Wingmen and wine

17.10.1992

Indico ilmiinstyi poksahtaen lähelle Chrisin kotia lontoossa. Heillä oli eräänlainen iskuilta luvassa. Chrisin mielestä Indico oli miehen tarpeessa ja kun nainen oli kehoittanut Chrisiä toki täyttämään miehisiä velvollisuuksiaan velho oli nauranut ja keksinyt, että hänen paras naisensa pitäisi saada vihdoin kunnolla ihmisten ilmoille eikä ainoastaan salille tai lenkkipolulle eikä varsinkaan läheisimpään kapakkaan vaan johonkiin kuumaan menomestaan kuumilla miehillä, joiden takataskuja he voisivat bongailla. Lähinnä bongailu olisi Indicon makuhermojen herättelyä varten.

Peruttuaan jo kahdesti tämän loistavan illan, jota miehet eivät unohtaisi, oli noidan lopulta pidettävä typerä lupauksensa ja laittautua nätiksi (niin kuin kukaan katsoisi) ja ilmestyä paikalle (entä jos hän olisi eksynyt?) sekä hakea Chris sillä naisilla kuulemma meni aina niin kauan laittautumiseen. Indico oli sitten ihan vain itseään kidutaakseen tehnyt kaikensa saadakseen umpi homon ystävänsä hyväksynnän ainakin yrityksen puolesta, jotta mies olisi sitten hiljaakin. Vahattuaan säärensä eilen sekä siveltyään niihin kosteuttavaa öljyä Indico oli tyytyväinen viettämästään viikosta karibialla. Hänen säärensä olivat metrien pituiset mustissa stilettokorkokengissä. Kaiveltuaan kaappejaan nainen oli sitten kiskonut esille mustan puoleenreiteen olevan piukan hameen. Jos alaosa ei saanut aikaan mitään reaktiota oli Indico päättänyt myös vetää ylleen kirkkaan punaisen topin, joka oli ehkä löysän oloinen, mutta liikkui upeasti ja kuulsi hieman läpi paljastaen punaiset pitsiset rintaliivit sekä miten hyvässä kunnossa Indico oli itsensä pitänyt. Kaiken tietenkin kruunasi tuuheat kiharat, punainen huulipuna sekä kissamainen rajaus niin Indico lupasi mottaavansa Chrisille omat rajaukset jos hän kuulisi mitään naljailua. Vilkaistessaan vielä hopeista naiskelloaan Indico tiesi olevansa ajoissa paikalla. Lokakuinen ilma oli pakottanut hänet pukemaan päälleen vielä pitkän mustan trenssin, mutta se sopi hänen suunnitelmiinsa.

Oven auetessa ja ollessaan varma, ettei eteisessä seisonut James Indico leväytti takin levälleen valuttaen sen olkapäilleen. "Nyt, sä et voi sanoa että mä en ainakaan näyttäisi siltä, kuin en edes jaksaisi yrittää", hän totesi ja pyörähti miehen edessä (mikä oli ihailtavaa korkojen kanssa). "Joten, mihin me mennään ja mitä mun pitää tehdä, että sä annat mun vihdoin pysyä mun normaaleissa vaatteissa", Indico kysyi heittäessään takkinsa takaisin niskaansa.

Chris oli vihdoinkin saanut Indicon ylipuhuttua lähtemään tuulettumaan vähän. Chris oli todellakin sitä mieltä, että nainen kaipasi perinpohjaista vapaalle vaihtamista ja mielellään kotiin lähtemistä jonkun muun kuin Chrisin seurassa. Chris oli jo jättänyt villit sinkkuajat taakseen ja oli äärimmäisen tyytyväinen siinä vakaassa parisuhteessa, jossa oli, mutta toisinaan oli hauskaa palata siihen tunnelmaan jonkun toisen kautta. Indico oli jo kahteen kertaan perunut eikä Chris tällä kertaa ottaisi vastaan mitään tekosyitä. Hän oli itsekin vapaaillan tarpeessa, kun töissä oli jälleen ollut kiireistä kaiken maailman pikkujuttujen parissa. Vasta kun ovelta kuului rapinaa ja koputus, Chris nappasi heidän kissansa Aoifen syliinsä ettei se karkaisi ulos ja meni avaamaan oven.

Ennen kuin Chris ehti edes tervehtiä ovella olevaa naista, tämä alkoi jo esitellä illan asuaan ja siinä sivussa kaikkea mitä se jätti tai oli jättämättä arvailun varaan. Jos Chris olisi ollut vähänkin enemmän naisiin päin, pikkuinen kissa olisi varmaan tipahtanut käsistä, mutta tällä kertaa se sai olla pelästymättä yllättävää tippumista. Chris hymisi hyväksyvästi ja ilmoitti: "Loistavaa". Hän hymyili leveästi ja kuunteli Indicon valitusta siitä, ettei saanut pitää omia vaatteitaan. "En ole sanonut mitään vaatteista. Mun puolesta olisit saanut tulla vaikka verkkareissa. Mutta on tämä näin kyllä paljon helpompaa", Chris sanoi virnistellen. "Odota hetki, käyn sanomassa että lähden ja haen takin", Chris sanoi ja lähti eteisestä. Hän kävi kertomassa Jamesille lähtevänsä ja yrittävänsä tulla järkevään aikaan kotiin. Mitä nopeammin hänen suunnitelmansa junailla Indico jonkun muun seuraan toimisi, sitä nopeammin hän pääsisi kotiin. Chris jätti kissan Jamesin seuraan ja nappasi bleiserin olohuoneen nojatuolin selkänojalta. Hän oli pukeutunut farkkuihin, t-paitaan ja jottei jäisi ihan hirvittävästi Indicon jälkeen, hän laittoi päälle vielä hyvin istuvan bleiserin. Chris ei kuitenkaan halunnut näyttää liian hyvältä, ettei häntä ja Indicoa vahingossakaan luultaisi pariskunnaksi. Se veisi pohjan koko jutulta.

Palattuaan eteiseen Chris teki samantyyppisen pyörähdyksen kuin Indicokin aiemmin ja naurahti. "No niin, sitten mennään", Chris sanoi samalla kun laittoi ulkotakin päälleen. Syksyinen ilta ei ollut ollenkaan niin lämmin, että sinne olisi enää voinut lähteä ilman takkia. "Kuulin yhdestä paikasta Viistokujalla työkaverilta. Voidaan aloittaa sieltä", Chris kertoi, "Jos siellä näyttää huonolta niin sitten täytyy jatkaa jästibaareihin". Raikas ulkoilma oli mukavaa vaihtelua työpaikan tunkkaiseen ilmaan, mutta kävelymatka olisi kuitenkin liian pitkä eikä Indico varmastikaan olisi arvostanut sitä korkokengillään. "Tartu kiinni niin mennään", Chris sanoi tarjoten käsivarttaan Indicolle. Olisi helpompi ilmiintyä yhdessä, niin molemmat päätyisivät ainakin samaan paikkaan. Kyseessä oli joku aivan uusi paikka Viistokujalla, joten Chris oletti ettei Indico ollut vielä ehtinyt käymään siellä, varsinkaan kun tämä ei ollut edes suostunut lähtemään hänen kanssaan vihteelle aikaisemmin.

Indico näki kissan Chrisin sylissä kun mies avasi oven. Hän ei kuitenkaan elukkaa huomioinut suuremmin, sillä ei järin välittänyt kissoista. Hän siis päätyi mallailemaan rakkaalle miehelleen mitä oli päälleen saanut kiskottua ja selvästi ratkaisut olivat olleet oikeita.
"Jos mä olisin tullut verkkareissa sä oisit taatusti asiasta huomauttanut ja koska sä ees näät mut verkkareissa? Et edes salilla", Indico totesi ja jäi nojailemaan oven pieleen sekä napittamaan takkiaan. Indicolla ei ollut mitään ärsyttävää pikkulaukkua vaan hänen omaisuutensa oli piilotettu litteään noiduttuun taskuun hameen syrjässä. Siellä oli avaimet, lompakko sekä huulipuna.

Chrisin pyörähdykselle Indico taputti laiskasti ja odotti kiltisti miehen olevan valmis. sen jälkeen nainen asteli ovesta ulos viileään syksyyn. Chrisin kertoessa velhopaikasta Indico hymähti: "Ja sitten siellä on niitä perinteisiin kaapuihin pukeutuneita noita-akkoja siveyspoliiseina". Indico tiesi, että sillä hetkellä hän ei ollut naisten paras ystävä. Chris kuitenkin oli tarjotessaan käsivarttaan ilmiintymistä varten. "Noh, syteen tai saveen", noita totesi ja antoi velhon ilmiintyä.

