"Out? Oh, you think you're getting out of here!" Nimi:
Dominique Charlotte Paradis
Lempinimi: Dom
Ikä: 34-41
Syntymäpäivä: 25.4.1957
Perhe: Isä Claude Paradis, äiti Geneviève Paradis
Tupa kouluaikana: Luihuinen
Taikasauva: Eebenpuuta, lohikäärmeen sydänjuuri, 12½ tuumaa
Ammatti: Kansainvälisen Velholiiton edustajan assistentti, kuolonsyöjä
Asuinpaikka: Lontoo
Ulkonäkö: Dominique on pitkä ja hoikka nainen. Hän on 172cm pitkä ja hänen vartalostaan ei löydy yhtään ylimääräistä. Dominiquen kasvot ovat kapeat, poskipäät korkeat ja posket vähän lommolla. Dominiquen silmät ovat sinivihreät ja muodoltaan kapean kissamaiset, jota on toisinaan korostettu sopivalla silmämeikillä. Dominiquen silmiä, kapeaa nenää ja paksuja huulia kehystävät paksut vaaleat hiukset. Hiukset on yleensä kammattu siististi ja toisinaan vähän kiharalla ja vuosien varrella niiden pituus vaihtelee keskipitkästä pitkään.
Dominique pukeutuu tavallisesti naisellisiin ja tyylikkäisiin vaatteisiin. Hän pitää huolta ulkonäöstään eikä yleensä poistu kotoaan vilkaisematta peiliin, mutta toisaalta tarpeen vaatiessa hän pystyy myös hyvin näyttäytymään vanhoissa ja kuluneissa vaatteissa hiukset sotkussa, välittämättä siitä erityisesti. Dominique suosii enimmäkseen erilaisia mekkoja ja hameita, arkikäyttöön sopivia tai juhlavia tilanteesta riippuen, mutta ei ole mitenkään epänormaalia nähdä häntä jakkupuvussa töissä tai farkuissa ja t-paidassa vapaa-ajalla. Velhokaapuja Dominique ei ole mielipiteistään huolimatta koskaan oppinut kunnolla käyttämään, koska hänen perheensä on aina käyttänyt jästivaatteita.
Kuva |
Kuva |
Kuva |
Kuva |
KuvaUlkonäön antaa Cate Blanchett
Luonne:
Dominique ei ole ehkä miellyttävimpiä ihmisiä maan päällä, ainakaan silloin kun hän ei itse halua sitä olla. Dominiquen läsnäoloa on mahdoton olla huomaamatta ja monella on tekemistä sen sietämisessä. Dominique on itsevarma ja vahva nainen, joka ei pelkää muiden mielipiteitä tai välitä niistä. Dominique viihtyy parhaiten omassa seurassaan ja löytää melkein aina jonkin syyn olla pitämättä tapaamistaan ihmisistä ja jatkaa melko yksinäistä elämäänsä.
Dominique nauttii toisten ihmisten ärsyttämisestä omalla käytöksellään. Dominique pitää vallasta ja siitä että häntä kunnioitetaan ja jopa pelätään. Mikään ei ole Dominiquen mielestä hauskempaa, kuin nähdä joku kihisemässä kiukusta tilanteessa, jossa ei voi tehdä kiukulleen mitään. Vallanhalu ja halu ohjailla tai manipuloida toisia ihmisiä ovat suurimmat syyt siihen, että Dominiquesta kehittyi aikoinaan loistava komennuskirousten loitsija. Dominique ei itse sokeasti tottele muiden käskyjä ja assistenttina joutuu välillä tekemään paljonkin töitä säilyttääkseen työpaikkansa. Jo ihan periaatteesta Dominiquen tekee usein mieli kieltäytyä ja olla välittämättä suorista käskyistä.
Dominique puhuu paljon ja puheen sekaan livahtaa yleensä paljon ranskankielisiä ilmaisuja. Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi englantia riittävästi, vaan siitä että hän haluaa osoittaa ranskalaisuuttaan ja toisinaan jopa ärsyttää keskustelukumppaniaan kielenkäytöllään. Dominique ei puheliaisuudestaan huolimatta ole kovaääninen, vaan hänellä on oikeastaan melko hiljainen ja matala ääni. Jonkinlainen luontainen auktoriteetti saa kanssaeläjät yleensä kuuntelemaan Dominiquea eikä hänen tarvitse pelätä sitä ettei kukaan kuuntele.
