Everything's back to normal again

((Rabastan tänne!))

27.1.1996, lauantai

Taivaalta tipahteli muutama lumihiutale, jotka Dominique pyyhkäisi nopeasti pois kasvoiltaan. Hän oli ilmiintynyt vähän liian kauas, kun ei tarkalleen tiennyt paikkaa jonne oli menossa. Korkeavartisten saapikkaiden korot kopisivat jäistä maanpintaa vasten ja mustan villakangastakkin huppu peitti pitkän naisen hiukset ja jätti kasvot varjoihin. Saapuessaan suuren kartanon portille, Dominique vilkaisi nopeasti ympärilleen ennen kuin astui pihamaalle. Dominique nosti katseensa maasta nähdäkseen kartanon hulppean julkisivun kokonaan ja kopisteli reippain askelin ovelle. Dominique olisi viettänyt lauantai-iltansa paljon mieluummin ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta velvollisuudet kutsuivat. Hänet oli valittu suorittamaan tehtävää Rabastan Lestrangen kanssa, ja vaikka Dominique olisi hyvin voinut suorittaa sen yksinäänkin, ei hän voinut evätä äskettäin Azkabanista päässeeltä kuolonsyöjätoveriltaan tilaisuutta osallistua tehtävään. Mitään varsinaisesti vaativaa ei ollut tiedossa, mutta suunnittelua se vaatisi kuitenkin. Pimeyden lordin seuraajajoukko oli pienentynyt sitten 70-luvun, vaikka kiinnostuineita olikin. Dominiquen ja Rabastanin tehtäväksi oli langennut suostutella muutama taitava, selvästi pimeyden voimista kiinnostunut, velho liittymään kuolonsyöjiin.

Dominique kolkutti ovea ja jäi odottamaan, että pääsisi sisälle. Hän ei tiennyt ollenkaan mitä odottaa, kun ovi avautuisi. Dominique oli nähnyt Rabastanin viimeksi suunnilleen 15 vuotta sitten kun hänet oli viety Azkabanin selliin ja vain vilaukselta. Hänen oma aikansa siellä oli jäänyt melko lyhyeksi verrattuna siihen, kuinka kauan Rabastan oli joutunut siellä viettämään. Dominique itse oli ollut järkyttävän näköinen päästessään ulos Azkabanista. Vaikka Rabastanilla oli ollut jo vähän aikaa toipua, tuskin mies olisi vielä ihan sama itsensä millaisena Dominique tämän muisti niiltä ajoilta, kun Voldemort oli edellisen kerran ollut voimissaan. Kun Dominique kuuli askeleita sisältä, hän laski huppunsa päästään ja astui pienen askeleen taaksepäin, jotta ovi pääsisi aukeamaan kunnolla.

Rabastan oli saanut mukavasti viettää koko päivän tekemättä yhtään mitään vaikka hänellä tavallaan olikin tehtävä. Ei se kuitenkaan tarkoittunut sitä, että hänen tarvitsisi sen syyttäjän perässä olla jatkuvasti ja ehkä jopa oli parempi pysyä poissa päivän ja jatkaa sitten taas tuon ärsyttämistä.
Ei hän myöskään mitään vieraita odottanut ja kuullessaan koputuksen ovelta oletti hän heti jonkun tulleen tapaamaan Rodolphusta. Velipoika ei kuitenkaan ollut edes kotona joten hänen oli aivan pakko nousta siitä sohvalta ylös voidakseen mennä häätämään kutsumattoman vieraan ovelta. Paiskattuaan huispauslehden olohuoneen pöydälle parin muun sekaan laahusti hän ovelle.
Kyllähän Rabastan hieman yllättyi tajutessaan kuka oven takana olikaan koputellu, mutta se yllättynyt ilme pitkään miehen kasvoilla pysynyt.

