Free as a raven

//Sydneyn kanssa sovittu peli.//

5.9.1992 Lauantai- iltapäivä

Giana oli isältään saanut nimbus 2001, jota tyttö varjeli kuin kalleinta aarretta. Tyttö oli harjoitellut kesän aikana huispaustaitojaan harjoitellut tasapainottelua luudalla, hän olisi valmis yrittämään pääsyä tuvan huispausjoukkueeseen. Hän tunsi olonsa varmaksi ja ajatteli vain, että tekisi parhaansa.
Hän piti huispauksesta ja tahtoi todella päästä tupajoukkueeseen. Hän ei pystynyt lounaalla syömään paljoa, mutta yritti kuitenkin hieman tankkaamaan. Hän kuuli kuinka pari tyyppiä luokkaa tai paria ylempänä, supattivat sitä, kuinka Giana olisi liian kakara huispausotteluun. Tyttö katsoi vanhempia tyttöjä pistävästi ja muodosti huulillaan sanan: "Sepäs nähdään."

Giana meni hakemaan uuden luutansa, jonka isä oli koristellut korpinkynnen sinisellä värillä. Luuta oli kuin yötaivas ja Giana oli ylpeä siitä, olihan hän ollut koulussa ahkera. Tyttö käveli muutamien muiden pyrkyreiden joukossa kohti huispauskenttää. "Turhaan yrität, et sinä tuon takia saa paikkaa", sanoi eräs vanhempi poika hänelle ja Giana sanoi: "Minä pyrinkin sinne taitojeni takia, toisin kuin sinä." Tyttö käveli eteenpäin, kun tuo toinen tönäisi häntä. Hän ei ollut huomaaviinaan tuon ilkeyttä vaan keskitti ajatuksensa vain siihen, mitä eteen tuli.
Hän huomasi Sidneyn kauempana ja meni tämän luo. "Moikka", hän sanoi huolettomasti varautuen siihen, että tuo ei olisi parhaimmalla tuulella, sillä olihan siinä hommaa valita pelaajia.

Sydney oli herännyt aamulla aikaisin ja tulevia huispausjoukkueen karsintoja varten käynyt rauhoittelemassa mieltään järven kylmässä vedessä. Muutama kauhisteleva kommentti oli kuulunut aamiaispöydässä, kun Sydney kertoi olleensa syyskuisessa vedessä uimassa jo tunti sitten. Sydney oli käynyt katsomassa kentällä jo aamupäivällä ja laittanut kaiken valmiiksi iltapäivän karsintoja varten. Hän oli ehtinyt käväisemään kirjastossa lainaamassa pari kirjaa läksyesseetä varten, ennen kuin oli rientänyt lounaalle. Hän oli hotkinut mahansa täyteen ruokapöydän antimia ja suunnannut sitten huispauskentälle hyvissä ajoin. Hän halusi ehdottomasti olla ensimmäinen siellä, jotta saisi pidettyä tilanteen kasassa jatkuvasti. Hetken päästä kentälle alkoikin virrata ihmisiä. Osa oli tuttuja jo edellisiltä vuosilta, osa oli uusia kasvoja. Sydney sai häätää pari paikalle ilmestynyttä rohkelikkoa pois häiritsemästä, mutta kun kello läheni aikaa jolloin karsintojen oli tarkoitus alkaa, Sydney tarttui luutaansa ja nosti huispauskaapunsa sisältä pillin valmiiksi. Sydney oli pukeutunut Korpinkynnen joukkueen kaapuun, jotta hänet tunnistettaisiin varmasti kapteeniksi, vaikka suurin osa hänet varmasti tunnistikin. Porukkaa oli tullut paikalle jo paljon, mikä oli tietysti hyvä. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä paremman joukkueen Sydney luultavasti saisi kasaan.