Dominiquen ei voi sanoa välittävän erityisesti muista ihmisistä. Toki hän on kiintynyt esimerkiksi vanhempiinsa, mutta tuntemattomien ihmisten kohtalot eivät häntä kiinnosta. Itsekkyys näkyy kaikissa Dominiquen valinnoissa ja jopa siinä, että hän alunperin liittyi kuolonsyöjiin. Täysin tunteeton hän ei missään tapauksessa ole ja on hänellä muutama kaverikin, mutta parhaiten Dominique viihtyy omassa seurassaan tietäen että se ainakin on hyvää. Varsinkaan jästeihin Dominiquen on vaikea kehittää minkäänlaista tunnesidettä, vaikka kuolonsyöjänä hän on joskus joutunutkin pohtimaan tekemisiään, mitenkään täysin moraaliton hän kun ei ole. Dominique on taitava piilottamaan tunteensa muilta ja varsinkin lyhyt aika Azkabanissa sai Dominiquen muuttumaan vielä entistäkin kovemmaksi ja kylmemmäksi kuin mitä hän oli nuorempana.
Dominique elää elämää, jota moni hänen ikäisensä nainen paheksuisi. Perhe-elämä, vakituinen parisuhde tai omakotitalo eivät paljoa häntä kiinnosta, päinvastoin. Dominique käyttää alkoholia melko runsaasti toisinaan eikä tupakointikaan ole hänelle vierasta, vaikka hän ei poltakaan säännöllisesti. Työviikon aikanakin Dominique viettää toisinaan aikaansa pubeissa ja baareissa ja palaa kotiin vasta yömyöhään. Toisin kuin yleinen mielipide tuntuu olevan, Dominique ei pidä sitä ollenkaan paheksuttavana, että lähtee jokaisen baari-illan päätteeksi eri miehen seurassa pois. Dominique pitää vastuuttomasta ja vapaasta sinkkuelämästään, eikä lotkauta korviaankaan kommenteille siitä, miten hänen pitäisi keskittyä uraansa ja alkaa aikuistua. Dominique hoitaa työnsä kuitenkin niin, että kenelläkään ei ole suurempaa valittamista, joten hän ei koe tarvitsevansa minkäänlaista elämäntapojen muutosta.
Menneisyys:
Claude ja Geneviève Paradis'lle aurinkoinen kevätpäivä Ranskan Pariisissa vuonna 1957 alkoi pienen tyttölapsen syntymällä. Pieni vaaleatukkainen tyttö nimettiin Dominiqueksi. Puhdasverisen velhoperheen arki Ranskassa 1950-luvulla oli helppoa ja Paradis'n perhe tuli toimeen hienosti. Claude Paradis teki töitä kansainvälisen velhoyhteistyön parissa ja matkusti usein, jolloin Dominique vietti aikaansa lähinnä äitinsä kanssa. Dominique jäi pariskunnan ainoaksi lapseksi, vaikka Claude ja Geneviève olisivatkin toivoneet tyttärelleen nuorempaa sisarusta. Dominiquen isän matkustamisen takia Paradis'n perhe muutti vuonna 1960 Iso-Britannian Walesiin, jotta perheen isäkin pääsisi viettämään aikaa tyttärensä kanssa enemmän.
Puhdasverisyydestä huolimatta Dominiquen vanhemmat olivat melko jästiystävällisiä ja tahtoivat opettaa tyttärensä ymmärtämään myös jästien maailmaa taikavoimaisuudestaan huolimatta. Saavuttaessaan iän, jossa jästilapset aloittivat koulunsa, Claude ja Geneviève laittoivat Dominiquen jästikouluun. Dominique osasi 5-vuotiaana jo melko paljon englantia kouluun mennessään, mutta hänen vanhempiensa toiveena oli, että Dominique saavuttaisi paremmat englannintaidot samalla kun oppisi jästien tavoista ja sopeutuisi jästienkin yhteiskuntaan mutkattomasti. Vanhempien toiveista täyttyi kuitenkin vain toinen. Dominique oppi puhumaan englantia melkein yhtä hyvin kuin äidinkieltään ranskaa, mutta ei varsinaisesti sopeutunut jästiyhteiskuntaan. Jo ensimmäisistä koulupäivistä lähtien Dominique joutui kärsimään naljailusta erikoista aksenttiaan kohtaan ja myöhemmin hänen ympärillään alkoi tapahtua outouksia, kun nuori tyttö ei vielä osannut hallita taikavoimiaan kunnolla. Melko pian Dominique jäi syrjään muista lapsista ja joutui kiusaamisen kohteeksi ja oppi inhoamaan koulunkäyntiä ja muita oppilaita. Dominiquen arvosanat kärsivät kiusaamisesta eikä hän pärjännyt koulussa ollenkaan niin hyvin, mitä hän olisi voinut. Dominique rämpi neljä raskasta vuotta jästikoulussa, kunnes 9-vuotiaana sai vanhempansa suostuteltua koulun lopettamiseen, alkaisihan hänen koulutuksensa Tylypahkassa jo aivan pian. Dominique oli helpottunut päästessään pois jästien seasta, varsinkin kun kiusaaminen ei ollut ainakaan vähentynyt iän myötä. Kokemukset jästikoulussa saivat kuitenkin aikaan sen, että Dominiquessa alkoi kasvaa inho jästejä kohtaan, vastoin vanhempien toiveita.
