I had a bad morning

keskiviikko 17.1.1996 ( rodolphuksen kohtaamisen jälkeen --> )

Kaikkoonnuttaan puistosta sen sauvan palasensa kanssa oli Remy heti suunnannut vessanpyttyjen kautta Ministeriöön ja omalle osastolleen raportoidakseen asiasta. Tottakai asiasta nousi heti jonkinlainen haloo ja paikalle lehetettiin pari auroria asiaa tarkistamaan vaikka hän oli varma, ettei Rodolphus siellä istunut odottamassa.
Esiteltyään pomolleen sitä katkennutta sauvaa ilmoitti hän suoraan, ettei todellakaan jäisi tekemään mitä paperia hommia vaan lähtisi hankkiman Viistokujalta uutta sauvaa.. ja pitäisi loppupäivän vapaata. Olihan hänen pomollaan asiaan paljonkin mielipiteitä, mutta Remy oli jo kättään heilutellen poistunut paikalta.
Aurorien päämajalta päästessään lähti hän käytävää pitkin tarkistamaan josko Leticia mahtaisi olla osastolla touhuamassa jotakin vai pitäisikö hänen painella hissillä ylös ja mennä raahaamaan se nainen pois jostakin niistä oikeussaleista.

Kurkittuaan jo tutuksi käyneeseen työhuoneeseen ja todettuaan ettei siellä ollut ketään pohti hän hetken sitä vaihtoehtoa, että tosiaan menisi ja pilaisi jonkun oikeudenkäynnin. Onneksi oli vielä kuitenkin jokin toinen paikka mikä kannatti tarkistaa ennen tätä hurjaa rynnäkköä tasolle kymmenen.
Kahvihuone. Jos Letician jostakin löytäisi niin sieltä!

Toisin kuin Remyn päivä, Letician päivä oli jo pikkuhiljaa lopuillaan. Hän oli tullut aamuvuoroon, jotenka päivä oli ollut kaikin puolin leppoisa. Sitähän pääsi lähtemäänkin jo aamupäivän loputtua eikä tarvinut kyyhöttää työpaikalla koko päivää. Tosin Leticia oli suunnitellut että voisi työstää paenneita kuolonsyöjiä koskevat paperit jo tänään töiden jälkeen valmiiksi, jolloinka ne olisivat perjantaisessa palaverissa kunnossa. Eikä hänen tarvitsisi murehtia niistä enää huomenna kun olisi varmasti paljon muutakin mietittävää!
Nyt hän kuitenkin istui lempipaikassaan, lakipuolen kahvihuoneessa tavoitteenaan ryystää pannu tyhjäksi ennen kotiinlähtöä. Joku keittäisi kuitenkin uutta ja nyt hänen ei tarvitsisi kotiin päästyään alkaa heti keittämään kahvia.
Äkkiä huoneen ovelle ilmestyi joku ja Leticia nosti katseensa Päivän Profeetasta ja yllättyi hieman siitä kenet aamu oli tuonut väärän osaston kahvihuoneeseen.
"Remy! Mitä sä täällä tähän aikaan?" hän kysyi hieman naurahtaen, "otatko kahvia? Tossa olisi tilkka vielä." Hän vetäisi sauvansa taskustaan ja vastausta odottamatta kaatoi Remylle kahvia sauvan avulla, vaivautumatta nousemaan siitä pöydästä.
"Miten menee?"