Juuri kun Sydney oli viheltämässä pilliinsä saadakseen huomion, hänen viereensä tuli tyttö joka tervehti. "Terve", Sydney vastasi ja vilkaisi tulijaa. Tyttö oli etäisesti tutun näköinen, mutta niin oli moni muukin hänen tupatoverinsa. Nimeä Sydney ei osannut tytölle antaa, mutta ilmeisesti hän oli joskus ainakin tytön kanssa puhunut, kun tämä viitsi tulla juttelemaan ennen karsintojen alkua. "Aloitamme nyt, joten jospa menisit tuonne muiden joukkoon", Sydney sanoi tavoitellen ystävällistä sävyä, vaikka siitä saattoikin paistaa läpi pieni jännitys ja innostus, ja samalla stressi. Jo pelkän joukkueen hallinta oli välillä vaikeaa, ja karsinnoista saattoi vielä tulla täysi kaaos. Onneksi Sydneyllä oli jo kokemusta joukkueen kasaamisesta. Sydney paransi ryhtiään ja yritti vaikuttaa pidemmältä kuin olikaan, samalla kun puhalsi pilliinsä. Kun hiljasuus oli laskeutunut ja kaikki kokelaat olivat tulleet vähän lähemmäs Sydneyä, hän alkoi puhua. "Hei kaikille! Olen Sydney, joukkueen kapteeni, kuten varmaan kaikki jo tietävätkin. Tänään on tarkoitus löytää loistava joukkue edustamaan Korpinkynttä tämän vuoden huispauskisoissa. Voin luvata, että huispausharjoituksissa tullaan näkemään verta, hikeä ja kyyneleitä, joten jos et ole tosissasi mukana, voit lähteä samantien", Sydney aloitti lyhyen puheensa. Hän halusi saada kaikki kokelaat oikeanlaiseen mielentilaan ennen karsintoja, jotta hän saisi kaiken mahdollisen irti kokelaista. Muutama kokelaista liikahteli vähän levottomasti, mutta kukaan ei kuitenkaan vielä häipynyt. "Hyvä on, aloitetaan sitten! Ihan aluksi, haluan teidän kaikkien lentävän pari kierrosta kentän ympäri, niin saan yleiskuvan lentotaidoistanne", Sydney selitti samalla kun nousi omalle luudalleen ja alkoi pyöriä kahdeksikkoa vähän kokelaiden yläpuolella. "Hop hop, luudillenne siitä!" Sydney käskytti niitä, jotka eivät vielä olleet päässeet luudillensa. "Miten niin sinulla ei ole luutaa? Jos sinulla ei ole luutaa niin miten ajattelit pelata huispausta?" Sydney kysyi samaan aikaan turhautuneena ja huvittuneelta yhdeltä pojalta, joka piipitti maan tasalta, ettei hänellä ollut luutaa. Poika lähti maansa myyneenä kohti katsomoa. Sydney pudisti päätään naureskellen ja nousi ylemmäs seuraamaan muiden kokelaiden lentoa.

"Okei", Giana vastasi,siirtyessään muiden kokelaiden joukkoon.
Kun Sydney kertoi, pelien rankkuudesta, hän seisoi vain järkkymättä paikallaan ja katsoi innostuneena tuota. Hän oli joskus seurannut ottelua, missä yksi pelaajaa, oli halvaantunut, mutta hänen intonsa ei ollut laantunut, vaan kunnioitus peliä kohtaan oli vain kasnvanut. Giana tiesi totisesti, mitä huispaus oli ja hän oli valmis laittamaan kaikki peliin.
Yksi pelikokelas, tönäisi häntä hermostuksissaan ja Giana sihahti hiljaa: "Pysy aloillasi ja anna minun kuunnella."

Kun kapteeni komensi kokelaat luudalle, tyttö nousi omalle luudalleen ja katsoi, kun eräs poika valitti, ettei hänellä olisi omaa luutaa. Gianaa väkisin huvitti, että poika pyrki pelaamaan, vaikkei omistanut luutaa. Tyttö pisti kaiken lentotaitonsa peliin. Hän lisäsi vauhtia, hän nousi ja laski luudallaan tottuneesti ja teki voltteja ja lensi ahtaistakin kohdista ketterästi. Voi miten Giana nauttikaan lentämisestä. Hän alkoi pyöriä luudallaan ylösalaisin lentäessään samalla nopeasti.
Hän tunsi olevansa kuin albatrossi, lintu joka oli taitava lentämään.

Hän viiletti luudallaan, kun hän huomasi kuinka yksi vanhemmista kokelaista törmäsi tolppaan ja tipahti luudaltaan. Giana lennähti nopeasti hänen vierelleen ja tarttui tämän hupusta, ettei tuo ihan mätkähtäisi maahan ja kun tuo oli maassa jatkoi hän lentonäytöstään ja kiersi kentän ympäri tehden erilaisia silmukoita luudallaan ja lopulta hän viiletti Sydneyn eteen kasvot punaisina.

