Reynardine Leslie Welz

Rey Welz

 

Nimi: Reynardine Leslie Welz
Ikä: 28-35 vuotta (syntynyt 15.5.1962.)
Perhe
Isä: Alec Welz (kadonnut)
Äiti: Julia Welz (kuollut)
Verenperintö: Puhdasverinen
Vanha tupa: Luihuinen (1973 - 1980)
Asema: Kuolonsyöjä
Ammatti: Baarimikko Lohikäärmeen luola -nimisessä yökerhossa, joka sijaitsee Iskunkiertokujalla
Asuu: Jästien Lontoossa kerrostaloyksiössä
Sauva: 12", pihlajaa, feenikslinnun pyrstösulka, melko taipuisa
Suojelius: Näätä
Ulkonäön antaa: Jackson Rathbone
Pelaaja: Hopeakettu



Ulkonäkö:
Pituus: 177cm
Reyllä on tummanruskeat puolipitkät hiukset, jotka kihartuvat hiukan ja ovat lähes aina rennosti sotkussa. Leuassa näkee yleensä hiukan parransänkeä. Miehen silmät ovat valaistuksesta riippuen joko vihreät, pähkinänruskeat tai jotain siltä väliltä. Reyn iho on tasaisen vaalea, hieman kalpeakin. Mies on keholtaan hoikka ja sopusuhtainen. Hän ei ole erityisen vahva, mutta terve ja suhteellisen hyväkuntoinen. Reyn hampaat ovat valkoiset ja suorat, eikä miehen kasvoilla näy vielä juuri merkkiäkään vanhenemisesta. Reyllä on kehossaan muutamia arpia. Miehen vasemman kämmenen poikki kulkee vino valkoinen viiltoarpi, ja samantapaisia lähes kymmenen sentin mittaisia ohuita viiruja löytyy kyljistä ja vatsasta yhteensä viisi. Mies ei muista niiden syntyä, mutta olettaa isänsä viiltäneen häntä veitsellä, kun hän oli pieni. Kuolonsyöjä kun on Rey kantaa vasemmassa käsivarressaan pimeänpiirtoa. Pimeänpiirron vuoksi Rey käyttää lähinnä pitkähihaisia paitoja. Joskus lyhythihaisen kanssa tai siltä varalta, että päätyy riisumaan paitansa, hän piilottaa piirron esimerkiksi sideharsolla tai jonkinlaisella nauhalla.

Rey on tottunut käyttämään enimmäkseen jästivaatteita, mutta pukeutuu tilanteen mukaan myös kaapuihin. Hän suosii tummia maanläheisiä värejä ja tahtoo vaatteiden olevan ennen kaikkea mukavia päällä. Mitään kovin mautonta ja nuhjuista mies ei kuitenkaan pistä päälleen, vaan pukeutuminen on melko siistiä ja perustyylikästä.



Luonne:
Rey on varsin sopeutuvainen ja ovela hankkiutumaan muiden suosioon. Hän käyttäytyy enimmäkseen kovinkin miellyttävästi ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Rey on ystävällinen ja sosiaalinen ja viihtyy ihmisten seurassa. Vaikka mies on kuolonsyöjä, tämä käy arkielämässä kenestä tahansa rennosta ja huumorintajuisesta velhosta.

Mukavan kuorensa alla Rey on kuitenkin itsekeskeinen ja säännöistä piittaamaton. Hän tavoittelee häikäilemättömästi omaa etuaan muiden kustannuksella, eikä juuri tunne omantunnontuskia toisille aiheuttamastaan kärsimyksestä. Rey on kasvanut maailmassa, jossa jokainen huolehtii itsestään, eikä heikoista välitetä. Tämän vuoksi hänestä on tullut todella välinpitämätön. Moraali ei merkitse Reylle mitään, joten hän valehtelee tarvittaessa ja saattaa esimerkiksi varastaa tilaisuuden tullen.
Kuolonsyöjä Rey ei kuitenkaan ole siksi, että pitäisi toisten satuttamisesta tai olisi jästivastainen, vaan koska uskoo hyötyvänsä siitä ja olevansa voittajien puolella. Ja arvostaa elämäänsä. Suoraan sanottuna Voldemort herättää miehessä pelkoa, ja hänestä olisi typerää asettua vastustamaan tätä.