Remyn olettamukset osottautuivat ihan oikeiksi ja kahvihuoneestahan hän Letician löysikin.. nauttimassa ilmeisesti kokonaista pannullista kahvia.
" Aloitin työpäiväni hieman aikasemmin kuin piti ja sattu muutama ongelma siinä vastaan. Otin siis loppupäivän vapaaksi", hän vastasi istuessaan alas ja vasta myöntävästi kahvi tarjoiluun vaikka Leticia jo oli pannua leijuttamassa pöytään ennen kuin hän mitään oli saanut sanottua.
Remy nojasi selkänsä tuolin selkänojaan napattuaan kahvikupin käsiinsä ja pudisti naurahtaen päätään Letician kysellessä miten hänellä meni.
" No ei mitenkään kovin hyvin. Alotin työpäiväni tosiaan työmatkalla ,koska huomasin pimeänpiirron ilmestyneen taivaalle. Tottakai mä menin selvittämään mistä oli kyse ja löysikin tän syyllisen", Remy hörppäsi hieman kupistaan ennen kuin jatkoi, " se oli Rodolphus Lestrange ja mä olin niin lähellä saada sen kiinni! Sillä ei ollu enää sauvaa eikä mitään, mutta sitten se yrittikin anastaa mun sauvani ja siinä kohtaa kaikki meni aivan naurettavaksi. Siinä me halailtiin ja kiskottiin vuoroin kumpikin sitä yhtä sauvaa". Remy laski sen käsisssään edelleen olevan sauvan puolikkaan pöydälle ja vieritti sen Letician eteen ennen kuin siirtyi nojailemaan pöydän reunaan.
" Toi on kaikki mitä siitä sauvasta on jälkellä. Ei mulla ollu enää mitään muuta vaihtoehtoja kuin katkasta se itse."

Letty naurahti hieman Remyn kerrottua ottaneensa loppupäivän vapaaksi. Oli jotenkin niin Remyä ettei edes tuon pomo viitsinyt sanoa mitään vastaan jos nainen ilmoitti lähtevänsä vapaalle.
Remy kuitenkin selitti mitä oli tapahtunut ja Letician naurahdus muuttui pian jokseenkin epäuskoiseksi ilmeeksi hänen tuijottaessaan edessään istuvaa naista.
"Rodolphus Lestrange?" hän älähti epäuskoisen tuhahduksen seuratessa sanoja ja samassa Remy vieritti puolikkaan sauvansa hänen eteensä.
"Okei.. No ei mikään paras aamu," Leticia totesi ottaen sauvan palasen käsiinsä ja juoden siitä kupistaan. Hän katseli enää pelkkää tikkua kädessään ja laski sen sitten huokaisten pöydälle. No se mitä hän oli juuri saanut selville Lestrangeista niin Remyn pitäisi olla ainoastaan kiitollinen että oli menettänyt vain sauvansa. Siinä olisi voinut käydä pahemminkin! Mutta Leticia ei näitä ajatuksiaan tuonut julki, koska ei uskonut niiden lohduttavan Remyä yhtään.
"Minkälainen se oli?" Leticia kysyi, "se Lestrange? Ministeriön tiedot kun eivät kerro juuri muuta kuin päällisinpuolin asiat.. Oliko se yksin?" Tottakai Rodolphus oli toiminut yksin. Jos tuon vaimo olisi ollut mukana, Remy tuskin olisi siinä. Leticiaa kylmäsi hieman mutta kuuma kahvi vei sen tunteen mennessään.

Letician kysellessä Rodolphuksesta enemmän mietti Remy hetken mitä hän vastaisi. Lestrange ei ehkä ollut ihan sellainen ollut kuin hän oli osannut odottaa. Lähinnä hän oli olettanut tuon olevan samanlainen mielipuoli kuin Bellatrix.
" No ei ehkä sillainen kuin odotin. Ehkä se oli saanut tältä päivältä jo tarpeekseen tappamisesta kun sillä yksi uhri jo oli ollut. Se vaikutti lähes normaalilta.. viljeli tyhmää huumoria ja oli ärsyttävä. Sellanen tyypillinen mies", Remy hymähti mutta voinut olla naurahtamatta hieman.
" Yksin se oli liikkeellä. Voi olla, että olisin ollu hieman ongelmissa jos se sen veli tai vaimo olisi ollut paikalla myös", Remy pyöritteli kuppia kädessään laskiessaan katseensa siihen sauvan pätkäänsä ja kohotti katseensa Lettyyn.
" Koska sun työpäiväs on ohitse? Lähde Ollivandersille mukaan sauvaa hankkimaan", hän pyysi ja kevyt virnistys nousi hetkessä naisen kasvoille tuon jatkaessa, " ja sen jälkeen yksille.. tai parille.. tai muutamalle kymmenelle".