" Dominique", hän totesi vain nojatessaan olkansa vasten oven karmia ja risti käsivartensa rinnalleen. Vaikka naiselle tottakai oli ikää ehtinyt kertyä sinä aikana kun hän oli lojunut Azkabanissa.. ei tuota silti voinut olla tunnistamatta. Ehkä nämä vuodet olisivat jossakussa näkynytkin, mutta ei niinkään tässä naisessa.
" Ehtikö viidessätoista vuodessa tulla ikävä?", hän uteli vaikka oli hyvin tietoinen siitä, että olisi kohteliasta pyytää nainen sisään ,eikä laittaa tuota seisomaan siinä lumisateessa. Siitä päätellen miten hyvin voivalta ja eläväiseltä Dom näytti saattoi Rabastan päätellä, ettei nainen ollut päässyt Azkabanista samaan aikaan kuin he. Ehkä tuo ei ollut koskaan kiinni jäänytkään?
Lopulta Rabastan kevyesti hymyillen siirtyi hieman ja viittoili eteisen puoleen. Eihän hän itsekkään mitään hyötynyt siitä, että seisoskeli ovella ja päästäisi kylmän sisään.

Ovi aukesi ja sen takaa paljastui Rabastan, joka oli aika kaukana siitä lapsenkasvoisesta nuoresta miehestä, jollaisena Dom tämän muisti vuosien takaa. Azkaban oli selvästi jättänyt jälkensä, vaikka ehtihän sitä 15 vuodessa muutenkin vanhentua. Samat kasvonpiirteet olivat kuitenkin tunnistettavissa ja Rabastan vaikutti itseasiassa yllättävän hyväkuntoiselta. "Rabastan", Dominique vastasi tyynesti. Sen sijaan että Dominique olisi päässyt sisälle taloon, Rabastan oli jäänyt nojailemaan ovenkarmiin ja kyselemään. "Bien sûr, chéri", Dominique vastasi kysymykseen hymyillen leveästi samalla kun astui sisään, Rabastan kun oli väistänyt oven edestä. Hän vilkaisi ympärilleen eteisessä ja paikansi naulakon, jonka suuntaan lähti samalla kun riisui takkinsa ripustaakseen sen naulakkoon. Mitään herrasmiesmäistä käytöstä ja apua takin kanssa Dominique ei odottanut Rabastanilta, eikä olisi sellaista edes suostunut ottamaan vastaan. Takki jäi naulakkoon ja paljasti korkeavyötäröisen mustan hameen ja valkoisen silkistä tehdyn puseron.

Dominique käännähti Rabastanin suuntaan sama leveä hymy kasvoillaan. "Vieraille on yleensä tapana tarjota jotain", Dominique ilmoitti Rabastanille samalla kun katseli ympärilleen. Hän ei halunnut alkaa heti puhua työasioista, olihan heillä aikaa. Tai Dominiquella ainakin oli, eikä hän keksinyt että mitä tekemistä Rabastanilla voisi edes olla. Dominique kävisi heidän tehtäväänsä liittyvien asioiden kimppuun huomattavasti mieluummin vaikka viinilasillisen äärellä, eikä hän kieltäytyisi viiniä väkevämmästäkään juomasta. Hän oli melko varma siitä, että Lestrangen veljesten talosta löytyisi varmasti jotain tarjottavaa.

Rabastan vetäisi oven kiinni Domin päästyä sisään eikä nainen ollut ehtinyit kuin takkinsa riisumaan kun hänen jo olisi pitänyt ruveta hyväksi isännäksi.
" Niinhän se taisi olla..on tainnut päästä tavat unohtumaan kun ei Azkabanissa kovin käynyt vieraita", Rabastan sanoi ja tottakai hän olisi jotain juomaa tarjonnut ilman muistuttamistakin. Hän asteli itse edeltä ja olohuoneen kohdalla oletti Dominiquen itse osaavan sohvalle sillä aikaa kun hän kävisi penkomassa veljensä viinejä ja muita alkoholijuomia.
Hetken pulloja käsissään pyöriteltyään sai hän päätetyksi sellaisen mikä nyt ehkä ei saisi mitään negatiivistä kommenttia ja napattuaan vielä pari lasia mukaansa suuntasi hän juoman kanssa olohuoneen puolelle.
" Toivottavasti kelpaa..", Rabastan sanoi laskiessaan lasit pöydälle ja kaadettuaan viiniä molempiin jätti hän sen pullon siihen pöydälle. Ennen kuin mies edes harkitsi alas istumista kasasi hän nopeasti ne huispauslehdet pinoksi ja siirsi sohvapöydän toiseen päähän.

