The life that chose me

25.5.2007, perjantai

" Äiti? Äiti.., äiti.. äiti.. arvaa mitä? Äiti.. hei äiti? Oletko sä hereillä?". Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten kertonut Remylle, että häntä kiskoisi aamulla sängystä ylös tuon oma lapsi.. olisi nainen saanut siitä viikon naurut. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan koskaan voinut arvata mihin elämä veisi.
" Olen", hän vastasi lopulta ja kääntyi ympäri kohdaten ihan liian pirteän pojan siihen aikaan aamusta. Hänen ei edes tarvinnut alkaa arvuuttelemaan mitään ,kun poika jo ylpeänä ilmoitti tehneensä ihan itse aamiaista itselleen!
" Ninkö?", Remy kysyi pystymyttä estämään hymyä nousemasta kasvoilleen ,vaikka melkein jo arvasi mikä sotku keittiössä odotti. Neljä vuotiaan vesselin kokkaukset eivät olleet voineet onnistua ilman sotkua.
" Joo! Söin ihan itse muroja", poika selitti samalla kun Remy nousi ylös sängystä ja pinkoi heti perästä kun äiti näytti lähtevän keittiöön. Kuten Remy oli arvellutkin odotti keittiössä aikamoinen sotku. Murot ja maito kun eivät olleet tainneet ensinmäisellä yrittämällä osua ihan kulhoon.
" Voi River..", hän huokaisi itsekseen ennen kuin etsi sauvansa ja ryhtyi siivoamaan keittiötä maidosta.

Kaiken siivoamisen ohella ehti hän laittaa kahviakin tulemaan ja päästessään viimein istumaan alas ilmestyi ikkunan taakse pöllö tuomaan aamun lehteä. River oli tietysti jo valmiina hyppäämään pöydälle voidakseen avata ikkunan, mutta Remy ennätti onneksi kieltämään tuota ja poika istui takaisin paikalleen seuraamaan miten pöllö lennähti sisään lehden kanssa.
" Mikset kävisi vaikka herättämässä isääsi?", Remy ehdotti lehteä availlessaan ja vilkaisi poikaansa. Se hetki kun River yrittäisi saada isänsä ylös riittäisi siihen, että hän saisi lehden selailtua rauhassa.
Riveriä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Nopeasti oli poika hypähtänyt alas tuoliltaan, rientänyt takaisin vanhempiensa maakuuhuoneeseen ja kavunnut sänkyyn. Tai ennemminkin hypännyt suoraan isänsä niskaan.
" Isi! Herää!"

Keväinen valo etsiytyi sisälle makuuhuoneeseen verhojen raosta, kun Chaos nukkui sikeästi Remyn noustessa heidän nuoremman lapsensa vaatimuksesta ylös. Kun hiljaisuus laskeutui taas hetkeksi, Chaos käänsi kylkeään ja unessaan juoksi karkuun tiikeriltä. Samalla hetkellä kun tiikeri sai uni-Chaoksen kiinni, oikea Chaos heräsi siihen, kun joku loikkasi hänen päälleen sänkyyn. Chaos räväytti silmänsä auki ja huokaisi helpotuksesta, kun hyökkääjä olikin vain River eikä se tiikeri. "Olen hereillä", hän ilmoitti unisella äänellä samalla kun nousi istumaan pyöräyttäen kikattavan pojan päältään peittojen sekaan. Sen jälkeen kun Chaoksen ja Remyn esikoinen oli syntynyt kuusi vuotta sitten, oli turha enää kuvitella nukkuvansa vapaapäivinäkään kovin pitkään. Chaos venytteli vähän käsiään samalla kun pudisteli päätään ylipirteän Riverin loikkiessa sängyltä seinän vieressä olevalle tuolille ja takaisin. Chaos etsi päälleen t-paidan ja lähti haukotellen kohti keittiötä, Riverin kipittäessä perässä.