Leticia tuhahti hieman ja pudisteli päätään Remyn kertoessa kuinka Lestrange oli varmaan saanut jo siltä päivältä tappamisesta tarpeekseen ja siksi käyttäytyi kuin tavallinen mies. Jotenkin tuntui hyvin hämmentävältä että Rodolphus ei ollut.. kuin vaimonsa. Tai saattoihan tuo toisaalta ollakin, mutta ei niin avoimesti kuin Bellatrix. Leticia ei jaksanut uskoa että Lestrangeista kukaan olisi kovinkaan täysjärkinen. Varmaan psykopaatteja jokainen.. Miehet taisivat vain peitellä sitä asiaa hieman paremmin kuin suvun naisedustus.
"No mutta se ettei se käyttäytynyt kuin.. psykopaatti niin se ei tarkoita etteikö se olisi sitä," Leticia totesi ehkä jopa hieman varoittavaan sävyyn, "joten kun haet sen takaisin oikeuden eteen niin oot sitte.. varovaisempi. Ei sauvat niin halpoja ole!" Hän virnisti hieman jottei kuulostaisi liian nössöltä.
Remyn mukaan paikalla ei ollut ollut muita ja Leticia hymähti hieman ja naurahti naisen huomautukselle kuinka tuo olisi ollut pienissä ongelmissa jos asiat olisivat olleet toisin.

Leticia nousi tankatakseen tyhjentyneen kuppinsa, jolloin Remy kysyi hänen työpäivästään. Nainen vilkaisi toista ja sitten seinällä roikkuvaa kelloa.
"Kaheltatoista," hän vastasi, "joten ihan kohta." Remyn ehdotus sauvakaupoille ja.. muutamille lähtemisestä sai Letician virnistämään ja vilkaisemaan uudemman kerran kelloa. Nyt oli keskiviikko eikä vielä edes puolipäivä!
"No eiköhän se onnistu," hän vastasi, "eihän sua voi sauvattakaa päästää tonne riehumaan. Ja ehkä yksille tai kaksille voisikin lähteä.." Hän ei luvannut mitään muutamista kymmenistä, koska tosiaan hänen pitäisi jossain välissä laittaa ne kuolonsyöjiä koskevat paperitkin kuntoon perjantaita varten.
"Lähe käymää mun työhuoneella niin pakkaan kamat ja lähdetään," hän sanoi ja lähti kahvikuppinsa kanssa käytävään ohi paperin jossa kiellettiin kahvikuppien kulkeutuminen huoneisiin.
"Ootko sä muuten tulossa perjantaina sinne Bonesin johkuun überpalaveriin missä käydään läpi noita kuolonsyöjiä?" hän kysyi Remyltä päästyään takaisin omaan työhuoneeseensa.

Remy nyökkäsi hieman Letician sanoille ja tottakai hän olisi varovainen sen Lestrangen kanssa. Hänenkään kannattanut aliarvioida vastustajaansa eikä hän niin tekisi. Kyllä hän tuon historian tiesi.. noiden kaikkien ja osasi varoa.
" Kyllä äiti. Lupaan varoa", Remy sanoi hymyillen ja ryysti taas hieman kahvia kupistaan. Leticia se oli aina tainnut olla heistä se järkevämpi.