Lopulta Rabastankin pääsi rojahtamaan yhteen nojatuoleista viininsä kanssa ja maistettuaan lasistaan kohotti hän katseensa Dominiqueen.
" Sä et ilmeisesti ole viettänyt aikaas vankilassa joten kai sitä pitää udella, että mitä sun elämääs kuuluu", hän kysyi ja virnistyksen pyrkiessä miehen kasvoille kohotti hän lasin uudelleen huulilleen.
" Ehkä ehtinyt perheen perustamaan?", mies ehdotti ja oli hyvin varma jo vastauksesta jonka tulisi saamaan. Ainakin jos Dominique ei ollut mennyt ihan täysin muuttumaan toiseksi ihmiseksi 15 vuoden aikana.

Dominique hymähti kun Rabastan kertoi tapojen päässeen unohtumaan Azkabanissa. Sitä Dominique ei olisi yhtään ihmetellyt, mutta ei silti oikeastaan edes ajatellut etteikö Rabastan olisi muistanut tuollaista tapaa. Dominique seurasi pari askelta Rabastanin jäljessä ja kääntyi olohuoneen kohdalla odottelemaan sitä juotavaa. Hän istahti sohvalle, risti jalkansa ja nosti toisen käden sohvan selkänojalle. Kun Rabastan hetken kuluttua saapui olohuoneeseen mukanaan viinipullo ja -laseja, Dominiquen kasvoille levisi taas tyyni hymy. Hän vilkaisi nopeasti pulloa ja tarttui täytettyyn lasiin. Nuuhkaistuaan viiniä ja maistettuaan sitä nopeasti Dominique kohautti pienieleisesti olkiaan ja nyökkäsi hyväksyvästi samalla kun palasi nojaamaan rennosti sohvan selkänojaan. Viini oli hyvää ja varmasti jotain kallista laatua. Eipä Dominique mahdottoman tarkka viineistään ollut, mutta ihan periaatteesta hän ei halunnut vaikuttaa siltä, että viini olisi erinomaista.

Dominique ei ollut ollenkaan pahoillaan, kun Rabastan alkoi kysellä kuulumisia. Heidän tehtävänsä ei ollut varsinaisesti kiireellinen, ja kyllähän vanhojen tuttujen kanssa täytyisi päästä muutama sana vaihtamaan. "Bien, un peu. Puoli vuotta Azkabanissa riitti, sitten pääsin pois", Dominique kertoi välinpitämättömästi. Hän ei erityisesti halunnut jäädä puhumaan aiheesta enempää tai kertomaan tarinaa siitä, kuinka hänen vanhempansa olivat puhuneet Dominiquen maineen palauttamisen ja vapauttamisen puolesta. Rabastanin seuraava kysymys sai Dominiquen naurahtamaan kovaan ääneen. "Muistatko nyt kenelle puhut?" Dominique kysyi huvittuneena. Häntä ei saisi perhettä perustamaan edes komennuskirouksen alaisena. "Perheestä puheenollen, missä on velipoikasi vaimoineen?" Dominique kysäisi. Rodolphus ja Bellatrix majailivat Dominiquen tietojen mukaan saman katon alla ja talon hiljaisuudesta päätellen muita ei tainnut olla paikalla. Toisaalta kyseessä oli kuitenkin iso kartano, joten voisivathan muut asukkaat olla jossain kauempana. Ei Dominique varsinaisesti välittänyt siitä olisiko paikalla muita, mutta hän halusi silti tietää voisiko olettaa Rodolphuksen tai Bellatrixin pöllähtävän yllättäen ovesta sisälle.

