But look how cute she is!

20.7.1992, maanantai

Chris käveli hämärtyvässä illassa kohti kotiaan. Yleensä hän ilmiintyi paljon lähemmäs kotitaloaan, mutta tällä kertaa hänellä oli mukanaan matkustaja, joka ei erityisemmin nauttinut ilmiintymisestä, nimittäin pikkuinen kissa. Aikaisemmin päivällä Chris oli uuden auroriharjoittelijan Gabrielin kanssa ollut ojentamassa muutamaa kesälomaansa hieman vaarallisin keinoin viettävää velhon- ja noidanalkua, ja samassa rytäkässä palavasta roskiksesta oli loikannut tämä riutunut ja säälittävän pieni kissa, jota Chris nyt kantoi sylissään. Kissa oli kiivennyt turvaan Chrisin jalkaa pitkin ja jättänyt jälkeensä muutaman raapaleen. Siitä huolimatta Chris ei voinut jättää sitä pientä rääpälettä enää popsimaan tonnikalan jäänteitä roskiksista, vaan oli kiikuttanut kissan mukanaan takaisin ministeriölle ja sieltä kotiin työvuoron päätyttyä. Hän oli luottanut siihen, että James ei pystyisi ainakaan heittämään pientä suloista (vaikkakin vähän likaista ja laihaa) kissaa ulos ovesta. Chrisin toiveena tietenkin oli, että kissasta tulisi pysyvä osa heidän talouttaan. Näin lyhyen ajan aikana Chris oli ehtinyt jo vähän kiintyä siihen pikkueläimeen, joka ei ollut ainakaan toistaiseksi edes laittanut vastaan pelastajalleen. Ehkä kissa itsekin tajusi, että tämän kaiken ilmiintymisen ja muun päässä saattaisi odottaa täysi ruokakuppi.

Chris astui pihalle ja oli hetken päästä ovella. Heinäkuinen ilta oli jo alkanut hämärtymään ja valoista päätellen James oli jo päässyt kotiin. Chris painoi kissan rintaansa vasten samalla kun kaivoi avaimet taskustaan ja astui sisälle. Hän huusi tervehdyksen ovelta ja riisui kenkänsä ja päällystakkinsa. "Toin tuliaisia!" Chris ilmoitti innoissaan samalla kun käveli kohti olohuonetta, josta oletti löytävänsä Jamesin.

James oli ollut jo pitkään kotona viimeistelemässä töitään. Välillä hiljainen kämppä oli parempi työympäristö kuin se ministeriön koppi jossa hänen oletettiin hommiaan tekevän. Chrisin huhuillessa eteisestä oli James juuri sulkenut paksun kirjan ja noussut kuskaamaan sen kirjahyllyyn.
Työt saisivat riittä siltä päivältä. Odottaisivat ne kuitenkin häntä vielä huomennakin. Venytellen James asteli kääntyi ympäri ja naurahti vain hieman Chrisin huudellessa jostakin tuliaisesta.
Se mitä hän miehen sylissä kuitenki näki pian ei ollut ihan se mitä hän olisi osannut odottaa. Pieni kissa Chrisin sylissä tapitti uteliaana ympärilleen ja James kavahti hieman kauemmas.. kuin kissa olisi koska vain voinut hypätä hänen kimppuunsa. Ei hän kissoja pelännyt.. hän oli koko lapsuutensa kasvanut eläinten ympäröimänä, mutta tuo mikä Chrisin sylissä kelli oli jokin.. likainen katukissa!
" Chris! Mitä.. äh.. miksi tuot meille jotakin katukissoja?", hän kysyi irroittamatta katsettaan pennusta hetkeksikään.
" Et päästä sitä alas! Mistä tietää mitä tauteja sillä on. Sotkee kalusteet ja entä jos se puree meitä ja meihin tarttuu jotakin?", James uteli vaikka pentu näytti hyvin vaarattomalta.. ja surkealta.

" Mistä sä sen löysit?", hän lopulta kysyi huokaisten ja suuntasi keittiöön laittaakseen heille teetä. Ihan huomaamattaan hän otti pari lautastaki. Toiseen hän laski vettä kisua varten ja toiseen etsi kaapista maksalaatikkoa. Eihän sitä voisi takaisin ulos laittaa nälkäisenä ja janoisena.