Leticiankin päivä onneksi oli jo lopuillaan joten pienelle retkelle Viistokujalle.. ei ollut mitään esteitä! Paitsi huominen työpäivä, mutta siitä voisi sitten murehtia huomenna.
" Hienoa! Tiesin, että voin luottaa suhun", Remy joi oman kuppinsa tyhjäksi ennen kuin lähti seuraamaan Leticiaa tuon työhuoneeseen. Matkalla hän meinasi heittää sen pöydältä nappaamaansa sauvan pätkän roskikseen. Siitä kun ei olisi enää mitään iloa kenellekkään, mutta päätti lopulta kuitenkin työntää sen vain taskuunsa.
" Niinkin mielenkiintoiselta kun se kuulosti niin olin ajatellut etten tuu. Tän päiväsen kohtaamisen jälkeen mä luulen ,että mut kuitenkin raahataan sinne vaikka väkisin kertomaan kaikki.. joten joo olen", Remy vastasi ja pysähtyi nojailemaan siihen ovenpieleen Lettyn pakkaillessa omia kamojaan. Kaikki kokoukset sun muut olivat aina niin kovin puuduttavia. Muutenkin kaikki mitä piti tehdä sisällä Ministeriössä oli yleensä tylsää. Leticia kun oli saanut kaiken kuntoon voitiin sitä vihdoin lähteä ja jättää tämäkin ihana työpäikka taas päiväksi taakseen.

" Onneksi siellä ei oo laumaa tulevia koululaisia tähän aikaa vuodesta", Remy mutisi kiitollisena heidän livahtaessa Vuotavan noidankattilan lävitse Viistokujalle. Säälihän se oli uusi sauva hankkia.. se ensinmäisen sauvan saaminen silloin pentuna oli ollut jotakin niin hienoa ja upeaa. Nyt siihen sauvan hankkimiseen tuskin liittyisi ihan samaa jännitystä kuin silloin.
Ollivandersilla ei tosiaan ollut mitään jonoa ja vanha mies ilmestyikin takahuoneesta heti pienen kellon kilahataessa merkiksi siitä, että asiakkaita oli tullut sisään.
" Iltapäivää.. mä tarvitsisin uuden sauvan. Edelliselle kävi hieman huonosti", Remy kertoi ja veti sen sauvan pätkän taskustaan esitelläkseen sitä miehelle. Ollivander tutki sauvaa hetken voivotellen kovasti ja kääntyi lopulta hyllyjensä puoleen muistellen samalla sitä hetkeä kun hän aikoinaan oli sauvan häneltä joskus vuosia sitten ekaa kertaa saanut. Remy ei voinut olla vilkaisematta Leticiaan ja pyöritteli hieman silmiään. Ollivander oli kyllä jo yksi vanha höperö.
" Tässä neiti Gallow.. koettakaa tätä. Se on pähkinäpuuta, taipuisa ja sisältää yksisarvis harjajouhen". Remy otti sauvan vastaan ja heilauttaessaan sitä sai hän aikaiseksi vain sen, että parikymmentä sauvalaatikkoa putosi hyllystä. Okei.. tämä sauva ei selvästi pitänyt hänestä!
" Voivoi.. koetetaan sitten tätä", Ollivander huokaisi ja veti tiskin alta seuraavan sauvan ojentaen sen Remylle, " Haapaa - täydellinen sauva kaksintaisteluihin, Lohikäärmeen sydänjuurta". Tämän sauvan kanssa kaikki sujui onneksi hyvin ja se selvästi hyväksyi hänet omistajakseen. Iskettyyään vielä kaljuunat tiskiin ja poistuivat he liikkeestää Letician kanssa Remyn tutkiessa sitä melkein valkoista sauvaansa lähemmin.
" Eiköhän me tulla toimen. Sinä sauvani.. sinä tulet kostamaan edellisen sauvan kokeman tuskan."