Tupsahtaessaan viistokujalle Chrisin käsivartta puristaen Indico joutui ottamaan tukiaskeleen. Toisen kanssa ilmiintyessä kun ei hallinnut mitään ja korkeissa koroissa laskeutuminen oli jo yksinkin haaste. "Tuonneko me menemme?" Indico kysyi ja osoitti yhtä kirkkain valoin valaistua juottolaa. Vastausta juurikaan odottelematta Indico alkoi kävellä. Ovella seisoi iso korsto tarkistamassa, että sisälle eivät koetaneet päästä liian nuoret tai humalaiset. Indico käveli miestä kohti määrätietoisesti lanteet keinuen sekä hiukset hulmuten, jolloin velho viittoili heitä ohittamaan jonon, josta alkoi kuulua vihaista huutelua. Siitä välittämättä nainen käveli sisälle iskettyään ovimiehelle silmäänsä. Sisällä kuului viimeisin velhoradion hitti ja väkeä oli kohtuullisen paljon, mutta nuoria eniten. "Chris... kai sinä muistat etten ole mikään suuren luokan puuma", noita kysyi hymyillen katsellessaan menoa. Se oli sellaista nuorten hormoonien huumaavaa sekamelskaa. Kaikki etsivät jotain syvempää päätyen meren sijaan lätäkköön. "No, ehkä me annetaan tälle paikalle vähän armoa", Indico totesi ja ojensi takkinsa narikkaan vastaanottaen oman numerolappunsa.

Chris naurahti vähän Indicon huomautukselle verkkareista. Eihän naista koskaan missään niin epätyylikkäässä nähnyt, ja siksi se olikin Chrisistä niin hauskaa. Indico verkkareissa olisi ollut once in a lifetime -kokemus.

Hetken kuluttua kaksikko oli ilmiintynyt Viistokujalle ja uutuuttaan hohtavan baarin eteen, jonne oli selvästi moni muukin haluamassa. Vilkaistuaan jonoa, joka koostui pitkälti nuorisosta, Chris huokaisi. Hän lähti Indicon perään, joka ei ollut vaivautunut odottelemaan vastausta kysymykseensä. Pari askelta Indicon perässä kulkiessaan Chris joutui ottamaan pari juoksuaskelta päästäkseen livahtamaan Indicon siivellä jonon ohi. Jos hän olisi ollut yksinään liikkeellä, hän olisi saanut värjötellä ulkoilmassa jonossa. Hetken aikaa Chris jopa odotti, että ovimies nappaisi hänen olkapäästään kiinni ja passittaisi jonon perään, mutta ei sentään. Matkalla viemään takkeja, Indico muistutteli, ettei ollut mikään puuma. "Ei tässä nyt vielä mitään ikäloppuja olla!" Chris huudahti naureskellen. Olihan Indico häntä muutaman vuoden vanhempi, mutta siitä huolimatta heidän ikäeroaan tuskin kukaan osaisi kertoa. "Sitä paitsi ei täällä niin nuoria ole", Chris sanoi, juuri kun heidän vierestään käveli kaksi finninaamaista ja venytetyn näköistä poikaa, "ainakaan kaikki", hän lopetti samalla kun jätti itsekin takkinsa henkilökunnan hoiviin. Kyllä seassa oli Chrisin ja Indicon lisäksi muitakin velhoja ja noitia, jotka olivat teinivuotensa jo jättäneet taakseen. "Nimenomaan, ei saa tuomita liian nopeasti", Chris totesi ja lähti edellä kohti baaritiskiä. "Minä tarjoan! Mitä haluat?" hän kysyi lähempänä tiskiä ja saatuaan tietää mitä Indico halusi, hän suuntasi muiden sekaan odottelemaan vuoroaan. Chrisin ja Indicon onneksi baarimikkona toimi nainen, joka otti Chrisin huomioon huomattavasti ennen hänen vieressään kovaan ääneen valittavaa naista, joka näytti unohtaneen paitansa kotiin. Chris otti itse jonkun illan erikoisen, joka yllätti hänet niin ulkonäöltään kuin maultaankin. Indicon juoma toisessa kädessä, ja tämä vihreä juoma jossa oli sateenvarjo toisessa, Chris lähti etsimään Indicoa väkijoukosta. Musiikki ei onneksi ollut mahdottoman kovaa, eikä paikka ollut niin täynnä etteikö siellä olisi mahtunut kulkemaan. Chris maistoi kirpeää vihreää juomaansa pillillä siinä kulkiessaan ja mietiskeli, että kukaan baarin miehistä tuskin pitäisi Chrisiä sillä hetkellä minkäänlaisena kilpailijana.

Chris pääsi Indicon varjolla sisälle. Tämä myös koetti vakuutella, että paikan ikäjakauma ei olisi juuri nuoremmissa noidissa ja velhoissa. Valitettavasti kaksi nuorukaista ohittivat heidät täydellisellä ajoituksella ja molempien katse kävi kyllä hyvin selvästi Indicossa joka lopulta tyytyi vaan naurahtamaan Chrisille. "Toivotaan että olet oikeassa", noita totesi kävellessään peremmälle. Naisen katse skannasi muita paikallaolevia Chrisin tarjoutuessa ostamaan. Hetken aikaa Indico pohti, kunnes päätyi tilaamaan martinin.

Baarille pujotteleva Chris lähti erisuuntaan kuin Indico, joka istuutui vapautuneeseen loosiin. Hän katseli itsekseen tarjontaan ja ei voinut olla ajattelematta, miten kummallista väkeä paikalla oli. Osa oli pukeutunut kaapuihin ja osa taas... no lähes ei mihinkään! Indico oli mukavassa asemassa siinämielessä, että hän sentään tiesi mikä sopi hänelle ja mikä ei. Nuoret noidat, jotka janosivat huomiota olivat toisinaan todella yliampuvia ja mauttomia, kuten tyttö Chrisin vierellä. Heistä Indicon ei tarvitsisi huolehtia.

Huomatessaan mitä Chris siemaili tullessaan istumaan, Indicon hymy leveni. "Voisitko yhtään... homompaa juomaa löytää?" nainen nauroi ja otti kiittäen oman juomansa vastaan. Chris ainakin teki selväksi, että he eivät olleet yhdessä. Helpompaa tapaa tuskin oli!
"Mmm! Huomaatko tuon kaverin tuolla DJn luona? Eikö hän työskentele ministeriössä? Olen nähnyt hänet aina vain kaavussa, mutta... Däm", Indico hymyili kuin kissa kermakupin äärellä. Velholl oli leveät hartiat ja kapea vyötärö. Kaapu oli piilottanut sen liiankin hyvin ja nainen ei ikinä ollut aavistanut millainen herkkupala liepeiden alla oli ollut. Kaikki näytti hyvältä, kunnes mies kääntyi ja laski kätensä nuoren tytön olkapäille ja näytti rehvastelevan. "Jaaa... se sitää", Indico totesi tyynesti. Ilmeisesti kaveri halusi vain nuoria tyttöjä.

Pienen etsimisen jälkeen Chris löysi Indicon katseellaan ja lähti Indicon löytämän istumapaikan suuntaan. Päästessään pöydän ääreen, Chris laski Indicon martinin tämän eteen ja sai kuulla kommenttia omasta juomavalinnastaan. "Ei se nimi kuulostanyt yhtään näin värikkäältä!" Chris puolustautui nauraen. "Mutta eipähän kukaan ainakaan pelästy", Chris lisäsi istahtaen Indicoa vastapäätä. Indicon tavoin Chriskin tutkaili ympäristöään, mutta ennen kuin hän huomasi yhtään tuttua tai löysi Indicolle sopivan mieskandidaatin, Indico jo itse kiinnitti hänen huomionsa mieheen. "Joo, näyttää tutulta. Olisikohan taikaurheiluosastolta?" Chris pohdiskeli Indicolle. Miehen naama oli tosiaan tuttu, mutta Chris ei tuntenut kyseistä tyyppiä ollenkaan. Harvemmin heillä oli tekemistä taikaurheiluosaston kanssa, vaikka Chris aina välillä hiippailikin heidän kerroksessaan toiveenaan törmätä johonkin kuuluisaan huispaajaan vaikkapa. Kertaakaan niin ei ollut vielä käynyt.