Sydney lensi edestakaisin kentän laitamilla seuraten kokelaiden lentotaitoa. Suurin osa vaikutti olevan kohtalaisen hyviä lentäjiä. Muutaman lentotaitoa Sydney ei ehtinyt kunnolla edes arvioimaan, ennen kuin tapahtui jonkinlainen törmäys. Heidät Sydney passitti katsomon puolelle samantien. Hän ei kaivannut enää yhtään ylimääräistä törmäystä huispauspeleihin, niitä tapahtui muutenkin riittävästi. Muutama kokelas oli jo päässyt pistämään parastaan, esitellen kaikenlaisia temppuja luudillaan. Hienoiltahan ne näyttivät, mutta Sydney ei silti antanut pelkän lentotaidon vakuuttaa itseään. Hän oli nähnyt, kun jopa ammattilaisjoukkueet sortuivat siihen, että pelaaja oli vain hyvä lentämään, mutta tältä puuttui kokonaan käsitys pelistä. Lentotaidolla pääsi pitkälle, mutta huispauksessa täytyi keskittyä niin moneen muuhunkin asiaan kuin vain luudalla pysymiseen.

Hetken päästä Sydney oli saanut nähdä riittävästi ja hän puhalsi pilliinsä. Kokelaat kerääntyivät pikkuhiljaa hänen ympärilleen, yhtenä ensimmäisistä pieni punakasvoinen tyttö, joka oli esittänyt mitä ihmeellisimpiä voltteja ilmassa. "Hyvä on, karsin lentotaidon mukaan teistä osan pois ennen kuin pääsemme jatkamaan", Sydney ilmoitti. Sitten hän lensi vuorotellen jokaisen paikalla olevan kokelaan luokse ja joko käskytti heidät takaisin maahan tai kysyi mitä paikkaa he olivat hakemassa. Vaikutti siltä, että hakijoita oli melko tasaisesti jokaiseen paikkaan. Päästessään melkein viimeisenä vaaleatukkaisen tytön eteen, joka oli jo ennen harjoituksia tullut tervehtimään Sydneyä, Sydney nyökkäsi hyväksyvästi. "Sinä jatkat. Mitä paikkaa haet?" Sydney kysyi ja saadessaan vastauksen osoitti tytön muiden samaa paikkaa hakevien sekaan. Päästyään kierroksensa loppuun, Sydney teki pienen kierroksen kentän päädyssä nähdäkseen, että paikalle oli jääneet oikeat ihmiset. "Etsijän paikka on tietenkin jo täytetty", Sydney ilmoitti tehden jonkin kumarruksen tapaisen liikkeen ilmassa, "mutta muut paikat ovat vapaina. Vaikka joukossa on pelaajia, jotka olivat joukkueessa viime vuonnakin, uusilla kokelailla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä joukkueeseen", Sydney selvitti vielä kriteereitään. Hänellä ei ollut aikomusta jäädä jumiin vanhojen pelaajien kanssa, jos löytyisi parempia kokelaita, mutta tietyllä tavalla Sydney toivoi, että saisi pitää ainakin osan vanhasta joukkueestaan. Uuden joukkueen kanssa yhteispelin kehittäminen kestäisi aina kauemmin.

"Aloitetaan lyöjien valitsemisesta, muut voivat odotella kentän reunalla", Sydney sanoi korottaen ääntään ja viittoillen lyöjäkokelaita lähemmäs. Molemmat viime vuoden lyöjät olivat lopettaneet Tylypahkan edellisenä keväänä, joten Sydneyllä oli edessään pelkästään uusia kasvoja. Sydney kaivoi taikasauvan kaapunsa sisältä ja kutsui maasta laatikon, jossa oli lyöjän mailoja. "Ottakaa kaikki yksi. Päästän hetken kuluttua muutaman ryhmyn ilmaan ja teidän on tarkoitus lyödä ne kohti tuota nukkea, jonka olen asettanut tuonne maalisalon päähän", Sydney selitti. Hän oli asettanut jonkin linnunpelättimen ja räsynuken sekoitukselta näyttävän nuken yhteen maalisaloista juuri tätä varten. Muutama kokelaista oli sitä jo ehtinyt ihmettelemäänkin. Sydney päästi ryhmyt ilmaan ja jäi seuraamaan, miltä hänen tulevat lyöjänsä tulisivat näyttämään.