Chrisin saavuttaessa olohuoneen, James oli ilmeisesti jo odotellut Chrisiä, koska tämä oli jo jaloillaan eikä löhönnyt sohvalla. Chrisin innostunut hymy hyytyi vähän kun James alkoi tentata katukissoista. Juuri kun hän oli laskemassa kissaa lattialle, kuului kielto. Chrisin kasvoille tuli väkisinkin vähän surumielinen ilme kun James mainitsi kaikenmaailman taudit. "Ei sillä mitään ole!" Chris alkoi puolustaa kissaa. "Eikä se ole mikään katukissa! Se on... se on... kissa", Chris ilmoitti. Ainoa etuliite kadun lisäksi, mitä Chris oli keksinyt, oli roskiskissa, ja se tuskin olisi saanut Jamesia muuttamaan mielipidettään ollenkaan. Kissa alkoi rimpuilla vähän Chrisin otteessa, ja mielenosoituksellisesti Chris piti kissaa sylissään, vaikka se tarkoitti muutamaa raapaletta käsiin. Jos hän nyt saisi siitä jonkun taudin, niin voisi ainakin syyttää Jamesia siitä, ettei halunnut kissan likaavan huonekaluja.

Chris seurasi Jamesia keittiöön ja alkoi selvittää vastausta Jamesin kysymykseen. "Tänään yhdellä työtehtävällä pari muksua leikki rakettien kanssa. Ja ne sytytti vahingossa roskiksen palamaan. Ja sieltä loikkasi sitten tämä pikkutyyppi, turvaan mun säärelle. Katso kun sen viikset on palanut", Chris selitti kissan tarinan lyhyesti ja lykkäsi kissaa kohti Jamesin naamaa näyttääkseen niitä vähän kärventyneitä viiksikarvoja. James oli alkanut keittää teetä, mutta otti myös lautasia kaapista. Chris seurasi mielenkiinnolla, että mitä tapahtui ja yritti olla hymyilemättä kovin voitonriemuisesti, kun James otti maksalaatikkoa kaapista. Sen haju sai Chrisin itsensä voimaan pahoin, mutta kissalle se varmaan kelpaisi. Chris laski kissan alas ja nosti vesikupin lattialle. Hän oletti, että lattialla olisi kuitenkin parempi kuin pöydällä, eikä Chris kuitenkaan ajatellut alkaa syöttämään sitä niin ettei kissa vaan koskisi yhtään pintaa heidän kodissaan.

Tietenkään kissalla ei ollut mitään! Eihän koskaan millään ulkona eläneellä elukalla mitään ollut. Ehkä muutama kirppu ja vesikauhu, mutta sehän olisi pientä sen rinnalla että kissa oli söpö.

James kuunteli kissan hirvittävän tarinan ja saadessaan tuon pennun melkein naamaansa kiinni ei hän voinut olla näkemättä niitä kärventyneitä viiksiä.
"Eiköhän nuo takaisin kasva..", hän mutisi tietämättä yhtään miten asia oli. Hän kissoja niin hyvin tuntenut, että tietäisi kasvoivatko viikset enää takaisin. Sen hän kuitenkin tiesi, että ilman viiksiä.. tai puolikkaillaikin viiksillä kissan elämä kadulla ei olisi helppoa. Kissanpentu ryntäsi heti maksalaatikon kimppuun lattialle päästyään James seuraili sen syömistä samalla kun laittoi vettä kiehumaan. Likaiselta ja takkuiselta se ainakin näytti, mutta ehkä jos sen pesisi se olisi taas kuin.. mikä tahansa pieni kissa.
Christianin kanssa olisi melko turha riidellä tästä asiasta, koska hän tulisi tämän taiston kuitenkin häviämään ja toisaalta.. kävi hänenkin tuota kissaa hieman sääli. Olihan se suloinen ja ulkona selviäminen ei olisi sille helppoa.
" Sitä pitäisi käydä näyttämässä kuitenkin jollakin eläinlääkärillä", James sanoi käntyessään ympäri ja jäi nojailemaan siihen keittiön tasoon. Kissa maiskutteli maksalaatikkoa kuin ei olisi ruokaa saanut viikkoihin ja James pelkäsi hetken, että se vielä varmaan tukehtuisi siihen ateriaansa.
" Ja pestä.. minkä sinä saat tehdä. Mä en halua yrittää pestä kissaa".