Rabastan ei alkanut sen kummemmin kyselemään millä keinolla nainen oli Azkabanista niin nopeaan päässyt ulos. Dominique olisi asiasta varmasti jo maininnut jos olisi halunnut siitä kertoa. Mitä hän siis turhaan ottaisi asiaa esille?
Kuten Rabastan oli arvellutkin ei Dominiquella mitään omaa perhettä ollut ja mies naurahti hieman itsekkin. Se että naisella ei ollut perhettä oli iloinen asia kaikille muillekkin. Niin kauan kuin Domin kaltainen kaunis nainen juoksi vapaana .. oli tuosta iloa monelle muullekkin. Aviomies olisi vain haitannut kaikkea vaikka ei tietenkään olisi ollut este jos niin halusi.
" Rodolphus ja Bellatrix..", Rabastan aloitti ja vilkaisi olkansa ylitse ympärilleen ennen kuin kohautti hieman olkiaan. Hän ei oikeastaan edes tiennyt. Voldemort oli varmaan varannut kummankin johonkin hyvin tärkeään hommaan, koska molemmat olivat sellaisia jolle Voldemort mielellään antaisi tärkeitä tehtäviä.
" Kai ne on elvyttämässä avioliittoaan jossakin. Azkabanissa kun ei tuota suhdetta hirveästi pidetä yllä", hän lopulta vastasi käänttyessään taas Dominiquen puoleen. Mitä luultavammin nuo kaksi olivat mahdollisimman kaukana toisistaan.. ihan eri hommissa, mutta mistä hän mitään tiesi. Veljen menot hänelle kuuluneet ja eivätpä ne niin kovasti kiinnostaneetkaan.

Täytettyään oman lasinsa uudelleen ja tarjottuaan vieraallekkin lisää ei Rabastan voinut olla utelematta syytä Dominiquen vierailulle.
" Sä tuskin tulit vaan mua tapaamaan vaikka mä miten toivoisin, että asia näin olisi", hän sanoi ja kurkotti laskemaan sen viinilasin hetkeksi käsistään.
" Joten mikä sut tänne toi?"

Ilmeisesti tämän talon loput Lestranget eivät olleet paikalla. Dominique nyökkäsi vastaukselle ja mietti, miten juuri Azkabanista karkuun päässeet kuolonsyöjät saisivat mitään tehtyä kun koko ajan täytyy pitää matalaa profiilia aurorien ja muiden ministeriöläisten parveillessa paniikinomaisesti ympäri Britanniaa kuolonsyöjäjahdissa. Dominique sentään pystyi kulkemaan kadulla pelkäämättä, että joku tulee raahaamaan takaisin Azkabaniin. Toisaalta, ministeriö oli kuitenkin sen verran avuttomassa asemassa, että kovin suurta pelkoa kiinnijäämisestä tuskin edes oli.

Dominiquen viinilasi täyttyi pyytämättä ja jutustelu sai nyt ilmeisesti riittää, kun Rabastan alkoi kysellä Dominiquen käynnin syytä. "Voin antaa sinun ajatella niin", Dominique vastasi leikkisästi virnistäen. Hän laski kuitenkin viinilasinsa pöydälle ja kurottautui ottamaan taikasauvansa oikean jalkansa saapikkaan varresta. Hän osoitti sillä jonnekin selkänsä taakse pitäen katseensa Rabastanin suunnassa ja hetken kuluttua ilman halki lensi pari pergamentin palaa. Dominique levitti ne pöydälle niin, että Rabastankin näki ne. "Nämä tyypit ovat aiemmin olleet kiinnostuneita liittymään pimeyden lordin joukkoihin. Ja nyt pitäisi selvittää nykytilanne ja vieläkö ne saisi mukaan. Ministeriön sisälle olisi hyvä saada lisää porukkaa ja toinen näistä on taikaliikenneosastolla", Dominique selitti Rabastanille samalla viittoillen pergamentteja, joissa oli kahden mielen valokuva ja joitain perustietoja. "Täytyy osata toimia kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamattomasti. Jos ei muuten, niin komennuskirous on aina hyvä vaihtoehto, mutta tarkoituksena olisi saada nämä velhot ihan vapaaehtoisesti mukaan. Plus facile pour moi", Dominique jatkoi vielä kertoen vähän omista suunnitelmistaan tehtävää koskien. Kun kyseessä oli kerran sellaiset velhot, jotka suurella todennäköisyydellä voisivat liittyä kuolonsyöjiin ilman komennuskirousta, Dominique ei haluaisi vaivata itseään komennuttamalla ylimääräisiä ihmisiä, se vaati kuitenkin aina keskittymistä johonkin muuhunkin kuin omaan itseen.

