John Ford

HAHMO
Nimi: John Oliver Ford
Ikä: 28-35
Seksuaalinen suuntautuminen: Biseksuaali
Siviilisääty: Sinkku
Perhe:
Isä – James Ford (?, elossa)
Äiti – Amanda Ford (?, elossa)
Isosisko – Juliet Ford (36+, elossa)
Verisääty: Puhdasverinen

Sauva: 10 tuumaa, feeniksin sulka, lohikäärmeen sydänjuurta, notkea
Suojelius: Kissa (siksi, että Johnin lapsuuden paras kaveri on aina ollut maatilan kissa)

Kouluaikainen tupa: Luihuinen
Ammatti: Kuolonsyöjä

Ulkonäkö
Kuvissa Joseph Morgan
180cm, 77kg. Treenattu vartalo ja miehellisesti sopivaa pituutta. Johnilla on ruskeat, luonnonkiharien täyttämät hiukset, jotka ovat usein hyvässä kunnossa. Hiuksista hän pitää hyvää huolta, vaikkei se välttämättä se kaiken huolenaihe ole. Mies pesee niitä joka toinen päivä, sillä hiukset rasvoittuvat nopeasti. Likaisiksi hiuksia on turha sanoa, sillä rasvalla ne enimmäkseen täyttyvät. Hänellä on harmaat silmät, jotka hymyilevät samaan aikaan kun suukin hymyilee. Silmien yläpuolella olevat kulmakarvat ovat ruskeat, melko samaa mittaa silmien kanssa pituudeltaan.

John ei ole niitä miehiä, jotka välittävät omasta pukeutumisestaan. Hän on enemmän sitä tyyppiä, että ottaa ne vaatteet kaapista jotka sattuvat ensimmäisenä silmän eteen tulemaan. Vaatekaappi on useimmiten täynnä farkkuja ja jonkin sortin pitkähihaisia paitoja ja huppareita. T-paidat eivät ole niitä herkkuja eivätkä lyhytlahkeiset housut. Velhokaapuja hän harvoin käyttää, sillä John on tykästynyt enemmän niihin tavallisiin jästivaatteisiin, vaikka puhdasverinen velho onkin.



Luonne
Ensimmäinen vaikutelma Johnista voisi olla kylmä. Tosin jokaisella on eri näkemys, mutta kylmäksi häntä voi sanoa. Hän puhuu rauhallisesti ja rennosti, mikä kertoo miehen olevan rennomman puoleinen. Melko hiljainen mies, joka puhuu jos häntä puhutellaan. Ei ole se, joka vie kauheasti keskustelua eteenpäin eikä jaksa useimmiten kuunnella toisten elämän tarinoita. Kiinnostunut enemmän itsensä hyvinvoinnista, jonka jälkeen vasta tulee muut kakkossijalla. Omalla tapaa charmantti. John ei ole koskaan ollut se paras mahdollinen romantikko, vaikka rakastaa hän osaakin. John ei halua enää kertaakaan rakastua toiseen ihmiseen, sillä viimeksi hän menetti rakkaansa.

Pimeä huumorintaju, pieni masennus. Tykkää hymyillä, vaikka se ei aina aitoa olekaan. John on joutunut pienen masennuksen valtaan menneisyyden rakkaansa takia. Hän ei halua, että masennus saa vallattua miehen mielen, vaikka ei asialle mitään teekään. Hän ei halua jutella kenenkään kallonkutistajan kanssa ja vuodattaa huoliaan tuntemattomille, minkä takia hän pitää huolensa omassa pääkopassaan. Melko etäinen mies, eikä anna toisten tungeksia omaan mieleensä. Osaa pitää hyvän pokerinaaman ja pienistä valkoisista valheista on alkanut pikkuhiljaa tulla tapa elämässä. Johnin luottamusta on vaikea ansaita, eikä hän välttämättä anna sitä kenellekään. Hän on huono luottamaan toisiin ihmisiin, vaikka toinen tuntuisikin todella turvalliselta.

Nero, vaikka voisi toisinkin kuvitella. Matematiikka on aina ollut vahvuus, eikä sen osaaminen ole kadonnut vielä minnekään. Nerona ei Johnin kohdalla tarkoiteta sitä, että päässä olisi aina järkeä. Hän ei yleensä mieti mitä tekee, vaan tekee mitä miettii.