Chris myhäili itsekseen, kun James ei alkanut väittää enempää vastaan. Vaikutti siltä, että kissavauva saisi jäädä ainakin toistaiseksi. Eikä James enää parin päivän päästä voisi luopua siitä, kun se oli saatu vähän parempaan kuntoon ja sitä rataa. Chris oli istunut lattialle risti-istuntaan kissan viereen ja seurailemaan sen syömistä. Kun James alkoi puhua eläinlääkäristä, Chris kohautti olkiaan. Se olisi varmaan ihan hyvä idea. Eihän sitä tosiaan tiennyt, että missä kaikkialla se kissa oli rymynnyt, sen yhden roskiksen lisäksi.

Puheen kääntyessä kissan pesemiseen, Chris nosti katseensa lattian rajasta Jamesiin ja sanoi: "Äh, eikö kissat pese itsensä?" Hänen äänessään oli välttelevä äänensävy. Heillä oli kotona joskus ollut kissa, kun Chris oli ollut pieni, mutta Chris ei ollut koskaan varsinaisesti osallistunut sen hoitoon, koska oli vielä niin nuori. Sen jälkeen Chrisin kissatuttavuudet olivat rajoittuneet satunnaisesti tavattuihin tuttujen kissoihin. "No, kai se sitten täytyy pestä..." Chris jatkoi alistuneena kohtaloonsa pienen tauon päästä. Kissan turkissa oli ties mitä tahmaa, eikä Chris halunnut edes tietää mitä se kuivunut musta mönjä takajalassa oli. Chris vääntäytyi ylös, kun teepannu vihelsi, ja nosti kaapista heille mukit keittiön pöydälle. Kissa söi edelleen, vaikka se etovan hajuinen maksalaatikko hupenikin hyvää vauhtia. Chris heitti kaapista vielä muutaman eri makua olevan teepussin ennen kuin istui tuolille odottamaan, että hänen mukiinsa kaadettaisiin vettä. "Jos sen vain tiputtaisi kylpyammeeseen?" Chris kysyi puolitosissaan ja virnisti Jamesille. Kissan peseminen vaatisi strategian hiomista ja Chris saisi käyttää kaikki aurorintaitonsa siihen... Yhtäkkiä Chrisin päähän pälkähti ajatus ja hän suoristi selkänsä. "Se tarvitsee jonkun nimen!" hän ilmoitti ja kurkisti lattialle. Chris oletti, että kissa oli jo saanut luvan jäädä asustelemaan heidän kämppäänsä, kun oli puhetta eläinlääkärikäynneistäkin. Ja kyllähän kissalla piti nimi olla.

" Pesee joo.., mutta jos ne haisee tolta kuin tuo niin kyllä ne kaipaa ihan kunnon pesun vedellä ja saippualla", James huomautti ja nappasi teepannun sen viheltäessä. Täytettyään sekä oman kuppinsa, että Chrisin istui hänkin alas ja ryhtyi valitsemaan itselleen teepussia.
Christianin ehdottaessa kissan pudottamista ammeeseen nosti James hetkeksi katseensa ja pudisteli päätään.
" Voit sä yrittää, mutta luulen sen vain pahentavan asiaa. Voihan olla, että tää kissa jopa pitää vedestä ja jos ei vielä pidä niin.. voit tehdä siitä kylpy reissusta niin vaivattoman, että se vois jopa nauttia siitä", James pudotti teepussin kuppiinsa ja käänsi katseensa kissaan joka oli syömisen lopetettuaan ryhtynyt nuolemaan likaisia käpäliään.