Leticia vilkaisi Remyä tuon vastatessa hänen palaverikysymykseensä ja virnisti. Hän oli kuulevinaan niin syvän sarkasmin sävyn naisen sanoessa kuinka kiinnostavalta palaveri kuulostikaan ettei voinut virneelleen mitään. Hän itse, toisin kuin Remy selvästi, odotti palaveria jonkin verran. Olihan se nyt selvää kumpi heistä enemmän piti sisällä istumisesta! Tai kyllä Leticiakin tietysti tykkäsi ministeriön ulkopuolella työskentelystä, mutta ei hän koskaan ollut halunnut auroriksi. Hän ei ollut mikään kovin kummoinen kaksintaistelija, joten tänäänkin hän olisi varmaan vaan mokannut ja päätynyt hautaan! Jos siis olisi ollut Remyn sijassa.
Hänelle lakijutut olivat enemmän se oma homma. Hän ei jaksanut juosta kuolonsyöjien perässä.. Hän odotti että nuo tulisivat hänen luokseen.
"Okei no mutta vetoat johonkin hommaan mitä sun pitää tehdä ettei sun tarvi istua siellä sen kauempaa," Leticia sanoi naurahtaen ja katsahti Remyä samalla kun heitti takin päälleen, "eipä olisi eka kerta.. eikä varmasti viimeinenkään!"

Päästyään ulos ministeriöstä, he suuntasivat kulkunsa suoraan herra Ollivandersin putiikkiin ja Leticialle tuli väkisinkin mieleen ettei Remy halunnut viettää hetkeäkään kauemmin ilman sauvaa, kuin mitä oli pakko. Ja ymmärsihän sen. Ei hänkään olisi halunnut jos olisi juuri törmännyt Lestrangeen.
Kello kilahti ja Remy astui hänen edellään kauppaan. Leticia katsahti kahdesti heidän tulosuuntaansa ennen kuin meni perässä. Aivan kuin hän olisi nähnyt jotakin? Jonkun.. jossain varjoissa.. Hän oli jo aikeissa käydä katsomassa kun kuuli herra Ollivandersin tervehtivän häntäkin ja kyselevän hänen sauvansa kuntoa samalla kun mies alkoi etsimään Remylle mahdollista uutta käden jatketta.
"Hyvin kiitos," Leticia vastasi hymyillen ja meni sisälle kauppaan, "paljon paremmin ainakin kuin Remyllä.." Hän katsahti kaveriaan virnistäen ja jäi sitten odottelemaan että Remylle löytyisi se oikea sauva.

Lopulta he poistuivat Ollivandersin tervehdykset ja kiitokset saattajinaan ulos kaupasta ja Leticia katsahti sitä Remyn uutta sauvaa.
"Se on hieno," hän kommentoi, "melkein kaduttaa etten itsekin hankkinut uutta! Vaikka kyllä meidän suhde jatkuu vielä piiiitkään!" Hän kaivoi oman sauvansa esiin ja pyöritteli sitä käsissään. Olihan siinä jo huomattavissa hieman vuosien tuomaa kulumaa, mutta se toimi edelleen moitteettomasti.
"Noniin.. Minne haluat mennä?" Leticia kysyi laittaen sauvansa takaisin taskuunsa.

Leticia taisi tuntea hänet jo ehkä liiankin hyvin, koska mielessään Remy jo oli melkein suunnitellutkin keksivänsä jonkin tekosyyn livahtaa pois palaveristä.
" Tai sitten vaan yllätän kaikki ja istun siellä loppuun asti laukomassa mielipiteitäni ihan kaikesta", Remy ehdotti leikillääm ,mutta eipä se mahdotonkaan idea ollut. Ehkä se voisi lopulta olla ihan hyödyllistäkin kuultavaa.