Ennen kuin Chris oli ehtinyt muodostamaan Indicon osoittamasta tyypistä mitään kunnon mielipidettä, mies ei nimittäin ollut aivan Chrisin tyyppiä, tällä olikin jo joku nuori tyttönen kainalossaan. Chris tuhahti ja pudisti päätään. Chris nosti lasiaan ja pilli huulillaan katseli ympärilleen. Mielessään Chris joutui vakuuttelemaan itselleen, että oli ihan ok katsella muita miehiä, kun ei hänellä ollut minkäänlaista aikomusta tehdä asialle itse mitään, vaan hänhän teki sen vain Indicolle. Hän luotti siihen, että myös James tiesi sen. Chris huomasi korkean pöydän ja parin jakkaran ympärillä kolme miestä, joista ainakin kaksi oli ministeriöläisiä. Hän ei ollut aivan varma, olisiko kukaan näistä kolmenkympin paikkeilla olevista miehistä Indicon tyyppiä, mutta heidän puheilleen olisi varmaan ainakin helppo päästä, sillä Chris oli joskus jutellut ainakin yhden kanssa. "Entä joku noista?" Chris kysyi nyökäten porukan suuntaan palauttaen katseensa Indicoon.

Indico hymyili vain Chrisin puolustellessa juomaansa. Hänen seuralensa ei ainakaan välittyisi uhkana muille! Heidän molempien arvioivat silmät lukittuivat ilmeisesti urheilijaan.
"Mhh... Ainakin se näyttää siltä, ettei istu vaan pöydän takana", Indico sanoi ennen kuin tajusi miten paljon nuoremmasta väestä mies todellisuudessa piti. Oli mielenkiintoista miten suurin osa miehistä otti aina kainaloonsa nuoremman, jos vain kykeni. Indico ei siis jaksanut enempää asiasta kiinnostua.

Ruskeat silmät alkoivat katsoa muuta tarjontaa arvioivasti. "Meidän pitäis mennä niihin huutokauppoihin! Tiedätkö, jästeillä on uusin villitys huutokaupata joku mies tai nainen hyväntekeväisyyden puolesta ja niiden kanssa mennään vaikka treffeille tai ne tulee tekemään kotitöitä. Hullua hommaa, mutta yllättävän hauskaa. Olen ollut muutamassa korkeemman tason huutokaupassa turvajärjestelijänä niin sitä kautta nähnyt sellaistakin menoa", Indico kertoi hymyillen. Hän voisi hyvinkin ottaa jonkun käsistään kätevän remontoimaan jotain asuntoaan, vaikka nainen kyllä osasi melko pitkälti itsekin tehdä kaikennäköistä.

Chrisin kertoessa kolmesta kaverista, Indico käänsi arvioivan katseensa herroihin. "Hmm... Mun tyyppini on kyllä aika paljon maskuliinisempi, ei pahalla kulta", Indico totesi hymyillen chrisille. Kyllä mies sen taisi tietääkin. Indico vaan ei välittänyt niin ruipeloista. "Kuka tuo neljäs on joka liittyi seuraan?" Indico skarpaantui heti kun paikalle tuli kaveri jonka hartiat olivat leveämmät ja lanteet hieman kapoisemmat. Mies näytti siltä, että tuosta tuskin tulisi yhtä iltaa useampaa viihdettä ja nainen ei myöskään ollut nähnyt tätä ministeriössä.

"Hei, mä en muuten tiedä miten sä ja James päädyitte yhteen!" Indico sanoi ja tuijotti Chrisiä kuin mies olisi unohtanut kertoa jotain todella tärkeää. He olivat hyviä ystäviä, mutteivat juurikaan puhuneet parisuhteistaan tai no... Indicon kihlatun kuoltua se oli aikalailla vaisuntanut hänen miesrintamansa. Eikä hän ollut viitsinyt ikinä udella Chrisiltä sen enempää mitä mies ei itse kertonut. Nyt he kuitenkin saalistivat hänelle miestä, joten kai olisi sopivaa kysyä miten Chris oli omansa napannut.

Chris kuunteli kummastuneena Indicon selitystä jostain ihmisten huutokauppaamisesta, jota jästit kuulemma harrastivat. Jästisyntyinen kun oli, Chris oli yleensä hyvin perillä jästimaailman tapahtumista, mutta tälläisestä villityksestä hän ei ollut koskaan kuullutkaan, ja totta puhuen se kuulosti todella oudolta. "Kuulostaa todella kummalliselta", Chris totesi kurtistellen kulmiaan. "Eli saat kyllä mennä ihan itseksesi", Chris jatkoi vielä nauraen. Kotityöt sujuivat suhteellisen kätevästi taian (ja Jamesin) avulla, eikä Chris treffiseuraa kaivannut.

Chris kohautti olkiaan Indicon tyrmätessä miehet, joita Chris oli ehdottanut. Chrisin oli melko vaikea arvioida, että kuka olisi riittävän maskuliininen Indicolle, kun ei hänellä muutenkaan ollut kovin selkeää kuvaa siitä, millaista tyyppiä Indico oli etsimässä. Miesporukkaan liittyi kuitenkin vielä yksi tyyppi, josta Indico näytti kiinnostuvan vähän enemmän. "En tiedä, en ole koskaan nähnytkään. Tuskin ainakaan ministeriöläisiä", Chris vastasi ja seurasi, miten mies lähti kohti baaritiskiä. Jos tämä sama mies palaisi vielä äskeisten miesten kanssa samaan porukkaan, Chris lähtisi tapaamaan ministeriöläisiä ja raahaisi Indicon mukanaan ja vaivihkaa ohjailisi muut pois paikalta.

Chris siirsi katseensa takaisin Indicoon naisen alkaessa puhua jälleen. Indicon utelu hänestä ja Jamesista sai Chrisin naurahtamaan ääneen ja pudistamaan vähän päätään. "Se on pitkä juttu", Chris vastasi edelleen hymy huulillaan, vaikka ei tarina edes erityisen pitkä ollut. Hän ei tosiaan ollut tainnut koskaan kertoa aiheesta Indicolle, joten ehkä olisi aikakin. Eihän se kyllä mitenkään erikoinen tai hirveän jännittävä tarina ollut. Saati sitten romanttinen. Chris joi hieman kirpeää drinkkiään vielä ennen kuin alkoi kertoa Indicolle muutaman vuoden takaisista tapahtumista. "Tiedätkö ne kaikki ministeriön juhlat, joissa tarkoituksena on kai tutustua muun osaston työntekijöihin, mutta käytännössä vaan juodaan?" Chris kysyi odottamatta vastausta. "Jostain syystä sain kutsun sinne, vaikka olin silloin vielä ihan uusi aurori. Pyörin siellä sitten tuntematta oikeastaan ketään muuta kuin oman osaston ihmisiä", Chris aloitti ja pysähtyi hetkeksi vilkaisemaan ympärilleen. "Jossain vaiheessa törmäsin Jamesiin, joka siinä illan mittaan sai kaadettua kurkkuunsa aika paljon ministeriön tarjoamaa viinaa", Chris jatkoi virnistellen. James humalassa oli jotain, mitä Indico tuskin koskaan oli todistanut. "Kun sitten olisi täytynyt lähteä kotiin, en uskaltanut luottaa siihen, että James olisi löytänyt yksinään kotiin. Vein sen sitten omaan kämppäänsä ja jäin itse sohvalle nukkumaan", Chris sanoi painottaen sanoja 'sohva' ja 'nukkumaan'. "Ja, no, siinä sitten törmäiltiin ministeriössä ja sitä rataa", Chris sanoi heilauttaen kättään sen merkiksi, että juuri sillä hetkellä hän ei jaksaisi kertoa tämän pidempää versiota. Kaikki oleellinen oli lyhyemmässäkin versiossa, ja tuskin Indicoa kiinnosti kuitenkaan niin paljon, että hän olisi jaksanut kuunnella kovin pitkään Chrisin muisteluita.