Kun nimeä alettaisiin miettimään ei pennusta enää päästäisi. James kuitenkin nyökkäsi hieman ja käänsi taas itsekkin katseensa kissaan samalla kun teetään hörppi. Kissakin tapitti nyt heitä kuin tietäen, että siitä puhuttiin.
" Paskatassu ois mun mielestäni aika hyvä. Kuvaa sitä tällä hetkellä hyvin".

James otti tapansa mukaan Chrisin liian vakavasti. Eihän hän nyt sentään sitä kissaa olisi ammeeseen heittänyt siitä vaan. Chris vain tuhahti Jamesin kommenteille ja tiputti kuumaan veteen pussin kamomillateetä hautumaan. "Kun kerran olet tuollainen asiantuntija, niin voisit samantien hoitaa sen pesemisen..." Chris sanoi toiveikkaana, vaikka tiesi kyllä, että hän joutuisi sen kuitenkin tekemään. Vaikka saisi ihan varmasti kuulla nenäkkäitä kommentteja siitä, miten James olisi tehnyt toisin. Ehkä siihen kohtaloon olisi vain alistuttava.

Chris oli purskauttaa teet pitkin pöytää, kun James ehdotti kissalle nimeä. "Paskatassu?!" hän kysyi vähän loukkaantuneella äänellä. "Ei se sellainen enää kauaa ole..." Chris jatkoi vielä harmistuneena kissaparan puolesta. Chris seurasi, miten kissa lähti tassuttelemaan ympäriinsä ja tutkimaan uutta kotiaan. Aina välillä se käännähti vilkaisemaan pöydän suuntaan. "Kyllä sille joku kivampi nimi täytyy keksiä. Ei paskatassua voi esitellä kenellekään joka tulee käymään..." Chris ilmoitti ja hörppäsi taas teetään. "Onko meillä mitään ruokaa?" Chris kysäisi ohimennen samalla kun heilautti sauvaansa ja sai tyhjäksi nuollun maksalaatikkolautasen tiskaantumaan itsekseen tiskialtaassa. Hän ei haluaisi haistella vanhalta maksalaatikolta haisevia lautasia yhtään sen kauempaa kuin olisi pakko. Ehkä se kissakin pitäisi pian pestä, tai James hermostuisi kun se tassuineen menisi tallustelemaan huonekaluilla. Toistaiseksi kissa oli vielä keittiön puolella, mutta eteni tutkimusretkellään tasaisesti kohti olohuonetta.

James pudisti päätään tarjoukselle. Chris kissan tänne oli tuonot joten saisi kyllä hoitaa kaikki ikävimmät hommat. Hän voisi sitten vaan silitellä ja olla se.. mukavampi mies. Se jolta sai herkkuja ja joka ei pakottanut veteen.
Nimi ei kelvannut kissalle joten James uteli oliko Christianilla itsellään jotakin parempaa mielessä.
" Parempi, että meet pesemään sen nyt.. ennen kuin se katoaa jonnekkin", James ehdotti ja nousi kuppinsa kanssa ylös.
" Mä voin sillä aikaa katsoa jos löydän sulle kaapista jonkun.. lantun järsittäväksi", hän sanoi ja vilkaisi olkansa ylitse Christianiin hymyillen. Aina yhtä mukavaa kiusata tuota kasvissyönnistä. Kyllä Chris kuitenkin saisi jotakin kunnon sapuskaa.

Chrisin lähdettyä kissaa kylvettämään ryhtyi James lämmittämään kaapista jotakin kasvissosekeittoa. Ei se edes ollut mitään kovin hirveää, mutta James ei silti rupeaisi lihan syömisestä luopumaan!
Riitti, että hänen isänsä piti Chrisiä omituisena kasvissyönnin takia.

Chris hymähti kun James käskytti häntä jo pesemään sitä kissaa. Tehtävä se oli, joten samalla kun odotti vastausta siitä, oliko talossa mitään syötäväksi kelpaavaa, Chris nousi ylös ja riisui puvuntakkinsa tuolin selkänojalle. T-paita saisi kastua ja likastua, mutta Chris ei alkaisi sotkemaan parasta takkiaan. "Lantun järsittäväksi..." Chris mutisi osittain huvittuneena ja osittain närkästyneenä. Hän sai tasaisin väliajoin kuulla siitä, ettei hän syönyt lihaa. Pahinta oli se, kun he lähtivät käymään Jamesin vanhempien luona. Siellä oli turha kuvitellakaan, etteikö asiaa mainittaisi vähintään kerran päivässä.