Giana hidastui paikalleen leijumaan. ja pyyhkäisi hiussuortuvan korvan taa. Hän puristi toisella kädellään luutansa sileän rypyläistä pintaa ja antoi toisen käden roikkua sivullaan. Kun Sydney, lopulta tuli hänen kohdalleen, hänen suulleen välähti hymy, kun hän kuuli pääsevänsä seuraavaan koettelemukseen. "Lyöjäksi", hän vastasi innokkaasti ja kun tyttö ilmoitti, että lyöjistä aletaan, Giana otti jälleen paremman ryhtinsä. Hän otti itselleen yhden lyöjälle tarkoitetun mailan ja katsoi maalisalon päällä keikkuvaa nukkea.

Kun ryhmyt pamahtivat ilmaan, tyttö alko iskeä niitä mailallaan kohti nukkea.
Ryhmyt olivat rämäpäisiä palloja ja sitä mukaan kun maila ja ryhmy sattuivat samalle etäisyydelle, tyttö läimäytti vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikealla kädellä ryhmyä. Ensimmäisellä kerralla ryhmy nitkautti pyöräytti nuken pään ympäri. Hän kaarteli luudallaan, väistellen muita kokelaita ja ryhmyjä ja läimäytti aina välillä mailalla ryhmyn kohti maalia. Tyttö oli harjoitellut lyöntejä kotona, isän hallitsemalla ryhmyllä ja tuntui eräs kokelas huikkaavaan: "Aika kova likka, muttei varmaan pärjää." Giana ei antanut sen sumentaa pelipäätä, hän huomasi ryhmyn jälleen lähestyvän ja läimäytti sen mailalla kohti nukkea saaden sen hiukset lentämään päästä. "Mun piti lyödä sitä", eräs kitisevä poika tuli Gianalle valittamaan, mutta Giana ei kuunellut, sillä pojan selän takaa tuli toinen ryhmy ja tyttö teki luudallaan väistöliikkeen ja läimäytti sen jollain ihmekierrolla, jota hän ei itsekään tajunnut, kohti nuken vartaloa, saaden tietenkin osuman.

Kun pillin vihellys kuului Giana laskeutui alemmas korkeuksista, tuo aikaisempi poika, joka selvästi vaikutti puolet isommalta kuin Giana, yritti läimäyttää tytön luudalta, mutta tyttö sai tehtyä väistösilmukan ja poika tipahti luudalta, pari metriä maahan. Tyttö lisäsi vauhtia ja repi pojan paidasta, sillä pudotus olisi aika kova, kun pojan paita repesi, alkoi se valittaa Gianalle, kuinka tyttö rikkoi hänen paitansa, mutta tyttö ei viitsinyt kuunnella juuri nyt sitä, vaan kapteenin päätökset olivat paitaa tärkeämmät. Hän toivoi kovasti pääsevänsä joukkueeseen. Yksi ryhmy juuri ja juuri vain hipaisi nukkea ja se oli Gianan huonoin lyönti, mutta se kuitenkin hipaisi ja parhaansa tyttö oli antanut harjoituksissa. Hän puristi toisella kädellä luutaansa ja toista kättään hän puristeli nyrkissä, sillä hän oli hieman hermostunut.

Sydney kaarteli kokelaiden ympärillä seuraten tarkkaan jokaisen jäljelle jääneen kokelaan lentämistä. Ryhmyt paiskautuivat päin nukkea, joka pysyi koossa enää taian avulla. Jäljelle jääneet kokelaat olivat melkein kaikki varteenotettavia, vaikka oli joukkoon vielä jäänyt muutama sellainenkin, jotka eivät näyttäneet minkäänlaista lahjakkuutta lyöjän mailan käsittelyssä. Onneksi suurin osa oli melkoisen lahjakkaita ja Sydney joutuisi vielä vaikean tehtävän eteen valitessaan vain kaksi parasta. Monelle muulle usean kokelaan seuraaminen sellaisessa kaaosmaisessa tilanteessa olisi vaikuttanut mahdottomalta, mutta Sydney oli suunnitellut tehtävän sellaiseksi tarkoituksella. Huispauksessa oli välillä keskellä useaa pelaajaan ja sekavassakin tilanteessa oli pystyttävä toimimaan ja ennakoimaan muiden liikkeitä. Katseltuaan mailojen heilumista, pelaajien lentämistä ja ryhmyjen riehumista riittävästi, Sydney puhalsi pilliin ja viittoili kokelaita laskeutumaan maahan. Hän oli edellisenä vuonna tullut siihen tulokseen, että valinnat oli parempi kertoa vasta maan kamaralla, ettei kukaan tippuisi vahingossa.