Rey on yllättävän pitkäpinnainen ja kärsivällinen, ja häneltä puuttuu lähes kaikki ylimääräinen ylpeys. Hän ei paljon välitä naurunalaiseksi joutumisesta tai siitä, jos häntä pidetään pahana ihmisenä. Rey voi tarkoituksellisesti antaa itsestään huononkin kuvan, jos uskoo hyötyvänsä siitä. Eikä Rey ole kiinnostunut esimerkiksi vallasta ja suosiosta itsessään vaan ainoastaan niiden tuomista käytännön eduista. Hän ei ole niitä ihmisiä, jotka haluavat olla jotain tai unelmoivat suuria. Oikeastaan Rey ei tahdo muuta kuin elää elämänsä mahdollisimman mukavasti ja kivuttomasti.

Pinnallinen kaveruus ja läheisyys sujuu Reyltä luontevasti, mutta mies ei todellisuudessa helposti luota kehenkään tai välitä toisista aidosti. Enimmäkseen hän vain pyrkii hyötymään muista ihmisistä. Reyn näyttelijän taidot kuitenkin kätkevät hyvin nuo tunnepuolen "pienet" puutteet, ja varsinkin naisten hurmaamista hän harrastaa mielellään.



Menneisyys:
Reynardine Welz syntyi vuonna 1962 Tylyahossa ja jäi puhdasveristen vanhempiensa ainoaksi lapseksi. Perhe muutti jästien Lontooseen kolmisen vuotta Reyn syntymän jälkeen. Tylyahon väki oli nimittäin alkanut huomata, että Reyn isä Alec pahoinpiteli toistuvasti sekä vaimoaan että pientä poikaansa. Reyn ollessa 4-vuotias Alec meni liian pitkälle vaimonsa Julian satuttamisessa, ja Julia kuoli vammoihinsa. Kun Alec tajusi tappaneensa vaimonsa, tämä karkasi, ettei joutuisi vastuuseen teostaan. Mies vain otti ja katosi jättäen poikansa oman onnensa nojaan, mistä jästinaapurit löysivät tämän äitinsä ruumiin viereltä. Kun äiti oli kuollut, isää ei löydetty, eikä Welzien sukulaisista ollut tietoa, Reynardine sijoitettiin Lontoon laitamilla sijaitsevaan orpokotiin. Orpokodissa oli sekä jästejä, että velhoja, ja jästilapset unhoitutettiin, kun nuo lähtivät sieltä.
Reyn psyyke on suurimmilta osin torjunut traumaattiset kokemukset, joten miehellä ei ole mitään varsinaisia muistoja elämästään ennen orpokotia. Jäljellä on vain joitakin sekavia ja synkkiä mielikuvia pelosta ja kivusta, sekä muutama arpi, joiden hän otaksuu olevan isänsä aiheuttamia.  

Köyhässä orpokodissakaan Reyn elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Lapsia oli paljon ja henkilökunta suhtautui heihin välinpitämättömästi. Ruokaa sai juuri riittävästi, eikä mukavuuksista ollut tietoakaan. Isommat lapset kiusasivat pienempiä aina kun aikuisten silmä vältti. Aluksi Reytäkin kiusattiin. Parin ensimmäisen orpokotivuotensa aikana hän oli säikky ja ahdistunut, ja huusi öisin nähden sekavia painajaisia entisestä elämästään.
Rey oli kuitenkin fiksu lapsi ja oppi pikkuhiljaa piilottamaan heikkoutensa ja hankkiutumaan vahvempiensa suosioon. 7-vuotiaana hän oli jo mukana orpokodin isojen poikien jengissä, ja osallistui näiden käskystä toisten lasten kiusaamiseen. Vaikka poika ei ollut luonnostaan aggressiivinen, hän oppi jo varhain, että osallistumalla muita vahingoittavaan toimintaan oli helppo pelastaa oma nahkansa siltä. Myöhemmin orpokotiin alkoi tulla välittävämpää henkilökuntaa ja lapsille paremmat olot, mutta Rey oli silloin jo liian iso ja epäluuloinen luottaakseen uusiin aikuisiin sen enempää kuin vanhoihinkaan.