Chris jätti Jamesin hääräilemään jotain omiaan ja nappasi kissan kainaloonsa suunnaten kohti kylpyhuonetta. Hän sulki oven perässään ja laski kissan lattialle. Se istahti lattialle ja jäi tuijottelemaan Chrisiä pienellä naamallaan ilme, joka varoitti Chrisiä siitä, että jos luvassa olisi jotain epämukavaa, seuraukset eivät olisi kivat. Chris huokaisi, avasi kylpyammeen hanan ja alkoi haistella kaikkien purkkien ja purnukoiden sisältöä. Pelkällä vedellä ei sitä kaikkea likaa saisi irti, eikä kissaparka varmaankaan arvostaisi kovinkaan voimakkaasti hajustettua pesuainetta. Kun ammeen pohjalla oli vähäsen vettä ja Chris oli löytänyt shampoota, joka olisi pienin paha, hän istahti lattialle. "Olen pahoillani, mutta ei ole muita vaihtoehtoa. Nuo paskatassut täytyy saada puhtaiksi", Chris sanoi pahoittelevaan sävyyn kissalle napatessaan sen syliinsä. "Ei tehdä tästä liian vaikeaa, jooko?" hän jatkoi vielä katsoen kissaa pää kallellaan. Kissa ei kuitenkaan täysin tajunnut, mitä Chris tarkoitti. Operaatio olisi voinut olla paljon pahempikin, mutta kissa ei selvästikään pitänyt vedestä. Mouruamisen, raapaleiden ja veden läiskyttämisen jälkeen Chris päätti, että katti saisi olla riittävän puhdas. Hän nappasi lähimpänä olevan pyyheen, joka sattui olemaan Jamesin, ja kääri kissan siihen kuivumaan. Hetken kuivattuaan kissaa pyyhkeeseen, Chris nousi ylös ja päästi märän kissaparan vapauteen. Se jäi oven eteen ja naukaisi vaativasti. Chris avasi oven ja kissa ampaisi keittiön suuntaan. Ehkä se toivoi Jamesilta lisää maksalaatikkoa. Chris lähti itsekin kohti keittiötä, kuivaillen omia käsiään siihen samaan pyyhkeeseen. Hän oli saanut muutamia raapaleita käsivarsiinsa, mutta eivät ne näyttäneet kovin pahoilta, ei niistä jäisi edes arpia esiteltäväksi.
"Onko nyt tarpeeksi puhdas kissa?" Chris kysyi heti päästyään keittiön ovelle ja nuuhkiessaan samalla kasvissosekeiton tuoksua.

James ei voinut kuin hymyillä itsekseen kuunnellessaan kylpyhuoneesta kantautuvia ääniä ja niistä päätellen operaatio kissan pesu sujui.. no juuri niin kuin olisi voinut olettaa. Harvemmin ne katit vedestä pitivät vaikka poikkeuksia olikin.
Kun kissa hetken hiljaisuuden jälkeen ampaisi kuivana keittiöön piiloutui se heti pöydän alle nuolemaan itseään. Aivan kuin äskeinen kylpy muka ei olisi ollut tarpeeksi!
" Hyvin se taisi sujua..", James totesi ja kääntyi iskemään lautasia pöytään Chrisin tullessa pian perästä. Hän huomasi kyllä heti sen oman pyyhkeensä, mutta sanonut asiaan mitään. Ehkä kissalle pitäisi hankkia oma pyyhe ensi kertaa varten. Parempi kyllä olisi jos seuraavaa pesukertaa tarvittaisi koskaan!
" Ei kai se sua ihan hirveästi raadellut?", hän kysyi ja tarttui Chrisin käsiin saatuaan lautaset pöydälle. Hetken James käänteli toisen käsiä siinä silmiensä edessä ja tultuaan siihen tulokseen, että Chris selviäisi varmasti ilman taisteluarpia palasi hän kattilan luokse.
" Paskatassu ei selvästikkään enää kelpaa sen nimeksi", James sanoi sekoitellessaan keittoa, " tiedätkö sä edes, että onko se tyttö vai poika?". Nimen keksiminen voisi olla huomattavasti helpompaa jos katin sukupuoli olisi tiedossa. Paitsi jos Chris haluaisi nimetä uuden tulokkaan jollakin erikoisella nimellä joka viitannut mitenkään siihen kumpaa sukupuolta otus olisi.