Rabastan vastasi naisen virnistykseen siirtyessään lähemmäs pöytää ja pian heidän edessään oli pari pergamentin palaa. Mies kumartui tutkimaan niitä samalla kun kuunteli Domia eikä voinut olla hymähtämättä kuullessaan mikä homman nimi oli. Ilmeisti hänestä ei ollut muuhun kuin uusien kuolonsyöjien hankkimiseen ja siinäkin hän oli viimeisimmän kohdalla epäonnistunut!
Hän ei tietenkään voinut asiasta kertoa, koska ei ollut toiminut niin kuin kuolonsyöjän olisi pitänyt. Komeennuskiroustahan hänen olisi vähintään pitänyt käyttää tai jotakin, mutta hän oli antanut naisen mennä ja saisi paikata tätä virhettä ties kuinka pitkään.
" Ei siis mitään tappamista vieläkään", hän totesi hieman pettyneenä ja nojautui takaisin tuolinsa selkänojaa vasten.
" Vaikka niillä on kiinnostusta joskus ollut.. ei se tarkoita sitä, että ne lähtisi nyt mukaan. Mielipiteet muuttuu helposti näin pitkän ajan jälkeen", Rabastan muistutti katse edelleen niissä pergamentin palasissa. Helpompaa se tosin heille olisi mikäli nuo edelleen harkitsivat kuolonsyöjäksi ryhtymistä.

" Vieläkö sä teet Ministeriössä töitä?", Rabastan kysyi saatuaan katseensa irti sen ministeriössä työskentelevän tyypin tiedoista.
" Mä en voi sinne noin vaan kävellä, mutta ehkä sä saat sen houkuteltua töiden jälkeen jonnekkin?", hän ehdotti ja moinen homma olisi varmasti mitään Dominiquelle. Rabastan toisaalta voinut oikein missään liikkua, mutta kyllä hän oli valmis riskejä ottamaan. Johan hän oli jo Viistokujallakin ehtnyt hiippailla vaikka se nyt oli ensinmäinen paikka jonka aurorit olivat vahdittavakseen ottaneet.
" Mitä tähän toiseen tyyppiin tulee.. ehkä sitä voisi vain ottaa selvää missä se asuu ja kävellä sisään", hän ehdotti ja kurkotti viinilasin taas itselleen saatuaan tarpeeksi papereiden selailusta.

Dominique hymähti, kun Rabastan harmitteli sitä, ettei päässyt vieläkään tappamaan ketään. Rabastan ei ollut nauttinut raikkaasta ulkoilmasta vielä edes kovin pitkään, ja nyt jo haikaili toisten tehtävien pariin. "Yritä nyt tyytyä siihen, mitä annetaan", Dominique sanoi naurahtaen vähän. Dominique ei ollut itsekään vuosiin päässyt tekemään muuta kuin tylsiä paperihommia pomolleen, joten hän oli iloinen kun pääsi ylipäätään tekemään jotain Voldemortin hyväksi.

Rabastan oli päässyt samaan lopputulokseen, jota Dominiquekin oli jo ajatellut. "Totta, ja siksi meidän täytyykin olla huomaamattomia", Dominique vastasi nyökkäillen. Dominique nosti katseensa pergamentin paloista kun puhe kääntyi hänen työhönsä. "Joo, siellä edelleen", Dominique vastasi kysymykseen, "Jos vaan keksin riittävän hyvän syyn lähteä harhailemaan taikaliikenneosastolle". Dominique nyrpisti vähän nenäänsä. Hän ei ollut tietääkseen koskaan vaivautunut juttelemaan kenenkään kanssa, joka oli taikaliikenneosastolla, mutta ehkä hän pystyisi kuitenkin kehittämään jonkin tekosyyn mennä tapaamaan juuri tätä kyseistä miestä. "Olisi paljon helpompaa, jos tuo näyttäisi vähän paremmalta..." Dominique mutisi itsekseen, katsoessaan ministeriöläisen kuvaa. Mies oli selvästi jo nähnyt parhaat päivänsä, vaikkei hän ilmeisesti ollut edes kovin paljoa Dominiquea itseään vanhempi. Rabastanin suunnitelma toisen tyypin varalle oli melko suora. "Siinä tapauksessa täytyy varmaan olla aika valmis komennuttamaan", Dominique huomautti. Varsinkin jos miehen mielipiteet olivat vähänkin muuttuneet muutaman kymmenen vuoden aikana, se että kotiin käveli kuolonsyöjiä ei välttämättä olisi mukava yllätys. Dominiquekin tarttui uudelleen viinilasiinsa ja nojautui sohvan selkänojaa vasten. "Ei vaikuta liian vaikealta hommalta", Dominique totesi ja tyhjensi viinilasin.