Indicon silmät lepäilivät muukalaisessa. Indico oli vain heikkoina miehisiin miehiin. Hän siemaili juomaansa ja käänsi keskustelun hetkeksi Jamesiinkin. Niin hän sai lisä aikaa tutkia miestä. Tuo taisi olla kova huispaaja kunnosta päätellen. Tosin mysteeri mies unohtui kun Indico tyrskähti: "James? Humalassa?" Mies oli niin kontrollifriikki, että ei mitään rajaa. Indico haluaisi nähdä tuon joskus umpitunnelissa. Kun Chris vakuutti olleensa oikea enkeli Indico kohoitti kulmaansa, muttei sanonut mitään. Mies saattoi ollakin sellainen. "Just näin... No, se on tärkeintä että sä oot tyytyväinen ja nyt tee mut tyytyväiseksi. Nuo takataskut vakuuttivat minut", Indico hoputti ja lempeästi tönäisi Chrisin ministeriöläisiä kohti.

Astellessaan kohti pöytää Chrisin kanssa Indico laski tyhjentyneen juomansa käsistään ja sipaisi hiuksiaan mikä oli lähes tarpeetonta. Hän oli yhä huolitellun näköinen. Lisäksi hän iloitsi sisäisesti, kun mies torjui itseään tarjoavan pikkutytön, jonka ikä juuri ja juuri taisi riittää paikkaan. Indico huomasi myös lähempää, että mies oli suunnilleen hänen ikäisensä, joten sekin oli hyvä asia. Indico ei halunnut ketään nuorta sälliä säätämään kanssaan. Hän halusi miehen. Siksi hymy muuttuikin maireaksi ja pehmeäksi. Indico osasi olla miellyttävä niin halutessaan.

Chris sai jutustella Jamesin tapaamisesta Indicolle, joka havahtui hänen tarinaansa lähinnä vain siinä kohtaa kun selvisi, että James oli ollut humalassa. Chrisin muistelut loppuivat, kun Indico sai tarpeekseen tarinoinnista ja päätti, että olisi aika lähteä katsomaan lähietäisyydeltä tätä muutaman ministeriöläisen seuraan liittynyttä tyyppiä. "Selvä, mennään sitten", Chris sanoi naurahtaen ja jätti lopun drinkkinsä siihen pöytään. Ei sitä paljoa ollut jäljellä, eikä hän kokenut tarpeelliseksi ottaa sitä enää mukaansa. Jos mies, johon Indico oli iskenyt silmänsä, ei tajuaisi ettei Chris ole Indicon poikaystävä tai edes jotain sinne päin, täytyisi Indicon etsiä fiksumpi mies itselleen. Chris lähti Indico vierellään suunnistamaan kohti korkeaa pöytää, jossa muut miehet olivat.

Päästyään pöydän viereen, Chris läimäisi toverillisesti yhtä ministeriöläisistä. "Darren! Vapaailtaa viettämässä?" Chris kysäisi hymyillen ja ujuttautui sellaiseen väliin, että Indicon olisi pakko mennä sen katselemansa miehen viereen. Darren, silmälasipäinen tummatukkainen ja ehkä tosiaan vähän hintelä mies, vaikutti olevan jo tukevassa humalassa, kun tämä heittäytyi halaamaan Chrisiä, vaikka he eivät olleet tavanneet kuin muutaman kerran. "Onko tämä joku taikaurheiluosaston tapa?" Chris kysyi muilta paikallaolijoilta, kun Darren edelleen roikkui hänen kaulassaan. Muut vain naureskelivat eivätkä osanneet sanoa, yhden miehistä Chris tiesi ainakin olevan taikaolentojen sääntö- ja valvontaosastolla. Kun Darren vihdoin irroittautui Chrisistä, Chris pudisti vähän päätään ja mietti, että se siinä taisi olla Darren-paran ainoa hellyydenosoitus sinä iltana, ellei hän pian lakkaisi juomasta. "Anteeksi epäkohteliaisuuteni, tässä on kaverini Indico", Chris sanoi nyökäten kohti Indicoa ja siirtäen kaikkien huomion vieressään olevaan naiseen.

Chris oli ehdottomasti Indicon lempi mies, mitä tuli toisten miesten bongailuun. Toisinaan salilla joku oikein komea uros sai molempien hyväksyvän katseenkin. Indicon onneksi suurin osa väestöstä oli joko kaapissa tai heteroita, joten hänen mahdollisuutensa olivat paremmat miesten suhteen ja Chris oli onnellinen Jamesin kanssa. Toisinaan Indico ei käsittänyt miten, mutta kai se hölinä vastakohdista oli ihan aiheellista. Nytkin asettuessaan komistuksen viereen Indico oli iloinen huomatessaan tuon katseen olevan enemmän noidassa. Tosin Indicon kulma kohosi kummasti sitä, kuinka lämpimän vastaanoton he saivat.

Kun halailu oli loppunut Chris esitteli Indicon, joka hymyili itsevarmasti ja heilautti kättään. "Miten menee?" Indico kysyi ja alkoi saada miesten nimiä muistiinsa kovalla syötöllä, mutta vain herra seksikäs jäi mieleen Harley nimisenä. "Harley... Minä omistan vain moottoripyörän sillä nimellä", noita totesikin hymyillen saaden velhon kohottamaan kulmaansa. "Isäni oli innokas motoristi", toinen mörähti naurahtaen syvällä äänellä, joka sai Indicon vatsaan mukavia perhosia. Tämä mies sai hyvät pointsit.

Kääntäessään katseensa Chrisiin Indico näytti tyytyväiseltä. "Joten... Oletteko te kaikki ministeriöstä?" hän kysyi hymyillen muiltakin. Olisi typerää iskeä kiinni vain yhteen kuin epätoivoisin letukka paikassa. Muutamat nyökkäsivät. "Oh... Toivottavasti ette lakiosastolla, siellä päin tunnutaan nykyään karkaavan pöytienalle piiloon, kun minä tulen lähelle", Indico nauroi saaden muutkin mukaansa. Indico tosiaan kiusasi lakinörttejä tämän tästä omilla jästikysymyksillään ja pauhaamalla toisinaan ties mistä. Jamesia Indico ei kuitenkaan häirinnyt. Hänet tunnettiin ministeriössä hyvin muutamilla osastoilla...

Chris katseli huolettomasti ympärilleen samalla kun pöydän miehet esittelivät itsensä Indicolle. Chris ei niin välittänyt muiden nimistä, vaikka kyllä hän ne kuunteli ja osan muistikin heti kuultuaan nimen. Chris yritti piilottaa virnistyksensä kun Indico mainitsi moottoripyöränsä tuolle miehelle, jota oli tähän pöytään tullut katsomaankin. Chris huomasi, miten pöydässä olevat miehet tuntuivat kuuntelevan hyvin tarkasti kaiken, mitä Indico sanoi ja Chrisiä melkein nauratti. Hän ei yhtään ihmetellyt sitä, varsinkaan kun Indico oli oikein tälläytynyt tilaisuutta varten.

Chris päätti, että olisi parasta antaa Indicon tutustua paremmin tuohon Harleyksi esittäytyneeseen mieheen, joten naurahdusten päätyttyä Indicon edellisen kommentin jäljiltä, Chris otti ohjat käsiinsä keskustelun suhteen. "No, onko teillä pitänyt kiirettä?" Chris aloitti kysymällä niiltä, joiden tiesi olevan taikaurheiluosastolla töissä. Muutaman epämääräisen vastauksen hän saikin, mutta koko porukka tuntui olevan kiinnostuneempi Indicosta kuin Chrisistä tai tämän sanomisista. Hän hymähti vähän, kunnes keksi uuden suunnitelman. "Tarjoan seuraavan kierroksen!" Chris ilmoitti ja sai kerrankin iloisen vastaanoton. Darren oli taas halaamassa häntä, mutta Chris esti sen naureskellen. Poikaparkaa hävettäisi kuitenkin seuraavana päivänä. "Tulisiko joku auttamaan kantamisessa?" Chris kysyi katsoen merkitsevästi paria vähemmän humalassa olevaa miestä, mutta heidän sijaansa Harley ilmoittautuikin vapaaehtoiseksi. Chris vilkaisi pahoittelevasti Indicoa ja lähti kohti baaritiskiä Harleyn kanssa.