Menneisyys
15061962 – Manchester, Englanti. John Oliver Ford syntyi keskiluokkaiseen, puhdasveriseen perheeseen isosiskon seuraksi. Ei ollut Johnillakaan helppoa elää toisen sisaruksen kanssa, kun tyttö tuntui olevan se vanhempien lellikki. Tosin tämä tunne oli vain yhdenpuoleinen, eivätkä vanhemmat ottaneet siihen kantaa. John on koko lapsuutensa elänyt perheensä kanssa maalaispoikana. Hän oppi nuorena lypsämään lehmiä ja keräämään munat kanojen tarhasta. Maalaiselämä on aina ollut pojan lempiaikoja, mutta aikuistuessaan ne ovat jääneet hänen taakseen – pelkäksi muistoksi, josta hän vieläkin unelmoi.
Lapsuuden paras kaveri oli ollut maatilan nuorin kissa, jonka kanssa John leikki vapaa-aikanaan kun ei tarvinnut töitä paiskia. Lapsesta lähtien hänet on kasvatettu tekemään töitä, mutta vapaa-aikakin oli sallittu. Kissaa parempaa kaveria Johnilla ei ollut ennen kuin hän pääsi jästikouluun. Isosiskosta ei lapsena ollut mitään intoa, kun tytöllä oli kahdeksan vuotta enemmän ikää kuin pojalla.

Jästikoulussa John ei ollut niitä seurassa viihtyviä ihmisiä. Hän vietti aikaansa enemmän yksin nurkassa kuin kaveripiirin keskimmäisenä jäsenenä. Ei hän koskaan halunnut olla muiden kaupunkilaislasten kanssa, vaan oli enimmäkseen se syrjäytynyt lapsi koulun nurkassa. Hiljainen oli myös oppitunneilla, eikä kouluaktiivisuutta voitu sanoa hyväksi. Kiitettävän oppilas, vaikka se ei päältä näkynytkään. Opettajilta hyvää palautetta tuli, vaikka ei John se opettajien lellikki ollutkaan. Tunneilla John tykkäsi olla omissa maailmoissaan, kuin olisi keskittynyt opiskeluun. Korkein vahvuus Johnilla oli koulussa matematiikka. Oli perheessä se älykkäin, vaikka olikin nuorin.

11-vuotiaana saapuikin sitten se kirje Tylypahkaan, mikä ei tosiaankaan ollut yllätys. Puhdasveriseen perheeseen kun synnyttiin, oli vaikea olla tietämättä omasta velhoudestaan. Pahoin John pelkäsi olevansa surkki, mikä olisi pelkkä häpeä perheelleen. Aivan Johnin yllätykseksi hänet valittiin Luihuiseen. Hän oli itse miettinyt Korpinkynttä viisautensa vuoksi, mutta oli veikannut väärin. Isosisko oli ollut samassa tuvassa omana kouluaikanaan, kuten myös koko Fordin suku. Tylypahkassa tuli juteltua väkisinkin toisten oppilaiden kanssa, vaikka vieläkin hän oli sitä yksin surevaa tyyppiä.
Vasta 6. luokalla John alkoi näyttää pahuuttaan. Hän kiusasi muita oppilaita, istui jälki-istunnossa ja heilautteli nyrkkejään pitäen alempia luokkalaisia nyrkkeilysäkkeinään. Kerran poika oli lähellä tappaa toisen oppilaan liiallisen väkivallan vuoksi. Tuohon aikaan oli erottaminen erittäin lähellä, ellei vanhemmat olisivat puuttuneet asiaan ja pyytäneet toista mahdollisuutta pojalleen. Rehtori myönsi luvan Johnin koulun jatkamiseksi, jolloin poika joutui tarkkailuun mikä ei ollut hänen suosikkihetkiään.

Koulun jälkeen John muutti maalaistalosta Tylyahoon, jossa hän viettää nykyäänkin paljon aikaa. Poikamiehenä elämä jatkui mukavasti, ennen kuin hän tapasi elämänsä miehen. Aluksi he olivat vain hyvin läheisiä ystäviä, ennen kuin kumpikin osapuoli alkoivat tuntea vetoa toisiaan kohtaan. Varsinkin Johnin tunteet olivat tätä miestä kohtaan vahvat, eikä hän koskaan ollut varma toisen osapuolen tunteista. Pari kertaa Johnin päästyä miehen kanssa pukille, hän soi toiselle osapuolelle rakkaudentunnustuksensa. Sitä ei ollut helppoa myöntää, sillä ei John ole koskaan kunnon romantikko ollut. Tämän miehen kanssa John alkoi onnensa mukaisesti seurustella onnellisesti, jonka tuloksena hän sai selville oman seksuaalisen suuntautumisen.

Viisi vuotta parivaljakko ehtivät aikaa keskenään viettää, ennen kuin John ei kuullut miehestään muutamaan viikkoon. Hän oli huolissaan mitä miehelleen oli tapahtunut, sillä pöllön lähettämät kirjeet eivät tainneet mennä perille. Puoli vuotta miehen yllättävän katoamisen jälkeen John sai pöllöpostia, jossa mies sanoi pettävänsä Johnia toisen naisen kanssa. Tätä ei ollut helppoa hyväksyä, minkä vuoksi vuodatettiin kyyneleitä seuraavat pari vuotta.

Masennuksen johdosta John liittyi kuolonsyöjiin täytettyään 27 vuotta. Hän antoi täyden luottamuksen Voldemortia kohtaan ja uskoi herransa saavan velhomaailman omiin käsiin.