James nosti kattilan liedeltä ja laskettuaan senkin pöytään täytti hän oman lautasensa sillä kasviskeitolla. Kissakin uskaltautui jo taas pöydän alta kurkkimaan hieman ja vahtaamaan mitä he oikein nyt touhusivat.
" Eipä taida olla ihan sun mielees. Tää on Chrisin ruokaa.. ja jänisten", James höpisi kissalle ja laski lautastaan sen verran, että kissa sai haistaa. Kisu nyrpisteli vain nenäänsä ja pakeni nopeasti kauemmas.
" Siinäs näet. Ei tää kelpaa ees kissalle", James naurahti ennen kuin istui alas.

Keittiön puolella James alkoi heti huolehtia Chrisin käsistä. Chris oli vähän huvittunut, kun hetki sitten James oli vielä ollut sitä mieltä, että Chris ansaitsisi jokaisen raapaleen ja hampaanjäljen mitä kissa jälkeensä jättäisi. Jamesin käännellessä hänen käsiään, Chris vain kohautti olkiaan ja sanoi: "Ei tämä nyt ole mitään, kyllä ne huomiseksi jo parantuu". Muutaman lääkekaapista löytyvän rohdon avulla raapaleet saisi varmaankin katoamaan melkein samantien jos halusi. Kun Jameskin oli ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että Chris selviäisi hengissä kissan kylvetyksestä, kissan nimi tuli taas puheeksi. "Hmm, kai se on tyttö?" Chris sanoi vähän epävarmana. Niin hän ainakin uskoi asian olevan, mutta toisaalta lammasfarmin kasvattina Jamesilla olisi luultavasti enemmän kokemusta kissojen sukupuolista kuin kaupungissa koko ikänsä asuneella Chrisillä.

Ennen kuin Chris ehti ajatella enempää kissan nimeä, James nosti kattilan pöytään ja nälkäinen Chris hyökkäsi kauhan kimppuun heti kun James luopui siitä. Kissakin tuli tutkimaan heidän ruokatarjontaansa ja Chris tuhahti kommentille jäniksistä. "Ei ole pakko syödä jos ei kelpaa", Chris ilmoitti Jamesille lusikoiden itse ruokaa suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Pitkä työpäivä ja kissankylvetys olivat tosiaan saaneet hänet nälkäiseksi. "Ai niin, se harjoittelija oli tänään ensimmäistä päivää, Gabriel. Ihan hyvä tyyppi, mutta ei kyllä heti arvaisi auroriksi", Chris sanoi ohimennen. Hän oli jo aiemmin puhunut siitä kuinka pääsisi tuutoriksi tulevalle aurorille. Hän ei ollut ihan osannut odottaa lyhyttä ja laihaa miestä meikattuine silmineen ohjattavakseen, mutta vaihtelu virkistää. Osa auroreista oli vähän turhankin tiukkapipoisia ja kiiltokuvamaisia, joten oli ehkä ihan hyvä saada joku vähän sekoittamaan pakkaa. Chrisin lautanen tyhjeni melkein yhtä vauhdikkaasti kuin kissankin hetki sitten. Kun se oli tyhjä, Chris haukotteli ja kääntyi etsiskelemään katseellaan kissaa. "Kyllä sille joku nimi täytyy keksiä. Teillä irlantilaisilla on kaikki outoja nimiä, sopisiko joku sellainen?" Chris kysyi puoliksi tosissaan. Perinteiset skotlantilaiset nimet olivat ehkä aivan yhtä outoja, mutta tottakai ne tuntuivat Chrisille tavallisemmilta kun hän oli niihin tottunut enemmän. "Ei siitä mitään Miukua tai Mirriä voi tulla..." Chris ilmoitti, sulkien pois kaikki typerät kissoille annettavat nimet, jotka voisivat tarkoittaa ihan mitä vaan kadulla kulkevaa kissaa.