Rey sai kutsun Tylypahkaan, missä poika lajiteltiin luihuisen tupaan. Tupatoverit toivottivat Reyn tervetulleeksi joukkoonsa. Tylypahkassa hän sai ensimmäiset varsinaiset kaverinsa ja tajusi viihtyvänsä toisten ihmisten seurassa. Reystä tuli sosiaalinen ja melko suosittukin oppilas, joka myös panosti opiskeluun. Mutta Tylypahkassakin hän hakeutui porukoihin, joissa rikottiin sääntöjä ja kiusattiin muita. Siten hän varmisti, ettei joutuisi enää itse uhriksi.
Tultuaan täysi-ikäiseksi Rey lähti orpokodista, ja asettui asumaan jästien Lontooseen vuokralle kerrostaloyksiöön.

Pian koulusta valmistumisensa jälkeen Rey liittyi muutaman kaverinsa mukana kuolonsyöjiin noudattaen edelleen vanhaa selviytymiskeinoaan: lyö tai tule lyödyksi. Kuolonsyöjien riveissä Reylle kuitenkin selvisi, että toiminta oli paljon raaempaa ja kuri ankarampaa, kuin mihin hän oli tottunut. Ei voinut sanoa, että Rey olisi katunut liittymistään, mutta hänestä tuntui, että Pimeyden lordin seuraajana oleminen oli ehkä lähes yhtä vaarallista kuin tämän vastustaminen. Olivathan Voldemortin antamat tehtävät ja epäonnistumista seuraavat rangaistukset aivan toista luokkaa kuin nuorisojengeissä. Siispä Rey pyrki pysymään vain yhtenä huomaamattomana tukijana sen sijaan, että olisi kilpaillut muiden kanssa uuden isäntänsä suosiosta tai yrittänyt saada itselleen tärkeimpiä tehtäviä.

Nuori Rey ei ehtinyt toimia kuolonsyöjänä kauaakaan ennen kuin Voldemort oletettavasti kukistui. Eikä mies lähtenyt etsimään isäntäänsä. Hän oli lähinnä helpottunut päästyään pois Pimeyden lordin uhkaavasta varjosta.  Reyn tavoite pysyä huomaamattomana oli onnistunut niinkin mainiosti, ettei häntä edes tiedetty kuulustella Voldemortin tukemisesta saati sitten suljettu Azkabaniin sen vuoksi. Mies siis jatkoi elämäänsä vapaana pimeänpiirtoaan piilotellen, kuin ei olisi koskaan kuolonsyöjä ollutkaan.
Rey sai työpaikan Iskunkiertokujalla sijaitsevasta Lohikäärmeen Luola-nimisestä yökerhosta, jossa alkoi toimia baarimikkona. Vaikka baarissa ramppasi kyseenalaista väkeä, seuraavat vuodet olivat Reylle enimmäkseen rauhallista aikaa.

Kun Voldemort palasi, Rey liittyi takaisin kuolonsyöjien riveihin tuntien pelkoa, mutta myös kiinnostusta. Hän uskoi Voldemortin voittoon ja siihen, että tulisi vielä itse hyötymään tuon kannattajana.

 

Muuta:
- Rey on luotu 15.11.2012.
- Rey näkee yhä joskus painajaisia, jotka juontavat juurensa hänen väkivaltaisesta varhaislapsuudestaan.
- Noista traumaattisista kokemuksista johtuen ankeuttajilla on Reyhin tavallista voimakkaampi vaikutus.
- Rey pitää kovasti makeista herkuista kuten leivonnaisista ja suklaasta.
- Rey inhoaa Irvetan vaunuja, hormipulverilla matkustamista ja muuta samantapaista menoa, sillä se tekee hänet huonovointiseksi.
- Ei pidä myöskään lentämisestä ja on aika huono ohjaamaan luutaa.
- Oli samassa orpokodissa Gabriel Scottin kanssa.
- Ei pidä talvesta, enemmän kesäihmisiä.

Video