Syksyllä 1968 Dominique aloitti Tylypahkan. Hän lähti kouluun melko ristiriitaisin ja hermostuinein mielin, koska edellinen kokemus koulunkäynnistä ei ollut erityisen hyvä. Tylypahka erosi kuitenkin jästikoulusta niin radikaalisti, että muutaman päivän jälkeen Dominique alkoi viihtyä ja löysi samanhenkistä seuraa. Lajitteluhattu päätti sijoittaa Dominiquen Luihuisen tupaan ja Dominique oli ylpeä tupansa edustaja. Dominique on älykäs ja pärjäsi melkein kaikissa aineissa loistavasti, muutamaa tylsää ainetta lukuunottamatta (kuten taikuuden historia ja tähtitiede). Tylypahkassa Dominiquen ystäväpiiri koostui lähinnä pojista ja tulevista kuolonsyöjistä. Lisäksi Dominique oli tällä kertaa päätynyt olemaan enemmänkin se kiusaaja kuin kiusattu, eikä hän jäänyt julmissa piloissa ollenkaan kaveriporukkansa poikia häviölle, vaan Dominiquen sauvasta saivat alkunsa monet kiroukset oppilastovereita kohtaan. Lapsuudesta kumpuava inho jästejä kohtaan vain vahvistui seurassa, jossa puhdasverisyyttä arvostettiin yli kaiken ja jästejä pidettiin alempana elämänmuotona.
Dominique oli Tylypahkan aikana kasvanut nuoreksi aikuiseksi, joka oli itsenäinen, vahva ja mielipiteiltään melkeimpä päinvastainen vanhempiinsa verrattuna. Dominique oli välttänyt pahimmat murrosiän teinikapinat, joten hänen vanhempansa eivät olleet täysin tietoisia Dominiquen mielipiteistä ja poikkeavista näkemyksistä, mikä myöhemmin osoittautui hyvin hyödylliseksi Dominiquelle. Tylypahkan jälkeen useat Dominiquen ystävät liittyivät kuolonsyöjiin, Voldemortin vallan ollessa 70-luvun puolessa välissä vahvimmillaan. Myös Dominique liittyi pian Tylypahkasta päästyään kuolonsyöjien riveihin, heti kun oli saanut hankittua itselleen oman asunnon ja työpaikan. Työpaikka Britannian taikaministeriöstä oli helppo saada, koska hänen isänsä oli tehnyt pitkään yhteistyötä taikaministeriön kanssa oman työnsä takia. Dominique sai työpaikan kansainvälisen Velholiiton osastolta, ensin juoksutyttönä mutta pikkuhiljaa edeten urallaan ja parissa vuodessa Dominique oli päässyt yhden Velholiiton edustajan omaksi assistentiksi. Dominiquen kuolonsyöjyys pysyi hyvin salassa, sillä Dominique oli tarkka tekemisistään. Hän oli yksi niistä, joka langetti komennuskirouksia taikaministeriön sisällä, joten oli äärimmäisen tärkeää, ettei hän jäisi kiinni.
Kun vuonna 1981 Voldemort kaatui, Dominiquea kaikesta varovaisuudesta huolimatta epäiltiin kuolonsyöjäksi. Oikeudenkäynnin jälkeen, jolla ei oikeastaan ollut mitään käytännön merkitystä lopputulokseen, Dominique tuomittiin Azkabaniin. Dominiquen vanhemmat, joille ei ollut koskaan selvinnyt asian oikea laita, alkoivat taistella tyttärensä puolesta tämän päädyttyä velhovankilaan. Claude Paradis'n hyvä maine ministeriössä ja vanhempien vakuuttelut Dominiquen syyttömyydestä saivat kumottua kaikki syytökset ja papereissa lukee nykyään, että Dominique oli komennuskirouksen alaisena heti ministeriöön astumisestaan lähtien. Dominique ei mielellään puhu ajastaan Azkabanissa, ja kaikki mitä hänestä saa irti on se, että hän ei ollut enää sama ihminen päästessään ulos ja että ne Azkabanissa vietetyt kuukaudet olivat tuntuneet ikuisuudelta. Dominique toki itse tiesi olleensa Azkabanissa ihan syystä, mutta eihän sellaista tietoa voinut kertoa edes omille vanhemmille. Dominiquen elämä jatkui muutaman kuukauden toipumisen jälkeen melko tavallisilla raiteillaan. Hän sai työpaikkansa takaisin ja työnkuva oli muuten samanlainen, pelkästään ihmisten komennuttaminen puuttui.
Kun huhut Voldemortin paluusta alkoivat kiertää, Dominique piti korvat auki. Kun vuonna 1995 pimeän piirto käsivarressa alkoi tummentua, Dominique osasi jo odottaa kutsua. Dominique oli todistamassa pimeyden lordin uutta nousua ja harvenneen kuolonsyöjäjoukon mukana tekemässä kaikkensa palauttaakseen lordi Voldemortin oikealle paikalleen, velhomaailman johtoon.