Chrisillä ei ollut tietoa kissan sukupuolesta joten James houkutteli katin luokseen ja sen puskiessa hänen sormiaan nosti hän sen syliinsä tarkistaakseen asian. Se että oli asunut pienen ikänsä maalla lammasfarmarin ja eläinlääkärin pentuna.. ehkäsiitä sittenkin oli vihdoin jotain hyötyä!
" Tyttö se tosiaan on" , hän ilmoitti hyvin pian ja päästi kisun takaisin lattialle tutustumaan paikkoihin.

James naurahti vain hieman lusikoidessaan keittoa ihan mielellään suuhunsa. Chris parka saisi kyllästymiseen asti kuunnella tätä kiusaa. Ehkä hän vielä itse joskus kyllästyisi ja keksi jotakin muuta mistä miestä kiusata. Siihen asti hän voisi jatkaa tätä kasvisruuan pilkkaamista vaikka se useimmiten ihan hyvää olikin.
" No niin kyllä teillä skoteillakin", James huomautti, muta Chrisin idea oli okein mukava. Jokin kummallinen irkku nimi olisi varmasti kissalle sopiva.. eikä samanlaista tulisi ihan heti vastaan.
" Mulle kelpaa mikä vain", James sanoi ja jatkoi keittonsa syömistä vaikka samalla kävi mielessään läpi mahdollisia kissalle kelpaavia nimiä.

Chris kohautti olkiaan kun James ilmoitti skottinimienkin olevan kummallisia. Silti hänen mielestään kissalle sopisi paremmin joku hauska irlantilaisnimi kuin skotlantilaisnimi. Nimi voisi kuulemma olla mikä tahansa, mutta Chris ei ollut mikään nimiasiantuntija, joten James saisi kyllä auttaa. "Mikä sen vanhan naisen nimi olikaan joka asuu siinä teidän perheen naapurissa? Gormflaith?" Chris kysyi vakavalla naamalla vaikka joutuikin pidättelemään nauruaan puhuessaan. "Se taitaa olla ainoa irlantilainen nimi, jonka tiedän..." Chris ilmoitti viattomasti eikä edes valehdellut paljoa. Jamesin perheenjäsenillä oli kaikilla ihan tavalliset nimet eikä Chris oikeastaan tuntenut paljoakaan irlantilaisia, jotka eivät olleet Jamesin sukulaisia. Eikä Chris tosiaankaan halunnut nimetä kissaa minkään Jamesin sukulaisen mukaan, vaikka ei niissä suurimmassa osassa mitään vikaa ollutkaan.

Chris nousi ylös ja kantoi lautasensa tiskipöydälle odottelemaan sitä, että Jameskin saisi syötyä ja kaikki lautaset saisi tiskattua samalla loitsulla. Kissa oli tassutellut olohuoneen puolelle, mutta niin kauan kun mitään särkymisen ääniä tai muuta epämääräistä ei kuulunut, Chris ei ajatteli että ehkä se saisi tutkailla uutta ympäristöä ihan rauhassa. Kaduilla eläneenä sitä odottaisi vielä monenlaisia uusia asioita. Kuten vaikka sohva ja sen pehmoiset tyynyt. Chris jäi nojailemaan tiskipöytää vasten ja naputteli sormillaan pöytää hajamielisesti. "Niin, tuleeko siitä nyt sitten Gormflaith?" Chris kysyi virnistellen Jamesilta. Mitään nättiä skotlantilaisnimeä Chris ei ollut vielä keksinyt, mutta hän ei kyllä antaisi kissan nimeksi päätyä Gormflaith. Tämä naapurin rouva ei ollut vaikuttanut erityisen innokkaalta tajuttuaan että Chris ei ollutkaan pelkästään Jamesin työkaveri tai lammasfarmin toiminnasta kiinnostunut tuttava. Chris ei ollut varsinaisesti nauttinut siitä kahvihetkestä, kun tämä naapurinmummo oli ilmestynyt oven taakse huomattuaan farmin pihassa vieraan auton. Chris oli sen kahvittelun aikana ehtinyt katumaan satoja kertoja sitä, että oli maistanut lusikallisen kakkua Jamesin lautaselta ja sitä että oli ohimennen sattunut koskettamaan Jamesin käsivartta hieman liian pitkään. Sen jälkeen rouva oli ottanut tehtäväkseen jaella piikikkäitä kommentteja ja pohtinut, että mahtoivatko Jamesin vanhemmat koskaan saada lastenlapsia.
Chris ravistautui irti muistelemistaan ärsyttävistä ajatuksista Jamesin perheen naapurista, ja yritti kuunnella missä päin taloa vielä nimetön kissa kuljeskeli. Mitään ihmeellistä ääntä ei kuulunut, joten ellei ikkuna ollut jäänyt auki ja kissa karannut ulos, niin kaikki oli varmaan ihan ok.