Chris yritti miettiä, miten voisi hienovaraisesti vihjaista, että Indico olisi hyvä tyyppi ja ei kannattaisi jättää tilaisuutta käyttämättä, kuulostamatta kuitenkaan liian läpinäkyvältä. Harley ehti kuitenkin ennen Chrisiä avaamaan suunsa. "Hmmh, tuota, mikä on sinun ja Indicon tilanne?" mies kysyi ja Chris kääntyi katsomaan tätä hieman yllättyneenä. Hän kuvitteli tehneensä selväksi jo esitellessään Indicon, että he olivat ihan vain kavereita. Chris purskahti nauramaan ja naurunsa seasta vastasi: "Minulla on poikaystävä, eli ollaan ihan vaan kavereita". Varsinkaan ministeriöläisten seurassa Chris ei yleensä erityisesti mainostanut seksuaalisuuttaan, vaikkei sitä mitenkään erityisesti salannutkaan, mutta hän tiesi että James piti asian mieluummin yksityisenä, joten hän kunnioitti sitä. Tässä kohtaa, kun Chris epäili ettei koskaan enää tämän illan jälkeen tulisi kyseistä miestä näkemään, hän ajatteli, että illan tarkotuksen takia olisi tärkeää, ettei hän olisi mikään uhka. Hetken kuluttua sekä Chris että Harley palasivat oluttuoppeja kantaen pöytään saaden iloisen vastaanoton muulta porukalta.

Chrisin yritys kääntää miesten huomio naisesta, jonka ulkonäkö sai nämä kuolaamaan oli hivenen... säälittävä? No ainakin velho keksi, millä saisi ehdottomasti huomion itseensä: ilmaisella viinalla. Yhtäkiä pöydän täytti riemu, josta olisi voinut olettaa joulun tulleen aikaisin sinä vuonna. Indico kohotti hymyillen Chrisille kulmaansa ja kääntyi Harleyn puoleen juuri kun tuo ilmoittautui auttamaan kantamisessa. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kuin Indico, hän olisi näyttänyt tyrmistyneeltä. Sen sijaan Indico hymyili ja käntyi muiden miesten puoleen. Olisi voinut luulla että hänessä oli veelaa, sillä niin innokaasti kaksilahkeiset koittivat vakuuttaa hänet puolelleen.

Kun Chris saapui takaisin Harleyn kanssa Indico koetti vakavalla naamalla kuunnella erään velhon rehentelyä huispaussaavutuksissaan. Harley kuitenkin asettui Indicon viereen ja ojensi tälle tuopin. "Mistä jäin paitsi?" mies kysyi hymyillen ja hetken Indico jo pohti voisiko hän mätkäistä toista, mutta tajusi jutun juonen äkkiä. Vilkaistessaan Chrisiä hän arveli osuneensa oikeaan arvauksessaan. "Siitä, että kaverisi pitäisi olla irlannin maajoukueessa huispauksessa", Indico vastasi ja kiitti hymyillen tuopista. Harley oli hyvin lähellä ja tuosta melkein kykeni haistamaan testosteronin sekä hyvin miellyttävän tuoksuisen partaveden. Indico nojautui hieman lähemmäs kertoen kehollaan olevansa kiinnostunut miehen mielipiteestä. "No... niin hän aina sanoo, mutta nuo kertomukset on taidettu valella kultaisilla muistoilla", Harley tokaisi saaden kaverinsa irvistämään ja kääntymään toisen miehen puoleen. Kaikki äijät tuntuivat nauttivan tuopeistaan. Indico hymyili Chrisille: "sä et oo enää niin ilmiselvä kun sulla ei ole drinkkiä sateenvarjolla". Indico hymyili ja kohottautui sen verran, että sai kilautettua heidän tuopejaan yhteen. "Hyvälle illalle?" Hän ehdotti hymyillen ja Harley sanoi kunnolla: "MAHTAVALLE ILLALLE!" mies nosti tuoppinsa ja niin tekivät kaikki muutkin ja samalla Indico tunsi miten miehen käsi hipaisi hänen alaselkäänsä lähettäen miellyttäviä väristyksiä kulkemaan selkärankaa pitkin. "Mahtavalle illalle", Indico mutisi hymyillen tuoppiinsa.

Chrisin palatessa pöytään oluttuoppien kanssa, hän tuli ilmeisesti keskeyttäneeksi yhden porukan miehen rehentelyt huispaussaavutuksista. Chris kuunteli puolella korvalla, mitä Indico ja Harley puhuivat, mutta oli oikeastaan kiinnostuneempi siitä tuopin sisällöstä sillä hetkellä. Parisuhteen kannalta oli parempi, ettei hän palaisi kovin humalaisena tai viinalta haisevana kotiin illan päätteeksi, mutta siitä Chris ei jaksanut vielä tässä kohtaa iltaa huolehtia. Jos asiat sujuisivat hienosti tästäkin eteenpäin, niin Chris pääsisi kotiin jo aika pian.

Chris heräsi ajatuksistaan, kun Indico kuittaili drinkeistä sateenvarjoilla. Chris irvisti Indicolle, mutta ei ehtinyt vastaamaan mitään ennen kuin Indico jo kilisteli laseja. Chris nosti omansa muiden mukana. Samalla hän huomasi sivusilmällä, miten Harleyn käsi käväisi Indicon selällä. Chris virnisti itsekseen, ennen kuin kääntyi kuuntelemaan porukan juttelua. Puheenaihe oli kääntynyt jälleen takaisin huispaukseen. Chris kyllä seurasi huispausta ja oli siitä kiinnostunut, mutta hän ei ollut ollenkaan yhtä fanaattinen mitä heidän seurassaan olevat miehet vaikuttivat olevan. Kaksi heistä oli alkanut väittelemään, oliko jokin maali ollut reilu vai ei, jossain pelissä jota Chris ei ollut nähnyt tai edes lukenut siitä. Chris kääntyi Indicon suuntaan. "Uudeksi paikaksi täällä on yllättävän vähän ihmisiä", hän totesi vilkaisten ympärilleen. Tuntui siltä, että osa ihmisjoukosta oli jo lähtenyt jatkamaan iltaa muualle tai päättänyt jo nähneensä paikan. "Tosin tutuilta on näköjään mahdoton välttyä, ministeriöläisiä on joka paikassa", Chris jatkoi samaan hengenvetoon, heilauttaessaan kättään hymyillen nuorelle naiselle, joka oli taikaministerin apuhenkilökuntaa ja usein tekemisissä aurorien kanssa. Chris toivoi, että olisi kommentillaan saanut kalasteltua vähän tietoa siitä, missä Harley oli töissä. Indico luultavasti halusi pitää omat asiansa itsellään, mutta Chris oli utelias ja halusi tietää, millaisen tyypin kanssa oli lähettämässä Indicoa viettämään seuraavaa yötä, vaikka Indicoa itseään ei kiinnostaisikaan.

Indico rakasti huispausta, hän oli ollut lyöjänä rohkelikolle kouluaikoinaan, ja ei pelännyt esittää omia mielipiteitään muutamista matseista. Hän kävi niissä aina kun vain kykeni. Hän lisäksi seurasi jästi urheiluakin jonkin verran, mutta huispausta ei voittanut mikään! Kun Chris nojautui puhumaan Indico kiinnitti huomionsa tuohon täysin. Vilkaistessaan ympärille, Indico tajusi miehen olevan oikeassa.
"Ei olekaan... ehkä he tulivat tänne halpojen juomien perässä ja sitten päättivät jatkaa muualle", hän totesi. Harley nyökytti päätään todeten: "minäkin olisin halunnut kunnon vanhaan hulluun yksisarviseen, mutta nämä tässä, päättivät tulla tänne". Harley oli siis Indicon tavoin osittain pakottaen paikalle raahattu. "Chris vakuutti myös minut tänne", noita kertoi hymyillen.

Kun Chris vilkutti ministeriöläisille ja valitti ongelmastaan Harley nyökytti. "Joo no, mä olen töissä skotlannissa, taikaolentojen suojelua. Ei tule paljoa tuttuihin törmäiltyä", komistus totesi ja Indico alkoi toivomaan, että hän voisi olla joku taikaolento kun lämmin käsi asettui hänen alaselälleen. "Minä työskentelen jästien kanssa, joten tuttuja ei juuri ole", nainen naurahti, sillä ei hän voinut aivan hiljaa olla. "Ai? Mitä sinä heidän kanssaan?" "Minä olen yhdessä toimistossa töissä. Lakijuttuja lähinnä", Indico sanoi, eikä valehdellut! Hän oli toimistossa ja hänen työnsä oli lakityyppistä! Eikä Harleyta näyttänyt kiinnostavan sen suuremmin jästien asiatkaan. Sen sijaan miehen käsi hyväili Indicon alaselkää saaden naisen huomion vaeltamaan ihan muualle välillä kuin keskusteluihin. Muut velhot olivat myös tajunneet jääneensä jalkoihin ja päätyneet väittelemään huispauksesta.

