Liam Dawson

Ulkonäkö:

Liamilla on vaalean ruskeat melko lyhyet hiukset ,jotka useimmiten pysyvät siististi sen kummempia laittamisia, mutta samapa se Liamille itselleen on harottavatko ne joka ilmansuuntaan vai sattuvatko olemaan nätisti muodossaan. Vaikka Liam muuten olisi liian kiireinen laittamaan itseään ehtii mies kuitenkin aina varmistamaan, ettei on edelleen siloposkinen. Minkäänlainen sänki kun ei Liamin mielestä sovi hänelle yhtään ja jos sellainen ehtii kasvamaan johtuu se vain siitä, ettei Liamilla ole ollut tarvetta poistua kotoaan hetkeen.
Silmät ovat ruskeat, kulmakarvat tummat ja näyttävät. Liamin pitäisi käyttää silmälaseja, mutta useimmin mies turvautuu piilolinsseihin ja siksi laseja tuon naamalla näkeekin harvemmin.

Pituudeltaan Liam lähentelee melkein paria metriä... tarkalleen ottaen mies on noin 191 cm. Liam ehtii vapaa-ajallaan harrastaa kaikkea joten hän on melko hyvässä kunnossa vaikka mitään lihaksia ei sen kummemmin olekkaan. Kaapuja miehen päällä näkee hyvin harvoin ja useimmiten päälle onkin kiskottu jotain ihan muuta. Viittoja Liam käyttää kuitenkin mielellään ja jos ei ole pelkoa jästeistä sellainen on yleensä osa asua.


Luonne:

Liam on hyväsydämminen ja hyvätapainen mies ,joka osaa arvostaa elämän pieniä iloja. Vaikka hän etsiytyykin yleensä mitä omituisimpiin tilanteisiin saadakseen aina vain mielenkiintoisimpia juttuja kirjoitetuksi hän nauttii enemmän kun kaikki ympärillä on rauhallista.

Vaikka Liamia ei ehkä voi sanoa kaikkein puheliaammaksi ihmiseksi aluksi tuo tutustuu silti mielellään uusii ihmisiin. Hän itse kuitenkaan on harvemmin tekemässä mitään aloitetta ja varsinkin naisten seuraassa mies lähinnä naurahtelee typerästi ja yrittää olla näyttämättä sitä miten typerän ujo onkaan.
Mikäli Liamin kanssa pääsee ystävystymään tulee tuosta saamaankin ystävän, jolla on aina aikaa olla avuksi ja kuunella murheita. Eikä kaveria jätetä pulaan ennen kuin ongelmat on ratkaistu!
Siinä missä hän on aina ystäviensä tukena ei hän kuitenkaan kovin usein turvaudu omien ongelmiensa vastaan iskiessä muiden apuun. Liamilla haluaa pärjätä mieluummin itse kuin vaivaisi muita.. aina siihen asti kunnes joku takoo järkeä miehen päähän tai jos ratkaisua ei tunnu syntyvän koskaan.

Kirjoittamista Liam rakastaa enemmän kuin mitään muuta ja se onkin hänelle tapa jolla sulkea kaikki muu mielestä ja yrittää saada ajatukset selkenemään.



Menneisyys:
Liam syntyi puoliverisen perheen esikoiseksi kauniina maaliskuisena aamuna. Pienelle pojalle tarjottiin heti kaikki se mitä lapsi vain voisi tarvita kasvaessaan ja mikä ehkä parhainta..paljon rakkautta. Muutama vuosi sitä sujuikin mainiosti keskenään vanhempien kanssa eikä uusi pikkuvelikään tahtia lopulta hidastanut. Päinvastoin! Oli hienoa olla isoveli ja yrittää olla paras mahdollinen esimerkki pikkuveljelleen ja olihan sekin kivaa, että oli aina joku jonka kanssa leikkiä ja jakaa kaikki ilot ja surut.
Liam oli veljeksistä se joka ensinmäisenä päätyi Tylypahkaan ja vaikka äiti noita olikin ei sitä olisi koskaan voinut tietää tulisiko itse pääsemään taikakouluun. Tieto oli kuitenkin enemmän kuin iloinen yllätys ja seuraavat seitsemän vuotta Liam viettikin Tylypahkassa Korpinkynteen lajiteltuna.