" Ole vaan kiitollinen siitä", Remy sanoi Letician puhuessa omasta sauvastaan. Mielellään hänkin olisi vanhan sauvansa pitänyt aina kuolemaansa saakka, mutta mahdotonta kai se melkein tässä hommassa oli. Eivät ne sauvat iha kaikkea kestäneet vaikka niitä ei itse menisikään katkomaan. Lettyn kysellessä minne hän haluaisi mennä sujautti Remykin sauvansa vyölleen ennen kuin osoitti lähellä Iskunkiertokujaa vievää kujaa olevaa baaria.
" Sokea yksisarvinen.. ah siihen me voidaan aina luotta!", Remy hieroi käsiään naurahtaen yhteen ennen kuin lähti jo edeltä kohti heidän kantapaikkaansa.
Siihen aikaa päivästä paikka oli melko tyhjä, mutta muutama vanha juoppo pöydistä löytyi notkumasta. Remy asteli suoraan tiskille ja tervehdittyään baarimikkoa tilasi heille näin alkuun paikan oman erikoisen - shotin joka oli valmistettu yksisarvisen sarvesta.
" Minä tarjoa. Tää on just sitä mitä sinäkin tarvitse.. mitä ne taas sanoikaan juomista jotka on valmistettu yksisarvisen sarvesta?", Remy kysyi baarimikolta nostaessaan oman shottilasin käsiinsä ja baarimikko naurahti hieman.
" Joka kerta sama juttu .. sen sanotaan toimivan lemmen nostattajana", heidän baarimikkonsa ystävällisesti muistutti ja Remy virnisti hieman Leticialla.
" Toivotaan, että se toimii tällä kertaa niin saadaan sun äitis ehkä tyytyväiseks", Remy kumosi shottinsa kerralla alas suustaan ja kuten aina.. se oli aivan mielettömän hyvä. Baarimikko valutti hänelle hanasta vielä oluen ennen kuin nainen lähti varaamaan heille sen tutun ja turvallisen pöydän ikkunan luota.

Leticia seurasi Remyä tuon kantakuppilaan, joka oikeastaan meni melkein hänenkin kantakuppilastaan koska jos hän joskus lähti baariin, hän lähti yleensä juurikin Remyn kanssa.
Remyn tilatessa heille shotit, Leticia naurahti katsahtaen Remyä sellaisella huvittuneen epäuskoisella virneellä.
"Lemmen nostattaja?!" Leticia toisti pudistaen päätään, mutta kulautti lasillisen kuitenkin kurkustaan alas. Jos sitä oltaisiin jästibaarissa, hän olisi pitänyt moista pelkkänä taikauskoisena höpinänä mutta nyt kun oltiin velhojen baarissa.. Sitä ei voinut olla varma. Vaikka hieman hän epäili ettei kyseessä mikään oikea yksisarvisen sarvi ollut..
Leticia tilasi itselleenkin oluen ja sen saatuaan, siirtyi pöytään Remyä vastapäätä.
"Ettet vain itse tarvitsisi lemmen nostattajaa?" Leticia varmisteli virnistäen, "ai mutta ethän tarvitsekaan.. Olet saanut tänään jo oman osuutesi miehistä. Miten se meni.. siinä me halailtiin ja kiskottiin vuoroin sitä sauvaa.." Hän virnisti kääntäen katseensa ikkunaan samalla kun joi tuopistaan. Voi Remyä oli niin kiva härnätä aina välillä!

[Metri 8D]

Juoma ei ehkä tosiaan oltu ihan oikeasti valmistettu yksisarvisen sarvesta. Sellaisen raaka-aineen käyttäminen taisi olla jopa laitonta. Voipi olla, että sitä oli joskus alkujaan käytetty juomissa, mutta korvattu nyt jollakin muulla. Voisivathan he ja kaikki muut asiakkaat kuitenkin leikkiä mukana ja uskoa moiseen.
Remyn päästyä istumaan alas virnuili Leticia jo hänelle takaisin siitä lemmen nostattajasta ja hän oli kyllä tosiaan saanut jo oman osansa lempeä tänään.
" Yh... se kyllä oli tosiaan ihan tarpeeksi", Remy naurahti ja pudisti päätään, " iljettävää. Sellainen Azkabanissa lusinut syöpäläinen. Koska ne sieltä karkas? Mahtokahan äijä olla ehtiny edes pesulla käymään vielä". No olihan tuo selvästi! Lestrange olisi varmasti ollut huomattavasti raihnaisemman näköinen jos niin ei olisi.
" Olisin kyllä mielelläni jättänyt senkin herkän hetken kokematta, mutta olisihan sitä paljon ällöttävämpikin mies voinut osua kohdalle.. niiden kuolonsyöjien seassa kun liikkuu ties millasia", Remy pudisti irvistäen päätään ja kohotti oluen huulilleen.