Chris kuunteli, miten Harleykin oli tullut ystäviensä painostamana paikalle. Chris kohautti olkiaan Indicon kommentille siitä, miten mies oli hänet vakuuttanut tulemaan tänne. "Kuulin työkavereilta, että kannattaisi käydä katsomassa. Ja kyllähän sitä nyt uusi paikka täytyy käydä kurkkaamassa!" Chris puolusteli valintaansa hyväntuulisesti.

Chrisin kalastelu Harleyn ammatista onnistui ja mies kertoikin oman ammattinsa. "Ai, kuulostaa mielenkiintoiselta", Chris totesi aidosti kiinnostuneena. Hän ei kuitenkaan alkanut kyselemään enempää, kun Indico kertoi itsestään. Ihan koko totuutta Indico ei kertonut ja ehkä se oli hyvä jo ihan turvallisuussyistä. Ei Chriskään ollut aivan perillä siitä, mitä kaikkea Indico oikeastaan teki. Huispausväittely kukoisti muiden pöydän äärellä olevien kesken ja Chris mietti, viitsisikö kysellä lisää Harleyn työstä. Hänellä oli useitakin syitä olla kiinnostunut aiheesta. Olihan Chris itse kotoisin Skotlannista ja lisäksi hän oli kiinnostunut eläintenoikeuksistakin. Hänhän ei syönyt lihaakaan ollenkaan, Jamesin suureksi huviksi. Ennen kuin Chris ehti kuitenkaan mitään kysyä, musiikki hiljeni ja joku kiipesi lavalle. Chris katsoi vähän hämmentyneenä seurassaan olevia velhoja, kunnes hetken kuluttua selvisi hiljenemisen syy: oli illan karaokeosuuden aika. Se oli ehkä syy sille, että ihmismäärä oli vähentynyt, mutta Chrisin se sai vain innostumaan. "Karaokea! Loistavaa!" hän sanoi leveästi hymyillen, kun lavalla karaokesta ilmoittamassa käynyt henkilökunnan jäsen poistui ja hiljainen musiikki alkoi jälleen soida, kun ensimmäistä karaokelaulajaa odotettiin. "Mitä laulat, Indico?" hän kääntyi kysymään naiselta virnistäen. Chrisillä itsellään ei olisi mitään ongelmaa mennä laulamaan, hän piti karaokesta. James ei yleensä pitänyt Chrisin karaokeinnostuksesta niinkään paljon, joten tällä kertaa oli ehkä hyvä, että Chrisillä oli seuranaan Indico.

"No kieltämättä sinä tiedät aina paljon paremmin velhojen kuumimmat menomestat kuin minä. Ehkä on ihan hyvä, että sinä pidät joskus pääsi", Indico totesi Chrisille taputtaen miehen kättä lempeästi. Chris oli varmaan ainoa, joka olisi saanut Indicon mukaansa ilman kunnon vääntöä. Tosin, kyllähän nainen juoksutti velhoa aika lailla myös jästien pienissä pubeissa.

Indico huomasi Chrisin kiinnostuksen Harleyn työtä kohtaan. Miten usein velho olikaan katsonut häntä moittivasti kun neiti oli iskenyt jossain kiinni kunnon pihviin ja ihan kiusallaan mutustanut sitä tyynesti kun velho oli häntä valistanut eläinten kurjista oloista. Indico oli aina kuunnellut kiltisti, muttei kyllä koskenut tofuun kuin vain ääreis tapauksissa kun hänen todella piti lepytellä Chrisiä tai saada tuo tekemään jotain. Nyt noita kuitenkin oli kiinnostuneempi Harleyn selkärakenteesta hyväillessään velhon selkää. He olisivat varmaan pian vajonneet omaan maailmaansa, ellei Chrisin karaoke hihkaisu olisi saanut Indicon päätä nytkähtämään takaisin ystäväänsä. "Karaokea?" Hän toisti ja sitten noidan ilme kirkastui. Hän veti sauvansa esiin ja kutsui biisilistan eräältä pöydältä. Se ampaisi hänen käteensä puhtaalla sulavuudella.
"Rokkaavat peikot, ole mun harakkani kuulostaa mukavalta", Indico totesi hetken selailtuaan. "Se oli kova hitti yhteen aikaan", hän totesi ja Harley nyökytti päätään: "Joo, yhtenä kesänä sitä soitettiin jatkuvalla syötöllä radiosta". Indico oli ihan hyvä laulaja, hän oli käynyt laulutunneilla erään roolinsa takia ja oppinut nopeasti miten kuulostaa ihan hyvältä. Siitä oli ollut myöhemmin hyötyä Chrisin kanssa kun he olivat roikkuneet muutamaankin kertaan lavalla hoilaamassa juomalauluja ja vastaavia pikku tunneille asti. Toisinaan James oli ollut heidän mukanaan ja näyttänyt suhteellisen kärsivältä.
"Mitä sinä haluat laulaa?" Indico kysyi hymyillen.

Chris ei ollut edes tajunnut häiritsevänsä mitään erityistä, kun innostui karaokesta. Toisaalta, jos Indico oli Harleyn kanssa lähdössä sille linjalle että kädet vaeltaisivat pian muuallekin kuin selälle, niin Chris heittäisi kaksikon hyvin äkkiä ulos yökerhon ovesta ja jäisi vaikka yksinään laulamaan sitä karaokea. Indicokin kuitenkin innostui karaokesta, eikä Harleyn ilmekään näyttänyt siltä, että mies olisi kovasti ajatusta vastaan. Indico kutsui biisilistan heidän pöytäänsä ja alkoi tutkia sen sisältöä. Chris kurkisteli Indicon olan yli ja mietti mitä laulaisi, kun Indico jo oli tehnyt päätöksensä. "Kai te laulatte sen duettona?" Chris kysäisi viattoman oloisena kääntäen katseensa Indicoon ja Harleyyn hetkeksi, kunnes nappasi biisilista lähemmäs itseään.

Chris kuunteli aika paljon musiikkia, niin jästien kuin velhojenkin musiikkia. Nuorempana Chris oli ollut muutaman jästibändin suurikin fani, mutta iän karttuessa se oli vähän laantunut. Kyllä hän silti välillä soitti innoissaan vanhoja levyjään Jamesille. Lavalle kiipesi nyt ensimmäinen uskalias, keski-ikäinen noita joka lauloi hitaan balladin vähäsen nuotin vierestä. Noidan yrittäessä epätoivoisesti yltää korkeimpiinkin nuotteihin, Chris irvisti vähän ennen kuin vastasi Indicon kysymykseen hänen biisivalinnastaan. "Taidan lähteä jästimusiikkilinjalle tänään", Chris totesi, kun oli huomannut että listalta oli löytynyt muutama jästimusiikin klassikokin. Chris tyhjensi oluttuoppinsa hörpäten yhdellä kulauksella pohjalle jääneen juoman. "Okei, minä menen nyt laulamaan", Chris ilmoitti virnistäen ja lähti kohti lavaa. Hän ilmoittautui henkilökunnalle ja jäi odottelemaan edellisen laulajan korkeaa ja epäonnistunutta lopetusta. Chris hymyili väkinäisesti naiselle, joka hymy huulillaan laskeutui lavalta Chrisin lähtiessä mikrofonia kohti. "Iltaa!" Chris sanoi reippaasti yleisölle. "Tämä on omistettu Jamielle", hän sanoi ja kuuli sieltä täältä hajanaisia taputuksia, mutta ei kirkkaiden valojen vuoksi nähnyt kuka niiden takana oli. Chris ei kokenut tarpeelliseksi puhua Jamesista, vaan ihan jo siksikin, että James ei mielellään puhunut yksityisasioistaan muille ja paikalla oli paljon ministeriöläisiä. Niinpä Chris käytti lempinimeä, jota Chris käytti toisinaan ja kukaan muu tuskin Jamesista käyttäisi, ainakaan perheen ulkopuolella. Chris tarttui mikrofoniin ja alkoi musiikin alkaessa laulaa The Beatlesin hittiä Hey Jude. Chris ei vierastanut esiintymistä ollenkaan ja laulaminen oli hänestä aina hauskaa, joten koko biisin ajan Chris eläytyi esiintymiseensä ja aivan liian pian musiikki jo loppuikin. Chris kiitti yleisöään ja kumarsi suurieleisesti ennen kuin laskeutui alas lavalta ja lähti takaisin pöytään josta oli lähtenytkin.