Opinnot pojalla sujuivat ongelmitta ja hyvin varhain Liam tiesikin mitä halusi koulun jälkeen tehdä ja lähti opiskelemaan toimittajaksi. Pikkuveljen seurattua heidän isäänsä armeijaan hoitui heidän yhteydenpitonsa lähinnä kirjeitse ja satunnaisesti silloin kun satuttiin perheen kesken tapamaan. Liam kuitenkin otti omat opiskelunsa yhtä vakavasti kuin perheen muut miehet maan palvelemisen.
Työharjoittelupaikka Päivän Profeetasta takasi hänelle jalan oven väliin ja Voldemortin riehuessa kuolonsyöjineen kirjoitettavaa riitti. Lucasin liittyessä kiltaan harkitsi Liamkin asiaa, mutta kiire töiden kanssa saivat hänet kuitenkin jättämään asian nopeasti. Parempi oli jättää Killan hommat sellaisille jotka ne osasivat ja joilla oli aikaa niitä hoitaa.
Liam tiesi veljensä lähteneen hoitamaan killan asioita Ranskaan.. olihan asiasta kotona väännetty hieman kättä, mutta hän uskoi sen olevan ihan yhtä vaarallista kuin se, että jahtaisi pahiksia missä tahansa muualla.

Olikin suuri yllätys kun Voldemortin kukistumisen jälkeen Lucas ei koskaan palannutkaan. Ei edes tietoa tuon kuolemasta.. saati siitä missä tuo oli ja niin hänen veljensä julistettiin vain kadonneeksi. Kukaan ei heistä ei tietenkään halunnut uskoa, että Lucas olisi kuollut ja ensinmäiset vuodet hän olisi itsekkin valmis etsimään veljensa vaikka maailman ääristä. Vuosien kuluessa toivo Lucasin elossa olemisesta kuitenkin alkoi hiipumaan ja vaikka heidän isänsä edelleen oli toista mieltä päätti Liam vain sulkea korvansa vanhan miehen höpinöiltä. Jos isä pysyisi järjissään yrittäessään löytää poikansa.. suotakoon se.

Valitettavasti herra Dawson kuoli ennen kuin ehti löytää Lucasia ja jos veljen katoaminen ei jo olisi ollut tarpeeksi niin isän kuolema sitten. Varsinkin äidille kaikki oli vaikeaa ja hetkeksi Liam jopa muutti asumaan äitinsä kanssa voidakseen pitää tuolle seuraa, olla tukena ja surra yhdessä. Elämän oli jatkuttava kaikesta huolimatta ja äidinkin voidessa hieman paremmin muutti Liam taas omilleen.
Ainoa keino millä Liam itse sai pidettyä itsensä järjissään oli kirjoittaminen ja vaikka hän saattoikin välistä löytää itsensä kirjottaimasta Lucasille kirjeitä ,joita ei voinut mihinkään lähettää ja jotka kuoressaan päätyivät vain laatikkoon kuin odottamaan lähettämistä .. asiat tuntuivat palaavan hiljalleen niin normaaliksi kuin ne vain saattoivat. Liam koki kuitenkin aina, että hän oli nyt vastuussa äidistä ja sen ajan minkä nuorimies olisi voinut käyttää paremminkin vietti hän sen äitinsä kanssa ,joka haikeana jaksoi muistella kuollutta miestään ja jutella pikku Lucasista. Vuosien vaihtuessa uusiin suru ja ikävä kuitenkin helpottuivat entisestään vaikka sitä koskaan olisi voinut uskoa.

Nykyään Liam toimii päätoimisesti Päivän profeetan toimittajana ja hoitaa välillä myös kuvaamisia lehteä varten jos tarvetta on. Hän asuu Lontoon keskustassa ja yrittää vain jaksaa nauttia elämän tarjoamista iloista. Unohtamatta kuitenkaan koskaan niitä jotka jo ovat poissa.