Laskeuduttuaan sulavasti huispauskentän nurmelle, Sydney odotteli hetken aikaa, että kaikki lyöjäehdokkaat pääsivät alas. Matkallaan alas Sydney oli heilauttanut sauvaansa ja saanut ryhmyt takaisin aisoihin, etteivät ne enää yrittäisi tyrkätä ketään luudalta. "Kiitos kaikille karsintoihin osallistumisesta! Valitettavasti paikkoja on vain kaksi, joten suurin osa joutuu yrittämään ensi vuonna uudelleen uuden kapteenin kanssa", Sydney aloitti. "Teissä on potentiaalia, joten toivon ettei kukaan lopeta lentämistä, vaikka ei tulekaan valituksi joukkueeseen", Sydney sanoi vielä ennen kuin julkisti päätöksensä. "Tämän vuoden joukkueessa lyöjinä pelaavat Jack", Sydney sanoi kuuluvalla äänellä nyökäten hymyillen kohti viidesluokkalaista poikaa joka oli ollut vähällä päästä joukkueeseen jo edellisenä vuonna, "ja sinä blondi, oliko se Jenny, Gemma?" Sydney kysäisi melko pienikokoiselta tytöltä, jonka nimeä hän ei enää muistanut. "Jos varapelaajia joskus tarvitaan, niin otan yhteyttä johonkin teistä", Sydney sanoi muille, päässään jo muutama paras vaihtoehto. "Kiitos vielä muille! Uudet lyöjät voisivat jäädä odottelemaan vielä karsintojen loppuun saakka, niin nähdään uusi joukkue kokonaisuudessaan" Sydney sanoi kahdelle uudelle lyöjälle. Hänellä oli kaksi aivan erilaista lyöjää. Jack oli melko vankkarakenteinen viidesluokkalainen poika, joka oli kuitenkin ketterä luudallaan. Tyttö sen sijaan osasi lentää ja mailan käsittelykin sujui hienosti. Molemmat kaipasivat vielä vähän hiomista joillain osa-alueilla Sydneyn mielestä, mutta nuo kaksi olivat selvästi porukan parhaat. Toivottava oli, että kaksikon henkilökemiat kohtaisivat ja yhteispeli toimisi. Hörpättyään vähän vettä pullosta jonka hän oli jättänyt kentän reunalle, Sydney jatkoi karsintoja jahtaajien valinnalla.

Giana laskeutui luudalla maahan ja odotti jännityksellä ketkä valittaisiin.
Kun Sidney katsoi häntä ja muisteli nimeään, tyttö vastasi: "Giana." Jostain hänen sisältään pulppusi suuri ilo ja hänen teki mieli lentää taivaan tuuliin.
Kun Sydney pyysi Jackia ja Gianaa odottamaan karsintojen loppuun, nuo kaksi nousivat luudilleen ja lensivät katsomoon tarkkailemaan tilannetta ja tutustumaan aisapariinsa.

Kun Sydney valitsi muita pelaajia, Giana vilkuili välillä kentälle, mutta koko ajan hän ja Jack keskustelivat yleiseltä tasolta. Jack onnitteli jopa Gianaa, kun tämä oli niin hyvin näyttänyt taitonsa. Giana punasteli ja onnitteli aisapariaan, selvästi he tulivat hyvin juttuun ja ajatukset kulkivat melkolailla samaa rataa.
Kun Sydney lopulta oli tehnyt viimeisetkin valinnat, menivät uudet pelaajat kapteeninsa luo kuulemaan, mitä tuo tahtoi sanoa. Pelirivissä loisti iloisia naamoja, joilla olisi voinut yötaivaan valaista.

//Kiitti pelistä ja anteeks, että tosta tuli noin lyhyt.//