"Huomenta", Chaos sanoi edelleen vähän unisella äänellä Remylle keittiön ovensuussa. Hän käveli ottamaan kaapista itselleen mukin ja ohimennen kosketti lehteä selailevan Remyn niskaa. Chaos kaatoi kahvia mukiinsa ja istahti hetkeksi alas. "Maya ei ole vielä hereillä?" hän kysäisi, osittain vähän turhaan. Jos heidän 6-vuotias esikoistyttönsä Maya olisi ollut hereillä, meteli Denbrightin talossa olisi ollut huomattavasti suurempi. Hitaana herääjänä Chaos ei kyennyt tekemään paljon muuta kuin hörppimään sitä kahviaan ja lukemaan ylösalaisin olevia otsikoita. Hetken istuttuaan siinä ja saatuaan kahvikupin puolilleen, Chaos kuuli kauempaa talosta epämääräistä kolinaa. Hän hymähti ja tuli siihen tulokseen, että Maya oli ilmeisesti herännyt. "Paras käydä katsomassa", Chaos totesi ja nousi ylös. Päästyään Mayan huoneen ovelle, Chaos avasi raollaan olevan oven ja näky sai hänet naurahtamaan. Moni muu vanhempi olisi ehkä pelästynyt tai hermostunut, mutta Chaos oli jo tottunut. Kuten monena muunakin yönä, Maya oli rakentanut itselleen kaikessa hiljaisuudessa majan oman huoneensa lattialle, ja unohtanut sen aamulla herätessään. Mayan sänky oli tyhjillään ja sen patja, peitto ja tyyny oli raahattu keskelle lattiaa. Leikkiluudanvarren ja kahden tuolin avulla Maya oli onnistunut virittämään viltin majansa katoksi. Tyttöparka oli vain unohtanut nukkuvansa siellä, ja ilmeisesti maja oli tuhoutunut. Menetys ei tuntunut Mayaa kauheasti haittaavan, sillä tyttö oli jo siirtelemässä tavaroita takaisin alkuperäisille paikoilleen. "Huomenta pikkuneiti", Chaos sanoi nojaillen ovenkarmiin. "Sitä on taas nukuttu majassa vai?" hän jatkoi. "Joo, kun en saanut takaovea auki. Olisin halunnut nukkua puussa", Maya ilmoitti, kuin asia olisi ollut itsestään selvä. Chaos nosti patjan takaisin sänkyyn ja avasi huoneen verhot. "Ehkä puussa nukkuminen ei ole kuitenkaan kovin hyvä idea", Chaos sanoi pörröttäen tytön hiuksia. "Haluatko aamupalaa? Voit kiivetä hartiolle matkustamaan" Chaos kysyi ja kyykistyi niin, että Maya pääsi kiipeämään istumaan hänen hartioilleen. "Okei, pidä kunnolla kiinni!" Chaos käski ja lähti oviaukoissa kumarrellen takaisin keittiön suuntaan.

Makuuhuoneen suunnalta kantautuva kiljuminen kertoi pian siitä, että Chaos sai melkein yhtä mukavan herätyksen kuin hänkin. Ei tässä talossa nukuttaisi pitkään varmaan enää koskaan. Tai ehkä sitten kun nuo lapset joskus lähtisivät Tylypahkaan.
" Huomenta", Remy vastasi ja kohotti hetkeksi katseensa hymyillen Chaokseen ennen kuin jatkoi lehtensä selailemista. Velhomaailmassa mitään sen kummempaa ollut ehtinyt tapahtumaan ja ehkä sitä täytyi pitää vain hyvänä asiana. Oli sitä jo yhdelle elämällem nähnyt tarpeeksi tuhoa.
" Kuulostaako siltä, että olisi?", Remy vastasi Chaoksen kysymykseen nostamatta katsettaan. Se olisi tosiaan jo kuultu mikäli Maya olisi ollut jalkeilla. Talossa olisi ollut huomattavasti enempi elämää jo.