[Jos joku tätä lukee, niin klikatkaa ihmeessä tota linkkiä!]

harley rykäisi hieman ja vilkaisi ympärilleen. "Tota... anna mulle pari ryyppyä lisää niin voin sit laulaa", mies totesi saaden Indicon naurahtamaan. "Mä voin laulaa eka Simone's songin! Tätä ei ikinä löydy mistään!" Indico totesi innoissaan ja osoitti Chrisille erään lempi kappaleistaan. Chrisin musiikki mauan Indico tunsi mainiosti. Hän oli istunut lukuisia kertoja miehen olohuoneessa viskilasin kanssa ja kuunnellut tuon vaikuttavaa levykokoelmaa. Indico ei missään nimessä kuunnellut niin paljoa kuunnellut musiikkia!

Chris päätti kappaleensa ja Indico hymyili velholle. "Mä meen samalla hakee ittelleni sen drinkin", Harley totesi ja hymyili Indicolle polvia vapisuttavasti. Noita nyökkäsi ja keskittyi enemmän sitten Chrisiin. Heidän pöydästään lähti hyvät aplodit menemään välittömästi kun noita saatiin alas ja Chris lavalle. Indico oli keskittynyt niin paljon Harleyn takamuksen tuijottamiseen, ettei ollut edes kärsinyt kovista nuoteista. Chrisin reipas tervehdys sai Indicon hymyilemään ja hän taisi olla ainoa, joka tiesi tämän pikku lempinimen todellisen omistajan. Hän ei ikinä sanoisi Jamesia Jamieksi, mutta olihan se ihan söpöä Chrisiltä.

Harley palasi biisin puolessa välissä ja veti vaivattomasti Indicon kainaloonsa. Indico hymisi biisin mukana. Hän oli kuullut sen lukuisia kertoja ja Chris lauloi hyvin, joten oli nautinto kuunnella sitäkin kappaletta. Biisin loputtua Harley irrotti otteensa Indicosta, joka lähti kohti lavaa itsevarmasti. Nainen taputti matkalla ja pysäytti Chrisin hetkeksi. "Hyvin vedetty. Jamie olisi taatusti pitänyt", noita totesi hymyillen hetken pehmeästi. Hän harvoin antoi sellaisia hymyjä muille kuin tosi ystävilleen ja heitäkin oli vähän.

Hymy katosi kun Indico oli ilmoittanut kappaleensa ja nousi lavalle. Hän toivotti hyvää iltaa valkeat hampaat välkähtäen ja sai huomattavasti Chrisiä kovemmat abloodit. Lisäksi lavan valot olivat sen verran kirkkaat, että läpikuultava paita saattoi kuultaa enemmänkin. Indico ei välittänyt, hänen kehossaan ei ollut mitään hävettävää, ehkä ihmeteltävää, muttei hävettävää. Indico alkoi laulaa omaa kappalettaan ja keinui sen tahdissa hypnoottisesti. Kappaleen tyyliin ei sopinut räikeät valot, joten nekin himmenivät. Indico saattoi katsoa pöytäänsä ja olla välittämättä muista. Harley iski silmää ja sai silmän iskun takaisin. Indicon ääni ei ollut ehkä parhaita maailmassa, mutta laulaa hän osasi.

Kappaleen viimeisten nuottien kohdalla, Indico kumarsi ja otti vastaan aploodinsa. Pöytään pääseminen vei hetken, sillä muutamat velhot osoittivat suurta kiinnostusta naista kohtaan. Lopulta hän oli Chrisin vierellä. "Siitä olikin aikaa. Eikö me viimeksi laulettu siellä... irlantilaisessa baarissa?" Indico kysyi hymyillen. "Sä todellakin osaat laulaa, että ehkä mä uskallan tulla aikasemmin lavalle", Harley totesi hymyillen Indicolle. Joku innokas oli ehtinyt aloittaa jo version kauhunoitien svengaavasta luuta tanssista, joten he saivat ainakin hetken olla pöydän äärellä.

[biisi jonka Indico laulo: simone's song ihan Stana Katicin esittämänäkin ]

Chrisin laskeutuessa takaisin yleisön joukkoon, Indico oli jo matkalla lavalle. Indicon kehut saivat Chrisinkin hymyilemään. Chris taputti Indicoa olkapäälle ennen kuin nainen nousi lavalle ja suuntasi sen jälkeen takaisin pöydän ääreen. Chris sai vielä muutaman rohkaisevan taputuksen olalle tai selälle palattuaan pöytään ja Chris yritti saada porukan muitakin miehiä innostumaan karaokesta. Hetken kuluttua Indico aloitti kuitenkin laulunsa ja pöydän äärellä ei enää Chrisin ääntä olisi kuunneltu, vaikka hän olisi yrittänytkin puhua.

Indicon laulun aikana Chris käväisi hakemassa itselleen uuden tuopillisen olutta. Kuten kaikkien muidenkin baarissa olijoiden, myös Chrisin silmät olivat siellä lavalla, tosin luultavasti muista syistä kuin muiden paikallaolevien miesten. Chrisin maksettua juomansa ja suunnatessa takaisin pöydän luokse Chris huomasi Indicon iskevän silmää. Silmäniskun kohteena tuskin oli kukaan muu kuin Harley ja Chris ei voinut olla virnistämättä yksikseen. Chris ehti hetken kuuntelemaan Indicon laulua pöydässä, kunnes laulu loppui ja Chris taputti muiden mukana. Indico sai selvästi kovaäänisemmät aplodit kuin mitä Chris, mutta ei se miestä haitannut. Ei hän ollut tullut paikalle aplodien toivossa, vaan sen toivossa että Indico lähtisi jonkun muun seurassa kotiin kuin Chrisin. Indico saapui muutaman viivytyksen jälkeen ja asettui jälleen siihen Chrisin ja Harleyn väliin. "Joo, taisi olla siellä", Chris muisteli itsekin. Se mitä Chris illasta muisti, niin kyseessä oli ollut varsin railakas ilta. Ja muiden korvat olivat tosiaan saaneet nauttia, tai kärsiä, miten sen halusi ottaa, Indicon ja Chrisin lauluäänistä sinä iltana aika paljonkin. "Teidän vuoro on seuraavaksi!" Chris ilmoitti päättäväisesti Indicolle ja Harleylle. "Minä haluan aikaisin kotiin ja en lähde ennen kuin olen nähnyt teidät kaksi laulamassa", Chris jatkoi vielä virnistellen ilkikurisesti.

Indico nautti Chrisin kanssa baareilusta erityisesti karaoke iltoina. Heistä tuli kaksi oikeaa... Michael Jacksonia aina illan ajaksi ja lauluja tuli ja meni. Yleensä seuraavana aamuna Indico heräsi käheänä muustakin kuin tupakasta. Hänellä oli aina ollut hauskaa.

"Aa... Sä pakotat mut ulos ja sitten dumpaat mut heti kun parhaat herkut on nähty", Indico kiusoitteli Chrisiä kun Harleyn huomio oli hetkeksi poissa. "Tyypillinen mies", nainen totesi hymyillen. "Mä meen varaamaan meidän paikan tuolla lavojen tähdissä", Harley totesi ja lähti kohti lavaa ilmoittamaan heidän biisinsä. Mies palasi kuitenkin pian ilmoittaen yhden parin laulavan vielä enne heitä. Sillä aikaa Indico kuitenkin nojautui lähemmäs Chrisiä ja totesi: "okei, tää oli hyvä idea ja kiitos siitä, että sä aina jaksat väittää mua vastaan. Harley, on yhden illan, mutta sä oot kyllä ehdottomasti mun ykkösmies", Indicon hymy oli lämmin ja hän suikkasi Chrisille suukon. "Mm-mm... Kyllä tuossa silmä lepää..." Indico tuumasi suupielestään lisäksi kun katseli Harleyn treenattua vartaloa.

Suuri mies kietoi kätensä Indicon ympärille kun hän palasi pöytään. "Seuraavana ollaan sitten me", hän ilmoitti muille ja ehkä hieman painotti sanaa me. Indico epäili, että jos Harley ei olisi todella kamala lakanoiden välissä, hän voisi ehkä tapailla tuota toisinaan. Nyt oli kuitenkin liian aikaista sanoa mitään.