Leticiaa nauratti Remyn kuvialut tapaamastaan syöpäläisestä ja uskoi kyllä kaiken mitä tuo kertoi. Hänen mieleensä nousi kauhukuvia siitä millaisessa kunnossa se mies olikaan ollut viidentoista vuoden Azkabnin jälkeen. Varmaan haisikin kuin jokin.. kuollut eläin!
"Yyh.. Toivottavast mun ei koskaa tarvi törmätä mihinkään Azkabanin karkuilaisiin," hän naurahti, "toisaalta missä mä niitä tapaisinkaan! Tuskin niitä mihinkänä baareihin kovin nopeasti eksyy.. Tai mun kotiini! Ministeriöstä puhumattakaan." Hän oli jo täysin unohtanut sen jonkin, minkä oli lullut nähneensä Ollivandersin ulkopuolella.
"Oletko varma ettet saanut siltä mitään tautia?" nainen naurahti hetken päästä ja virnisti Remylle, "jos niin läheisiin tunnelmiin pääsitte ja niistä karkulaisista ei kyllä tiedä mitä kaikkia loisia ne kantaa mukanaan!" Tottahan se oli! Onneksi hän oli syyttäjä eikä aurori.. Hän tapasi kuolonsyöjiä vain muutaman metrin etäisyydeltä ja silloinkin nuo olivat kahleissa.

" No ei varmastikkaan ellet satu eksymään Iskunkiertokujalle ja Ministeriöönkin ne päätyy yleensä vain kahleissa joten voit pysyä turvallisen välimatkan päässä", Remy naurahti. Eihän se kaikille sopinutkaan.. kuolonsyöjien etsiminen ihan vapaaehtoisesti ja ehkäpä ihan hyvä niin.
Letician kysellessä taudeista ja muusta pudisti Remy hieman vaatteitaan nousten jopa ylös paikaltaan. Aivan kuin olisi olettanut, että Rodolphuksesta olisi hypännyt jotakin kirppuja häneen.
" Toivottavasti ei! Se tästä vielä puuttuisi.. olisi vain enempi syitä löytää se", Remy istahti hymyillen takaisin alas. Hän oli ehkä kuitenkin selvinnyt ilman mitään syöpäisiä siitä Lestrangen kohtaamisesta.
" Siitä sen vaimosta niitä olisikin varmaan hyppinyt kimppuun. Ainakin siitä pehkosta", Remy naureskeli ennen kuin tyhjensi taas hieman lasiaan.

Remyn ponkaistessa seisomaan ja rapsimaan vaatteitaan, Letty nauroi tempaukselle ja joi sitten lasistaan.
"Joo todellakin! Siinä eläisi varmaan semmoisia loisia mitä Mungossakaan ei tunnettaisi joten olisi pakko olla joku mitä tutkia tarkemmin.." Leticia virnisti. Remyn ottaessa puheeksi Rodolphuksen vaimon, Leticia oli tyrskäyttää oluet suustaan mutta ehti juuri ja juuri nielaista ennen kuin häntä alkoi naurattaa. Hän vilkuili kuitenkin hieman ympärilleen ehkä aavistuksen siinä pelossa että joku olisi ollut kuulemassa.
"No sitä sietäisi pelätä jo oikeussalissakin vaikka välimatkaa olisikin!" hän kuitenkin naurahti.
Lasien tyhjennyttyä, Leticia tilasi heille uudet ja maksettuaan juomat, kääntyi taas Remyn puoleen.
"Se niistä yksille menemisistä.." hän mutisi ja naurahti sitten, "vaikka koskas sitä sun kanssa olisi vaan yhteen tyydytty!"