Talosta kantautuvan kolinan kuullessaan nosti Remykin taas katsettaan, mutta Chaoksen lähtiessä tarkistamaan asiaa jäi hän siihen pöydän ääreen. Miehen palatessa pian takaisin kääri Remy jo lehteä kasaan ja nousi laittaakseen Mayalle jotakin. Saisi Chaos juoda kahvinsa rauhassa loppuun.
" Mä voin ottaa kans!", River ilmoitti omalta paikaltaan ja naurahti hieman kun Remy kääntyi vilkaisemaan poikaansa ja nappaamaan sen tuon murokulhon pöydältä.
" Ihan kivaa, että sä ihan itse opettelet laittamaan aamiaises.., mutta ensi kerralla voisit kuitenkin herättää toisen meistä vahtimaan tätä kokkailua", Remy ehdotti laskiessaan pojan eteen uuden kulhollisen muroja. Pian oli tuon siskollakin aamiainen nenän edessä ja Remy saattoi istua nauttimaan uutta kupillistaan siihen pöydän ääreen.
Olipas ollut aamu.. ja nyt tosiaan vasta oli aamu ja koko päivä edessä. Koskaan voinut tietää mitä päivä toisi tullessaan.

Keittiössä Chaos kumartui tiputtamaan hihittelevän tyttärensä lattialle. Remy oli juuri taittelemassa lehteä ja ennen kuin Chaos ehti laittaa Mayalle mitään, Remy oli jo hakenut kaapista kulhon ja Riverkin oli ilmoittanut tahtovansa lisää muroja. Niinpä Chaos istahti takaisin pöydän ääreen ja tarttui lehteen. Etusivulla ei ollut mitään erityisen mielenkiintoista, mutta voisi sen silti selailla läpi. Kahvi Chaoksen kupissa oli jo vähän jäähtynyttä, mutta ihan juotavaa kuitenkin.
"Äiti on parempi aamiaisenlaittaja, kannattaa herättää se", Chaos sanoi nyökytellen Riverille, kun Remy mainitsi siitä, että olisi parempi herättää jompikumpi seuraavaksi kun aikoi laittaa aamupalaa itselleen. Chaos käänteli lehden sivuja samalla kun lapset saivat eteensä murokulhot ja alkoivat syödä. Selailtuaan lehden läpi Chaos taitteli sen ja heitti sen sivupöydälle muutaman muun lehden kanssa. "Äiti, voisinko mä nukkua ensi yön puussa? Meinasin jo viime yönä mennä mutta ovi ei auennut", Maya kysyi pikkuvanhalla äänellä. Isä kun ei ollut ideasta innostunut, tyttö ilmeisesti ajatteli että ehkä äiti olisi myötämielisempi. Chaos katsoi vähän huvittunut ilme kasvoillaan Remyä samalla kun painoi mieleensä, että lukitsisi kaikki ovet kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Mayan päähänpistot olivat välillä sellaisia, että Chaos alkoi miettiä miten hänen omat vanhempansa olivat koskaan selvinneet Chaoksen omista vastaavista tempauksista.

Chaos vilkaisi ulos ikkunasta. Aurinko paistoi ainakin vielä ja toivottavasti pysyisikin näkyvillä koko päivän. Kun kerrankin Remyllä ja Chaoksella oli yhteinen vapaapäivä, se olisi kiva viettää vaikka ulkona. Kahden kovaäänisen ja vilkkaan lapsen kanssa sisällä oleminen ei yleensä ollut aikuisille ollenkaan niin hauskaa mitä lapsille ehkä. "Mitä te haluaisitte tänään tehdä?" Chaos kysyi lapsilta, jotka rouskuttivat murojaan ja osittain myös Remyltä. Chaos oli jo miettinyt, että saisikohan pihapuuhun rakennettua jonkinlaisen puuhökkelin, jossa lapset voisivat kesällä leikkiä. Eivät sentään nukkua öitään, mutta ainakin kuluttaa energiaansa päivisin. Maya tosin aivan varmasti yrittäisi karata nukkumaankin siellä, ellei puussa nukkumisen viehätys siihen mennessä olisi kadonnut.