Lopulta illan isäntänä toimiva velho kailotti Indicon ja Harleyn lavalle. Pariskunta jätti muut hurraamaan ja vislaamaan heidän peräänsä. Harley kiipesi lavalle ensin ja ojensi, tarpeettomasti, kätensä Indicolle ja nosti noiden viereensä kevyesti. Harley aloitti laulun ihan kelvollisella äänellä. Indico vastasi omilla lyriikoillaan ja kertosäkeessä he vetivät jo kunnolla eläytyen. Kappaleen loputtua he kiittivät yleisöä ja Harley pomppasi alas nostaen sitten nauravan Indicon käsivarsilleen ja pyöräytti ilmassa ennen kuin hitaasti päästi kasvojensa kohdalle ja... pari vaihtoi ensimäisen suudelmansa hurraavien noitien ja velhojen keskellä. Heidän seurueensa lisäksi tuskin kukaan muu tajusi, että he olivat vasta tavanneet.

"Ei mun seura enää kauaa muutenkaan kelpaisi", Chris vastasi Indicolle sen verran madalletulla äänellä, ettei Harley kuulisi, varsinkaan kun tämä oli sillä hetkellä keskittynyt muuhun kuin Indicon ja Chrisin keskusteluun. Harley lähti ilmoittamaan laulamissuunnitelmista ja Indico ja Chris saivat lyhyen hetken aikaa keskustella kahden. Chris naurahti Indicon avautumiselle. "Älähän nyt ala hempeäksi", Chris sanoi naureskellen kun Indico oli vielä kurottautunut antamaan Chrisille suukonkin. "Mieli voi vielä muuttua", Chris sanoi virnistellen kun Indico oli kääntänyt katseensa Harleyn suuntaan. Chriskin vilkaisi sinne, mutta kohautti vain olkiaan. Hänen mielestään Harley oli liian treenattu ja vaikka miehen työ vaikuttikin mielenkiintoisemmalta kuin Jamesin lakijutut, niin ei hänen mielessään ei edes käväissyt, että vaihtaisi Jamesin johonki Harleyn tapaiseen tyyppiin. Indico saisi pitää tuollaiset lihaskimput Chrisin puolesta.

Hetken kuluttua Chris pääsi taas taputtamaan, kun Indico ja Harley kiipesivät lavalle taputusten saattelemina. Laulu alkoi ja Harleyllakin oli ihan kohtalainen ääni, joka sopi yllättävän hyvin yhteen Indicon äänen kanssa. Laulun loppuessa Chris ei olisi aivan odottanut sitä, mitä tapahtui, mutta ei voinut estää leveää hymyä joka levisi hänen kasvoilleen, kun Harley nosti Indicon käsivarsilleen ja yleisön edessä suuteli naista. Karaokeyleisö innostui hurraamaan Indicolle ja Harleylle, eikä Chris ollut poikkeus siinä. Chris mietti siinä taputtaessaan, että pääsisi varmasti jo pian kotiin, Indicon ja Harleyn suhde nimittäin vaikutti jo siltä, että Chrisin ja muiden seuraa tuskin kauaa enää kaivattaisiin. Chris päätti kuitenkin, että kunhan Indico ja Harley pääsisivät takaisin heidän pöytäänsä, Chris tarjoaisi laulajapariskunnalle vielä yhdet drinkit jos sellaiset vaan kelpaisivat.

"Ei kelpaakaan, mutta on se aina hyvää silti", Indico totesi virnistäen. Kun Chris mutisi Indicon hempeilystä noita muiskaisi vielä toisen suukon toiselle poskelle. "Anna mun hempeillä joskus", hän sanoi ja pyyhki huulipunan pois miehen poskilta hymyillen. Chris kyllä tiesi, miten vaikeaa Indicolle oli toisinaan laskea sotilaallisesti kasvatettua kuria ja näyttää, että hänkin tunsi jotain.

Harley esti pian kaikki lässytykset ja lavalle päästyään Indico unohti jonkun Chrisin olemassa olon. Hän piti Harleysta ja kun mies suuteli häntä, Indico olisi voinut marssia suoraan ulos ovesta ja ilmiintyä vuoteeseensa. Hurraava yleisö tuntui olevan kaukana ja kun Indico pääsi maahan, hän virnisti Harleylle kuin heillä olisi yhteinen salaisuus. Suudelma oli ollut juuri tarpeeksi tulinen Indicon mieleen, muttei liian tungetteleva. Hyvä suudelma lupaili hyvää.

Pariskunta palasi vislaavaan pöytään, missä Harleyta taottiin selkään kun Indico astui Chrisin viereen, kuin ei olisi juuri äsken onnistunut järjestämään kunnon näytöstä.
"No, oliko hyvä duetto", nainen kysyi viattomasti samalla kun Harley veti hänet aiempaa omistavammin kylkeensä. "Ainakin lopetus nuotit oli komeat", yksi velhoista heitti saaden Indicon nauramaan. Harley virnisti vieressä selkeästi tyytyväisenä itseensä.
"Menkää te muutkin jo", Indico hoputti laulamattomia miehiä, jotka selkeästi katselivat biisejä sillä silmällä, mutta aivan liian selvinä laulaakseen. Yksi kuitenkin rohkaisi mielensä saaden toisen mukaansa.

Chris vain nyökkäsi kasvoillaan virne Indicon kysymykselle dueton tasosta, ja antoi muiden vastata. Indico kuitenkin tiesi, ettei Chris niinkään välittänyt siitä, millainen kaksikon duetto oli, kunhan Chris ei joutuisi itse saattelemaan Indicoa kotiinsa ja sen suhteen tilanne näytti loistavalta sillä hetkellä.

Indico sai ylipuhuttua parilla sanalla muutaman porukan miehistä lavalle ja pian alkoikin hieman humalaisen kaksikon hoilotus raikua pitkin baaria. Chris naurahti ja pudisti päätään kuunnellessaan parin kesän takaista hittirenkutusta. Hetken kuunneltuaan hän kääntyi Indicon ja Harleyn puoleen. "Kelpaako teille drinkki hyvän dueton kunniaksi? Minä tarjoan", Chris kysäisi pariskunnalta edelleen vähän huvittuneena senhetkisistä karaokenvalloittajista. Drinkithän Chris oli mielessään Indicolle ja Harleylle luvannut tarjota, joten ei hän voinut jättää lupaustaan toteuttamatta. "Ei kai tässä vielä ole mikään kiire kotiin", Chris sanoi vielä, vilkaisten nopeasti Indicoa. Chris kömpisi mielellään jo omaan sänkyynsä toivoen saavansa kunnollisen aamiaisen sunnuntaiaamuna. Chrisin tuskin tarvitsisi kovin kauaa odotella enää kotiin pääsemistä, ainakaan sen yhden drinkin jälkeen, jos sellainen Indicolle ja Harleylle vielä kelpaisi.

((Vähän lyhyttä, mutta ei tässä paljoa ole kirjotettavaa enää! ))

//Joo no tää voi olla melkein lopetus viesti //

Harley katsoi Indicoa kysyvästi, mutta naisesta tuntui, ettei hän jaksaisi odottaa juurikaan...
"Ehkä jokin toinen kerta ja sä lupasit Jamesille tulla aikaisin kotiin, muistatko?" Indico sanoi ja puraisi huultaan pienesti tuntiessaan Harleyn puristavan häntä itseään vasten.
"Joo ja mun pitää lentää huomenna niin ei sovi olla kauheessa krapulassa", Harley totesi - selvästi tekosyynä. Mies ei ollut enempää humalassa kuin Indicokaan.
"Joten... Selviä kotiin asti. Nähdään ensi viikolla"; Indico totesi Chrisille ja vilkaisi Harleyta, joka sanoi jotain kavereilleen.
Indico nojautui nopeasti lähemmäs Chrisiä: "mä niiiin olen sulle velkaa".

Pari lähti baarista tietävien katseiden roikkuessa niskassa. He päätyivät Indicon luokse ja hädin tuskin malttoivat makuuhuoneeseen saakka. Indico vietti hurjan yön ja aamun Harleyn seurassa, kunnen tuon oli pakko lähteä kotia kohti.

Välittömästi Harleyn mentyä Indico lähetti pöllön Chrisille luvaten tuolle vähintään kunnon viskipullon ja vannovansa miehen olevan paras ystävä ikinä ja kertoen, että Harley tulisi tapaamaan häntä jos hän joskus tulisi lontoossa käymään ja molemmat olisvat vapaita. Chris oli siis onnistunut yli odotusten ja Indico saattoi jälleen muistaa, miten mukavalta elämä joskus maistui.