Azkabanin loisien ajatteleminenkin oli jo ällöttävää. Onneksi siinä paikassa ei tarvisi itse toivon mukaan viettää koskaan päivääkään! Ja mitä Bellatrixin kohtaamiseen tuli.. ehkä hän jättäisi sen itsekkin mielellään väliin. Jonkunhan kuitenkin oli sekin nainen napattava joskus, mutta edes hän ei ollut niin idiootti, että lähtisi yksinään sellaisen mielipuolen perään.
Remy tyhjensi pikaisesti oman tuoppinsa Letician tilatessa heille jo uusia ja lasin ilmestyessä hänen nenän eteensä oli edellinen jo juuri sopivasti tuhottu.
" Niimpä! eikä tää koske vaan juomia...", Remy totesi virnistäen uuteen olueensa ja muistot kaikista tyhmistä nuoruuden toilailuista palasi kyllä heti ryminällä mieleen. Oli todella tylsää olla jo vastuullisen aikuisen iässä jossa heidän molempien oletettiin jo olevan vakaassa suhteessa ja harkitsevan perheen perustamista. Ja pyh.. jos se hänestä olisi kiinni niin työt tulisivat viemään kaiken ajan vielä monta vuotta ja sellainen perheen perustamis sössötys saisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
" Yhteen tyytyminen olisi vain tylsää", Remy totesi ja kohotti lasin siihen kasvojensa eteen katsellen lasissaan lilluvaa juomaa, " .. eikä mulla ole edes töitä mitä raahata kotiin niin kuin eräillä". Remy laski hieman oluttaan nähdäkseen Lettyn muutenkin kuin lasinsa lävitse vääristyneenä. Hän oli niin varma, että Leticialla oli taas kotiin jotakin töitä vietävänä.. mitä hän ei voinut ymmärtää. Aurorin kun oli helppo jättää työt taakseen päivän päätteeksi.

Leticia naurahti Remyn huomautukselle kuinka hänen sanomansa ei viitannut vain juomiin. Niinhän se kai oli joskus mennytkin! Tai ei nyt ehkä.. ihan puhuttu useammista mutta.. no ehkä puhuttiin. Riippuen mistä suunnasta asiaa tarkasteli. Ja millä aikavälillä.
Muisteltuaan asiaa hetken, Leticia naurahti uudemman kerran ja pudisti päätään juoden juomastaan. Mutta Remy jatkoikin juttuaan ja viittasi kotiin vietäviin töihin. Leticia nosti katseensa naiseen ja katseli tuota hetken epäileväinen ja ovela hymy kasvoillaan.
"En tajua mistä puhut," hän sanoi kuin ei muka yhtään ymmärtäisi että Remy puhui hänestä. No.. Olihan hänellä aika paljon töitä ja yleensä hän teki niitä kotonakin, mutta se oli aika välttämätöntä! Muuten hän ei olisi valmistautunut tarpeeksi hyvin palavereihin.. saatika oikeudenkäynteihin!
"Mutta jos mä en tekis duuniani niin sun työt ois ihan turhia koska ne sun nappaamat tyypit pääsis aina vapaalle!" Leticia kuitenkin huomautti vesittäen samalla koko 'en ymmärrä mistä puhut'-juttunsa.
".. Olisihan se ollut aika siistiä järjestää Rodolphus Lestrangelle huomenna oikeudenkäynti.." Hän lisäsi kovinkin viattomasti.

Rodolphuksen kiinni saaminen olisi kyllä ollut hienoa ja jos huomiselle vielä olisi saanut oikeudenkäynnin. Ehkä sitten toiste. Varmasti sekin päivä vielä tulisi eteen. Naiset joivat nekin oluensa siinä ja vaikka sitä olisi voinut istua pidempään juomien ääressä ei seuraava päivä töissä ehkä olisi sittenkään ollut mukava.
" Kai me jätetään tää tähän. Täytyy paremmalla ajalla tulla rellestämään kunnolla", Remy sanoi ylös noustessaan.
" Neiti Bones ei varmasti katsele pitkään paria krapulaista noitaa", hän naurahti ja lähti jo edeltä ovelle heilauttaen vielä kättään baarimikolle.