Chrisin ehdottaessa Jamesin perheen naapurissa asuvan akan nimeä heidän kissalleen tyytyi James vain vilkaisemana mieheen nopeasti. Ei tuo voinut olla tosissaan? Ihan jo sen takia, että se vanhus oli ihan hirveä he eivät nimeäsi kissaa Gormflaithiksi. Toisekseen ei se nimikään mikään kovin hieno ollut.
" Pyh.. ei tule", James vastasi ja saatuaan lautasensa tyhjäksi nousi hän viedäkseen sen tiskialtaaseen.
" Mä yritän keksiä jotakin parempaa", mies lupaili ryhtyessään siivoamaan pöytää kaikista muistakin astioista. Heti kun kattila oli saatu jääkaappiin kurkki Jameskin jo pian ovelta muualle asuntoon nähdäkseen missä se kissa meni ja varmistaakseen, että kaikki olisi vielä ehjänä. Hiljaisuus ei aina ollut hyvästä.. varsinkin jos kyseli oli kissoista tai lapsista.
" Miten olisi Aoife?", James ehdotti kääntäessään katseensa taas Chrisiin. Kissa ei ollut paikalla antamassa omaa mielipidettään, mutta eiköhän sille kelpaisi ihan mikä nimi vain. Kunhan he itse vain olisivat tyytyväisiä.

Chris sai odotetun reaktion nimiehdotukseensa, eihän James tietenkään olisi suostunut nimeämään kissaa Gormflaithiksi. Edes ilman sitä naapurinrouvaa. Chris keskittyi kurkistelemaan muualle taloon sen toivossa, että nimetön kissa näyttäytyisi. James kilisteli astioita ja Chris jäi keittiön oviaukkoon nojailemaan seinään. "Onkohan se raukkaparka karannut jostain, kun se on niin kiltti. Eikä pelännyt yhtään ihmisiä", Chris pohdiskeli ääneen, vaikka ei oikeastaan edes odottanut mitään vastausta. Eihän sellaista voinut millään tietää.
Hetken kuluttua Jamesilla oli nimiehdotus. "Aoife?" Chris toisti vähän kysyvällä äänensävyllä. Se oli kiva nimi, joka ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen. Chris hymyili hyväksyvästi ja ilmoitti: "Aoife kuulostaa hyvältä". Chris pohdiskeli nimeä vielä hetken tuijottaen seinää. "Joo, eiköhän se sitten ole Aoife. Ei tehdä tästä sen vaikeampaa", Chris sanoi naurahtaen, "parempi varmaan mennä etsimään se ja ilmoittamaan, että millä nimellä sitä aiotaan kutsua tästä lähtien". Chris katosi keittiöstä ja lähti tutkailemaan olohuoneen suuntaan, josta löysikin Aoife-kissanpennun takanedustalta leikkimässä hiilenpaloilla. Chris huokaisi ja mietti, että vastaavaan sotkuun ja pahempaankin olisi kai nyt vain totuttava.