Pakkohan se oli tyytyä siihen mitä saatiin. Olihan se parempi tehdä edes jotakin ja olla kiitollinen, että sai hommia. Kyllä sitä silti jo haaveili hieman jostakin muusta kuin juttelusta, mutta jos hyvä tuuri kävisi niin ehkä sitä voitaisiin päästä jopa komeennuttamaan.
Suunnitelmistakin päästiin selvyyteen ja ainakin hänen mielestään ne kuulostivat juuri siltä, että mitään tuskin menisi vikaan. Ei ainakaan mitään suuria ongelmia voisi tulla eteen.
" Sitten komeennutetaan", Rabastan hymähti ylös noustessaan ja joi taas hieman viinistään ennen kuin kääntyi Domin puoleen.
" Vai onko se sulle jokin suurikin ongelma? Jos sä et siihen pysty niin aina mä voin sen homman hoitaa", Rabastan lupasi kevyesti virnistäen. Oli kyllä vaikea uskoa, että Dominique olisi löytänyt itsestään jonkin sellaisen puolen joka olisi tätä vastaan, mutta mistäs sitä koskaan tiesi.
Eikä sitä koskaan tietäisi vaikka sekin mies olisi valmis lähtemään mukaan ilman mitään sauvan heilutteluja. Jos tuo vaikka silläkin hetkellä istuisi kotonaan vain odottamassa ja miettimässä miten voisi ryhtyä kuolonsyöjäksi. Heidän tulonsahan olisi silloin vain mieluinen yllätys!

Dominique nosti katseensa Rabastaniin kun tämä kyseli, olisiko komennuttaminen suurikin ongelma. Dominique naurahti viileästi ja sipaisi kiharrettua hiussuortuvaa. "Veikö Azkaban muistin? Assistentiksi minulla oli aika paljon valtaa ministeriössä viimeksi", Dominique virnisti. Dominique oli ollut yksi niistä muutamasta kuolonsyöjästä, jotka pääasiassa olivat vastuussa ministeriöläisten komennuttamisesta, eikä Dominique tosiaankaan ollut ehtinyt unohtaa komennuskirouksen hienouksia vaikkei sitä ollutkaan päässyt käyttämään vuosiin.

Molemmat tuntuivat nyt olevan perillä omasta osuudestaan tämän tehtävän suhteen. Mistään liian monimutkaisesta ei ollut kyse, ja Dominiquekin oli osittain samaa mieltä Rabastanin kanssa siitä, että jotain vaativampaakin heille olisi voinut antaa. Dominique livautti taikasauvansa takaisin saappaanvarteensa kerättyään pergamentit ensin sen avulla siistiin kasaan. "Jätän nuo sinulle, minulla on omat kotona", hän totesi ja nousi ylös. "Kaikki on nyt varmaankin selvää. Yritä löytää tuo toinen tyyppi ja kun homma lähtee käyntiin niin pidetään toisemme ajantasalla", Dominique jutusteli lämpimikseen samalla kun lähti astelemaan kohti eteistä. Hän veti taki päälleen ja lähti ulos ovesta hyvästien saattelemana. Ulkoilma oli edelleen kirpeää ja nainen kaikkoontui kartanon pihalta heti käveltyään pari askelta pihatietä.