pakottaisi hänet pitämään huntua, mutta se oli tukahduttavan kuuma ja aina tiellä. Yhtäkkiä heidän eteensä pysähtyi kyömynenäinen mies, joka jupisi: "Taas noita ilotyttöjä." Randa katsoi miestä hämmästyneenä, hän ei ymmärtänyt tuon puheesta mitään. Hän nojautui Christiani vasten ja kysyi: "Mitä se tarkoittaa?" Ja aivan änkyttämättä.
Tyttö katsoi miestä silmiin ja katsoi kyömynenäisen perään. "Onko Britanniassa miehilläkin hameet?" yyttö kysyi hämmästyneenä Christianilta, sillä miehellä oli selvästi hame, ei kaapu. Randa raapi otsaansa ja tunsi siinä olevan haavan, josta alkoi vuotaa verta hänen kasvoilleen. Tytön silmät revähtivät auki ja hän katsoi kättään, jossa oli verta.

Chrisille selvisi, että tyttö kävi Tylypahkaa ja perheenjäseniäkin löytyi. Chris nyökkäili tiedoille ja oli helpottunut. Nyt asiat eivät olisi kovin monimutkaisia ja Mungon parantajat saisivat jatkaa siitä mihin Chris asiat jättäisi. Hänen olisi kuitenkin palattava töihin pian. Tyttö alkoi kysellä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. "Hoidetaan sinut nyt ensin kuntoon ja sairaalan henkilökunta ottaa varmasti sitten yhteyttä perheeseesi ja Tylypahkaan. Kyllä tästä kaikki järjestyy", Chris vastasi ja yritti olla rohkaiseva. "Ja hunnustasi en osaa kyllä sanoa mitään", Chris totesi. Toki hän näki melkein päivittäin hunnutettuja naisia Lontoon kaduilla, mutta hän ei ollut koskaan tutustunut muslimikulttuuriin tai naisten huntujen käyttöön.

Chris katseli hetken ympärilleen. Heitä ennen oli enää yksi mies, joka oli juuri nilkuttamassa vikisten vastaanottotiskille. Siinä samassa Chrisin ja Randan eteen pysähtyi mies. Miehen kommentti oli jotain niin kummallista, että Chris ei tiennyt olisiko hänen pitänyt itkeä vai nauraa. Kyseessä oli kuitenkin selvästi joku joltain osastolta karannut potilas, sillä hetken kuluttua Pyhän Mungon limenvihreään kaapuun pukeutunut parantaja kiirehti nykimään miehen takaisin omalle osastolleen. "Se oli vain joku sekopää", Chris sivuutti tytön kysymykset. Chris huomasi, kuinka pieni ruhje tytön otsassa alkoi vuotaa verta ja hieman hajamielisesti kaivoi takkinsa taskusta nenäliinan, jonka ojensi Randalle.
Nilkuttava mies oli johdatettu vammaansa vastaavalle osastolle ja vastaanoton noita huusi seuraavaa potilasta. "Odota siinä, minä käyn hoitamassa puhumisen", Chris sanoi ja lähti vastaanottotiskille. Hän selitti noidalle olevansa aurori ja että hänellä oli mukanaan kidutuskirouksen uhri, joka oli satuttanut kätensä. Hän selitti, että tytön isä oli pidätetty ja että muuta perhettä löytyi. Vastaanoton noita oli hyvin ymmärtäväinen ja Chris pääsi nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Muutaman minuutin päästä hän palasi takaisin Randan luokse ja istui tytön viereen. "Hoitaja tulee pian hakemaan sinut tästä, niin kätesi korjataan ja pääset lepäämään. Sairaalasta on luvattu ottaa yhteyttä perheeseesi ja myös Tylypahkaan. Sinusta huolehditaant täällä hyvin, sinun ei tarvitse olla huolissasi. Jos haluat, niin pääset varmaan palaamaan Tylypahkaan vaikka heti tänään", Chris selitti tytölle. "Minä odottelen tässä vielä niin kauan, että hoitaja tulee hakemaan sinut, mutta sen jälkeen palaan töihin", hän jatkoi vielä.

Randa oli hieman pettynyt, ettei mies osannut hunnusta luvata, mutta hän ei näyttänyt pettymystään, sillä hän kuitenkin ymmärsi, että kulttuuri oli toiselle vieras.
Tyttö tarkkaili ympärilleen tapahtumia, kun haavasta alkoi vuotaa verta, hän sai Christianilta nenäliinan ja hän painoi sen haavalle.
Kun Christian meni vastaanottotiskille, Randalle tuli heti jotenkin orpo olo, hän ihmetteli sitä itsekin, kuinka hän täysin luotti tuohon mieheen. Hän katsoi miestä vaivihkaa, kun tämä jo tuli takaisn häntä kohti, hän huomasi miehen olevan melko komea ja lempeä, hän olisi halunnut ikuisesti tuijottaa tuota itseään reilusti vanhempaa miestä ja tunsi sydämessään pienen voltin, aina kun katsoi miestä. Hän kuitenkin käänsi katseen takaisin syliinsä, hänhän oli ihan kakara vielä, verrattuna auroriin, joka oli vain tehnyt työtään.

Kun tuo lupasi odottaa hänen kanssaan niin kauan, että hoitaja tulisi hakemaan häntä. Randa toivoi salaa, että hoitaja viipyisi kauan, sillä Randa nautti tuon miehen seurasta ja olemuksesta, voimakkaasta kivusta huolimatta.
Kun lopulta tuli nuori naishoitaja, tarttui tuo lempeästi Randan käteen ja sanoi Christianille: "Minä hoidankin tytön tästä eteenpäin." Nainen hymyili lempeästi Randalle ja lähti viemään tyttöä osastolle.
"Kiitos avusta", Randa sanoi, ja katsoi miestä silmiin. Hänen katsestaan paistoi kiitos ja ihastuminen, ellei jopa lapsen rakkaus. Hoitaja talutti ruhjoontuneen Randan käytävää pitkin ja tyttö käänsi ihastuneen katseensa vielä mieheen, ennen kuin hän hoitajan kanssa kääntyi kulmasta.


//Kiitos huimasti tästä hauskan nastasta pelistä. :: //